Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Kaupallinen yhteistyö Arabia & Asennemedia

joulukattaus

Tässä vaiheessa vuotta alkaa varmaan pikkuhiljaa mielessä pyöriä useimmilla meistä jouluvalmistelut. Osalla ne ovat varmaan jo pitkälläkin – tiedän monta, jotka aloittavat jouluvalmistelut jo syyskuussa – mutta itse kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka herää jouluun joka vuosi hieman liian myöhässä.

Kyse ei ole siitä, että joulu ei olisi minulle tärkeä juhla, vaan siitä, että perheeni joulunviettoperinne on viimeisen viiden vuoden aikana hieman muuttunut. Yli kolmekymppiseksi asti olen nimittäin viettänyt jouluni lähes poikkeuksetta saman kaavan mukaan: perinteinen jouluaatto siskojen kanssa äidin luona saunoineen, kirkkoineen, lahjoineen ja aterioineen – Tapaninpäivä isän kanssa leffassa.

Nyt on kuitenkin kulunut jo useampi vuosi niin, että perheenjäsenistäni on vuorollaan aina joku joulun tienoilla muilla mailla ja kun isosiskollani on jo omia lapsia, hän viettää joulua myös miehensä perheen kanssa. On siis vihdoinkin tullut aika alkaa luoda omia jouluperinteitä, visioida miltä meidän joulukattaus näyttää ja tietysti se tärkein, eli mitähän me syödään!

joulukattausChirashizushi + makeansuolainen tofu endiiviveneissä + mantelitäytteiset prosciuttoon käärityt taatelit = juhlaruokaa meidän tyyliin

Me emme Juuson kanssa ole kovinkaan kummoisia juhlapyhien viettäjiä. Yhteiset juhannukset, pääsiäiset ja itsenäisyyspäivät (paljon onnea vaan Suomi 100 –vuotta!) kuluvat usein pitkälti samoin kuin normaalit vapaapäivät … tai joskus jopa töitä tehden.

Meidän juhlamme ei siis rakennu koristeilla tai vaikkapa pukeutumisella, mutta pieni panostus laitetaan kyllä aina yhteiseen aikaan ja vielä isompi juhlaruokaan! Vaikka mitään muuta erityistä ei juhlapyhänä ohjelmassa olisi, niin ruoka on kuitenkin aina huolella etukäteen mietitty.

Ruuan lisäksi tärkeään rooliin nousee joulukattaus. Omistan paljon rakkaalta isoäidiltäni (eli “Mammalta”) perittyjä vanhoja astioita, joita arkena harvemmin käytetään – jouluna niitä kuitenkin nostellaan pöytään enemmänkin. Yleensä esille pääsevät ainakin tunnearvoltaan rakkaimmat perintöastiani, “mökkilasit”, eli Mamman mökkikäyttöön aikoinaan alentamat kuluneet vanhat kartiolasit, sekä kaiverretut perintöhopeat. Leikkokukkia ja kynttilöitä on pöydässä oltava myös ehdottomasti! Oma suosikkini joulukukista on ollut viime vuosina jouluruusu.

vanha kartioKalleimmat aarteeni: isovanhempien hopeiset aterimet & Mamman mökkilasit

uunikokkiSöpöäkin söpömpi mini-Uunikokki, tervetuloa taloon!

Käytännöllinen joulukattaus ripauksella nostalgiaa

Tämän Arabian kanssa yhteistyössä toteutetun postauksen nojalla pääsin ilokseni täydentämään rakasta äidiltä perittyä Uunikokki –sarjaa pitkään himoitsemillani kahden desin vetoisilla annosvuuilla sekä matalalla piirakkavuoalla. Kotoa muuttaessani peritty vanha Uunikokki –vuoka kuuluu yleensä aina joulupöytääni, sillä sen, kuten Mamman perintöastioidenkin näkemisestä tulee aina lämmin ja kotoisa olo. Ikäänkuin aterialla olisi läsnä myös nämä rakkaat läheiseni, vaikka kaksistaan pöydässä söisimmekin! Uunikokki –sarja on minusta ihana myös siksi, että se on monitoiminen: vuoissa voi kypsentää ruuat, ne toimivat tarjoiluastioina ja söpöt pienet annosvuoat käyvät myös kulhoista.

Kauniita ja käytännöllisiä juhlaan sopivia lautasia en kuitenkaan ole omistanut aikoihin. Seitsemän vuoden takaisen avioeroni myötä silloiset arki-/juhla-astiat, valkoiset Arabian Teema -lautaset, menivät exälle ja minulle jäi läjä rakkaita perintölautasia. Tunnearvosta huolimatta ne eivät ihan joka juhlaan kuitenkaan sovi, ne kun ovat tummanvihreää lasia 😀

Nyt tilanne onneksi Arabian avulla vihdoin korjautui! Valitsin tähän joulukattaus –juttuuni ihanat, niin arkeen kuin juhlaankin sopivat syvät 24h sarjan valkoiset salaatti-pastalautaset, sekä pienemmät matalat lautaset. Kun kaappitila on rajallinen, sitä arvostaa suuresti astiastoa, joka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. 24h -sarjaa omistin muuten silloinkin, kun muutin kotoa omilleni. Nostalgiaa löytyy siis näistäkin astioista!

sushikulhoSushia joulupöytään? Kyllä kiitos.

endiivi

…entäs ne jouluruoat?

Mitä tulee jouluruokiin, perinteiset kylmät kalaruoat ja mädit ovat ehkä ainoita, joita haluan tässä vaiheessa omaan jouluuni perinteisistä jouluruoista tuoda. Laatikot ja rosollit kuuluvat edelleen liian vahvasti sinne äidin pöytään! Vietimme viime joulun Juuson kanssa Japanissa, joten niiden tuttujen maustesillien ja graavikalojen sijaan tänä jouluna pöytäämme nousee mitä todennäköisimmin sushia. Rentoilun nimissä sushi tarjoillaan näpertelyä vaativien nigirien tai makien sijaan chirashizushin tapaan kulhossa.

Kinkkua en ole jouluna syönyt oikeastaan koskaan (kiitos pitkän kasvissyöntivaiheeni), enkä siitä välittänyt itseasiassa  lapsuudessanikaan. Endiiviveneestä tarjottu makeansuolainen viismausteella maustettu paistettu kylmäsavutofu toimittaa tällä kertaa kinkun (tai oikeammin karkkipossun) virkaa ja se on mukavan intensiivinen suolapala myös pikkujoulupöytään (vink vink).

Rentoilun nimissä tunnustettakoon myös, että vaikka juhla-ateriat katetaan toki aina ruokapöytään, voi usein käydä kuitenkin niin, että annoksia siirrytään jossain vaiheessa syömään mukavammin sohvalle. Siinä ne ruuat arkenakin yleensä syödään … pöytänä joku jakkara, sohvapöytää kun kämppäämme ei mahdu. Joulun kunniaksi voitaisiin kyllä yrittää edes kerran syödä se ateria pöydän ääressä, tai jättää ainakin tietokoneet aterian ajaksi rauhaan.

stressitön joulu

Blogaanko jouluna? EN.

Mikäli muuten mietitte, niin EI, en mielelläni kuvaa juhlapäivinä ruokiani. Vaikka kuvausruuat toki aina ennenpitkää syödään, ne syödään enemmän tai vähemmän nahistuneina, kylminä tai kuivahtaneina … eikä sellainen käy päinsä juhlapäivänä.

En myöskään haluaisi koskaan altistaa läheisiäni pitkäksi venyvien kuvaussessioideni armoille juhlan hetkellä – kuvaamiseni nimittäin yleensä jatkuu kuvakulmia ja astioita sentin sinne tai tänne siirrellen pitkään. Maltan lopettaa vasta, kun olen varmistellut ainakin kolmeen kertaan saaneeni varmasti juuri sellaiset kuvat kuin halusinkin. Lopuksi valikoin sieltä useamman sadan kuvan joukosta tänne blogiin sekä Instagramiini ne parhaimmat kymmenkunta otosta, jotka toki vielä käsitellään huolella ennen julkaisua.

joulukattausKuva 78/296

blogitodellisuusParas joulusiivousvinkkini ? RAJAA KUVA. 

En sitäpaitsi edes kuvaa annoksia oikean ruokapöytämme äärellä, vaan “roinahuoneeksi”  tai “luolaksi” ristityssä työhuoneessa, jossa useimmiten tuskin mahtuu liikkumaan törmäämättä pyykinkuivaustelineeseen, Juuson levyihin ja levysoittimiin tai minun kuvasroinasta rakentelemiini pinoihin. Kuvauspöydän ääressä ei tulisi mieleenkään alkaa murkinoimaan, sellainen kaaos sen ympärillä yleensä on.

Täällä blogissa tai Instagramissa näkemienne kuvien takana on siis aina kuvaajan lisäksi LÄJÄ ROINAA, sekä hyvin usein vakiokuvausassistenttini Juuso pitelemässä milloin mitäkin – foliolla peitettyä valoa kuvaan heijastavaa pahvia, feikkiseinää joka blokkaa kuvasta roinan, tai jos tarvitsen kuvan tosi ylhäältä, kameraa (Juuso on super pitkä).

It’s a dirty job but someone’s gotta do it.Kiitos Juuso ♥

Aitoja juhlahetkiä tuntuu myös kuumottavalta laittaa vaikkapa Instagramiin – entä jos kuvasta ei tykätäkään? Jos kuvani on muiden mielestä tylsä, epäkiinnostava, ruma? Aitoutta peräänkuulutetaan, mutta harvemmin se niin kuvauksellista kuitenkaan on. Vaikkei moisesta pitäisi välittää, on siitä vaikea olla välittämättäkään. Mietinkin aina pitkään ja hartaasti, ennenkuin postaan itselleni tärkeistä hetkistä kuvia someen. En halua, että elämäni arvokkaat erityishetket muuttuvat tykkäilyjen tsekkailuiksi.

Summa summarum

Mitä yritän pitkän puoleiseksi venähtäneessä jutussani sanoa on tämä: täydellinen joulu / juhla voi näyttää todella monenlaiselta. Onneksi! En nykyisessä elämäntilanteessani kykenisi luomaan samanlaista joulua, kuin lapsuuden mielikuvissani, vaikka joskus viittä sorttia laatikkoa, maustekalaa ja pateeta olen vääntänytkin innolla siinä itsetehtyjen joululahjojen väsäämisen ohella. Perinteinen joulu on ihana, mutta niin on tämä meidän nykyinen, lähes arkinenkin joulu. Kaikelle on aikansa ja paikkansa

rento joulu

Ps. Lisää ihanan epätäydellisiä ja inhimillisiä joulutunnelmia löytyy Arabian Instagramissa julkaisemastaan joulukalenterista, jossa siis seikkalen minäkin lavastettuine joulukattauksineni ja roinahuoneineni. Lämmintä ja rentoa joulunodotusta itse kullekin!

Chirashizushin ohje löytyy täältä ja endiiviveneissä seilaavan karkkipossun tai –tofun ohje taas täältä.

 

289 views

Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?

Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?

sushikulho

Sushikulho on ehkä paras ruoka, jonka Japaninmatkaltani toin keittiööni. Sen avulla sushista on tullut spontaania, helppoa ja nopeaa arjen kotiruokaa, eikä vain työlästä viikonloppujen projektiruokaa. Sushikulhon (japaniksi chirashizushi eli “siroteltu sushi”) kasaamiseen ei tarvita makirullatreeniä saatikka erityisiä kalanleikkuuskillsejä (vaikka ei niistä toki haittaakaan ole). Niinpä se onkin oivallinen ruokalaji niin aloittelevalle kotisushikokille, kuin vähän kunnianhimoisemmallekin itamaelle 🙂

Sushikulhoon voi jokainen kasata juuri ne herkut mitkä haluaa ja esteettisesti kulhon tyyli on aika vapaa: raaka-aineet voi asetella sievästi omiin segmentteihinsä, tai sirotella ne riisin päälle iloisesti sikin sokin. Eipä siis ihme, että chirashizushia tehdään Japanissakin erityisesti kotona.

sushikulho

Reissussa ymmärsin, kuinka yleinen ruoka chirashizushi on, ja olen siitä asti vain odotellut, milloin sushikulhot ilmestyvät tännekin! Kulhoruokatrendi ei osoita vielä laantumista, joten smoothiekulhot ja pokékulhot voisivat ihan hyvin antaa vähän tilaa myös kulhosushille!

Japanissa kulhoruuan trendikkyys on varmasti toissijainen asia: kulho kun vain on siellä monen ruuan luontevin tarjoiluastia. Siellä onkin melkoinen määrä erilaisia kulhoruokia, jotka kulkevat yleisesti nimellä “donburi”, ja lisäksi monta muutakin ruokalajia, joka tarjotaan perinteisesti kulhosta. Omia suosikkejani japanilaisista kulhoruuista ovat juuri nuo erilaiset donburit (kuten legendaarinen gyudon), mutta myös vihreää teetä ja riisiä yhdistävä ochazuke, riisipuuron omainen lohturuoka okayu, sekä erilaiset ramen -keitot.

Reissun jälkeen japanilaisten kulhoruokien lempparilistani kärkeen kiilasi kaisen don eli merellinen sashimi-riisikulho, jota siellä syödään erityisesti aamiaiseksi, sekä juuri esittelemäni chirashizushi. Kaisen don eroaa chirashizushista lähinnä vain siinä, että riisin ei tarvitse olla sushiriisiä, eikä sitä mausteta. Mitä riisin päälle kootaan, riippuukin sitten ilmeisesti aina siitä, kuka kulhoa on kokoamassa: ravintolakokki, vai kotiäiti tai -isä, vai opiskelija, vai suomalainen ruokablogaaja…

kaisendon_chirazhizushiVasemmanpuolinen kaisen don -kulhollinen nautittiin Osakan kalatorilla aamupalaksi klo 05, oikeanpuolinen chirazhizushi oli ensimmäinen Tokiossa nauttimani ateria.

tekkadonVasemmanpuolinen nimitykseltään mysteeriksi jäänyt kulho oli tapaninpäivän lounaani,

oikeanpuolinen avocado-tekkadon taas nautitiin jouluaattona.

Minkä reissussa näiden erilaisten kala-riisikulhojen suhteen tajusin, on että niitä näyttäisi tosiaan voivan täyttää vähän miten vaan. Aina ei kulhossa ole välttämättä edes kalaa, joten tämä ruoka sopii hyvin myös kasvissyöjille! Varmasti Japanissa eri tavoin täytetyille kulhoille on ihan omat nimityksensä, mutta niiden selvitteleminen on osoittautunut täältäkäsin hieman hankalaksi. Niinpä olenkin lähtenyt kotona tekemään kulhojani juuri oman makuni mukaiseksi, enkä ole jäänyt miettimään ovatko luomukseni nyt sitten chirazhizusheja vai donbureja. Ne nyt vain ovat jotain sieltä väliltä!

Koska pidän kovasti riisiviinietikalla ja mirinillä maustetusta sushiriisistä, olen rakentanut kulhoni chirashizushin tapaan maustetun sushiriisin päälle. Oikeaoppinen sushilaatuisen kalan leikkaaminen sashimiksi sen sijaan on sen verran taitoa vaativaa hommaa, että jätän sen suosiolla sushikokeille, ja pitäydyn itse kalakuutioissa. Niinpä sushikulhoni näyttävät päällisin puolin enemmän jonkinlaisilta sekamelskadonbureilta, kuin reissussa syömiltäni sashimilla taidokkaasti päällystetyiltä chirashizusheilta – mutta herkullisia ne kyllä ovat!

sushikulho

Tällä hetkellä suosikkipäällisiäni ovat avocado, soijassa hetken graavautunut lohi (jonka ei siis tosiaan tarvitse olla samanlaatuista, kuin mistä sushikokki leikkaisi sashiminsa), wakame, kevätsipuli, pikkelöity inkivääri ja shiso. Muutama kirpeä umeboshi (eli pikkelöity japaninaprikoosi) kulhoon on lykättävä myös aina. Herkkuhetkellä saatan koristella annokseni vielä mädillä, jolloin tämä sushikulho alkaakin jo käydä juhlaruuasta!

Yleensä tykkään maustaa ateriani lopuksi vielä vaalealla soijakastikkeella, suolaisen ystävä kun olen. Soijan valutan suoraan kulhoon ja sitten pistän lusikan vaan heilumaan – tämän aterian kanssa ei nimittäin ole tarvetta puikkotaidoillekaan!

Lohi-avocado sushikulho

2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 5-6 dl kypsää sushiriisiä (n. 1 ½ – 2 dl raakaa riisiä)

maun mukaan riisiviinietikkaa, mirinkastiketta, suolaa

Kulhon päälle:

1-2 kypsää avocadoa + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

n. 150-200 g tuoretta ruodotonta lohifileetä

2-3 rkl soijakastiketta

1-2 kevätsipulia

2 rkl pikkelöityä inkivääriä eli garia tai beni shogaa

n. ¾ dl wakamesalaattia tai 3-4 siivua kuivattua wakamea

2-4 umeboshia

ruukku shisoa (kulkee myös nimellä perilla)

n. 50 g (lohen)mätiä

tarjoiluun:

(vaaleaa) soijaa

nokare wasabia

Valmista sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan ja mausta se makuusi sopivaksi riisiviinietikalla, mirinkastikkeella ja suolalla. Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Mikäli käytät kuivattua wakamelevää, laita se runsaaseen veteen likoamaan noin vartiksi. Kun levä on pehmennyt, leikkaa se noin sentin levyisiksi paloiksi ja jätä odottamaan.

Mikäli lohifileessä on nahka, poista se. Kuutioi lohi sitten noin sentin paloiksi ja sekoita se soijan kanssa. Jätä maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Kuutioi avocado ja valele se riisiviinietikalla tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi myös kevätsipuli(t). Sekoita kulhossa lohi, avocado, kevätsipuli sekä wakame.

Kokoa sushikulho: annostele syvän kulhon pohjalle ensin maustettua sushiriisiä, sitten lohi-avocado-wakameseosta. Viimeistele kulhot lohenmädillä, (suikaloidulla) shisolla, pikkelöidyllä inkiväärillä sekä umeboshilla. Tarjoile kulho soijan ja wasabinokareen kanssa.

Japanissa chirashizushia syödään puikoilla, kuten lähes kaikki ruoka, mutta pöytään oli monesti katettu myös lusikka. Aivan varma en ruokailuväline-etiketistä tässä kohtaa siis ole, mutta kun kotona ei kukaan kuitenkaan ole minua katsomassa, lusikoin aina kulhoni – mun koti, mun säännöt!

936 views