Vegaaniset dan dan nuudelit lähikaupan antimista

Vegaaniset dan dan nuudelit lähikaupan antimista

vegaaniset dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit ovat olleet kiinalaisista ruuista lemppareitani siitä asti, kun kävin Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten. Jos olet joskus maistanut näitä jäätävän polttavia ja koukuttavan tulisia nuudeleita, ymmärrät ehkä miksi – dan dan nuudelit ovat ruokalaji, jota todennäköisesti rakastaa, jos on päässyt sichuanpippurin makuun kuten minä. Kaipaan välillä tuota turruttavaa poltetta niin kovasti, että mutustelen niitä sellaisenaan jos en jaksa alkaa kokkaamaan niillä. Jep, halvat on huvit!

Sichuanilaisen katuruoan dan dan mian -nimen dan dan viittaa tankoon, jonka varassa katumyyjä ruokaansa kantaa, kun taas mian tarkoittaa nuudeleita. Tangon toisessa päässä on nuudeliastia, toisessa kastike. Nämä kaksi komponenttia yhdistämällä edessäsi on yhtäkkiä jotain taivaallista! Dan dan nuudelit voidaan tarjoilla “kuivina” tai keittomaisena liemen kera ja molemmat versiot ovat minusta yhtä ihania. Myös japanilainen versio tästä ruuasta eli tantan-men ramenkeitto on herkkua!

dan dan nuudelit

Autenttinen vs. matalan kynnyksen versio

Dan dan nuudelit eivät ole mitenkään erityisen vaikeita valmistaa, mutta jostain syystä en ole kuitenkaan tehnyt tätä herkkua aiemmin kotona. Kipinä operaatioon ryhtymiselle syntyi lopulta tänä kesänä, kun söin Vancouverissa törkeän ihanat kylmät ja vegaaniset dan dan nuudelit … tai itseasiassa spagetin.

Autenttiset dan dan nuudelit eivät tosiaan ole vegaanisia, eivätkä valmistu spagetista. Ne sisältävät possua ja vaativat visiittiä aasialaiseen kauppaan jos toiseenkin, sillä raaka-ainelista sisältää liudan tuotteita joita ihan tuosta lähikaupasta ei löydy. Nuudelitkin pitäisi olla juuri oikeanlaisia, eikä mitä tahansa makarooneja. Autenttiseen makumaailmaan tarvitaan mm. Ya Cai -pikkeliä sekä kiinalaista seesamitahnaa. Kiinalaista mustaa viinietikkaakin olisi hyvä olla… sekä sichuanilaisittain maustettua chiliöljyä!

Koluttuani useampaan kertaan Kallion aasialaiset marketit olen onnistunut löytämään sen verran aineksia, että autenttisensuuntaisen version naputteleminen tänne blogiin on nyt vain ajan kysymys. Vancouverissa syömäni fuusiotyyppinen variaatio tästä herkusta muistutti kuitenkin siitä, ettei aina tarvitsisi hypätä suoraan syvään päähän näiden ruokahurahdusten kanssa! Voihan sitä aloittaa myös “sinnepäin” versioista ja soveltaa reseptiikkaa tuttujen raaka-aineiden kanssa. Varsinkin kun netti on näitä länsimaalaistettuja variaatioita täynnä! Toki eduksi olisi sovellellessa, että on joskus maistanut sitä autenttista annosta, niin tietää mihin makumaailmaan pyrkiä!

Niinpä aloitinkin dandan-kokkailuni tällä kertaa matalan kynnyksen versiolla. Nämä Vancouverissa syömäni annoksen tapaan vegaaniset dan dan nuudelit syntyvät vähän tutummista lähikaupan raaka-aineista, mutta lopputulos toimii silti sen autenttisen annoksen kaipuuseen!

sichuanpippuri

“Sinnepäin resepti”

Dan dan nuudeleiden makuun pääsee tosiaan siis myös hieman vähemmällä erikoisraaka-aineiden metsästämisellä ja halutessaan myös ilman eläinperäisiä tuotteita. Ruun sielu eli sichuanpippuri on tosin jostain paikallistettava, ilman sitä ei tätä ruokaa yksinkertaisesti voi minusta tehdä. Itselläni onkin kotona sichuanpippuria aina! Kaapistani löytyy niin punaista kuin kukkaisan aromaattista vihreää sichuanpippuria, kokonaista kuin valmiiksi jauhettuakin. Tähän reseptiin suosittelen punaisia sichuanpippureita, mieluiten kokonaisina ja itse juuri ennen käyttöä kevyesti kuivalla pannulla paahdettuina ja murskattuna. Näin saat niistä parhaan hyytävän-polttavan makuelämyksen irti!

Muuten tämän “sinnepäin reseptin” raaka-aineet löytyvätkin visiitillä johonkin vähän paremmin varusteltuun korttelikauppaan: tarvitset soijaa, riisiviinietikkaa, jonkinlaisia nuudeleita (tai spagettia!), chilihiutaleita, makeutusta (itse käytän kokkailussa lähes aina agavesiirappia, mutta sokerikin käy), maapähkinävoita, joitain vihanneksia sekä annoksen pinnalle ripoteltavan proteiinin. Autenttisessa versiossa se tosiaan on jauhelihaa, mutta vegaanisena nuudelit voi toteuttaa esim. jollain kaupan alati laajenevalla murumaisella kasviproteiinivalmisteella tai sienillä, maapähkinöillä, savutofulla… mikä nyt kellekin maistuu.

Itse päädyin käyttämään annoksessa rapeaksi paistettua ja murustettua kotimaista jalotempeä. Murustettuna paistettua tempeä meillä onkin syöty viime talven neronleimauksestani asti jos jonkinlaisten ruokien osana, sillä pidän kovasti tempen kevyesti fermentoidusta mausta ja rakenteesta. Tempeh tuo ruokaan proteiinin lisäksi kivasti myös umamia.

vegaaniset dan dan nuudelit

Kesäkuukausien hellepäivinä söin nämä(kin) nuudelit mieluiten kylminä ja ns. “kuivina”. Tällöin lisään nuudeleihin myös raikkautta ja rousketta kurkulla ja retiiseillä. Talven tullen ennustan halajavani nuudelini tulikuumina ja liemimäisinä!

Vegaaniset dan dan nuudelit

2:lle

n. 225 g kuivia vehnänuudeleita (huom! Tarkista ettet osta vahingossa munanuudeleita)

Kastike:

3 rkl karkeaa maapähkinävoita

1½-2 rkl soijaa

2 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1 rkl riisiviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)

muutama tippa (n. ¼ tl) paahdettua seesamiöljyä

puolikas valkosipulin kynsi

noin peukalon pään verran raastettua inkivääriä

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

2-4 tl (sichuanilaista) chiliöljyä*

+ ripaus chilihiutaleita (tulisuudenkaipuun ja käyttämäsi öljyn tulisuuden mukaan)

Lisukkeet:

1-2 kevätsipulin vartta

1 kuorittu avomaankurkku tai 10 cm pätkä kurkkua

6-7 retiisiä

puolisen ruukkua thaibasilikaa / ruukku babypinaattia tai mustakaalia

Muruseos:

125 g tempehiä

1-2 rkl öljyä

1 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1½ valkosipulin kynttä

pieni pala inkivääriä

1 rkl soijaa

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

* Voit käyttää ohjeessa tarvittaessa mitä tahansa kaupan chiliöljyä, mutta mikäli joudut joka tapauksessa piipahtamaan aasialaiseen markettiin sichuanpippurin perässä, kannattaa sieltä etsiä kiinalaista, mieluiten sichuanilaista punaista chiliöljyä. Kotitekoinen sichuanilaisittain maustettu öljy on kuitenkin ehdottomasti paras vaihtoehto ja sitä on suhteellisen helppo tehdä itse. Ja kun sitä kerran tekee, öljyä voi käyttää kaikenlaiseen muuhunkin, se kun säilyy hyvin. Yksinkertainen sichuanilaisen chiliöljyn resepti löytyy esim. täältä. Jos et löydä chiliöljyä ollenkaan, korvaa se reseptissä neutraalin makuisella kasviöljyllä ja lisää ruokaan makusi mukaan tulisuutta kuivatuilla chilihiutaleilla.

Muruseos:

Raasta tempeh tai surauta se silppurilla hienoksi muruksi. Paista tempeh öljyssä paistinpannulla rapeaksi. Tähän menee keskilämmöllä viitisen minuuttia. Murskaa sichuanpippurit mahdollisimman hienoksi jauheeksi ja lisää pannulle. Raasta pannulle vielä puolitoista valkosipulin kynttä ja muutaman sentin mittainen pätkä inkivääriä ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää pannulle sitten lusikallinen soijaa ja agavesiirappia/sokeria ja paista vielä sen aikaa, että seos rapeutuu, saa hyvän värin ja valkosipuli kypsyy. Ota pannu liedeltä ja jätä tempehmuru odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistelua.

Lisukkeet:

Kuutioi kurkku sekä retiisit. Leikkaa kevätsipulista nuupahtaneet osat ja varsien latvat pois ja silppua loput. Riivi thaibasilikan lehdet oksistaan. Pidän thaibasilikan miedon anismaisesta aromista tässä ruuassa, mutta hitusen autenttisempi valinta lähikaupan lehtivihreäksi tähän ruokaan olisi esim. bok choy, ruukkupinaatti tai mustakaali.

Kastike:

Sekoita maapähkinävoi, soija, riisiviinietikka, sichuanpippuri, chilihiutaleet, chiliöljy, seesamiöljy ja agavesiirappi/sokeri. Raasta sekaan hienolla terällä muruseoksen tekemisestä yli jäänyt valkosipulin kynnen puolikas ja inkivääriä. Tarkista maku – seoksen pitäisi olla tulisen polttavaa, hitusen makeaa, suolaista ja etikkaista. Kastike on todella vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla. Jos tulisuus mietityttää, lisää sichuanpippuria, chiliöljyä ja chilihiutaleita ensin ohjetta vähemmän ja nosta määrää sen mukaan mikä itsellesi tuntuu sopivalta.

Annoksen kokoaminen:

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan kypsiksi ja valuta ne. Älä suolaa vettä! Jos käytät ruuassa pinaattia/mustakaalia, laita se siivilän pohjalle niin, että kuumat nuudelit vesineen valuvat kypsyttyään vihannesten päältä – tämä riittää “kypsentämään” nämä lehtivihreät. Halutessasi voit säästää osan nuudeleiden keitinvedestä sekoitettavaksi annokseen (½-1,5 dl per annos), jolloin nuudeleista tulee keittomaisempia.

Mikäli haluat tarjota dan dan nuudelit kylminä, huuhtele keitetyt nuudelit kylmällä vedellä ja valuta huolella. Sekoita nuudeleihin kastike sekä noin puolet kurkusta, retiisistä, thaibasilikasta, kevätsipulista ja tempehmurusta. Annostele näin aikaansaamasi vegaaniset dan dan nuudelit kulhoihin ja ripottele päälle loput lisukkeet. Tarjoile heti!

vegaaniset dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit voi halutessaan tarjoilla myös niin, että nuudelit, kastike ja lisukkeet tarjoillaan omissa kipossaan ja jokainen ruokailija miksaa aineksista itselleen oman seoksen. Perinteinen järjestys on lusikoida kastike kulhon pohjalle ja nostaa nuudelit sen päälle. Nuudeleiden päälle kasataan lisukkeet ja lopuksi kaikki sekoitetaan yhteen.

Sekin mainittakoon, että dan dan nuudelit eivät perinteisesti vissiin ole tarjolla näin isossa annoskoossa. Tässä “sinnepäin” reseptissäni on myös liikaa murua suhteessa nuudeleihin. Autenttisessa versiossa sitä laitetaan nuudeleille vain muutama lusikallinen. Mutta minkäs teet kun kaikki on niin hyvää! Kun palaan asiaan sen autenttisemman version kanssa, pistän itseni paremmin kuriin 😀 (ehkä).

vegaaniset dan dan nuudelit

PS. Vielä yks vinkki kiireisiin päiviin! Yhtenä päivänä tein annokset Dan dan nuudeleita niin, että mittasin kastikkeen raaka-aineet suoraan kulhojen pohjalle. Perään viipaloin raakaa porkkanaa ja leikkasin suoraan tähkästä tuoreita maissinjyviä (kun ne olivat ainoat tuoreet asiat kotona). Paistoin mukaan vielä lämpimästä papusalaatista ylijääneet seitan chorizot ja annostelin kulhoihin sitten nuudelit. Sekoitus, ja ruoka oli siinä! Toisinsanoen, vaikka ohje näyttää pitkältä, se on loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen ja yksinkertaistettavissa vielä lisää 🙂

Pps. Lisää nuudelireseptejä löydät täältä!

673 views

Murustettu tempeh & cashew-misokastike kauden juuresten kera

by Juulia 2 Comments
Murustettu tempeh & cashew-misokastike kauden juuresten kera

Pikkujoulubrunssin tilan ja juomat tarjosi Juomavinkki

tempehMurustettu tempeh & cashew-misokastike + mitkä vaan rehut = brunssiherkusta jalostettua arkiruokaa

Nyt kun kevät jo kolkuttelee ovella, on varmaan oivallinen hetki pohtia pikkujoulutarjoiluja. On on! Vietimme nimittäin blogaajaporukalla viime marraskuussa mitä herkullisimman pikkujoulubrunssin, mutta minä saamaton luuseri en saanut aikaiseksi kertoa siitä teille lukijoille silloin oikeana ajankohtana. Niinpä palaan asiaan nyt …eh… aloitan ensi pikkujoulujen suunnittelun kerrankin oikein hyvissä ajoin!

Parempi myöhään…

Olen huomannut, että ellen kirjoita asioista kun ne ovat tuoreessa muistissa, ne tuppaavat unohtua minulta kokonaan. Näin on käynyt lukuisien ruokamatkaraporttien kanssa (niinpä, montako sellaista olette täältä edes lukeneet?) ja hyvin usein myös erilaisten kausiruokien kanssa. Kun tietyn tuotteen sesonki on ohi enkä ole saanut juttua ajoissa kyhättyä kasaan, se unohtuu arkistoihini eikä pääse esiin enää edes myöhässä. Usein on nimittäin niin, että kun aihe olisi taas ajankohtainen, eivät ne vanhat kuvat enää ylitäkään rimaani ja resepti jää tyystin julkaisematta ellen innostu uudelleenkuvaamaan sitä… (Näin kävi esim. fuusiokeittiön sipulikeiton kanssa: kuvasin sen jo vuosi sitten mutta en saanut juttua julki ennen kevättä. Uusintakuvaushommiksi meni!)

Tästä harmistuneena olen nyt ottanut asiakseni siivota juttuluonnosten arkistoani ja pistellä siellä pidempään hillottuja aivan hyviä ideoitani julki, vaikkeivät ne sitten olisikaan enää 100% julkaisuajankohtaan sopivia teemaltaan.

Beach House Kitchenin punajuuriarancinit ♥♥♥

Huh mitkä näkymät!

Hannan Sopan paahdetut kurpitsalohkot miso-cashewkastikkeen kera: tämän päivän reseptin inspiraationlähde!

…kuin ei milloinkaan!

Minulle itseasiassa jäi niistä pikkujoulubrunssin syömingeistä muutamakin ruokaidea arkikäyttöön, joten jollet ole laillani valmis aloittamaan ensisyksyn pikkujoulukauden tarjoilusuunnitteluja ihan vielä, voit saada tästä koosteesta ideoita ihan arkiruokailuusi. Miksei tietysti myös tuleviin kevään juhliin?

Tarjolla oli seuraavat herkut:

Itse toin tarjolle mustalla baba ganoushilla ja hauskasti poksuvalla pop rocks dukkahilla päällystettyä kotitekoista hapanjuurileipää 🙂

Pikkujoulubrunssimme juotavat (mm. muutamassa kuvassakin näkyvä Kahlúa Espresso Martini) ja hulppean Helsingin kattojen yläpuolelle levittyvän tilan tarjosi meille Juomavinkki.

pop rocks dukkah

Musta baba ganoushMusta baba ganoush & pop rocks dukkahpop rocks dukkah sekä itse leivottua hapanjuurileipää
Mutta palataanpa vielä asiaan arkiruokainspiraatio! Yksi ihanista brunssiherkuistamme, Hannan Soppa -blogin paahdetut kurpitsalohkot miso-cashewkastikkeen kera sai minut niin pauloihinsa, että jotain samankaltaista oli tehtävä hyvin pian brunssin jälkeen kotonakin. Erityisesti rakastuin misolla maustettuun cashewkastikkeeseen, jota olisin oikeastaan voinut syödä ihan sellaisenaan lusikalla suoraan purkista tilaisuuden tullen.

Blogiani tiiviisti seuraavat sen varmaan jo tietävätkin, että käytän erilaisia misotahnoja jos jonkinlaisissa ruuissa. Jostain syystä cashewpohjainen misokastike ei kuitenkaan ole tullut mieleeni! Törkeän hyvää ja voi miten helppoa. Cashew-misokastiketta onkin tullut tehtyä brunssin jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä kyllästymistä ole näkyvissä. Päivän reseptissä paritan tuon herkun kelta- ja raitajuurien, bok choyn ja suolaisenmakean, kullanrapeaksi paistetun tempeh-murun kaveriksi.

murustettu tempeh

Murustettu tempeh ja cashew-misokastike + kauden juureksia

2:lle

vegaaninen

n. 500-600 g kypsiä juureksia ja/tai kurpitsaa (esim. kelta-, puna-, tai raitajuurta, myskikurpitsaa, bataattia…)

nippu bok choyta

Murustettu tempeh:

125 g tempeh -kiekko

1-1½ rkl soijakastiketta

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1 raastettu valkosipulin kynsi

1½-2 rkl öljyä (itse tykkään käyttää tässä miedon makuista seesamiöljyä)

Cashew-misokastike:

50 g suolattomia cashewpähkinöitä

1 satsuman / puolen appelsiinin mehu

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1½ rkl vaaleaa ja mietoa misotahnaa (shiromiso)

½-1 tl soijakastiketta

Liota cashewpähkinöitä runsaassa vedessä n. 2 tuntia. Kiiretapauksessa voit liottaa pähkinöitä kuumassa vedessä puolisen tuntia. Kypsennä käyttämäsi juurekset/kurpitsa haluamallasi tavalla – itse tykkään paahtaa ne uunissa.

Rouhi muutamaan osaan paloiteltu tempeh karkeaksi muruksi tehosekoittimen silppurissa tai pala kerrallaan sauvasekoittimella pienen kulhon pohjalla. Voit myös raastaa tempen raastimen karkealla terällä. Kuumenna pannulla öljy keskilämmöllä ja paista murustettu tempeh välillä pohjia myöten sekoitellen rapeaksi. Lisää pannulle sitten kaikki mausteet ja jatka paistamista, kunnes neste imeytyy tempeen ja muru on kullanruskeaa.

Tempen valmistuessa viimeistele misokastike ja muu salaatti. Annostele lautasille juures/kurpitsapalat sekä bok choy (pienet lehdet voit tarjota kokonaisina, isommat muutamaan osaan paloiteltuina ja joko raakana tai muutaman minuutin ajan höyrytettyinä/kiehautettuina). Huuhtele ja valuta cashewpähkinät ja soseuta ne muiden kastikkeen raaka-aineiden kanssa tasaiseksi paksuhkoksi tahnaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman soijaa (soijan määrä riippuu käyttämäsi soijan ja misotahnan suolaisuudesta).

Viimeistele annokset tempeh-murulla ja cashew-misokastikkeella. Tarjoile heti!

tempeh salaatti

151 views

DIY MasterChef mystery box -haaste!

by Juulia 0 Comments
DIY MasterChef mystery box -haaste!

masterchef mysteerilaatikkohaasteMitäs tekisit näistä: “tötterökaali”, “vihreä kukkakaali”, “se lantun näköinen mikä ei oo lanttu”, porkkana, mustikka, päärynä (sekä kuvasta ulos unohtunut mandariini)?

DIY MasterChef mystery box -haaste:

Tässäpä jokaiselle kotikokille hauska pikku leikki: laita kumppani, kaveri tai perheenjäsen puolestasi kauppaan ilman listaa saatesanoin “osta sitä mistä sä tykkäät”. Kun ostokset sitten ovat keittiössäsi, koita keksiä jokaiselle raaka-aineelle käyttötapa yhdelle ja samalle aterialle. Helppo nakki, vai mitä?

Lilly Martin Spencer: Young Husband: First Marketing, 1854

Lilly Martin Spencer: Young Wife: First Stew, 1854

“Tuo sitä mistä sä tykkäät”

Jep, niinhän sitä luulis. Ensinnäkin voi käydä niin, että kun toiselle sanoo että no osta sellaista mistä sä tykkäät, hän ilmoittaa ettei tiedä mistä tykkää. Suureksi yllätyksekseni kaikki eivät ilmeisesti analysoi syödessään, mistä kaikista elementeistä kyseinen ruoka koostuu – siitä vaan tykkää tai ei tykkää. Ilmeisesti jos ei itse ole kiinnostunut kokkailusta, eikä käy normaalisti ruokaostoksilla (varsinkaan ilman keittiötä dominoivan ruokahullun kirjoittamaa listaa), eikä ahmi jokaikistä ruokaohjelmaa ja ohjetta mitä netistä löytää, voi olla haastavaa listata raaka-aineita mistä pitää.

Niinpä ohjeistusta voi täydentää pitkän työviikon kiristämällä äänellä hellästi sanoin: “no esim. älä tuo sitä mistä sä ET tykkää”  tai jopa “siis jos nyt vaan tuot jotain juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja”.  Lisäksi ohjeistusta voi tietysti vielä täydentää kertomalla, mitä kotona jo on, jotta toinen menee vielä enemmän sekaisin siitä, mitä sieltä kaupasta oikein voi tuoda ja pitäisi tuoda.

Pisteet omalle armaalleni, joka (lähes) mukisematta kävi kaupassa varusteltuna kaikilla näillä edellämainituilla neuvoilla kun en itse jaksanut miettiä mitä sitä kokkaisi enkä ehtinyt itse mukaan mahdollisia ostoksia ihmettelemään. Sankarillisesti kotiin kantautui “vihreä kukkakaali” (toim. huom. Juuso kyllä tietää että se on parsakaali, joten laitetaan tämä perjantaiaivojen piikkiin), “lanttu joka ei ole lanttu”, “tötterökaali”, pussillinen porkkanoita, muutama päärynä, luomumandariineja sekä rasiallinen pensasmustikoita.

Epäselväksi jäi vielä tässä vaiheessa, ovatko nämä raaka-aineet puolisoni mielestä hyviä. Esim. maistiaispalan perusteella nauris kuulemma maistuu lantulta ja ilmeen perusteella en ainakaan oleta kummankaan olevan lempparia. Itse joka tapauksessa tykkään kaikista rehuista ja Juuso taas yleensä tykkää kaikesta laittamastani ruuasta (kunhan siinä ei ole homejuustoa), joten eiköhän näistä jotain molempia miellyttävää saada aikaan!

Bonushaaste: laita ruoka liedellä!

Eli helppo nakki! Näistähän tehdään tietysti uunijuureksia ja paahdettua kaalia mandariinikastikkeella ja niistä päärynöistä ja mustikoista tehdään jälkkäriksi vaikka smoothie… Paitsi että meillä ei just nyt ole toimivaa uunia. Se hajosi reilu viikko sitten ja siitä asti meillä onkin itse asiassa syöty lähinnä take away -ruokaa ja pizzaa.

Eli näistä herkuista pitää kehitellä jotain liedellä. Ööh. Siis pitääkö tässä nyt väsätä joku juures-kaalikeitto??? Hetken pohdittuani päädyin lopulta tekemään elämäni kolmatta kertaa kaalikääryleitä. Meillä ei niitä juuri lapsuudessa syöty, joten en yleensä edes muista koko ruokalajin olemassaoloa. Mutta kerrankos sitä! Kaalikääryleet saivat täytteen nauriista, porkkanoista, sipulista ja kaapista kaivetusta muruksi rouhitusta tempehistä. Kaapista löytyi onneksi myös purkillinen kaurakermaa sekä yksi osittain ruuanlaittoon uhrattavaksi sopiva portteri, joten päätin haudutella kaalikääryleet portterikermassa.

kaalikääryleetJuureksilla ja tempehillä täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

parsakaalisalaattiParsakaalisalaatti päärynällä, mustikoilla, suolapähkinöillä ja mandariini-misokastikkeella

Jäljelle jääneet raaka-aineet, eli parsakaali, päärynä, mustikat ja mandariini kokivat muodonmuutoksen parsakaalisalaatiksi, jota tein alkusyksystä New Yorkin matkan innoittamana – pienin muutoksin tosin.

Korvasin alkuperäisohjeen kurpitsansiemenet suolapähkinöillä, kuivatut karpalot pensasmustikoilla ja sitruunamehun mandariinimehulla. Retiisejäkään ei tästä salaatista nyt löytynyt, mutta eipä se kokonaisuutta suuresti haitannut.

kaalikääryleet

Ilman tätä eksperimenttiä en olisi ikinä päätynyt tekemään kaalikääryleitä, enkä ainakaan tarjoaisi niiden kanssa parsakaalisalaattia, mutta lopputulos oli kuin olikin silti erinomaisen mieluisa! Itseasiassa… opin, että puolisoni rakastaa kaalia ja erityisesti kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa. “Törkeen hyvää” oli saamani spontaani palaute. Tämä ihmiskoe on ehkä uusittava toisenkin kerran …eikä vain siksi, etten joutuisi itse aina käymään kaupassa 😉

Tempehillä ja juureksilla täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

2-4:lle

vegaaninen

Kaalikääryleet:

1 suippokaali

n. 120 g naurista

n. 120 g porkkanaa

125 g tempehiä

1-2 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen keltasipuli / 2 salottisipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua kirveliä tai timjamia

2 rkl siirappia

1-2½ rkl soijakastiketta (riippuen kuinka suolaista soijaa käytät)

Portterikermakastike:

1-2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvavalmistetta

2 dl kaurakermaa

1-1½ dl portteria*

suolaa, pippuria

*vegaanisista oluista löytyy listausta esim. täältä tai täältä.

Valmista ensin kaalikääryleet. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Leikkaa kaalin tyvestä sentin verran pois, jotta lehdet pääsevät irtoamaan rikkoutumatta. Laita kaali kiehuvaan veteen ja irrottele siitä kaalinlehti kerrallaan sitä mukaa kun ne pehmenevät. Tarvitset 8 isoa ja ehjää kaalinlehteä.

Kuori ja kuutioi porkkana sekä nauris noin puolen sentin kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Rouhi tempeh tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella muruksi (voit myös pilkkoa sen veitsellä niin pieneksi muruksi kuin pystyt, jos et omista edellämainittuja koneita). Kuumenna paistinpannussa öljy ja paista juureskuutioita, tempehmurua ja sipulia keskilämmöllä, kunnes juurekset pehmenevät ja kaikki raaka-aineet saavat hieman väriä. Lisää pannuun sitten valkosipuli, siirappi ja soijakastike (vähäsuolaista voit laittaa 2-2½ rkl, suolaisempaa 1-2 rkl). Pyörittele kaikki huolella sekaisin mausteiden kera ja nosta pannu sitten liedeltä.

Vuole pehmeistä kaalinlehdistä paksu lehtiruoti varovasti hieman ohuemmaksi ja laita sitten reilu ruokalusikallinen täyteseosta kaalinlehden tyveen. Käännä lehden reunat täytteen päälle ja rullaa kaalin lehti täytteen ympärille tiukasti. Jatka samoin, kunnes täyte loppuu (sen pitäisi riittää noin kahdeksalle suippokaalinlehdelle.)

Paista kaalikääryleihin pastinpannussa kasvirasvassa kaunis pinta molemmin puolin ja käännä lopuksi kaalikääryleet niin, että niiden sauma on vasten pannua. Lisää pannulle sitten portteri sekä kaurakerma ja mausta seos ripauksella suolaa ja mustapippuria. Peitä paistinpannu kannella ja säädä lämpö miedolle (induktioliedellä 3). Anna kaalikääryleiden muhia kannen alla n. 20-30 minuuttia. Voit lusikoida portterikermaa kääryleiden päälle muutaman kerran hauduttelun aikana. Tarjoile kaalikääryleet portterikerman ja salaatin kera. Isomman nälän iskiessä ja varsinkin jos syöjiä on useampi kuin kaksi lisukkeeksi voi tietysti keitellä vielä riisiä tai pottumuusia tai mistä nyt tykkää.

kaalikääryleet

Ps. Mitä sitä nyt katsois, kun tuli katsottua tän vuotinen MasterChef Australia just loppuun?

Pps. Se käyttämättä jäänyt kaalin sisempi osa sekä Tempeh-pakkauksen toinen pala (jos käytät JaloTempeä!) uppoaa tietysti tempeh-kaalipannuun 🙂

174 views

Ruokaisa syyssalaatti & hapankaalikastike + pohdintoja fermentoinnista

by Juulia 15 Comments
Ruokaisa syyssalaatti & hapankaalikastike + pohdintoja fermentoinnista

Kaupallinen yhteistyö Yosa

hapankaalikastikeSyyssalaatti & umaminen hapankaalikastike – pyrkimykseni tehdä annos hyville suolistobakteereille

Olen lapsesta asti pitänyt happamista mauista: juonut piimää litratolkuittain ja lusikoinut suuhuni niin viiliä kuin bulgarian jugurttiakin nautinnolla. Kun siskot lappasivat viilin päälle kanelia ja sokeria, minusta se oli herkkua sellaisenaan tai muutaman rusinan kanssa. Muistankin varsin hyvin, kun Yosa tuli markkinoille vuonna 1995 – äiti kantoi kotiin maun toisensa perään ja niistä jokainen maistui myös minulle! Yosan hieman happamaan ja raikkaaseen makuun oli helppo tykästyä, kun tuotteet eivät olleet liian makeitakaan.

Lapsuuden kodissani syötiin myös paljon hapankaalia, jonka makua kasvoin rakastamaan. Vesi nousee kielelle edelleenkin pelkästä valkosipulihapankaalin ajatuksesta! Aikuisiällä ruokapöytäni happamat vakkarit (Yosa, viili, bulgarian jugurtti, piimä, hapankurkku ja hapankaali) ovat saaneet seurakseen hapanjuureen leivotun ruisleivän, jota aloin leipomaan jo reilut 10 vuotta sitten saatuani kimmokkeen jostain silloisesta TV-ohjelmasta. Oma ruisleipäjuuri on edelleen hartaimmin vartioimiani aarteitani, vaikka leivän leivontaan välillä vähän pidempiä taukoja tulisikin.

Seuraava luonnollinen askel fermentoitujen makujen maailmassa olisikin varmasti kasvisten itse fermentoiminen – esimerkiksi kimchiä olen haaveillut tekeväni itse jo pitkään. Iki-ihanien hapanoluiden paneminen on jo ehkä turhan iso haaste, mutta kotioloissa onnistuu käsittääkseni melko helposti trendikkäät hapanjuomat kombucha, kefir sekä rejuvelac.

hapankaalikastikeHapankaalikastike

Ottaen huomioon, että juomia ja ruokia on fermentoitu sekä maun että parantuneen säilyvyyden vuoksi ammoisista ajoista asti, on hauskaa että fermentointi on juuri nyt niin kovin pinnalla. Juureen leivotut leivät, luonnollisilla hiivoilla fermentoituneet alkuviinit ja erilaiset hapatetut vihannekset pulpahtelevat esiin nyt lähes jokaisessa vierailemassani kiinnostavassa ravintolassa (esim. Berliinin Industry Standard ja kotikulmien Grön sekä Wino). Tuntuu, että perinteisiä ruuanvalmistustapoja vaalitaan ja arvostetaan siinä missä lähi- ja sesonkiruokaakin.

Ruokapöytäni vanha tuttu Yosakin valmistetaan fermentoimalla; valmistusprosessissa kotimainen täysjyväkaura frementoidaan tarkoin valituilla ja tieteellisesti tutkituilla maitohappo- ja bifidobakteereilla. Yosa oli itseasiassa esimmäinen kauratuote maailmassa, joka valmistettiin tällä menetelmällä! Menetelmä pohjautuu Laatokan Karjalaiseen perinneruokaan, hapatettuun kaurakiisseliin kiesaan 🙂 Yosa -tuotteet ovat täysin kotimaisia, säilöntäaineettomia, laktoosittomia, soijattomia ja kasviperäisiä. Gluteeniakin osassa Yosa –tuotteista on vain alle 20mg/kg.

Omia välipalasuosikkejani Yosa tuoteperheestä ovat mm. luomulaatuiset Paratiisi sekä Punaiset Marjat, uutuusmaku Kookos-lime ja Yosa Break Uuniomena-Viikuna (jonka usein nappaan evääksi töihin, sen mukana kun tulee pieni lusikka).

 Yosa Sport

Maitohappobakteerit, probiootit ja prebiootit

Opin tätä juttua kirjoittaessani muutamia ainakin itselleni uusia juttuja liittyen maitohappobakteereihin sekä probiootteihin (sana, jonka sisällöstä en aiemmin ehkä ollut ihan kärryillä), joten nyt seuraa pieni tiivistelmä oppimastani teillekin. Jutun lopusta löytyy käyttämieni lähteiden luettelo.

Probiootiksi saa kutsua vain eläviä mikrobeja, joilla on tutkimuksissa todistettuja terveysvaikutuksia. Niinpä vaikka probiootit maitohappobakteereja olisivatkin, saa maitohappobakteeria kutsua probiootiksi vasta, kun sen teho on tieteellisesti todistettu. Suomessa tutuimmat probioottiset elintarvikkeisiin lisättävät maitohappobakteerit ovat Lactobacillus– sekä Bifidobacterium -suvun bakteereita. Hapattaessa ruokatuotteisiin kehittyy maitohappobakteereja, mutta vaikka kaikki fermentoidut tuotteet auttavat yleisesti vatsan mikrobistoa, millä tahansa maitohappobakteerilla ei probioottista vaikutusta siis ole.

Maitohappobakteerit ovat suolistolle luonnollisia ja hyvää tekeviä kumppaneita. Ne pitävät suoliston happamana, mikä osittain estää huonojen bakteerien kasvua. Probioottien terveysvaikutuksia on tutkittu sekä Suomessa että maailmalla runsaasti ja tällä haavaa näyttöä on esim. avusta laktoosi-intoleranssin sekä ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden lieventämiseen. Euroopassa probiootteihin liityviä terveysväittämiä valvotaan kuitenkin tiukasti! Sen jo tiesinkin, että probiootteja kannattaa myös syödä antibioottikuurin yhteydessä, tai kun haluaa välttyä mahatautiepidemialta.

syyssalaattiLautasellinen prebiootteja sisältävää salaattia + maitohappobakteereja sisältävä kastike = hyvä kombo

Probiootti ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke: se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä ole yhtä tehokas toiselle (oli se peräisin sitten apteekin purkista tai probioottisesta elintarvikkeesta) – meillä jokaisella kun on suolistossa oma bakteerikantamme, johon vaikuttaa mm. syömämme antibioottikuurit, ikä sekä ruokavalio. Myös sillä on tietysti merkitystä, minkä verran ja kuinka kauan probiootteja syö.

On myös hyvä tietää, että jotta probiootit viihtyisivät suolistossamme, ne kaipaavat oikeanlaista ravintoa: prebiootteja. Jos siis huolehtii omassa ruokavaliossaan pelkästään probioottien saamisesta, jää homma ikään kuin puolitiehen – suuhun kannattaa lusikoida myös prebiootteja sinne juuri lykkäämiensä probioottien ravinnoksi.

Probiootteja saa probioottisista elintarvikkeista sekä tietysti apteekin purkeista; maitohappobakteereja maitohappokäymisen avulla valmistetuista elintarvikkeista, kuten jogurtista, hapankaalista, kimchistä, misotahnasta tai vaikka tempehistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuumennus tuhoaa niin probiootit kuin muutkin hyvät maitohappobakteerit – syö ne siis mieluiten kuumentamattomina tai lisää ne ruokaan vasta sen hieman jäähdyttyä.

Prebiootteja saa esim. parsasta, sipuleista, maa-artisokasta, punajuurista, bataatista, kaalista, marjoista, voikukanlehdistä, linsseistä ja rukiista. Monet prebioottipitoiset ruuat voivat aiheuttaa mahanpuruja niihin tottumattomille (kuten vaikkapa maa-artisokka), joten niitä kannattaa lisätä ruokavalioon vähän kerrallaan.

yosa greek style

Ja sitten kokataan!

Maitohappobakteerit, prebiootit ja probiootit mielessäni vilistäen kehitin acidofilus- ja bifidobakteereja sisältävästä Yosan Greek Style –kauravälipalasta maitohappobakteeririkkaan salaatinkastikkeen, joka tarjoillaan tietysti prebioottirikkaan salaatin kera. Resepti on Yosan tavoin maidoton ja tarvittaessa täysin soijaton, lisäksi se on vegaaninen. Keliakialiiton suosituksen mukaan Yosa Greek Stylen pitäisi sopia myös keliaakikolle, sillä siinä on gluteenia vain alle 20 mg/kg.

Hapankaalikastike sisältää Yosa Greek Stylen lisäksi hapankaalia, sekä joko umamipitoista misotahnaa tai soijatonta ja luontaisesti gluteenitonta coconut aminos –kastiketta, josta umamia löytyy siitäkin. Mausteiksi kastikkeeseen laitetaan valkosipulia ja halutessa myös inkivääriä ja/tai chiliä. Salaattiini taas tulee mm. hernetempehiä, bataattia, myskikurpitsaa, keltajuurta, linssejä sekä äidin poimimia pirteän kirpeitä puolukoita!

Uskallan muuten toivoa, että hapankaalikastike maistuu myös heille, jotka eivät ole kaltaisiani hapankaalifaneja! Hapankaalihullu testiryhmäni ei nimittäin järjestämässäni ex tempore sokkomaistelussa arvannut kastikkeen sitä sisältävän laisinkaan 😀

Umaminen hapankaalikastike

 2:lle

1 dl hapankaalia

3-5 rkl Yosa Greek Style –kauravälipalaa

1-2 rkl misotahnaa / coconut aminos –kastiketta

1 valkosipulin kynsi

(n. 1-2 cm pala tuoretta inkivääriä)

(maun mukaan chilikastiketta kuten Srirachaa)

Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sileäksi ja tarkista maku. Kastikkeesta saa miedompaa käyttämällä enemmän Yosaa, suolaisempaa lisäämällä misoa / coconut aminos –kastiketta. Makua voi täydentää halutessaan tuoreella inkiväärillä ja/tai chilillä.

Hapankaalin voi kokeilla vaihtaa myös tulisen intensiiviseen kimchiin, jolloin mison / coconut aminos –kastikkeen määrää kannattaa hieman vähentää. Vegaaneille muistutuksena, että kimchissä on usein kalakastiketta ja/tai suolattuja fermentoituja katkarapuja, joten käsiinsä kannattaa joko etsiä vegaanista kimchiä tai tehdä sitä itse.

Perinteisessä misotahnassa on yleensä aina jonkin verran soijaa, vaikka tahnan pääraaka-aine joku muu (riisi, tattari, ohra…) olisikin. Suomesta en ole löytänyt soijatonta misoa, mutta rapakon takana Pohjois-Amerikassa valmistetaan jo esim. soijatonta kikhernemisoa, adzukipapumisoa sekä riisimisoa. Mikäli soijaton miso kiinnostaa, eikun guuglaamaan – ehkä niistä joitain saa tilattua Suomeenkin asti!

yosa

Juures-linssisalaatti

2:lle

1 pieni bataatti

½ myskikurpitsaa

3-4 raitajuurta

1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

1,5 dl mustia linssejä

4 dl vettä / kasvislientä

150 g herne- tai lupiinitempeä (tai soijapavuista valmistettua tempeä)

2 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia

1 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tamaria tai coconut aminos –kastiketta

½ dl puolukoita

(1 dl pähkinäistä kukkakaalimurua – resepti löytyy täältä)

Jos mahdollista, käytä luomujuureksia, kurpitsaa ja linssejä. Pese juurekset ja kurpitsa mutta älä kuori niitä. Leikkaa keltajuurista kanta pois ja puolita ne. Viipaloi myskikurpitsa ja bataatti noin sentin paksuisiksi kiekoiksi.

Aseta kurpitsa, bataatti ja keltajuuri uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä. Mausta ripauksella suolaa ja paista 200 asteisessa uunissa, kunnes palat saavat hieman väriä ja ovat kypsiä (n. 35-45 min uunista riippuen).

Keitä linssit vedessä tai kasvisliemessä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Valuta mahdollisesti kattilaan jäänyt neste huolella pois.

Kuutioi käyttämäsi tempe noin sentin paloiksi. Paista paloja oliiviöljyssä paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes palat muuttuvat kullanruskeiksi. Lisää pannulle tamari / coconut aminos –kastike sekä siirappi ja jatka paistamista kunnes neste imeytyy tempeen. Siirrä pannu pois liedeltä.

Annostele lautasille ensin linssejä, sitten kurpitsaa, bataattia ja keltajuuria. Jaa annoksille lopuksi makean suolaiset tempe -kuutiot sekä puolukat (ja pähkinäinen kukkakaalimuru, mikäli haluat). Annostele hapankaalikastike hieman jäähtyneen juures-linssisalaatin päälle.

syyssalaatti

Lähteet: Evira, HS, Wikipedia

Ps. Oletteko kokeilleet fermentointia? Kuulisin mielelläni miten se on sujunut! Toki muutkin kommentit ovat erittäin tervetulleita! 🙂

397 views