Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata

Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata
Sitruunainen kikherne-orzo-pata

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin

Terveisiä kotoa!

Kotona on mukavaa! Introvertilta kotoilu sujuu luonnostaan, hengailen täällä muutenkin suurimman osan vapaa-ajastani. Totuttautuminen elämäni ensimmäisiin etätöihin ja etäopetuksen ammatillisiin haasteisiin on sen sijaan vähän toinen juttu… Puhun harvemmin päivätyöstäni täällä, mutta olen siis ammatiltani kuvataideopettaja. Taideopetuksen järjestäminen etänä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen miettinyt ja laatinut aamusta iltaan kaikille ikäryhmälleni ohjeita tehtäviin, joita voisi tehdä mahdollisimman monenlaisissa kotioloissa. Kouluun suunnittelemiani tehtäviä ei juuri voi tässä hommassa hyödyntää, kun lähtökohtana on pidettävä se, että ns. taidetarvikkeiden osalta käytettävissä on joillain mahdollisesti vain lyijykynä ja paperia.

Onneksi luovaa työtä voi tehdä varsin monin tavoin. Niinpä etätehtävien ideointi on ollut varsin inspiroivaa ja antoisaa, vaikka kiire on toki aikamoinen ollutkin. Ja olen tietysti hurjan kiitollinen siitä, että saan ja voin tehdä etätöitä! Toisaalta kun kaikki luova ajattelu uppoaa nyt työhön, on luova ajattelu elämän muilla osa-alueilla ollut aikamoisessa jumissa. Tai no, välillä myös ajattelu ihan ylipäätään 😀

kotivara resepti

Kotivarareseptit

Nyt kun kotoa olisi hyvä poistua vain pakon edessä, löytyy takataskustani onneksi monta reseptiä, jotka eivät juuri kaupassakäyntiä ja ajatteluakaan kaipaa: yksinkertaisia, muutamista raaka-aineista koostuvia viritelmiä, jotka toimivat vuosikymmenistä toiseen. Yksi rakkaimmista tällaisista resepteistäni – sitruunainen pinaatti-linssikeitto – juontaa juurensa opiskeluaikoihin, jolloin raha oli tiukassa … ja monesti myös aika. Keittoon tarvitsee minimissään vain vihreitä linssejä, valkosipulia, kasvislientä, pakastepinaattia ja sitruunamehua, ja lopputulos on yksinkertaisuudessaan ihanaa. Tämänpäiväinen resepti on makumaailmaltaan lähellä tuota linssikeittoa, kyseessä kun on orzolla rikastettu kikhernepata jonka pääasialliset mausteet ovat valkosipuli ja sitruuna.

Listasin muutaman muun pitkälti kuivakaapin turvin valmistuvan reseptini edelliseen juttuuni Wuhanin “kuumista ja kuivista” nuudeleista. Avainsanoina suurimmassa osassa näitä reseptejä taitaa olla papu tai linssi, sekä pasta ja nuudelit! Kuivakaapistani löytyy kaikkia näitä edellämainittuja runsain mitoin ja eri muodoissa ihan ympäri vuoden, enkä lainkaan ihmettele, että ne löytyvät myös Marttojen laatimalta kotivaralistalta. Papuja ja linssejä parempia kotivara-raaka-aineita ei minusta juuri ole! Kunhan kotoa löytyy lisäksi mausteita (vaikka vain ihan perus suola + pippuri), kasvislientä, laadukasta neitsytoliiviöljyä ja valkosipulia, molempia syö vaikka ihan sellaisenaan.

kotivara

kikherne pasta

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin – olettaen että kotivarastasi löytyy samoja asioita kun minulta: kuivattuja tai säilöttyjä kikherneitä, valkosipulia, sipulia, porkkanoita, varsiselleriä, kasvisliemikuutioita, jonkinlaista pastaa sekä sitruunaa (joka voi toki olla myös sitruunamehutiivisteen tai suolaan säilötyn sitruunan muodossa).

Porkkanan ja sellerin voi jättää pois jos niitä ei kotoa löydy, mutta jos kauppaan olisi lähiaikoina joka tapauksessa pakollista asiaa, ota kauppalistalle porkkana, selleri ja sipuli ja pyöräytä niistä pakastimeen italialaisen keittiön salainen ase eli soffritto Kokit ja Potit -blogin tapaan. Siellä käyttövalmiiksi paistettu vihannesseos säilyy hyvin ja on loistava pohja monen monelle ruualle.

Vihreiden osalta kikhernepata on parhaimmillaan tuoreiden yrttien kera (lisään rosmariinia pataan keittovaiheessa ja lehtipersiljaa lautaselle), mutta kuivatut tai pakastetut yrtit toimivat toki myös. Ja jos kotoa löytyy jo kuivahtanut ruukkurosmariini, älä heitä sitä pois vaan valmista siitä rosmariinivettä kikherneiden keittämistä varten tämän ohjeeni tapaan!

kikherne

kikhernepata

Teen tätä pataa (tai ehkä tämä on enemmänkin varsin sakea keitto?) meidän kahden aikuisen taloudessa aina suoraan neljälle, tämä kun on erittäin hyvää myös lämmitettynä. Ehkä pitäiskin tehdä seuraavalla kerralla vaan suoraan tuplasatsi…

Sitruunainen kikhernepata

vegaaninen

4:lle

200 g kuivia kikherneitä* / n. 400 g kypsiä kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

1-2 sellerinvartta (koosta riippuen)

1-2 porkkanaa (koosta riippuen)

1 keskikokoinen sipuli

4-5 valkosipulin kynttä

1 oksa rosmariinia / 1 tl kuivaa rosmariinia

muutama laakerinlehti

1 sitruuna (tai lohko suolaan säilöttyä sitruunaa / 2-3 tl sitruunamehutiivistettä)

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

100 g orzoa** (n. 1,2 dl) tai jotain muuta pienikokoista pastaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn:

kunnon loraus neitsytoliiviöljyä

kourallinen lehtipersiljaa

vastarouhittua mustapippuria

sitruunalohkoja

* 100g kuivia kikherneitä = n. 1,2 dl

** orzo on ison riisinjyvän muotoista pastaa

Valmistelut:

Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan runsaaseen veteen kuudeksi tunniksi. Huuhdo ja valuta liotetut kikherneet. Jos käytät säilykekikherneitä, valuta ja huuhdo myös ne. (Kikherneliemi eli aquafaba tosin kannattaa säästää, siitä pyöräytät vaikka vegaaniset marengit!)

Padan valmistus:

Kuutioi selleri, sipuli ja porkkana hyvin pieneksi kuutioksi. Silppua valkosipulinkynnet. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä isoon kattilaan ja kuullota vihannesseosta välillä sekoitellen, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää kattilaan valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Kaada kattilaan sitten litra vettä sekä kikherneet. Heitä sekaan vielä oksa rosmariinia tai teelusikallinen kuivaa rosmariinia sekä muutama laakerinlehti. Kiehauta ja alenna lämpöä sitten sen verran, että vesi miedosti poreilee. Keitä kikherneitä, kunnes ne ovat täysin kypsiä. Lisää kattilaan vasta sitten liemikuutio ja sekoita, kunnes kuutio liukenee.

Poimi kattilasta pois rosmariinin oksa (ja halutessasi oksasta irronneet neulaset) sekä laakerinlehdet ja kauhaise kattilasta sitten desin-kahden verran kikherneitä ja keitinlientä sauvasekoittimen menevään kulhoon padan sakeuttamista varten. Soseuta sivuun otetut kikherneet liemineen tasaiseksi ja jätä odottamaan. Lisää kattilaan orzo (tai joku muu pieni pastamuoto) ja keitä, kunnes pasta on kypsää. Lisää kattilaan sitten takaisin soseutetut kikherneet sekä maun mukaan vastarouhittua mustapippuria.

Viimeistely:

Jos käytät tuoretta sitruunaa, pese se hyvin. Raasta kattilaan hieman sitruunankuorta ja purista sekaan sitruunan mehu. Jos käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, poista lohkosta hedelmäliha ja huuhdo sitruunankuorta hetki juoksevan veden alla. Kuutioi säilötyn sitruunan kuori pieneksi ja lisää keittoon. Tiivistettyä sitruunanmehua ei sitten tarvitsekaan kuin tröötätä suoraan kattilaan oman maun mukaan – itse laittaisin muutaman teelusikallisen.

Sekoita hyvin ja tarkista maku – mikäli käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Muussa tapauksessa suolaripaus voi tässä vaiheessa olla vielä tarpeen.

Tarjoile sitruunainen kikhernepata neitsytoliiviöljylorauksen, vastarouhitun mustapippurin, sitruunalohkon ja lehtipersiljan kera.

kikhernepata

Pysykäähän tekin kotosalla! Ja jos käy aika pitkäksi, kerro vaikka mikä on sun suosikki kuivakaapin/kotivaran turvin valmistuvista resepteistä 🙂

1 038 views

Chorizomunakas vegechorizosta

by Juulia 0 Comments
Chorizomunakas vegechorizosta

chorizomunakasChorizomunakas vegechorizosta hoitaa nälän myös seuraavana päivänä!

Arkiruokaa, kiitos!

Sitä kaipaa meistä varmaan jokainen suurimman osan ajasta 😀 Niin paljon kun rakastankin monimutkaisia ja pitkiä kokkailuprojekteja, ei arkena vaan aika ja jaksaminen riitä sen suurempiin viritelmiin. Varsinkin nyt, kun kesäaika loppui ja illat pimenevät jo kauan ennen kuin saan raahustettua töistä kotiin…

Yksi vakioarkiruuista tässä huushollissa on ruokaisa munakas. Kun kahden hengen taloudessa tekee runsaan ja tuhdin munakkaan, siitä riittää yleensä myös seuraavalle päivälle – joko evääksi töihin, tai pahimpaan nälkään suoraan kylmänä jääkaapista kaivettuna kun saapuu illansuussa kotiin.

chorizomunakas

Oma suosikkini munakkaan täytteeksi ja moneen muuhunkin ruokaan on ollut viime aikoina Vegemin vegechorizo joka on tehty seitanista ja on soijaton. Hannan Soppakin juuri kirjoitteli chorizo-perunapaistosjutussaan samasta tuotteesta – tosin siellä se ei tainnut upota yhtä suurella ilolla kuin meillä! Ohjeessa voit kuitenkin käyttää toki just sellaista tuotetta, mikä omaan makuusi sopii 🙂

Chorizomunakas

6 munaa

1 jalapeño

1-2 tomaattia

pieni pätkä varsiselleriä

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

1 tl makeaa savupaprikaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

50g raastettua Västerbotten-juustoa tai muuta vahvaa ja aromikasta juustoa

n. 150g vegechorizoa

Laita uunin grillivastukset kuumenemaan. Silppua sipuli, varsiselleri ja valkosipuli. Kuullota silppua oliiviöljyssä uuninkestävässä paistinpannussa, kunnes sipuli pehmenee. Viipaloi vegechorizo ja lisää se pannulle. Paista, kunnes chorizo saa väriä. Lisää savupaprika sekä suolaa ja pippuria. Itse maustan tässä vaiheessa seoksen melko reippaalla kädellä, sillä maku miedontuu kun mukaan sekoitetaan munat.

Rikot munat kulhoon ja sekoita haarukalla tasaiseksi massaksi. Lisää kulhoon chorizo-sipuli-selleriseos ja sekoita. Lisää pannulle hieman öljyä ja kaada munakasmassa pannuun. Viipaloi seoksen päälle jalapeño sekä muutama tomaatti ja viimeistele pinta juustoraasteella. Paista munakasta liedellä muutama minuutti ja lykkää se sitten uuniin grillivastusten alle, kunnes pinta on ruskistunut ja chorizomunakas on kiinteä (n. 5-10 min).

chorizo frittata

Muita nopeita arkiruokiani voit kurkata täältä! Aivan viime viikolla tein esimerkiksi nopeaa kikhernemuhennosta kurpitsalisäyksellä ja sitäkin riitti monelle päivälle. Ja onpa sitä uunifetapastaakin tullut tehtyä taas. Nopeista ruuista viimeisin lempparini on vegaaniset dan dan nuudelit, jotka ensialkuun ehkä vaikuttavat monimutkaisilta mutta ovat supernopeita valmistaa, kun hommasta pääsee jyvälle!

57 views

Keltainen gazpacho cocktail (aka kännigazpacho 2.0)

by Juulia 0 Comments
Keltainen gazpacho cocktail (aka kännigazpacho 2.0)

keltainen gazpachoKeltainen gazpacho cocktail

Kännigazpacho

Siis… mikä? “Kännigazpacho” on gazpacho cocktailina, tietenkin. Nerokas brunssijuoma, ainakin oikein tehtynä, kuten tämänpäiväinen keltainen gazpachoni. Ensimmäistä kertaa terästettyä gazpachoa kokatessani mokasin kuitenkin vodkan mittaamisen kanssa sen verran pahasti, että sain aikaan jotain lähestulkoon juomakelvotonta. Kavereiden kesken tuotokseni sai hetkessä liikanimen kännigazpacho, eikä ihan ymmärrettävistä syistä kukaan niillä useamman vuoden takaisilla Flow-etkoillamme tahtonut maistamisen jälkeen lasiinsa koskea.

Kankkulan kaivoon meni siis loistava gazpacho ja kaikki siihen käytetyt ihanat rehut! Kaltaiselleni rehurakastajalle moinen on kipeä muisto ja tietysti olen tästä episodista myös vuosien varrella saanut kavereilta useamman kerran. No, nyt on aika vihdoin korjata tuo ikimuistoinen mokani!

gazpacho cocktail

Gazpachococktail aka kännigazpacho 2.0

Oikeilla mittasuhteilla tehty gazpachococktail on Bloody Maryn veroinen brunssijuoma, joka Bloody Maryyn verrattuna tosin sisältää reilusti enemmän kuitua ja vihanneksia eli se on ravinteikkaampi. Koska gazpacho on perinteisenä versiona lasista juotavaksi hieman paksua, teen tähän tarkoitukseen gazpachon puoliksi soseena, puoliksi mehustettuna ja viilaan raaka-aineita sekä koostumusta muutenkin lasiin sopivammaksi.

Normaalisti en laita gazpachooni varsiselleriä, mutta kun gazpacho cocktailversiona on selvä nyökkäys Bloody Maryn suuntaan, lisään sitä tässä tapauksessa mukaan muutakin kuin koristeena. Cocktailtarkoitukseen tehdystä gazpachosta jätän myös oliiviöljyn pois ja vaikka usein suurustan gazpachon leivällä, tätä en tietenkään suurustele.

bloody mary

gazpacho cocktail

Keltainen gazpacho on minusta hauskasti vähän erinäköinen kuin punainen perusversio. Just nyt kaupasta löytyy niin runsaasti erilaisia ja eri värisiä tomaatteja, että en voi vastustaa ostelemasta tomaatteja vähän joka värissä! Toki homma toimii aivan yhtä hyvin punaisilla tomaateilla ja punaisella paprikalla. Vihreiden tomaattien ja paprikan kanssa en reseptiä tällaisenaan kuitenkaan toteuttaisi, kun maku on vihreässä tomaatissa sen verran kirpeä ja vihreä paprikasta taas puuttuu makeus. Vihreä gazpachococktail kaipaa siis jo ihan oman reseptinsä.

Tätä ohjetta varten tarvitset rehujen lisäksi mehupuristimen, johon itse upotan sellerin ja kuoritun kurkun. Blenderiin taas päätyy tomaatti, paprika, valkosipuli ja kevätsipuli. Tämän jälkeen ei tarvita kuin sekoitus, maustaminen ja (huolellisesti mitattu) vodkan loraus ja juoma on valmis tarjoiltavaksi 🙂

Keltainen gazpacho cocktail

2-4:lle

150-200g sellerin vartta (2 reilun kokoista vartta)

10-15g kevätsipulin vaaleaa osaa (n. 5cm pätkä)

100g (avomaan)kurkkua kuorittuna

150g paprikaa (keltainen/valkoinen)

400g keltaista tomaattia

n. 1 tl sellerisuolaa

n. 1 rkl sitruunamehua (puolen sitruunan mehu)

maun mukaan vihreää Tabascoa

muutama tippa Worcesterkastiketta

1 keskikokoinen valkosipulin kynsi

maun mukaan mustapippuria

8-10 cl 40% vodkaa (tähän sopii hyvin Bloody Mary -maustettu vodka!)

Tarjoiluun:

jäitä, rosmariininoksia, sellerinvarsia, oliiveja, cocktailkurkkuja, kirsikkatomaatteja, sitruunalohkoja…

Raasta valkosipuli hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista päälle sitruunamehu. Jätä valkosipuli pehmenemään happamaan sitruunamehuun. Kuori kurkku, pese selleri ja maista sitä. Jos selleri on maultaan tosi vahvaa, käytä sitä vähän vähemmän. Mehusta selleri sekä kurkku. Soseuta tomaatit, paprika, kevätsipuli ja sitruunamehu-valkosipuliseos mahdollisimman tasaiseksi. Sekoita mukaan selleri-kurkkumehu. Tarkista maku – seoksen vahvin maku pitää mielestäni olla tomaatti ja pidän myös siitä, että maussa tuntuu sopivasti valkosipulin ja sitruunan potkua. Paprika tuo seokseen makeutta, kurkku raikkautta ja selleri –  noh, sellerin makua. Gazpachomehua tulee näillä määrillä noin 7 dl.

Mausta keltainen gazpacho makusi mukaan sellerisuolalla, vihreällä Tabascolla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä Worcesterkastikkeella. Itse tykkään vahvasti maustetusta gazpachococktailista. Jäähdytä seos hyvin. Lisää sekaan juuri ennen tarjoilua vodka (mieluummin vähän kerrallaan, sekoittaen ja maistellen kuin kerralla liikaa…) ja tarjoile jäillä täytetyistä laseista.

Koristeeksi sopii Bloody Maryn tapaan cocktailtikkuun tai rosmariininoksaan pistellyt oliivit, kirsikkatomaatit, cocktailkurkut tms. Itse lykkään lasiin mielelläni myös sellerinvarren sekä sitruunalohkon. Pitkänä tarjoiltu tämän ohjeen mukaan tehty gazpacho cocktail riittää kahdelle, lyhyempänä versiona neljälle.

kännigazpacho

96 views

Ime parsaa! (vihermehu x 3)

Ime parsaa! (vihermehu x 3)

vihermehu

Siitä asti, kun hankin vuosi sitten mehupuristimen, olen ollut raakamehukoukussa. Vihermehu on yleisimmin tekemäni mehutyyppi, vaikka konetta hankkiessa haaveilinkin lähinnä porkkanamehusta 🙂 Ihan joka päivä en innokkaimpien kausienkaan aikana mehua jaksa vääntää, mutta kyllä sitä kerran viikossa vähintään tulee edelleen puristeltua.

Pohjaksi vihermehulleni laitan yleensä joko ananasta tai kirpakkaa vihreää omenaa. Oman kokemukseni mukaan kummatkin häivyttävät sopivasti eri vihannesten makua jo pienessä määrin, mikä sopii minulle – vihermehu kun ei mielestäni oikein ole vihermehu, ellei sen raaka-aineet ole pääsääntöisesti rehuja. Itselleni uppoavat erilaiset vihannesmehut ilman hedelmääkin, mutta pieni määrä hedelmää takaa sen, että mehu maistuu myös Juusolle.

Koska kahden ihmisen vihermehusatsiin saa uppoamaan helposti isonkin määrän rehuja, olen ottanut tavakseni tehdä mehua lähinnä silloin, kun keittiöstäni löytyy raaka-aineita, joita muutoin uhkaisi biojäte. Vihermehuun uppoaakin yleensä sekalainen valikoima jääkaapin aarteita: kurkuntynkä, muutama sellerinvarsi, parsa- tai kukkakaalin kuiva tyvi, ruukkusalaatin jämä … ja niin edes päin. Myös yrttien varret on minusta fiksuinta hyödyntää mehun seassa, kun itseni tuntien kaikki edellä mainittu saattaisi muuten hautaantua jääkaappiin kunnes peli on menetetty.

ime parsaaParsa ja pinaatti löytyi tänään aamupalalta niin lasista kuin lautaseltakin.

Näin keväällä tuppaan laittamaan vihermehuun myös parsan kannat – siis ne puisevat tyvet, joita kenenkään ei tee mieli syödä. Jollen parsalla herkutellessani heti ole tekemässä mehua, laitan tyvet vesilasissa jääkaappiin odottelemaan sopivaa mehun tekohetkeä. Parsaa onkin siksi tullut sekä syötyä että juotua tänä keväänä niin paljon, eikä “ime parsaa” alkaa olemaan uusi mottoni 😀

Vihermehu- ja mehustusbuumia on viime aikoina kritisoitu melkein yhtä paljon kuin hehkutettu, mutta ainakin itselleni vihermehujen tekeminen on tuntuu edelleen perustellulta. Toki salaattikulhollisen puristaminen mehuksi tuntuu itsestäkin välillä hassulta, kun ideaalitilanteessa söisin mehusatsiimme kuluvan määrän raakoja kasviksia mieluusti myös ihan sellaisenaan – kuituineen päivineen. Joskus turhan usein ruokavalioni kuitenkin lipsuu pitkien työpäivien ja muiden kiireiden vuoksi kauas tuosta tavoitteesta: syön lounaaksi täytettyjä sämpylöitä tietokoneen ääressä, tai lounas jää kokonaan välistä … ja kun lopulta ehtii syömään, maha kurnii jo vähintään pizzaburgerijuustopastaa. Sellaisina viikkoina vihermehulasilliset tekevät syystä meillä kauppansa: puristan satsin mehua illalla kotiin könyttyäni ja siitä juodaan lasilliset vielä aamupalaksikin.

Omena-fenkolimehu, nam nam!

Vihermehu × 3

Seuraavaksi kolme tämän keväistä lempparimehuani. Usein tosin lasiin päätyy jonkilainen sekalainen jääkaapintyhjennysseos, kuten edellä jo kerroin, mutta mikäli teen mehua oikein suunnitelmallisesti, lähden usein ostelemaan raaka-aineita johonkin seuraavanlaiseen mehuun 🙂

Järjestys jokaisen vihermehun puristamisessa kannattaa olla pääsääntöisesti pehmeämmistä/mehukkaammista raaka-aineista kovempiin, sillä ainakin oma mehupuristimeni puskee parhaiten kaiken kuidun ulos lopuksi, kun hieman vuorottelen pehmeitä ja kuituisempia raaka-aineita ja säästän lopuksi reilusti niitä kuivempia raaka-aineita. Mitä tulee mehun valmistamisessa käytettävän laitteen tyyppiin, itse kannatan mehupuristimia, jotka säilyttävät ravinteet mehussa linkoa paremmin, koska ne eivät kuumenna raaka-aineita. Kylmäpuristettu vihermehu on paras juoda heti – pisimpään olen sitä säilyttänyt vuorokauden ilmatiiviissä pullossa ja jääkaapissa. Itse tykkään tarjota vihermehun yleensä jäiden kanssa.

Omena-fenkolimehu

1-2:lle

2 granny smith -omenaa

1 keskikokoinen luomufenkoli

puolikas luomukurkku

1-2 limettiä

(kourallinen tuoretta minttua/basilikaa/persiljaa tai niiden varsia)

Pese/huuhdo kaikki raaka-aineet. Kuori limetit terävällä veitsellä ja jaa ne neljänneksiin. Puolita omenat ja koverra siemenkota irti, paloittele omenat. Siisti fenkolista kuiva tyvi sekä varsien kärjet ohuelti pois ja pilko fenkoli mehupuristimeesi sopiviksi suikaleiksi. Pätki kurkunpuolikas kahtia ja jaa se sitten pitkiksi lohkoiksi. Mehusta kaikki raaka-aineet ja tarjoile omena-fenkolivihermehu mieluiten heti.

parsamehuAnanas ja parsa sopii yhteen. Kuka olis arvannut?

Muistan, kun ekan kerran älysin laittaa parsaa vihermehuuni. Ding ding ding! Miten oivallinen vihermehun raaka-aine! Syön parsaa niin valtavan paljon aina keväisin ja kesäisin, että jotenkin minusta on ihanaa, että parsan kannoille löytyi näin hyvä käyttökohde. Puisevimmastakin tyvestä tulee yllättävän paljon mehua, eikä parsan maku ole perus vihermehuissani ollut lainkaan päällekäyvä. Sinne se katoaa siinä missä kaikki muukin ja tuo mehuun aimo annoksen ravinteita. Parsamehusta on tosin hyvä tietää se, että sillä on diureettinen vaikutus. En siis joisi tätä lasillista ilman tilaisuutta päästä vessaan lähitulevaisuudessa 😛

Ananas-parsamehu

1-2:lle

¼ kypsää luomuananasta

yhden vihreän parsanipun kannat

2-4 paksua sellerin vartta / sellerinipun jämät

kourallinen tuoretta nuorta nokkosta, joka on kerätty puhtaalta paikalta / pinaattia

(kurkun pätkä)

(parsakaalin tai broccolinin tyvet)

(kourallinen esim. persiljan varsia)

Kuori ja paloittele ananas. Pese parsan kannat ja leikkaa hyvin ohuelti kannan päästä se kaikkein kuivin osa pois. Pätki selleri ja huuhdo nokkonen / pinaatti hyvin. Pätki myös kurkku, mikäli käytät sitä. Mehusta sitten kaikki raaka-aineet aloittaen pehmeämmistä raaka-aineista. Sekoita ja tarjoile heti!

kuusenkerkkämehuLasillinen kirpeää selleri-kuusenkerkkämehua ja pling! Olet taatusti hereillä.

Runsaasti selleriä, sitruunaa ja hieman kirpeää vihreää omenaa sisältävä pirteä vihermehu on ollut meidän kotona ehkä suurimmassa suosiossa. Lasillinen tätä mehua nimittäin piristää kummasti myös sinä kaikkein harmaimpana ja uuvuttavimpanakin päivänä! Aloitteleville vihermehun juojille en tätä ehkä ilman omenalisäystä suosittelisi, sen verran ytyä kamaa tämä kyllä on 🙂 Kuusenkerkkä tuo tähän mehuun oman bonuskirpeytensä, mutta myös A- ja C-vitamiinia, hivenaineita ja antioksidantteja.

Helppo tapa käyttää kuusenkerkkää ympäri vuoden, on ripotella mehuun Arctic Warriorsin pakastekuivattua kuusenkerkkäjauhetta, joka on muuten  myös virallinen Suomi100-juhlavuoden tuote . Tuoreita kuusenkerkkiä ei oma mehupuristimeni hyödynnä kovin hyvin, joten mikäli käytän niitä, yleensä blendaan ne mehun sekaan.

Selleri-kuusenkerkkämehu

2:lle

nippu luomuvarsiselleriä

1 luomukurkku

1 vihreä omena

1 sitruuna

1-2 tl kuusenkerkkäjauhetta (Arctic Warriors*) tai n. ¼ dl tuoreita kuusenkerkkiä

Pilko sellerit, omena ja kurkku, poista omenan siemenkodat. Kuori sitruuna terävällä veitsellä ja paloittele se. Mehusta kaikki raaka-aineet kuusenkerkkäjauhetta / kuusenkerkkiä lukuunottamatta. Sekoita lopuksi jauhe mehuun. Mikäli käytät tuoreita kuusenkerkkiä, blendaa kuusenkerkät + n. 1 dl mehusta keskenään ja sekoita tämä seos sitten loppuun mehuun. Tarjoile heti!

Hemmottelua mehultaan kaipaaville vielä vinkki: punajuuri ja vesimeloni ovat loistava yhdistelmä!


*) Arctic Warriorsin Kuusenkerkkäjauhe saatu testiin blogin kautta.

335 views