Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Food Market Herkku

vegaaniset kampasimpukatVegaanin kampasimpukat aka paistetut kuningasosterivinokkaat, paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla, kesätryffeliä, fritattua enokia sekä oliiviöljyhelmiä = melkoista luksusta ja ilmiselvää sunnuntairuokaa.

Perjantai = kiireetöntä shoppailua

En tiedä juuri mitään parempaa viikonlopun viettotapaa kuin kiireetön kokkailu. On ihana lopettaa työviikko siihen, että haahuilen hyvässä ruokakaupassa valikoimassa jotain jännää ja inspiroivaa viikonlopun aterioita varten. Viikonloppuna kun on arkea enemmän aikaa ja intoa testailla niitä vähän työläämpiäkin ruokaideoita!

Ruokakaupan, jossa viikonloppua varten pyörin pitää olla valikoimaltaan mahdollisimman monipuolinen eli ruokalöytöretkeilyyn suotuisa ja tietysti mieluiten kotimatkan varrella. Sellainen on minulle ollut jo parikymmentä vuotta keskustan Stockmannin Herkku, josta on vastikään kuoriutunut upouusi Food Market Herkku. Olen joko asunut tai ollut keskustan kulmilla töissä jo parikymmentä vuotta, joten Herkku on ollut minulle aina se keskeisin “herkkukauppa”.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan vuoden 2000 hujakoilla, kävin Herkussa vähän väliä ihmettelemässä sitä kaikkea ihanaa ja ihmeellistä, mitä sieltä löytyi. Muistan erityisesti, miten mahtavaa oli joskus saada joululahjaksi lahjakortti Herkkuun ja päästä kerrankin valikoimaan kauppakoriin kaikkea sitä, mihin ei opiskelijabudjetilla normaalisti ollut varaa. Herkun varaan olen myös laskenut aina, kun on pitänyt olla varma siitä että jokainen tarvitsemani raaka-aine varmasti löytyy ilman juoksentelua useammissa kaupoissa. Kyllä kuulkaa siis jännitti nähdä, miltä tuo vanha tuttu luottokauppa oikein näyttäisi remontin jäljiltä!

Lempiosastoni kaupassa kuin kaupassa: hedelmä- ja vihannesosasto.

Jaa että mitä? Vottosen suunnittelemia valmisruokia? Kyllä kiinnostaa valmisruoka yhtäkkiä tätäkin intohimoista kotikokkia.

Vanha inhokkini, ahdas ja pimeä “sipulikäytävä” ei näytä yhtään entiseltään – jipii!

Herkku-huolet

Erityisesti pelkäsin, että Herkun remppa olisi pelkkää pintaa ja että valikoima supistuisi uudistusten myötä. Julkista keskustelua seuranneena olen päätellyt, etten näine huolineni ole ollut ainoa. Meitä joille Herkku on rakas kauppa on ilmeisesti aivan käsittämättömän monta, enkä ole koskaan nähnyt ihmisten kommentoivan ruokakaupan uudistusta tai omistajan vaihdosta moisella tunteella! Toisaalta, kun remontin aikana kaupassa oli välillä hyllyä tyhjänä ja valikoimassa selkeitä puutoksia, hetken sitä itsekin mietti että mitähän tästä oikein tulee.

En kuitenkaan toivonut että Herkun valikoima olisi täysin entisensä: ne maailman toiselta laidalta lennätetyt muoviin käärityt eksoottiset hedelmät joita ällistelin parikymppisenä eivät enää tee vaikutusta. Sen sijaan innostun, kun bongaan hyllystä vaikkapa kotimaisen luomumyllyn mahdollisimman tuoreita emmerjauhoja.

Entisen sijaan toivoinkin Herkusta kauppaa, jossa satokauden tuotteet, lähiruoka, ekologisuus hävikin vähentäminen olisi kunniassaan. Tosin valehtelisin jos en myöntäisi toivoneeni myös löytäväni Herkusta edelleen kaikenlaista jännää sekä asiallista juustotiskiä (entisenä juustotiskiläisenä ja juustofanina juustotiski on minulle iso tekijä).

Kukas se sieltä sesonkihedelmien takaa kurkistaa? Satokausikalenterin Nata tietysti!

Food Market Herkku

Uusittu Food Market Herkku avattiin lokakuun lopulla ja sinnehän minäkin sitten kipitin heti avajaispäivänä pieni läpätys sydämessäni. Huoli rakkaan kaupan uudesta tilasta osoittautui turhaksi: valikoimassa korostuu ne kaipaamani satokauden tuotteet (kiitos mukaan vahvasti otetun Satokausikalenterin) ja Zero Waste -konsepti, mutta kaupan ilmettä on myös sekä raikastettu että avarrettu. Lisäksi Herkussa on rentoon kaupassa haahuiluun kannustavia pysäkkejä: kahvila sekä pieni bistro, jossa olenkin jo pysähtynyt välipalalla, viikonloppu-ostereilla tai lasillisella viiniä melkein jokaisella tähänastisella käyntikerrallani. On se vaan kivempi shoppailla ilman kiljuvaa nälkää!

Aika harva kauppa voi muuten kehaista tarjoavansa Michelin -tasoisen kokin ruokia, mutta Herkun Bistrosta saa parin vuoden takaisen Bocuse D’Or edustajamme, ravintola Palacen huippukokki Eero Vottosen kalakeittoa. Lisäksi kotiin voi ostaa mukaan hänen suunnittelemiaan Chefs-in-Season valmisruokia. Roomalaista levypizzaakin Herkusta saa, tosin sitä en ole vielä ehtinyt itse testaamaan.

Palvelutiskiä Food Market Herkussa on edelleen paljon: huimat 85 metriä. Jonotilanteen voi tsekata halutessaan netistä ja hypätä jonoon jo etukäteen matkalla kauppaan. En tiedä teistä, mutta hikoileminen toppatakissa siellä tiskin edessä toisten kyynärpäitä väistellen ei ole omia lempimuistojani vanhoista kultaisista Herkku-ajoista.

Zero Waste

Stockmannin aikoina merkittävä osa Herkun tappioista syntyi ruokahävikistä, eikä ihme. Se valikoimahan oli aivan älytön. Viimeisenä Stockmannin omistusvuotena Herkun tappiot olivat jopa 11 miljoonaa euroa, mikä on aivan käsittämätön summa näin taviskuluttajan näkökulmasta! Niinhän se toisaalta on kotonakin – ruokaa menee roskiin vuoden tasolla yllättävän isoja määriä vaikka me olemme itse sen kauppakassiimme lastanneet ja kotiin kiikuttaneet.

Minusta on tärkeää, että me kuluttajat pidämme ruokahävikkiä kurissa kotona, mutta totta kai se on tärkeää myös kaupan tasolla, missä kyse ei ole kiloista vaan tonneista. Food Market Herkussa hävikkiä pistetään kuriin 30% alennuksella tuotteille, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, mutta myös pitämällä tarkasti silmällä, mille on kysyntää ja mille ei.

Herkun mainetta kalliina kauppana sopii myös nykyään kyseenalaistaa: perustuotteiden hintoja on laskettu ja tämän mekin Juuson kanssa havaitsimme, kun tämänhetkinen lempijuustomme olikin yllättäen Herkussa lähiökauppaa halvempaa. Henkilökuntakin on yllättänyt ainakin minut iloisesti! Kysäisin viime käynnillä satunnaiselta hevi-osaston työntekijältä miten kauan ostoskoriini juuri nappaamat kuningasosterivinokkaat jääkaapissa säilyisivät, kun en pakkauksesta parasta ennen -päivämäärää löytänyt. Sieltähän se vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä (viikon) ja lisäksi keskustelimme hetken erilaisista tavoista vielä pidentää sienien säilytysaikaa.

Kylmäsavustettuun oliiviöljyyn olen täysin hurahtanut – pullo kustansi lähemmäs kaksikymppiä, mutta ostan sitä lisää heti kun se loppuu. Niin hyvää!

Oliiviöljyhelmet oli pakko ottaa myös testiin. Kaikenlaista ne keksii!

Viikonloppu = kiireetöntä kokkailua

Sain tämän yhteistyön myötä käytettäväkseni lahjakortin Herkkuun ja fiilis oli kyllä aivan yhtä innostunut kuin silloin parikymppisenä – mitäs kaikkea ihanaa sitä ostais? Lahjakortti ilmestyi kotiini juuri syntymäpäivieni alla, joten päätin hemmotella itseäni sen avulla samaan tapaan kuin silloin aikoinaan. Koriin päätyi mm. muhkeita kuningasosterivinokkaita (joita kokkasin ekan kerran viime keväänä ja joita olen siitä asti himonnut lisää), kaviaariksi naamioitunutta oliiviöljyä, kylmäsavustettua oliiviöljyä, kesätryffeliä (eka kerta muuten ikinä, että minä ostan aitoa tryffeliä!) sekä mustia valkosipuleita, joista en nykyään saa millään tarpeekseni.

Yksi suurimmista herkuistani joita en nyt napannut mukaan on kampasimpukka. Kampasimpukat kärsivät WWF:n kalaoppaan mukaan ylikalastuksesta varsinkin Välimerellä ja Pohjois-Amerikan rannikolla, joten olisi hyvä suosia Norjan rannikolla kasvatettuja tai merenpohjasta käsin kerättyjä kampasimpukkoja sekä MSC-merkittyjä kampasimpukoita. Kun näitä ei aina käsiinsä saa, niin vaihtoehto kampasimpukalle löytyy itseasiassa sienihyllyltä!

kuningasosterivinokasEiks mene ainakin ulkonäöllisesti melkein täydestä?

Vegaanin kampasimpukat?

“Vegaanin kampasimpukat” on ollut minulla testilistalla siitä asti, kun ensimmäisen kerran sain käsiini kuningasosterivinokkaita (mikä oli muuten Herkussa). Tuolloin tutkiskelin uteliaana, mitäs kaikkea näistä sienistä voisi tehdä. Kun vastaan tuli useampi resepti ns. vegaanin kampasimpukoista, oli kampasimpukkafanin tietysti päästävä testaamaan ideaa ensi tilassa.

Kuningasosterivinokkaan rakenne ja muoto onkin tähän kampasimpukkaleikkiin mahtava, sillä tuhdin kokoinen ja lähinnä vartta sisältävä sieni on helppo viipaloida juuri kampasimpukan kokoiseksi ja näköiseksi kiekoksi. Lisäksi sen mausta löytyy reippaasti umamia, ihan kuten kampasimpukoistakin. Eivät nämä “vegaanin kampasimpukat” aivan sitä syvintä kampasimpukkahimoani tyydytä, mutta se nyt ei pääpointti minulle olekaan – kasvikunnan vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille on minusta aina kiva tutkiskella! Umamia korostavassa liemessä muhineina ja pinnaltaan kultaisiksi paistettuina kuningasosterivinokkaat ovat joka tapauksessa upeaa tarjottavaa kelle tahansa herkkusuulle.

food market herkkuVasemmalla pikku “kampasimpukoiksi” sopiva luomukuningasosterivinokas, oikealla luomusiitake.

enokisieniViikonloppuna on aikaa myös hävikin vähentämiseen palsternakka- ja perunankuorisipsien muodossa.  Ja kun kerran fritataan, fritataan sitten enemmänkin – uppopaistettu enokisieni (Herkusta sekin) on nimittäin ihanaa!

feikki kampasimpukat

Lempilisukkeitani kampasimpukoille on risotto, mutta tällä kertaa mieleni teki lohturuokaa: muussia. Päädyin tekemään muussin perunan lisäksi paahdetusta palsternakasta ja annoksen viimeistelin kaikilla niillä jännillä lisukkeilla, joita kaupasta mukaani tarttui! Lopputulos: totaalista luksus-lohtu-sunnuntairuokaa!

(Mikäli tämä pitkä ja monimutkaisen oloinen keittiömaratonireseptini hirvittäisi teistä jotakuta, jutun lopusta löytyy ohjeesta pikaversio 😉 )

Vegaanin kampasimpukat & paahdettu palsternakkamuussi

Vegaaninen

2:lle

2-3 suurta kuningasosterivinokasta

2 dl vegaanista dashilientä (voit halutessasi oikaista kaupan valmiilla dashilla tai käyttää kasvislientä)

¾ dl puolikuivaa sherryä (tai valkkaria, miksei myös kuivaa omenasiideriä)

pikkuruinen ripaus jauhettua vaniljaa (alle ¼ tl)

1 tl agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

2 tl valkoista riisimisoa (shiromiso)

2 tl soijakastiketta

1 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä

½-1 tl (savu)suolaa

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

Paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla

1 reilun kokoinen palsternakka (n. 250 g)

2 jauhoista perunaa (n. 350 g)

2-3 valkosipulin kynttä

3-4 rkl ruuanlaittoon sopivaa kasvisrasvalevitettä

2 dl kaurakermaa

vettä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

1-2 tl (savu)suolaa

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta kirveliä

100 g friteerattuja enokisieniä / palsternakan kuoria tai valmiita juuressipsejä (*

1-2 kesätryffeliä

2 tl oliiviöljyhelmiä

1 rkl savustettua oliiviöljyä

*) Enokisienet voi friteerata etukäteen pienessä kattilassa, jossa on parin sentin syvyydeltä öljyä. Kuumenna öljy n. 170 asteeseen ja friteeraa sienet kullanruskeiksi erissä. Nosta valmiit sienet valumaan talouspaperin päälle ja mausta ne vielä kuumina suolalla. Itse tykkään fritata kaiken mahdollisen fritattavan silloin kun kerran alan frittailemaan, joten öljykattilaan päätyivät myös niin perunan kuin palsternakankin kuoret. ZERO WASTE! Jos et uskaltaudu uppopaisteluhommiin, voit tuoda annokseesi rapeutta myös ihan kaupan juures- tai perunalastuilla. Herkusta löytyy esim. koukuttavia tryffeli-perunalastuja!

Palsternakkamuussi:

Kuori palsternakka ja leikkaa se noin sentin paloiksi. Pyörittele palsternakka öljyssä ja levitä uunivuokaan. Heittele sekaan myös valkosipulin kynnet kuorineen. Paahda palsternakkaa 200 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen, kunnes kuutiot ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Huom! Nappaa valkosipulin kynnet pois heti, kun ne ovat pehmenneet ja kevyesti ruskettuneet, varo siis käräyttämästä valkosipulia.

Kuori ja lohko peruna ja laita se pieneen kattilaan kaurakerman kanssa. Lisää vettä sen verran, että peruna juuri ja juuri peittyy. Keittele perunaa miedolla lämmöllä kunnes se on kypsää. Nestettä ei saisi olla tässä vaiheessa kattilassa enää paljoa, kaada osa toiseen astiaan, mikäli nestettä on vielä runsaasti. Lisää kattilaan sitten paahdettu palsternakka ja kuoristaan puserreltu paahdettu valkosipuli. Soseuta muussi perunanuijalla niin, että sekaan jää vähän sattumia. Ohenna muussia tarvittaessa ylijääneellä keitinliemellä tai mikäli sitä ei ole, kiehautetulla vedellä. Kääntele sitten sekaan pieniksi paloiksi pilkottu musta valkosipuli sekä kasvisrasvalevite. Sekoita ja mausta suolalla, pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Vegaanin kampasimpukat:

Viipaloi kuningasosterivinokkaan paksut varret noin sentin kiekoiksi. Sekoita sherryyn umamipommit kombudashi, misotahna ja soijakastike ja mausta liemi agavesiirapilla ja vaniljalla. Jos sinulla on aikaa runsaammin, marinoi sieniä liemessä puolesta tunnista tuntiin. Laita kuumalle paistinpannulle sitten sienikiekot sekä reilun desin verran lientä. Neste alkaa poreilla, haihtua ja imeytyä sieniin – käännä sienikiekot ympäri kerran ennen kuin koko neste on kadonnut. Lisää pannulle sitten 2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä ja paista sienikiekkoihin kaunis pinta molemmin puolin.

Nosta sienet pannulta hetkeksi pois ja lisää pannuun loppu liemi. Anna nesteen kiehua kasaan pannulla, kunnes jäljellä on vain noin kolmannes. Ota pannu liedeltä ja nosta kuningasosterivinokaskiekot vielä pannuun uudelleen lämpenemään kuuman reduktion sekaan.

Annostele muussi ja “vegaanin kampasimpukat” lautasille. Lusikoi annosten päälle kokoonkeitetty liemi paistinpannulta. Viimeistelin itse annokset vielä super sunnuntailuksusruuaksi tuoreella kirvelillä, fritatuilla enokisienillä ja juuressipseillä, sekä kauppareissusaaliillani eli hauskoilla oliiviöljyhelmillä, lorauksella savustettua oliiviöljyä ja annoksella raastettua kesätryffelillä. Huh mikä setti!

feikki kampasimpukat

Pikaversio:
  1. Tee muussi ihan vaan potuista tai muuten juuri silleen mistä itse tykkäät
  2. Paista suolalla ja pippurilla maustetut sienikiekot pannulla kauniin ruskeiksi molemmin puolin (n. 5 min per puoli). Skippaa liemihommat tai pitäydy soijalla ja sitruunatilkalla ryyditetyssä kasvisliemessä.
  3. Tarjoile sienet muussin kera. Puserrus sitruunaa annoksille ja joku tuore yrtti sopii minusta tähän tapaan valmistetun annoksen piristeeksi.

Sieniä ja muussia, sitähän tämä ruoka loppujen lopuksi vain on 🙂

858 views

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinilla

by Juulia 2 Comments
Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinilla

porkkanapuuro

Porkkanapuuro

Porkkana ja puuro = kaksi lempiasioistani. Kaurapuuro on ollut kautta aikojen tärkeimpiä lohturuokiani, kun taas porkkanat… Noh sanotaanko vaikka, että lapsena rakastin järsiä porkkanoista sellaisia omasta mielestäni upeita “veistoksia” ja odotan joka vuosi uuden sadon naattiporkkanoita kuin kuuta nousevaa. (Jep, rakastan porkkanoita!)

Ihan heti ei silti minullekaan olisi tullut mieleen laittaa porkkanaa puuroon. Parisen vuotta sitten tajuntaani etsiytyi kuitenkin sosiaalisesta mediasta niin monta herkullista “porkkanakakkupuuron” reseptiä, että porkkanapuuro olikin yhtäkkiä aivan luonteva ajatus. Kukapa ei haluaisi puuronsa maistuvan välillä porkkanakakulta?

porkkanakakkupuuro

Porkkanakakkupuuron ohje löytyy siis toki minultakin nykyään, kuinkas muutenkaan. Tämänpäiväinen ohje ei kuitenkaan esitä olevansa edes kakkua, vaan ihan vain porkkanaraasteella mehevöitettyä puuroa. Porkkanapuuro on maustettu tahinilla, vaniljalla ja kardemummalla sekä makeutettu vaahterasiirapilla. Lisukkeeksi sille käy minusta melkeinpä mikä marja vaan, mutta meillä sattui kameran iloksi olemaan puuropäivänä kaapissa ihanan dramaattisia karhunvatukoita!

Mikä yllätti iloisesti, oli kuivattu veriappelsiini puuron kaverina: tolkuttoman hyvää! Kuivasin muutama viikko takaperin ison satsin veriappelsiinia ja olen näitä ihanan kirpeitä kiekkoja mutustellut siitä asti vähän kaiken kanssa. En ollut suunnitellut laittavani niitä tähän annokseen, mutta kun purkki osui silmiin, lykkäsin puurokulhoon hetken mielijohteesta muutaman. Onneksi.

Porkkanapuuro karhunvatukoilla ja veriappelsiinisipseillä

vegaaninen, gluteeniton

2:lle

2 dl isoja (gluteenittomia) kaurahiutaleita

4-6 dl vettä (tai halutessasi kasvimaitoa)

1 iso mehevä porkkana

1 rkl tahinia

1 rkl kookosöljyä

1-2 rkl vaahterasiirappia

¼ tl vaniljaa (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

¼ tl kardemummaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

150 g marjoja, esim. karhunvatukoita / vadelmia / mustikoita

(kuivattuja) veriappelsiiniviipaleita (*

Mittaa kaurahiutaleet, hienolla terällä raastettu kuorittu porkkana ja 4 dl vettä (tai kasvimaitoa) kattilaan. Keittele välillä hämmentäen miedolla lämmöllä, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsiä. Lisää nestettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.

Mausta porkkanapuuro kookosöljyllä, tahinilla, lorauksella vaahterasiirappia, suolalla, vaniljalla sekä kardemummalla. Sekoita hyvin ja maista. Lisää vaahterasiirappia mikäli olet makeamman ystävä.

Jaa porkkanapuuro kahteen kulhoon ja päällystä marjoilla sekä (kuivatuilla) veriappelsiiniviipaleilla. Itse lorautan tässä kohtaa mieluusti puuron päälle vielä vähän vaahterasiirappia ja ripottelen pinnalle pikkuriikkisen vaniljasormisuolaa, jollaista suosittelen rohkeasti ostamaan mikäli sitä tiellenne osuu. Tarjoile porkkanapuuro lämpimänä aamupalalla, brunssilla, välipalalla, iltapalalla… eli siis ihan milloin nyt sattuis mielesi sitä tekemään!

*) mikäli et ole kuivannut lähiaikoina useampaa veriappelsiinipellillistä, kuten minä, voit toki viipaloida puuron päälle appelsiinia ihan sellaisenaan.

porkkanapuuro

Ps. Jos porkkanakakku jäi kakkuhöpöttelyni jälkeen mieleesi pyörimään, niin kurkkaapa huviksesi Asenne-kollegani Tuulian herkullinen ohje porkkanakakkulatelle! Siis … porkkanakakku … LATTE! Nerokasta!

473 views

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

by Juulia 6 Comments
Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

kookoskaramelli

Jaahas, se ois taas maanantai! En tiedä teistä, mutta minulle iskee usein maanantaisin hillitön makeanhimo. Normaalisti olen enemmän suolaisten juttujen perään (sipsit ovat suurinta herkkuani), mutta välillä makiaa on vaan saatava.

Parhaita makeita herkkuja ovat tosin minusta sellaiset, joissa on myös jotain suolaista (kuten vaikkapa nämä miso-valkosuklaakeksit sekä rapeaksi paahdetulla schwartzwaldin kinkulla maustettu Elvis-suklaa)! Niinpä olenkin aina heikkona kaikkiin herkkuihin, joiden nimestä löytyy sana suola: suolakinuskijäätelöön, merisuolalla maustettuun suklaaseen … ja tietysti Snickers-patukoihin!

karamellikastike

Onneksi tänään makeanhammas on ollut helposti rauhoiteltavissa jääkaapista viikonlopun kokkailujen jäljiltä löytyvällä karamellikastikkeella. Sitä oli jäljellä juuri sopiva kahden hengen pikku nautiskeluja varten ja kaveriksi kaapista löytyi siskon pihalta poimittuja viherherukoita sekä vadelmia!

Testailin viime viikolla erinäisiä reseptejä erästä tilaisuutta varten ja siinä sivussa tuli sitten keiteltyä myös runsain mitoin karamelliakastiketta kookosmaidosta. Kookoskaramelli osoittautui todella herkulliseksi ja helpoksi valmistaa. Se maistuu oivalliselta pelkästään kookosmaidosta ja -sokerista keiteltynä, mutta kun lisäsin kastikkeeseen vielä suolaista raakalakritsijauhetta sekä vaniljasuolaa, päästiin todella asian ytimeen … ja nyt olen KOUKUSSA!

kookoskaramelli

Karamellikastike onnistuu pienellä kärsivällisyydellä ihan vain keittelemällä sokeria ja kookosmaitoa sopivaan koostumukseen. Nesteen sekoittaminen tulikuumaan sokeriin on ainakin minusta hieman kuumottavaa, joten valitsen mieluummin tämän meditatiivisen metodin. Paksupohjaisen kattilan ja induktiolieden avulla ainakin minun köökissäni kattilan voi myös jättää välillä kuplimaan itsekseen ilman pohjaanpalamisen vaaraa, kunhan käy välillä sitä sekoittelemassa ja kurkkimassa.

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

4 dl rasvaista kookosmaitoa (vähintään 17% rasvaa)

1½-2 dl kookossokeria (tai ruokosokeria/fariinisokeria)

lisäksi:

1-2 tl raakalakritsijauhetta (*

1-1½ tl vaniljasuolaa (tai 1 tl vaniljaa + 1-1½ tl suolaa)

Keitä kookosmaitoa ja sokeria kevyesti poreillen, kunnes karamelli on koostumukseltaan makuusi sopivaa. Riippuen hieman, minkä verran käytät sokeria – jota siis jokainen voi laittaa oman makeustarpeensa mukaan – kastike pitäisi olla juoksevan siirappimaista 20-30 minuutissa. Mikäli haluat testata kastikkeen koostumusta jossain vaiheessa, ota sitä ihan muutama pisara ruokalusikkaan ja laita lusikka hetkeksi jääkaappiin viilenemään. Kookoskaramelli jähmettyy hieman jäähtyessään.

Valmis kookoskaramelli maistuu hyvälle ihan sellaisenaankin, mutta minulle iski himo maustaa se hieman suolaiseksi vaniljasuolalla ja raakalakritsijauheella. Nam! Suolaisen ja makean yhdistelmä on kyllä vastustamaton!

Valmis kookoskaramelli säilyy jääkaapissa ainakin viitisen päivää. Siis … jos säilyy 😉

lakrisd

*) Lakritsijauheita löytyy kaupoista nykyään kiitettävän monelta brändiltä, mutta tähän tarkoitukseen sopii tosi hyvin lähes salmiakkiarominen Lakrids by Johan Bülow Raw Liquorice Powder, joka on osittain rouhetta, osittain jauhetta. Tämä purkki on saatu testiin Lakrdisilta, mutta jäin siihen sen verran koukkuun että lisää on saatava! Hienoksi jauhettua lakritsijauhetta käyttäessä kannattaa sekoittaa lakritsijauhe ensin muutamaan ruokalusikalliseen kastiketta ja lisätä seos sitten loppuun soossiin. Ainakin itselläni nimittäin nuo jauhemaiset lakritsijauheet tuppaavat muuten jäämään paakuiksi kastikkeen sekaan.

243 views

Taatelisnickers

by Juulia 3 Comments
Taatelisnickers

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Fazer

Meillä on huomenna ihanien Asennemedian tyttöjen kanssa brunssi Luukkuja -blogin Vienan kotona. Minun tehtävänäni on kehitellä meille Fazerin leivontasuklaisia brunssiherkkuja – ja voitte ehkä arvata, että tässä keittiössä on ollut muutaman päivää meneillään pienoinen sokerihumalainen härdelli. Eilinen innovaationi paahdetun valkosuklaan kanssa oli ainakin omasta mielestä MENESTYS, tosin saa nähdä mitä neidit sanovat salaatistani huomenna…

Tänään pelaan varman päälle, ja teen jotain jonka tiedän varmasti maistuvan koko jengille: taatelisnickersejä. Suolaisen ja makean yhdistäminen on minusta aina kiinnostavaa, ja tässä taatelin makeus, tumman suklaan hienoinen kitkeryys sekä cashewpähkinöiden kermaisuus yhdistyy mahtavasti ripaukseen suolaa. Lopputulos muistuttaa lempisuklaapatukkaani Snickersiä, mutta näitä kyllä syö hieman paremmalla omallatunnolla.

Ideasta en tänään voi ottaa kunniaa – lainaan ideaa ystävältäni Pialta, joka tarjoili vastaavanlaisia herkkuja edellisellä brunssillaan. Pian taatelit olivat tosin täytetty cashewpähkinöiden lisäksi maapähkinävoilla… ja tuskinpa meistä kumpikaan on ensimmäinen saatikka ainoa joka näitä on keksinyt tehdä. Veikkaan että jos vaivautuisin nyt tutkimaan ruokablogeja, niin jostain tämäkin kekkaus ilmaantuisi melko nopeasti. Hyviä nämä ovat joka tapauksessa, ja pistän siksi ohjetta eteenpäin jakoon enemmän kuin mieluusti!

Periaatteessahan tuonne taatelin sisään voi törkkiä ihan juuri sitä, mitä mieli tekee: pistaasia, mantelia, maapähkinää, pekaania… Minun teki nyt mieli cashwepähkinöitä, joten niitä sitten kivettömiin taateleihin vaan sullomaan. Tämänpäiväisessä kokkailuhulinassani en millään viitsinyt ruveta sotkemaan pähkinä- tai siementahnojen kanssa, mutta arvailen, että myös hieman suolainen tahini toimisi taatelin sisällä hienosti!

Taatelisnickers n. 25-30 kpl

200 g kivettömiä kokonaisia taateleita

n. 50 g pähkinöitä

n. 200 g Fazer premium tummaa leivontasuklaata (70%)

sormisuolaa, tai jos haluat hifistellä, vaniljasuolaa (esim. Halen Môn)

Täytä jokainen taateli muutamalla pähkinällä. Sulata suklaa vesihauteessa, ja pyörittele taatelit kauttaaltaan suklaassa. Aseta suklaataatelit leivinpaperille jähmettymään, ja ripottele jokaisen päälle hieman suolaa ennen kuin suklaa ehtii liikaa jäähtyä.

729 views