Arjen pelastus: ribollita

by Juulia 4 Comments
Arjen pelastus: ribollita

ribollita

Ribollita pelasti mun viime viikon. Ihan tosi! Keitin nimittäin sunnuntaina valtavan kattilallisen ribollitaa, eli perinteistä toskanalaista kasviskeittoa ja sitä riittikin sitten useamman superkiireisen päivän pelastajaksi viikon varrella.

Normaalisti en niin innostu saman aterian syömisestä peräkkäisinä päivinä (saatikka vielä useampina peräkkäisinä päivinä), mutta ribollitan maku vain paranee uudelleenlämmitettäessä. Keiton nimikin tarkoittaa uudelleenkiehauttamista! Pitkien ja energiasyöppöjen työpäivien päätteeksi kulhollinen ribollitaa lohduttaa sitäpaitsi melkein kuin äidin halaus, lämmittää melkein kuin heinäkuinen aurinko ja voimistaa melkein kuin hyvin nukutut pitkät yöunet. Siis ainakin melkein, ei nyt sentään ihan. Mitään edellämainituista ei ole ollut kuitenkaan tässä viime aikoina oikein saatavilla, joten ribollita on kelvannut korvikkeeksi enemmän kuin hyvin!

Hei pää pystyyn, kyllä se siitä! Lautasellinen ribollitaa vaan massuun ja johan helpottaa.

Viimeaikoina viikonloppuni ovatkin kuluneet lähinnä työviikoista toipumisen merkeissä; en ole jaksanut poistua kotoa juuri lähikauppaa kauemmas. Poikkeuksena visiitti Stadin Puutarhurin pelloille lehtikaalin itsepoimintaan! Osallistuin vastaavaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa viime syksynä ja suosittelen tilaisuutta kokemukseni perusteella lämpimästi kaikille kaltaisilleni lehtikaalifaneille. Mukaansa pellolta saa kerätä ison muovipussillisen lehti- ja mustakaalia 12 € passeliin hintaan, eikä kukaan ole kyttäämässä kuinka tiukkaan sen kassin sulloo. Pienempi pussillinen maksaa 4 € ja sehän on luomulaatuista supertuoretta lehtikaalia, suoraan pellosta (vieläpä melkein mun takapihalta) – ihanaa!

Aurinkoinen sää oli houkutellut Herttoniemen kartanon takana majailevalle pellolle toissaviikonloppuna reippaasti ahkeria lehti- ja mustakaalimetsän harventajia. Hyvin sitä kaalia sinne silti vielä jäi, jos jotakuta nyt alkoi kaalisavotta houkuttelemaan. Seuraava tilaisuus on lauantaina 15.10. eikä sitä kannata jättää väliin – säistä ja peltoon jäävän kaalin määrästä kun ei koskaan tiedä. Viime vuonna kävin pellolla muistaakseni vielä marraskuun puolella, mutta tänä vuonna tämä kerta voi hyvinkin olla jo viimeinen.

Massiivisen lehti- ja mustakaalikeon lisäksi nappasin pellolta mukaani myös muutaman mehevän maissintähkän (maissihan on suurta herkkuani, jos ette ole sattuneet viime kuukausien lukuisista maissiresepteistä vielä asianlaitaa päättelemään). Olisin tuonut kotiin mieluusti myös muutaman auringonkukan, mutta ne olivat lähes yhtä nuutuneita kuin minäkin 😛 Sitä ainoaa löytämääni vielä nupussaan piilottelevaa pirteää yksilöä en raaskinut katkaista maljakkoon, nauttikoon syksystään siinä!

Hetken valtava keko kahisevaa vihreää luonnon mammonaa jaksoi kotona ilahduttaa, mutta voin kyllä kertoa, että näin suuren lehtikaalisatsin perkaaminen ja pilkkominen pakastimeen ei kauaa hirveästi naurattanut. Aherruksen tuloksista nautitaan kuitenkin vielä monta monituista kertaa ja myöhemmin itseä jaksaa varmasti myös kiitellä siitä, että on vaivautunut silppuamaan kaalin jo etukäteen –  sitä kun on varsin helppo heitellä suoraan pakastimesta jos jonkinlaiseen viritelmään.

Lehtikaalin perkaamisesta ylijääneet lehtiruodit hyödynsin vielä vihermehun raaka-aineena. Pellolta keräämääni mustakaalia ei pakastimeen liiennyt, sillä osa päätyi jo poimimispäivänä sipseiksi (inspiraatio tähän Jotain Maukasta -blogilta, joka taas oli saanut inspiksensä Ravintola Gröniltä), loput siihen sunnuntaiseen ribollitakattilaan.

ribollita

Ribollitan ihanuus piilee sen edullisuudessa, käytännöllisyydessä ja yksinkertaisuudessa: maukkaasen liemeen voi nimittäin upottaa mitä tahansa vihanneksia ja juureksia, mitä siellä kaapeissa nyt sattuu olemaan. Ruokaisuutta keitto saa vaatimattomista ja edullisista valkoisista pavuista ja lopuksi koko komeus suurustetaan kuivahtaneella leivällä.

Ribollita on siis kutakuinkin täydellistä hävikkiruokaa: kaikenlaiset hylkiöraaka-aineet, nuutuneet sellerinvarret, porkkanat, sipulit ja potut sekä leivän- ja juustonkäntyt muuttuvat simsalabim hävikistä voittajiksi 🙂 Viikon varrella keittoa voi vielä jatkaa uusilla jääkaapin jämillä, tai tuoda siihen vaihtelua lisäämällä sekaan keitettyjä linssejä, jyviä, soseutettuja papuja, pekonia…

Italialaisen keittiön pyhä kolminaisuus eli porkkana, selleri ja sipuli löytyvät tämänkin sopan pohjalta ♥

Ribollita mustakaalilla ja makkaralla 4-6:lle

2-3 sellerin vartta

4-5 valkosipulin kynttä

1 sipuli

1-2 porkkanaa

2 rkl oliiviöljyä

2 ½ l kasvislientä

250 g kirsikkatomaatteja

2-3 jauhoista perunaa

250 g raakamakkaraa (esim. salsicciaa, mulla tällä kertaa varsin epä-italialaista lammaswurstia)

1 tölkki valko- tai voipapuja

n. 300 g mustakaalia

1 tl sekä kuivattua timjamia että rosmariinia

1 tl fenkolin siemeniä

1-2 tl chilihiutaleita

2-3 laakerinlehteä

reilusti vastarouhittua mustapippuria

(suolaa maun mukaan)

Tarjoiluun:

leipää

parmesaania

oliiviöljyä

Silppua sipuli sekä valkosipuli ja kuutioi porkkana sekä sellerinvarret pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes ne saavat kevyesti väriä ja pehmenevät (eli aloitetaan keiton kokkailu perinteisellä italialaisella soffrittolla).

Lisää kattilaan sitten kasvisliemi, kirsikkatomaatit ja noin kahden sentin paloiksi leikattu kuorittu peruna. Lisää kattilaan kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta ja kiehauta liemi. Alenna sitten lämpöä ja keittele soppaa vartin verran eli kunnes perunat ovat kypsiä ja alkavat hajoilla.

Leikkaa mustakaali lehtiruoteineen muutaman sentin viipaleiksi ja lisää ne kattilaan. Huuhtele säilykepavut huolella ja lisää nekin keittoon. Puserra raakamakkara kuorestaan nokareina kevyesti poreilevaan soppaan ja jatka keittämistä vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista keiton maut ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Tarjoile ribollita hieman kuivahtaneen leivän kanssa  – leivän voi lisätä halutessaan jo kattilaan, mutta itse tykkään lisätä sen vasta lautaselle, jolloin jokainen voi itse valita sen määrän. Lautaselle voi lorauttaa vielä hyvää oliiviöljyä sekä raastaa muutaman lastun parmesaania.

Tätä keittoa voi soveltaa monella tavalla ihan sen mukaan, mitä kotoa löytyy: pavut voi liottaa ja keittää itse liemessä, kirsikkatomaatit voi vaihtaa säilyketomaatteihin, mustakaalin lehtikaaliin, valkokaaliin tai vaikka savoykaaliin. Soffritoa en kuitenkaan jättäisi pohjalta pois, enkä oikestaan papujakaan, vaikkei niiden valkoisia ehkä pakko sentään ole olla.

Mikä kuitenkin on mielestäni on tärkeintä, on keiton rikastaminen ja suurustaminen kuivahtaneella leivällä. Meillä se tehtiin kuvauspäivänä valkosipulin kanssa rapeaksi paistetuilla kauraleivän muruilla (kuvassa), mutta vielä paremmaksi osoittautui seuraavan päivän oivallus: paistettu kerrosjuustoleipä (ei kuvassa, nyyh)! Paistettu kerrosjuustovoileipä ei taida kovin perinteinen lisuke ribollitalle olla, mutta perinteitä voi onneksi pistää uusiksi.

Juustoleivän valmistus kahdelle menee kutakuinkin näin: voitele kaksi upeaa ison juureen leivotun maalaisleivän siivua molemmin puolin (!) ja paahda ne ensin yhdeltä puolelta paistinpannussa. Käännä paahdetut puolet ylöspäin ja kasaa toiselle leivälle rutosti juustoa (meillä se oli tällä kerralla vahvaa cheddaria). Nosta toinen leipä paahdettu puoli juustoa päin kanneksi ja paista tämä ihanuus molemmin puolin kullanruskeaksi. Halkaise leipä kahteen osaan ja tarjoile keiton kaverina.

Tuota valuvaa ja dekadenttia herkkua oli poikkeuksellisen ihanaa dipata siihen soppaanja kyllä kuulkaa katosi työstressi mielestä hetkeksi.

682 views

Supervihreä mehu

by Juulia 2 Comments
Supervihreä mehu

Taannoisen mehupaastoni peruspilari oli vihreä, pääasiassa erilaisista vihanneksista puristettu mehu. Neljänä päivänä siihen kului mm. 3 nippua selleriä, 2 parsakaalia, 2 salaatinkerää, liuta lehtikaalia, ruukullinen persiljaa, muutama kourallinen pinaattia ja nokkosta, 4 kurkku … sekä muutama sitruuna ja vihreä omena.

Join supermehuani päivittäin reilun litran, jonka tueksi puristelin muutamia erilaisia mehuja, kuten punajuuri-vesimelonimehua, inkivääri-kurkuma-porkkanamehua, sekä gazpachon tyyppistä tulista tomaattimehua.

Vihermehun happamuutta on helppo säädellä lisäämällä vihannesten sekaan hieman hedelmää. Koska itse pidän happamista ja suolaisista mauista, minusta tarkoitukseen toimii hyvin hapan vihreä omena. Testattu on myös appelsiini, kiivi sekä ananas  ♥ Pyrin ostamaan mahdollisuuksien mukaan kaiken mehuihin käyttämäni luomuna ja hortoilukauden käydessä kuumana on sekaan tullut heiteltyä myös metsän antimia; nokkosia, voikukkaa, kuusenkerkkiä.

Punajuuri-porkkana-fenkoli, supervihreä, appelsiini-porkkana-inkivääri-kurkuma

Kun latasin kuvan ekasta vihermehustani Instagramiin, sain melko nopeasti hyödyllisen vinkin Powaun Elisolta: varovasti sen pinaatin kanssa! Ilmeisesti suurella määrällä raakaa pinaattia voi olla suorastaan laksatiivinen vaikutus 😀 Kourallinen pinaattia päivän mehussani ei kuitenkaan aiheuttanut ainakaan minulle mitään ikäviä seuraamuksia.

Jotta saisin vihermehusta mahdollisimman suuren hyödyn, sekoitan siihen hieman terveellisiä rasvoja: chiansiemeniä, kookosöljyä tai vaikkapa lorauksen maukasta neitsytoliiviöljyä. Näin myös rasvaliukoiset ravinteet ja vitamiinit imeytyvät, eivätkä vain vesiliukoiset. Raudan imeytymistä tehostaa C-vitamiini, jota saat edellämainittujen hedelmien lisäksi mm. lehti- ja parsakaalista.

Supervihreä mehu n. 1 l

8 sellerin vartta

1 kurkku

puolikas parsakaali

puolikas salaatinkerä

kourallinen huuhdottua pinaattia

4 lehtikaalin lehteä

kourallinen persiljaa

1 sitruuna

2 vihreää omenaa / 2 kypsää kiivihedelmää / puolikas ananas

1 rkl chiansiemeniä/kookosöljyä tms.

(+ puolikas fenkoli, hieman varhaiskaalia, pikkupätkä inkivääriä, vehnänorasta, pestyjä nuoria nokkosia tai vuohenputkia, parsan puisevat tyvet jne.)

Pese ja pilko kaikki raaka-aineet ja kuori sitruuna. Hedelmät omenaa lukuunottamtta kannattaa myös kuoria. Mikäli käytät villiyrttejä, varmista että tunnistat ne oikein!

Mehustaminen kannattaa minusta aloittaa pehmeistä ja mehevistä raaka-aineista kuten hedelmistä, ja edetä sitten pikkuhiljaa kuivempiin ja kuitupitoisempiin lehtikaaleihin ja sellereihin. Valmiin mehun määrä vaihtelee käyttämiesi raaka-aineiden koon ja mehevyyden mukaan.

Puristettua mehua voi säilyttää ilmatiivisti jääkaapissa reilun vuorokauden, mutta mehulingolla tehty mehu kannattaisi juoda mahdollisimman pian. Mitä pidempään mehua säilytät, sitä vähemmän siinä on ravinteita. Niinpä teen mehua kerralla vain päivän tarpeisiin – ja tämä litrahan on siis mehupaastopäivän tarve. Arkiaamuisin puolikas resepti riittää hyvin kahdelle!

3 362 views

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Siitä asti, kun tutustuin viime viikolla oliiviyrttiin, olen miettinyt sille käyttötarkoituksia. Olen laittanut sitä leivän päälle, maistellut sellaisenaan, heitellyt salaattiin, munakkaaseen, vähän kaikkeen viikon aikana syömääni. Tykkään oliiviyrtin tuoksusta ja mausta, joten missään se ei ole pahalta maistunut, mutta ehkä se ei ihan kaikessa ole päässyt oikeuksiinsa…

Toistaiseksi paras oliiviyrttiviritelmäni on ollut caponata. Happaman makea caponata on kotoisin Sisiliasta, ja herkkua kylmänä tai lämpimänä, antipastona tai lisäkkeenä. Se on kevyt, helppo ja nopea ruokalaji, ainakin omalla keittiömittapuullani – en käytä aikaa ainakaan munakoison itkettämiseen (miksi kukaan haluaisi itkettää ketään/mitään?).

Caponata n. 4:lle

1 keskikokoinen munakoiso

3 sellerin vartta

0,5 dl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä)

1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja

1 tölkillinen kuorittuja kokonaisia tomaatteja

0,5 dl neitsytoliiviöljyä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 rkl sokeria

1 valkosipulin kynsi

1 tl kuivattua timjamia

muutama oliiviyrtin oksa

ripaus suolaa ja pippuria

(rusinoita ja/tai pinjansiemeniä)

Kuutioi munakoiso reilun sentin paloiksi. Lämmitä uuni 200°C ja laita munakoisot laakeaassa vuuassa uuniin noin vartiksi, tai kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Viipaloi sillävälin selleri, ja paista sitä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Nosta lämpöä ja lisää tomaatit sekä silputtu valkosipuli. Riko lastalla tai kauhalla tomaatteja hieman. Mausta seos punaviinietikalla ja sokerilla, anna kiehua muutama minuutti lisää.

Lisää sitten seokseen puolitetut oliivit, paistetut munakoisot sekä kaprikset. Jos käytät suolaan säilöttyjä kapriksia, muista huuhtoa ne ennen käyttöä. Jos haluat, voit lisätä caponataan vielä muutaman ruokalusikallisen rusinoita ja/tai pinjansiemeniä. Keittele seosta miedolla lämmöllä vielä hetki, kunnes selleri on pehmennyt, ja maut tiivistyneet.

Mausta varovasti suolalla ja pippurilla sekä silputulla oliiviyrtillä. Suolaa harkiten, oliivit ja kaprikset kun ovat jo melkoisen suolaisia. Kannattaa lisätä etikkaa ja sokeria vähän kerrallaan, jotta löytää omaan makuun sopivan yhdistelmän hapanta ja makeaa. Minähän olen vahvojen makujen ystävä, joten heitän molempia sekaan useimmiten melko avokätisesti.

Caponatan voi tarjota heti lämpimänä tai antaa jäähtyä. Seuraavana päivänä se on vielä herkullisempaa! Itse söin tänään päivälliseksi eilisen caponatan tähteet – paistoin kaveriksi vain muutaman ahvenfileen. Njam!

134 views

Hätähousun salsa verde -keitto

by Juulia 0 Comments
Hätähousun salsa verde -keitto

20150128_201736

Okei. Tänään on ollut aivan järkyttävä kiire, ja päivä venähti 11-tuntiseksi – arvatkaapa jaksaako tällaisen päivän päätteeksi hirveästi kokkailla mitään, vaikka mieli tekeekin jotain lohduttavaa? No ei. Mutta keräilen tällaisia hetkiä varten helppoja ja nopeita reseptejä, ja tänään pistin kattilaan oman versioni Pinterestistä bongatusta nopeasta kanakeitosta “White chicken chili” (resepti löytyy esim. täältä).

Tämä on yksinkertaisimmillaan muutaman ainesosan soppa, ja se valmistuu melkein ilman vaivannäköä reilussa vartissa. Yleensä teen mieluiten kaiken itse ja kartan valmisruokia, joihin keiton oleellisimman ainesosan, Salsa Verden, lasken. Mutta joskus pieni oikaisu on ihan jees – eikä tämä valmiskastike edes sisällä mitään pitkää litaniaa lisäaineita. Muutaman herkun lisäyksellä keitto alkaa jo olla kunnon lohturuokaa, ja jep, tänään keiton kylkeen ilmestyi kyllä lasi kylmää olutta.

20150128_193355

Muutamalla ainesosalla pääsee jo pitkälle!

20150128_194643

Salsa Verde -keitto 2:lle

1-2 broilerin rintafilettä (luomua jos minä saan valita)

1,5 dl salsa verde -kastiketta, eli noin puoli purkkia (esim. Pirkka)

1 rkl jauhettua juustokuminaa

1 chilipaprika

1 punasipuli

8 dl kasvis- tai kanalientä

1-2 dl maissia tai valkoisia papuja

Soppa on näin helppo valmistaa: laita kattilaan liemi, fileet kokonaisena, silputtu sipuli ja chili, juustokumina sekä salsa verde. Kiehauta ja keittele keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia (tai kunnes fileet ovat läpikypsiä). Nosta rintafileet keitosta leikkuulaudalle. Lisää maissi/pavut keittoon, ja riivi broileri kahdella haarukalla rikki. Lisää keittoon, tarkasta maku, ja tarjoile.

20150128_195739

20150128_200156

Vaatimattoman näköinen, mutta maukas

No niin! Ja sitten päästään siihen hieman kiinnostavampaan versioon, eli siihen, mihin ladataan kaikki herkut mitä kaapista löytyy! Ei sillä, etteikö tuo soppa maistuisi askeettisempanakin versiona, mutta noh, tänään ei ainakaan ollut kohtuudelle sijaa meikäläisen keittiössä. Bonuskierroksella keittoon lisätään keittelyvaiheessa kaikkea mitä jääkaapin alaosasta löytyy; tänään sekaan päätyi sellerin varsi ja porkkana. Nämä pilkoin liemeen kypsymään jo alkuvaiheessa. Lisäksi hienonsin sekaan läjän valkosipulia, ja lopuksi keitto sai kruunukseen keon avocadokuutioita, korianteria sekä kunnon nokareen creme fraichea.

20150128_193604

Muutama ainesosa LISÄÄ ja johan lyyti alkaa kirjomaan!

20150128_201702

Runsaampi versio lisukkeineen mulle tänään, kiitos!

Hirmuisena sipsimonsterina en malttanut olla lisäämättä keiton päälle kunnon kourallista murennettuja nachoja… annos ei tällöin enää ole niin kovin esteettinen, joten jätetään kuva siitä sotkusta väliin tällä kertaa.

85 views