Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

by Juulia 2 Comments
Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

Helsingin Meijeriliikkeen juustot saatu testiin blogin kautta

paistettu camembertValuvaksi paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä = pikkujoulusesongin hätävara

Paistettu camembert

Paistettu camembert pelastaa, kun pitää keksiä nopeasti tarjoiltavaa illanistujaisiin. Kun kaikki tarvittavat raaka-aineet löytyvät valmiiksi kaapista, valmistuu dekadentti ja näyttävä herkku kymmenessä minuutissa 🙂 Täydellinen pikkujoulusesongin hätävara siis!

Itselleni pikkujoulusesonki ja loppuvuoden kiireisimmät viikot osuvat aina samaan ja huomaan, että vaikka intoa isompaan kokkailuun olisi, aikaa tai energiaa ei. Tänään tiedossa on ne odotetuimmat pikkujouluni – ruokablogaajien pikkujoulut! Heidi Tiskivuoren Emäntä -blogista on kutsunut luokseen taas joukon ihania ruokablogaajia ja sovittu on, että jokainen tuo mukanaan jotain syötävää. Edellisten samaisella kokoonpanolla vietettyjen nyyttäreiden perusteella voin vain kuvitella, minkä kaliiperin herkkuja illalla on tiedossa! Aina ei kuitenkaan vaan veny enempään … mutta valuvaksi paistettu camembert onneksi venyy tänään puolestani 😀

paistettu valkohomejuusto

paistettu camembert

Yksinkertaisuudessaan tämä illanistujaisten hätävara valmistuu kippaamalla camembert (tai joku muu valkohomejuusto) pieneen uuninkestävään vuokaan, lusikoimalla päälle hilloa ja pähkinöitä. Hetki uunissa ja valmista on! Suurta vaivaa ei tämän tarjoiltavan eteen tosiaan siis tarvitse nähdä, mutta ihanan pehmoisena valuvan juuston kaverina tarjoiltavan hapanjuurileivän sentään leivoin tänään itse. Rapeakuorinen ja huokoinen leipä imaisee pehmeän juuston mukavasti sisuksiinsa, joten leipä on mielestäni tälle tarjoiltavalle parempi seuralainen kuin vaikkapa voileipäkeksit.

Vaihtelua tähän herkkuun saa vaihtelemalla paistettavaa juustoa. Camembertin tyyppisten juustojen lisäksi uuniin voi laittaa punahomejuustoa, tuhkapintaista valkohomejuustoa ja tietysti myös briejuustoa – joka tosin on kokonaisena kiekkona reilusti isompi eikä nuorempana juustona pehmene uunissa aivan yhtä valuvaksi kuin camembert. Lisäksi vaihdella voi toki myös juuston päälle lusikoitavaa hilloa ja pähkinöitä. Siinähän sitä rattoisasti hoituu pikkujoulut jos toisetkin!

paistettu brie

Kuvissa näkyvä hillo on itse keittelemäni kirpakka jouluisilla mausteilla ja inkiväärillä silattu karpalohilloke, jonka tein melkein mutta en ihan tämän The Loving Belly -blogin ohjeen mukaan. Vaihdoin vain rusinat kuivatuiksi karpaloiksi ja appelsiinin sitruunaksi. Harmi että hilloketta ei riittänyt enää tälle päivälle! Kirpeä karpalohilloke ja Helsingin Meijeriliikkeen pehmeän aromikas Linnunlaulu olivat nimittäin yllättävän hyvä yhdistelmä. Tänään kokeillaan sen sijaan viikuna- ja kirsikkahilloja 🙂

Paistettu camembert hillolla ja saksanpähkinöillä

250 g camembert-juustoa (tai jotain muuta valkohomejuustoa)

n. 1 dl hilloa, esim. kirsikka-, karpalo- tai viikunahilloa

kourallinen saksanpähkinöitä

n. 1 rkl juoksevaa hunajaa / agavesiirappia / vaahterasiirappia

Nosta juusto uuninkestävään pieneen vuokaan. Levitä päälle kerros hilloa. Pyöritä saksanpähkinöihin siirappi/hunaja ja nostele pähkinätkin juuston päälle. Lämmitä juustoa 180 asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes camembert pehmenee ja pähkinät paahtuvat, eli noin kymmenisen minuuttia. Pidä tilannetta sen verran silmällä, etteivät pähkinät pääse tummumaan liikaa.

Tarjoile paistettu camembert lämpimänä rapeakuorisen leivän kera.

paistettu camembert

juustotarjotinMuistathan muuten tarjoilla juustot aina huoneenlämpöisinä, vaikket niitä uunissa lämmittäisikään!

Helsingin Meijeriliike

Tänään vien pikkujouluihin aitoa camembertia, mutta kuvissa näkyvä versio tuli tosiaan tehtyä iki-ihanalla Helsingin Meijeriliikkeen Linnunlaululla, jota taannoin kantoi kotiini testattavaksi juustomestari Antti Alavuotunki itse.

Camembert on nimisuojattu pehmeä valkohomejuusto, joka on peräisin Normandiasta ja nimetty Camembertin kylän mukaan. Suomessa valmistettua samantyyppistä juustoa ei siis voi camembertinä myydä 🙂 Ranskalaiset juustot saavat usein nimensä synnyinalueen mukaan ja tätä perinnettä kunniottaen Helsingin Meijeriliike on valinnut juustoilleen nimet Helsingin eri alueiden mukaan: on punahomejuusto Hakaniemi, kermaisen täyteläinen valkohomejuusto Klippan, tuhkapintainen Hanasaari, sekä pintakittijuusto Jätkäsaari.

Olen ollut Helsingin Meijeriliikkeen tuotteiden ystävä jo pitkään ja jokainen edellämainituista juustoista on tuttu tapaus tässä keittiössä. Kun vastaanotan testituotteita, ei minulla ole mitään velvoitetta kirjoittaa niistä. Tässä tapauksessa asia oli kuitenkin itselleni jo alusta asti selvä – tahdon nostaa nämä tuotteet esiin kanavissani! Kotimaisten pientuottajien tukeminen on minulle tärkeää ja Helsingin Meijeriliikehän on pääkaupunkiseutulaiselle todellinen lähituote: juustot valmistetaan käsityönä kivenheiton päästä kotoani eli Viikissä, yliopiston koemeijerin tiloissa ja maitokin on peräisin lähialueen tiloilta.

Helsingin Meijeriliike valmistaa juustojen lisäksi ihania lohkeavia luonnonjugurtteja, joiden pohjalta löytyy hilloa: tyrniä, raparperia, puolukkaa… Nämä jugurtit ovat suosikkejani, kun en erityisemmin ole makeiden ja maustettujen jugurttien ystävä. Jos olet kaltaiseni maustamattoman jugurtin fani, joka ajoittain kaipaa sekaan hieman makeutta, suosittelen testaamaan näitä!

helsingin meijeriliike

Paistettu valkohomejuusto hillon kera maistuu varmasti useimmille, makean ja suolaisen yhdistelmä kun nyt vaan toimii! Tätä juttua kirjoitellessani kaivelin kuitenkin netistä muitakin ideoita, joista yksi jäi erityisesti mieleeni: paistettu tuhkapintainen valkohomejuusto punaviinin, pinjansiemenien, yrttien ja valkosipulin kera. Koska kuvassa näkyvä tuhkapintainen Hanasaari tuli syötyä jo, tämä idea jääköön kuitenkin odottamaan seuraavaa pikkujouluhätätilannetta 🙂 Jos sinä testaat sitä, kerro ihmeessä miten tuo kombinaatio toimi!

organic chardonnay

Ps. Kuvauspäivänä paistettu valkohomejuusto nautittiin mukavan kermaisen, toffeearomisen ja kukkean hedelmäisen luomuchardonnayn kera. Kermaiset ja voiaromiset sekä tammiset chardonnayt ovat viime aikoina olleet mielenkiintoni kohteena – hassua, kun kuvittelin niitä vielä muutama vuosi sitten inhoavani! Vaikka Gérard Bertrand Prima Nature Organic Chardonnay  ei ehkä ollut se kaikkein ihanin viimeaikoina maistamistani chardonnaystä, oli se kuitenkin noin 15 euron hintaisena varsin passeli ostos ja oivallinen kumppani valuvalle valkohomejuustolle.

95 views

Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

by Juulia
Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social WinesAikuisten mehujäät sisältävät mitäs muuta kuin viiniä!

Jes jes, se olis vihdoinkin kesä, loma ja vapaus! Kesälomasuunnitelmani ovat yleensä osastoa “ei suunnitelmia”, mutta onpahan minullakin muutamat kesäperinteet ja ne liittyvät tietysti ruokaan. Monen kesään automaattisesti kuuluvat jäätelöt eivät ole minua varten: jätskikiskalle eksyn ehkä vain pari kertaa kesässä – enkä silloinkaan yleensä jaksa särpiä koko annosta. Sen sijaan mehujäitä popsin varteenotettavalla tahdilla!

Jätski on useimmiten makuuni liian makeaa, mutta mehujäät sen sijaan voi tehdä just niin paljon tai vähän makeaksi kuin haluaa – kunhan tietää niiden valmistamisesta muutamat perusjutut. Erityisesti olen kunnostautunut viime kesinä tekemällä erilaisia drinksumehujäitä, joiden avulla kesäpäivä kuin kesäpäivä (juu, se sateinenkin) muuttuu hetkessä juhlaksi 😉 Välillä drinksumehujäitä on itseasissa pitänyt tehdä ihan talvellakin, sillä kesäfiilistely keskellä lumipyryä on harvemmin huono idea vaikka sitten viltteihin kääriytyneenä.

Drinksumehujäihin kelpaa mausteeksi melkein mikä vain alkoholi, mutta mitä vahvempi prosenttiluku, sen tarkempi raaka-aineiden mittasuhteiden kanssa pitää olla. Viime aikoina olen tehnyt erityisesti viinimehujäitä, viinissä kun on matalampi alkoholipitoisuus, jonka ansiosta niitä voi lotrata mehujäämuotteihin vähän enemmän.

Tämän hetkinen suosikkiyhdistelmäni on tuore ja mehukas päärynä + The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015, joka peilaa maultaan kivasti sekä samaista päärynää, että vihreää omenaa. Törmäsin kyseiseen viiniin ensimmäistä kertaa talvella äitini luona, eikä ihme: äidilläni kun on taipumus bongata erityisesti hinta-laatusuhteeltaan oivallisia valkoviinejä. Rakastan maustaa ruokia viineillä, joten olen äidin luona kyläillessäni aina silmä kovana tsekkailemassa, mitä hänen kaapeistaan löytyy. Kallista viiniä kun ruokaan ei raaski laittaa, eikä toisaalta tietenkään mitään kuraakaan.

Tykkäämme äidin kanssa molemmat kovasti rieslingeistä ja ainakin itse olen myös suuri gewürztraminerin ystävä. Gewürzin parfyymiset ja kukkeat aromit toimivat erinoimaisesti rakastamieni aasialaisten ruokien kumppanina, kuten myös hunajaiset rieslingit – niinpä molempia löytyy pöydästäni varsin usein. M8:sta löytyy kummallekin rypäleelle ominaisia aromeja tasapainoisessa ja kivan hapokkaassa paketissa. Hintaa M8:lla on alle yhdeksän euroa, mikä tekee siitä sekä loistavan kokkailu- tai mehujääviinin, että erinomaisen valinnan rennolle puistopiknikille ♥

…ja tähän väliin on vielä sanottava, että syyllistyn itse usein siihen, että valitsen juomani etiketin mukaan. Kaltaiseni ennakkoluuloiset esteetikot hoi, kannattaa antaa M8:lle tilaisuus! Moni kakku päältä kaunis ja ei ole viiniä etikettiin katsominen, ja mitäs näitä nyt on 😀

Ja sitten viineistä itse asiaan, eli viinimehujäihin! Se tuskin on kenellekään uutinen, että alkoholi ei normipakastimessa jäädy (paitsi se satunnainen pakastimeen unohtunut kalja-/siideripullo, joka sinne itse kultakin varmaan kerran elämässä räjähtää). Mitä viinimehujäähimoisen siis pitää ottaa huomioon?

  • sokerin määrä: sokeri tuo mehujäähän matalamman jäätymispisteen – mitä makeampi seos, sen alhaisempi jäätymispiste. Alhainen jäätymispiste estää suurten jääkiteiden muodostumista ja parantaa näin mehujään rakennetta. Muista huomioida sokerin määrää miettiessäsi myös käyttämäsi hedelmän/marjan sokeripitoisuus! Lopullisessa mehujääseoksesta olisi hyvä olla n.20-30% sokeria.
  • sokerin laatu: sokerista ja vedestä keitelty yksinkertainen siirappi toimii (1:1), mutta vielä paremmin homman hoitaa glukoosisiirappi, jota löytyy nykyään lähes kaikista vähän isommista marketeista. Se tuo seokseen hyvän rakenteen muttei ole aivan yhtä makea kuin tavallinen siirappi. Juokseva hunaja tai vaahterasiirappi toimivat minusta hyvin silloin kun niiden maku sopii kokonaisuuteen, rakenteen puolesta ne eivät tosin toimi glukoosisiirapin veroisesti.
  • hedelmän/marjojen tyyppi: makeat ja kuitupitoiset hedelmät, kuten päärynä tai banaani tekevät mehujäästäsi ns. kermaisempia; samoin marjat ja hedelmät, joissa on korkea pektiinipitoisuus. Kirpeät tai vesipitoiset hedelmät kuten sitrukset ja vesimeloni vaativat seokseen enemmän sokeria joko makeuden tai tekstuurin takia kuin edellämainitut.
  • alkoholin määrä: alkoholi tuo mehujäähän ihanasti makua ja hieman pehmentää pahimmillaan varsin jäistä mehupuikkoa, mutta samalla se alentaa seoksen jäätymispistettä – liika viinan lotraaminen estää jäätymisen ja sitähän me emme halua.

Mikä kuitenkin parasta, kokeilemalla oppii parhaiten! Tein pitkään drinksumehujääni ilman tietoakaan ideaalisokeripitoisuuksista sunmuista. Hyvin onnistuivat silloinkin!

Mikäli puikoista tulisi liian vetisiä/jäisiä, laita seuraavalla kerralla hieman enemmän alkoholia/sokeria/hedelmää. Jos taas liian pehmeitä ja nopeasti sulavia, heitä puikko suoraan lasiin sulamaan ja lorauta perään hieman mehua, viiniä, kuoharia tai vissyä – ihana hellejuoma on hetkessä valmis.

Päärynä-M8-puikot, 6 kpl

150 g The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015

150 g kuorittua tuoretta päärynää

80 g glukoosisiirappia

ripaus vaniljasokeria ja/tai jauhettua inkivääriä

(syötäviä kukkia, kuten orvokkeja tai syreenin kukkia … tai vaikka ne 7 juhannusyön taikakukkaa)

Soseuta kuorittu päärynä glukoosisiirapin ja viinin kanssa. Lisää makusi mukaan vaniljasokeria tai pieni ripaus jauhettua inkivääriä. Mikäli käytät syötäviä kukkia, laita ne mehujäämuottien pohjalle, kaada sitten mehujääseos päälle. Jäädytä 4-6 tuntia, tai kunnes viinimehujäät ovat täysin jäätyneet.

Näillä mittasuhteilla ja tällä (surkealla) matikkapäällä laskien näissä puikoissa on reilu 20% glukoosisiirappia, johon voidaan laskea päälle vielä päärynän ja viinin sisältämä sokeri – lopputulos on sopivan makea ja koostumukseltaan hyvä. Makeammasta tykkäävät voivat hyvin nostaa glukoosisiirapin määrää muutamalla kymmenellä grammalla.

Suosittelen säilyttämään valmiit viinimehujäät ilmatiiviisti siellä pakkasessa, jottei niihin tartu pakastimesta hajuja ja makuja. Harvemmimpa nämä toisaalta siellä kauaa pyörivät!

Itse olen juuri nyt tykästynyt plompsauttamaan viinimehujääni joko lasilliseen kivennäisvettä, tai joskus jopa ihan viinin sekaan. Lämpimänä päivänä mehujää viilentää juomaa kivasti ja sulaessaan lasillisesta tulee jotain slushyn tai viinispritzerin tapaista. Täysin varmaa on, että seuraavan kerran kun tulee tilaisuus, tarjoilen aikuisten mehujäät kuohuviinillä täytetyistä laseista ♥

M8:sta vielä: syötiin/juotiin pikkusiskoni kanssa viikonloppuna päärynä-M8-puikot sateenkaarisushini kanssa. Ensin juotiin viiniä ihan sellaisenaan sushin kyljessä (TOIMII) ja lopuksi tipautin laseihimme mehujäät. Tarjoilin siis jälkkärini kätevästi viinilasista ja taas säästettiin tiskissä!

Sateenkaarisushin ohje löytyy täältä 🙂

Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta Valviran ohjeistuksen mukaisesti suljettu.

727 views

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

by Juulia 0 Comments
Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

Överit vai vajarit?

Taidan olla vähän taipuvainen hurahteluun – kun innostun jostain, innostun aina täysillä. On/off -nappula yllättää välillä itsenikin, niinkuin nyt vaikka risoton kanssa: risotto ei ole koskaan ollut mielestäni kovin ihmeellinen ruokalaji, mutta sitten kuului HURRRRR … ja nyt teen sitä kokoajan.

Henkilökohtainen kyllästymispiste ei ole vielä lähelläkään, mutta ehkä en teille lukijoille tuuttaa risottoreseptiä tämän jälkeen vähään aikaan (tässähän olis jo tää punaviinirisotto, ja sit tää risi e bisi -risottopuuro tuutattu ihan parin kuukauden sisällä). Tämän reseptin haluan kuitenkin vielä tässä pääsiäisen kynnyksellä jakaa. Kyseessä on niin sopivasti pääsiäisenkeltainen ruoka, jossa on vielä omaa suosikki juhlaruokaraaka-ainettani kampasimpukkaa, joten pakkohan se on!

Sahramirisotto kampasimpukoilla on itseasiassa se ainoa risotto, jota ennen tätä hurahdustani olen oikeastaan edes tehnyt. Entinen mieheni rakasti tätä ruokaa, joten kokkailin sitä aina kun halusin hemmotella häntä. Rakastan toki itsekin kampasimpukoita, joten kyseessä ei ollut koskaan mikään uhrautuminen – olisin vain mieluummin tehnyt simpukoiden alle vaikka pastaa samalla soossilla.

Itseasiassa … nyt kun oikein muistiani kaivelen, taisin välillä kokkaillakin tästä reseptistä “huijausversiota”, jossa korvasin risottoriisin orzolla eli jyväpastalla. Ehkäpä pitäisi herättää sekin vanha bravuuri takaisin henkiin?

Niin se ääni kellossa vaan muuttuu – rakkaille kampasimpukoille annan edelleen annoksessa kaiken kunnian, mutta kyllä se sahramilla aateloitettu risottopeti siinä allakin on melkoista herkkua ♥

Aniksen ystäville vielä pieni vinkki: välillä olen käyttänyt tässä reseptissä vermutin sijasta Pernod‘ta tai jopa Ouzoa, joita en tietenkään lotraa ruokaan samaa määrää kuin vermuttia. Noin puoli desiä anisviinaa on aika passeli loraus tässä määrässä. Koko anisviinamäärä kannattaa lisätä risottoon heti alussa, toisin kuin vermutti, jota yleensä lorautan risottoon pienen määrän vielä aivan lopuksi. Mikäli kokeilet vinkkiäni, muista lisätä tuolloin muun nesteen määrää noin desillä!

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita 4:lle

400 g risottoriisiä (esim. carnaroli)

100 g voita

3 valkosipulin kynttä

1 fenkoli

2 dl valkoviiniä

1,5 dl kuivaa vermuttia

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

n. 0,2 g sahramia

150 g sokeriherneen palkoja (tai 2 dl pakasteherneitä)

100 g parmesaania

ruukku kirveliä

suolaa, pippuria

12 kampasimpukkaa + nokare voita paistamiseen

Kuumenna kasvisliemi ja ripottele sekaan sahrami. Pidä lämpimänä. Nosta (sulatetut) kampasimpukat huoneenlämpöön ja taputtele ne kuiviksi. Silppua valkosipuli ja kuutioi fenkoli noin sentin paloiksi. Sulata puolet voista pinnoitetussa kattilassa ja kuullota fenkolia sekä valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää risottoriisi kattilaan ja sekoita niin, että jokainen jyvä saa voikerroksen. Hämmennä riisinjyviä kattilassa muutama minuutti, eli kunnes niiden reunat muuttuvat läpikuultaviksi.

Lisää desi vermuttia riisin päälle, ja sekoita kunnes neste imeytyy riisiin. Lisää sitten valkoviini, desi kerrallaan. Imeytä aina edellinen nestemäärä riisiin ennen seuraavan desin lisäämistä. Hämmennä riisiä puuhaarukalla tai lastalla pohjia myöten säännöllisesti, jottei se tartu pohjaan. Lisää seuraavaksi sahramilla maustettua lientä desi kerrallaan, edelleen kokoajan hämmentäen.

Noin kymmenen minuutin kuluttua riisi alkaa olla kypsää. Älä kypsennä sitä kuitenkaan täysin pehmeäksi, siihen kuuluu jättää pieni puruvastus! Lisää lopuksi kattilaan huuhdotut sokeriherneenpalot, loppu voi, loppu vermutti sekä parmesaani. Kuumenna vielä muutama minuutti, jotta voi sulaa ja herneenpalot lämpenevät. Tarkista risoton maku, ja lisää muutama rouhaisu mustapippuria sekä suolaa mikäli on tarvis. Risoton kuuluu olla hieman valuvaa, joten lisää tarvittaessa vielä hieman lientä, mikäli koostumus on liian paksu. Käskytä ruokailijat tässä vaiheessa pöytään odottamaan annostaan!

Sulata nokare voita valurautapannussa. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat kevyesti, ja paista niitä kuumalla pannulla kummaltakin puolelta noin minuutti – kuitenkin vain sen verran, että saat pintaan kauniin värin! Ylikypsät kampasimpukat ovat keittiösynti pahimmasta päästä, sanon minä!

Jaa risotto lautasille ja asettele vastapaistetut kampasimpukat sen päälle. Koristele ja mausta annokset vielä tuoreella kirvelillä.

Ps. kampasimpukoiden paistaminen kannattaa aloittaa vasta, kun risotto on viimeistelyä vaille valmis: sekä risotto, että kampasimpukat ovat parhaimmillaan HETI valmistuttuaan.

1 350 views

Ragù alla porognese

by Juulia 4 Comments
Ragù alla porognese
og:image

Lautasellani on tänään porosta tehtyä Ragù alla Bolognesea = porognesea ;) Älkää tuomitko annosparkaa kuitenkaan nimen perusteella, vaikka se kuulostaakin lähinnä huonolta vitsiltä – se on varsin herkullista!

Nerokkaasti nimeämäni italialais-suomalainen fuusiopöperö tuli laiteltua tulille, koska halusin tehdä hieman tilaa pakastimeeni. Ostimme nimittäin pikkusiskoni kanssa puolikkaan poron tuossa joulun tienoilla ja pakastin on siitä asti ollut melkoisen tukossa. Poro on minulle suhteellisen uusi raaka-aine valmistaa, joten aloitin siihen tutustumisen turvallisesti jauhelihasta. Ragúksi porojauheliha päätyi ihan hetken mielijohteesta, koska miksei?

Pataan valkoista, lasiin punaista

Bolognesen pohjaksi kuullotetaan soffritto – pieneksi kuutioiksi leikattua porkkanaa, selleriä ja sipulia. Käytin seokseen tällä kertaa juuriselleriä, jonka maku pitkään hauduteltuna on niin pehmeän täyteläinen, että arvelin sen päästävän itse poron paremmin oikeuksiinsa kuin perinteisemmän varsisellerin. Viinin suhteen pallottelin hetken punaisen ja valkoisen väliä, mutta päädyin lopulta valkoiseen, kun en silläkään halunnut poron omaa makua liikoja peittää. Perinteiseen Ragù alla Bologneseen tulee myös pancettaa, muuta sen jätin tänään kastikkeesta samasta syystä pois.

Ragù alla porognese 4:lle

n. 50 g voita

n. 600 g porojauhelihaa

100 g juuriselleriä

150 g porkkanaa

1 iso keltasipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 1,5 dl kevytmaitoa

n. 1,5 dl valkoviiniä

n. 200 g tomaattia murskattuna

2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua rosmariinia

reilusti vastarouhittua mustapippuria

suolaa maun mukaan

tarjoiluun parmesaania

Valmista soffritto: kuori sipuli, porkkana ja juuriselleri, silppua pieneksi kuutioksi – itse teen kuutioista tosi pieniä, koska en halua soossiin isoja ns. sattumia, mutta voi ne jättää isommiksikin. Sulata puolet voista ja kuullota vihanneksia siinä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja/tai pilko kynnet, lisää valkosipuli sitten kattilaan jauhelihan kera.

Paista kaikkea keskilämmöllä, kunnes liha on ruskistunut. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan puolet maidosta, viini sekä tomaatit. Maito on tärkeä osa ragùa, sillä se pehmentää viinin ja tomaatin hapokkuutta, ja tuo kastikkeeseen aavistuksen makeutta. Lisää kattilaan vielä ripaus suolaa, reilusti mustapippuria sekä yrtit. Sekoita hyvin ja jätä kastike kannen alle hautumaan 2-3 tunniksi. Tarkista välillä, että kastike ei pääse kuivumaan; lisää tarvittaessa kattilaan hieman viiniä tai vettä.

Pöydällä nahistuneet kirsikkatomaatit pataan hus!

Itse lisään kastikkeeseen vielä juuri ennen tarjoilua loput maidosta sekä nokareen voita, jonka jälkeen keitän kastiketta vielä muutaman minuutin (Italiassa tässä vaiheessa saatetaan lisätä näiden sijasta hieman kermaa). Ragù tarjoillaan perinteisesti tagliatellen kera, mutta omalle lautaselleni päätyi tänään astetta leveämpää pappardellea, sitä kun kaapissa kerran oli. Mikäli haluaisit kuitenkin jostain syystä suututtaa italialaisen, keitä kastikkeen kaveriksi spagettia.

Lappilaisempaan suuntaan annos kallistuu, kun kastikkeen tarjoilee puikulamuussin kera. Päädyit mihin tahansa, suosittelen kuitenkin tekemään kastiketta reilusti, sillä se vain paranee uudelleenlämmittäessä.

502 views