Osso buco bianco

by Juulia 0 Comments
Osso buco bianco

Siitä asti kun aloin pitkän kasvissyöjäelämänvaiheen jälkeen taas syömään lihaa, ovat lempiruokiani olleet pitkään hauduteltavat pataruuat. Halvemmat ruhonosat kun ovat sekä edullisempia, että usein myös maukkaampia kuin se pippuripihvi, josta kasvissyöntivuosinani uneksin…  vaikka kyllä se pihvi minulle edelleen satunnaisesti maistuu. Jo lapsena lemppariani oli karjalanpaisti, johon äiti lykkäsi aina kaikkia mahdollisia juureksia:  palsternakkaa, juuriselleriä, porkkanaa, lanttua… juureksia meidän kotona käytettiin reilusti ja usein.

En ole koskaan käynyt Italiassa, enkä siis maistanut osso bucoa sellaisena kuin sen “kuuluisi” olla, mutta jotain osso bucon tapaista on keittiössäni tullut hauduteltua tänä talvena useamman kerran.  Tämä pitkään hauduteltu milanolainen klassikko tehdään potkasta, ja se on minusta vähän kuin Italian karjalanpaistia – pitkään hauduteltua, kotoisaa lohturuokaa siis.

Perinteisesti osso buco tehdään tomaattipohjaiseen kastikkeeseen, joka tarjoillaan luuytimellä sekä sahramilla maustetun risotto milanesen kera. Annoksen viimeistelee sitruksisen raikas mausteseos gremolata. Itse olen kuitenkin tykästynyt tekemään ns. valkoista versiota, joka tuo minulle mieleen vahvasti juuri nuo lapsuuden karjalanpaistiset makumuistot. Vien “valkoisuuden” tässä ruokalajissa lientä pidemmälle käyttämällä vain vaaleita juureksia: juuripersiljaa, selleriä sekä palsternakkaa. Mausteita hieman vaihtelen – välillä teen hyvin pelkistetyn version, jossa on mausteena lähinnä suolaa ja pippuria; välillä ladon pataan reilusti yrttejä, chiliä tai ja jopa kanelitangon.

Ihanteellisin liha tähän ruokalajiin olisi vasikan potkakiekko, mutta ainakaan minun lähikaupastani sellaisia ei löydy. Niinpä olen kokkaillut tätä talvista lohturuokaa lähinnä naudan potkasta, joka on helpommin saatavilla oleva, suhteellisen edullinen ruhonosa. Poroa ja/tai hirveäkin voisi varmasti kokeilla, mikäli sellaisia olisi käden ulottuvilla 🙂

Oli liha sitten mitä vain, pitkä haudutusaika on oleellinen osa onnistumista. Kolme tuntia on minimi, sanoisin, hieman pidempäänkin voi pataa haudutella, mikäli vain huolehtii siitä ettei liha pääse kuivumaan.

Osso buco bianco 2:lle tosi nälkäiselle

2 naudan potkakiekkoa

4 dl valkoviiniä

4 dl kanalientä

4 laakerinlehteä

4 valkosipulin kynttä

1-2 keltasipulia

tuoretta meiramia ja/tai timjamia

(1 kanelitanko)

mustapippuria

200 g juuriselleriä

200 g palsternakkaa

200 g juuripersiljaa

Nosta potkakiekot huoneenlämpöön noin tuntia ennen kokkailua. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viillä kiekon reunoja ympäröivä kalvo- ja rasvakerros muutamasta kohtaa halki, jottei se kypsennettäessä kutistu ja vetäise kiekkoa kupiksi. Itse myös poistan osan reunan rasvakerroksesta, luuydin tekee liemestä kuitenkin jo valmiiksi melko rasvaista ja täyteläistä. Kuivaa lihanpalat ja ruskista kuumassa pannussa molemmin puolin, lado ne sitten syvään ja kannelliseen uunivuokaan.

Kuori ja halkaise palsternakat ja juuripersiljat, lohko selleri isoiksi paloiksi. Ruskista myös juuresten leikkuupinnat ja laita nekin pataan. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet, ruskista nopeasti ja sitten nekin pääsevät pataan. Peitä koko komeus valkoviinillä ja kanaliemellä, ja ripottele vuokaan vielä mausteet, sekä rouhi pinnalle muutama kierros pippuria (tai murjo kokonaiset pippurit morttelissa karkeaksi rouheeksi).

Sitten ei muuta kuin kansi päälle ja pata uuniin! Kun puoli tuntia on kulunut, voit alentaa uunin lämmön 150 asteeseen. Jatka kypsentämistä vielä n. 2,5 tuntia; pata saa siis muhia uunissa yhteensä kolme tuntia.

Lisukkeeksi sopii hienosti vaikkapa yksinkertainen polenta, miksei myös se perinteinen risotto – itse tosin tykkään syödä tämän ruuan ihan sellaisenaan. Mössään juurekset ja lihan liemeen ja lusikoin lautaspuuron ääntä kohti. Ei ehkä kovin hienostunutta, mutta hei, makuasioita nämäkin!

347 views

Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava

by Juulia
Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava
SAMSUNG CSC

Yhteistyössä Asennemedia ja Jaume Serra

SAM_2211-2

Pikkujoulukausi on alkanut, ja kemuja tuntuu riittävän joka viikonlopulle. Niin paljon kun kokkailua rakastakin, on juhlatarjoilujen miettiminen välillä ylivoimaista – työkiireet ja budjetissa pysyminen asettavat kummasti rajoitteita luovalle kokkailuinnolle.

Tyylikkäät juhlatarjoilut eivät kuitenkaan aina tarkoita keittiössä raatamista ja tyhjää kukkaroa. Jaume Serra on luottokuohuvani: se maksaa alle kympin, mutta on edullisesta hinnastaan huolimatta pärjännyt todella hyvin arvioissa kalliimpien verrokkien seurassa (esim. Hesarin vuoden takainen Cava-testi).

SAM_2328

Jaume Serra on kuiva, maultaan kevyen viheromenainen sekä paahteinen cava, hapokkuudeltaan siellä keskivaiheilla. Lasillinen Jaume Serraa maistuu erinomaisesti ihan sellaisenaan, mutta pärjää hyvin myös monenlaisten ruokien kaverina.

Kuohuviinejä ja shampanjaa voi mielestäni juoda läpi aterian, oli lautasella sitten melkein mitä tahansa. Pääsääntöisesti kaikki kuivat ja hapokkaat kuohuviinit ovat kuitenkin erinomaisia kavereita erityisesti ruuille, joissa on reilummin rasvaa ja suolaa: ranskanpotuille, friteeratulle kanalle, juustolle…

Rapeaksi friteerattua kanaa onkin tituleerattu kuplivan parhaaksi kaveriksi – pikkuruiset kuplat puhdistavat ja raikastavat suuta raskasta ateriaa keventäen; hapokkuus leikkaa tehokkaasti ruuan rasvaisuutta jyräämättä kuitenkaan aromeja alleen.

SAMSUNG CSC

Niin herkulliselta kuin frittikanan ja kuoharin yhdistelmä kuullostaakin, on siinä hiukan liikaa vaivaa kiireisemmälle kokille. Jos ei ihan sipsipussia kehtaa pöytään avata, niin kannattaa kokeilla maustaa tarjolle itse poksuteltua popcornia. Lisäämällä poppareihin makua timjamilla, voilla, tryffelillä ja parmesaanilla nostat ne tavanomaisesta leffaeväästä yllättäväksi juhlanaposteltavaksi.

Pieni rahallinen satsaus tässä pääsääntöisesti varsin edullisessa juhlaherkussa kuitenkin kannattaa: valitse laadukas tryffeliöljy – älä sorru halvimpaan, vaan koita löytää öljy jossa maun lähteenä on myös aitoa tryffeliä eikä pelkkää tryffeliaromia. Kannattaa lähteä etsimään tuotetta siis erikoisliikkeistä tai paremmin varustelluista marketeista, sillä itselläni on ainakin jäänyt se lähikaupasta napattu halpisöljy aikoinaan täysin käyttämättä, ja pelkkä muistokin puistattaa.

Pullo saattaa toki olla kokoonsa nähden tyyriin oloinen, mutta tryffeliöljy on vahva ja riittoisa mauste. Ja mikäli tiellesi osuu tryffelivoita niin nappaa ihmeessä kotiisi purkillinen sitä öljyn sijaan.

SAM_2244-2

Tryffeli-parmesaanipopcorn (n. 1 pellillinen)

1 dl popcornjyviä

1 rkl auringonkukkaöljyä (tai muu korkeita lämpötiloja kestävä öljy)

n. 50 g parmesaania

1-2 tl laadukasta tryffeliöljyä / tryffelivoita

1 tl suolaa

50 g voita

2 tl kuivattua timjamia

Kuumenna öljyä isossa kannellisessa kattilassa keskilämmöllä hetki, lisää kattilaan popcornin jyvät ja sulje kansi. Ravistele kattilaa hellästi muutaman kerran jyvien poksuessa. Odota, että poksahteluväli harvenee ja ota kattila liedeltä heti kun se loppuu. Odota hetki, ja nosta kansi. Kaada popcornit leivinpaperoidulle uunipellille maustamista varten (ohut kerros on helpompi maustaa tasaisesti kuin kulhossa köllöttelevä keko).

Sulata voi ja sekoita siihen tryffeliöljy tai -voi, timjami sekä suola. Valuta maustevoi popcorneille ja raasta päälle hienolla terällä parmesaania. Laita pelti halutessasi muutamaksi minuutiksi 175 asteiseen uuniin jotta juusto sulaa kiinni poppareihin – varo kuitenkin polttamasta. Sekoita varovasti ja laita popparit tarjolle. Sitten ei muuta kuin kylmä cava auki ja juhlat voivatkin alkaa!

SAM_2225-2

Ps. Tryffeliöljy jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan – 90-luvun trendikäs “hienostelumauste” on kokenut inflaation ihmisten hoksattua, että useimmiten öljyn aromi tulee teollisesta yhdisteestä, ei aidosta tryffelistä. Itselläni ei aitoon tryffeliin ole varaa, joten käytän maukkaaksi havaitsemaani tuotetta ihan mielelläni, ja erityisesti tryffelivoipurkilla tulee käytyä viikonlopun munakokkelihommien ohessa. Mikäli olet kuitenkin syystä tai toisesta tryffeliöljyä vastaan, kokeile näihin poppareihin mausteeksi sen sijaan vaikka saksanpähkinäöljyä 🙂

148 views

Siiderikoivet

by Juulia 0 Comments
Siiderikoivet

Parin viikon takaisilta synttärikemuiltani jäi kotiini jonkun sidukat (kiitti, kuka lie!). Vaikka hyvästä omppusiideristä pidänkin, ovat ne vieneet pikkuisesta jääkaapistani tilaa jo hävyttömän pitkän aikaa: tilaa, jota tarvitsen jo muille herkuille.

Viikonloppuna tuhosin yhden pullon viski-siideriglögiin, mutta lopuista piti päästä eroon muilla konsteilla. Niinpä naputtelin Pinterestiin hakusanat siideri ja omena (omppujakin tuossa työtasolla hirmuinen kasa nimittäin) ja katsoin mitä tulee vastaan. Ohitin liudan omenaisia possureseptejä, mutta lopulta silmiini osui Gimme Some Oven -blogin Apple Cider Baked Chicken.

Resepti vaikutti tilanteeseeni niin osuvalta, että kokeilin sitä ihan sellaisenaan. Lopputulos oli näyttävä ja upean tuoksuinen – lientä vaivasi kuitenkin liika kitkeryys. Päättelin sen johtuvan liemessä muhineista kokonaisista sitruunaviipaleista: kuoren valkoinen osahan on varsin kitkerä.

Niinpä muokkasin ohjetta hieman ja yritin uudelleen:

  • Vähensin sitruunaviipaleiden määrän puoleen ja käytin toisen puolikkaan mehuna valmiin annoksen päälle marinadin viinietikan sijasta.
  • Vähensin myös nesteen määrää: reilun viiden desin sijaan laitan vuokaan neljä, josta puolet on kuivaa omenasiideriä, puolet kanalientä.
  • Lisäsin reseptiin vielä ruokalusikallisen hunajaa, sillä sekä suola että sokeri tasapainottavat kitkeryyttä ruuassa.

Lopputulos oli kuin olikin reilusti enemmän makuuni!

Sitruunaiset omena-siiderikoivet 4:lle

1 iso sipuli, kuorittuna ja neljään osaan lohkottuna

puolikas huolella pesty sitruuna ohuina viipaleina, siemenet poistettuina

2 dl kuivaa/puolikuivaa omenasiideriä

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua timjamia

2 tl Dijonsinappia

1 rkl hunajaa

3 silputtua valkosipulin kynttä

2 laakerilehteä

0,5 tl suolaa

0,5 tl jauhettua mustapippuria

8 kanankoipea tai 4 koipireittä

2 kiinteämaltoista omenaa lohkoina

2 dl kanalientä (0,5 liemikuutiota + 2 dl vettä)

4 reilun kokoista jauhoista perunaa (esim. Van Gogh)

(50 g voita)

Laita koipireidet marinoitumaan mieluiten vähintään 12 tunniksi, pikkuisille koiville riittä lyhyempikin aika. Siideri, sitruunaviipaleet, laakerinlehdet, suola, pippuri, sinappi, valkosipuli, sipuli, oliiviöljy sekä 4 timjamin oksaa isoon suljettavaan pussiin tai syvään astiaan ja sekoita huolella. Lisää marinadiin koivet ja sulje pussi tai astia huolella. Kääntele pussia / koipia marinoitumisen aikana muutaman kerran.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa niihin puoliväliin ulottuvia viiltoja noin millin välein – köksäntunnilla aikoinaan opetettiin että tämä onnistuu kätevästi kun laittaa perunan kauhaan 🙂 Hiero perunoiden viilletylle puolelle halutessasi pehmeää voita ja ripaus suolaa, ja nostele ne viillot ylöspäin vuokaan koipien väliin.

Asettele koivet nahkapuoli ylöspäin laajaan ja korkeareunaiseen paistovuokaan (omani mitat ovat n. 30 × 20 × 5 cm). Asettele sipulit ja omenalohkot koipien ja pottujen väliin. Valmista kanaliemi ja sekoita se marinadiin, kaada sitten liemi kaikkien ainesten päälle. Sitruunaviipaleet kannattaa asetella lopuksi ainesten päälle – eli älä jätä niitä lillumaan liemeen, ellet sitten pidä siitä kitkeryydestä jota ne tuolloin liemeen luovuttavat.

Paista uunin keskitasolla 1-1,5 tuntia, tai kunnes sekä kana että perunat ovat kypsiä. Valele molempia liemellä kerran pari paistumisen aikana. Kypsyyden voit testata pistämällä koiven paksuinta kohtaa tikulla: ulos tihkuvan nesteen pitää olla kirkasta.

Purista sitruunanmehua jokaisen annoksen päälle juuri ennen tarjoilua, ja somista lautaset tuoreella timjamilla. Halutessasi voit siivilöidä ja suurustaa liemen kevyesti, mutta oma strategiani on muussata liemi omenan ja perunan kera lautasella – kutsuimme metodia lapsena “lautasmuussiksi”.

Ps. Käytin ruuassa ekalla kokkailukerrallani Naapurin Maalaiskanan koipia, jotka ovat kooltaan aika pieniä, joten ruoka valmistui nopeammin kuin toisella kerralla L’uomu Nokka Juoksujalka luomulaatuisten koipireisien kanssa. Eettisemmistä kanavalinnoista voit muuten lukea lisää täältä.

65 views

Paketoitu lanttu

by Juulia 0 Comments
Paketoitu lanttu
SAMSUNG CSC


Lanttu + ruis =

Meidän perheessä on aina syöty lanttua hyvällä halulla. Syy lienee mamma: äidin äitini bravuureita olivat iki-ihanat lanttusupikkaat joita koko perhe ahmi onnellisena aina kun mamma jaksoi suuritöiset herkut pyöräytellä. Olin jo lapsena supikkaisiin niin hulluna, että halusin auttaa aina mammaa niiden tekemisessä, vaikka se tarkoittikin usean tunnin hommaa. Tällä haavaa taidan myös olla suvusta se ainoa, joka niitä enää osaa tehdäkään.

Reseptiä mammalla ei tietysti ollut, lanttusupikkaat kun tehdään näppituntumalta. Mamman oppien pohjalta kirjoittelinkin sitten ohjeen tänne blogiin talteen toissakeväänä, kun viimeeksi lanttusupikkaita leivoin… HETKINEN: siis toissakeväänä???

Akuutti lanttusupikasvaje vain paheni, kun Satokausikalenteri jakoi FB-sivuillaan kuvan kokonaisena paistetusta lantusta. Supikkaita en kuitenkaan tässä elämäni hullunmyllyssä ehdi oikein millään tehdä… joten mikä avuksi?


Laakerinlehti maustaa lantun vienosti, timjami ja parmesaani ronskimmin. Tähän kokonaiseen lanttuun on kaiverrettu kolo, jonka täytin parmesaanilla. UUH!

Pahimpaan hätään lykkäsin lantun sellaisenaan, ihan kuorineen, uuniin. Odottelin sen kypsymistä kärsivällisesti kolmisen tuntia ja ahmin koko herkun voin ja suolan kera. Aijjai! Tämän lanttuannoksen voimin jaksoinkin kehitellä ideaa vähän pidemmälle, ja eipä aikaakaan kun ensimmäiset lanttupaketit jo köllöttelivät uunissani!

Todelliseen tulikokeeseen nämä laiskan leipurin lanttusupikkaani pääsivät, kun tarjosin niitä äidilleni. Huh, hyvin näytti uppoavan – suolaa äiti tosin kaipaili lisää. Kokonaista lantun kimpaletta onkin vähän vaikeampi maustaa kuin paperinohuita lanttusiivuja… joten kannattaa tarjoilla lanttupaketit sormisuolan kera!

Lanttupaketit 4:lle

2 isoa, saman kokoista lanttua

80 g parmesaania, mustaleimaa tai muuta vahvaa ja pitkään kypsytettyä juustoa

2 rkl kuivattua timjamia (ja/tai 4 laakerinlehteä)

100 g voita

2 tl suolaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

2 rkl juoksevaa hunajaa / tummaa sokeria

Ruiskuoreen:

4 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

0,5 tl leivinjauhetta

2,5 dl kylmää vettä

50 g voisulaa voiteluun

Valmistele ensin taikina: sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe kulhossa, lisää niihin kylmää vettä, ensin 2 dl ja tarpeen vaatiessa vielä puolen desin verran. Muotoile taikinasta pallo ja laita se kelmun sisään odottelemaan lanttuja.

Kuori lantut, ja halkaise ne puolipalloiksi. Pyöristele halkaisupinnan reunoja vähän – teräviä kulmia ei lanttuihin kannata jättää. Jaa taikina neljään osaan. Nosta yksi pala jauhotetulle työpöydälle (säilytä loppu taikina kelmun alla odottelemassa vuoroaan) ja kauli se reilusti kämmentä isommaksi ympyräksi. Taikinakiekko saisi mieluusti olla keskeltä hieman paksumpi, reunoilta ohuempi.

Nosta lantunpala taikinan keskelle. Hiero huoneenlämpöinen voi lantun päälle ja ripottele voin päälle 0,5 rkl timjamia, 0,5 tl suolaa, töräys juoksevaa hunajaa tai ripaus sokeria, reilusti mustapippuria ja muutama rkl hienoksi raastettua juustoa. Mausteita saa olla reilusti, isossa lantunpalassa riittää maustamista!


Timjami-parmesaani-mustapippurilanttu on hyvvää, testiin seuraavaksi valkosipuli-hunaja-chiliversio.

Nostele reunat lantun päälle varovasti sivu kerrallaan. Voitele lomittain meneviä taikinalaskoksia vedellä, jotta saat ne tarttumaan toisiinsa. Paketista pitää saada täysin tiivis, tarkastele siis huolella, ettei pakettiin jää repeämiä – itse hulautan käärön nopeasti juoksevan veden alle ja silottelen sitten märän pinnan sormilla tiiviiksi ja sileäksi.

Ripottele paketin märkään pintaan vielä hieman suolaa ja timjamia, ja laita se leivinpaperoidulle pellille. Sitten vaan loput kääröt samaan tapaan valmiiksi!


Välillä käy näinkin: tarvitaan ekstrapala taikinaa peittämään lantun päälliosa. Ihan syystä siis tämän ohjeen taikinamäärä mitoitettu hieman yli…

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Paista paketteja kuumassa uunissa noin vartti, jotta taikina kovettuu, alenna lämpöä sitten 150 asteeseen. Paista paketteja keskitasolla 2-3 tuntia, voitele niitä paiston aikana kerran tai pari voisulalla.

Lanttupaketit ovat parhaimmillaan hieman jäähtyneinä, mutta vielä lämpiminä. Mamma olisi taatusti käärinyt nämä paketit uunin jälkeen vielä villavilttiin vähintään tunniksi – näin kuori hieman pehmenee – mutta minulla ei taida siihen kuitenkaan kärsivällisyyttä enää parin tunnin uunituksen jälkeen olla. Sitäpaitsi tykkään rapeasta ruiskuoresta!


Iltapalaa äitylille!

2 339 views