Chorizomunakas vegechorizosta

by Juulia 0 Comments
Chorizomunakas vegechorizosta

chorizomunakasChorizomunakas vegechorizosta hoitaa nälän myös seuraavana päivänä!

Arkiruokaa, kiitos!

Sitä kaipaa meistä varmaan jokainen suurimman osan ajasta 😀 Niin paljon kun rakastankin monimutkaisia ja pitkiä kokkailuprojekteja, ei arkena vaan aika ja jaksaminen riitä sen suurempiin viritelmiin. Varsinkin nyt, kun kesäaika loppui ja illat pimenevät jo kauan ennen kuin saan raahustettua töistä kotiin…

Yksi vakioarkiruuista tässä huushollissa on ruokaisa munakas. Kun kahden hengen taloudessa tekee runsaan ja tuhdin munakkaan, siitä riittää yleensä myös seuraavalle päivälle – joko evääksi töihin, tai pahimpaan nälkään suoraan kylmänä jääkaapista kaivettuna kun saapuu illansuussa kotiin.

chorizomunakas

Oma suosikkini munakkaan täytteeksi ja moneen muuhunkin ruokaan on ollut viime aikoina Vegemin vegechorizo joka on tehty seitanista ja on soijaton. Hannan Soppakin juuri kirjoitteli chorizo-perunapaistosjutussaan samasta tuotteesta – tosin siellä se ei tainnut upota yhtä suurella ilolla kuin meillä! Ohjeessa voit kuitenkin käyttää toki just sellaista tuotetta, mikä omaan makuusi sopii 🙂

Chorizomunakas

6 munaa

1 jalapeño

1-2 tomaattia

pieni pätkä varsiselleriä

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

1 tl makeaa savupaprikaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

50g raastettua Västerbotten-juustoa tai muuta vahvaa ja aromikasta juustoa

n. 150g vegechorizoa

Laita uunin grillivastukset kuumenemaan. Silppua sipuli, varsiselleri ja valkosipuli. Kuullota silppua oliiviöljyssä uuninkestävässä paistinpannussa, kunnes sipuli pehmenee. Viipaloi vegechorizo ja lisää se pannulle. Paista, kunnes chorizo saa väriä. Lisää savupaprika sekä suolaa ja pippuria. Itse maustan tässä vaiheessa seoksen melko reippaalla kädellä, sillä maku miedontuu kun mukaan sekoitetaan munat.

Rikot munat kulhoon ja sekoita haarukalla tasaiseksi massaksi. Lisää kulhoon chorizo-sipuli-selleriseos ja sekoita. Lisää pannulle hieman öljyä ja kaada munakasmassa pannuun. Viipaloi seoksen päälle jalapeño sekä muutama tomaatti ja viimeistele pinta juustoraasteella. Paista munakasta liedellä muutama minuutti ja lykkää se sitten uuniin grillivastusten alle, kunnes pinta on ruskistunut ja chorizomunakas on kiinteä (n. 5-10 min).

chorizo frittata

Muita nopeita arkiruokiani voit kurkata täältä! Aivan viime viikolla tein esimerkiksi nopeaa kikhernemuhennosta kurpitsalisäyksellä ja sitäkin riitti monelle päivälle. Ja onpa sitä uunifetapastaakin tullut tehtyä taas. Nopeista ruuista viimeisin lempparini on vegaaniset dan dan nuudelit, jotka ensialkuun ehkä vaikuttavat monimutkaisilta mutta ovat supernopeita valmistaa, kun hommasta pääsee jyvälle!

34 views

Keltainen gazpacho cocktail (aka kännigazpacho 2.0)

by Juulia 0 Comments
Keltainen gazpacho cocktail (aka kännigazpacho 2.0)

keltainen gazpachoKeltainen gazpacho cocktail

Kännigazpacho

Siis… mikä? “Kännigazpacho” on gazpacho cocktailina, tietenkin. Nerokas brunssijuoma, ainakin oikein tehtynä, kuten tämänpäiväinen keltainen gazpachoni. Ensimmäistä kertaa terästettyä gazpachoa kokatessani mokasin kuitenkin vodkan mittaamisen kanssa sen verran pahasti, että sain aikaan jotain lähestulkoon juomakelvotonta. Kavereiden kesken tuotokseni sai hetkessä liikanimen kännigazpacho, eikä ihan ymmärrettävistä syistä kukaan niillä useamman vuoden takaisilla Flow-etkoillamme tahtonut maistamisen jälkeen lasiinsa koskea.

Kankkulan kaivoon meni siis loistava gazpacho ja kaikki siihen käytetyt ihanat rehut! Kaltaiselleni rehurakastajalle moinen on kipeä muisto ja tietysti olen tästä episodista myös vuosien varrella saanut kavereilta useamman kerran. No, nyt on aika vihdoin korjata tuo ikimuistoinen mokani!

gazpacho cocktail

Gazpachococktail aka kännigazpacho 2.0

Oikeilla mittasuhteilla tehty gazpachococktail on Bloody Maryn veroinen brunssijuoma, joka Bloody Maryyn verrattuna tosin sisältää reilusti enemmän kuitua ja vihanneksia eli se on ravinteikkaampi. Koska gazpacho on perinteisenä versiona lasista juotavaksi hieman paksua, teen tähän tarkoitukseen gazpachon puoliksi soseena, puoliksi mehustettuna ja viilaan raaka-aineita sekä koostumusta muutenkin lasiin sopivammaksi.

Normaalisti en laita gazpachooni varsiselleriä, mutta kun gazpacho cocktailversiona on selvä nyökkäys Bloody Maryn suuntaan, lisään sitä tässä tapauksessa mukaan muutakin kuin koristeena. Cocktailtarkoitukseen tehdystä gazpachosta jätän myös oliiviöljyn pois ja vaikka usein suurustan gazpachon leivällä, tätä en tietenkään suurustele.

bloody mary

gazpacho cocktail

Keltainen gazpacho on minusta hauskasti vähän erinäköinen kuin punainen perusversio. Just nyt kaupasta löytyy niin runsaasti erilaisia ja eri värisiä tomaatteja, että en voi vastustaa ostelemasta tomaatteja vähän joka värissä! Toki homma toimii aivan yhtä hyvin punaisilla tomaateilla ja punaisella paprikalla. Vihreiden tomaattien ja paprikan kanssa en reseptiä tällaisenaan kuitenkaan toteuttaisi, kun maku on vihreässä tomaatissa sen verran kirpeä ja vihreä paprikasta taas puuttuu makeus. Vihreä gazpachococktail kaipaa siis jo ihan oman reseptinsä.

Tätä ohjetta varten tarvitset rehujen lisäksi mehupuristimen, johon itse upotan sellerin ja kuoritun kurkun. Blenderiin taas päätyy tomaatti, paprika, valkosipuli ja kevätsipuli. Tämän jälkeen ei tarvita kuin sekoitus, maustaminen ja (huolellisesti mitattu) vodkan loraus ja juoma on valmis tarjoiltavaksi 🙂

Keltainen gazpacho cocktail

2-4:lle

150-200g sellerin vartta (2 reilun kokoista vartta)

10-15g kevätsipulin vaaleaa osaa (n. 5cm pätkä)

100g (avomaan)kurkkua kuorittuna

150g paprikaa (keltainen/valkoinen)

400g keltaista tomaattia

n. 1 tl sellerisuolaa

n. 1 rkl sitruunamehua (puolen sitruunan mehu)

maun mukaan vihreää Tabascoa

muutama tippa Worcesterkastiketta

1 keskikokoinen valkosipulin kynsi

maun mukaan mustapippuria

8-10 cl 40% vodkaa (tähän sopii hyvin Bloody Mary -maustettu vodka!)

Tarjoiluun:

jäitä, rosmariininoksia, sellerinvarsia, oliiveja, cocktailkurkkuja, kirsikkatomaatteja, sitruunalohkoja…

Raasta valkosipuli hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista päälle sitruunamehu. Jätä valkosipuli pehmenemään happamaan sitruunamehuun. Kuori kurkku, pese selleri ja maista sitä. Jos selleri on maultaan tosi vahvaa, käytä sitä vähän vähemmän. Mehusta selleri sekä kurkku. Soseuta tomaatit, paprika, kevätsipuli ja sitruunamehu-valkosipuliseos mahdollisimman tasaiseksi. Sekoita mukaan selleri-kurkkumehu. Tarkista maku – seoksen vahvin maku pitää mielestäni olla tomaatti ja pidän myös siitä, että maussa tuntuu sopivasti valkosipulin ja sitruunan potkua. Paprika tuo seokseen makeutta, kurkku raikkautta ja selleri –  noh, sellerin makua. Gazpachomehua tulee näillä määrillä noin 7 dl.

Mausta keltainen gazpacho makusi mukaan sellerisuolalla, vihreällä Tabascolla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä Worcesterkastikkeella. Itse tykkään vahvasti maustetusta gazpachococktailista. Jäähdytä seos hyvin. Lisää sekaan juuri ennen tarjoilua vodka (mieluummin vähän kerrallaan, sekoittaen ja maistellen kuin kerralla liikaa…) ja tarjoile jäillä täytetyistä laseista.

Koristeeksi sopii Bloody Maryn tapaan cocktailtikkuun tai rosmariininoksaan pistellyt oliivit, kirsikkatomaatit, cocktailkurkut tms. Itse lykkään lasiin mielelläni myös sellerinvarren sekä sitruunalohkon. Pitkänä tarjoiltu tämän ohjeen mukaan tehty gazpacho cocktail riittää kahdelle, lyhyempänä versiona neljälle.

kännigazpacho

65 views

Ime parsaa! (vihermehu x 3)

Ime parsaa! (vihermehu x 3)

vihermehu

Siitä asti, kun hankin vuosi sitten mehupuristimen, olen ollut raakamehukoukussa. Vihermehu on yleisimmin tekemäni mehutyyppi, vaikka konetta hankkiessa haaveilinkin lähinnä porkkanamehusta 🙂 Ihan joka päivä en innokkaimpien kausienkaan aikana mehua jaksa vääntää, mutta kyllä sitä kerran viikossa vähintään tulee edelleen puristeltua.

Pohjaksi vihermehulleni laitan yleensä joko ananasta tai kirpakkaa vihreää omenaa. Oman kokemukseni mukaan kummatkin häivyttävät sopivasti eri vihannesten makua jo pienessä määrin, mikä sopii minulle – vihermehu kun ei mielestäni oikein ole vihermehu, ellei sen raaka-aineet ole pääsääntöisesti rehuja. Itselleni uppoavat erilaiset vihannesmehut ilman hedelmääkin, mutta pieni määrä hedelmää takaa sen, että mehu maistuu myös Juusolle.

Koska kahden ihmisen vihermehusatsiin saa uppoamaan helposti isonkin määrän rehuja, olen ottanut tavakseni tehdä mehua lähinnä silloin, kun keittiöstäni löytyy raaka-aineita, joita muutoin uhkaisi biojäte. Vihermehuun uppoaakin yleensä sekalainen valikoima jääkaapin aarteita: kurkuntynkä, muutama sellerinvarsi, parsa- tai kukkakaalin kuiva tyvi, ruukkusalaatin jämä … ja niin edes päin. Myös yrttien varret on minusta fiksuinta hyödyntää mehun seassa, kun itseni tuntien kaikki edellä mainittu saattaisi muuten hautaantua jääkaappiin kunnes peli on menetetty.

ime parsaaParsa ja pinaatti löytyi tänään aamupalalta niin lasista kuin lautaseltakin.

Näin keväällä tuppaan laittamaan vihermehuun myös parsan kannat – siis ne puisevat tyvet, joita kenenkään ei tee mieli syödä. Jollen parsalla herkutellessani heti ole tekemässä mehua, laitan tyvet vesilasissa jääkaappiin odottelemaan sopivaa mehun tekohetkeä. Parsaa onkin siksi tullut sekä syötyä että juotua tänä keväänä niin paljon, eikä “ime parsaa” alkaa olemaan uusi mottoni 😀

Vihermehu- ja mehustusbuumia on viime aikoina kritisoitu melkein yhtä paljon kuin hehkutettu, mutta ainakin itselleni vihermehujen tekeminen on tuntuu edelleen perustellulta. Toki salaattikulhollisen puristaminen mehuksi tuntuu itsestäkin välillä hassulta, kun ideaalitilanteessa söisin mehusatsiimme kuluvan määrän raakoja kasviksia mieluusti myös ihan sellaisenaan – kuituineen päivineen. Joskus turhan usein ruokavalioni kuitenkin lipsuu pitkien työpäivien ja muiden kiireiden vuoksi kauas tuosta tavoitteesta: syön lounaaksi täytettyjä sämpylöitä tietokoneen ääressä, tai lounas jää kokonaan välistä … ja kun lopulta ehtii syömään, maha kurnii jo vähintään pizzaburgerijuustopastaa. Sellaisina viikkoina vihermehulasilliset tekevät syystä meillä kauppansa: puristan satsin mehua illalla kotiin könyttyäni ja siitä juodaan lasilliset vielä aamupalaksikin.

Omena-fenkolimehu, nam nam!

Vihermehu × 3

Seuraavaksi kolme tämän keväistä lempparimehuani. Usein tosin lasiin päätyy jonkilainen sekalainen jääkaapintyhjennysseos, kuten edellä jo kerroin, mutta mikäli teen mehua oikein suunnitelmallisesti, lähden usein ostelemaan raaka-aineita johonkin seuraavanlaiseen mehuun 🙂

Järjestys jokaisen vihermehun puristamisessa kannattaa olla pääsääntöisesti pehmeämmistä/mehukkaammista raaka-aineista kovempiin, sillä ainakin oma mehupuristimeni puskee parhaiten kaiken kuidun ulos lopuksi, kun hieman vuorottelen pehmeitä ja kuituisempia raaka-aineita ja säästän lopuksi reilusti niitä kuivempia raaka-aineita. Mitä tulee mehun valmistamisessa käytettävän laitteen tyyppiin, itse kannatan mehupuristimia, jotka säilyttävät ravinteet mehussa linkoa paremmin, koska ne eivät kuumenna raaka-aineita. Kylmäpuristettu vihermehu on paras juoda heti – pisimpään olen sitä säilyttänyt vuorokauden ilmatiiviissä pullossa ja jääkaapissa. Itse tykkään tarjota vihermehun yleensä jäiden kanssa.

Omena-fenkolimehu

1-2:lle

2 granny smith -omenaa

1 keskikokoinen luomufenkoli

puolikas luomukurkku

1-2 limettiä

(kourallinen tuoretta minttua/basilikaa/persiljaa tai niiden varsia)

Pese/huuhdo kaikki raaka-aineet. Kuori limetit terävällä veitsellä ja jaa ne neljänneksiin. Puolita omenat ja koverra siemenkota irti, paloittele omenat. Siisti fenkolista kuiva tyvi sekä varsien kärjet ohuelti pois ja pilko fenkoli mehupuristimeesi sopiviksi suikaleiksi. Pätki kurkunpuolikas kahtia ja jaa se sitten pitkiksi lohkoiksi. Mehusta kaikki raaka-aineet ja tarjoile omena-fenkolivihermehu mieluiten heti.

parsamehuAnanas ja parsa sopii yhteen. Kuka olis arvannut?

Muistan, kun ekan kerran älysin laittaa parsaa vihermehuuni. Ding ding ding! Miten oivallinen vihermehun raaka-aine! Syön parsaa niin valtavan paljon aina keväisin ja kesäisin, että jotenkin minusta on ihanaa, että parsan kannoille löytyi näin hyvä käyttökohde. Puisevimmastakin tyvestä tulee yllättävän paljon mehua, eikä parsan maku ole perus vihermehuissani ollut lainkaan päällekäyvä. Sinne se katoaa siinä missä kaikki muukin ja tuo mehuun aimo annoksen ravinteita. Parsamehusta on tosin hyvä tietää se, että sillä on diureettinen vaikutus. En siis joisi tätä lasillista ilman tilaisuutta päästä vessaan lähitulevaisuudessa 😛

Ananas-parsamehu

1-2:lle

¼ kypsää luomuananasta

yhden vihreän parsanipun kannat

2-4 paksua sellerin vartta / sellerinipun jämät

kourallinen tuoretta nuorta nokkosta, joka on kerätty puhtaalta paikalta / pinaattia

(kurkun pätkä)

(parsakaalin tai broccolinin tyvet)

(kourallinen esim. persiljan varsia)

Kuori ja paloittele ananas. Pese parsan kannat ja leikkaa hyvin ohuelti kannan päästä se kaikkein kuivin osa pois. Pätki selleri ja huuhdo nokkonen / pinaatti hyvin. Pätki myös kurkku, mikäli käytät sitä. Mehusta sitten kaikki raaka-aineet aloittaen pehmeämmistä raaka-aineista. Sekoita ja tarjoile heti!

kuusenkerkkämehuLasillinen kirpeää selleri-kuusenkerkkämehua ja pling! Olet taatusti hereillä.

Runsaasti selleriä, sitruunaa ja hieman kirpeää vihreää omenaa sisältävä pirteä vihermehu on ollut meidän kotona ehkä suurimmassa suosiossa. Lasillinen tätä mehua nimittäin piristää kummasti myös sinä kaikkein harmaimpana ja uuvuttavimpanakin päivänä! Aloitteleville vihermehun juojille en tätä ehkä ilman omenalisäystä suosittelisi, sen verran ytyä kamaa tämä kyllä on 🙂 Kuusenkerkkä tuo tähän mehuun oman bonuskirpeytensä, mutta myös A- ja C-vitamiinia, hivenaineita ja antioksidantteja.

Helppo tapa käyttää kuusenkerkkää ympäri vuoden, on ripotella mehuun Arctic Warriorsin pakastekuivattua kuusenkerkkäjauhetta, joka on muuten  myös virallinen Suomi100-juhlavuoden tuote . Tuoreita kuusenkerkkiä ei oma mehupuristimeni hyödynnä kovin hyvin, joten mikäli käytän niitä, yleensä blendaan ne mehun sekaan.

Selleri-kuusenkerkkämehu

2:lle

nippu luomuvarsiselleriä

1 luomukurkku

1 vihreä omena

1 sitruuna

1-2 tl kuusenkerkkäjauhetta (Arctic Warriors*) tai n. ¼ dl tuoreita kuusenkerkkiä

Pilko sellerit, omena ja kurkku, poista omenan siemenkodat. Kuori sitruuna terävällä veitsellä ja paloittele se. Mehusta kaikki raaka-aineet kuusenkerkkäjauhetta / kuusenkerkkiä lukuunottamatta. Sekoita lopuksi jauhe mehuun. Mikäli käytät tuoreita kuusenkerkkiä, blendaa kuusenkerkät + n. 1 dl mehusta keskenään ja sekoita tämä seos sitten loppuun mehuun. Tarjoile heti!

Hemmottelua mehultaan kaipaaville vielä vinkki: punajuuri ja vesimeloni ovat loistava yhdistelmä!


*) Arctic Warriorsin Kuusenkerkkäjauhe saatu testiin blogin kautta.

273 views

Arjen pelastus: ribollita

by Juulia 4 Comments
Arjen pelastus: ribollita

ribollita

Ribollita pelasti mun viime viikon. Ihan tosi! Keitin nimittäin sunnuntaina valtavan kattilallisen ribollitaa, eli perinteistä toskanalaista kasviskeittoa ja sitä riittikin sitten useamman superkiireisen päivän pelastajaksi viikon varrella.

Normaalisti en niin innostu saman aterian syömisestä peräkkäisinä päivinä (saatikka vielä useampina peräkkäisinä päivinä), mutta ribollitan maku vain paranee uudelleenlämmitettäessä. Keiton nimikin tarkoittaa uudelleenkiehauttamista! Pitkien ja energiasyöppöjen työpäivien päätteeksi kulhollinen ribollitaa lohduttaa sitäpaitsi melkein kuin äidin halaus, lämmittää melkein kuin heinäkuinen aurinko ja voimistaa melkein kuin hyvin nukutut pitkät yöunet. Siis ainakin melkein, ei nyt sentään ihan. Mitään edellämainituista ei ole ollut kuitenkaan tässä viime aikoina oikein saatavilla, joten ribollita on kelvannut korvikkeeksi enemmän kuin hyvin!

Hei pää pystyyn, kyllä se siitä! Lautasellinen ribollitaa vaan massuun ja johan helpottaa.

Viimeaikoina viikonloppuni ovatkin kuluneet lähinnä työviikoista toipumisen merkeissä; en ole jaksanut poistua kotoa juuri lähikauppaa kauemmas. Poikkeuksena visiitti Stadin Puutarhurin pelloille lehtikaalin itsepoimintaan! Osallistuin vastaavaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa viime syksynä ja suosittelen tilaisuutta kokemukseni perusteella lämpimästi kaikille kaltaisilleni lehtikaalifaneille. Mukaansa pellolta saa kerätä ison muovipussillisen lehti- ja mustakaalia 12 € passeliin hintaan, eikä kukaan ole kyttäämässä kuinka tiukkaan sen kassin sulloo. Pienempi pussillinen maksaa 4 € ja sehän on luomulaatuista supertuoretta lehtikaalia, suoraan pellosta (vieläpä melkein mun takapihalta) – ihanaa!

Aurinkoinen sää oli houkutellut Herttoniemen kartanon takana majailevalle pellolle toissaviikonloppuna reippaasti ahkeria lehti- ja mustakaalimetsän harventajia. Hyvin sitä kaalia sinne silti vielä jäi, jos jotakuta nyt alkoi kaalisavotta houkuttelemaan. Seuraava tilaisuus on lauantaina 15.10. eikä sitä kannata jättää väliin – säistä ja peltoon jäävän kaalin määrästä kun ei koskaan tiedä. Viime vuonna kävin pellolla muistaakseni vielä marraskuun puolella, mutta tänä vuonna tämä kerta voi hyvinkin olla jo viimeinen.

Massiivisen lehti- ja mustakaalikeon lisäksi nappasin pellolta mukaani myös muutaman mehevän maissintähkän (maissihan on suurta herkkuani, jos ette ole sattuneet viime kuukausien lukuisista maissiresepteistä vielä asianlaitaa päättelemään). Olisin tuonut kotiin mieluusti myös muutaman auringonkukan, mutta ne olivat lähes yhtä nuutuneita kuin minäkin 😛 Sitä ainoaa löytämääni vielä nupussaan piilottelevaa pirteää yksilöä en raaskinut katkaista maljakkoon, nauttikoon syksystään siinä!

Hetken valtava keko kahisevaa vihreää luonnon mammonaa jaksoi kotona ilahduttaa, mutta voin kyllä kertoa, että näin suuren lehtikaalisatsin perkaaminen ja pilkkominen pakastimeen ei kauaa hirveästi naurattanut. Aherruksen tuloksista nautitaan kuitenkin vielä monta monituista kertaa ja myöhemmin itseä jaksaa varmasti myös kiitellä siitä, että on vaivautunut silppuamaan kaalin jo etukäteen –  sitä kun on varsin helppo heitellä suoraan pakastimesta jos jonkinlaiseen viritelmään.

Lehtikaalin perkaamisesta ylijääneet lehtiruodit hyödynsin vielä vihermehun raaka-aineena. Pellolta keräämääni mustakaalia ei pakastimeen liiennyt, sillä osa päätyi jo poimimispäivänä sipseiksi (inspiraatio tähän Jotain Maukasta -blogilta, joka taas oli saanut inspiksensä Ravintola Gröniltä), loput siihen sunnuntaiseen ribollitakattilaan.

ribollita

Ribollitan ihanuus piilee sen edullisuudessa, käytännöllisyydessä ja yksinkertaisuudessa: maukkaasen liemeen voi nimittäin upottaa mitä tahansa vihanneksia ja juureksia, mitä siellä kaapeissa nyt sattuu olemaan. Ruokaisuutta keitto saa vaatimattomista ja edullisista valkoisista pavuista ja lopuksi koko komeus suurustetaan kuivahtaneella leivällä.

Ribollita on siis kutakuinkin täydellistä hävikkiruokaa: kaikenlaiset hylkiöraaka-aineet, nuutuneet sellerinvarret, porkkanat, sipulit ja potut sekä leivän- ja juustonkäntyt muuttuvat simsalabim hävikistä voittajiksi 🙂 Viikon varrella keittoa voi vielä jatkaa uusilla jääkaapin jämillä, tai tuoda siihen vaihtelua lisäämällä sekaan keitettyjä linssejä, jyviä, soseutettuja papuja, pekonia…

Italialaisen keittiön pyhä kolminaisuus eli porkkana, selleri ja sipuli löytyvät tämänkin sopan pohjalta ♥

Ribollita mustakaalilla ja makkaralla 4-6:lle

2-3 sellerin vartta

4-5 valkosipulin kynttä

1 sipuli

1-2 porkkanaa

2 rkl oliiviöljyä

2 ½ l kasvislientä

250 g kirsikkatomaatteja

2-3 jauhoista perunaa

250 g raakamakkaraa (esim. salsicciaa, mulla tällä kertaa varsin epä-italialaista lammaswurstia)

1 tölkki valko- tai voipapuja

n. 300 g mustakaalia

1 tl sekä kuivattua timjamia että rosmariinia

1 tl fenkolin siemeniä

1-2 tl chilihiutaleita

2-3 laakerinlehteä

reilusti vastarouhittua mustapippuria

(suolaa maun mukaan)

Tarjoiluun:

leipää

parmesaania

oliiviöljyä

Silppua sipuli sekä valkosipuli ja kuutioi porkkana sekä sellerinvarret pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes ne saavat kevyesti väriä ja pehmenevät (eli aloitetaan keiton kokkailu perinteisellä italialaisella soffrittolla).

Lisää kattilaan sitten kasvisliemi, kirsikkatomaatit ja noin kahden sentin paloiksi leikattu kuorittu peruna. Lisää kattilaan kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta ja kiehauta liemi. Alenna sitten lämpöä ja keittele soppaa vartin verran eli kunnes perunat ovat kypsiä ja alkavat hajoilla.

Leikkaa mustakaali lehtiruoteineen muutaman sentin viipaleiksi ja lisää ne kattilaan. Huuhtele säilykepavut huolella ja lisää nekin keittoon. Puserra raakamakkara kuorestaan nokareina kevyesti poreilevaan soppaan ja jatka keittämistä vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista keiton maut ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Tarjoile ribollita hieman kuivahtaneen leivän kanssa  – leivän voi lisätä halutessaan jo kattilaan, mutta itse tykkään lisätä sen vasta lautaselle, jolloin jokainen voi itse valita sen määrän. Lautaselle voi lorauttaa vielä hyvää oliiviöljyä sekä raastaa muutaman lastun parmesaania.

Tätä keittoa voi soveltaa monella tavalla ihan sen mukaan, mitä kotoa löytyy: pavut voi liottaa ja keittää itse liemessä, kirsikkatomaatit voi vaihtaa säilyketomaatteihin, mustakaalin lehtikaaliin, valkokaaliin tai vaikka savoykaaliin. Soffritoa en kuitenkaan jättäisi pohjalta pois, enkä oikestaan papujakaan, vaikkei niiden valkoisia ehkä pakko sentään ole olla.

Mikä kuitenkin on mielestäni on tärkeintä, on keiton rikastaminen ja suurustaminen kuivahtaneella leivällä. Meillä se tehtiin kuvauspäivänä valkosipulin kanssa rapeaksi paistetuilla kauraleivän muruilla (kuvassa), mutta vielä paremmaksi osoittautui seuraavan päivän oivallus: paistettu kerrosjuustoleipä (ei kuvassa, nyyh)! Paistettu kerrosjuustovoileipä ei taida kovin perinteinen lisuke ribollitalle olla, mutta perinteitä voi onneksi pistää uusiksi.

Juustoleivän valmistus kahdelle menee kutakuinkin näin: voitele kaksi upeaa ison juureen leivotun maalaisleivän siivua molemmin puolin (!) ja paahda ne ensin yhdeltä puolelta paistinpannussa. Käännä paahdetut puolet ylöspäin ja kasaa toiselle leivälle rutosti juustoa (meillä se oli tällä kerralla vahvaa cheddaria). Nosta toinen leipä paahdettu puoli juustoa päin kanneksi ja paista tämä ihanuus molemmin puolin kullanruskeaksi. Halkaise leipä kahteen osaan ja tarjoile keiton kaverina.

Tuota valuvaa ja dekadenttia herkkua oli poikkeuksellisen ihanaa dipata siihen soppaanja kyllä kuulkaa katosi työstressi mielestä hetkeksi.

637 views