Villä & sesongissa – kirja- ja blogivinkit

Villä & sesongissa – kirja- ja blogivinkit

Syreenivesi maistuis varmaan keijukaisillekin ♥

Nyt on ollut niin kiireistä viime viikot, että en ole juuri ehtinyt kokkailemaan, saatikka sitten metsään samoilemaan. Olen viettänyt puolitoista viikkoa Juuson kämpillä betoniviidakossa, eikä siellä ole juuri tohtinut ruveta asvaltin raosta pilkisteleviä kasveja nyhtämään. Villiyrtti- ja vihanneskausi se en kun pyörii samanaikaa täysillä ja minä olen vain katsellut, kuinka kuusenkerkkien heleä vihreä tummuu … ehtimättä juuri mitään keräilemään säilöön. Kyllä on rankkaa tämä hortoiluherännäisen elo!

Muutaman kertaa olen tuonne pöpelikköön sentään ehtinyt. Eniten olen kerännyt nokkosia, joita tykkään laittaa erityisesti vihermehun sekaan. Tänä vuonna olen myös tutustunut isomaksaruohoon sekä syönyt elämäni ensimmäiset kukkivat voikukat (voikukkakapriksia testasin tosin viime kesänä sentään jo). Repertuaaria on kiva kasvattaa, eikä kausi onneksi vielä läheskään ohi olekaan!

Voikukan nupuista kaprikseksi, simsalabim!

Voitin viime vuonna Sunnuntaihortoilijan pizza -reseptilläni Sami Tallbergin Villiyrtti -kirjan, jota ahkerasti selailleena suosittelen kaikille hortoilusta kiinnostuneille lämpimästi. Yhtään Samin resepteistä en vielä ole ehtinyt kokeilemaan, mutta se ei ole mikään ihme: en juurikaan kokkaile suoraan keittokirjoista, lähinnä imen ideoita ja inspistä.

Kirjasta löytyy mahtavasti tietoa kaikesta mitä Suomen luonto meille tarjoaa – ohjeitakin riittää keruusta ja käsittelystä jokamiehenoikeuksiin sekä eri kasvien kasvukausiin. Tämän kirjan avulla aionkin pyrkiä löytämään jotain uutta suuhunpantavaa joka kuussa aina kauden loppuun saakka! Kasvien lisätunnistusapua haen hätätapauksessa Facebookin villivihannesryhmistä, sieltä nimittäin löytyy jos jonkinmoista osaajaa villivihannes ja -yrttimaailmasta.

Kyhäsin erään metsäsamoilun keräilytulokset salaatiksi, jonka ladoin tyhjäksi koverretun pihvitomaatin sisään: voikukkaa, kuusenkerkkää, ketunleipiä ja isomaksaruohoa. Kevyt vinegretti, sekä ripaus suolaa ja pippuria viimeisteli annoksen. Nam!

Eipä se hortaruokailu tämän vaativampaa kai olisikaan, kun vain vielä ehtisi paikallistaa lähimaastoista muidenkin jännien ja houkuttelevien kasvien kasvupaikat! Niin monesti niitä herkkuja kun bongaa vain tien tai ojan pientareelta… Juuri nyt kiinnostaisi erityisesti peltokanankaali sekä kamomillasaunio.

Villiyrtti-kirjan lisäksi imen itseeni ideoita mm. Hannan Soppa -blogista, jonne ilmestyy kokoajan uusia ihanan kuuloisia villivihannesreseptejä (uusimpana tänään sinne tupsahtanut voikukkapasta, jota aion vakaasti testata viimeistään viikonloppuna). Hannan kirjoittamasta Sesonkireseptit-kirjasta löytyy reilusti sekä hänen pitkän linjan suosikkiohjeitaan sekä liuta uusiakin – seassa myös reilusti villivihanneksia ja -yrttejä. Testiin kirjan ohjeista pääsee pian ainakin Villivihannesokonomiyaki sekä kesäkuulle ajoittuvat Hölskytysretiisit (kuullostaa nerokkaalta!).

Hannan kirjan ohjeet siis ajoitetaan vuoden varrelle satokausien mukaan, jolloin esim. kesäkuun ohjeet on tehty silmälläpitäen sitä, mikä kesäkuussa on sesongissa. Tämän helpommaksi ei satokausien hyödyntämistä juuri voi tehdä – ohjeet ovat selkeitä ja maistuvat varmasti monelle. Satokauden tuotteita hyödyntämällä säästää luonnon lisäksi rahaa ja sehän on selvä, että tuotteet ovat satokauden aikana myös parhaimmillaan, niinpä suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille ruuasta kiinnostuneille.

Vege! -keittokirjan neljännen painoksen julkkareissa nautiskeltiin Ravintola Grönin versioita kirjan ohjeista. Nam! Kuva: Natalia Tolmatsova

Myös Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! -kirjan uusimmassa painoksessa kiinnitetään huomiota satokausiin. Suositun keittokirjan neljänteen painokseen on lisätty satokausimerkintöjä. Satokausikalenterin Samuli Karjulan luokittelujen avulla näet nyt helposti, minä kuukausina mitäkin ohjetta kannattaa tehdä, jotta sen raaka-aineet olisivat sekä parhaimmillaan että edullisimmillaan. Ei minusta suinkaan hullumpi idea, jota soisi monen muunkin keittokirjailijan jatkossa hyödyntävän.

Kuinka moni on muuten jo mutustellut syreenin kukkia? Niissä on vahvan karvasmantelinen maku, vettä maustaessaan ne sen sijaan luovuttavat lähinnä tuoksua vastaavaa huumaavaa parfyymiaromia. Nam!

191 views

Täytetty latva-artisokka

by Juulia 4 Comments
Täytetty latva-artisokka

latva-artisokka

Muistan elävästi, kun näin lapsena keittokirjassa kuvan latva-artisokasta. Minua kiehtoi suuresti kasvin ulkonäkö, mutta myös kuvailu sen syömisestä: lehtien irti kiskominen ja vinegrettiin kastaminen, verkkainen sisuksen esiin paljastaminen… jotain rituaalinomaistahan siinä tuntui olevan.

Kesti pitkään, ennen kuin sain ensimmäisen tuoreen latva-artisokan käsiini. Köyhänä opiskelijana yksikin artisokka oli pienoinen sijoitus, mutta ostin sen hetkeäkään epäröimättä. Enkä pettynyt, artisokan kypsentäminen, lehtien nyhtäminen, dippaaminen, parran irroittaminen ja pohjassa piileskelevän fraktaalikuvion löytäminen oli juuri niin ainutlaatuinen kokemus kuin olin kuvitellutkin.

täytetty artisokka

Latva-artisokka tulee kauppoihimme lähinnä ulkomailta, mutta kasvaa sitä täällä pohjolassakin! Kotimaisen latva-artisokan aika alkaa näinä viikkoina, enkä malta odottaa että saan sellaisen lautaselleni. Haaveilenkin tänä vuonna rapujuhlien lisäksi artisokkajuhlasta: sekä rapu että artisokka vaativat yhtä harrasta näpertelyä ruokapöydässä, ja eiköhän jostain snapsi- ja laulutraditio artisokansyöjillekin keksitä…

Jollen ihan artisokkajuhlia saa aikaan, niin ainakin tiedän, mitä tarjota rapujuhlieni kasvissyöjävieraille 🙂 Koska latva-artisokan valmistelu ja kypsennys on vähintään yhtä suuri projekti kuin niiden syöminen, artisokkajuhlat voisivat alkaa jo keittiössä: tuotantolinjaa leikkamaan lehtien kärkiä poikki, toinen hieromaan leikattuihin kohtiin sitruunaa jne.

Itse rakastan artisokkia erityisesti keitettyinä, sitruuna-voisulaan kastettuna, mutta tänään kokeilin artisokan täyttämistä ja paistamista. Lopputulos oli vähintäänkin UPEA, ja lisäksi tällätavoin valmistetusta latva-artisokasta riittää mahantäytettä ihan pääruuaksi asti. Onhan siinä vielä vähän enemmän hommaa… mutta on se sen arvoistakin!

täytetty artisokka

Täytetyt latva-artisokat 2:lle

2 latva-artisokkaa

1 sitruuna

Täyte:

1 sitruunan mehu

nippu persiljaa

2 valkosipulin kynttä

4 palaa (gluteenitonta) paahtoleipää

2 dl hienoksi raastettua pecorino romanoa

1-2 tl suolaa

50 g voita

Huuhdo artisokat. Katkaise varret murtamalla, jotta saat puumaiset säikeet lähtemään varren mukaan. Siisti pohjat tasaisiksi ja hiero sitruunanpuolikkalla, jottei se tummu.

Leikkaa artisokan kärjestä muutaman sentin verran pois. Hiero leikkuupinnat aina heti sitruunalla. Voit halutessasi leikata myös lehtien kärjistä sentin verran pois saksilla (tämä on kyllä vähän makuasia, itse en aina jaksa vaivautua saksihommiin vaikka lehtien kärjet hieman teräviä ovatkin).

täytetty artisokka

Kuumenna iso kattilallinen vettä, ja lisää käyttämäsi sitruunanpuolikas + se toinen puoli mehuineen veteen. Keitä artisokkia n. 30-40 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa pohjaan suhteellisen helposti – artisokka jatkaa kypsymistään uunissa vielä hieman, joten täysin pehmeä sen ei tarvitse olla.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paahda leipäviipaleet kullanrapeiksi. Sulata voi ja raasta juusto. Itse käytän täytteen valmistuksessa minileikkuria, jossa se on helppo tehdä kerralla: valkosipulin kynnet, leipä, persiljanippu varsineen suristellaan muruiksi ja seokseen lisätään voisula, juustoraaste sekä yhden sitruunan mehu.

Valuta kypsyneet artisokat huolella. Irrota varovasti keskustan vaaleat ja hennot lehdet, joiden alta paljastuu artisokan karvainen ydin. Kaavi varovasti kaikki karvat keskustasta, varo kuitenkin rikkomasta pohjaa. Kärsivällisesti vaan! Kurki vielä kolon reunatkin läpi, ja huuhdo sitten mahdolliset irtokarvat pohjista.

latva-artisokka

täytetty latva-artisokka

Tämän jälkeen voit täyttää pohjat: täytä keskustat kukkuroilleen ja tuupi loput täytteet varovasti lehtien väleihin. Tarkoitus ei ole irroittaa lehtiä joten ole hellävarainen. Kun homma on valmis, voit vielä raasta hieman lisää juustoa herkkujen päälle.
Täytetyille latva-artisokille riittää uunissa n. vartti, tarkoitus on vain ruskistaa pinta ja saada täytteen aromit imeytymään lehtien meheviin tyviin sekä pohjaan.

Sitten vaan syömään! Ihan kuten rapujen kanssa, kannattaa ruokailijoille varata reilusti servettejä ja hienommissa juhlissa käsien huuhtelumaljat/käsipyyhkeet. Lehdet nyhdetään irti yksi kerrallaan aloittaen ulommista. Lehdestä kiskotaan hampailla niiden pehmeä ja pullea tyviosa, kuiva ja kova osa lehdetä jätetään syömättä. Pikkuhiljaa edeten pääsee lopulta käsiksi artisokan pohjaan mehevine täytteineen, jolloin haarukka ja veitsi lopulta on tarpeen.

täytetty latva-artisokka

Artisokka on hieman haasteellinen kaveri viineille, mutta kokeilla voi esim. aromikasta Gewürztramineria tai hapokasta Rieslingiä  – olutpuolelta testattavaksi sopii lager, vehnäolut ja pils, kertoo Etiketti. Itse tyyppasin tänään artisokkani kaverina raikasta pale alea ja hyvin toimi sekin!

Ps. Tunnistat hyvän artisokan siitä, että se tuntuu kokoonsa nähden painavalta, ja sen suomut ovat vielä kiinni. Pyri välttämään avautuneita ja kuivan näköisiä artisokkia.

Pps. Satokausikalenterista saa kätevästi ja nopeasti aina selville, milloin mikäkin kotimainen/ulkomainen herkku on sesongissa 🙂

621 views

Munasta asiaa

by Juulia 0 Comments
Munasta asiaa

kurpitsakiller

No heippa! Minusta ei ole vähään aikaan kuulunut täällä blogissa mitään! Ei, en ole talviunilla, enkä ole lopettanut kirjoittelua. Syyt ovat seuraavanlaisia:

Ensinnäkin: tablettini hajosi, enkä työkiireissäni ole ehtinyt sitä korjauttaa. Uskokaa tai älkää, mutta tätä blogia on kirjoiteltu pelkällä tabletilla jo reilusti yli vuosi… Ostin ekan oman läppärini vasta eilen.

Toisekseen: töissä on ollut niin kiire, että ruokavalioni koostuu lähinnä monomeal-tyyppisistä ratkaisuista, jotka eivät taida olla ruokablogissa kovin kiinnostavia (esim. syön pelkkää keitettyä kurpitsaa voilla, suolalla ja pippurilla). Syy askeettiseen ruokavaliooni on kiire, en ole millään ihmedieetillä!

Ja kolmanneksi: päivätyöni on taiteen parissa, ja nyt se taiteellinen kunnianhimo iski sitten tähänkin harrastukseen… suunnittelenkin parhaillaan erinäisiä uudistuksia blogiini, joka tulee siirtymään lähiaikoina omille nettisivuilleen.

Vielä ei ole kuitenkaan siirtymisen hetki koittanut, joten tässä teille pieni raportti tämänhetkisistä keittiökokeiluistani!

egusuukurpitsa

Olen tosiaan syönyt PALJON kurpitsaa, mutta olen myös testaillut erilaisia uunimunia! Munakupin virkaa on toimittanut mm. avocado, kurpitsa sekä paprika. Munan voi rikkoa myös uuninkestävään annosvuokaan, ja tehdä klassisen “oeuf en cocotte” -annoksen. Missä ikinä “astiassa” munan uuniin tyrkkäätkin, tärkeää on, ettet paista sitä liian kovassa lämmössä. Kananmunan rakenne on paljon parempi, kun kypsennyslämpötila on alhainen. Niinpä käyttäessäni kurpitsaa kananmunan kulhona, kypsensin kurpitsan ennen kuin rikoin munan sen sisään. Pelkän munan kypsentää n.175 asteessa suurinpiirtein 20 minuutissa sopivasti hyytyneeksi, kurpitsa ei sen sijaan siinä ajassa mitenkään ehdi kypsyä.

Avocado-uunimunat kahdelle
1 kypsä avocado
2 kananmunaa
2 tl öljyä
suolaa, pippuria, chilikastiketta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Halkaise avocado ja poista kivi. Koverra kiven jättämää koloa hieman isommaksi, jotta kananmuna mahtuisi siihen. Aseta puolikkaat leikkuupinta ylöspäin uuninkestävään astiaan, mieluiten sellaiseen, johon puolikkaat mahtuvat juuri ja juuri (niin ne eivät pääse keikkaamaan). Voit myös leikata pienen siivun kuoren puolelta niin, että avocado pysyy tukevammin asennossaan.

Mausta avocado suolalla ja pippurilla, ja riko muna kumpaankin puolikkaaseen, kiven jättämään koloon. Yritä saada ainakin vähän valkuaista keltuaisen päälle suojaksi. valuta munien päälle hieman öljyä ja mausta ripauksella suolaa. Laita astia uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes valkuainen on hyytynyt. Itse pidän eguistani juoksevalla keltuaisella, joten tarkkailen munien kypsymistä vähän väliä.

20141115_114338-2 20141115_120207

Kokeilemisen arvoisia vihanneksia tähän tarkoitukseen ovat esim. paprikan puolikkaat ja tyhjäksi koverretut tomaatit. Ilmakuivatulla kinkulla vuoratut pienet annosvuoat ja nokare voita nostaa uunimunan jo astetta tyylikkäämmäksi brunssiruuaksi, joka on helppo valmistella ja laittaa isommallekkin joukolle.

eguavo

Mitä tulee blogini tilanteeseen ja omien nettisivujeni avautumiseen: seuraamalla minua Instagramissa ja Facebookissa pysyt varmasti kärryillä!

46 views

Löytö: Sen Chay

Löytö: Sen Chay

f4882eb5ded9828133cc86bd172d514d

Viime aikoina Helsingin kasvisravintolatarjonta on lisääntynyt huimaa vauhtia. Ennen vanhaan, kun olin vielä täysin kasvissyöjä, olivat vaihtoehdot vähissä… sitä käytiin joko Silvopleessä tai Zucchinissa.

Raakaruoka-, superfood-, tuoremehu- ja smoothiebuumit ovat minusta ihania ilmiöitä, terveellinen itsestään ja ympäristöstään huolehtiminen kun nyt vain on iloinen trendi. Kasvissyönti ei muutenkaan tunnu olevan enää mikään niin ihmeellinen juttu – moni sekasyöjäkin tuntuu kallistuvan vihreämpään suuntaan, ainakin omassa ystäväpiirissäni.

Olen kuullut keväästä asti supinaa Hakaniemen piskuisesta Sen Chaystä, ja Instagram on paljastanut monen tutun herkkusuun siellä vierailleenkin jo pidempään. Itse päädyin ravintolaan ensimmäistä kertaa vasta kuukausi takaperin – tänne kun tuskin eksyy vahingossa: täytyy tietää mitä ja mistä etsiä!

1f57718ae69bff5d7905dccfa78944da

Sen Chay tarjoaa kasvis- ja vegaaniruokaa aasialaisin maustein. Testikerroillani ruoka on tullut nopeasti ja ollut todellakin maukasta, sellaista mukavan kotoisaa lohturuokaa. Ruoka ei ehkä ole ollut parasta syömääni aasialaista (parhaat annokset kun tuppaavat ilmestyä nenän alle alkuperäismaissa…), mutta ehdottomasti visiitin arvoista. Sen Chayn porukka piti aluksi vuosia “tavallista” ravintolaa, mutta vaihtoi fokuksensa kasvisruokaan vajaa vuosi sitten. Luonteva vaihdos, sillä henkilökunta syö itsekin pelkkää kasvisruokaa.

Sen Chayta kiitän erityisesti itse valmistetusta tofusta, joka todellakin on omaa luokkaansa – samoin pisteitä kerää pöydistä löytyvä oma kipakka chilikastike. Eniten kuitenkin riemastun paikan kesärullista, jotka yksistään riittävät syyksi Metallitalolla poikkeamiseen! Tuoreet ja raikkaat riisipaperirullat on täytetty runsaalla määrällä yrttejä, salaattia, vihanneksia, riisinuudeleita ja tofua. Viisi hervotonta mötkylää irtoaa alle kympillä, ja nälkä lähtee kevyesti. Rullien kera tarjoillussa soossissakaan ei ole moitteen sijaa, vain yksi pieni vika – haluan sitä enemmän.

5b932ade96ce04af0d5d3566655f3803

Sen Chay
Siltasaarenkatu 3-5
00530 Helsinki
Avoinna:
arkisin 9-20
lauantaisin 12-20

32 views