Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinilla

by Juulia 2 Comments
Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinilla

porkkanapuuro

Porkkanapuuro

Porkkana ja puuro = kaksi lempiasioistani. Kaurapuuro on ollut kautta aikojen tärkeimpiä lohturuokiani, kun taas porkkanat… Noh sanotaanko vaikka, että lapsena rakastin järsiä porkkanoista sellaisia omasta mielestäni upeita “veistoksia” ja odotan joka vuosi uuden sadon naattiporkkanoita kuin kuuta nousevaa. (Jep, rakastan porkkanoita!)

Ihan heti ei silti minullekaan olisi tullut mieleen laittaa porkkanaa puuroon. Parisen vuotta sitten tajuntaani etsiytyi kuitenkin sosiaalisesta mediasta niin monta herkullista “porkkanakakkupuuron” reseptiä, että porkkanapuuro olikin yhtäkkiä aivan luonteva ajatus. Kukapa ei haluaisi puuronsa maistuvan välillä porkkanakakulta?

porkkanakakkupuuro

Porkkanakakkupuuron ohje löytyy siis toki minultakin nykyään, kuinkas muutenkaan. Tämänpäiväinen ohje ei kuitenkaan esitä olevansa edes kakkua, vaan ihan vain porkkanaraasteella mehevöitettyä puuroa. Porkkanapuuro on maustettu tahinilla, vaniljalla ja kardemummalla sekä makeutettu vaahterasiirapilla. Lisukkeeksi sille käy minusta melkeinpä mikä marja vaan, mutta meillä sattui kameran iloksi olemaan puuropäivänä kaapissa ihanan dramaattisia karhunvatukoita!

Mikä yllätti iloisesti, oli kuivattu veriappelsiini puuron kaverina: tolkuttoman hyvää! Kuivasin muutama viikko takaperin ison satsin veriappelsiinia ja olen näitä ihanan kirpeitä kiekkoja mutustellut siitä asti vähän kaiken kanssa. En ollut suunnitellut laittavani niitä tähän annokseen, mutta kun purkki osui silmiin, lykkäsin puurokulhoon hetken mielijohteesta muutaman. Onneksi.

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinisipseillä

vegaaninen, gluteeniton

2:lle

2 dl isoja (gluteenittomia) kaurahiutaleita

4-6 dl vettä (tai halutessasi kasvimaitoa)

1 iso mehevä porkkana

1 rkl tahinia

1 rkl kookosöljyä

1-2 rkl vaahterasiirappia

¼ tl vaniljaa (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

¼ tl kardemummaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

150 g marjoja, esim. karhunvatukoita / vadelmia / mustikoita

(kuivattuja) veriappelsiiniviipaleita (*

Mittaa kaurahiutaleet, hienolla terällä raastettu kuorittu porkkana ja 4 dl vettä (tai kasvimaitoa) kattilaan. Keittele välillä hämmentäen miedolla lämmöllä, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsiä. Lisää nestettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.

Mausta porkkanapuuro kookosöljyllä, tahinilla, lorauksella vaahterasiirappia, suolalla, vaniljalla sekä kardemummalla. Sekoita hyvin ja maista. Lisää vaahterasiirappia mikäli olet makeamman ystävä.

Jaa porkkanapuuro kahteen kulhoon ja päällystä marjoilla sekä (kuivatuilla) veriappelsiiniviipaleilla. Itse lorautan tässä kohtaa mieluusti puuron päälle vielä vähän vaahterasiirappia ja ripottelen pinnalle pikkuriikkisen vaniljasormisuolaa, jollaista suosittelen rohkeasti ostamaan mikäli sitä tiellenne osuu. Tarjoile porkkanapuuro lämpimänä aamupalalla, brunssilla, välipalalla, iltapalalla… eli siis ihan milloin nyt sattuis mielesi sitä tekemään!

*) mikäli et ole kuivannut lähiaikoina useampaa veriappelsiinipellillistä, kuten minä, voit toki viipaloida puuron päälle appelsiinia ihan sellaisenaan.

porkkanapuuro

Ps. Jos porkkanakakku jäi kakkuhöpöttelyni jälkeen mieleesi pyörimään, niin kurkkaapa huviksesi Asenne-kollegani Tuulian herkullinen ohje porkkanakakkulatelle! Siis … porkkanakakku … LATTE! Nerokasta!

756 views

Kuivatut veriappelsiinit (kas näin venyy veriappelsiinisesonki)

by Juulia 2 Comments
Kuivatut veriappelsiinit (kas näin venyy veriappelsiinisesonki)

kuivatut veriappelsiinit

Tämän vuoden veriappelsiinisesonki on hujahtamassa ohi jotenkin poikkeuksellisen nopeasti. Yleensä ehdin sulloa itseni veriappelsiinilla kyllästymispisteeseen ennen kuin kausi loppuu, mutta tänä vuonna jäin junasta jo kauden alussa. Onneksi on kuitenkin keinoja pidentää kautta edes pikkuriikkisen, kuten tämänpäiväisellä ohjeellani! Niinhän se nimittäin vain on, että kun veriappelsiinit katoavat kaupoista, niitä saa seuraavan kerran käsiinsä todennäköisesti vasta vuonna 2019… ellei sitten pistä muutamaa purkkiin, kuten minä.

Kuivatut sitruskiekot ovat monelle varmasti tuttuja cocktailbaarien drinkkilaseista. Itsekin tutustuin näihin herkkupaloihin baarissa, tosin en tajunnut että sen koristeen voisi ja kannattaisi syödäkin. En myöskään arvannut, miten monenlaiseen ruokaan kuivattuja sitruksia voisi käyttää, ennen kuin tein niitä itse! Niiden valmistaminen kotona on varsin helppoa: tarvitaan lähinnä vain veitsi, uuni ja hieman kärsivällisyyttä. Kun satsi on valmis, koti tuoksuu ihanalle ja vain luovuus on rajana lopputuloksen käyttötavoille.

kuivatut veriappelsiinit

kuivatut appelsiinit

Kuivatut veriappelsiinit sopivat toki juurikin erilaisten juomien koristeeksi tai killumaan vaikka joulukuuseen, mutta itse tykkään nakerrella näitä kiekkoja ohimennen vähän kuin sipsejä. Kun siivut maustaa ripauksella sokeria, kanelia ja/tai vaniljaa ennen kuivausta, lopputulos on todella koukuttava! Veriappelsiinin kirpeys ja kuoren hienoinen kitkeryys taittuu sokerin avulla ainakin omaan makuuni juuri täydelliseksi yhdistelmäksi kirpeää ja makeaa.

Olen tykännyt lykätä kuivattuja veriappelsiinikiekkoja mm. aamupuuron kruunuksi, muutamaan palaan murrettuna granolan sekaan, sekä paistetun lohen päälle. Voisin kuvitella, että nämä olisivat myös aika ihania dipattuina sulaan suklaaseen! Aion myös kokeilla maustaa jonkun pataruuan tai keiton näillä, ennen kuin pataruokakausikin päättyy. Maustamattomat kuivatut veriappelsiinit kävisivät myös monenlaisen mausteseoksen, -suolan tai -sokerin raaka-aineeksi.

kuivattu veriappelsiini

Jos satut omistamaan hyötykasvikuivurin, veriappelsiinisiivujen kuivaaminen sujuu kuulemma kuin itsestään ja vähintään puolet nopeammin kuin uunissa. Sanon “kuulemma”, koska en ole kuivuria koskaan testannut! Siskollani on moinen peli, mutta muistan tämän aina vasta siinä vaiheessa, kun minulla on jo satsi sitä, mitä nyt milloinkin kuivattelen, uunissa. Pitäisi opetella ennakoimaan näitä omia kokkausimpulsseja!

Jos siis kuivattelet siivut uunissa kuten minä, valmistaudu kääntelemään viipaleita muutamaan kertaan kuivumisen aikana tasaisen lopputuloksen takaamiseksi. Jos omistat siistin uuniritilän josta ei tartu makua siivuihin, kuivata siivut ritilällä – tällöin ei tarvitse siivuja edes käännellä. Muuten kuivatut veriappelsiinit eivät paljoa vaivannäköä vaadi, lähinnä vain aikaa!

Kuivatut veriappelsiinit

1 pellillinen eli n. 25-30 siivua

3 veriappelsiinia (mieluiten luomua, sillä lopputulos syödään kuorineen)

sekä halutessasi:

n. 4 rkl sokeria (itse suosin tässä ruokosokeria)

n. 2 tl kanelia / 1 tl vaniljaa

Lämmitä uuni 50-100 asteeseen. Pese veriappelsiinit huolella ja kuivaa ne. Leikkaa hedelmistä muutaman millin paksuisia siivuja – mitä ohuemmat siivut ja mitä lämpimämpi uuni, sen nopeampaa kuivatus on.

Levitä siivut leivinpaperoidulle pellille (tai siistille uuniritilälle, jos sellaisen omistat). Jos haluat nopeuttaa kuivumista, voit painella siivuja kevyesti keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla ennen kuivattamista poistaaksesi osan kosteudesta jo etukäteen. Itse pidän siivuissa kuitenkin mieluummin kaiken maun ja kuivatan niitä vain pidempään. Mikäli käytät sokeria ja/tai mausteita, ripottele ne lopuksi ohuelti siivuille. Käännä siivut halutessasi vielä ympäri ja mausta ne toiseltakin puolelta.

 

veriappelsiini

Kuivatus:

Laita pelti uuniin, mutta jätä uunin luukku hieman raolleen esim. puulastan avulla. Jos uunissasi on kiertoilmatoiminto, se kannattaa ehdottomasti laittaa päälle. Kuivata veriappelsiinin siivuja uunissa puolisen tuntia. Käännä siivut ympäri ja jatka kuivaamista taas puolisen tuntia. Jatka kuivaamista tämän jälkeen käännellen siivuja suurinpiirtein tunnin välein, kunnes ne tuntuvat koskettaessa kuivilta, nahkamaisilta ja joustavilta. (Mikäli kuivatat siivut ritilällä siivuja ei tarvitse kääntää ympäri, riittää että käännät ritilän ympäri pari kertaa kuivatusaikana)

Kuivattamiseen menee minulla sata-asteista uunia käyttämällä neljästä viiteen tuntia, mutta aika riippuu toki hieman uunista, uunin lämmöstä, siivujen paksuudesta ja siitä, kuivasitko siivuista osan kosteudesta jo ennen uuniin lykkäämistä.

Matalammassa lämpötilassa kuivattaminen voi kestää jopa 12 tuntia, mutta toisaalta lopputulos on sitä laadukkaampi, mitä matalampi kuivatuslämpötila on. Tässä voi kukin siis valita laadun ja ajankäytön väliltä oman tilanteensa mukaan. Itse valitsen mieluummin tuon korkeamman lämmön ja lyhyemmän ajan, sillä uunini tuuletin rämisee ollessaan päällä, eikä sitä meteliä jaksa kuunnella kahtatoista tuntia 😀

Säilytys:

Itse jätän kuivatut veriappelsiinit uunista ottamisen jälkeen vielä pellille huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi, jotta ne ovat täysin jäähtyneet ennen pakkaamista. Lopuksi lykkään siivut ilmatiiviiseen lasipurkkiin, jossa ne säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna käyttökelpoisena kuukausia (ja pidempäänkin, tosin ennenpitkää sekä niiden maku että väri tulee kärsimään). Minusta siivut kannattaa purkittaa useampaan pieneen purkkiin, sillä joka kerran purkin avatessa sinne säilötyt siivut altistuvat ilman kosteudelle ja niiden säilyvyysaika lyhenee. Mieluummin siis monta pikkupurkkia kuin vain yksi iso!

Kerran purkin kannen avattuaan, kuivattuja veriappelsiinisiivuja voi heitellä niin niihin drinkkeihin, kuin jugurttikulhoon, aamupuuroon, suoraan suuhun… mihin kaikkeen sitä ihanaa veriappelsiinin makua nyt sitten sattuisi kaipaamaankin!

kuivattu appelsiini

kuivatut veriappelsiinit

Ps. Älä missään nimessä nosta uunin lämpöä yli sadan nopeuttaaksesi kuivatusprosessia – saatat käräyttää siivut.

Pps. Varman päälle pelaaja täyttää lasipurkit hieman vajaiksi ja tarkkailee muutaman vuorokauden verran, tiivistyykö purkin seinämiin kosteutta. Hedelmissä on kuivatuksen jälkeenkin nimittäin jonkin verran kosteutta, joka jakautuu tasaisesti siivujen välille purkissa eikä tasauduttuaan pitäisi aiheuttaa ongelmia. Liika kosteus, jonka ansioista siivut saattaisivat esim. takertua toisiinsa ja alkaa homehtumaan on kuitenkin ongelma. Niinpä säilytyspurkkia kannattaa pitää jonkin aikaa silmällä, ravistella kevyesti päivittäin ja mikäli kosteutta alkaa tiivistyä purkin seinämiin, lykätä siivut heti takaisin uuniin muutamaksi tunniksi kuivumaan hieman lisää. Homeiset siivut heitetään tietysti pois, jos niin huonosti kävisi. Aiheesta voi lukea lisää esim. täältä (suomeksi) sekä (englanniksi) täältä ja täältä!

4 367 views

Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

by Juulia 1 Comment
Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

veriappelsiini

Jaahas, se olis sitten kauden eka veriappelsiiniresepti! Meni vähän pitkäksi tänä vuonna, kun aika kokkaamiselle ja kuvaamiselle on näin alkuvuodesta ollut tiukalla. Onneksi sesonkia kestää vielä kuukauden verran, joten ehkäpä tässä ehtii vielä toisenkin veriappelsiinipostauksen rykäisemään!

Porkkana ja appelsiini on mehuissa ehdottomia ykkösmakuparejani, mutta tällä kertaa lykkäsin nämä herkut uuniin. Paahdetut porkkanat eivät ehkä ole ruokalaji, jota väsäisin kovin usein, sillä olen jostain syystä oppinut tykkäämään kypsennetystä porkkanasta vasta aikuisiällä. Välillä kuitenkin löydän itseni lykkäämästä porkkanoita uuniin ja silloin aina ihmettelen, miksen tee niin useammin.

uuniporkkanat

Käytin kuvauspäivänä annokseen ihania värikkäitä porkkanoita, joista varsinkin violetit ovat suosikkejani upean värinsä vuoksi. Itseasiassa violetti porkkana inspiroi minua lisäämään ruokaan jotain muutakin violettia: kalamataoliiveja. Näin se joskus vaan menee – ajatus johtaa toiseen ja lopputulos muuttuu matkan varrella hieman joksikin muuksi kuin mitä alunperin oli ajateltu.

Mitä tulee veriappelsiineihin, ne on tässä ruuassa tarkoitus syödä kokonaan. Pese siis appelsiinit hyvin tai mikäli mahdollista, käytä luomuveriappelsiineja.

paahdetut porkkanat

Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

2-4:lle

Vegaaninen*

½ kg porkkanoita

2 rkl oliiviöljyä

muutama rosmariinin oksa

2 hyvin pestyä veriappelsiinia

yhden veriappelsiinin mehu

2 rkl vaahterasiirappia

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

Lisäksi:

2 dl belugalinssejä

4-5 dl kasvislientä

tuoretta rosmariinia

1 dl kalamataoliiveja

200 g turkkilaista jugurttia / *kreikkalaistyylistä kauravälipalaa

loraus oliiviöljyä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pese ja halkaise porkkanat pitkittäin. Viipaloi pestyt veriappelsiinit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Lado uunivuokaan porkkanat, rosmariininoksat ja veriappelsiinit limittäin. Lorauta sitten päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia ja purista yhden veriappelsiinin mehu porkkanoille. Mausta porkkanat lopuksi suolalla ja pippurilla.

Peitä vuoka kevyesti foliolla ja laita porkkanat uunin keskitasolle paistumaan 30-40 minuutiksi, tai kunnes ne ovat paahtuneita ja läpikypsiä. Poista folio viimeisen kymmenen minuutin ajaksi, jotta porkkanat saavat hieman väriä.

uuniporkkanat

Keitä linssit kasvisliemessä porkkanoiden paahtuessa. Laita turkkilainen jugurtti valumaan esim. kahvinsuodatinpussin läpi, jotta saat siitä hieman kiinteämpää (mikäli teet ruuasta vegaanista versiota, ei kreikkalaistyyppiselle kauravalmisteelle tarvitse tehdä mitään). Poista oliiveista kivet ja revi ne muutamaan osaan. Silppua vielä hieman tuoretta rosmariinia ruuan viimeistelyä varten.

Kun porkkanat ovat kypsiä, valuta linssit ja kumoa ne tarjoiluvadille. Kasaa päälle porkkanat ja veriappelsiinisiivut sekä vuoan pohjalle kertynyt liemi. Ripottele ruualle nokareita paksua jugurttia, revityt oliivit sekä tuore rosmariinisilppu tai tarjoa ne erikseen pöydässä. Mausta koko komeus vielä lorauksella hyvää oliiviöljyä ja tarjoile vielä lämpimänä.

paahdetut porkkanat

777 views

Verigreippipasta avocadolla ja fenkolilla

by Juulia 1 Comment
Verigreippipasta avocadolla ja fenkolilla

verigreippipastaVerigreippipasta, koska miksei?

Mitä tulee sitrushedelmiin, tämä vuodenaika on lempparini. Veriappelsiinit saapuivat juuri kauppoihin ja löytyypä sieltä edelleen iki-ihania verigreippejäkin. Rakastan molempia (veri veri much)! Joko veriappelsiini tai verigreippi löytyykin näin pimeään talvisaikaan lautaseltani harva se päivä. Varsinkin veriappelsiineja on minusta kulutettava niin paljon kuin sielu sietää sen lyhyen aikaa kun niitä saa ♥

Kumpaakin herkkua syön mieluusti ihan sellaisenaan, mutta päätyvät ne usein myös hedelmäsalaatin pohjaksi tai jos minulla on meneillään mehustuskausi niin porkkanamehun sekaan. Salaatinkastikettakaan ei näihin aikoihin tässä huushollissa tehdä ilman veristä sitrusmehua. (Vakio salaatinkastikkeeni ovat yleensä erilaisia mukaelmia sitruksisesta miso-kurkumakastikkeesta tai ihanasta tahinikastikkeesta).

verigreippi

coffee tonic

Viime vuonna väsäsin kauden vikoista veriappelsiineista piristävän kylmän kahvicoctailin eli turbo kahvi-tonicin ja toki olen kokeillut jo veriappelsiinia viimesyksyisessä persimoni-viskicocktailissakin. Ottaen huomioon, kuinka paljon verigreippiä ja veriappelsiinia rakastan, on niitä sisältävien reseptien lista silti vielä melkoisen lyhyt täällä blogissa. Toisaalta, kun näiden hedelmien sesonki sijoittuu pimeimpään vuodenaikaan, ei tilanne ehkä ole sittenkään niin outo: vaikka verigreippi ja -appelsiiniruokaa pukkaa, ei niitä niin vaan sysipimeinä arki-iltoina kuvata.

Löytyypä tuolta reseptiarkistoista silti seuraavanlaiset sesonkiohjeet:

Verigreippiä saa onneksi hieman veriappelsiinia pidempään ja monesti käytänkin sitä ruuissa joihin veriappelsiinikaudella laittaisin appelsiinia. Toki verigreippi on appelsiinia reilusti happamampaa, mutta kun tietää minkänäköisiä greippejä ostella niin löytyypä niistäkin niitä makeampia (vaaleakuoriset greipit ovat usein makeampia kuin oikein intesiivisen väriset yksilöt – ja tämä tietohan on muuten opittu aina yhtä hyödyllisestä Satokausikalenterista).

verigreippi fenkoliFenkoli + sitrus = unelmapari

Tein joulun alla yhtä lempi sitrusruokaani, verigreippi-avocado-fenkolisalaattia. Sitrushedelmien ja fenkolin liitto kolahtaa minulle jostain syystä kutakuinkin täydellisesti, joten fenkolia tuleekin syötyä melkeinpä minkä tahansa sitrushedelmän kanssa. Joskus seassa on punasipulia, joskus sokeriherneenpalkoja, joskus jopa katkarapuja tai lohta. Avocado toimii yhdistelmässä kuitenkin minusta ehkä parhaiten, sillä sen kermainen rasvaisuus taittaa sitruksen kirpeyttä ja tuo komboon rouskuvan fenkolin lisäksi toisenlaista suutuntumaa. Mitä ikinä fenkolin ja sitruksen kaveriksi kuitenkin päätyykin, mustapippuria on annokseen rouhittava reilusti aina!

Mutta mutta! Jospa tässä päästäisiin vihdoinkin itse asiaan, eli tämänkertaiseen keittiöoivallukseeni. Lätkäisin nimittäin tuon samaisen salaatin jämät hetken mielijohteesta pastan sekaan ja sehän kuulkaa toimi! Reilu loraus oikein ihanan vihreää neitsytoliiviöljyä ja muutama rakuunan oksa viimeisteli annoksen, eikä mennyt kuin muutama päivää kun samaa olikin jo tehtävä uudelleen. Verigreippipasta = uusi sesonkiruoka-armaani!

verigreippipasta

Vaikka greippipasta kuulostaa ehkä hieman erikoiselta ruualta, se ei todellakaan ole mitenkään erikoinen valmistaa. Periaatteessa pasta (ihan mikä vaan, minulla oli kuvauspäivänä spagettia) vain keitetään reilusti suolatussa vedessä sopivaan kypsyyteen ja heti kun se on valutettu, sekaan sotketaan reilu loraus oliiviöljyä, kalvottomia verigreippilohkoja (kurkkaa greipin filerointiohjeet esim. tästä videosta), ohuelti suikaloitua fenkolia, tuoretta rakuunaa (jonka vaihdoin yhtenä päivänä rosmariiniin – toimiva ratkaisu sekin) sekä pieniksi kuutioiksi pilkottua avocadoa. Annoksen kruunaa vastarouhittu mustapippuri.

Verigreippipasta avocadolla, fenkolilla ja rakuunalla

vegaaninen

2:lle

150-200 g spagettia (eli nälän mukaan)

1 iso verigreippi

1 kypsä avocado

1 pieni fenkoli tai puolikas isommasta

puolisen ruukkua tuoretta rakuunaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

ripaus (sormi)suolaa

loraus ruohoista ja pippurista neitsytoliiviöljyä

Keitä pasta napakan kypsäksi reilusti suolatussa vedessä ja heti sen valutettuasi lisää sekaan loput raaka-aineet makusi mukaan pilkottuina. Mausta suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä.

Itse tykkään jättää verigreipin lohkot kokonaisiksi, mutta voi ne toki pilkkoa pienemmiksin. Avocadon voi myös leikata juuri niin kuin tahtoo (itse kuutioin sen melko pieneksi). Fenkolin suosittelen suikaloimaan esim. mandoliinilla ohueksi, sillä mitään ei tähän pastaan kypsennetä ja paksummat raa’at fenkolinpalat eivät minusta ihan toimi pastassa – salaatissa kyllä. Muodon sijaan tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki pastan lisukkeet on leikattu valmiiksi ennen kuin pasta valutetaan.

Sekoita esivalmistellut raaka-aineet pastaan heti kun se on kypsää ja valutettu ja tarjoile annoskin samaten heti!

Kuvauksia varten verigreippipasta sai kruunukseen avocadoviuhkan, mutta kun tätä ruokaa pimeässä olohuoneessamme arki-iltana syön, en jaksa todellakaan nähdä moista vaivaa. Näytti annos lopussa miltä vaan, sen voin kyllä vannoa että kehtaisin tarjota sitä kelle vaan!

Ps. Gluteenitonta pastaa käyttämällä ruoka sopii myös gluteeniallergisille tai -yliherkille ja sen te varmaan jo huomasittekin, että tämä ruoka on luonnostaan vegaaninen!

Pps. Hei arvatkaas mitä! Idea verigreipistä pastassa on nyt jäljitetty Haarukkavatkain -blogiin, jossa on marraskuussa julkaistu todella herkullisen kuuloinen sahrami-verigreippipasta jokiravuilla. Olen kyseistä reseptiä käynyt oikein kommentoimassakin, mutta eipä raksuttanut sen vertaa että tämä seikka olisi muistunut mieleen omaa juttua kuvatessa ja kirjoittaessa! Melkoisen varmaa kuitenkin on että Minnan resepti on ollut alitajunnassa, kun kippasin sen fenkoli-verigreippi salaatinjämäni spagettilautaselle. Käykää ihmeessä kurkkaamassa siis tuo Minnan mahtava resepti myös!

 

479 views