Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

by Juulia 2 Comments
Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

vuosikatsaus

Vuosikatsaus 2018: kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Haha, nyt tuli kyllä näpyteltyä oikea klikkiotsikko. Mutta totta se on! Tänä vuonna olen nimittäin sekä kunnostautunut erinäisissä olutpuuhissa että hurahtanut niin katkeroihin kuin hapanjuurileivontaankin. Lisäksi näyttäisi siltä, että vuoden 97:sta postauksesta 66 on vege tai vegaaninen resepti, viisi sisältää kalaa tai mereneläviä ja vain kahdessa ohjeessani on lihaa. Mutta ei se ole mikään ihme – rehurakkaus on tässä keittiössä vahva!

Olutpuuhiani sekä hurahdustani hapanjuurileivontaan tai katkeroihin ei ehkä ruudun toiselta puolelta sen sijaan ole niin voinut havaita, muutamaa katkeroista reseptiä lukuunottamatta. Hapanjuurileivonnassa olen omasta mielestäni vielä niin noviisi, etten kehtaisi sellaista reseptiikkaa tänne vielä ruveta laatimaan ja olutjutuistakaan en ole täällä raportoinut läheskään niin paljon kuin mitä olen niitä puuhaillut. Mutta mikäs parempi hetki pienelle raportille, kuin  tämä vuosittainen oman navan kaivelu!

Lisäksi haluan vilauttaa teille tuttuun tapaan blogini statistiikkaa, joka löytyy tämän jutun loppupäästä. En tiedä onko se teille niin kiinnostavaa, mutta minulle blogin vuosikatsaus ilman statistiikka ei olisi kunnon vuosikatsaus. Vuosikatsaus muistuttaa minua konkreettisesti, mitäs sitä tuli on oikein taas tullut puuhailtua koko vuoden ja  statistiikka auttaa osaltaan pysähtymään hetkeksi arvostamaan omaa tekemistä. Ja onhan se aina myös valaisevaa vilkaista, mitkä ne blogin luetuimmat jutut oikein kulloinkin ovatkaan!

hapanjuurileipä

Hapanta leipää

Sain noin vuosi sitten ystävältäni Satu Koiviston ohjeella tehtyä hapanjuurta ja puolisen vuotta kuvitteellisella näppituntumalla enemmän tai vähemmän onnistuneita sämpylöitä leivottuani käärin hihat, selvitin hapanjuurileivonnan perusteet ja aloin leipomaan ihan tosissani. Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja sekä Eliisan perustama Hapanjuurileipurit -ryhmä FB:ssä ovat olleet opettelussa oivallisena tukena ja tätä nykyä alkaa sitä “näppituntumaa” tähän hommaan ollakin jo ihan oikeasti!

Reseptejä hapanjuurileivälle en usko laittavani tänne blogiin silti jakoon, edellämainitsemistani lähteistä kun löytyy jo valmiiksi sen tuhannen mahtavaa reseptiä opeteltavaksi! Mikäli joku teistä kuitenkin innostuu tutustumaan hapanjuurileivontaan enemmänkin, saa minulle toki laittaa aiheen tiimoilta privaviestiä ja Helsingissä asuville voin tarvittaessa diilata vähän juurta jollain konstilla. Suosittelen tietysti myös jokaista uteliasta liittymään tuohon FB-ryhmään. Sieltä löytyy tarpeeksi tietoa, että jokainen pääsee tässä koukuttavassa puuhassa halutessaan alkuun.

hapanjuurileipä

coffee bittersJääkahvi kaakao-kahvibitterillä

Katkeraa, katkeroo…

Olen ollut jo pitkään utelias erilaisista cocktail bittereistä, mutta kun Suomesta ei ole saanut käsiinsä kuin klassista Angosturaa, en ole aiemmin päässyt asian kanssa käytännössä kovin pitkälle. Kun vierailimme kesällä Yhdysvaltojen itärannikolla, sain vihdoin käsiini lajitelman erilaisia bittereitä! Siitä alkoikin tässä köökissä sitten varsin katkera kausi.

Blogiin asti päätyneistä viritelmiä oli alkusyksyn rosmariini-greippi-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta (UUH 2 the LÄÄH!) sekä kaakao-kahvibitterillä maustettu uuniomenakakku, mutta tokihan näitä taikatippoja on tullut laiteltua myös cocktaileihin sekä ihan vain kahviin. Joulun alla syntyi vielä katkerokuorrutettu appelsiinikakku, mutta siinä käytinkin cocktailbitterien sijaan jo ihan sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua katkeroa, tarkemmin ottaen Kyrö Distilleryn Dark Rye Bitteriä. NAM!

härkäpapupastaGreippi-rosmariini-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta

Kaljaa ja pupunruokaa

No nyt päästään sitten siihen asiaan, josta olen teille vähiten täällä kertonut. En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin vähän ujostelen kertoa täällä olutinnostuksestani sen enempiä. En ole aiheen asiantuntija, vaan lähinnä erityisen innostunut kuluttuja! Tällaisenani olen silti vetänyt Suomen ihanimman olutsupernaisen Anikó Lehtisen aisaparina Bier-Bierissä säännöllisen epäsäännöllisesti naisille suunnattuja Mimmit juo bissee -olut & ruokaparitustapahtumia ja järjestänyt rakkaassa BrewDogissani yhdessä BrewDogin ihanan Christan kanssa kaksi vegaanisen ruuan ja oluen paritusiltaa. Näihin iltoihin valmistin hartaasti mietityt vegaaniruuat joille sitten yhdessä Christan kanssa valitsimme sopivat vegaaniset olutparit.

Molemmat tilaisuudet ovat olleet aina valtavan hauskoja, ainakin täältä vetäjän roolista katsottuna! Kun voiskin myös osallistua osallistujana 😀 Bier-Bierin tilaisuudet ovat aina täysiä ja hilpeä puheensorina on taattu. Vegaanisten paritusiltojen menuja on ollut myös todella hauska ideoida, vaikka myös jännittävää. Kyllähän sitä tietää mistä itse tykkää, mutta tykkääkö muut samasta on väistämättä pienoinen huoli! Homma lähtikin varsinkin ekalla kerralla aivan lapasesta, kun väsäsin toista vuorokautta tarjolle niin vegaanisia onigirazuja, friteerattuja perunankuori”nachoja” red eye majolla, musta seesami tofua salaattiveneissä ja snickers-stoutbrownieta. Puuh mikä homma – mutta totaalisesti sen väärti!

vegaaninen pairingEkan vegaanisen pairingin tunnelmaa BrewDogissa

vegaaninen pairingNimeni BrewDogin vessan seinällä: #lifegoals

Blogin 5-vuotissynttäreiden kunniaksi vein 5 blogin lukijaa muuten myös millekäs muulle kuin oluelle. Illasta ei ole säästynyt oikein kuvan kuvaa, sillä ei siinä juttelun lomassa mitään kameraa tullut edes mieleen kaivella esille. Kiitos vielä kaikille mukaan uskaltautuneille, ihanaa kun tulitte! ♥ Eikä siinä edes vielä kaikki… sain myös loppuvuodesta kutsun vieraskynäillä Biisei ja bissee -juttusarjassa Bönthöö Bönthöö -blogissa. Siinäpä kuulkaa vasta hauska tehtävä olikin (tirsk!) 😀

Hyvä seura parempi mieli!

Parasta on olutasioissa kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman oman olutkaverin löytyminen. Olutinnostukseni alkuvuosina kävin festareilla ja baareissa maistelemassa kaikkea jännää lähinnä yksin. Olen aina viihtynyt paljon itsekseni, mutta on siinä innostavien asioiden jakamisessa toisten aiheesta yhtä innostuneiden kanssa vaan oma taikansa! Juusoon tutustuttuani sain hänestä paitsi elämänkumppanin myös olutkaverin, joka juoksee kanssani matkoilla jos johonkin olutbaariin, panimoon tai kauppaan ja tuo minulle myös aina työmatkoiltaan huolella valikoituja oluttuliaisia. Ihana mies!

Niin mahtavaa kuin oman kumppanin kanssa kiinnostuksen kohteen jakaminen onkin, olen hieman toivonut että kaveripiiristäni löytyisi enemmänkin asiaan yhtä innokkaasti uppoutuneita ihmisiä. No, tänä vuonna sellaisia on löytynyt monin verroin! Aina välillä saan Instassa privaviestejä eri ihmisiltä olutasioihin liittyen ja kun aikansa jonkun kanssa siellä kirjoittelee ja lopulta törmää häneen myös livenä, niin sitähän voi kuulkaa vahingossa päätyä yhdessä vaikka kaljalle! Olutinnostukseni jakavia ihmisiä on nyt siis elämässäni enemmän kuin koskaan ja siitä jos jostain olen tänä vuonna valtavan iloinen. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä keitä olette ♥

Vaimomatskuu 5-v synttäriolusten ainoa kuva. Mukana synttäreillä oli siis todistetusti ainakin Mikkeller!

Keväällä löysin itseni. Tallinnasta, Uba ja Humalin pöydältä, Olutposti -lehdestä.

Mimmit juo bisseä part 6 oli tämän juustohullun mielestä ikimuistoinen! Arvaattekin varmaan miksi?

vuosikatsausInstagram -tilini tykätyin yhdeksikkö tänä vuonna. Leipäinnostusta, olutta, vegaaniruokaa ja katkeroa löytyy muuten näistäkin kuvista!

Vuosikatsaus: numeronörtin osio

Jaahas, sitten päästään asiaan, joka on itselleni aina super kiehtovaa: statistiikkaan. Kyllä, olen sellainen tyyppi, joka jaksaa syynätä tilastoja ja lukuja ja vedellä niistä omia johtopäätöksiään – tai ihan vaan ihmetellä että mites tässä näin nyt oikein kävi.

Esimerkiksi tämä: vuonna 2018 blogissani on käyty 160,218 kertaa. Aivan älytön luku! Se on lähes 50 000 enemmän kuin viime vuonna, vaikka juttuja olen tänä vuonna rustannut reilusti vähemmän kuin kolmeen viime vuoteen . Ilmeisesti ei se määrä vaan se laatu? Tai mistä minä tiedän, omasta mielestäni höpötykseni ovat aivan samaa tasoa kuin aina ennenkin: höpöttelyä.

Suolansäästäjän porkkala” on lunastanut blogini luetuimman jutun paikan sitä pitkään hallussaan pitäneeltä kokonaisena paahdetulta kukkikselta ja se on myös tämän vuoden ehdottomasti luetuin juttu. Joulukuussa yksinään tuota juttua on katsottu yli 5000 kertaa – enpä moista olisi arvannut juttua aikoinaan kynäillessäni! Koska kyseinen ohje on kuitenkin toissavuodelta, kurkataanpa huvikseen mitkä kuluneen vuoden jutuista ovat teitä eniten kiinnostaneet.

Lukijoiden TOP 5 2018:

  1. Kuivatut veriappelsiinit
  2. Löytö: musta valkosipuli
  3. Juhlava vegaaninen patee Härkiksestä
  4. Vihreä Härkis kofta pita
  5. Stout snickers brownie

Aika yllättävää! Kuivatut veriappelsiinit, ykkösenä! Ihanaa! Mustasta valkosipulista olen itse ollut tänä vuonna tosi innoissani, joten onpa hauskaa että muitakin se kiinnostaa. Härkis-reseptien menestys ilahduttaa myös, täytyy ehkä kehitellä niitä suorastaan lisää. Mitä tulee tuohon olutbrownieen – no, sanotaanko niin etten itse ehkä halua nähdä sitä lautasellani vähään aikaan, tein sitä jossain vaiheessa NIIN paljon 😀

Oma TOP 5 2018:

Kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla

Kerran näitä nuudeleita tehtyäni, tein niitä hieman eri versioina koko loppukesän kerran pari viikossa. NIIN IHANA RUOKA! Yuzukosho ja dashi ovat syystä lempiraaka-aineitani ♥

DIY MasterChef mystery box -haaste

Tämä juttu syntyi puolivahingossa, kun lähetin Juuson puolestani kauppaan mutten jaksanut miettiä mitä sieltä oikeastaan pitäisi tuoda. Päätin kokata jotain kaikesta mitä kaupasta kotiin kannetaan ja samalla syntyi simsalabim vaan kotikutoinen MasterChef mysteerilaatikkohaaste. Siinä todellakin sai käyttää luovuutta, että kaikki raaka-aineet tulivat käytettyä ja se oli hauskaa! Tahdon toteuttaa tämän haasteen vielä uudelleen!

Musta baba ganoush

Kuvasin tämän ihanan synkän munakoisotahnan itseasiassa jo keväällä, mutta juttu hautautui luonnosarkistoon kaivautuakseen sieltä esiin harmaalle mössölle parhaana mahdollisena ajakohtana: loka-marraskuun taitteessa. Mustaa baba ganoshia tarjoilin muuten mustalla tahinilla maustetulta hapanjuurileivältä syksyisessä vegaanisen oluen ja ruuan paritusillassa BrewDogissa!

Pop rocks dukkah

Loppuvuoden neronleimaus: se laatikon pohjalle säilötty pop rocks -karkkipussi oli ihan hyvä idea tyhjentää dukkan sekaan. Paras todiste väitteelleni: kummipoikani ilme pop rocks dukkaa syötyään.

Maissisalaatti “Born in the USA”

Tämän yksinkertaisen salaatin kanssa pyörää ei ehkä ole keksitty uudelleen, mutta salaatin syntytarina tekee siitä minulle todella rakkaan. Päädyin tekemään tätä salaattia kesäisen USA-reissumme alkuvarrella Portland Mainessa ja siitä tuli niin hyvää, että päädyin tekemään sitä hieman eri versioina matkalla loppujen lopuksi kolmesti 🙂

kylmä yuzu sobaYuzukosho, dashi ja tomaatti, kesän ihanin makuyhdistelmä!

Portland MainePortland, Maine -matkaraportti valmistuu ehkä vuoden 2019 aikana … ehkä. Olen maailman surkein matkablogaaja!

Edellämainittujen asioiden lisäksi olen panostanut aivan hulluna valokuvaamiseen, minkä toivottavasti joku teistä lukijoistakin on huomannut. Osallistuin viime vuonna kahdesti The Little Plantationin IG-ruokakuvahaasteisiin ja nappasin kummallakin kierroksella sekä viikkovoiton että kunniamainintoja. Kun haasteeseen osallistuu satoja lahjakkaita ruokakuvaajia ympäri maailman, saa moisesta kunniasta olla minusta varsin iloinen!

Henkilökohtaisessa elämässä ei tänä vuonna ole tapahtunutkaan sitten mitään ihmeellistä – lähinnä olen opetellut tekemään vähemmän ja elämään enemmän. Se ei kuulkaa ole kaltaiselleni suorittajaluonteelle helppoa, mutta ainakin täällä blogin osalla tämä tavoite on todistetusti saavutettu. Täytän ensi vuonna 40 ja pyrkimykseni on viettää enemmän aikaa lähimmäisten ja ystävien kanssa ja vähemmän näppäimistön äärellä. Mitä vuoden 2019 vuosikatsaus tämän päätöksen seurauksista mahtaakaan vielä paljastaa… no, se jääköön nähtäväksi 🙂

KIITOS!

Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille, kiitos kun pysytte mukanani kaikkien innostuksieni, hurahduksieni ja ruokaseikkailuideni läpi! Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, rakkaita asioita on ihana jakaa sellaisten kanssa, jotka ovat niistä yhtä innoissaan. Blogin kirjoittaminen olisi huomattavasti vähemmän hauskaa, jos teitä ei olisi juttujani lukemassa ja palautetta niistä antamassa. Kiitos!!! ♥♥♥

Vaimomatskuu

141 views

Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

by Juulia 10 Comments
Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

Vaimomatskuu

Vaimomatskuu 5 v.

Tämä blogi täyttää tänään VIISI VUOTTA! Vaimomatskuu, viisi vuotta. Miten se on mahdollista? Tuntuu samanaikaisesti siltä, että olen tehnyt tätä aina ja siltä, että se henkilö joka tämän blogin ekan jutun nettiin rykäisi, oli joku ihan muu. Kuinka paljon sitä voi viidessä vuodessa tapahtuakaan!

26.8.2013

Ekan juttuni kirjoitin hetken mielijohteesta pienen usuttamisen seurauksena, enkä juuri pysähtynyt tuolloin miettimään tekoni seurauksia. Olen aina rakastanut kokkailua ja viettänyt päiväni ruokaa miettien, laittaen tai syöden, joten idea reseptien kehittelemisestä ja muille jakamisesta yksinkertaisesti vain kuulosti minusta hauskalta! Blogeista en toki tiennyt hölkäsen pöläystä – en ollut lukenut oikeastaan mitään blogia –  mutta ehkäpä juuri siksi rohkeninkin omani aloittaa: ei ollut vertauskohteita. En myöskään ollut kirjoittanut mitään muiden luettavaksi sitten lopputyöni, mutta toisaalta en kirjoittaessani ajatellut, että kukaan päätyisi tekstiäni edes lukemaan.

Niinpä vain räpsin tabletilla muutaman tosi hienon kuvan (eka ruokakuvani alla), suolsin niiden oheen jonkinlaisen itseni esittelyn + reseptin ja painon julkaisunappia. Hupsista vaan!

Vaimomatskuu vm. 2013

Ekaa juttuani jaettiin Facebookissa useita satoja kertoja ja pian olinkin jo Cityn “toimituksellinen blogi” –  eli juttuni löytyi sivuston etusivulta ja niitä nostettiin jakoon sosiaalisessa mediassa. Tilanteessa oli puolensa ja puolensa: sain runsain mitoin lukijoita sekä sitä ah niin kovin tärkeää näkyvyyttä, mutta toisaalta sainpa myös runsain mitoin jos jonkinlaisia hassun hauskoja yksityisviestejä … enkä ollut varautunut kumpaankaan. Henkilö, joka ei ollut juuri blogeihin tutustunut muuttui varsin nopeasti henkilöksi, jonka blogia moni luki.

Seuraamuksia:
  1. Vaimomatskuu oli blogin nimeksi hauska läppä, kun ei kelaillut sellaisia, että joutuu esittelemään itsensä erinäisille ventovieraille viisi vuotta eteenpäin tällä läpällä.
  2. Lämmin ateria muuttui nopeasti itsestäänselvyydestä poikkeukseksi.

Niin kauan kun räpsin kuvia liesituulettimen valossa tabletillani ja käsittelin otokseni Insta-filttereillä, jutut syntyivät siinä kokkailun ja ruokailun sivussa. Mutta auta armias kun Vaimomatskusta kuoriutui perfektionistimatksuu ja kuvista piti saada aina vain parempia, tuli tarve harpata valmiilta alustalta omille sivuille ja investoida harrastukseen aina vain enemmän niin aikaa kuin rahaakin? Elämäntapahan tästä on tullut. Että sellainen pieni seuraamus yhdestä impulsiivisesta teosta.

Graafikkomatskuu vm. 2014! Ai että ne mun ekat WordPress -sivut olivat pro.

En toki valita! En enää osaa oikein kuvitella elämääni ilman blogia. Tämä on elämässäni ensimmäinen aivan oma juttuni, luomus, joka on syntynyt sekä luovasta tarpeesta että rakkaudesta ruokaan. Olin blogin aloittaessani päälle 30-vuotias ja elämäni kanssa hieman hukassa. Blogin kirjoittaminen sekä voimaannutti, että motivoi löytämään itseni. Kuka olen, mistä nautin, mitä osaan, mikä on minulle tärkeää, mitä elämältä haluan… niitä perusjuttuja, jotka on jokaisen hyvä selvittää ennemin tai myöhemmin itselleen.

Ruokakuvaus

Ruokakuvaamisesta on myös tullut salakavalasti minulle se taiteellinen ilmaisumuoto, jota opiskeluaikoinani yritin epäonnisesti etsiä. En ole koskaan saanut samanlaista paloa piirtämiseen, maalaamiseen tai muihinkaan ilmaisumuotoihin joita olen opiskellut, vaikka niistä toki nauttinut olenkin.

Valokuvaamistakin olen itseasiassa opiskellut, mutta silloin aikoinaan tuo opintosuoritus oli minulle lähinnä pakollinen rasti ja mieleen on jäänyt kuvaamisen sijasta enemmänkin pimiössä sähellys. Niistä opinnoista ei ruokakuvaamiseen ole siis juurikaan ollut etuja 😀 Nyt sormeni syyhyävät kameran ääreen päivittäin ja haaveilen ajasta, jolloin saisin toteuttaa itseäni viimeisen päälle, ajan kanssa ja kiireettä. Enpä olisi silloin 20 vuotta sitten filmirullaa pimeässä kopeloidessani arvannut tätä!

Ruokakuvausyritystä vm. 2014 (kesäkurpitsan muodomuutos)

Ruokakuvausyritystä vm. 2015 (paketoitu lanttu)

Ruokakuvausyritystä vm. 2016 (Onsen tamago)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2017 (Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuustokruunulla)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2018 (Mozzarella-melonisalaatti)

Kuka, miten, miksi?

Yksi asia ei vuosien varrella kuitenkaan ole muuttunut: en vieläkään osaa oikein ajatella sitä, että joku oikeasti lukee juttujani. Toki statistiikkani todistaa että juu, lukee, mutta se ei kuitenkaan oikein mene tajuntaan. Kirjoitan tässä kotisohvalla, kohellan keittiössä, lataan kuvia nettiin, painan taas kerran julkaisunappia ja siellä ruudun toisella puolella joku avaa selaimen, etsiytyy tavalla toisella sivulleni, lukee ja näkee tekoni. Ihan oikeasti.

Niinpä pyytäisin teiltä lukijoilta nyt pientä synttärilahjaa: jos sinulla on hetki aikaa, kertoisitko minulle miten eksyit sivulleni ja jos olet täällä vieraillut ennenkin, miksi tulet takaisin? Minkälainen ruuanlaittaja olet, onko jutuistani ollut joskus sinulle iloa tai inspiraatiota? Arvostaisin lyhyttäkin palautetta suuresti, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen te lukijat olette minulle edelleen pieni mysteeri!

Vaimomatskuu

Palautteen voi minulle lähettää ihan minkä viestimen kautta vaan – sähköpostilla, IG -viestillä, FB-viestillä, tai toki ihan tuon kommenttikentänkin kautta.

Kerrothan myös, mikäli olisit kiinnostunut tapaamaan ihan naamatustenkin hyvän oluen merkeissä! Minusta olisi nimittäin tosi hauskaa nostaa malja näille viidelle erityiselle vuodelle muutaman teistä kanssa. Tämä pieni ja rento oluenmaistelutilaisuus olisi Helsingissä klo 16 joko lauantaina 22.9. tai 29.9. ja koska haluaisin pystyä ihan oikeasti jutustelemaan läsnäolijoiden kanssa, on pöydässä tilaa lisäkseni viidelle. Palaan kiinnostuneille asiaan, kun saan käsityksen siitä montako teitä on ja kumpi päivä näyttäisi sopivan paremmin vastanneille 🙂

Mikäli et ehdi tai syystä tai toisesta tahdo palautetta antaa, ISO KIITOS joka tapauksessa kun olet. Blogini ei olisi tässä pisteessä, ellei teitä lukijoita olisi.

♥♥♥

207 views

Vuosikatsaus 2016

by Juulia 4 Comments
Vuosikatsaus 2016

Hei-hei 2016 ja tervetuloa 2017!

Olipahan vuosi. Enkä nyt viittaa vain siihen, että maailma on sekä David Bowieta, Princeä ja Leonard Cohenia köyhempi että presidentti Trumpia “rikkaampi”, kyllä tässä ikiomassa elämässänikin on tapahtunut suuria: jaan kotini ja elämäni nimittäin nykyään maailman ihanimman ja rakkaimman miehen kanssa ♥ … ja hän tykkää tiskaamisesta!

Dat BOI ♥

Kesällä käväisimme eeppisellä Viron lomalla, josta oli tarkoitus suunnistaa vielä Berliiniinkin – sattui vaan niin hassusti, että passini oli mennyt vanhaksi, enkä päässyt maasta ulos. Oi sitä draamaa! Oh well … menimme sitten sen sijaan kihloihin 😀 kai siinä olis siis hullumminkin voinut käydä?

Kesän toiseksi paras viikko kului perheen parissa Pohjanmaalla. Isäni lapsuudenkoti on maatila keskellä ei-mitään ja viime vuosina siellä vierailu on ollut kesieni kohokohtia, kun ollaan siskojen kanssa ajoitettu visiittimme aina samalle viikolle. Isäni, isosiskoni lapsineen sekä pikkusiskoni koirineen ovat minulle äärettömän rakkaita, ja olen valtavan kiitollinen siitä, että meille löytyy yhteistä aikaa kesällä useampikin vuorokausi putkeen 🙂 lapsena sellainen oli itsestäänselvää, mutta ei todellakaan enää.

Kummipoikani vesiliukumäkitaidonnäyte ♥

Apukokki ja nakkimustekala

Pikkusisko ja kaksi karvasiskoa ♥♥♥ (ps. tämä vappufiilistelykuvahan oli muuten sitten täysin lavastettu)

Ylitin itseni ihmissuhdekuvioiden lisäksi vuoden varrella muutenkin: ujo jännittäjätyyppikin voi löytää itsensä näemmä sekä aamuteeveestä että suorasta radio-ohjelmasta, ilman loppuelämän traumoja. Todistusaineistoa kyseisistä tilanteista ei silti näytä enää koneelta löytyvän (alitajunta vissiin liikkeessä) – mutta yksi Instagram-räpsy on sentään vielä jäljellä:

Ylen aamuteeveessä höpöttelin vappupiknikistä, Kippis! -ohjelman vieraana olutfestareista. JA OLI KIVAA!

Takana on myös blogihistoriani hektisin vuosi: juttuja on tullut tehtailtua yli 100, mikä ei ole ihan mikään pieni luku täydellisyydentavoittelijalta, joka viilaa jokaista juttua viimeiseen asti JA käy vastuullisessa ja vaativassa päivätyössä. Rakkaasta harrastuksestahan tässä on kyse, ei kai tähän muuten upottaisi niin paljon aikaa ja energiaa 😀

Toki nälkä kasvaa syödessä – kun aloitin blogini 3,5 vuotta sitten Cityn sivuilla, räpsin ja käsittelin kuvani ja kirjoittelin juttuni tabletilla, kun en omistanut niin kameraa kuin tietokonettakaan. Tuolloin jutut syntyivät kokkailuja myöten parissa tunnissa, kun nyt yhteen postaukseen uppoaa helposti yli kymmenenkin tuntia… ehkä sitä voisi tulevaisuudessa tehdä näitä höpinöitä välillä vähän vähemmälläkin?

Suuret kiitokset vuoden 2016 lukuisista, superkiinnostavista ja inspiroivista yhteistöistä Asennemedialle ja blogimamalleni Ullalle – ilman Ullaa ei olisi koko blogia: hänen houkuttelemana sitä aikoinaan aloin kirjoittelemaan. Asennemedian moniosaajien ammattitaitoiseen superporukkaan on suuri kunnia kuulua ja haluankin käyttää tässä tilaisuuden toivottaa joukkoon lämpimästi tervetulleeksi Asennemedian uudet vahvistukset: Mustarttu-blogin Artun ja Magicpoks-blogin Marin!

Samettinen hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

DIY mangoremmit

Minusta on aina jännää seurata, mitkä juttuni/reseptini ovat blogini luetuimpia. Saan siitä hieman käsitystä, minkälaiset ihmiset blogiani lukevat. Näyttäisikin siltä, että ainakin kasvisruoka teitä kiinnostaa, vuoden luetuin juttuni kun on edellisvuodenkin hitti kokonaisena paistettu kukkakaali, eikä top kymppiin mahdu yhtäkään liharuokaa!

2016 Top 10
  1. Kokonaisena paahdettu kukkakaali (2015)
  2. Burmalainen tofu
  3. Kukkakaaliwingsit mausteisella kastikkeella
  4. Riisipaperipekoni + vegaanin pika-BLT
  5. Löytö: Pimientos de Padrón
  6. Saksanpähkinächorizo
  7. Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee (2015)
  8. DIY Mangoremmit
  9. Löytö: Treffi Pub & Bistro (2015)
  10. Samettinen hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

Instagramin puolella kärkiysiin hiippaili hämmentävän monta ex tempore -räpsyä, kautta aikojen tykätyin kuvanikin esittää Siltavuorensalmea. Pitäisköhän vähän treenata lisää tuota ruokastailausta ja -kuvausta, hmm… Yli 3000 kuvaa Instagrammanneena olen edelleen autuaasti pihalla siitä, mikä ihmisiä milloinkin mahtaa kiinnostaa – juuri koskaan se ei ole ainakaan sitä, mistä itse eniten intoilen 😀

Kuvaamisessa ja kuvien käsittelemisessä koen kuitenkin kehittyneeni huimasti, se onkin blogin tekemisessä lempipuuhaani. Vielä kun saisi hankittua kunnon kameran! Ensi vuoden kuvaamisista on valitettavasti muodostumassa aivan omanlaisensa haaste, oli kamera mikä oli: kotitaloni viettää vuodesta 2017 noin puolet sievästi paketissa. Kiitos julkisivuremontti, ruokakuvaajan painajainen.

Mac & lots of cheese ♥

Omat suosikkijuttuni viime vuodelta ovat tässä:

  1. Juhlaruokaa: Mac & cheese
  2. Kimchipizzaa Omnipollon tyyliin / Pähkinäinen kanttarellipizza / Sfincione
  3. Baarirakkautta: BrewDog Helsinki
  4. Onigirazu
  5. Umaminen kombu-papupata

Heston Blumenthalin reseptillä väsätty mac and cheese on jäänyt dekadenteista raaka-aineistaan (mm. lähdes pullollinen valkoviiniä + puoli kiloa juustoa) huolimatta kotimme pysyväksi herkuksi – väsään sitä välillä ihan arkenakin. Jollainhan sitä on esim. maanantait ylevöitettävä?

Pizza on lempiruokiani, joten jaetulla kakkossijalla on vuoden suurimmat pizzaelämykseni. Vaikea sanoa, mikä niistä on suosikkini, pizzan suhteen kun maku muuttuu fiiliksen ja vireystilan mukaan ihan päivittäin! Näistä kolmesta eniten on kuitenkin tullut tehtyä sisilialaista joulupizzaa sfincionea. Suosittelen muillekin  – sen osaset voi nimittäin valmistella etukäteen ja nauttia työnsä hedelmistä vaikka koko viikonlopun.

Blogihistoriani toistaiseksi kuumottavin juttu on käsitellyt lempibaariani BrewDogia. Viilasin juttua kuukausitolkulla ja jännäilin laittaa sitä julki – sen jälkeen taas jännäilin viikkotolkulla uskallanko enää näyttää naamaani koko paikassa 😀 Sellaista se on, kun kirjoittaa rakkaasta aiheesta! En itseasiassa kykene lukemaan kirjoittamaani juttua itse vieläkään, ihan sama kävi aikoinaan lopputyöni kanssa. Jos siellä on siis ollut viimeiset puoli vuotta esim. noloja kirjoitusvirheitä, niin älkää kertoko jooko!

Onigirazuista olin valtavan innoissani niistä kirjoittassani, eikä innostus ole laantunut vieläkään: väänsin niitä viimeeksi toissapäivänä. Suosikkitäytteeni on edelleen BLT-henkinen viritelmä gochujangilla silattua pekonia, pihvitomaattia, shisoa ja avocadoa – majoneesia unohtamatta.

Kombulla maustetun papupadan salaisuus ei piile pelkässä umamisessa maussa, vaan siinä, että kombu vähentää papujen (kröhöm) kaasuhaittoja. Ilmava papufani kiittää!

Hei hei oma sänky, nähdään ensi vuonna!

Loppuvuoden jouluineen vietän muilla mailla, mikä on ehkä koko vuoden jännittävin juttu. Pitkäaikainen haaveeni Japanin matkasta toteutuu nimittäin ihan just … ja nyt vasta tajuan, että kyseinen määränpää ei ehkä ole lento- ja luonnonkatastrofipelkoiselle mikään maailman rentouttavin matkakohde! Toisaalta, ehkä tämä reissu on ihan hyvää siedätyshoitoa ja uskaltaudun maailmalle tulevaisuudessa vähän useamminkin.

Ei pelkojen saa antaa määrätä elämää liikaa, muutenhan sitä kököttäisi aina vaan kotosalla. Onneksi kodista sentään pidetään poissaollessamme hyvää huolta (kiitos äiti!), niin ei ainakaan tarvitse siitä siellä reissussa murehtia…

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulunaikaa ja iloista uuttavuotta! Yhden jutun vielä julkistan joulun tienoilla, mutta muutoin palaan blogihommiin vasta tammikuussa. PUSPUS!

105 views

Kuka?

by Juulia 3 Comments

vaimomatskuu

Hei! Olen Juulia, helsinkiläinen ruokahullu!

Kokkailu, hyvä ruoka ja juoma ovat minulle elämän ehdottomasti suurimpia nautintoja – jokainen päivä on täynnä tilaisuuksia syödä ja juoda hyvin! Ruoka on minulle kuitenkin paljon muutakin kuin herkuttelua: se on intohimoni, rakas harrastukseni, luovan ilmaisun väline ja tiivis osa jokapäiväistä elämääni aamusta iltaan. Kokkaillessa olen aina onnellinen.

Rakastan kokata kasviksilla, vastuullisuus, hävikin vähentäminen, eettisyys ja ekologisuus ovat minulle tärkeitä asioita. Luovuus, kokeilunhalu ja kekseliäisyys ovat myös tärkeitä raaka-aineita tässä keittiössä siinä missä sesongin tuoreimmat tuotteet, lähiruoka tai metsän antimet. Usein valmis annos on melkeinpä sivutuote tutkimusmatkailussa eri makujen maailmoihin; harvaa annosta laitan täysin samanlaisena kahdesti. Mistään ryppyotsaisesta pilkunviilauksesta ei kuitenkaan ole kyse! Tärkeintä on aina, että ruoka maistuu hyvältä ja että sitä kokatessa on hauskaa!

Jaa miten niin Vaimomatskuu?

Blogini sai alkunsa elokuussa 2013, jolloin ystäväni yllytyksestä kynäilin ensimmäisen reseptini (Kimchi-plättyjä!) hetken mielijohteesta City-lehden sivuille. Blogini nimen, Vaimomatskuu, keksin aivan yhtä lennosta, eräänlaisena itseironisena omana pikku vitsinä. Olin tuolloin vasta eronnut ensimmäisestä avioliitostani, enkä kokenut olevani minkäänlaista vaimomatskua yhtään kellekään. Tuota käsitteellä yleensä tarkoitettavaa varsin vanhanaikaista kodinhengettären perikuvaa muistutan ehkä lähinnä keittiössä, enkä oikeastaan sielläkään, sillä esim. tiskaus ei todellakaan kuulu bravuureihini. Siksi nimen omiminen itselle juuri tuossa elämäntilanteessa tuntui hyvältä läpältä.

Kun ensimmäiset juttuni lähtivät yllättäen leviämään sosiaalisessa mediassa vähän isomminkin, ei nimeä oikein sopinut enää vaihtakaan, vaikka realistisempi nimi tälle blogille voisikin olla esim. Syöppömatskuu. En ollut ajatellut sitä, että kukaan koskaan lukisi juttujani, tai että joutuisin esittelemään itseni blogini hassun hauskalla nimellä sen keksimisestä tähän päivään saakka vaikka missä vaivaannuttavissa tilanteissa 😀

Kaiken huipuksi kaverit kuittailivat, että et sitten voinut vain tehdä nettideitti-ilmoitusta kuten muut, piti oikein blogi perustaa itsensä markkinoille palauttamiseen? Niinpä niin… olisihan sitä nimeä voinut vähän miettiä pidempäänkin. Tässä sitä kuitenkin ollaan, jo päälle viisi vuotta Vaimomatskuna. Itse en enää nimen sisältöä ajattele blogini yhteydessä, vaikka ventovieraat ehkä omia ennakkoluulojaan tai johtopäätöksiään blogini nimestä vetelisivätkin. Ei, en ole blogini tai kokkailujeni vuoksi yhtään enempää vaimoksi sopiva tai epäsopiva kuin kukaan muukaan. Meistä kuka tahansa sopii vaimoksi, mikäli vain vaimoksi haluaa. Sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, ulkonäköön, siivous- tai kokkailutaitoihin tai mihinkään muuhunkaan epäoleelliseen katsomatta ♥

Yhteistyöt:

Teen mieluusti yhteistyötä arvomaailmaani sopivien yritysten kanssa. Yhteistyö voi olla sisältömarkkinointia, reseptien kehittelyä, ruokakuvausta tai sisällöntuotantoa sosiaaliseen mediaan. Voit olla yhteistyöasioissa yhteydessä minuun tai blogiagentuuriini Asennemediaan.

Yhteydenotot osoitteisiin:

vaimomatskuu(at)gmail.com

ulla(at)asennemedia.com

3 786 views