Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

pikkelöity keltajuuriKeltajuuri, umezuke, umeviinietikka & yukari ne yhteen soppii!

Tämä minun on pitänyt tehdä jo pitkään: esitellä teillä kolme kirpeää herkkua, joihin olen rakastunut viime vuosien aikana syvästi. Yhdistävä tekijä näillä kolmella tuotteella on aivan ihana yrtti nimeltä shiso aka kähäräveripeippi. Shisoa on olemassa niin vihreää kuin purppuranväristäkin, on kähäräreunaista sekä sileää ja varmasti vielä monta muutakin versiota johon en vain ole vielä törmännyt. Shison maussa on jotain raikkaan kiehtovaa ja koukuttavaa, jota on vaikea kuvailla. Siitä tulee etäisesti mieleen (thai)basilika, anis, pihasaunio sekä minttu (mikä ei ole yllättävää, sillä minttujen sukuun shisokin kuuluu). Maussa on kuitenkin myös hieman sitruksista kirpeyttä joka raikastaa annoksen kuin annoksen, jossa shisoa on käytetty.

Violetti shiso maustaa ja värjää ensimmäisen esittelemäni herkun eli pikkelöidyt japaninaprikoosit (umeboshi/umezuke). Edellämainitun umeboshin pikkelöintiliemi eli “umeviinietikka” on toinen kirpeistä herkuistani, ja kolmas on taas melkeinpä silkkaa sitä itseään eli kuivattua shisoa sisältävä mauste nimeltä yukari.

Tuoreita isoja shisolehtiä ei täällä Suomessa ole muutamaa överihintaista poikkeusta lukuunottamatta näkynyt. Tarkoitan nyt siis nimenomaan niitä isoja shisolehtiä, joita Aasiassa käytetään mm. erilaisten ruokien alustana, käärenä, koristeena ja mausteena. Ne ovat IHANIA! Japanissa näitä isoja shisolehtiä jopa friteerataan tempuran tapaan, oi nami! Jos niitä saisi tuosta lähikaupasta järkihintaan, meillä syötäisiin niitä harva se päivä. Onneksi Suomessa kasvatetaan kuitenkin perillaa, joka on saman makuista kuin kaipaamani isot ja jämäkät shisolehdet mutta vain pienempilehtistä ja heiveröisempää. Kotimaisen perillan lehdeltä ei ehkä siis sashimia tarjota, mutta sitä voi silti silputa vaikkapa chirashizushinsa päälle ja päästä näin varsin pikaiselle makumatkalle Japaniin.

umeboshi

Umeboshi / Umezuke

Umeboshi on japaninaprikoosi, joka ennen suolataan, pikkelöidään omassa liemessään ja lopuksi kuivataan. Lopputulos on ruttuisen suloinen ja suolaisen kirpeä herkkupala, josta en saa tarpeekseni! Liemeensä säilötyt kosteat umet ovat nimeltään umezuke, kuivatut ja kurttuiset taas umeboshi. Minulla on kätköissäni Japanista kotiini haalittuja kuivattuja umebosheja, mutta näitä kuvassa näkyviä umezukeja (tai oletan että ovat umezukea kun eivät ole kuivia vaan kosteita…) saa  onneksi vaikeuksitta täällä Suomessakin. Omat purkkini ostan Tokyokanista, mutta myös Ruohojuuri myy niitä.

Syön umeboshini yleensä sellaisenaan himon iskiessä, syljen vain sen sisällä piilottelevan kiven pois. Umeboshi muistuttaa maultaan minusta etäisesti vaaleanpunaisia ufokarkkeja, vaikka toki makeutta näissä ei ole karkin tapaan juuri nimeksikään. Ne ovat erittäin kirpeitä ja suolaisia, mutta samalla ihanan hedelmäisiä. Shiso tuo umeboshiin/umezukeen vaaleanpunaisen värin lisäksi omaa makuaan, jota – kuten jo mainitsinkin – rakastan.

Voit lukea umeboshista/umezukesta lisää esim. täältä, täältä ja jos oman umeboshin valmistaminen alkaa kiinnostelemaan, voit kurkistaa täältä miten jotain melkein samankaltaista voidaan valmistaa täällä Suomen oloissa.

Umeboshien uskotaan muuten olleen samuraiden kestävyyden salaisuus ja monet ovat myös sitä mieltä, että ne mm. parantavat krapulan, auttavat flunssassa ja ruuansulatusongelmissa. Tiedä häntä, mutta mikäli näin olisi, en pistäisi sitä lainkaan pahakseni 😀

umeviinietikka

Umeviinietikka

Umeviinietikka on umeboshin valmistuksesta ylijäänyttä pikkelöintilientä – ei siis varsinaisesti etikkaa lainkaan, vaan suolaa ja japanin aprikoosien mehua. Englanniksi nimi on Ume Plum Seasoning ja olen toistaiseksi löytänyt tätä vain Clearspringin valmistamana. Umeviinietikka on erittäin suolaista, mutta siinä maistuu myös umeboshin hedelmäisyys ja sen mausteena käytetty shiso. Päällekäyvän vahvan suolaisuuden ja happamuuden vuoksi tätä “etikkaa” ei etikan tavoin kannata käyttää, vaan hyvin varovaisesti – tämä on todella tiukkaa kamaa!

Keittiössäni umeviinietikka kaivetaan esiin erityisesti silloin, kun haluan maustaa jonkin vegaanisen ruuan “kalamaiseksi”. Käytän sitä siis kalakastikkeen tai vaikkapa anjovisten sijasta, vaikkei maku toki suoraan verrainnollinen olekaan. Varsinkin porkkalan valmistamisessa umeviinietikka on aivan ässä! Käytän ume-etikkaa myös vegaanisessa pasta puttanescassa, erilaisissa salaatinkastikkeissa muiden etikoiden sijasta (mutta siis pienemmässä määrin), sekä jopa Bloody Maryssä!

yukari

Yukari

Yukari on mauste joka sisältää lähestulkoon yksinomaa kuivattua ja jauhettua punaista shisoa. Se on on mitä ihaninta keitetyn riisin kanssa, ripoteltuna salaatteihin, fetajuustolle, paistetulle kalalle tai vaikkapa vesimelonille. Nimi yukari on ollut ilmeisesti alunperin erityisesti Mishima Foods Co. -valmistajan tälle shiso furikakelle antama tuotenimi, joka on sittemmin laajentunut tarkoittamaan tätä maustetta yleisesti ottaen. Oli nimi sitten mikä oli, tämä purppuranvärinen ripote on nykyään keittiössäni vakiotavaraa, jota on ostettava heti lisää kun edellinen pussi hupenee.

Maistoin yukaria ensimmäisen kerran ravintola Kamomessa ja olen sittemmin käyttänyt sitä täällä blogin puolella sekä BAT-onigirazu että vegaaninen onigirazu -resepteissäni riisin mausteena. Kuten sanottu, sitä tulee kuitenkin siroteltua kotikeittiössäni jos johonkin, vaikken kaikkea täällä raportoikaan. Käytän yukaria itseasiassa hieman sitruksisen sumaçin tapaan kaikessa, mihin voisin kuivitella myös puristavani hieman sitruunaa tai limettiä.

umeboshi

Okei, nyt kun kaikki ihanat kirpakat herkkuni on esitelty, on aika siirtyä kokkaamaan niillä! Tiedossa on nyt siis jotain, josta kaltaiseni umeboshi-umeviinietikka-yukarihullu ei ihan hetkessä saa tarpeekseen. Lempimakujani ovat kirpeä ja suolainen, joten mikäli itse pistelet poskeesi mieluummin jotain makeaa ja mietoa ei seuraava resepti ehkä ole juuri sinua varten.

Idea näille kirpeille keltajuurille on saatu Bon Appetit -lehden reseptistä. Resepti oli itseasiassa sellaisenaan jo niin oivallinen, etten sitä juuri tähän muokannut. Lisäsin vain ripauksen sokeria tasapainottamaan kirpeyttä ja vähensinpä myös hieman umeviinietikan määrää. Keltajuuren makeus ja maanläheisyys pääsee umezuken ja umeviinietikan rinnalla minusta varsin kivasti esiin! Oma lisäni annoksessa on muuten myös tuo yukarin käyttö keltajuurien viimeistelyssä – jos sitä voi nimittäin johonkin laittaa, laitan.

Kirpeät keltajuuret

3-4 keskikokoista keltajuurta

6 umezukea

2 rkl umeviinietikkaa

1 tl sokeria

(½-1 tl yukari shiso -furikakea)

Keitä keltajuuret kypsiksi ja kuori ne vielä lämpiminä. Lohko jokainen keltajuuri 6-8 palaan. Liuota sokeri ume-viinietikkaan. Poista umezukesta kivet ja revi ne sormin pienemmiksi paloiksi. Pyörittele vielä lämpimät keltajuuret umeviinietikan ja umezuken kanssa. Nosta maustumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Mikäli haluat ekstrakirpeyttä annokseesi, voit ripotella keltajuurille lopuksi vielä hieman yukaria. Pling, olet taatusti hereillä!

umeboshi

258 views

Kimchimajoneesi tofusta

Kimchimajoneesi tofusta

kimchimajoneesi

Jos siinä on kimchiä, se on lemppariani.

Kimchimajoneesi on suurta herkkuani, kuten kimchi ja majoneesi erikseenkin. Majoneesiin hurahdin teininä Amsterdamin reissulla, siellä kun sai kadulta nenän edessä paistettuja ranskiksia majoneesilla, mmmm… Kimchihulluuteni alkuperä sen sijaan on pimennossa. Todennäköisesti se oli rakkautta ensihaukulla, mutten vaan muista missä tämä tilanne on koettu ja milloin! Kimchi on minulle erityinen raaka-aine siinäkin mielessä, että väänsin siitä blogini ihka ensimmisen reseptinkin aikoinaan ♥

Niinpä ei varmaan yllätä, että minusta kimchimajoneesi on ehkä parasta mitä hampurilaiseni väliin voin laittaa, tai mihin dipata ranskiksia, tai mitä levittää leivälle, tai mihin dipata sormensa, eikun lusikkansa, eikun mitä kaataa suuhunsa suoraan purkista!

Ikävä kyllä majoneesi ei vain ole kimchin kaltaista terveysruokaa. Niinpä siitä on aiheellista kehitellä hieman terveellisempi versio, mikäli mielii toteuttaa jokainen kimchimajoneesimielitekonsa.

kimchi tofunnaise

Kimchi + tofu = kimchimajoneesi?

Tässä kohtaa hätiin astuu tofu! Tofu on terveellistä, kaikkihan sen tietää. Tofu on myös sellaisenaan melkoisen mautonta (ellei sitten syö sitä tuoreeltaan valmistettuna Japanissa, mikä onkin sitten elämys aivan omaa luokkaansa), joten sitä on mielestäni yleensä hyvä maustaa jollain tavalla. Pehmeästä silkentofusta voi kuitenkin valmistaa vain muutaman mausteen ja öljytilkan avulla vegaanista majoneesia (tofunnaise), joka on luonnollisesti öljystä ja kananmunista valmistettua serkkuaan huomattavasti vähärasvaisempi. Tofunnaise ei tokikaan huijaa ketään majoneesihullua, mutta on se silti minusta yllättävän maukasta 🙂

Kun omasta mielestäni melkein mikä tahansa paranee huomattavasti kirpeänhappamantulisella kimchilisäyksellä, kokeilin tietysti lisätä kimchiä myös tofunnaiseeni. Bingo! Näin syntyvää kimchi”majoneesia” voi lisämaustaa esim. misolla, tuoreella inkiväärillä, valkosipulilla, kevätsipulilla, etikalla tai soijalla. Sen koostumusta voi halutessaan myös ohentaa salaatinkastikemaiseksi, tai jättää se dipattavan paksuksi pehmoiseksi tahnaksi.

Huom! Perinteisessä kimchissä käytetään mausteena kalakastiketta ja kuivattuja katkarapuja, jotka vegaani voi korvata misolla. Ohje löytyy esim. täältä 🙂

kimchimajoneesi

Öljyn määrää lisäämällä saat tofunnaisesta majoneesimaisempaa, tämä kuvauspäivänä tekemäni on sen sijaan melko vähäöljyistä – mielitekoni kun oli käyttää sitä tällä kertaa levitteenä. Ranuliinien dippailua tai burgeria varten nostankin öljyn määrää melkein tuplasti! Kimchipitoisuutta kannattaa myös viilata omaan makuun sopivaksi. Jollekin riittää ehkä jopa vain muutama lusikallinen kimchin nestettä maustamaan seosta, minulla kimchiä sen sijaan on seoksesta melkein puolet 😉

kimchimajoneesi

Kimchimajoneesi tofusta

(vegaaninen, kun käytät vegaanista kimchiä)

150 g silken tofua

50-100 g kimchiä / vegaanista kimchiä

1-2 rkl kimchin nestettä

½-1 dl rypsiöljyä

1-2 rkl vaalea misoa

1-2 tl umeboshi- tai riisiviinietikkaa, myös omenaviinietikka toimii hyvin

(1 tl tuoretta inkivääriä)

(½-1 valkosipulin kynsi)

(1-3 rkl vettä)

Laita kaikki raaka-aineet blenderiin ja suristele tasaiseksi seokseksi. Ensimmäisellä tekokerralla kannattaa laittaa niin kimchiä, misoa kuin etikkaakin ensin vähemmän, suristella ja maistella, ja lisätä sitten vasta eri raaka-aineita enemmän oman maun mukaan.

Lisää makua saat tähän jo valmiiksi melkoisen tujun makuiseen kastikkeeseen soseuttamalla sekaan tuoretta inkivääriä ja/tai valkosipulia. Koostumusta voi halutessaan ohentaa lisäämällä seokseen vähän kerrallaan hieman vettä. Tehokkaalla blenderillä ja kärsivällisyydellä saat seoksesta lähes silkinsileää, mutta kuten kuvista näkyy, minulta ei löytynyt tällä kertaa kumpaakaan 😛

kimchi tofunnaise

Ps. Umeboshiviinietikka on umeboshin (eli pikkelöiteyjen japaninaprikoosien) pikkelöintinestettä. Siinä on, kuten umebosheissa itsessäänkin, todella kirpeä, hapokas ja tuju maku – ihanaa, jos multa kysytään! Suosittelen testaamaan (sekä umeboshia, että tuota lientä).

340 views

Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

by Juulia 2 Comments
Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

okayu

Okayu eli japanilainen suolainen riisipuuro on lämmittävä lohturuoka, jota tarjotaan perinteisesti varsinkin flunssa- ja mahatautipotilaille. Myös vanhempi väki tykkää okayusta, varsinkin, jos purukaluston kunto on päässyt jo hieman huonompaan jamaan – samasta syystä okayu maistuu myös pikkulapsille, joilla niitä hampaita ei vielä niin montaa olekaan.

Kun flunssaisena koen itseni samalla sekä käärinliinoihinsa sotkeutuneeksi ikälopuksi muumioksi, että kiukkuiseksi uhmaikäiseksi, sopii okayu minun sairaspäiviini mitä loistavimmin! Taannoin sairaslomaa viettäessäni söinkin tuota pehmoista lohturuokaa muutaman päivän putkeen, katsellen samalla Netflixistä jaksotolkulla mitä kaikkia herkkuja Gilmore Girlsien Rory ja Lorelai milloinkin mättivät. Eikä edes käynyt kateeksi!

okayu

Minusta on hauskaa, että kotoisaakin kotoisammalle riisipuurolle on ympäri Aasiaa yli 20 eri nimeä: congee, kanji, bubur, okayu… Siellä päin maailmaa riisipuuro tosin syödään meitä useammin suolaisena, eikä vain jouluna, vaan ihan jokapäiväisenä aamupalana. Okayun syöminen varsinkin mahataudista toipuessa on järkeenkäypää, onhan riisi sekä pehmeää että helposti sulavaa ja kun käyttää täysjyväriisiä, se on myös kuitupitoista. Puuro lämmittää myös flunssaista eikä ärsytä kipeää kurkkua! Erityistä “seitsemän vihreän yrtin okayua”, nanakusagayua, syödään 7. tammikuuta pitkän iän ja terveyden toivossa.

Yksinkertaisimmillaan aasialaisissa suolaisissa riisipuuroissa on vain vettä ja puuroutuvaa riisiä. Puuroon laitetaan kuitenkin maasta ja tekijästä riippuen usein lisäksi myös erilaisia yrttejä, mausteita, lihaa, vihanneksia ja/tai pikkelssejä. Puuron koostumuskin vaihtelee eri maiden välillä: esimerkiksi Kiinassa veden ja riisin suhde (1:12) on paljon isompi kuin Japanissa (1:5). Japanilainen riisipuuro eli okayu muistuttaakin koostumukseltaan jo melkein meidän joulupuuroamme!

okayuOkayu yksinkertaisimmillaan: keskellä valkoista riisiä yksi punainen umeboshi. Melkein kuin Japanin lippu!okayuOkayu kanalla ja kaikilla mausteilla. Parantava vaikutus ulottuu todistetusti ainakin mielialan kohoamiseen.

Okayu kannattaa keitellä pinnoitetussa ja mieluusti paksupohjaisessa kattilassa, jottei se pala pohjaan. Mikäli olet joskus keitellyt joulupuuroa, tiedät ehkä mitä tarkoitan! Äitini keittääkin fiksuna naisena joulupuuron vesihauteessa, joten sama vinkki toimii hyvin siis myös okayun suhteen. Kun neste on kerran saatu kiehumaan, kannattaa lämpötila laskea todella alas, ja antaa puuron ikäänkuin hautua rauhassa kypsäksi. Verrattain pitkän kypsymisajan vuoksi tätä puuroa kannattaa minusta tehdä kerralla enemmän ja lämmitellä sieltä sitten tarpeen mukaan vällyjen väliin kannettavaksi!

Okayu 2:lle

1 dl (täysjyvä)puuroriisiä

5 dl dashia / vähäsuolaista kanalientä / vettä + ripaus suolaa

lisäksi:
  • muutama umeboshi
  • 2 pehmeäksi keitettyä kananmunaa (tai kylpeviä munia eli onsen tamagoja)
  • ohuelti suikaloitua norilevää /furikakea
  • (paahdettuja) seesaminsiemeniä
  • sichimi togarashia
  • n. 1 dl kypsää kanaa / lohta
  • pinaattia / lehtiruodotonta musta- tai lehtikaalia / (wasabi)rucolaa tms. tummanvihreää lehtivihannesta (*

Huuhtele riisi juoksevassa vedessä ja valuta. Laita se pinnoitettuun kannelliseen kattilaan ja lisää päälle joko dashi tai kanaliemi. Toki voit käyttää okayun nesteenä myös vettä.

Kuumenna seos kiehumispisteeseen ja alenna sitten lämpö niin matalle, että neste poreilee hyvin kevyesti ja rauhallisesti. Laita kansi päälle ja keitä aina välillä pohjia myöten hämmentäen, kunnes riisi on pehmeän kypsää muttei vielä liian hajoavaa ja puuro on sakeutunut. Kypsennysaika riippuu käyttämästäsi riisilaadusta.

Yksinkertaisimmillaan puuron voi syödä sellaisenaan, tai lisätä sen keskellä vain yhden umeboshinluumun (joihin muuten jää helposti koukkuun jos on kaltaiseni kirpeiden ja happamien makujen ystävä). Varsinkaan mahataudista toipuessa tuskin haluat puuroasi ainakaan tulisilla chilihiutaleilla 😀

Flunssaisena tykkään itse tehdä puuron kanaliemeen (jota keitän usein ison satsin luomukanasta ja pakastan) ja lisätä valmiiseen puuroon hieman kypsää kanaa. Liekö sitten syynä mielleyhtymä jenkkileffojen kanakeittoon, jota sairaille aina tarjoillaan… hyvää se kuitenkin on! Flunssapuuroon laitan mieluusti myös pehmeän onsen tamagon, sekä reilusti niin norilevää, seesaminsiemeniä kuin aromikasta chilimaustetta, sichimi togarashiakin. Kaikilla mausteilla siis!

okayuFlunssapuuro ja sen oikeaoppinen nauttimislokaatio.

*) Pitkää ikää ja terveyttä tuovan seitsemän vihreän yrtin okayua voi imitoida erilaisilla tummanvihreillä lehtivihanneksilla, kuten lehti- ja mustakaalilla, rucolalla ja pinaatilla. Jahka villiyrttikausi pääsee käyntiin, sekaan voisi heittää  myös maitohorsmaa, voikukkaa ja nokkosta 🙂

258 views

Löytö: violetti bataatti & kirpeä bataatti-appelsiinisalaatti

Löytö: violetti bataatti & kirpeä bataatti-appelsiinisalaatti

violetti bataattiVioletti bataatti ja veriappelsiini ne yhteen soppii.

Vihdoinkin niitä saa! Siis violetteja bataatteja. Suomesta.

Olen ihaillut näitä upean värisiä juureksia lähinnä Instagramissa, jonka perusteella sitä käytetään erityisen paljon makeissa ruuissa kuten kakuissa, jäätelöissä ja muffinseissa. Eipä ihme, sehän on sekä makea, että poikkeuksellisen huomiotaherättävän värinen juures! Japanissa paahdettuja bataatteja myytiin katuruokana (oranssi kulkee käsittääkseni nimellä yaki-imo, violetti eli “Okinawalainen bataatti” taas nimellä beni-imo), mutta minä urpo en ostanut sellaisia kertaakaan… ja nyt tietysti harmittaa.

Jostain syystä olen aivan hulluna kaikkiin vähänkin poikkeavamman värisiin vihanneksiin ja juureksiin; jos kaupassa tulee vastaan keltainen tai violetti porkkana, on se tietysti ostettava. Samoin raitajuuri, keltajuuri, raidallinen munakoiso, violetti ruusukaali, raidalliset sitruunat ja niin edes päin. Violetin bataatin lisäksi ainakin minun lähikaupastani löytyi ilokseni myös valkoista bataattia! Jee, lisää jännänvärisiä ostoksia!

purppurabataatti

No, nytpä pääsin maistamaan tätä herkkua! Kiitokset osoitan Veera Queen of Deliciousille, joka oli pyydellyt lähikaupaltaan violetteja bataatteja valikoimaan. Kun niitä ei tukusta tuolloin vielä saanut, oli lähikaupan sankarikauppias (kyllä, sankarin teko kummaltakin!) pyytänyt niitä puolestaan vihannestukulta, ja eipä aikaakaan, kun Instagramista pääsi bongaamaan myös kotitantereella otettuja kuvia violeteista bataateista (kuten tämä Hannan Sopan bongaus Itiksestä).

Veera oli tehnyt violetista bataatista suklaakakun kuorutteen, jota aion kyllä testata ihan lähiaikoina! Mutta ensin: salaattia. Olen onnistunut saamaan itseni taas flunssaan, joten lautaselle pitää saada mahdollisimman paljon tervehdyttävää ja vitamiinipitoista murkinaa. Toisaalta ruuan pitää olla helposti valmistuvaa, kun pystyssä oleskelu tuottaa nopean uuvahduksen. Niinpä lykkäsin lähikaupastani, Hertsikan Hertasta, löytyneen violetin bataatin uuniin ja pilkoin sen kaveriksi muutaman puoliveriappelsiinin (joita sai muuten samaisesta kaupasta säkillisen eurolla). Kun jääkaapista löytyi vielä kourallinen babypinaattia, alkoi lautaseni näyttämään todella terveelliseltä – hyvästi pöpöt!

Salaatinkastikkeeksi tein pienellä muokkauksella tämänhetkistä lempisoossiani, joka valmistuu mm. kuivatuista karpaloista, inkivääristä, appelsiinimehusta, valkosipulista, soijasta ja öljystä. Flunssankarkoituslisäykseni oli muutama koukuttavan kirpeä umeboshiluumu, joilla Japanissa hoidetaan kaikenlaisia vaivoja flunssasta yskään ja huonovointisuudesta krapulaan. Umebosheja ne samuraitkin aikoinaan söivät ollakseen väsymättä taistelun timmellyksessä!

violetti bataattiVioletti bataatti todellakin on violetti.

Violetissa bataatissa on todella paljon antosyaaneja, eli antioksidantteja, jotka antavat violetin värin myös esim. punakaalille ja mustikalle. Antosyaanit lisäävät vastustuskykyä syöpää, sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta vastaan (kertoo Tiede-lehti) – mutta onpa näissä bataateissa niiden lisäksi myös rutosti mm. A-vitamiinia, kuituja, C-vitamiinia sekä rautaa. Selvää terveysruokaa.

Violetin lajikkeen koostumus tuntui minusta hieman perusbataattia kuivemmalta, eikä se myöskään ollut minusta aivan yhtä makea. Aromiltaan se on kukkea, suorastaan parfyyminen, toisin kuin oranssi sukulaisensa(*. Värinsä tämä bataatti säilyttää kypsennettäessäkin hienosti. Koostumuksesta saa mahdollisimman pehmeän, kun kypsentää nämä bataatit rauhassa miedolla lämmöllä. Omani saunoivatkin 150 asteisessa uunissa kahtia halkaistuna melkein kahden Gilmore Girlsin jakson verran ja olivat sen jälkeen pehmoisia kuin … hmm … vauvanruoka. Täydellistä kipeälle kurkulle 🙂

Violetti bataatti-appelsiinisalaatti 1:lle

vegaaninen

1 keskikokoinen violetti bataatti

1-2 ((puoli)veri)appelsiinia

1 kevätsipuli

kourallinen babypinaattia

2-3 rkl kuivattuja tai tuoreita granaattiomenansiemeniä, karpaloita tms. pirteää ja pientä

vastarouhittua mustapippuria ja suolaa

(ripaus sumacia)

Kastike:

ohje ja raaka-aineet löytyvät täältä

Pese violetti bataatti ja leikkaa se puoliksi. Laita puolikkaat uunivuokaan leikkuupinta alaspäin ja lykkää ne 150 asteiseen uuniin reiluksi tunniksi. Kun bataatti on kypsää ja täydellisen pehmoista, kuori se.

Leikkaa appelsiineista terävällä veitsellä kuoret irti ja viipaloi ne. Viipaloi myös kevätsipuli. Pese ja kuivaa pinaatti ja nostele sitten lautaselle vuorotellen appelsiinia, bataattia ja pinaattia. Ripottele päälle kevätsipulia ja kuivattuja granaattiomenansiemeniä (tai kuivattuja karpaloita). Mausta halutessasi ripauksella piristävän kirpeää sumacia, suolaa ja vastarouhittua pippuria.

Tarjoile salaatti karpaloisen kastikkeen kera. Itse lisäsin tuohon ihanan paksuun kastikkeeseen tänään muutaman umeboshiluumun tuomaan ekstrakirpeyttä – mutta tietysti myös siksi, että halajan ne samurain voimat!

Ps. Tähän salaattiin voisi muuten sopia hienosti myös inkiväärillä ja appelsiinilla piristetty miso-kurkumakastike 🙂

*) Nuhainen nenäni teki minulle sellaiset tepposet, että violetin bataatin parfyyminen aromi vältteli makuhermojani jutun kirjoituspäivänä. Omasta mielestäni se sopii kuitenkin juuri tuon kukkean makunsa vuoksi tällaiseen kirpakkaan seuraan (testattu on ihan nuhankin jälkeen). Kannattaa kuitenkin huomioida, ettei purppurabataatilla voi tämän melko vahvan aromin vuoksi korvata suoraan oranssia bataattia, vaan sille kannattaa miettiä ihan omat käyttötarkoituksensa.

3 383 views