tryffeli arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Herkkusienipasta tuplakeltuaisella

Vege

by Juulia on January 22, 2018 2 Comments

Houkuttelevana hohteleva keltuainen tuoksuvan pastalautasellisen keskellä ei pitäisi olla vain carbonaran etuoikeus, sanon minä! Salvialla, keltuaisella sekä graavatulla keltuaisella viimeistelty herkkusienipasta onkin siksi tällä hetkellä hemmotteluruokani numero yksi. Rakastan keltuaista melkeinpä muodossa kuin muodossa vaan, joten tämä pasta tuplakeltuaisineen on minusta lähestulkoon täydellistä. Jos kuitenkin kaipaan vielä asteen isompaa hemmottelua, käytän ruokaan peruspastan sijaan helkkarin tyyristä tryffelitagliatellea!

Innostuin joulun alla tekemään vihdoin itse graavattuja keltuaisia muutamallakin eri tavalla maustettuna. Graavatut keltuaiset ovat todellisia umamipommeja – suolaisia, täyteläisiä ja runsaan makuisia – ja todella helppoja tehdä. Niitä on ollut ekasta tekokerrasta asti jääkaapissani jatkuvastai ja testailen uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi raastella.

Toistaiseksi ehkä paras osoite näille herkkupaloille on ollut juurikin tämä hemmotteluhetkieni herkkusienipasta, johon saan helposti uppoamaan kokonaisen graavatun keltuaisen per annos. Todelliseksi munahullun unelmapastaksi tämän lautasellisen voi nimittää, kun annoksen mehevöittää vielä tuoreellakin keltuaisella! Keltuainen nostetaan juuri ennen ruokailua kuuman pastan keskelle ja sekoitetaan pöydässä annokseen. Eipä paljon ole paremmasta kuulkaa väliä!

Minusta kuumaan pastaan sekoitettu tuore keltuainen on sellaisenaan jo ihanaa, mutta jos haluan nähdä vähän enemmän vaivaa ja vahvistaa keltuaisen aromia, pikagraavaan sen muutaman tunnin ajan ennen pastan tarjoilua. Pikagraavattu keltuainen on miedosti suolainen ja pinnaltaan kiinteytynyt, mutta sisältä edelleen unelmapehmeä ja valuva.

Vieno tryffelin aromi sopii minusta tähän pastaan erinomaisesti ja nyt kun tuo kuvan pastaan käyttämäni superkallis tryffelitagliatelle loppui, olen maustanut peruspastani pienellä määrällä laadukasta tryffeliöljyä. Mikäli et tryffelin mausta niin tykkää, voit hyvin skipata pastan maustamisen.

Pastan määrää per annos voi kukin viilata omaan suuntaansa, mutta kannattaa pitää mielessä ettei tämä ole mitään kevytpastaa, eikä tätä myöskään kannata juuri uudelleenlämmitellä. Tee siis kerralla vain sen verran kuin syöt.

Herkkusienipasta salvialla & graavatulla keltuaisella

2:lle

n. 200 g tryffelillä maustettua tagliatellea (tai maustamatonta pastaa + 1 tl tryffeliöljyä)

200 g ruskeita herkkusieniä

n. 75 g luomuvoita

3-4 valkosipulin kynttä

1 ruukku tuoretta salviaa

vastarouhittua mustapippuria

suolaa

½ sitruuna

Tarjoiluun:

2 tuoretta luomumunan keltuaista (tai pikagraavattua keltuaista, ohje alla)

1-2 graavattua keltuaista (voi korvata halutessaan kovalla pitkään kypsytetyllä juustolla, esim. parmesanilla, pecorinolla tai grana padanolla)

muutama salvian lehti

Graavattujen keltuaisten valmistaminen:

Pitkään graavattujen täysin kuivien keltuaisten ohje löytyy täältä. Mikäli haluat viimeistellä annokset tuoreiden keltuaisten sijasta pikagraavatuilla keltuaisilla, laita ne graavaantumaan 1-3 tuntia ennen ruokailua (riippuen halutusta graavausasteesta). Keltuaiset voi pikagraavata upotettuna suola-sokeriseokseen (1:1) kuten pidempäänkin graavatessa, tai laittaa ne suola-sokeriliuokseen* (kiehauta ¼ dl suolaa, ¼ dl sokeria + 2½ dl vettä, jäähdytä ja upota keltuaiset sitten liuokseen kellumaan 1½-3 tunniksi (itselleni optimi tätä pastaa varten on noin puolitoista tuntia). Liuouksessa kelluvat keltuaiset voi kääntää varovasti ympäri kerran graavaantumisen aikana. Pikagraavatut keltuaiset kannattaa huuhdella puhtaassa vedessä varovasti ennen syömistä (ei kuitenkaan juoksevan veden alla, vaan esim. vedellä täytetyssä kulhossa). Syö pikagraavatut keltuaiset aina heti, älä tee niitä varastoon.

Sitten kokkaamaan:

Laita isoon kattilaan reilusti vettä kiehumaan. Viipaloi herkkusienet ja paista viipaleita voissa, kunnes ne saavat hieman väriä ja voi ruskistuu kauniisti. Viipaloi valkosipulin kynnet ohuelti ja lisää ne pannuun. Alenna lämpöä, jottei valkosipuli ja voi pääse kärähtämään. Lisää pannuun vielä suurin osa salviasta (jätä tarjoiluun muutamat salvianlehdet) ja jätä herkkusieniseos sitten hyvin miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun pastavesi kiehuu, suolaa vesi reilusti (se saisi muistuttaa suolapitoisuudeltaan merivettä) ja lisää sekaan käyttämäsi pasta. Pastan kiehuessa erottele kaksi keltuaista valkuaisista tai nosta esiin pikagraavatut keltuaiset. (Vinkki: erotellut valkuaiset säilyvät jääkaapissa vajaan viikon, tai ne voi pakastaa jopa 4 kk ajan.)

Mausta herkkusienet sitruunamehulla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla (huom! Jos käytät pikagraavattuja keltuaisia, kannattaa suolan kanssa olla vähän varovaisempi). Valuta pasta ja pyörittele sekaan tryffeliöljy, mikäli käytät sitä. Kaada pasta herkkusienien sekaan ja pyörittele kaikki huolella sekaisin. Annostele herkkusienipasta kahdelle (lämmitetylle) lautaselle ja aseta (pikagraavatut) keltuaiset varovasti annosten keskelle. Revi annoksille vielä muutama salvianlehti ja raasta päälle vielä reilusti graavattua keltuaista. Tarjoile heti!

Mikäli jotakuta kiinnostaa tuo mainitsemani överihintainen tryffelitagliatelle, niin sehän löytyi siis joulun alla Museokadun Hella ja Herkusta. Mainitsinkin tämän pastan ekaa kertaa tuossa joulun alla ruokalahjoja käsittelevässä jutussani. Överihintainen (n. 15€) se on pastaksi, kyllä. Ostan sitä silti varmasti uudelleen kun seuraavan kerran Etu-Töölön suunnalle osun, niin iso nautinto se on jo moneen kertaan ollut!

*) EDIT: Suola-sokeriseokseen upotetuissa pikagraavatuissa keltuaisissa ja suola-sokeriliuoksessa kelluneissa pikagraavatuissa keltuaisissa on pieni ero niin rakenteessa kuin maussakin. Liuoksessa graavattuihin keltuaisiin tulee mielestäni vahvempi suolaisuus, eikä niin selkeää “kuorta” – eli ne hajoavat käsitellessä hieman helpommin. Molemmat sopivat tällaiseen pastan sekaan sekoitteluun kuitenkin hyvin.

Juhlaruokaa: mac & cheese

Vege

by Juulia on February 11, 2016 10 Comments

Se olis taas se aika vuodesta, kun piirrellään vaaleanpunaisia sydänkortteja ja ujutellaan niitä ihastuksen reppuun. Se aika, kun varataan romanttisista ravintoloista nurkkapöytiä, sytytellään kynttilöitä, haaveillaan satuhäistä, asetetaan mahdottomia odotuksia itselle ja kumppanille. Vai onko? Itselleni ystävänpäivä merkitsee romanttisten rakkausjuttujen sijaan ystävyyden juhlaa. Sitä tosin sietäisi juhlia ihan päivittäin, välillä jopa tunneittain, ainakin jos on niin onnekas ystävien suhteen kuin minä ♥

En oikein tiedä mikä siinä on, mutta vaaleanpunainen amerikkalainen Valentine’s Day ruusuineen, suklaineen ja romanttisine silmiintuijottetreffeineen on aina ollut mielestäni vähän kliseinen ja ylilyövä… kliseinen ja ylilyövä ja jotenkin mauton eli CHEESY!!! (Huomatkaa ~~nerokas~~ ~~nokkela~~ kömpelö aasinsiltani juustoon). Jos ystävänpäivänä syötäisiin aina juustoa, voisin innostua ystävänpäivähömpötyksistä huomattavasti enemmän.

Onneksi kaikki saavat viettää ystävänpäiviään ihan niinkuin huvittaa. Meillä onkin kaveriporukan kanssa suunnitelmissa laitella yhdessä ruokaa sunnuntaina – ja veikkaan, ettemme tee Kaunottaren ja Kulkurin spagettiannoksia, emmekä syötä toisillemme sydämenmuotoisia pinkkejä konvehteja tahi leivoksia. Juustoa pöydässä voisi sen sijaan mielestäni olla. PALJON.

Siitä saakka, kun viime keväänä Juuson kanssa maistoimme Heston Blumenthalin reseptin mukaan tehtyä mac and cheeseä Kansleri Pop Upissa, on tuo dekadentti juustoherkku kummitellut mielessäni. Annos teki Juusoonkin niin suuren vaikutuksen, että kun hän syksyllä täytti pyöreitä vuosia, oli ateriatoiveena juuri tuon reseptin mukaan tehty mac and cheese. Tiedoksi tähän nyt vielä, että Juusollahan on kolmen vuoden verran kokemusta jenkeistä, sisältäen pitkän litanian erilaisia makaronin ja juuston yhdistelmiä – joten kun hän sanoo tämän olevan yksi parhaista mac and cheeseistä mitä hän on syönyt, tiedän, ettei kyse ole vain kohteliaisuudesta.

Hestonin resepti löytyy netistä useammastakin lähteestä, esim. täältä. Reseptin noudattaminen sellaisenaan on kuitenkin hieman ongelmallista, sillä Hestonin käyttämiä juustoja ei täältä kotimaasta niin vain löydy. Niinpä selvittelin ensitöikseni millä ne voisi korvata. Kansleri käytti omassaan muistaakseni cheddaria, joka sopiikin hyvin karamelliaromisen lampaanmaitojuuston Spenwoodin tilalle – kunhan etsii pidempään kypsyneen ja aromikkaan cheddarin (pliis, eihän kukaan harkitse käyttävänsä tässä niitä kelmuun käärittyjä keltaisia kumijuustoja?). Testailin reseptiä myös cheddarin sijasta gruyèrellä – hyvin toimi sekin.

Gratinointiin olen käyttänyt Hestonin Berkswell -juuston sijaan joko parmesaania, pecorinoa tai manchegoa. Vuohenjuustoista olen pyrinnyt valitsemaan voimakkaamman, terävän ja kirpakan chevren, mutta tilanteen ja kaupan mukaan käytössä on ollut mitä milloinkin. Mikäli olen käyttänyt miedompaa ja pehmeämpää chevreä, olen laittanut sitä ruokaan hieman enemmän, sillä minusta vuohenjuuston aromi pitää tulle ruuassa esiin tarpeeksi. Tuorejuuston valinta on ollut helppo: Philadelphia (jenkkiruoka, jenkkijuusto – edes tuo yksi, vaikka brittikokin reseptin mukaan kokkaillaankin).

No niin, juustot käsitelty. Sitten reseptin seuraavaan dekadenttiin osaan, eli viiniin: sitä tulee tähän aivan älyttömästi. Neljän hengen ateriaan (tai kahden meidän tapauksessa) käytetään melkein pullollinen valkkaria, ja ei, sitä ei juoda. Se redusoidaan kymmenesosaan alkuperäisestä määrästään ja sekoitetaan juustoon. Jottei kukaan erehtyisi vielä tämänkin jälkeen kuvittelemaan, että kyseessä on arkiruoka, maustetaan koko komeus vielä reilulla määrällä tryffeliöljyä.

Hestonin alkuperäisreseptissä on vain yksi vika: sen mukaan tehty ateria riittää minusta vain yhdelle 😀 Niinpä teen nykyään poikkeuksetta tupla- tai tripla-annoksen, josta paistan puolet yhtenä päivänä, tietäen että kun se loppuu, saan huomenna sitä lisää. Suosittelen lämpimästi tekemään samoin, joten reseptin on tässä tuplattuna.

Mac and Cheese à la Heston Blumenthal

400 g makaronia

8 dl vettä

1 tl suolaa

30 ml laadukasta tryffeliöljyä

6 dl kuivaa valkoviiniä (esim. paahteisen tamminen chardonnay) → ∼ 0,6 dl (lue ohje)

6 dl kana- tai kasvislientä

(muutama valkosipulin kynsi, tuoreen timjamin oksa ja/tai laakerinlehti – oma lisäykseni reseptiin)

160 g vahvaa cheddaria

1,5 rkl maissijauhoa

160 g tuorejuustoa

vastarouhittua mustapippuria

30-50 g vuohenjuustoa (chevreä)

50-100 g manchegoa/pecorinoa/parmesaania

Kiehauta isossa kannellisessa kattilassa vesi ja suola, ja ota se sitten liedeltä. Lisää kattilaan makaroni, sekoita hieman ja laita kansi päälle. Anna makaronin turvota kuumassa vedessä muutamaan kertaan sekoitellen, kunnes kaikki neste on imeytynyt – 10-15 min. Jos kattilan pohjalla on vielä vettä kun makaroni on kypsää, kaada se pois. Mausta makaroni tryffeliöljyllä.

Simsalabim, viini on … melkein … kadonnut.

Keitä valkoviiniä kattilassa, kunnes jäljellä on enää reilu puoli desiä. Lämmitä toisessa kattilassa kana- tai kasvisliemi, jonka sekaan voit laittaa makua antamaan parmesaaninkuoren (sen kovan osan, mikä normaalisti jää syömättä). Itse maustan liemen välillä myös yrteillä, kuten timjamilla tai laakerilla, sekä muutamalla murskatulla valkosipulinkynnellä.

Lisää tiivistetyn viinin sekaan (siivilöity) maustunut liemi. Raasta cheddar, sekoita siihen maissijauho ja lisää seos kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä kokoajan hämmentäen, jotta juusto sulaa liemeen ja maissijauho kypsyy. Ota kattila liedeltä ja murustele sekaan vuohenjuusto (Heston murustelee vuohenjuuston vasta uunivuuan pinnalle, mutta itse tykkään sekoittaa sen kastikkeeseen). Lusikoi kattilaan sitten vielä tuorejuusto. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla. Kastikkeen kuuluu olla vellimäistä.

Kaada juustokastike makaronin sekaan ja annostele seos joko yksittäisiin uunivuokiin, tai yhteen isoon. Kuorruta kourallisella raastettua manchegoa, pecorinoa tai parmesaania. Gratinoi 225ºc uunissa kunnes pinta on kullanruskeaa ja kuohuvaa. Nauti sellaisenaan, salaatin kaverina tai lisukkeena – itse olen tykännyt murustella annokseni päälle hieman rapeksi paistettua pekonia … koska jos kerran nautiskellaan, niin nautiskellaan sitten kunnolla.

(Juusohan meni synttäreinään lopulta suorastaan sänkyyn mac and cheese -vuoka kainalossa … mutta ehkäpä en julkaise kuvaa tilanteesta kuitenkaan täällä…)

Jenni “Kansleri” Tuomiselle suuret kiitokset tutustuttamisesta tähän reseptiin! Kansleri Pop Up -viikkojen ruokiin keskittyvä keittokirja muuten julkaistaan lähiaikoina. Odottelen jo innolla, kun olisi kiva saada omaan repertuaariin muutama muukin Kanslerin herkku…

Juomasuositukseni tälle tuhtiakin tuhdimmalle, rasvaiselle, täyteläiselle ja sydämenpysäyttävälle ruualle on vahvemmin humaloitu, raikas mutta kuitenkin tarpeeksi vahva ja täyteläinen olut, kuten pippurinen ja kuivan raikas Brooklyn Sorachi Ace saison, tai villihiivalla käytetty ja reippaasti humaloitu belgi pale ale To Øl Fuck Art – This is Architecture. Juhlavampaa olutta kuin sampanjapulloon pakattua, sampanjahiivallakin käytettyä Sorachi Acea saa hakea (no, ainakin Alkosta), mutta mikäli tilanne vaatii vielä arvokkaampaa kuplivaa, avatkaa nyt ihmeessä pullo sampanjaa! Kerran tässä vaan eletään ♥

Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava

by Juulia on November 26, 2015

Yhteistyössä Asennemedia ja Jaume Serra

Pikkujoulukausi on alkanut, ja kemuja tuntuu riittävän joka viikonlopulle. Niin paljon kun kokkailua rakastakin, on juhlatarjoilujen miettiminen välillä ylivoimaista – työkiireet ja budjetissa pysyminen asettavat kummasti rajoitteita luovalle kokkailuinnolle.

Tyylikkäät juhlatarjoilut eivät kuitenkaan aina tarkoita keittiössä raatamista ja tyhjää kukkaroa. Jaume Serra on luottokuohuvani: se maksaa alle kympin, mutta on edullisesta hinnastaan huolimatta pärjännyt todella hyvin arvioissa kalliimpien verrokkien seurassa (esim. Hesarin vuoden takainen Cava-testi).

Jaume Serra on kuiva, maultaan kevyen viheromenainen sekä paahteinen cava, hapokkuudeltaan siellä keskivaiheilla. Lasillinen Jaume Serraa maistuu erinomaisesti ihan sellaisenaan, mutta pärjää hyvin myös monenlaisten ruokien kaverina.

Kuohuviinejä ja shampanjaa voi mielestäni juoda läpi aterian, oli lautasella sitten melkein mitä tahansa. Pääsääntöisesti kaikki kuivat ja hapokkaat kuohuviinit ovat kuitenkin erinomaisia kavereita erityisesti ruuille, joissa on reilummin rasvaa ja suolaa: ranskanpotuille, friteeratulle kanalle, juustolle…

Rapeaksi friteerattua kanaa onkin tituleerattu kuplivan parhaaksi kaveriksi – pikkuruiset kuplat puhdistavat ja raikastavat suuta raskasta ateriaa keventäen; hapokkuus leikkaa tehokkaasti ruuan rasvaisuutta jyräämättä kuitenkaan aromeja alleen.

Niin herkulliselta kuin frittikanan ja kuoharin yhdistelmä kuullostaakin, on siinä hiukan liikaa vaivaa kiireisemmälle kokille. Jos ei ihan sipsipussia kehtaa pöytään avata, niin kannattaa kokeilla maustaa tarjolle itse poksuteltua popcornia. Lisäämällä poppareihin makua timjamilla, voilla, tryffelillä ja parmesaanilla nostat ne tavanomaisesta leffaeväästä yllättäväksi juhlanaposteltavaksi.

Pieni rahallinen satsaus tässä pääsääntöisesti varsin edullisessa juhlaherkussa kuitenkin kannattaa: valitse laadukas tryffeliöljy – älä sorru halvimpaan, vaan koita löytää öljy jossa maun lähteenä on myös aitoa tryffeliä eikä pelkkää tryffeliaromia. Kannattaa lähteä etsimään tuotetta siis erikoisliikkeistä tai paremmin varustelluista marketeista, sillä itselläni on ainakin jäänyt se lähikaupasta napattu halpisöljy aikoinaan täysin käyttämättä, ja pelkkä muistokin puistattaa.

Pullo saattaa toki olla kokoonsa nähden tyyriin oloinen, mutta tryffeliöljy on vahva ja riittoisa mauste. Ja mikäli tiellesi osuu tryffelivoita niin nappaa ihmeessä kotiisi purkillinen sitä öljyn sijaan.

Tryffeli-parmesaanipopcorn (n. 1 pellillinen)

1 dl popcornjyviä

1 rkl auringonkukkaöljyä (tai muu korkeita lämpötiloja kestävä öljy)

n. 50 g parmesaania

1-2 tl laadukasta tryffeliöljyä / tryffelivoita

1 tl suolaa

50 g voita

2 tl kuivattua timjamia

Kuumenna öljyä isossa kannellisessa kattilassa keskilämmöllä hetki, lisää kattilaan popcornin jyvät ja sulje kansi. Ravistele kattilaa hellästi muutaman kerran jyvien poksuessa. Odota, että poksahteluväli harvenee ja ota kattila liedeltä heti kun se loppuu. Odota hetki, ja nosta kansi. Kaada popcornit leivinpaperoidulle uunipellille maustamista varten (ohut kerros on helpompi maustaa tasaisesti kuin kulhossa köllöttelevä keko).

Sulata voi ja sekoita siihen tryffeliöljy tai -voi, timjami sekä suola. Valuta maustevoi popcorneille ja raasta päälle hienolla terällä parmesaania. Laita pelti halutessasi muutamaksi minuutiksi 175 asteiseen uuniin jotta juusto sulaa kiinni poppareihin – varo kuitenkin polttamasta. Sekoita varovasti ja laita popparit tarjolle. Sitten ei muuta kuin kylmä cava auki ja juhlat voivatkin alkaa!

Ps. Tryffeliöljy jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan – 90-luvun trendikäs “hienostelumauste” on kokenut inflaation ihmisten hoksattua, että useimmiten öljyn aromi tulee teollisesta yhdisteestä, ei aidosta tryffelistä. Itselläni ei aitoon tryffeliin ole varaa, joten käytän maukkaaksi havaitsemaani tuotetta ihan mielelläni, ja erityisesti tryffelivoipurkilla tulee käytyä viikonlopun munakokkelihommien ohessa. Mikäli olet kuitenkin syystä tai toisesta tryffeliöljyä vastaan, kokeile näihin poppareihin mausteeksi sen sijaan vaikka saksanpähkinäöljyä 🙂