Paahdettu kuningasosterivinokas & savuiset shimejit

Paahdettu kuningasosterivinokas & savuiset shimejit

kuningasosterivinokas

Jos metsään haluat mennä nyt…

Näin sienikauden pikkuhiljaa jo käynnistyessä on kiva ottaa varaslähtö sienikokkailuun itsekin! Sienimetsään en kuitenkaan vielä suuntaa, vaan kauppaan – hakusessani on nimittäin vähän harvinaisemmat viljellyt sienet. Sienestys on mahtavaa puuhaa … siis silloin kun onnistaa, eikä minua ole onnistanut sienimetsällä pariin vuoteen. Valkoiset ja ruskeat herkkusienet, siitakkeet ja portobellot löytyvät vaivatta ihan lähikaupasta, mutta hieman jännempiä shimejisieniä, enokisieniä, osterivinokkaita ja kuningasosterivinokkaita pitää kuitenkin jo melkeinpä metsästää. Ei tämä sienestys kaupassa siis aivan takuuvarmaa puuhaa ole sekään!

Shimeji- ja enokisieniä olen bonganut itse useimmiten aasialaisista marketeista, eivätkä ne siellä maksa paljoa. Shimeji-sieniä löytyy niin valkoisena kuin ruskeanakin ja ne kasvavat söpösti nipussa. Osterivinokaat sen sijaan ovatkin osoittautuneet vähän vaikeammiksi löytää, puhumattakaan kuningasosterivinokkaista! Ensimmäinen hyppysiini saama kuningasosterivinokas löytyi itseasiassa vasta nyt keväällä Stockan Herkusta, jossa se olikin sitten jo reilusti tyyriimpi tuttavuus.

kuningasosterivinokas

Kuningasosterivinokas

Kuningasosterivinokas aka putkivinokas on kuitenkin niin ihana sieni, että näin ensituttavuuden jälkeen ostan sitä varmasti joka kerran kun se vastaani tulee, oli hinta mikä oli. Kuningasosterivinokas on lähestulkoon kokonaan vartta, ja sen rakenne on ihanan murea ja “lihaisa”. Se soveltuu loistavasti esim. grillattavaksi, uunissa viipaleina paahdettavaksi tai jopa haarukalla “nyhdettynä” vegaanisen bolognesen pohjaksi tai hodarin täytteeksi. Sitä voi syödä myös raakana!

Minusta kuningasosterivinokas on – kuten muutkin hieman harvinaisemmat viljellyt sienet  –  loistava valinta hieman juhlavammalle kasvisaterialle. Kokkasin itse ekat osterivinokkaani japanilaisittain maustettuina uunissa ja tarjosin ne vegaaniseurueelle temakien täytteenä. Ruoka oli varsin onnistunutta! Ainoa virhe, minkä tein, oli sienien määrä… oli kyseessä sieni tai sieni, pitäisi aina muistaa kuinka paljon ne kokatessa kutistuvat.

kuningasosterivinokas

Paahdettu kuningasosterivinokas

150 g kuningasosterivinokasta

1 rkl oliiviöljyä

1½ rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

¼ tl yuzukoshōa (*

¼ tl shichimi tōgarashia / sichuanpippuria

*) Yuzukoshō on japanilainen yuzu-hedelmästä ja chilistä tehty fermentoitu supervahva maustetahna, johon olen totaalisesti hurahtanut. Mikäli et saa käsiisi yuzukoshōa, voit lisätä mausteliemeen ruokalusikallisen limettimehua, hieman sen raastettua kuorta sekä maun/tulisuuden mukaan kuivattuja chilihiutaleita. Samaan lopputulokseen et näin pääse (jos maistat joskus yuzukoshōa niin ymmärrät miksi), mutta saat kuitenkin mukaan hieman sitruksista potkua!

Valmistus:

Sekoita mausteliemen raaka-aineet keskenään. Viipaloi kuningasosterivinokas pitkittäin n. 3 mm paksuisiksi siivuiksi. Viillä siivujen pintaan kevyesti ruudukko, mutta varo leikkaamasta sienen läpi! Sivele sienet mausteliemellä ja levitä ne uunipellille. Paahda sieniä 225 asteisen uunin ylätasolla 15-20 minuuttia tai kunnes sienet ovat kauniin ruskettuineita ja paikoin jopa rapeita. Tarjoa heti!

kuningasosterivinokas

shimeji sieni

Shimeji-sieni

Shimeji-sieniin tutustuin ensimmäisen kerran tehdessäni Jenni Tuomisen Kansleri Pop Up -kirjan ohjeella ramenkeittoa. (Silloin tutustuin muuten moneen muuhunkin nykyiseen lempiraaka-aineeseeni!)  Shimeji-sienet ovat melko pieniä, joten niitä paistaessa pitää olla tarkkana etteivät ne kärähdä. Tykkään silti käyttää ne nopeasti paistinpannun lisäksi myös uunissa, jolloin ohuempi osa sienestä muuttuu melkeinpä sipsimäisen rapeaksi.

Toisin kuin kuningasosterivinokas tai toinen aasialaisista kaupoista tuttu pikkusieni, enoki, shimejiä ei suositella syötäväksi raakana.

Savuiset shimejit

150 g shimejisieniä

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl soijaa

1 rkl miriniä

1 tl sokeria

n. ½ tl nestesavua

n. ¼ tl srirachaa

Paista sienet paistinpannulla öljyssä kullanruskeiksi. Sekoita mausteliemen raaka-aineet keskenään ja lisää pannulle. Jatka paistamista, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin ja tiivistyy siirappimaiseksi. Varo polttamasta!

Voit halutessasi levittää sienet vielä leivinpaperoidulle pellille ja nahkeuttaa niitä hetken – siis tosiaan, hetken eli max 5 minuuttia – 200 asteisessa uunissa. Muutama vahvasti paahtunut sieni on lopputuloksen kannalta ihana sattuma, kokonainen pellillinen mustuneita sieniä on surku.

shimeji

Meillä savuiset shimejit ja paahdettu kuningasosterivinokas syötiin tosiaan siis taannoin vegaanisen temakin täytteenä. Täytteenä temakeille oli sienien lisäksi parsaa, avocadoa sekä misolla maustettua paahdettua japanilaista munakoisoa. Ruoka maistui kaikille paremmin kuin hyvin, mutta varsinkin temakien kääriminen osoittautui hauskaksi ohjelmanumeroksi kaikille!

Ps. Resepti paahdetuille miso-munakoisoille seuraa perästä! 🙂

1 118 views

Suklaapuuro mustalla tahinilla & vadelmilla

Suklaapuuro mustalla tahinilla & vadelmilla

suklaapuuro

Näin äitienpäivän korvilla moni varmaan miettii, miten muistaisi omaa äitiään tänä vuonna. En tiedä kuinka monen äidille maistuu suklaa (omalleni ei) … mutta mikäli maistuu: mitäpä jos tarjoilisittekin tänä vuonna äidille sänkyyn vähän terveellisemmän suklaisen aamupalan?

Raakakaakaojauhetta ja kaakaonibsejä sisältävä suklaapuuro on sekä syntisen herkullista ollakseen aamupala, mutta myös super ravinteikas aloitus päivälle!

suklaapuuro

Tämä suklaapuuro ei tosin ole mitään sen kaltaista, mitä lapsuusmuistojeni mannaryyneistä valmistettu suklaapuuro oli. Tuota suklaapuuroa on nimittäin ainakin täällä särvitty koulun ruokalassa aikana, jolloin lautasellista ei saanut jättää kesken – halusit tai et. Muistoni tuosta puurosta eivät siis ole niitä parhaita…

Pohjana tälle puurolle onkin siksi lempipuuroni kaurapuuro. Mantelimaitoon keitettynä se maistuu myös vegaanille tai maitoallergiselle + no, ainakin omasta mielestäni mantelimaito nyt vaan on ihanaa! Puuro maustetaan superterveellisellä raakakaakaojauheella ja makeutetaan maun mukaan vaahterasiirapilla. Täyteläisyyttä ja ruokaisuutta puuroon saadaan pienellä nokareella kookosöljyä sekä lusikallisella mustaa tahinia. Viimeiseksi suklaapuuro peitetään runsaalla määrällä tuoretta ja raikasta vadelmaa – aika ihanaa, jos minulta kysytään!

Suklaapuuro = terveyspuuro?

Kaurapuuro on hyvä tapa aloittaa päivä monestakin syystä ja tuoreiden marjojen terveellisyys perusteluja tuskin kaipaa. Mitä tulee sen sijaan trendirasva kookosöljyyn, sen voi halutessaan jättää pois tai vaihtaa johonkin muuhun kasviöljyyn. Itse käytän kookosöljyä, koska pidän sen mausta; sen oletettuihin terveysvaikutuksiin en osaa ottaa sen kummemmin kantaa.

Tahini sisältää kaikissa muodoissaan mm. kalsiumia ja magnesiumia. Musta tahini on valintani, kun haluan annokseen hieman dramatiikkaa, mutta näyttäisivätpä mustat seesaminsiemenet esim. tämän lähteen mukaan olevan jopa hieman ravinteikkaampia kuin vaaleat. Kokonaisista seesaminsiemenistä valmistettu tahini on makusyistä tosin oma valintani aina, kuorituista vaaleista seesaminsiemenistä valmistettua tahinia harvemmin käytän.

suklaapuuro

Raakakaakao

Raakakaakao sisältää mm. rutosti magnesiumia sekä reilusti rautaa, kromia, sinkkiä, rikkiä ja kuparia. Kun kaakaopapua ei ole kuumennettu, se sisältää myös paljon E- ja C-vitamiineja. Kaikki tämä kuulostaa jo aika hyvälle (vaikken kaikkia edellämainittujen ravinteiden funktiota ihan tiedäkään)! Bonuksena raakakaakaossa on kuitenkin vielä erilaisia aivojen mielihyvää tuottaviin välittäjäaineisiin vaikuttavia ainesosia ja rakennusaineita (esim. serotoniinia). Tämän vuoksi vissiin niitä raakasuklaapaketteja markkinoidaankin siis lemmenruokana?

Lisäksi sokeroidun ja enemmän prosessoidun bulkkikaakaojauheen sijaan raakakaakao on usein myös eettisempi valinta (kaakaonviljelyyn liittyvästä problematiikasta voit lukea lisää esim. Reilun kaupan sivuilta). Oli suklaapuuron terveysvaikutuksista siis mitä mieltä hyvänsä, on tämä puuro reilun kaupan raakakaakaota käytettäessä ainakin vähän paremman omantunnon suklaapuuro! (Eettistä kaakaota käyttävistä valmistajista lisää taas esim. täällä)

Pieni varoituksen sana tähän väliin vielä muutoin niin mainiosta raakakaakaosta:

  • Ensinnäkin, kaakaonibsit ovat maultaan hieman kitkeriä. Tämä on tuskin suuri yllätys kellekään, joka on maistanut sokeroimatonta kaakaojauhetta! Niitä kannattaa siksi tottumattoman laittaa puuroon aluksi vähän kerrallaan.
  • Toiseksi, raakakaakaossa on oksaalihappoa, joka sitoo kehosta kalsiumia. Raakakaakaon liiallista käyttöä tulee siksi välttää ja huolehtia sitä nauttiessa kalsiumin saannista (jota siis löytyy tässä puurossa mantelimaidosta ja tahinista). Sekä raakakaakojauheen että kaakaonibsien suositeltu päiväannos on 1–3 rkl.

Suklaapuuro mustalla tahinilla ja vadelmilla

1½ dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita

1½ dl vettä

1½ dl mantelimaitoa

1 rkl kookosöljyä / muuta kasviöljyä

½-1 rkl raakakaakaonibsejä

1-1½ rkl raakakaakaojauhetta

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

1-2 rkl vaahterasiirappia (tai agavesiirappia tms.)

n. 1 rkl mustaa tahinia

kourallinen vadelmia

Kiehauta vesi ja mantelimaito. Sekoita mukaan kaurahiutaleet ja keitä miedolla lämmöllä puuro kypsäksi (keitinaika riippuu käyttämistäsi kaurahiutaleista). Sekoita valmiiseen puuroon öljy, haluamasi määrä kaakaonibsejä sekä raakakaakaojauhetta. Mausta puuro ripauksella suolaa sekä lorauksella vaahterasiirappia.

Annostele puuro lautaselle ja valuta päälle lusikallinen mustaa tahinia sekä vielä pieni loraus vaahterasiirappia. Tarjoile tuoreiden vadelmien kera.

suklaapuuro

 

168 views

Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

by Juulia 2 Comments
Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

grilled cheese

Grilled cheese eli paistettu juustoleipä tuskin herättää kovin monessa ensimmäiseksi ajatusta hifistelyruoasta. Minulle on kuitenkin kehittynyt omat erityiset tapani tehdä näitä lohdullisia energiapommeja, enkä malta myöskään olla muokkaamasta perusreseptiäni välillä johonkin vähän kokeellisempiin suuntiin.

Ensinnäkin on sanottava, että näitä grilled cheese -leipiä ei tehdä kiireessä. Mikä tahansa leipä tai juustokaan ei käy, joten ostosreissu vähän parempaan kauppaankin on todennäköisesti edessä, ennen kuin päästään edes alkuun.  Sitten on vielä erilaiset täydellistä lopputulosta valmistelevat työvaiheet, jotka on suoritettava, ennen kuin leipiä pääsee paistamaan … saatikka maistamaan. Niinpä näistä leivistä on tullut meillä hemmotteluruokaa, jota ei ihan milloin tahansa syödäkään!

grilled cheese

Maksimoidakseni herkkuhetken grilled cheese -leipien parissa, käytän laadukkaan, mieluiten juureen leivotun maalaisleivän ja vahvan juuston (vintage cheddar, musta appenzeller ja mustaleima ovat suosikkejani) lisäksi sekä kirkastettua voita (jota tulee leipien ulkopinnoille avittamaan täydellisen ruskistuksen kanssa), että luomuvoita (jolla leipä mehevöitetään sisäpuolelta).

Lisäksi, kun kerran olen jo pienoisella hifistelylinjalla, maustan voin mieluusti jotenkin ja/tai ruskistan sen kevyesti. Vaikka grilled cheese -leivät ovat herkkua yksinkertaisessakin muodossaan, välillä leivän väliin pääsee esim. runsaassa voissa karamellisoitunutta sipulia, paistettuja sieniä, savuista pekonia tai leikkuupinnaltaan ruskistettua endiiviä. Kun kyseessä on kuitenkin juustoleipä, ei lisätäytteitä saa kuitenkaan mielestäni olla liikaa!

Mitä ikinä leivän väliin hyvän juuston lisäksi tuleekin, minusta tärkeää on että juustoa on sopivasti ja että se on haukatessa ihanan pehmeää ja valuvaa. Välillä, jos haluan laittaa juuston sulamiseen heti alusta vähän vauhtia, paistan leivät jo ennen täyttöä siltä puolelta, joka tulee sisäpinnalle. Kuuma leivän pinta antaa varaslähdön juuston sulamiselle tällöin jo täyttövaiheessa.

Paistotekniikkani on mietitty erityisesti juuston läpikotaisen sulamisen lähtökohdista, joten en aina vaivaudu tuota edellä kuvailemaani työvaihetta tekemään. Aloitan nimittäin täytettyjen leipien paistamisen yleensä kylmältä pannulta, ja pannun lämpötila saa muutenkin pysyä melko mietona siihen asti, että juusto lähtee sulamaan leivän sisällä. Lämpöä nostetaan ja leivät paistetaan pinnaltaan kullanrapeiksi vasta paiston lopussa.

Leivän sopiva paistaminen on tärkeää siksi, ettei mikään ole minusta masentavampaa, kuin haukata houkuttelevan oloista grilled cheese -leipää vain todetakseen, että juusto sen sisällä on paikoin vielä kovaa. Oli sitä juustoa siellä leivän sisällä sitten enemmän tai vähemmän, sen on VALUTTAVA! Moni juustoleipä päältä kaunis – sellainen herkullisen mehevän kullanruskea – mutta jos pinta on aikaansaatu liian nopeasti liian kuumalla pannulla, voi olla ettei lämpö ehdi sulattaa juustoa läpikotaisin leivän sisältä. Älä siis koskaan paista täytettyä juustoleipää liian kuumalla pannulla! Leipä ehtii helposti kärähtää ulkopinnalta, ennen kuin sisus on ihanan valuvaa.

Hifistelijän grilled cheese (pinaatilla, cheddarilla, pinjansiemenillä ja misovoilla)

2:lle

4 viipaletta hyvää juureen leivottua maalaisleipää

4 rkl kirkastettua voita

50 g luomuvoita

2 tl vaahterasiirappia

1 tl vaaleaa misotahnaa

2 rkl pinjansiemeniä

n. 100 g vintage cheddaria (esim. Aito Cheddar Vintage tai Originaali *)

muutama kourallinen tuoretta babypinaattia

Sulata luomuvoi pienessä kattilassa ja lisää sekaan pinjansiemenet sekä vaahterasiirappi. Anna voin poreilla hetki, jotta pinjansiemenet saavat aavistuksen väriä ja voi hieman ruskistuu. Ota seos liedeltä ja anna sen vähän jäähtyä. Sekoita jäähtyneeseen mutta vielä juoksevaan voihin lopuksi misotahna.

Huuhdo ja kuivaa pinaatti. Viipaloi cheddar valmiiksi odottamaan leipien täyttämistä.

Levitä ruokalusikallinen kirkastettua voita jokaiselle leipäviipaleelle. Mikäli tahdot vauhdittaa juuston sulamista vielä sen ekstra-askeleen verran, paahda leipiä kuumalla pannulla hetken siltä puolelta, jossa ei ole kirkastettua voita ennen täyttämistä. Jos teet näin, täytä leivät heti pannulta ottamisen jälkeen.

Käännä kirkastetulla voilla sivellyt puolet leivästä vasten työtasoa ja levitä miso-pinjansiemenvoi tyhjille puolille. Päällystä puolet leivistä cheddarista leikatuilla ohuehkoilla paloilla ja babypinaatilla. Lisää pinaatin päälle vielä toinen kerros cheddarviipaleita ja käännä sitten täyttämätön leivänpala misovoipuoli alaspäin koko komeuden kanneksi. Paina leipää varovasti hieman kasaan. Kokoa samoin toinen leipä.

grilled cheese

Paistotekniikka:

Nosta molemmat leivät kylmälle paistinpannulle ja laita levy lämpenemään suht miedolle lämmölle (induktioliedelläni, jonka asteikko on 0-9, käytän tässä hommassa kolmos-nelostasoa). Laita leipien päälle painoksi esim. sopivan kokoinen kattilan kansi tai kuumuutta kestävä lautanen. Kevyt paino auttaa leipää sulautumaan kompaktiksi paketiksi joka ei levähdä haukatessa + lämpö ei karkaa pannulta vaan auttaa leipää lämpenemään myös yläpuolelta.

Paista leipiä näin vajaa kymmenen minuuttia ja käännä leivät sitten varovasti ympäri. Paista leipiä toiselta puolelta vielä toiset kymmenisen minuuttia. Nosta lämpöä lopuksi hieman ja mikäli se on tarpeen, ruskista leipiä kummaltakin puolelta vielä vähän lisää. Lopputulos pitää olla kauniin kullanruskea, pinnalta rapea ja sisältä juustoisen valuva.

Leikkaa leivät puoliksi ja tarjoile kuumina esim. raikkaan craft lagerin kera. Grilled cheese maistuu myös ihanalle erilaisiin sosekeittoihin dipattuna (grilled cheese + tomaatti-mozarellasosekeitto uuh). Näin joulun tienoilla omassa lasissani oli leipää syödessä muuten punaviiniglögiä jäillä. Varsin toimiva kombo!

grilled cheese

Jukolan Juusto Aito Cheddar

Kirjoittelin taannoin Jukolan Juuston cheddareista, joihin tykästyin viime keväisessä olut & cheddar -tastingissä. Jutun kirjoittamisen jälkeen sain ilokseni testiin Jukolalta mahtavan paketin erikoiseriä ja vintage cheddareita, mukaanlukien Aito Cheddar Vintage, törkeän hyvä sahticheddar, ginicheddar sekä ravintola Finnjävelin kanssa yhteistyönä tehdyn täyteläinen ja ihanan kiteinen herkkucheddar.

Finnjävel cheddarin sekä gini- ja sahticheddarit nautin mieluiten juustolautasella kuivahedelmien, pähkinöiden sekä jonkun hyvän hillon kera (korkkasin just tänä syksynä tekemäni brandyllä maustetun pihlajanmarjahillon). Aito Cheddar Vintagen kohtalon sen sijaan tiesin heti sen käteen saatuani … ja se oli tietysti tämä grilled cheese -pläjäys.

jukolan juusto

*) Jukolan Juusto Aito Cheddarit saatu testiin blogin kautta.

476 views

Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

by Juulia 4 Comments
Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

dukkah

Erilaiset juurekset ovat olleet minulle suurta herkkua lapsesta saakka. Meidän kotona syötiinkin harva se päivä niin lanttua, palsternakkaa, kuin porkkanaakin; ainoa mikä ei minulle kasvuikäisenä uponnut oli juuriselleri. Senkin makuun olen nyt aikuisena kuitenkin ihastunut, erityisherkkuani se on bolognaisessa ja erilaisissa lihapadoissa, sekä mustaleimajuustolla kuorutettuna uunissa käytettynä ♥

Kurpitsaa sen sijaan inhosin. Ei ehkä mikään ihme, kun ainoa kohtaamani kurpitsa oli se koulun ruokalassa tarjottava radioaktiivisen oloinen etikkakurpitsakuutio, jota pakotettiin joka kerralla maistamaan vaikka pelkkä näky aiheutti puistatuksia. Niin sitä makutottumukset kuitenkin muuttuvat, erilaiset kurpitsat kun ovat nykyään minusta aivan ihania – jopa se etikkakurpitsa (kunhan se on tehty hyvin).

dukkah

Voisin vallan mainiosti syödä rakkaat juurekseni ihan vain sellaisenaan, ja monesti niin teenkin: keitän kattilallisen punajuuria ja pistelen ne poskeeni suoraan kattilasta, jäljelle jääneet kylmänä jääkaapista. Lanttua ja porkkanaa menee raakanakin, niiden rouskutteluun iskee välillä suorastaan himo. Tapa on ilmiselvästi perintöä äidiltäni, joka sinnikkäästi kiikutti minulle ja siskoilleni rehulautasellisia vaikka kesken leikin: varhaiskaalin lehtiä, porkkanoita, kurkunpätkä, lantun lohko, kyssäkaalia… Samanlaisia rehulautasia väsään vieläkin itselleni. Niissä on jotain tuttua ja turvallista ♥

Silloin, kun haluan itseäni oikein hemmotella, lykkään juurekset ja kurpitsan kuitenkin uuniin. Niiden maku syvenee siellä ihanasti ja pinta muuttuu rapean ruskeaksi ja karamellisoituneeksi: paahdettuina kurpitsa ja juurekset ovatkin kuin karkkia! Avittaakseni raaka-aineiden makeutumista ja rapeutumista valutan niiden päälle aina reippaasti sekä jotain maukasta öljyä (kuten vaikkapa saksanpähkinäöljyä) ja jotain makeaa – yleisimmin juoksevaa hunajaa tai suosikkiani vaahterasiirappia.

Paahtunutta makua täydentää minusta ihanasti jonkinlainen pähkinäinen elementti. Monesti uuniin pääseekin siksi myös mantelia, saksanpähkinää tai vaikkapa pinjansiemeniä, välillä myös jotain pähkinäisen aromikasta juustoa. Nyt kun olen uudelleenlöytänyt vuosituhannen alun ihastukseni, joka on iki-ihanan egyptiläisen pähkinä-siemen-mausteseoksen dukkah, on sitä sitten tullut laiteltua vähän kaikkeen. Tämän hetken suosikkikohteita on salaatit, kalan pinta, aamupuuro, sekä erityisesti uunijuurekset ja -kurpitsa.

Uuniin voi lykätä puna- kelta- tai raitajuurien sekä myskikurpitsan lisäksi oikeastaan mitä ikinä mielesi tekee: porkkanaa, bataattia, juuriselleriä, lanttua, palsternakkaa… pääasia on, että raaka-aineet kuorruttaa jollain makealla ja jollain rapealla. Hieman enemmän ateriamaisen tästä melko yksinkertaisesta annoksesta saa, kun uuniin lykkää myös hieman tofua – varsinkin kylmäsavutofu on niin suurta herkkua ihan sellaisenaan, ettei sitä tarvitse mielestäni erikseen marinoida tai maustaa.

Kuvista muuten huomaa varsin selkeästi, mikä on se ainoa ikävä puoli superkauniin ja herkullisen raitajuuren kanssa: sen hehkuvat värit vaimenevat uunissa ruskeiksi, beesseiksi ja oransseiksi, nyyh. Onneksi niiden maku on kuitenkin kaikkea muuta kuin vaimea!

Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

1:lle ateriaksi tai 2:lle lisukkeeksi

vegaaninen

3 pientä raitajuurta

puolikas pieni myskikurpitsa

puoli pakettia Jalotofu kylmäsavua

2-3 rkl saksanpähkinäöljyä

reilu loraus vaahterasiirappia

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

3-4 rkl dukkah (tai rouhittuja pähkinöitä, manteleita ja/tai siemeniä)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pese raitajuuret huolella ja leikkaa niiden kuiva kanta pois ja kuori ne. Leikkaa pienet raitajuuret puoliksi, vähän isommat neljään lohkoon. Myskikurpitsan voit leikata hieman isommiksi paloiksi; kuoria sitä ei tarvitse.

Viipaloi tofu reilun sentin paksuiksi paloiksi ja taputtele jokainen viipale kuivaksi talouspaperilla. Paloittele viipaleet sitten kuutioiksi. Lado raitajuuret, kurpitsa ja tofukuutiot uunivuokaan, jonka pohjalla on hieman öljyä. Valuta loppu öljy sekä vaahterasiirappi ainesten päälle. Ripottele raitajuurille ja kurpitsalle suolaa ja pippuria ja lopuksi 3-4 rkl dukkahia – ei haittaa vaikka osa dukkahista menee vuuan pohjalle.

Paista vuokaa uunin keskitasolla puolisen tuntia, tai kunnes raitajuureen uppoaa haarukka helposti ja dukkah on kullanruskeaa. Kasatessasi annosta lautaselle, kaavi huolella mukaan vuuan pohjalle jääneet rapeat dukkahmurut! Itse syön tällaiset herkkupalat sellaisenaan, mutta niiden kaveriksi sopisi hyvin vaikkapa sumacilla tai sitruunalla maustettu paksu ja raikas jugurttikastike.

dukkah

388 views