DIY MasterChef mystery box -haaste!

by Juulia 0 Comments
DIY MasterChef mystery box -haaste!

masterchef mysteerilaatikkohaasteMitäs tekisit näistä: “tötterökaali”, “vihreä kukkakaali”, “se lantun näköinen mikä ei oo lanttu”, porkkana, mustikka, päärynä (sekä kuvasta ulos unohtunut mandariini)?

DIY MasterChef mystery box -haaste:

Tässäpä jokaiselle kotikokille hauska pikku leikki: laita kumppani, kaveri tai perheenjäsen puolestasi kauppaan ilman listaa saatesanoin “osta sitä mistä sä tykkäät”. Kun ostokset sitten ovat keittiössäsi, koita keksiä jokaiselle raaka-aineelle käyttötapa yhdelle ja samalle aterialle. Helppo nakki, vai mitä?

Lilly Martin Spencer: Young Husband: First Marketing, 1854

Lilly Martin Spencer: Young Wife: First Stew, 1854

“Tuo sitä mistä sä tykkäät”

Jep, niinhän sitä luulis. Ensinnäkin voi käydä niin, että kun toiselle sanoo että no osta sellaista mistä sä tykkäät, hän ilmoittaa ettei tiedä mistä tykkää. Suureksi yllätyksekseni kaikki eivät ilmeisesti analysoi syödessään, mistä kaikista elementeistä kyseinen ruoka koostuu – siitä vaan tykkää tai ei tykkää. Ilmeisesti jos ei itse ole kiinnostunut kokkailusta, eikä käy normaalisti ruokaostoksilla (varsinkaan ilman keittiötä dominoivan ruokahullun kirjoittamaa listaa), eikä ahmi jokaikistä ruokaohjelmaa ja ohjetta mitä netistä löytää, voi olla haastavaa listata raaka-aineita mistä pitää.

Niinpä ohjeistusta voi täydentää pitkän työviikon kiristämällä äänellä hellästi sanoin: “no esim. älä tuo sitä mistä sä ET tykkää”  tai jopa “siis jos nyt vaan tuot jotain juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja”.  Lisäksi ohjeistusta voi tietysti vielä täydentää kertomalla, mitä kotona jo on, jotta toinen menee vielä enemmän sekaisin siitä, mitä sieltä kaupasta oikein voi tuoda ja pitäisi tuoda.

Pisteet omalle armaalleni, joka (lähes) mukisematta kävi kaupassa varusteltuna kaikilla näillä edellämainituilla neuvoilla kun en itse jaksanut miettiä mitä sitä kokkaisi enkä ehtinyt itse mukaan mahdollisia ostoksia ihmettelemään. Sankarillisesti kotiin kantautui “vihreä kukkakaali” (toim. huom. Juuso kyllä tietää että se on parsakaali, joten laitetaan tämä perjantaiaivojen piikkiin), “lanttu joka ei ole lanttu”, “tötterökaali”, pussillinen porkkanoita, muutama päärynä, luomumandariineja sekä rasiallinen pensasmustikoita.

Epäselväksi jäi vielä tässä vaiheessa, ovatko nämä raaka-aineet puolisoni mielestä hyviä. Esim. maistiaispalan perusteella nauris kuulemma maistuu lantulta ja ilmeen perusteella en ainakaan oleta kummankaan olevan lempparia. Itse joka tapauksessa tykkään kaikista rehuista ja Juuso taas yleensä tykkää kaikesta laittamastani ruuasta (kunhan siinä ei ole homejuustoa), joten eiköhän näistä jotain molempia miellyttävää saada aikaan!

Bonushaaste: laita ruoka liedellä!

Eli helppo nakki! Näistähän tehdään tietysti uunijuureksia ja paahdettua kaalia mandariinikastikkeella ja niistä päärynöistä ja mustikoista tehdään jälkkäriksi vaikka smoothie… Paitsi että meillä ei just nyt ole toimivaa uunia. Se hajosi reilu viikko sitten ja siitä asti meillä onkin itse asiassa syöty lähinnä take away -ruokaa ja pizzaa.

Eli näistä herkuista pitää kehitellä jotain liedellä. Ööh. Siis pitääkö tässä nyt väsätä joku juures-kaalikeitto??? Hetken pohdittuani päädyin lopulta tekemään elämäni kolmatta kertaa kaalikääryleitä. Meillä ei niitä juuri lapsuudessa syöty, joten en yleensä edes muista koko ruokalajin olemassaoloa. Mutta kerrankos sitä! Kaalikääryleet saivat täytteen nauriista, porkkanoista, sipulista ja kaapista kaivetusta muruksi rouhitusta tempehistä. Kaapista löytyi onneksi myös purkillinen kaurakermaa sekä yksi osittain ruuanlaittoon uhrattavaksi sopiva portteri, joten päätin haudutella kaalikääryleet portterikermassa.

kaalikääryleetJuureksilla ja tempehillä täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

parsakaalisalaattiParsakaalisalaatti päärynällä, mustikoilla, suolapähkinöillä ja mandariini-misokastikkeella

Jäljelle jääneet raaka-aineet, eli parsakaali, päärynä, mustikat ja mandariini kokivat muodonmuutoksen parsakaalisalaatiksi, jota tein alkusyksystä New Yorkin matkan innoittamana – pienin muutoksin tosin.

Korvasin alkuperäisohjeen kurpitsansiemenet suolapähkinöillä, kuivatut karpalot pensasmustikoilla ja sitruunamehun mandariinimehulla. Retiisejäkään ei tästä salaatista nyt löytynyt, mutta eipä se kokonaisuutta suuresti haitannut.

kaalikääryleet

Ilman tätä eksperimenttiä en olisi ikinä päätynyt tekemään kaalikääryleitä, enkä ainakaan tarjoaisi niiden kanssa parsakaalisalaattia, mutta lopputulos oli kuin olikin silti erinomaisen mieluisa! Itseasiassa… opin, että puolisoni rakastaa kaalia ja erityisesti kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa. “Törkeen hyvää” oli saamani spontaani palaute. Tämä ihmiskoe on ehkä uusittava toisenkin kerran …eikä vain siksi, etten joutuisi itse aina käymään kaupassa 😉

Tempehillä ja juureksilla täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

2-4:lle

vegaaninen

Kaalikääryleet:

1 suippokaali

n. 120 g naurista

n. 120 g porkkanaa

125 g tempehiä

1-2 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen keltasipuli / 2 salottisipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua kirveliä tai timjamia

2 rkl siirappia

1-2½ rkl soijakastiketta (riippuen kuinka suolaista soijaa käytät)

Portterikermakastike:

1-2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvavalmistetta

2 dl kaurakermaa

1-1½ dl portteria*

suolaa, pippuria

*vegaanisista oluista löytyy listausta esim. täältä tai täältä.

Valmista ensin kaalikääryleet. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Leikkaa kaalin tyvestä sentin verran pois, jotta lehdet pääsevät irtoamaan rikkoutumatta. Laita kaali kiehuvaan veteen ja irrottele siitä kaalinlehti kerrallaan sitä mukaa kun ne pehmenevät. Tarvitset 8 isoa ja ehjää kaalinlehteä.

Kuori ja kuutioi porkkana sekä nauris noin puolen sentin kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Rouhi tempeh tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella muruksi (voit myös pilkkoa sen veitsellä niin pieneksi muruksi kuin pystyt, jos et omista edellämainittuja koneita). Kuumenna paistinpannussa öljy ja paista juureskuutioita, tempehmurua ja sipulia keskilämmöllä, kunnes juurekset pehmenevät ja kaikki raaka-aineet saavat hieman väriä. Lisää pannuun sitten valkosipuli, siirappi ja soijakastike (vähäsuolaista voit laittaa 2-2½ rkl, suolaisempaa 1-2 rkl). Pyörittele kaikki huolella sekaisin mausteiden kera ja nosta pannu sitten liedeltä.

Vuole pehmeistä kaalinlehdistä paksu lehtiruoti varovasti hieman ohuemmaksi ja laita sitten reilu ruokalusikallinen täyteseosta kaalinlehden tyveen. Käännä lehden reunat täytteen päälle ja rullaa kaalin lehti täytteen ympärille tiukasti. Jatka samoin, kunnes täyte loppuu (sen pitäisi riittää noin kahdeksalle suippokaalinlehdelle.)

Paista kaalikääryleihin pastinpannussa kasvirasvassa kaunis pinta molemmin puolin ja käännä lopuksi kaalikääryleet niin, että niiden sauma on vasten pannua. Lisää pannulle sitten portteri sekä kaurakerma ja mausta seos ripauksella suolaa ja mustapippuria. Peitä paistinpannu kannella ja säädä lämpö miedolle (induktioliedellä 3). Anna kaalikääryleiden muhia kannen alla n. 20-30 minuuttia. Voit lusikoida portterikermaa kääryleiden päälle muutaman kerran hauduttelun aikana. Tarjoile kaalikääryleet portterikerman ja salaatin kera. Isomman nälän iskiessä ja varsinkin jos syöjiä on useampi kuin kaksi lisukkeeksi voi tietysti keitellä vielä riisiä tai pottumuusia tai mistä nyt tykkää.

kaalikääryleet

Ps. Mitä sitä nyt katsois, kun tuli katsottua tän vuotinen MasterChef Australia just loppuun?

Pps. Se käyttämättä jäänyt kaalin sisempi osa sekä Tempeh-pakkauksen toinen pala (jos käytät JaloTempeä!) uppoaa tietysti tempeh-kaalipannuun 🙂

99 views

Ruokaisa syyssalaatti & hapankaalikastike + pohdintoja fermentoinnista

by Juulia 15 Comments
Ruokaisa syyssalaatti & hapankaalikastike + pohdintoja fermentoinnista

Kaupallinen yhteistyö Yosa

hapankaalikastikeSyyssalaatti & umaminen hapankaalikastike – pyrkimykseni tehdä annos hyville suolistobakteereille

Olen lapsesta asti pitänyt happamista mauista: juonut piimää litratolkuittain ja lusikoinut suuhuni niin viiliä kuin bulgarian jugurttiakin nautinnolla. Kun siskot lappasivat viilin päälle kanelia ja sokeria, minusta se oli herkkua sellaisenaan tai muutaman rusinan kanssa. Muistankin varsin hyvin, kun Yosa tuli markkinoille vuonna 1995 – äiti kantoi kotiin maun toisensa perään ja niistä jokainen maistui myös minulle! Yosan hieman happamaan ja raikkaaseen makuun oli helppo tykästyä, kun tuotteet eivät olleet liian makeitakaan.

Lapsuuden kodissani syötiin myös paljon hapankaalia, jonka makua kasvoin rakastamaan. Vesi nousee kielelle edelleenkin pelkästä valkosipulihapankaalin ajatuksesta! Aikuisiällä ruokapöytäni happamat vakkarit (Yosa, viili, bulgarian jugurtti, piimä, hapankurkku ja hapankaali) ovat saaneet seurakseen hapanjuureen leivotun ruisleivän, jota aloin leipomaan jo reilut 10 vuotta sitten saatuani kimmokkeen jostain silloisesta TV-ohjelmasta. Oma ruisleipäjuuri on edelleen hartaimmin vartioimiani aarteitani, vaikka leivän leivontaan välillä vähän pidempiä taukoja tulisikin.

Seuraava luonnollinen askel fermentoitujen makujen maailmassa olisikin varmasti kasvisten itse fermentoiminen – esimerkiksi kimchiä olen haaveillut tekeväni itse jo pitkään. Iki-ihanien hapanoluiden paneminen on jo ehkä turhan iso haaste, mutta kotioloissa onnistuu käsittääkseni melko helposti trendikkäät hapanjuomat kombucha, kefir sekä rejuvelac.

hapankaalikastikeHapankaalikastike

Ottaen huomioon, että juomia ja ruokia on fermentoitu sekä maun että parantuneen säilyvyyden vuoksi ammoisista ajoista asti, on hauskaa että fermentointi on juuri nyt niin kovin pinnalla. Juureen leivotut leivät, luonnollisilla hiivoilla fermentoituneet alkuviinit ja erilaiset hapatetut vihannekset pulpahtelevat esiin nyt lähes jokaisessa vierailemassani kiinnostavassa ravintolassa (esim. Berliinin Industry Standard ja kotikulmien Grön sekä Wino). Tuntuu, että perinteisiä ruuanvalmistustapoja vaalitaan ja arvostetaan siinä missä lähi- ja sesonkiruokaakin.

Ruokapöytäni vanha tuttu Yosakin valmistetaan fermentoimalla; valmistusprosessissa kotimainen täysjyväkaura frementoidaan tarkoin valituilla ja tieteellisesti tutkituilla maitohappo- ja bifidobakteereilla. Yosa oli itseasiassa esimmäinen kauratuote maailmassa, joka valmistettiin tällä menetelmällä! Menetelmä pohjautuu Laatokan Karjalaiseen perinneruokaan, hapatettuun kaurakiisseliin kiesaan 🙂 Yosa -tuotteet ovat täysin kotimaisia, säilöntäaineettomia, laktoosittomia, soijattomia ja kasviperäisiä. Gluteeniakin osassa Yosa –tuotteista on vain alle 20mg/kg.

Omia välipalasuosikkejani Yosa tuoteperheestä ovat mm. luomulaatuiset Paratiisi sekä Punaiset Marjat, uutuusmaku Kookos-lime ja Yosa Break Uuniomena-Viikuna (jonka usein nappaan evääksi töihin, sen mukana kun tulee pieni lusikka).

 Yosa Sport

Maitohappobakteerit, probiootit ja prebiootit

Opin tätä juttua kirjoittaessani muutamia ainakin itselleni uusia juttuja liittyen maitohappobakteereihin sekä probiootteihin (sana, jonka sisällöstä en aiemmin ehkä ollut ihan kärryillä), joten nyt seuraa pieni tiivistelmä oppimastani teillekin. Jutun lopusta löytyy käyttämieni lähteiden luettelo.

Probiootiksi saa kutsua vain eläviä mikrobeja, joilla on tutkimuksissa todistettuja terveysvaikutuksia. Niinpä vaikka probiootit maitohappobakteereja olisivatkin, saa maitohappobakteeria kutsua probiootiksi vasta, kun sen teho on tieteellisesti todistettu. Suomessa tutuimmat probioottiset elintarvikkeisiin lisättävät maitohappobakteerit ovat Lactobacillus– sekä Bifidobacterium -suvun bakteereita. Hapattaessa ruokatuotteisiin kehittyy maitohappobakteereja, mutta vaikka kaikki fermentoidut tuotteet auttavat yleisesti vatsan mikrobistoa, millä tahansa maitohappobakteerilla ei probioottista vaikutusta siis ole.

Maitohappobakteerit ovat suolistolle luonnollisia ja hyvää tekeviä kumppaneita. Ne pitävät suoliston happamana, mikä osittain estää huonojen bakteerien kasvua. Probioottien terveysvaikutuksia on tutkittu sekä Suomessa että maailmalla runsaasti ja tällä haavaa näyttöä on esim. avusta laktoosi-intoleranssin sekä ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden lieventämiseen. Euroopassa probiootteihin liityviä terveysväittämiä valvotaan kuitenkin tiukasti! Sen jo tiesinkin, että probiootteja kannattaa myös syödä antibioottikuurin yhteydessä, tai kun haluaa välttyä mahatautiepidemialta.

syyssalaattiLautasellinen prebiootteja sisältävää salaattia + maitohappobakteereja sisältävä kastike = hyvä kombo

Probiootti ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke: se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä ole yhtä tehokas toiselle (oli se peräisin sitten apteekin purkista tai probioottisesta elintarvikkeesta) – meillä jokaisella kun on suolistossa oma bakteerikantamme, johon vaikuttaa mm. syömämme antibioottikuurit, ikä sekä ruokavalio. Myös sillä on tietysti merkitystä, minkä verran ja kuinka kauan probiootteja syö.

On myös hyvä tietää, että jotta probiootit viihtyisivät suolistossamme, ne kaipaavat oikeanlaista ravintoa: prebiootteja. Jos siis huolehtii omassa ruokavaliossaan pelkästään probioottien saamisesta, jää homma ikään kuin puolitiehen – suuhun kannattaa lusikoida myös prebiootteja sinne juuri lykkäämiensä probioottien ravinnoksi.

Probiootteja saa probioottisista elintarvikkeista sekä tietysti apteekin purkeista; maitohappobakteereja maitohappokäymisen avulla valmistetuista elintarvikkeista, kuten jogurtista, hapankaalista, kimchistä, misotahnasta tai vaikka tempehistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuumennus tuhoaa niin probiootit kuin muutkin hyvät maitohappobakteerit – syö ne siis mieluiten kuumentamattomina tai lisää ne ruokaan vasta sen hieman jäähdyttyä.

Prebiootteja saa esim. parsasta, sipuleista, maa-artisokasta, punajuurista, bataatista, kaalista, marjoista, voikukanlehdistä, linsseistä ja rukiista. Monet prebioottipitoiset ruuat voivat aiheuttaa mahanpuruja niihin tottumattomille (kuten vaikkapa maa-artisokka), joten niitä kannattaa lisätä ruokavalioon vähän kerrallaan.

yosa greek style

Ja sitten kokataan!

Maitohappobakteerit, prebiootit ja probiootit mielessäni vilistäen kehitin acidofilus- ja bifidobakteereja sisältävästä Yosan Greek Style –kauravälipalasta maitohappobakteeririkkaan salaatinkastikkeen, joka tarjoillaan tietysti prebioottirikkaan salaatin kera. Resepti on Yosan tavoin maidoton ja tarvittaessa täysin soijaton, lisäksi se on vegaaninen. Keliakialiiton suosituksen mukaan Yosa Greek Stylen pitäisi sopia myös keliaakikolle, sillä siinä on gluteenia vain alle 20 mg/kg.

Hapankaalikastike sisältää Yosa Greek Stylen lisäksi hapankaalia, sekä joko umamipitoista misotahnaa tai soijatonta ja luontaisesti gluteenitonta coconut aminos –kastiketta, josta umamia löytyy siitäkin. Mausteiksi kastikkeeseen laitetaan valkosipulia ja halutessa myös inkivääriä ja/tai chiliä. Salaattiini taas tulee mm. hernetempehiä, bataattia, myskikurpitsaa, keltajuurta, linssejä sekä äidin poimimia pirteän kirpeitä puolukoita!

Uskallan muuten toivoa, että hapankaalikastike maistuu myös heille, jotka eivät ole kaltaisiani hapankaalifaneja! Hapankaalihullu testiryhmäni ei nimittäin järjestämässäni ex tempore sokkomaistelussa arvannut kastikkeen sitä sisältävän laisinkaan 😀

Umaminen hapankaalikastike

 2:lle

1 dl hapankaalia

3-5 rkl Yosa Greek Style –kauravälipalaa

1-2 rkl misotahnaa / coconut aminos –kastiketta

1 valkosipulin kynsi

(n. 1-2 cm pala tuoretta inkivääriä)

(maun mukaan chilikastiketta kuten Srirachaa)

Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sileäksi ja tarkista maku. Kastikkeesta saa miedompaa käyttämällä enemmän Yosaa, suolaisempaa lisäämällä misoa / coconut aminos –kastiketta. Makua voi täydentää halutessaan tuoreella inkiväärillä ja/tai chilillä.

Hapankaalin voi kokeilla vaihtaa myös tulisen intensiiviseen kimchiin, jolloin mison / coconut aminos –kastikkeen määrää kannattaa hieman vähentää. Vegaaneille muistutuksena, että kimchissä on usein kalakastiketta ja/tai suolattuja fermentoituja katkarapuja, joten käsiinsä kannattaa joko etsiä vegaanista kimchiä tai tehdä sitä itse.

Perinteisessä misotahnassa on yleensä aina jonkin verran soijaa, vaikka tahnan pääraaka-aine joku muu (riisi, tattari, ohra…) olisikin. Suomesta en ole löytänyt soijatonta misoa, mutta rapakon takana Pohjois-Amerikassa valmistetaan jo esim. soijatonta kikhernemisoa, adzukipapumisoa sekä riisimisoa. Mikäli soijaton miso kiinnostaa, eikun guuglaamaan – ehkä niistä joitain saa tilattua Suomeenkin asti!

yosa

Juures-linssisalaatti

2:lle

1 pieni bataatti

½ myskikurpitsaa

3-4 raitajuurta

1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

1,5 dl mustia linssejä

4 dl vettä / kasvislientä

150 g herne- tai lupiinitempeä (tai soijapavuista valmistettua tempeä)

2 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia

1 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tamaria tai coconut aminos –kastiketta

½ dl puolukoita

(1 dl pähkinäistä kukkakaalimurua – resepti löytyy täältä)

Jos mahdollista, käytä luomujuureksia, kurpitsaa ja linssejä. Pese juurekset ja kurpitsa mutta älä kuori niitä. Leikkaa keltajuurista kanta pois ja puolita ne. Viipaloi myskikurpitsa ja bataatti noin sentin paksuisiksi kiekoiksi.

Aseta kurpitsa, bataatti ja keltajuuri uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä. Mausta ripauksella suolaa ja paista 200 asteisessa uunissa, kunnes palat saavat hieman väriä ja ovat kypsiä (n. 35-45 min uunista riippuen).

Keitä linssit vedessä tai kasvisliemessä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Valuta mahdollisesti kattilaan jäänyt neste huolella pois.

Kuutioi käyttämäsi tempe noin sentin paloiksi. Paista paloja oliiviöljyssä paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes palat muuttuvat kullanruskeiksi. Lisää pannulle tamari / coconut aminos –kastike sekä siirappi ja jatka paistamista kunnes neste imeytyy tempeen. Siirrä pannu pois liedeltä.

Annostele lautasille ensin linssejä, sitten kurpitsaa, bataattia ja keltajuuria. Jaa annoksille lopuksi makean suolaiset tempe -kuutiot sekä puolukat (ja pähkinäinen kukkakaalimuru, mikäli haluat). Annostele hapankaalikastike hieman jäähtyneen juures-linssisalaatin päälle.

syyssalaatti

Lähteet: Evira, HS, Wikipedia

Ps. Oletteko kokeilleet fermentointia? Kuulisin mielelläni miten se on sujunut! Toki muutkin kommentit ovat erittäin tervetulleita! 🙂

331 views

Tempeh-varhaiskaalipannu

Tempeh-varhaiskaalipannu

Kotiini kantautui pitkästä aikaa tempehiä, kun piipahdin ruokavarastontäydennysretkellä Hämeentien aasialaisissa ruokakaupoissa ♥ Tutustuin tähän soijavalmisteeseen ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten matkustellessani Sumatralla. Eräs elämäni ikimuistoisimpia aterioitani onkin ollut kullanrapeaksi paistettu tempeh suoraan pannusta – keskellä sademetsää tietysti (sillä reissulla piti nähdä villejä orankeja, mutta päädyin näkemään huomattavasti enemmän iilimatoja ja itikoita).

Tempeh tehdään tofun tapaan soijapavuista, mutta pavut jätetään osittain kokonaisiksi ja fermentoidaan – noin vuorokauden fermentoinnin jälkeen papujen väliin on kasvanut eräänlainen rihmasto ja tempeh on valmista syötäväksi. Kuullostaa ehkä hurjalle, mutta lopputulos on kuitenkin jotain todella terveellistä ja herkullista. kiinteä ja pähkinäisen aromaattinen proteiini- kuitu- ja ravintopaketti. Fermentoinnin vuoksi soijapapu on elimistölle helpommin sulavassa muodossa, eli ei huolta kaasuvaivoista vaikka pavuista kyse onkin 😀 – lue lisää tempehistä vaikkapa täältä.

Tempeh on siitä mahtava raaka-aine, että sen voi pakastaa huoletta. Tofun rakenne muuttuu pakastettaessa, mistä en aina oikein tykkää, mutta tempehille ei käy kuinkaan. Lisäksi sitä saa aasialaisista kaupoista todella edullisesti: parilla eurolla puoli kiloa – ostankin sitä usein varastoon niiden päivien varalle, kun pitäisi taikoa jotain ns. tyhjästä 🙂

Tällä kerralla tein tempehistä, varhaiskaalista ja viikonlopun kokkailuista ylijääneestä kookoksen puolikkaasta satay-tyyppisellä maustetahnalla maustetun nuudelipannun. Pannun on tarkoitus olla kuivahko, osittain mukavasti kärähteen oloinen viritys.

Annoksessa on omaan makuuni sopivassa tasapainossa suolaista, makeaa, rapeaa ja raikasta, mutta mieleni muuttuu päivittäin – seuraavalla kokkailukerralla saatan tehdä tästä makeamman tai tulisemman, lisätä tai poistaa raaka-aineita. Sellaista se arkikokkaus on: niiden raaka-aineiden fiilistelyä mitä kotoa kulloinkin sattuu löytymään!

Riisinuudelilastut käpristyvät keitettäessä hauskiksi rulliksi – jos silmiisi osuu näitä, niin kannattaa napata mukaan!

Tempeh-varhaiskaalipannu

vegaaninen

n. 100 g riisinuudelilastuja (tai leveitä riisinuudeleita)

200 g varhaiskaalia (n. puolikas pienikokoinen kaalinpää)

200 g tempehiä (voit korvata myös kiinteällä tofulla)

3 kevätsipulia

2 rkl kookosöljyä

maustetahnaan:

puolikkaan kookospähkinän liha ja kookosvesi (tai n. 1,5 dl kookoskermaa)

1-2 rkl maapähkinävoita

1 tomaatti

2-3 valkosipulin kynttä

peukalonmittainen pala inkivääriä

1-2 rkl soijakastiketta tai Ketjap Manis -kastiketta

1 chili

1 rkl kookosöljyä

tarjoiluun:

chilikastiketta

kookoslastuja

kevätsipulisilppua

Mikäli käytät kookospähkinää, aloita valmistelut siitä. Etsi kookoksen pehmeä “silmä” ja tee siihen reikä esim. ruuvimeisselillä. Kaada kookosneste talteen ja avaa kookospähkinä naputtelemalla sitä voimakkaasti sen halkaisijan ympäri esim. painavan kokkiveitsen tylpällä reunalla, kunnes kuori alkaa haljeta (katso tarkemmat ohjeet kookospähkinän halkaisemiselle esim. täältä). Irroita hedelmäliha ja ota se talteen.

Keitä riisilastut  tai -nuudelit kypsiksi ja huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä siivilään odottamaan.

Kuutioi tempeh ja paista kuutiot 1 rkl öljyssä kullanruskeiksi. Pilko kaali isoiksi lohkoiksi ja lisää pannulle. Sillä välin kun kaali paistuu pannulla tee maustekastike valmiiksi. Soseuta kookosvesi, kookoksen hedelmäliha, valkosipuli, chili, inkivääri, tomaatti, soijakastike sekä maapähkinävoi puuromaiseksi tahnaksi (lisää tarvittaessa hieman vettä mikäli kookosvettä ei ollut tarpeeksi tahnamaisen koostumuksen aikaansaamiseksi).

Lisää maustetahna pannulle ja paista sen aikaa, että seos alkaa tuoksua. Lisää pannulle lopuksi vielä kypsät riisilastut tai -nuudelit, silputtu kevätsipuli ja paista huolella sekoitellen hetki. Itse tykkään tässä vaiheessa nostaa lämpöä kovemmalle, niin että saan aineksiin kunnon paistopinnan.

Tee sitten pannun keskelle tilaa ja riko sekaan yksi muna. Sekoita se varovasti muiden ainesten sekaan. Älä kypsennä enää vaan tarjoile heti kevätsipulisilpun, kookoslastujen ja chilikastikkeen kera.

238 views