Pähkinäiset päärynäruusut

by Juulia 1 Comment
Pähkinäiset päärynäruusut
SAMSUNG CSC

Jos seuraat yhtään ruoka- tai leivonta-aiheista sosiaalista mediaa, olet varmasti jo törmännyt tähän, tai johonkin vastaavaan videoon:

Näyttää helpolta, eikö? Ei se ollut ihan niin helppoa. Ainakaan, jos ei malta seurata ohjetta, kuten minä. Olenkin nyt väsäillyt kaupan lehtitaikinasta ruusuja jo toista viikkoa, ja ei, niistä ei ole tullut nättejä. Maukkaita kyllä!

Ensimmäisen viritelmäni tein pelkän kuvan perusteella, itseluottamus korkealla – superheleppoo, ajattelin! Hyrräni aukeilivat, ja hedelmänviipaleet kärähtivät. Seuraavista kyhäelmistä tuli jo vähän nätimpiä, kun älysin rullata ruusun koko levyn pituudelta – mutta hedelmät edelleen kärähtivät.

Tässä vaiheessa luovutin, ja katsoin ohjeen kokonaan … mutta jääräpäisesti kieltäydyin kiehauttelemasta hedelmiäni. Tajusin sentään tehdä viipaleista vähän paksumpia. Kyllä, ruusuista tuli vähän parempia muttei edelleenkään läheskään niin nättejä kuin tuolla videolla.

Sisuunnuin, ja päätin seurata ohjetta kerran kuuliaisesti. Ylläripylläri, heti onnistui! Ja nythän se on myös ihan selvää, miksi ne ekat paksut hyrräni menivät mönkään. Kai se on vaan uskottava, että joskus niitä reseptejä kannattaa noudattaa ihan pilkulleen.

Niinpä tässä useamman yrityksen ja erehdyksen jälkeen haluan  jakaa teillekin hoksaamani onnistumisen avaimet:

  • hedelmäviipaleet kannattaa leikata n. millin paksuisiksi: ohuemmat kärähtävät, liian paksuja taas on vaikeampi rullata.
  • viipaleet on hyvä esikypsentää: pikainen hauduttaminen sitruunalla maustetussa kuumassa vedessä pehmittää viipaleet, mutta myös estää niitä tummumasta.
  • taikinalevy on hyvä kaulia pidemmäksi ja ohuemmaksi, jotta rullaan saa enemmän kerroksia, ja jotta kerrokset avautuvat nätimmin.
  • ruusut pitää paistaa mieluiten uunin alimmalla tasolla tai keskitasolla, ylätasolla ne kärähtävät taatusti.

Pähkinäiset päärynäruusut (4 kpl)

4 sulatettua lehtitaikinalevyä

4 pientä kotimaista päärynää

4 rkl mantelitahnaa / tahinia / maapähkinävoita tms.

2-4 rkl tummaa sokeria

2 tl kanelia / kardemummaa / vaniljasokeria

puolen sitruunan mehu

2 rkl pähkinärouhetta

Kauli jokainen taikinalevy pidemmäksi ja ohuemmaksi, pyri kuitenkin säilyttämään sen muoto. Kiehauta muutama desi vettä, lisää veteen sitruunan mehu. Viipaloi pestyt päärynät noin millin paksuisiksi viipaleiksi (mandoliini olis tässä hommassa aarre) ja upota kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi.

Levitä jokaisen taikinalevyn keskelle pitkittäinen raita haluaamaasi pähkinätahnaa, jätä toisesta päästä kuitenkin sentin verran tyhjää. Asettele päärynäviipaleet limittäin taikinan toiselle pitkälle reunalle niin, että niiden toinen reuna ylittää taikinan noin sentillä. Ripottele päälle hieman sokeria, sekä maustetta sekä vielä hieman pähkinärouhetta.

Taita levy pitkittäin kahtia, jolloin päärynäviipaleet jäävät keskelle ikäänkuin taskuun, mutta pilkistävät toiselta laidalta ulos. Rullaa levy niin, että uloimmaksi jää levyn tyhjä pää. Voitele se kevyesti vedellä ja painele varovasti kiinni rullaan – näin täyte on ikäänkuin sinetöity rullan sisälle.

Rullat pysyvät parhaiten muodossaan, jos paistat ne muffinssivuuissa tai sopivan kokoisissa uunin kestävissä kulhoissa. Lämpötila on paras olla hieman alle 200 astetta. Ruusukkeet kypsyvät n. puolessa tunnissa.

Minusta näissä on kivointa se, että täytettä voi vaihdella fiiliksen mukaan – olen kokeillut pähkinätahnan sijasta myös halvaa, ja miksei siihen kävisi alkuperäisohjeen mukaisesti myös joku hillo tai marmeladi. Mukavaa on myös se, että ruusukkeet valmistuvat vaikka yksitellen, ja ovat sen vuoksi aika kätevä vierasvara. Jos pakastimessa on lehtitaikinaa ja pöydältä löytyy omena tai päärynä, ovat loput aineet pitkälti tilanteen mukaan sovellettavissa.

Ja nyt kun olen harjoitellut ruusujen rullailua vähän niinkuin pidemmän kaavan kautta, uskallan myös väsätä vaikka koko pellillisen kerralla.

Ps. jos testaatte ruusujen rullailua, kertokaa ihmeessä omat onnistumisen vinkkinne vaikka tuonne kommenttikenttään 🙂

124 views

Kirpeä parsakaalisalaatti

by Juulia 0 Comments
Kirpeä parsakaalisalaatti

DSC_0324

Viime sunnuntain brunssilla (jonka tunnelmia Luukkuja-blogin Vienan näkökulmasta löydät täältä) herkuteltiin jos jonkinmoisilla suklaata sisältävillä ruuilla, mutta päätyi sinne pöytään myös yksi suklaatonkin vaihtoehto (hui kamala!). Ystäväni Pia, kaveripiirini kruunaamaton juhlatarjoilukuningatar, oli tehnyt jotain vähän vastaavaa toissaviikkoiselle puoliskonsa synttäribrunssille. En sitten malttanut olla tekemättä tästä(kin) Pian ruuasta omaa versiotani… kiitti taas Pia! En ihan muista mitä kaikkea Pia oli omaansa laittanut, mutta oleellisin makuun vaikuttava ainesosa tässä salaatissa on kuitenkin ehdottomasti kastike: sitruunamehulla ohennettu seesamitahna eli tahini.

Sitruuna ja tahini on varmaan monelle tuttu yhdistelmä: erityisesti Lähi-Idän keittiössähän siihen törmää vääjäämättä ja ennenpitkää. Mitä olisikaan esim. hummus ilman sitruunaa ja tahinia? Tässä nimenomaisessa ruuassa ei kuitenkaan ihan mitä tahansa tahinia kannata käyttää. Paahteisen ja monivivahteisemman maun saa, kun käyttää tummaa ja suolaista kuorimattomista seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, ei sitä vaaleaa ja suolatonta. Lisäksi tätä klassikkoyhdistelmää kannattaa pyöristää kunnon tujauksella hunajaa, ja reilulla määrällä vastarouhittua pippuria.

Bonuksena laitan tähän jo valmiiksi herkulliseen kastikkeeseen hieman sumakkia. Sumakkipensaan kuivattuja jauhettuja punaisia marjoja käytetään paljon Lähi-Idässä, mutta sitä kasvaa myös Pohjois-Amerikassa sekä Välimeren alueella. Suomesta mausteen löytäminen vaatii hieman vaivannäköä, se ei taida olla ihan lähikaupan maustehyllyjen valikoimaa… Itse olen sumakkini hankkinut Hakaniemen hallista –  kertokaa ihmeessä jos löydätte sitä muualtakin! Varoituksen sana: sumakki on aika kirpeää, eli sitä kannattaa laittaa varovasti. Parhaimmillaan se on minusta lisättynä valmiin ruuan päälle antamaan pienen kirpakan potkun. Ai NAM, itseasiassa, suosittelen tekemään tätä kastiketta tripla-annoksen, se on niin hyvää että sitä saattaa vahingossa lusikoida suoraan suuhun.

DSC_0353

Parsakaali-kvinoasalaattia viimesunnuntaisella Asennebrunssilla (kuva: Viena / Luukkuja)

 Parsakaalisalaatti n. 4:lle

1 parsakaali (n. 350g)

n. 1 rkl oliiviöljyä

3 dl kvinoaa tai vaikkapa helmispelttiä

5-6 dl mietoa kasvislientä

100 g pitkiä vihreitä papuja

n. 100 g savumanteleita (säästä osa salaatin päälle)

suolaa, mustapippuria

(2-3 isoa lehtikaalin lehteä joista kova lehtiruoti on poistettu/iso kourallinen tuoretta babypinaattia)

Keitä kvinoa tai helmispeltti pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä napakan kypsäksi, lisää pätkityt ja huuhdotut pavut kattilaan kannen alle kypsymään viimeiseksi pariksi minuutiksi (ei niissä oikeasti kestä kauempaa). Älä anna puuroutua. Jäähdytä. Jaa parsakaali tasakokoisiksi paloiksi ja viipaloi varsi kuivaa tyveä lukuunottamatta. Levitä parsakaali uunivuokaan, pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla. Paahda 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes parsakaali on napakan kypsää ja sieltä täältä ruskistunutta. Sekoita jäähtynyt kvinoa/speltti sekä pavut, parsakaali, kokonaiset mantelit ja halutessasi hienonnettu lehtikaali ja/tai babypinaatti (ihan raakana vaan!). Mausta pippurilla ja suolalla.

DSC_0469

Kastikkeeseen:

2-3 rkl tummaa tahinia (esim. Urtekram luomu tahini)

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1-2 sitruunan mehu

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa (erityisesti jos tahini on suolatonta)

1 tl sumakkia

(vettä)

Sekoita tahiniin öljy, sitruunamehu, hunaja, sumakki ja pippuri. Sekoita varovaisesti mutta kärsivällisesti, kunnes seos silenee. Ohenna tarvittaessa hieman vedellä ja tarkista maku: lisää hieman hunajaa tai sitruunaa, jos pähkinäisyys, makeus ja kirpeys eivät ole sopivassa tasapainossa (pahoittelen, en halua antaa tarkempia mittoja, kun nämä kuitenkin ovat makuasioita. Itse tykkään että kastike on selvästi kirpeää mutta myös kunnolla makeaa ja samalla suolaista… jne, jne.). Sekoita kastike parsakaalisalaattiin ja tarjoile savumantelirouheen kera. Salaatin voi myös laittaa kylmään vetäytymään, jolloin maut voimistuvat, mutta samalla menetät vihreiden vihannesten kauneimman hehkun – estettisistä syistä tarjoilen itse salaatin siis mieluiten heti.

DSC_0350

Ps. Uskalias heittää tämän salaatin päälle ihan pikkuisen paahdettua valkosuklaamurua – ohje löytyy täältä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta minusta tämän salaatin kirpeät pähkinäiset maut sopivat hyvin paahdetun valkosuklaan kinuskiaromeihin 🙂

226 views