Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

burmalainen tofu

Burmalainen tofu

Oletteko koskaan kuulleet burmalaisesta tofusta? Se valmistetaan yhdestä lempiraaka-aineestani kikherneestä ja on älyttömän helppo ja nopea proteiininlähde. Kaikkeen sitä netissä törmääkin, kun alkaa kaivelemaan – innostuin nimittäin viime kevättalvella kikhernepizzapohjista ja testailin niin purkkikikherneistä muussattua pohjaa, kuin kikhernejauhoistakin tehtyä soccaakin, joka osoittautui supernopeaksi ja käteväksi pikapizzapohjaksi. Totesin tuolloin, että sekä purkkikikherneitä, että kikhernejauhoja kannattaa olla kaapissa aina ♥

Soccasta innostuneena kaivelin lisää tietoa kikhernejauhojen käyttötarkoituksista ja sieltähän se burmalainen tofukin sitten ilmestyi. Testiin se meni heti ja tykästyin lopputulokseen ja sen muunneltavuuteen kovasti! Burmalaista tofua voi maustaa ja käsitellä oikeastaan melkein miten vaan, on vain mielikuvituksesta kiinni mihin kaikkeen sitä voisikin käyttää. Soija-allergisille kasvissyöjille se tuo varmasti kivaa vaihtelua proteiininlähteisiin – kuten myös tällaiselle ruoka-allergiattomalle sekaanillekin 😉

Burmalaisen tofun perusresepti on varsin yksinkertainen: yksi osa kikhernejauhoa sekoitetaan n. kolmeen osaan vettä ja keitetään paksuksi puuroksi. Seos kumotaan jäähtymään öljyttyyn vuokaan ja viipaloidaan kun se on jähmettynyt. Lopputulos on koostumukseltaan yllättävän paljon tofun kaltainen, silkkisen pehmeä mutta hienosti kasassa pysyvä. Burmassa tämä tofu maustetaan suolan lisäksi kurkumalla ja sitä käytettään niin uppopaistettuna, salaateissa kuin curryissäkin… ihan niinkuin soijatofuakin.

Seoksen voi tietysti maustaa ihan niinkuin haluaa, riippuen missä ruuassa sitä meinaa käyttää. Itse olen maustanut sitä mm. texmextyyliin juustokuminalla, chipotlella ja valkosipulilla burritojen ja tortillojen täytteeksi, inkiväärillä, soijalla ja chilikastikkeella wokkeja varten, sekä ravintohiivahiutaleilla saadakseni makuun lisää umamia. Simppeli suola + pippuri maistuu tosin varsin hyvältä myös – varsinkin, kun kuutiot paistaa maukkaassa öljyssä kullanrapeiksi kikhernekrutongeiksi ♥

Burmalainen tofu

vegaaninen, gluteeniton

2 dl kikhernejauhoja (kulkevat mm. nimillä gram-  ja besanjauhot)

n. 5-6 dl vettä

suolaa

½-1 tl  kurkumaa

+ haluamiasi mausteita maun mukaan

Sekoita puolet vedestä sekä mausteet kikhernejauhoihin ja sekoita huolella. Kuumenna loppu vesi kiehuvaksi ja lisää kikhernetaikina samalla vispaten sekaan. Alenna lämpö matalaksi ja jatka seoksen sekoittelua 5-10 minuuttia (liedestä riippuen), eli kunnes se paksuuntuu reilusti ja muuttuu kiiltäväksi. Tarkoitus on siis kypsentää kikhernejauhot huolella, ennen kuin seos jätetään jähmettymään.

Öljyä vuoka (esim. tarttumattomaksi käsitelty leipävuoka tai pieni öljytty kulho – mitä pienempi, sen paksumman tofukimpaleen saat aikaan) ja kaada taikina astiaan jähmettymään. Voit laittaa sen hetkeksi kylmään niin saat sen asettumaan nopeammin. Seoksesta irtoaa hieman vettä sen jähmettyessä. Kun seos on täysin kiinteää, kumoa se leikkuualustalle ja kuutioi/viipaloi burmalainen tofu terävällä veitsellä tarpeeseesi sopiviksi paloiksi.

Veden määrää hieman isommaksi tai pienemmäksi säätämällä lopputuloksen kiinteyttä/pehmeyttä voi viilata omaan makuun sopivaksi.

burmalainen tofu

Krutongeiksi nämä silkkiset soijattomat tofukuutiot vääntyvät, kun paistat niitä joka sivultaan paistinpannulla kullanrapeiksi. Kannattaa olla kärsivällinen ja kääntää jokainen puoli vasten pannua, vaikka siinä tovi kestääkin – huolellinen paistaminen tuo nimittäin rapeuden lisäksi myös makuun mukavaa paahteista pähkinäisyyttä!

Eräällä kesän eväsretkistä käytin rapeaksi paistettuja kikhernekrutonkeja lehtikaalicaesarin päällä. Kun krutongit pakkasi erikseen ja lisäsi salaatin päälle vasta paikan päällä, ne säilyivät perille asti ihanan rapeina 🙂

Mihin sinä käyttäisit kikhernetofua?

Ps. Kelmutettuna burmalainen tofu säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän; pakastaakin sen voi, mikäli guuglailuihini voi luottaa. Omaa kokemusta pakastamisesta ei mulla siis vielä ole, kun olen tehnyt tätä aina vain lähinnä tarvetta vastaavan määrän. Jos joku ehtii ennen minua kokeilemaan pakastamista, kertokaa ihmeessä oma kokemuksenne!


Edit 3.11.2019: lukijan mukaan pakastaminen teki tekstuurista sitkeää ja säikeistä, pakastaminen siis ei ole suositeltavaa.

Pps. Kikhernejauhoja (kulkee myös nimillä gramjauho ja besanjauho) löytyy hyvinvarustelluista ruokakaupoista, etnisistä kaupoista sekä esim. Ruohonjuuresta.

10 616 views

Vegaaniset mustapapubrowniet kikherne-blondiepyörteillä

by Juulia 42 Comments
Vegaaniset mustapapubrowniet kikherne-blondiepyörteillä

Maistuiskos pala brownieta aamiaiseksi?

Oi kiitos, mielelläni!

Tässä huushollissa brownieta onkin ollut tarjolla viime aikoina vähän joka välissä: aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, yöpalaksi… Ihan mistä tahansa mässäilystä ei kuitenkaan ole ollut kyse, vaan siitä, että olen testaillut erilaisia mustapapu- ja kikhernepohjaisia browniereseptejä. Toisinsanoen täällä on syöty aimo annoksia kasviproteiinia leivonnaisen muotoon piilotettuna, vaikkei sitä mausta millään uskoisikaan.

Että tällaiset leivonnaisraaka-aineet tällä kertaa ♥

Rakkaalla läheiselläni todettiin juuri kakkostyypin diabetes ja kun en oikein muilla keinoin voi hänelle olla avuksi, ideoin tarmokkaasti hänen uuteen ruokavalioonsa sopivia herkkuja. Mielessä pyörii siis hyvästä syystä kaikenlainen mahdollisimman sokeriton ja mielellään myös vehnäjauhoton herkku, mutta se ei varsinaisesti ole minulle mitään uutta: monet perinteiset kaakut ja paakkelssit kun ovat makuuni yleensä auttamattomasti liian makeita. Raakakakutkin ovat parin vuoden takaisen ensi-innostukseni jälkeen kokeneet uuden tulemisen keittiössäni!

Sokerittoman ja vehnättömän leivonnan lisäksi olen viime aikoina ollut enenevässä määrin kiinnostunut vegaanileivonnasta ja -ruuista, vaikken vegaaniksi nyt kääntymässä olekaan. Testattu on niin vegaaninen juustosoossi (josta varmasti postailen omaa juttua ennenpitkää), koukuttava vegaaninen chorizo, kuin erilaiset kasviproteiinitkin, kuten Härkis. Haaveilen jopa tekeväni itse joskus vegaanisia ramenmunia … kun vain löytyisi tästä kiireestä se vegaanisten ramenmunien mentävä rako 😀

Miksei aamiaispöytä vois aina näyttää tältä?

Ehkäpä juuri tämän vegaaniuteliasuuteni myötä halusin kehitellä näistä brownieista gluteenittoman ja diabetes-ystävällisen lisäksi vielä vegaanisiakin: niissä ei siis ole käytetty niin maitotuotteita kuin kananmuniakaan. Tämä onkin elämäni eka vegaanisia munankorvikkeita sisältävä resepti! Taikinassa on käytetty sitovana ainesosana kananmunan sijasta “pellavamunaa” sekä kikhernepurkin lientä eli aguafabaa (josta voit lukea lisää esim. täältä).

Pellavamunaa ensi kertaa testaaville vinkiksi, että taikinan tekeminen kannattaa aloittaa “munan” valmistamisesta, jotta se saa tekeytyä tarpeeksi paksuksi ennen kuin sitä tarvitaan. Suosittelen myös käyttämään kokonaisia pellavansiemeniä ja jauhamaan niitä vain tarvitsemasi määrä kerrallaan. Pellavansiementen sisältämä superterveellinen öljy nimittäin härskiytyy herkästi kun ne on jauhettu tai rouhittu valmiiksi – siemenet kannattaa siis ostaa kokonaisina ja säilyttää ne jääkaapissa.

Makeutus hoituu näihin tahmaisiin herkkupaloihin matalan glykeemisen indeksin omaavalla kookossokerilla (GI n. 35) ja agavesiirapilla (GI 11-19). Suklaan makua browniet saavat niin sokerittomasta kaakaojauheesta kuin ihan oikeasta suklaastakin (vegaaneille sopivien suklaiden lista löytyy esim. täältä ja gluteenittomille sopivien lista täältä). Niin ja onhan näissä brownieissa vielä hieman luonnollisesti makeaa kurpitsasosettakin!

Leivonta ei ole mulle sitä ominta aluetta, mutta tällaiset “heitä raaka-aineet tehosekoittimeen ja paina nappia” -tyyppiset reseptit multakin onneksi onnistuu. Lopputulos ei ehkä ole ainakaan minun tekemänä kaikkein esteettisin, mutta äärimmäisen herkullinen kyllä! Tai ehkä sitä pitäisikin vaan ruveta alusta asti pyrkimään tällaiseen niinsanotun rustiikkiseen lopputulokseen?

Onneksi tämä brownie kuitenkin näyttää huijaavan niin ulkonäöltään kuin maultaankin myös ne kaikkein suorapuheisimmatkin kriitikot: lapset. Eräskin lauma pahaa-aavistamattomia viidesluokkalaisia ahmaisi tänään leipomukseni silmää räpäyttämättä huiviinsa … enkä ole vieläkään raaskinut kertoa heille annoksen sisältäneen suklaan, sokerin ja voin sijasta niin kurpitsaa, kikhernettä kuin papuakin 😉

Pro tip: jos sunkin brownie näyttää lopuksi …öh… “epäesteettiseltä”, sano, että se on aivan tarkoituksella juuri tällainen “rustiikkinen” ja hukuta se sitten jäätelöön.

Mustapapubrowniet kurpitsa-maapähkinävoipyörteillä (n. 8-10 palaa)

Mustapapu-brownietaikinaan:

3 rkl pellavansiemeniä + 9 rkl vettä

n. 4 dl säilykemustapapuja (n. 300 g)

½ dl mietoa öljyä tai neitsytkookosöljyä

¾ dl sokeroimatonta kaakaojauhetta

¾-1 dl kookossokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljaa

n. 100 g ruokavalioosi sopivaa (tummaa) suklaata

Kikherne-blondietaikinaan:

reilu 2 dl säilykekikherneitä eli n. 170 g (ota purkin liemi talteen)

200 g myskikurpitsaa tai kuorittua Hokkaidoa

3-4 rkl maapähkinävoita (voit käyttää myös muita pähkinä- tai siementahnoja, esim. tahini toimii ihanasti)

3 rkl kokoon keitettyä kikhernepurkin lientä

½ tl suolaa

½ tl kardemummaa

1 tl kanelia

½-¾ dl agavesiirappia

¼ tl leivinjauhetta

¼ tl ruokasoodaa

1 ½ rkl mantelijauhoa

Valmista ensin pellavamunaseos: mittaa sekä pellavansiemenet että vesi blenderiin tai pieneen teholeikkuriin ja suristele, kunnes siemenet ovat täysin rikki ja seos on tasaista. Kaada näin syntynyt pellavalima pieneen kulhoon ja laita se jääkaappiin tekeytymään mieluusti noin vartiksi. Sitten voitkin laittaa uunin lämpenemään 175 asteeseen ja voidella sekä jauhottaa vuokasi kaakaojauheella. (Käytän itse tähän reseptiin uunivuokaani, jossa browniessa tulee tällä taikinamäärällä parin sentin paksuinen – voit kuitenkin paistaa browiet myös vaikkapa muffinssivuuissa, mikä tietysti lyhentää kypsymisaikaa huomattavasti.)

Valmistele sitten aguafaba: keitä kikhernepurkin lientä kasaan pikku kattilassa, kunnes liemi muistuttaa paksuudeltaan raakaa munanvalkuaista. Jätä jäähtymään.

Valmista molemmat taikinat vuorotellen blenderissä tai tehosekoittimessa, itse aloitan yleensä kikhernetaikinasta, koska se on vaaleampaa eikä minun tarvitse pestä tehosekoittimen kulhoa tummempaa taikinaa varten. Kuutioi kurpitsa ja keitä se kypsiksi. Soseuta kypsät kurpitsakuutiot loppujen raaka-aineiden kanssa ja tarkista maku. Taikinan kuuluu olla sen verran paksua, että lusikka seisoo siinä hetken pystyssä. Kaada blondietaikina toiseen kulhoon odottelemaan brownien kasaamista ja valmista seuraavaksi mustapapu-suklaataikina.

Lisää tehosekoittimeen/blenderiin seuraavaksi kevyesti valutetut mustapavut (purkin lientä voi hyvin tulla hieman mukaan taikinaan, sillä mustapapuliemi toimii kikherneliemen tavoin leivonnaista sitovana ainesosana) ja soseuta ne. Lisää sitten sekaan vielä loput mustapapu-suklaataikinan aineet, suklaata lukuunottamatta. Muista heittää jääkaapissa tekeytynyt pellavamuna mukaan! Sekoita raaka-aineet tasaiseksi ja rouhi sekaan lopuksi suklaa.

Vuoka on jauhotettu tällä kertaa kookosöljyllä ja kaakaojauheella. Mantelijauho toimii myös!

Kasaa brownie voideltuun ja esim. kaakaojauheella jauhotettuun vuokaan niin, että kaadat pohjalle ensin reilun puolet mustapapu-suklaataikinasta. Seuraavaksi vuokaan menee kaikki kurpitsa-maapähkinävoitaikina ja sen päälle vielä nokareina loput suklaataikinasta. Ihanat pyörteet taikinan pintaan saa, kun pyörittelee taikinan läpi hammastikkua tai jotain muuta ohutta ja terävää puikkoa.

Paista brownieta uunin keskitasolla 40-50 minuuttia. Se on sopivan tahmaista mutta kypsynyttä, kun keskiosa vielä hieman hytkyy vuokaa kevyesti heiluttaessa.

Mikäli paistat brownien pienemmässä vuuassa tai muffinssivuuissa, paistoaika saattaa olla lyhyimmillään vain parikymmentä minuuttia. Kun näissä leivonnaisissa ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään, minkä tarvitsisi kypsyä ollakseen turvallista ja syötävää, ei brownien raa’aksi jäämisestä toisaalta tarvitse hirveästi murehtia. Itse valitsen siksi lautaselleni aina mieluummin hieman ali- kuin ylikypsän brownien ♥

Maapähkinävoijäätelö on mun mielestä tälle brownielle täydellinen kaveri, vaikka se tietysti samalla vesittää koko “sokeriton ja maidoton” homman, hehe… – ellet sitten valitse browniesi päälle vegaanista jäätelöä!

Brownien voi tarjoilla juuri sellaisen lisukkeen kanssa, mistä itse tykkää – esim. meidän taloudessa on yksi kermavaahtosieppo, joten hänelle tarjoillaan kulhollinen kermavaahtoa jokaista browniepalaa kohden. Itse rakastan maapähkinävoijäätelöä, joten lappaan sitä annokseni päälle ja korkkaan mieluusti herkkuhetkeni kruunuksi vielä jonkun oikein makean ja täyteläisen stoutin!

Nämä browniet säilyvät jääkaapissa huolella peitettyinä 4-5 päivää. Ne voi hyvin myös pakastaa annospakkauksissa hätätapausten varalle; pakastimessa ne säilyvät ilmatiiviisti pakattuina kolmisen kuukautta.

Juomasuositus: Omnipollon Noa Pecan Mud Imperial Stout. Törkeän hintainen, mutta hintansa väärti – todellinen herkutteluolut.

Ottaen huomioon, että tämä on ensimmäinen vegaaninen brownieni, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Veikkaan, että varsinkin tuon pellavamunan ja aguafaban kanssa saan vielä kokeiluja jatkaa, mikäli haluan pyrkiä vielä parempaan koostumukseen.  Jos teillä lukijoilla on omia vinkkejänne vegaanileivonnan suhteen, kertokaas ihmeessä! Aina on kiva oppia uutta!

Ps. Testasin tämän saman reseptini myös kananmunalla ja täytyypä sanoa että liputan täysin tämän vegaanisen version puolesta! Se on aina makuuni sopivasti taatusti ihanan tahmaista. Mikäli kuitenkin haluat tehdä tämän brownien kananamunalla, vaihda mustapapu-suklaataikinareseptissä pellavamunan tilalle kolme kananmunaa ja maapähkinävoi-kurpitsataikinassa aguafaba yhteen munaan.

…tai klikkaa itsesi suoraan edelliseen, hieman perinteisempään browniereseptiini: Punaviini-kirsikkabrowniet

1 315 views

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

burrito bowl

Kukaan ruokatrendejä seuraava ei varmasti ole välttynyt viimeaikojen kulhoruokabuumilta. Välillä ainakin minusta tuntuu, että melkein mitä vaan tarjoillaan nyt kulhosta: smoothieta, sushia, burritoa… enkä suinkaan pistä vastaan! Jotkut trendit ovat nimittäin käytännöllisempiä kuin toiset. Jos olet samanlainen pikkupossu kuin minä, eli tykkäät syödä ateriasi sängyssä samalla Masterchefiä katsellen, on ruoka huomattavasti käytännöllisempää syödä kulhosta kuin matalalta lautaselta.

Kun arkipäivät venyvät melkein poikkeuksetta myöhäiseen iltaan, ei millään meinaa jaksaa ensinnäkään kokkailla mitään kovin vaativaa, saatikka syödä lopputulosta sivistyneesti pöydän ääressä. Kulho kainalossa on niin paljon ihanampaa käpertyä vain suoraan peiton alle ♥

Välillä laitan kulhooni kaurapuuroa (paistetun kananmunan ja parmesaanin kera – kananmunassa luonnollisesti sellainen houkuttelevan valuva keltuainen), välillä (itse keitellyssä luomukanaliemessä muhinutta perinnelajike-) papumuhennosta tai ihan vain erilaisia rehuja (sateenkaaren väreissä, sydämen ja tähden muotoon leikattuina ja  jonkinlaisella tahini-za’atar-sumac-roiskeella valeltuna).

Yleensä se, mikä sopii kulhoon, toimii myös eväänä – niinpä kulhoruokaa kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän ja pakata osa seuraavaksi päiväksi mukaan töihin. Trenditietoisena pakkaan tietysti kulhoruokani lasipurkkiin… ja postaan annoksestani kuvan Instagramissa, kuinkas muuten.

avocadoruusu

Erityistilanteissa kulhoruoka koristellaan vielä avocadoruusulla, ainakin jos lähikaupasta ei löydy syötäviä kukkia ja syksy on jo liian pitkällä sopivan sievien villiyrttien etsimiseen! Ensin tosin pitää halkoa ainakin kolme sopivan oloista avocadoa vain todetakseen niiden olevan sisältä ruskean kirjavia, liian kovia tai liian pehmeitä.

Arkena on kuitenkin mielestäni ihan ok vähän oikaista aterian kasaamisessa, kuten vaikka tämän burritokulhon kanssa. Ajan kanssa tekisin tietysti ihan itse omat erityissalsani, liottaisin ja keittäisin kuivatut pavut sekä keräisin itsekasvattaman kvinoan vapaa-ajan asuntoni takapihalta Andeilta, mutta ehkä sitä ei ihan joka päivä tarvitse tehdä kaikkea itse alusta saakka.

Annos näyttää kuitenkin lopuksi eri hienolta ja mikä parasta, se on oikeasti ihan vain ravitsevaa, maukasta ja nopeasti valmistuvaa (trendikkäästi vegaanista) arkiruokaa!

…ainakin jos jätetään se avocadoruusu väsäämättä 😉

Burrito bowl 2:lle

vegaaninen

Pohjalle:

2 dl GoGreen Kvinoaa lämpimällä vedellä huuhdeltuna

4 dl kasvislientä

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

1 purkki GoGreen Salsa Originalia

 Mustapapu-maissiseos:

1 purkki GoGreen Mustapapuja

1 purkki GoGreen Luomumaissia

1 limetin mehu

1 jalapeño

1 ruukkukorianterin varret

1 valkosipulin kynsi

1 tl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Paahdettu bataatti:

n. 250 g bataattia pienenä kuutiona

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl kookossokeria

1 rkl juustokuminaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

muutama lehti jäävuori- tai cosmopolitansalaattia

1 ruukkukorianterin lehdet

6-8 kirsikkatomaattia

1 kypsä avocado

1 limetin mehu

(muutama lusikallinen kaura fraîchea)

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita uunivuoassa parin sentin kuutioiksi leikattu bataatti, sokeri, öljy, suola sekä juustokumina. Lykkää uunivuoka uuniin vaikkei se olisikaan vielä saavuttanut päämäärälämpötilaa. Paista bataattia muutama kertaa sekoitellen, kunnes se on kypsää (n. 20 minuuttia).

Bataatin paistuessa valmista kvinoapohja: pilko kaksi valkosipulin kynttä ja paista ne öljyssä pienessä kannellisessa kasarissa kevyesti. Lisää kasariin kasvisliemi ja kiehauta, lisää mukaan sitten huuhdottu kvinoa. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin vartti, tai kunnes neste on imeytynyt kvinoaan ja se on kypsää. Sekoita lämpimään kvinoaan salsa ja jätä seos kannen alle odottelemaan.

Huuhdo mustapavut ja maissi huolella siivilässä. Raasta valkosipulin kynsi hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista limetin mehu päälle. Limetti pehmentää raa’an valkosipulin makua hieman 🙂 Mausta seos silputulla jalapeñolla, pieneksi pätkityillä korianterin varsilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla, lisää sekaan sitten mustapavut sekä maissi. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Arvatkaa huviksenne, kuinka monta avocadoruusua tein, ennen kuin sain yhden lähikuvakelpoisen yksilön aikaiseksi?

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja viipaloi avocado. Purista avocadon päälle limettiä jottei se tummu. Pese ja kuivaa salaatti. Sitten vain kokoamaan kulhoa: pohjalle muutama kauhallinen kvinoa-salsaseosta, sivulle rapeaa salaattia hieman pienemmäksi revittynä. Yhdelle laidalle paahdettua pehmeää ja karamellisoitunutta bataattia ja toiselle pirteää mustapapu-maissiseosta. Kirsikkatomaatit, avocado ja korianterin lehdet sinne sun tänne. Päälle vielä rutistus limettiä ja jos on oikein hemmottelun tarve, nokare ranskankermaa (tai sen vegaaniversiota)!

Annosta ei tarvitse asetella kauniisti, jos sen aikoo särpiä Netflixin hohteessa syyshämärässä makuuhuoneessa. Avocadoruusujen väsäily jää nimittäin ainakin mulla valoisiin ja kiireettömiin viikonloppuaamuihin 🙂

Ps. ruusututoriaali löytyy esim. täältä! Yritin hetken väsätä moista itse mutta sitten mulla loppui sekä avocadot, aika että hermot.

1 387 views

Sateenkaarisalaatti

by Juulia 0 Comments
Sateenkaarisalaatti

Viime viikolla vietettiin sateenkaariviikkoa, ja lauantain aurinkoisen Pride-kulkueen jälkimainingeissa minulle iski hirmuinen inspiraatio sateenkaaren värisestä ruuasta. Ei siinä auttanut kuin lähteä juhlista kaupan kautta kotiin kokkailemaan! Vaikkei rakkaus ihan jokapuolella maailmaa vielä ole voittanutkaan, juhlan aihetta oli USA:n tasa-arvoisen avioliittolakiuutisen myötä viime viikolla kuitenkin yllin kyllin.

“Eat the rainbow” on kivoin tuntemistani ruokahokemista – eikä vain kytköksestään rakkauden ja tasa-arvon asioihin. Ensinnäkin ajatus, että “syö sateenkaaren” saa minut tuntemaan oloni keijukaiseksi, tai yksisarveksi, ja sellaista on kiva kokea aina välillä. Toiseksi, eri väristen rehujen/ruokien mussuttaminen on meille hyväksi: eri värisissä ruuissa on erilaisia ravinteita.

Itse en mielelläni jää mistään niistä paitsi. Kun huomaan syöneeni jonain päivänä lähinnä keltaista ruokaa (eli leipää, voita, juustoa, pastaa, perunaa), yleensä huolestun itsestäni – se on nimittäin aina selvä merkki lohtusyömisestä. Vaarallistahan satunnainen lohtusyöminen ei ole, mutta pidemmän päälle yksivärinen ruoka saa ainakin itselleni aikaan tukalan olon… ja käyhän se vähän tylsäksikin nopeasti!

Suoriuduin siis launtaina Pride-juhlasta kotiin päämääränäni kokata sateenkaariruokaa. Kaupassa eteeni osui tuoretta maissia, johon minulla on melkoinen heikkous, ja maissista taas tuli mieleen Pinterestissä vastaan osunut värikäs amerikkalainen maissiruoka, confetti corn, joka on osa perinteistä kiitospäivän ateriaa.

Tuore maissi on älyttömän hyvää niin raakana kuin kypsennettynäkin – tosin taidan olla jossain määrin jäävi maissista puhumaan: olen sen kaliiperin maissifani että syön vaikka jäistä pakastemaissia, jyvä kerrallaan, hartaasti nautiskellen. Maissinjyvät on helpointa veistellä irti tähkästä, kun tekee sen kulhon sisällä, jonka pohjalle asettaa pienemmän kulhon eräänlaiseksi jalustaksi tähkälle. Tämän keinon avulla maissi ei lentele ihan yltympäriinsä 🙂

Raaka sokerimaissi = karkkia. Maissinjyvät eivät lentele ympäriinsä, jos leikkaat ne irti tämän konstin avulla.

Sateenkaarisalaatti n. 4:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 pieni punasipuli / kaksi kevätsipulia

muutama tomaatti

2 avomaankurkkua

1-2 eriväristä paprikaa

1-2 chilipaprikaa

ruukku korianteria

1 tlk mustapapuja/kikherneitä tms.

2 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1-2 limetin mehu

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(avocadoa, keitettyä riisiä/kvinoaa tms.)

(savutabascoa tai muuta chilikastiketta)

(mansikoita/ananasta/mustikoita)

(vegepekonia)

Pese ja kuivaa kaikki vihannekset. Leikkaa maissintähkistä jyvät irti ja kuutioi kaikki vihannekset pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Lisää hyvin huuhdotut ja valutetut pavut. Mausta juustokuminalla, savupaprikalla, suolalla ja pippurilla. Purista sekaan limettiä maun mukaan, ja lorauta mukaan vielä hieman oliiviöljyä.

Salaatista saa ruokaisamman kuutioimalla sekaan avocadoa. Samoin voit hyvin lisätä ruokaan keitettyä ja jäähdytettyä riisiä, kvinoaa, linssejä tai kuskusia sekä murentamalla joukkoon hieman rapeaksi paistettua vekonia. Myös mansikat, ananas ja mustikat toimivat salaatissa hienosti. Eiköhän sitä itse kukin saa päättää, mistä ja kenestä tykkää, joten minusta voit laittaa sateenkaarisalaattiisikin ihan juuri sitä mitä itse halajat <3

Nokare kaurafraichea / ranskankermaa kruunaa sateenkaariaterian…

…tai ehkä sittenkin avocado?

Minulla oli eilen illallisvieraanani DJ-duo Ne Naiset, eli rakkaat ystäväni Suvi ja Lani, sekä Suvin poikaystävä Viljami. Tarjosin vierailleni kikherneversion sateenkaaresta, sekä vesimelonipizzaa ja dirty & oily martinit. Koska seurueeseen kuului yksi vegaani, tarjosin salaatin kaverina vegepekonia sekä yllättävän hyvää kaurasta tehtyä ranskankermaa (Oatly).

Sateenkaarisalaatti maistuu myös tacokuorissa (jotka muuten EIVÄT ole helppoja syötäviä)…

Alkuun juotiin Dirty and Oily Martinit 😀

Tämä näyttää kivalta mutta viritys hajosi ensipuraisulla. Olen varoittanut!

Ps. Jahka syksy saapuu (hui, sanoinko tuon ääneen?), teen varmasti myös sitä “alkuperäistä” confetti cornia, joka on kermainen ja lämmin pataruoka. Uuh. Kermaa, maissia ja pekonia… kuulostaa ihan lohturuualta 😉

263 views