tahini arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla & vinkeä tahinikastike

by Juulia on January 5, 2020 4 Comments

Tältä näyttää paras konsanaan tekemäni kikhernesalaatti!

Tammikuu = salaattikuu?

Uusi vuosi lähti omalta kohdaltani käyntiin samoin, kuin moni moni muukin: salaattia himoiten. En vetänyt suuren suuria jouluähkyjä eikä meillä syöty jouluruokia tai herkkuja päivätolkulla. Onneksi! Sekä loppu-, että alkuvuoteen mahtui kuitenkin sen verran roskaruokapäiviä, että kehoni jokainen solu tuntuu nyt kiljuvan mitä vaan tuoretta ja raikasta.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, enkä nytkään ole varsinaisesti tekemässä mitään päätöksiä tehdä tammikuusta salaattikuukautta. Kaivelin kuitenkin ihan uteliaisuudesta omia reseptiarkistojani etsien täältä blogista vuosien varrella ideoimiani salaatteja mielitekojen inspiraatioksi 🙂 Ikävä kyllä, en ole ollut avainsanamerkintöjeni kanssa kovinkaan määrätietoinen tai johdonmukainen, eikä salaatteja ihan niin vaan etsittykään! Haulla ja avainsanalla “salaatti” löytyi vain muutama resepti, vaikka tiedän niitä olevan enemmän…

Kikhernesalaatti: salaatittoman salaatin perikuva!

Salaatti, salaatinkastike & avainsanaviidakko

Siis onko minun blogistani näin vaikea etsiä jotain spesifiä? Onpa noloa. Vuoden aloittaminen kaivelemalla läpi kuuden vuoden verran materiaalia salaattiartikkeleiden avainsanoja johdonmukaistaen teki kuitenkin lopulta ihan hyvää. Ensinnäkin tuli tehtyä havainto, että omat kokkailut ja juttujen sisällöt ovat selvästi ajan saatossa kehittyneet (lue: myötähäpeän määrä itseä kohtaan vähentyy kohti tätä hetkeä) ja toiseksi tuli harvinaisen selväksi, että blogin avainsanaviidakolle on tehtävä tänä vuonna jonkinlainen suunnitelmallisempi operaatio.

Lähdin aikoinaan rakentamaan blogini kategorioita enemmänkin raaka-aineiden kuin ruokalajien tai kokkaustapojen ympärille, ja strategiaa avainsanojen käytölle en sen kummemmin edes miettinyt. Ei siis ihme, että ne ovat välillä aivan mitä sattuu! Puolen tunnin aherruksen jälkeen täältä löytyy kuitenkin nyt jokainen salaatintapainen avainsanalla salaatti, sekä jokainen salaatin kastikkeeksi sopiva soossi avainsanalla salaatinkastike. Ehkä seuraavaksi pitää ottaa vuoroon varmaan pääruuat, alkuruuat, jälkiruuat… tai siis, tehdä ensin se strategia, tietysti 😀

Kuvassa on salaatin raaka-aineet, muttei salaattia. Kuten yleensä!

Kikhernesalaatti ja muut salaatittomat salaatit

Sekin tuli selväksi kaikkia blogini salaattireseptejä plärätessä, että en juurikaan harrasta salaatteja joissa on salaattia. Lehtisalaatti, jäävuorisalaatti, tammenlehtisalaatti, friseesalaatti, roomansalaatti… niitä ei tässä keittiössä juuri nähdä. Sen sijaan tykkään selvästi tehdä salaatteja joissa yhdistyy erilaiset hedelmät, marjat, vihannekset, juurekset ja palkokasvit. Erityisesti kikhernesalaatti näyttäisi olevan ikisuosikki – sitä löytyy vuosien varrelta useampanakin versiona!

Tämänpäiväinen kikhernesalaatti on tosin kaikista versioistani taatusti paras. Ihan tosi! Tähän salaattiin nimittäin tulee useampaa niin koukuttavaa raaka-ainetta että en pysy nahoissani: on suolaan säilöttyä sitruunaa, rapeksi paistettua halloumimurua, kapriksia… sekä vinkeän taustamaun tuovia fenkolinsiemeniä. Harvasta makuyhdistelmästä olen ollut niin innoissani kuin tästä.

Fenkolinsiemenet, chili, säilötty sitruuna, kaprikset sekä halloumimuru tekevät tästä kikhernesalaatista parhaan ikinä!

Edellämainittujen lisäksi salaatista löytyy toki myös niitä kehoni vaatimia rehuja: tomaattia, paprikaa ja lehtikaalia. Vinkeä, sopivan tulinen, suolainen ja ruokaisa kikhernesalaatti saa viimeisen silauksensa supertujulla kastikkeella, jossa on niin raakaa valkosipulia, säilöttyä sitruunaa, chiliä kuin tahiniakin. Kastikkeessa on myös aavistus anismaista aromia fenkolinsiemenistä. Kastike on yksinään maisteltuna varsin vahvan makuista, mutta kokonaisuudesta se tekee vastustamattoman! Jopa mieheni, joka ei niin pidä aniksesta, kelpuuttaa tämän soossin 😀

Reseptini riittää teoriassa neljälle… mutta koukuttavuusaste on ainakin itselleni sillä tasolla, että harvemmin tästä annoksesta jää meidän kahden jäljiltä mitään seuraavalle päivälle.

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla

4:lle

1 purkki kikherneitä (n. 200 g valutettuna)

n. 200 g kirsikkatomaatteja

1 paprika

1 reilun kokoinen kevätsipuli

n. 2 rkl pikkukapriksia / silputtua isoa kaprista

3-4 reilun kokoista lehtikaalinlehteä (n. 100 g)

200 g halloumia

1-2 rkl oliiviöljyä

Vinkeä tahinikastike:

1 sitruunan mehu (n. ½ dl)

1 pieni valkosipulinkynsi

2-2½ rkl tahinia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl vaahterasiirappia tms.

½ tl fenkolinsiemeniä

½-1 tl chilihiutaleita

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

1-2 rkl silputtua säilötyn sitruunan ja/tai veriappelsiinin kuorta

Valmista ensin kastike: purista sitruunan mehu salaattikulhon pohjalle. Raasta sekaan valkosipulinkynsi hienolla terällä. Sekoita mukaan tahini, oliiviöljy sekä vaahterasiirappi kunnes seos on tasaista. Mikäli seos tuntuu kovin paksulta, lisää sekaan teelusikallinen vettä tai sitruunamehua kerrallaan. Mikäli taas liian ohutta, lisää hieman tahinia (paksuuteen vaikuttaa käyttämäsi tahinin paksuus ja sitruunan happamuus). Hienonna morttelissa fenkolinsiemenet sekä chilihiutaleet ja lisää ne kastikkeeseen. Säädä chilin määrää sen mukaan kuinka tulista kastikkeesta haluat ja kuinka ytyä käyttämäsi chili on 🙂 Rouhi kastikkeeseen vielä reilusti mustapippuria.

Suolaan säilötyt sitrukset:

Mikäli käytät kastikkeeseen suolaan säilöttyä sitruunaa/veriappelsiinia, poista hedelmästä hedelmäliha ja pilko kuori sitten ensin ohuiksi suikaleiksi, sitten pieniksi kuutioksi. Suolaan säilötystä sitruunasta käytetään siis nimenomaan kuori! Sekoita säilötty sitrus kastikkeeseen. Suolaan säilötut sitrukset ovat mahtava makupommi tämän salaatin seassa, joten itse käytän niitä, kun niitä kotoani kerran yleensä löytyy 🙂 Säilön sitrukset itse (ohje suolaan säilötyille sitruunoille löytyy täällä ja veriappelsiineille täällä), mutta säilöttyä sitruunaa löytyy valmiina myös joistain isommista marketeista sekä pohjoisafrikkalaisia raaka-aineita myyvistä kaupoista. Jos et pääse säilöttyyn sitruunaan käsiksi tai et pidä siitä, hyvin tämä ruoka toimii kuitenkin ilmankin. Ihan samalle se ei tietenkään silloin maistu!

Salaatin valmistelu:

Kun kastike on valmis, valmista salaatti: huuhtele kikherneet ja valuta ne. Irroita lehtikaalista lehtiruodit ja hienonna loppu saksilla tai veitsellä. Viipaloi kirsikkatomaatit, kuutioi paprika ja silppua kevätsipuli varsineen. Sekoita vihannekset ja lehtikaali kikherneiden joukkoon. Hienonna kaprikset veitsellä ja lisää nekin salaattiin. Jätä kikhernesalaatti sitten odottelemaan halloumimurun valmistumista – lehtikaali saa tässä välissä tilaisuuden hieman pehmentyä kastikkeen seassa.

Teräspannulla paistaessa öljyä voi tarvita enemmän kuin teflonpannulla, mutta katsokaas vaan tuota pannun pohjaan tarttunutta herkkukerrosta! Halloumista tuli tässä pannussa lähes karamellisoitunutta…

Rapea halloumimuru:

Ota halloumi paketistaan ja huuhdo se. Taputtele pala talouspaperilla kuivaksi ja murenna se käsin paistinpannulle. (Olen itse paistanut halloumimurua sekä teräspannussa että teflonpannussa ja molemmat toimivat hyvin – teräspannuun piti vain lorauttaa hieman enemmän öljyä sekaan.) Murun ei tarvitse olla tasalaatuista, seassa saa olla niin isompia kuin pienempiäkin murusia. Lisää paistinpannulle muutama ruokalusikallista oliiviöljyä ja sekoita. Laita liesi sitten päälle keskilämmölle. Ruskista halloumimuru kullanruskeaksi välillä sekoitellen. Ole kärsivällinen, tässä voi kestää mutta lopputulos on sen arvoinen!

Riippuen hieman käyttämäsi öljyn määrästä, pannusta ja liedestä, juusto saattaa jossain vaiheessa näyttää siltä että se tarttuu pannuun tai ui ns. omassa liemessään. Kun paistamista kuitenkin vain kärsivällisesti jatkaa nostamatta lämpöä liian kovalle ja pohjia myöten sekoitellen, pannussa pitäisi lopulta olla kullanrapeaa halloumimurua. Halloumimuru on valmista ,kun pienimmät murut ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Isommissa muruissa saattaa silloin vielä näkyä vaaleampiakin kohtia mutta se on ok – mieluummin niin päin kuin että seassa olisi palaneita murusia!

Kikhernesalaatti on valmis, kun kippaat halloumimurun salaatin sekaan. Sekoita kaikki vielä ennen tarjoilua hyvin yhteen ja nosta rapealla halloumimurulla aateloitu kikhernesalaatti sitten tarjolle. Se on ihanaa juustomurun ollessa vielä hieman lämmintä, mutta myös vietettyään yön jääkaapissa. Siis mikäli jotain vain jää seuraavalle päivälle… ♥

Ps. Jos tahdot tarjota salaatin vielä lämpimämpänä, voit lisätä myös kikherneet pannulle rapeksi paistetun halloumimurun sekaan ennen molempien sekoittamista muuhun salaattiin. Toki myös koko salaatin voi kipata hetkeksi pannulle lämpiämään. Varsinaista kypsentämistä en rehuille saatikka kastikkeelle kuitenkaan tässä yhteydessä suosittele, salaatista häviää muuten raikkaus ja raa’an valkosipulin potku!

Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit

by Juulia on October 20, 2019 0 Comments

Miso & tahini

Misotahna on yksi lempi raaka-aineistani. Niin on myös tahini! Kotoani löytyy aina vähintään kahta sorttia misoa (vaaleaa ja mietoa monikäyttöistä shiromisoa sekä jotain tummempaa, intensiivisempää ja suolaisempaa) ja useimmiten myös muutama erilainen seesamitahna eli tahini – vaalea, tumma, suolaton, musta… löytyypä kaapista jopa kiinalainen seesamitahna, jota käytän tämänhetkisessä lempiruuassa eli dan dan nuudeleissa 🙂

Olen yhdistänyt mison ja tahinin niin kekseissä kuin useammassa kastikkeessakin, mutta pastaan en niitä ole hoksannut yhdistää! Kun silmiini osui taannoin ihanan My Berry Forest -blogin miso tahini pasta herkkusienillä, oli ideaa pakko testata heti.

Testikokkasin ruuan itselleni lounaaksi päivänä, jolloin parantelin flunssaa kotona. Niinpä kauppaan ei ollut lähtemistä ja oli pärjättävä sillä mitä kotoa löytyy. Pastaan päätyi siksi herkkusienien sijaan uunissa paahdettuja tomaatteja, tomaatteja kun meillä on kutakuinkin aina kotona. Paahdoin tomaatin ohessa myös valkosipulinkynsiä, jotka lisäsin miso-tahinikastikkeeseen.

Lopputulos oli älyttömän hyvää! Paahdetut tomaatit ovat täynnä umamia (kuten on miso ja tahinikin) mutta tomaateissa on kuitenkin myös hieman happamuutta, joka keventää tätä muuten aika tuhdin ja täyteläisen makuista pastaa ihanasti. Senpä takia tomaatteja kannattaakin minusta olla tässä annoksessa reilusti. Paahdoinkin kahdelle lähemmäs 400g Närpiön Flavorinoja, jotka ovat lähikaupan valikoimaan ilmestyttyään olleet vakkariostokseni tomaattiosastolla 🙂

Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit

2:lle

vegaaninen

n. 200 g spagettia tai muuta nauhapastaa

1-2 rkl vaaleaa misoa*

2 rkl (tummaa) tahinia**

2-3 rkl ravintohiivahiutaleita

(1 rkl miriniä)

4-5 rkl pastan ketinvettä

vastarouhittua mustapippuria

4-5 valkosipulin kynttä

n. 400g pieniä tomaatteja

1-2 tl tummaa sokeria

suolaa + vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl oliiviöljyä

* Kaupasta löytyy aika monenlaista misoa nimikkeellä “vaalea miso”, joten lisää tai vähennä mison määrää sen mukaan miten mietoa/suolaista käyttämäsi on. Hyvä esimerkki tähän reseptiin sopivasta vaaleasta, miedosta ja hieman makeasta misosta on Clearspringin vaalea miso.

** Reseptiin sopii sekä tumma että vaalea tahini. Itse käytin tällä kertaa tummaa, suolattua kevyesti paahdetuista seesaminsiemenistä tehtyä tahinia.

Valmista ensin paahdetut tomaatit:

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Puolita tomaatit ja aseta ne leikkuupinta ylöspäin uunivuokaan. Laita vuokaan myös valkosipulinkynnet kuorissaan. Ripottele päälle hieman suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja tummaa sokeria. Valuta päälle ohuena nauhana oliiviöljyä. Paahda tomaatteja uunin keskitasolla n. 45 minuuttia. Poista valkosipulin kynnet kun ne ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä – varo polttamasta niitä! Kun kolme varttia on kulunut, nosta uunin lämpöä 200 asteeseen. Jatka paahtamista, kunnes tomaatit saavat kauttaaltaan hieman väriä.

Jos kotoasi sattuu löytymään yrttejä, niitäkin sopii tomaatteihin lisätä – mutta ilmankin toki pärjää.

Valmista sitten miso tahini pasta:

Kun tomaatit ovat valmiita, laita pasta kiehumaan. Sekoita pienessä kulhossa ravintohiivahiutaleet, tahini ja miso sekä halutessasi lusikallinen miriniä (mirin tuo seokseen hieman makeutta). Pullauta valkosipulin kynnet kuoristaan ja hierrä ne veitsen lappeella karkeaksi tahnaksi. Lisää valkosipulitahna miso tahini -seokseen. Lisää pastakattilasta lusikallinen kerrallaan pastan keitinvettä seokseen, kunnes se on ohentunut sopivan kastikemaiseksi. Mausta kastike vielä mustapippurilla. Älä säikähdä vaikka kastike tuntuisi reilun suolaiselta, sen on tarkoitus maustaa iso määrä pastaa.

Valuta pasta ja sekoita siihen huolella miso-tahinikastike. Nostele sekaan vielä suurin osa tomaateista. Annostele miso tahini pasta ja paahdetut tomaatit lautasille ja viimeistele annokset lopuilla tomaateilla sekä vastarouhitulla pippurilla. Tarjoile heti!

Jos päädyt kokkaamaan tätä pastaa ja ihmettelet, mitä käyttöä sille lopulle misolle oikein keksisi, kurkkaappa seuraavat misotahnaa hyödyntävät reseptini! Misosta on niin moneen muuhunkin kuin misokeittoon…

10 käyttötapaa misotahnalle:

Villi ja vihreä parsahummus

by Juulia on May 15, 2019 2 Comments

Parsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

by Juulia on October 25, 2018 6 Comments

Hello darkness my old friend…

Se ois synkin aika vuodesta käsillä nyt! Enkä nyt tarkoita vain sunnuntaisia synttäreitäni (viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa, iik…) vaan aikaa jälkeen ruskan ja ennen lumen. Päivänvalo hiipuu päivä päivältä, aurinkoinen “lokakuuma” alkaa olla muisto vain ja heijastimet on korkea aika kaivaa esiin. Koittaa se aika vuodesta, jolloin on pimeää kun lähtee kotoa töihin ja aivan yhtä pimeää kun illalla könyää takaisin kotikololle. Ja kun sitten kerran kuussa näkee odottamatta vilauksen auringonsäteestä, reagoi siihen kuin Gizmo konsanaan: “Bright light, bright light!!”

Koska oma lempivärini on musta (ainakin mitä tulee vaatetukseen) ja koska samaistun enemmän menninkäiseen kuin päivänsäteeseen, en ole tästä alkutalven pimeydestä moksiskaan. Toki tämänkin mörököllin mieli yleensä mustenee siinä vaiheessa, jos lunta ei näy vielä joulunakaan. Tahdon valkoisen joulun kiitos!

Vielä synkempi on fiilis jos pysähtyy miettimään mustien talvien syitä… ja kyllä, viittaan tässä ilmastonmuutokseen. Miltähän mahtavat ne tulevaisuuden talvet vielä näyttääkään? Koska etelänmatkan varaaminen ei ehkä ole se ympäristöystävällisin ratkaisu pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, ehdotan kaikille meille puolet vuodesta pimeydessä viettäville seuraavaa: syleillään pimeyttä (ja muistetaan D-vitamiinilisä, hehe). Itselleni tämä on luontevinta toteuttaa tietysti keittiössä, sillä mitäpä ei hyvä ruoka parantaisi? Tänään kokataan siis mustaa ruokaa!

Musta ruoka!

Mustista raaka-aineista olen toki innoissani ihan muulloinkin kuin näin syksyllä. Kesken kirkkainta kevättä hurahdin totaalisesti mustaan valkosipuliin, jota ensi tutustumisesta asti onkin sitten ollut kaapissa purkkitolkulla jatkuvasti. Näitä koukuttavan herkullisia (ja hajuhaitattomia!) pikku palleroita on pitänyt ostaa “varmuuden varalta” joka kerta, kun niitä on kaupassa eteen tullut – ja samalla niitä on tietysti tullut käytettyä runsain mitoin ruokaan kuin ruokaan.

Maustekaapistani löytyy mustaa suolaa, aitoa vaniljaa, mustia seesaminsiemeniä ja lempimaustettani mustapippuria. Mustakaali maistuu, samoin mustekala, mustat oliivit, se kaikkein vahvin salmiakki, mustaherukat, karhunvatukat, sekä kaikenlainen tummanpuhuva merilevä. Kaviaaria söisin myös oikein mielelläni 😀 Oikeastaan ainoa musta raaka-aine, joka ei maistu, on musta kardemumma… siinä on vain makuuni liian lääkemäinen aromi.

Myös musta tahini on löytänyt tiensä pysyvästi kaappiini. Bongasin sitä ekan kerran joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen sitä on pitänytkin ostaa lisää jo kahdesti, vaikka yhden purkillisen aika pitkälle teoriassa pitäisi riittääkin. Käytän mustaa tahinia tietysti kaikkeen, mihin tahinia muutenkin – salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, puuroon, puuroon… (hmm, nyt se alkaa itseasiassa jo seljetä mihin se kaikki tahini katoaa), sekä tietysti hummukseen ja munakoisosta valmistettavaan baba ganoush -tahnaan. Tofuakin olen kuorruttanut mustalla tahinilla, tulee aika hurjan näköistä!

Taisikin olla vain ajan kysymys, milloin tulisin käyttäneeksi sekä mustaa valkosipulia että mustaa tahinia samassa ruuassa. Synkälle teemalle uskollisena se kolmas pyörä tuohon komboon oli sitten lopulta munakoiso! Jep, niistä tulee yhdessä tietysti musta baba ganoush!

Musta baba ganoush

vegaaninen

n. 600 g munakoisoa

1-2 tuoretta valkosipulin kynttä

8-10 mustaa valkosipulin kynttä

1 sitruunan mehu (n. 2-3 rkl)

n. ½ dl hyvää neitsytoliiviöljyä

n. 2 rkl mustaa tahinia

1 tl + maun mukaan suolaa

Paahda kokonaisia munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa kolmisen varttia – tunti (riippuen paahdatko yhtä isoa vai kahta pienempää munakoisoa). Käännä munakoisot kerran ympäri kypsymisen aikana. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita. Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista (tai laita uunivuokaan kansi, mikäli sinulla on kannellinen uunivuoka).

Purista sitruunan mehu isoon kulhoon ja raasta perään tuore valkosipuli. Lisää seokseen noin teelusikallinen suolaa ja jätä seos tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet munakoison (näin valkosipulin terävä maku hieman pehmenee).

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Voit painella munakoisoa varovasti siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Lisää valutettu munakoiso kulhoon ja murjo se pohjaa vasten haarukalla rikki. Mikäli munakoiso on kovin säikeistä, voit toki myös surauttaa sen sauvasekoittimella. Lisää seokseen sitten tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen muutamasta teelusikallisesta ja lisää lusikallinen kerrallaan sen mukaan kuinka paljon tahinin mausta pidät. Itse tykkään laittaa tähän määrään muutaman ruokalusikallisen tahinia. Lisää lopuksi seokseen vielä oliiviöljy pienissä erissä edelleen haarukalla vatkaten. Baba ganoush muuttuu öljyn myötä hieman kuohkeammaksi. Mausta valmis musta baba ganoush lopuksi vielä tarvittaessa lisäripauksella suolaa.

Musta baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää – siis jos säilyy! Se on ihanaa hyvän leivän päällä, ja pinnalle voi ripotella halutessaan jotain ihanaa murua, kuten dukkah’ia tai everything seasoningia tai vaikkapa kuivattuja kapriksia (kuten minulla kuvissa)! Itse voisin tosin lusikoida tätä herkkua suoraan kulhosta jugurtin tapaan ateriakseni… Ja niin taidan muuten nyt tehdäkin! (Kukapa minua täällä pimeässä kiinni siitä saisi?)