Dolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap valurautapannussa
Dolsot bibimbap valurautapannussa

Kaupallinen yhteistyö Fiskars & Asennemedia

dolsot bibimbapDolsot bibimbap valurautapannussa

Keittiövälinehamsterin tunnustuksia

Hei, olen Juulia ja olen keittiövälinehamsteri. Täytin viime vuonna 40, mutta keittiönkaappieni sisältö koostuu edelleen pitkälti samoista välineistä ja astioista, joita sain aikoinaan isoäidiltä ja äidiltä lahjaksi muuttaessani ensimmäistä kertaa omilleni. Ja mikäs siinä, vanhojen asioiden käyttäminen on ekoteko ja esimerkiksi isoäidin ikivanhasta valurautapannusta en luovu ikinä! Säästöön on kuitenkin jäänyt myös mm. useampia kattilansa hukanneita kansia, tylsä kuorimaveitsi sekä yksi jo lapsuudesta tuttu veitsi, jonka kärjen katkaisin kerran osteriin.

Nyt on vihdoin tullut aika hankkiutua eroon roinasta, joka aiheuttaa lähinnä turhautumista ja vie kallisarvoista säilytystilaa käyttökelpoisemmalta tavaralta. Tilalle tahdon hankkia jotain niin kestävää, että voin vuorostani pistää keittiövälineitä kiertoon kummilapsilleni, kun he aikoinaan muuttavat omilleen.

Fiskars Norden

Fiskars Norden

Satsaus seuraavaan sukupolveen

Pääsin tavoitteessani hyvin alkuun, kun sain Fiskarsilta tämän kaupallisen yhteistyöjutun tiimoilta kotiini Fiskars Norden -sarjan valurautapannun, teräksisen wokkipannun, kätevän kokoisen kasarin, useamman kauniin kokkiveitsen sekä upouudet Fiskarsin klassikkosakset. Ajatonta pohjoismaista muotoilua ja Fiskarsin vuosisatoja vanhaa käsityöperinnettä henkivät Norden-tuotteet valmistetaan Suomessa ja ne sopivat liedelle kuin liedelle. Uuniinkin nämä tuotteet voi lykätä aina 240 asteeseen saakka – tosin lämpökäsitellystä kotimaisesta koivusta valmistetut puuosat on tällöin irroitettava. Tämä onnistuu onneksi jopa kaltaiseltani tumpelolta ihan näppärästi 🙂

Jos jonkinlaisiin jämäpannuihin ja patoihin tottuneena sarjan valurautapannu ja teräksinen wokkipannu tekivät heti ensikokkailun yhteydessä vaikutuksen: eihän näihin tartu mikään! Thermium™ mineraalikäsittelyn ansiosta sekä valurautaiset että teräksiset paistoastiat toimivat myös herkempien raaka-aineiden paistamisessa ilman, että ruoka tarttuisi pintaan kiinni. Eikä pintoja tarvitse käsitellä esim. rasvapolttamalla tai pelätä niiden ruostumista! Huolloksi riittää, että pannut pesee kuumalla vedellä käytön jälkeen. Pannujen kanssa voi käyttää vaikka metallista lastaa, kunhan ei varta vasten lähde naarmuttamaan pintaa.

Teflonpannujen kanssa kasvaneena on myös kiva tietää Thermium™ mineraalikäsittelyn läpäisseen kaikki testit, joita vaaditaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Käsittely on yhdistelmä erilaisia mineraaleja eli se on muoviton ja myrkytön. Paksu pohja jakaa lämmön hyvin ja paistotulos on pannulla tasainen.

fiskars norden steel wokkipannuHupsista…

Olen näistä pannuista ihan syystä todella fiiliksissä! Ne ovat sekä kauniit, että jo nyt päivittäisessä käytössä. Wokkipannun kanssa on treenattu sitä teeveestä tuttua kokkien ranneliikettä (joka muuten onnistuu oikeissa kokkailutilanteissa huomattavasti siistimmin kuin valokuvatessa) ja niin rakas kuin isoäitini vanha valurautapannu onkin, en todellakaan ole käyttänyt sitä samalla tahdilla kuin uutta valurautapannuani.

Mamman pannussa olen ruskistanut lähinnä lihaa ja paistanut satunnaisen pannupizzan/leivän, mutta nyt paistelen uudessa valurautapannussani niin aamiaismunat, kuin oikeastaan kaiken muunkin. Erityisesti olen tykännyt ruskistella valurautapannussa erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin matkalla olevat vihannekset ja juurekset sekä sienet, munakoisot ynnä muut ihanuudet joille kunnon paistopinta tekee kunniaa. Maillard-reaktio nyt vaan on kaunis asia, eikä yhtä upeaa paistopintaa saa aikaan niin helposti huonolla pannulla!

valurautapannu

Veitset terään

Siitä päästäänkin sopivasti toiseen kehityshankkeeseen keittiössäni: veitsiin. Ei tarvitse olla ammattikokki tietääkseen, että veitset ovat keittiössä tosi oleellisessa roolissa. Olen omistanut kuitenkin valtaosan elämästäni lähinnä sellaisia semiteräviä sekundaveitsiä, joilla homma korkeintaan jotenkuten hoituu. Sekaan mahtuu useampikin lahjoituksena saatu yksilö, joista olen aikoinaan ollut kovinkin kiitollinen, kun avioeron yhteydessä jouduin aloittamaan keittiövarustelut osittain tyhjästä. Silloin ei ollut varaa satsata sellaisiin yksityiskohtiin kuin veitsiin ja toisten jämät olivat itselle aarre! Jotenkin tuo mentaliteetti on päässyt jäämään päälle, vaikka elämäntilanne on nykyään jo aivan eri.

Olen kartuttanut vähän parempien veitsien valikoimaani viime vuosina muutamalla yksilöllä, mutta nyt sain Fiskarsilta niin upean valikoiman kokkiveitsiä, että eiköhän näillä pärjätä seuraava vuosikymmen. Minulla on nyt sekä Norden-sarjan kokkiveitsiä kahdessa koossa, että Fiskars Titanium –sarjan iso kokkiveitsi, joka on niin terävä ja hieno että hyvä kun uskallan siihen koskea 😀 Veitsitekniikkaa saakin nyt todella treenata ja hyvä niin! On jo korkea aika.

Fiskars Norden veitset

Fiskars Norden veitsi

Lueskelin muuten Fiskarsin sivuilta uusien veitsieni ominaisuuksista tätä juttua varten ja totesin samantien olevani aiheesta aivan ulalla. Huomaa, ettei veitsiin ole tullut juuri panostettua, kun  “optimaalinen 26 asteen teroituskulma”, ”V-hionta” ja ”titaanikarbidihiukkasten laserointi” eivät äkkisilteen sano minulle niin mitään! Näitä kaunottaria hypistellessä motivaationi opetella veitsiasioiden perusteet – kuten vaikkapa ihan vain veitsien oikeaoppinen teroittaminen – hypähtää kuitenkin sille tasolle, että ehkäpä teroituskulman merkityskin tästä vielä tälle kotikokille aukenee.

Teroituspuikko minulta nimittäin jo löytyykin! Sen sain aikoinaan isältä, joka oli taas vuorostaan saanut sen liikelahjaksi fileerausveitsen kylkiäisenä (joka minulta löytyy tietysti myöskin). Ehkä tästä hamsteriudesta on joskus siis ihan hyötyäkin 😀 Eikä huolta että nyt se pilaa ne uudet veitsensä: aloitan teroitustreenit tietysti niillä semitylsillä!

bibimbap reseptiDolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap

Ja nyt asiaan päivän resepti: dolsot bibimbap valurautapannussa! Bibimbap on korealainen erilaisilla lisukkeilla päällystetty riisikulho, jolla palkitsen itseni usein perjantailounaan merkeissä Bulevardin ravintola Giwassa. Dolsot bibimbap on käytännössä sama ruoka, se vain tarjoillaan tavallisen kulhon sijaan tulikuumasta kivikulhosta (dolsot). Kuumassa kulhossa ruoka pysyy lämpimänä pidempään ja lisäksi kulhon pohjalla olevaan riisiin syntyy kuumassa kivikulhossa mitä ihanin rapea kerros, jota rakastan yli kaiken. Mitä taas tulee päällisiin, ne voivat olla pyttipannun tapaan hieman mitä vaan: erilaisia ja eri tavoin valmistettuja vihanneksia ja proteiinia sekä erilaisia kastikkeita. Ja kaiken kruunaa yleensä joko paistettu kananmuna tai raaka keltuainen!

Koska harvalla suomalaisella on kotonaan tähän ruokaan tarvittava kivikulho, voi ruuan onneksi valmistaa myös valurautapannussa: uusi 24 senttinen Fiskars Norden valurautapannuni on kooltaan kuin omiaan kahden nälkäisen dolsot bibimbap -illallista varten. Riisi pannuun rapsakoitumaan, täytteet ja kastikkeet päälle, sekoitus ja syömään. Kuumassa valurautapannussa pöytään kannettu sihisevä ja poksuva dolsot bibimbap on näyttävä ilmestys illallisilla, mutta yhtä lailla siitä on kyllä ollut iloa ihan vain meidän kahden arki-illoissa. Kunhan se pannun pohjalta löytyvä rapea riisikerros jaetaan tasapuolisesti kummallekin!

rapea riisi

bibimbap resepti

bibimbap

Mites ne täytteet?

Mitä tulee täytteisiin, tähän käy todellakin pyttipannun henkeen vaikka mikä vihannes ja proteiini. Koreassa dolsot bibimbapissa on usein nopeasti marinoitua ohuelti suikaloitua lihaa, mutta meillä tätä ruokaa on kokattu toistaiseksi vain vegeversiona. Käytössä on ollut niin savutofu kuin joulusta yli jäänyt seitankin ja vihanneksista kimchi, edamame, sokeriherne, parsakaali, porkkana, retiisi, idut, paistetut sienet ja munakoiso – vähän sen mukaan, mitä kaapista on kulloinkin löytynyt. Koreassa kulhoon lykätään yleensä namul-nimellä kulkevia, mm. soijalla, seesamiöljyllä ja valkosipulilla maustettuja höyrytettyjä tai paistettuja vihanneksia.

Riisinä olen käyttänyt hyvin huuhdottua sushiriisiä, mutta myös basmatiriisiä ja täysjyväriisiä. Koreassa käytetään bibimbapiin käsittääkseni pääsääntöisesti hieman tahmeaa lyhytjyväistä riisiä (voit lukea lisää riisistä (bap) täältä ja tutustua korealaisen riisin valmitamiseen täällä). Tähänastisella kokemuksellani riisin laadun lisäksi tärkeää on sen kosteuspitoisuus: riisi rapeutuu parhaiten, kun se on pannulle laitettaessa tarpeeksi ”kuivaa”. Valuta siis kaikki ylimääräinen neste riisin seasta pois, jos sitä kypsentämisen jälkeen kattilan pohjalta vielä löytyisi. Irtonaiset riisityypit eivät myöskään ymmärrettävistä syistä muodosta yhtä tiivistä kerrosta rapeaa riisiä pohjalle kuin puuroutuvammat riisit – mutta hyvälle maistuvat nekin näin tarjoiltuina!

bibimbap tofu

Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

2:lle

vegaaninen, jos jätät kananmunan pois ja käytät vegaanista kimchiä

n. 5 dl keitettyä riisiä (n. 1,5 dl kypsentämätöntä riisiä – kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin!)

n. 150 g savutofua

Mausteliemi:

1 rkl soijakastiketta

1 rkl vettä

1 rkl sokeria

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

2 valkosipulin kynttä

Lisäksi:

n. 400 g vihanneksia: parsakaalia, sokeriherneen palkoja, edamamepapuja, raastettua porkkanaa, retiisiä, mungpavun ituja, sieniä, munakoisoa, kevätsipulia, kimchiä… sen mukaan mistä pidät!

2 kananmunaa / munankeltuaista

Korealaisia merileväsipsejä

Paahdettuja seesaminsiemeniä

miedon makuista seesamiöljyä* tai neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

soijaa/suolaa/paahdettua seesamiöljyä maustamiseen

Gochujang-kastike:

2 rkl gochujang-tahnaa

½ rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl sokeria

1 rkl vettä

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

(lisää happamuutta halutessasi n. 1 tl omenaviinietikkaa tai loraus kimchin säilöntälientä)

(lisää potkua halutessasi yksi raaka raastettu valkosipulin kynsi)

Soijakastike:

3 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 tl sokeria

* Mitä tulee seesamiöljyihin, käytän niitä kahdenlaista: paahdettua vahvanmakuista seesamiöljyä mausteena pienissä määrin, mietoa seesamiöljyä paistoöljynä huolettomammin lorotellen. Jos sinulla ei ole mietoa seesamiöljyä, voit käyttää sen sijasta mitä vaan neutraalin makuista paistamiseen sopivaa kasviöljyä.

Valmistelut:

Kypsennä ensin riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pyri haihduttamaan kaikki ylimääräinen kosteus riisistä pois ja valuta se huolella. Riisin kypsyessä paloittele käyttämäsi proteiini. Sekoita mausteliemi ja upota tofu/seitan tms. siihen siksi aikaa, kun pilkot käyttämäsi vihannekset.

Sienet ja munakoison paistan öljytilkassa wokkipannussa kypsäksi ja maustan lorauksella soijaa ja paahdettua seesamiöljyä; parsakaalin, edamamen ja sokeriherneenpalot höyrytän tai kiehautan vesitilkassa kypsäksi. Sokeriherneenpalkojen kärjet on muuten kätevä napsia keittiösaksilla! Porkkanan lisään tähän ruokaan raakaraasteena, retiisit viipaleina (joiden sekaan lorautan joskus tilkan riisiviinietikkaa) ja kevätsipulin silppuna. Ja kimchin sekä pavunidut käytän ihan sellaisenaan 🙂

Kun vihannekset ovat valmiit, lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun muutama ruokalusikallinen miedon makuista seesamiöljyä ja paista käyttämäsi proteiini marinadeineen kuumassa pannussa rapeaksi. Jätä proteiini ja valmistelemasi vihannekset odottamaan riisin valmistumista. Valmista vielä gochujang- ja soijakastikkeet sekoittamalla kaikki kastikkeen raaka-aineet tasaiseksi pienissä kulhoissa.

bibimbap reseptiKun kaikki lisukkeet on valmisteltu ja riisi on pohjalta rapeaa, on aika koota dolsot bibimbap.

bibimbap

dolsot bibimbapEri lisukkeet nostellaan riisin päälle kauniisti säteittäin.

Dolsot bibimbap – kokoaminen:

Kun riisi on kypsää, valmistele valurautapannu: kaada pannulle hieman öljyä ja pyörittele se pannuun tasaisesti. Kuumenna pannu. Nosta riisi pannuun kun se sihisee sitä koskettaessaan. Painele riisi pannuun melko tiiviiksi kerrokseksi ja paista riisiä sitä sekoittamatta keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit kurkistaa rapeustilannetta varovasti riisin reunaa lastalla nostamalla – pyrkimys on saada riisistä rapeaa ja kullanruskeaa. Pannu ei saa olla niin kuumalla, että riisi palaa, muttei myöskään niin miedolla lämmöllä, että riisi ei rapeudu. (Sopiva lämpötila ja paistoaika riippuu käyttämästäsi pannusta ja liedestä.)

Kun riisi on pohjalta rapeaa, ota pannu liedeltä ja asettele sen päälle säteittäin käyttämäsi vihannekset ja proteiini. Paista lopuksi päälle vielä kananmuna tai nosta keskelle raaka keltuainen sekoitettavaksi kuumaan ruokaan (tai lisää paistetut munat / keltuaiset vasta tarjoilulautasille). Jos tarjoilen tätä ruokaa kavereille, nostan valurautapannun lopuksi liedelle uudelleen siksi aikaa, että pannu alkaa taas sihisemään ja poksumaan – ja kannan sen vasta sitten tarjolle. Nostan myös kastikkeet pöytään niin, että jokainen saa laittaa niitä annokselleen sen verran kuin tahtoo.

Ruoka sekoitetaan pannussa ja jaetaan ruokailijoille. Itse sekoitan ruuan mieluiten ensin kevyesti niin, että rapea riisikerros jää viimeisenä pannuun, josta se sitten jaetaan tasaisesti kaikille ruokailijoille. Jokainen voi viimeistellä annoksen haluamallaan määrällä kastikkeita, sekä merileväsipseillä ja/tai paahdetuilla seesaminsiemenillä 🙂

bibimbap ohjeEnnen tarjoilua kaikki sekoitetaan yhteen ja annostellaan kulhoihin…

gochujang kastike… annos viimeistellään paistetulla munalla, merileväsipseillä, seesaminsiemenillä ja kastikkeilla…

dolsot bibimbap

…ja eikun syömään!

Ps. Oletko sinä jo tutustunut bibimbapiin ja/tai dolsot bibimbapiin? Korealainen ruokakulttuuri on minusta valtavan kiinnostavaa. Olenkin lähdössä vihdoinkin ensimmäistä kertaa Koreaan, tutustumaan siihen ihan paikan päällä. Täytyy ehkä etsiytyä siellä jollekin kokkailukurssille oppimaan lisää! Tähänastinen repertuaarini on melko suppea, olen kokkaillut lähinnä tulisia riisikakkuja eli tteokbokkia. Liemessä -blogin Soul-vinkit tulevat siis pian tarpeen 🙂 Muitakin matkavinkkejä vastaanotan ilolla!

527 views

Vegaaninen mapo tofu -pata

Vegaaninen mapo tofu -pata

vegaaninen mapo tofuVegaaninen mapo tofu -pata laiskan riisinkeittäjän tyyliin

Mapo tofu!

Mapo tofu, tuo Sichuanin maakunnan ikoninen ruokalaji, on ollut herkkuani siitä asti kun matkustelin aikoinaan Kiinassa. Moni tuolla matkalla syömäni ruoka on jäänyt unholaan (tai en osaa sitä nimetä 😀 ) mutta mapo tofu oli helposti tilattava annos ja sitä sai vieläpä lihattomana versiona monessa paikassa. Jep, olin niihin aikoihin kasvissyöjä ja vaikka Kiinassa toki on runsaasti kasvisruokia, ei niitä aina ollut ihan helppo metsästää kaupungeissa, joissa harva ymmärsi englantia.

Mapo tofu sisältää jauhelihan lisäksi ihanan silkkistä tofua sekä punaisena kiiltelevää, öljyistä ja tulista kastiketta, joka saa reilusti makua ja väriä fermentoidusta doubanjiang -tahnasta. Ruoka on koukuttavan tulinen ja intensiivinen eikä ihme, sen makuprofiili kun on sichuanilaisittain málà eli turruttava ja tulinen. Ruuan nimi, ma po, kääntyy “rokonarpiseksi isoäidiksi” ja ainakin joidenkin lähteiden mukaan tällaisilla piirteillä varusteltu vanha rouva tätä ruokaa  Chengdussa sijaitsevassa ravintolassaan aikoinaan laittoi. Tiedä sitten onko tarina totta, mutta ainakin kertomus ja nimi on mieleenjäävä!

tofupata

mapo tofu

Mapo tofu ei ole erityisen vaikea ruoka valmistaa, mutta visiittiä aasialaiseen markettiin se kyllä vaatii. Annokselle ominainen punainen väri ja turruttava tulisuus eivät onnistu ihan millä tahansa chilitahnalla tai mausteella, vaan tarvitset ehdottomasti doubanjiang -tahnaa sekä sichuanpippuria. Lisäksi autenttiseen makuun tarvittaisiin fermentoituja mustapapuja, mutta niitä en ole itse löytänyt ja niinpä olen ne tästä tämänpäiväisesti viritelmästäni jättänyt pois. Omasta mielestäni tässä ruuassa toimii parhaiten pehmoisen tytisevä silken tofu, jota aasialaisista kaupoista löytyy aina varmuudella – toisin kuin lähikaupastani.

Laiskan riisinkeittäjän viritelmä

Sataprosenttisen autenttista versiota ei täällä tällä kertaa olla yrittelemässä: tekeillä on paitsi vegaaninen versio, mutta myös yhden padan versio. Jostain syystä olen nimittäin valtavan laiska riisinkeittäjä! Teen äärimmäisen harvoin riisiä lisukkeeksi millekään ruualle ja vaikka mapo tofu perinteisesti tarjotaan erikseen keitetyn riisin kera, en tälläkään kertaa millään viistinyt sitä erikseen keitellä. Niinpä ratkaisin asian niin, että lisäsin riisin kypsymään samaan pataan mapo tofun kera. Siellä se imee itseensä kaikki kastikkeen ihanat maut ja samalla suurustaa ruuan muhennosmaiseksi. Omia lisäyksiäni ruokaan on myös munakoiso ja kourallinen maapähkinöitä, mutta Chengdussa maistamani mapo -makuprofiili on lopputuloksessa kuitenkin läsnä.

ma po tofu

mapo tofu

Kuukauden ruokahaaste

Tämä lievän laiskuuden synnyttämä vegaaninen mapo tofu -pataruokani on muuten ihan parasta hyisevään ja pimeään marraskuuhun! Marraskuun ruokahaaste onkin sopivasti “mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” – No tätä. Jos sylissä on kulhollinen höyryävän kuumaa, tulista ja turruttavan polttavaa mapo tofua ja saan ehkä vielä kääriytyä vilttiin sohvannurkassa, ei pahinkaan talvimyrsky kyllä paljon hetkauta!

Hannan Soppa -blogissa vastaus haasteeseen on kurpitsa-papukeitto, kun taas Kokit ja Potit lämmittelee munakoisocurryllä. Jos joku teistä haluaa osallistua haasteeseen, riittää että jakaa marraskuussa lopputuloksen #kuukaudenruokahaaste -tägillä varusteltuna somessa tai omassa blogissa, mikäli sellaista pitää. Voittajia tässä haasteessa ei kuitenkaan valikoida, sillä niitähän me ollaan kaikki, kun päästään fiilistelemään ja jakamaan kokkailuideoita yhdessä 🙂

Vegaaninen mapo tofu -pata

4:lle

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. 200 g vegaanista “jauhelihaa”, itselläni oli käytössä Hälsans Kökin Incredible Mince

400 g silken tofua + kattilallinen vettä + n. 1 tl suolaa

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. ½ tl seesamiöljyä

1 pieni sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

n. 20 g inkivääriä (peukalonpituinen pätkä)

1 keskikokoinen munakoiso (n. 300g)

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

1 dl suolattomia ja kuorettomia maapähkinöitä

½-¾ dl doubanjiang -tahnaa*

3 rkl puolikuivaa sherryä

2 rkl tummaa sokeria

1 rkl kiinalaista light soijakastiketta

1 litra vähäsuolaista kasvislientä

1 dl jasmiiniriisiä

2-3 vartta kevätsipulia

* Doubanjang -tahna on hyvin suolaista ja tietysti myös tulista, joten sitä kannattaa lisätä ruokaan ensin vähemmän ja lisätä määrää myöhemmin tarpeen mukaan. Eri valmistajien tahnoissa saattaa myös olla tulisuus- ja suolaisuuseroja, joten varovaisuus on tarpeen! Jos kaipaat ruokaan lisää tulisuutta mutta et enempää suolaa, ruokaa voi lisätä loppuvaiheessa toki myös joko tuoretta chiliä tai chilihiutaleita.

Valmistelut:

Ruskista vegaaninen “jauheliha” öljyssä joko pinnoitetussa kattilassa tai isossa kasarissa. Siirrä se sitten pannusta kulhoon odottamaan. Kiehauta kattilallinen vettä ja liuota sekaan teelusikallinen suolaa. Kuutioi tofu varovasti parin sentin kuutioiksi ja liu’uta se varovasti suolaveteen. Varo rikkomasta kuutioita! Jätä tofu veteen odottamaan. Kuuma suolavesi kiinteyttää hieman silken tofua jolloin se ei hajoa myöhemmin ruokaan lisätessä niin helposti. Silppua sipuli ja valkosipuli, raasta inkivääri hienolla terällä. Kuutioi munakoiso noin sentti × sentti paloiksi.

Sitten kokkaamaan:

Lisää samaan pannuun muutama ruokalusikallinen öljyä sekä puolisen teelusikallista seesamiöljyä ja kuullota siinä sipuleita, inkivääriä sekä munakoisoa, kunnes munakoiso selvästi pehmenee. Älä ruskista! Kun munakoiso on pehmennyt, lisää pannuun maapähkinät, viismauste, sichuanpippuri, sekä puolisen desiä doubanjiang -tahnaa. Jatka paistamista keskilämmöllä, kunnes munakoiso on kauttaaltaan chilitahnassa.

Ps. Jos käytät kokonaisia sichuanpippureita, paahda niitä ensin kuivalla pannulla muutama minuutti ja murskaa ne morttelissa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Mitä tulee douganjiang -tahnaan, itse laitan tahnaa ¾-1 dl, mutta meillä ollaankin tosi tulisen ja suolaisen ystäviä. Suosittelen alkuun varovaisuutta!

mapo tofu

Lisää pannuun sitten sokeri, sherry sekä soija. Pyörittele sen aikaa, että sherry haihtuu. Lisää pannuun litran verran vähäsuolaista kasvislientä. Kiehauta ja alenna sitten lämpöä niin, että seos pulputtelee hyvin rauhallisesti.

Lisää pannuun desin verran riisiä. Jatka keittämistä muutaman kerran pohjia myöten sekoitellen, kunnes riisi on kypsynyt. Lisää ruokaan sitten vegaaninen “jauheliha” ja sekoita hyvin. Nostele tofu reikäkauhalla sekaan ja sekoita hyvin hyvin varovasti. Tarkista maku ja lisää ruokaan tarvittaessa hieman chiliä tai lusikallinen doubanjiang-tahnaa.

Tarjoile mapo tofu -pata kulhosta kevätsipulisilpun kera. Tämä ruoka on kuin tehty lusikoitavaksi mukavassa asennossa takkatulen – tai Netflixin! – hohteessa 🙂

mapo tofu

Ps. Edelliset #kuukaudenruokahaaste juttuni löydät täältä.

1 673 views

Salaattiveneet vol. 3: musta seesamitofu & lootus

Salaattiveneet vol. 3: musta seesamitofu & lootus

salaattiveneet

Tiedättekö, kun joskus hurahtaa johonkin ideaan ja päätyy venyttämään sitä ikuisuuksiin? Minulle on näköjään nyt käynyt niin näiden salaattiveneiden kanssa. Ekat salaattiveneet ilmestyivät blogiin kesällä … mutta palasin aiheen pariin uudelleen jo syksyllä. Ilmeisesti erilaisten herkkujen kasaaminen salaatinlehdille on minusta jotenkin kiehtovaa, kun en saa niistä tarpeekseni!

Jotta emme kaikki aivan tylsistyisi aiheeseen, teen nyt tämän vuoden sisään kolmannen ja toivottavasti vähäksi aikaa myös viimeisen version tästä teemasta. Siinä yhdistyy ekassa versiossa rakastamani pikkelöity lootus ja tokan version viismausteella silattu tofu (tosin pienellä ekstratwistillä), sekä ihana gochujang-taatelitoffee.

salaattiveneet

Luovan ja kokeilevan ruuanlaiton fanittajana myönnän, että mietin hetken laittaako blogiin jo kolmatta versiota kutakuinkin samasta teemasta. Päädyin sen kuitenkin tekemään, sillä tämä nimenomaninen versio oli osa muutaman viikon takaista menuani BrewDog Helsingin kanssa yhdessä järjestämässäni vegaanisessa olut ja ruoka -tastingissä.

Käytännöllisistä syistä halusin tarjolle ruokia, jotka voisi syödä suoraan kädestä ja jotka voisi myös kasata valmiiksi helposti paikan päällä. Kuinka ollakaan, salaattiveneet olivat ensimmäinen asia joka tuli mieleeni. Halusin kuitenkin muokata syksyistä vegaanista versiotani hieman näyttävämpään ja budjettiystävällisempään suuntaan, joten päädyin tekemään reseptiin muutamat muokkaukset. Tämä kolmas versio onnistui niin kivasti –  ja taisi myös olla illan tykätyin annos – joten en millään malta olla laittamasta viilattua versiota vielä tänne blogiin. Samalla saadaan saatettua tämä salaattivenesaaga ehkäpä vihdoinkin onnellisesti loppuun.

salaattiveneet

Salaattiveneet mustalla seesamitofulla ja pikkelöidyllä lootuksella

vegaaninen

n. 20 kpl

4 pientä salaattikerää

1 purkki makeantulista pikkelöityä lootusta (*

n. 150 g retikkaa / retiisiä

Musta seesamitofu:

400 g kiinteää tofua

2 rkl neutraalin makuista kasviöljyä

3 rkl soijakastiketta

2 tl viismaustetta

1 tl murskattua sichuanpippuria

2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl mustaa tahinia

Taateli-gochujangtahna:

150 g tuoretta pehmeää taatelia

1 dl vettä

1 rkl gochujang-tahnaa

Tarjoiluun:

vegaanista (sriracha)majoneesia

mustia seesaminsiemeniä

*) pikkelöityä lootusta löytyy aasialaisista marketeista sekä kuvan mukaisina isoina viipaleina, että pitkinä ohuina lootusjuurina, joita voi itse pilkkoa pienempiin pätkiin. Suosittelen rohkeasti testaamaan!

Musta seesamitofu:

Leikkaa tofu pitkittäin neljäksi yhtä paksuksi levyksi. Levitä viipaleet keittiöpyyhkeen päälle. Peitä tofu toisella keittiöpyyhkeellä ja aseta levyjen päälle painoksi esim. puinen leikkuulauta. Jätä tofu näin pyyhkeisiin käärittynä painon alle noin puoleksi tunniksi. Tämä kuivattaa tofua niin, että se on helpompi paistaa rapeaksi ja mausteliemi imeytyy siihen myös paremmin.

Kun tofu on ollut tarpeeksi pitkään kuivahtamassa, leikkaa se reilun sentin kokoisiksi kuutioiksi. Tästä määrästä tofua pitäisi tulla n. 60-80 palaa, joten pyrkimys olisi siis saada tofua 3-4 palaa per salaattivene.

Paista tofukuutioita öljyssä keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Sekoita kaikki tofun mausteet yhteen pienessä kulhossa. Lisää pannulle mausteet ja sekoita kaikki yhteen pannua kevyesti ravistellen. Madalla lämpöä hieman ja jatka paistamista, kunnes mausteliemi on melkein kokonaan imeytynyt tofuun ja musta tahini takertuu lähes kuivaksi kerrokseksi tofukuutioiden pintaan.

Taateli-gochujangtahna:

Mikäli käytät pehmeitä tuoreita taateleita, niitä ei tarvitse liottaa – poista taateleista vain kivet. Mikäli käytät kuivempia taateleita, liota niitä runsaassa kylmässä vedessä yön yli. Valuta liotusvesi pois ja tarkista ettei taateleissa ole kiviä/kivensiruja. Soseuta sitten taatelit, vesi ja gochujang tasaiseksi tahnaksi.

seesamitofu

Salaattiveneet:

Irroita salaatinkeristä uloimpia lehtiä yksi kerrallaan, kunnes lehdet muuttuvat liian pieniksi. Tarvitset lehtiä siis 20 kpl. Salaattien söpöt ja herkulliset pikku ytimet voi säästää ja käyttää toiste. Valuta lootus liemestään ja leikkaa isommat kiekot puoliksi. Viipaloi retikka/retiisi muutaman millin paksuiksi siivuiksi. Jos omistat hyvin pieniä piparkakkumuotteja tai japanilaisia ruokamuotteja (kuten minä), voit näperrellä retikasta vaikka mitä kuvioita. Viipaleet / kuutioit tms. toimivat silti aivan yhtä hyvin!

Sivele jokaisen salaatinlehden keskelle vajaa teelusikallinen taateli-gochujangtahnaa. Nosta salaattiveneeseen 3-4 palaa tofua, muutama pala pikkelöityä lootusta sekä rapean raikasta retikkaa/retiisiä. Ripottele päälle vielä muutamia mustia seesaminsiemeniä. Annoksen voi viimeistellä vielä majoneesilla, jonka rasvaisuus hieman pyöristää annoksen tulisuutta. Mikäli taas olet tulisen ystävä, voit valutella salaattiveneillä jopa srirachamajoneesia! Valinta on sinun 🙂

salaattiveneet

Ps. Vegaaninen olut ja ruoka -illassa paritimme salaattiveneille CoolHead Brewin loistavan maitohappobakteereja sisältävän Gut to be Good -american wild alen. Kyseinen olut on varsin raikas ja omaan makuuni juuri sopivan hapan, ja se pehmenteli salaattiveneiden mietoa poltetta oivallisesti. Hapanoluet ovat lempioluitani ja minusta ne sopivat hyvin monenlaisten ruokien kaveriksi. Yksi keino arvioida, sopisiko ruuan kylkeen hapan olut, on miettiä sopisiko annokseen tiraus limettiä tai sitruunaa. Jos vastaus on kyllä, kannattaa antaa hapanoluelle ruokajuomana tilaisuus!

215 views

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

burmalainen tofu

Burmalainen tofu

Oletteko koskaan kuulleet burmalaisesta tofusta? Se valmistetaan yhdestä lempiraaka-aineestani kikherneestä ja on älyttömän helppo ja nopea proteiininlähde. Kaikkeen sitä netissä törmääkin, kun alkaa kaivelemaan – innostuin nimittäin viime kevättalvella kikhernepizzapohjista ja testailin niin purkkikikherneistä muussattua pohjaa, kuin kikhernejauhoistakin tehtyä soccaakin, joka osoittautui supernopeaksi ja käteväksi pikapizzapohjaksi. Totesin tuolloin, että sekä purkkikikherneitä, että kikhernejauhoja kannattaa olla kaapissa aina ♥

Soccasta innostuneena kaivelin lisää tietoa kikhernejauhojen käyttötarkoituksista ja sieltähän se burmalainen tofukin sitten ilmestyi. Testiin se meni heti ja tykästyin lopputulokseen ja sen muunneltavuuteen kovasti! Burmalaista tofua voi maustaa ja käsitellä oikeastaan melkein miten vaan, on vain mielikuvituksesta kiinni mihin kaikkeen sitä voisikin käyttää. Soija-allergisille kasvissyöjille se tuo varmasti kivaa vaihtelua proteiininlähteisiin – kuten myös tällaiselle ruoka-allergiattomalle sekaanillekin 😉

Burmalaisen tofun perusresepti on varsin yksinkertainen: yksi osa kikhernejauhoa sekoitetaan n. kolmeen osaan vettä ja keitetään paksuksi puuroksi. Seos kumotaan jäähtymään öljyttyyn vuokaan ja viipaloidaan kun se on jähmettynyt. Lopputulos on koostumukseltaan yllättävän paljon tofun kaltainen, silkkisen pehmeä mutta hienosti kasassa pysyvä. Burmassa tämä tofu maustetaan suolan lisäksi kurkumalla ja sitä käytettään niin uppopaistettuna, salaateissa kuin curryissäkin… ihan niinkuin soijatofuakin.

Seoksen voi tietysti maustaa ihan niinkuin haluaa, riippuen missä ruuassa sitä meinaa käyttää. Itse olen maustanut sitä mm. texmextyyliin juustokuminalla, chipotlella ja valkosipulilla burritojen ja tortillojen täytteeksi, inkiväärillä, soijalla ja chilikastikkeella wokkeja varten, sekä ravintohiivahiutaleilla saadakseni makuun lisää umamia. Simppeli suola + pippuri maistuu tosin varsin hyvältä myös – varsinkin, kun kuutiot paistaa maukkaassa öljyssä kullanrapeiksi kikhernekrutongeiksi ♥

Burmalainen tofu

vegaaninen, gluteeniton

2 dl kikhernejauhoja (kulkevat mm. nimillä gram-  ja besanjauhot)

n. 5-6 dl vettä

suolaa

½-1 tl  kurkumaa

+ haluamiasi mausteita maun mukaan

Sekoita puolet vedestä sekä mausteet kikhernejauhoihin ja sekoita huolella. Kuumenna loppu vesi kiehuvaksi ja lisää kikhernetaikina samalla vispaten sekaan. Alenna lämpö matalaksi ja jatka seoksen sekoittelua 5-10 minuuttia (liedestä riippuen), eli kunnes se paksuuntuu reilusti ja muuttuu kiiltäväksi. Tarkoitus on siis kypsentää kikhernejauhot huolella, ennen kuin seos jätetään jähmettymään.

Öljyä vuoka (esim. tarttumattomaksi käsitelty leipävuoka tai pieni öljytty kulho – mitä pienempi, sen paksumman tofukimpaleen saat aikaan) ja kaada taikina astiaan jähmettymään. Voit laittaa sen hetkeksi kylmään niin saat sen asettumaan nopeammin. Seoksesta irtoaa hieman vettä sen jähmettyessä. Kun seos on täysin kiinteää, kumoa se leikkuualustalle ja kuutioi/viipaloi burmalainen tofu terävällä veitsellä tarpeeseesi sopiviksi paloiksi.

Veden määrää hieman isommaksi tai pienemmäksi säätämällä lopputuloksen kiinteyttä/pehmeyttä voi viilata omaan makuun sopivaksi.

burmalainen tofu

Krutongeiksi nämä silkkiset soijattomat tofukuutiot vääntyvät, kun paistat niitä joka sivultaan paistinpannulla kullanrapeiksi. Kannattaa olla kärsivällinen ja kääntää jokainen puoli vasten pannua, vaikka siinä tovi kestääkin – huolellinen paistaminen tuo nimittäin rapeuden lisäksi myös makuun mukavaa paahteista pähkinäisyyttä!

Eräällä kesän eväsretkistä käytin rapeaksi paistettuja kikhernekrutonkeja lehtikaalicaesarin päällä. Kun krutongit pakkasi erikseen ja lisäsi salaatin päälle vasta paikan päällä, ne säilyivät perille asti ihanan rapeina 🙂

Mihin sinä käyttäisit kikhernetofua?

Ps. Kelmutettuna burmalainen tofu säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän; pakastaakin sen voi, mikäli guuglailuihini voi luottaa. Omaa kokemusta pakastamisesta ei mulla siis vielä ole, kun olen tehnyt tätä aina vain lähinnä tarvetta vastaavan määrän. Jos joku ehtii ennen minua kokeilemaan pakastamista, kertokaa ihmeessä oma kokemuksenne!


Edit 3.11.2019: lukijan mukaan pakastaminen teki tekstuurista sitkeää ja säikeistä, pakastaminen siis ei ole suositeltavaa.

Pps. Kikhernejauhoja (kulkee myös nimillä gramjauho ja besanjauho) löytyy hyvinvarustelluista ruokakaupoista, etnisistä kaupoista sekä esim. Ruohonjuuresta.

11 072 views