Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

lohidonburiBuzz button & lohikulho kaikilla härpäkkeillä

Vähän niinkuin työntäisi kielen pistorasiaan … ja tekisi sen hetken kuluttua uudestaan.

Jep, sellaista ajattelin, kun maistoin ensimmäisen kerran sechuankukkaa. Tämä kielen sähköistäjä kulkee myös nimellä buzz button ja maistoin sitä ravintola Wildin Itämeri -dinnerillä syksyllä. Elämys oli niin järisyttävä, että kun sain samana iltana tilaisuuden maistaa buzz buttonia vielä ihan sellaisenaankin, saatoin livauttaa muutaman taskuuni. Mitään en myönnä, mitään en kadu.

Hieman illallisen jälkeen kotonani oli kuitenkin kahden ja puolen kukan kokoinen aarre, joiden loppumista yritin epätoivoisesti venyttää. Murustin aarrettani palan kerrallaan niin itselleni kuin yhtälailla koukkuun jääneelle Juusolle, ja maistatinpa armollisesti myös pienen määrän kaikenlaisista kasveista kiinnostuneelle kaverillekin.

buzz button

buzz button

Buzz button?

Kaivelin toki netistä aineistoa, joka valaisisi buzz button -aihetta vähän enemmänkin. Ravintolassa olin kasvin nimen perusteella päätellyt itsekseni, että sillä olisi jonkinlainen kytkös sichuanpippureihin (joissa muuten ON vähän samantapainen turruttava polte), mutta ei. Buzz button eli Acmella Oleracea kasvaa tropiikissa ja sillä on hoidettu mm. hammassärkyä sen turruttavan vaikutuksen vuoksi – minkä vuoksi se kulkee myös nimellä “toothache plant”.

Buzz button maistuu … todella jännälle. Maussa on jotain vihreän ruohoista, mutta myös eräänlaista erikoista syljen kielelle kihauttavaa makeutta – en todellakaan osaa kuvailla sitä vaikka tässä jo tovin olen sitä yrittänyt tähän naputella! Jäätävän turruttava, kihelmöivä kylmä polte on se päällimäinen kokemus, mikä tämän kasvin pureskelu saa aikaan, ja tuo vaikutus vaimenee hyyyyyvin hitaaaasti. Hetken tuntuu siltä, ettei tunnetta kestä enää sekuntiakaan … mutta kohta on jo saatava lisää 😀 Jollen olisi syntynyt viherpeukalo keskellä kämmentä, yrittäisin varmasti kasvattaa sechuankukkaa kotona itse, niin kovasti tähän elämykseen tykästyin.

Monet löytämäni nettisivut suosittelevat syömään buzz button -kukkaa vain muutamia terälehtiä kerrallaan esim. cocktaileissa, salaateissa tai vaikka sorbetin päällä – kypsentää kukkaa ei kannata, sillä se menettää tuolloin tehoaan. En päässyt tämän pienen määrän kanssa tekemään ihan niin paljon kokeiluja kuin olisin halunnut, mutta sen voin itsekin allekirjoittaa että buzz button tuo cocktaileihin aivan oman säväyksensä!

buzz button

buzz button

Ottaen huomioon, kuinka paljon asiaa selvittelin ennen kuin käytin viimeisetkin kukkien murenat, valintani kukan viimeiseksi käyttökohteeksi ei todellakaan ollut ihan osuva. Yuzukosholla maustettua riisiä ja appelsiini-misoglaseerattua lohta kukkuroillaan oleva kulho oli toki herkullista, mutta buzz button kyllä vähän hukkui siihen sekaan – tässä kombossa buzz buttonia olisi pitänyt olla kourallinen!

Reseptin kulholleni jaan teille silti. Jos saatte käsiinne buzz button -aarteen, suosittelen maistelemaan sitä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten testaamaan vaikkapa miltä maistuu vaikkapa gin tonic kylmän poltteen valtaamassa suussa, tai jäätelö, tai … jäähileinen korvameduusa (jonka päällä minä siis buzz buttonia ensimmäistä kertaa maistoin) 😀

Misoglaseerattua lohta riisipedillä

2:lle

Yuzukosho-riisi:

2 dl tummaa pikariisiä

n. 4-5 dl dashia (tai vettä)

1-2 tl yuzukoshoa

Paistettu lohi appelsiini-misokastikkeella:

n. 300-400 g ruodotonta lohifileetä (nälästä riippuen)

1 rkl öljyä

1 (veri)appelsiinin mehu

1½ rkl misoa

1 rkl vaahterasiirappia

Lisäksi:

150 g sieniä (suppilovahveroita tai esim. siitakesieniä)

1 rkl öljyä

4 valkosipulin kynttä

1-2 rkl soijaa

2-4 ume-luumua

2 kevätsipulin vartta

2-4 palaa paahdettua norilevää (murennettua rapeaa norileväsnackia tai jonkinlaista furikakea)

2 buzz button -kukkaa (tai 2 tl sichuanpippuria)

Keitä tumma riisi pakkauksen ohjeen mukaan (oma taktiikkani on imeyttää kaikki neste riisiin kattilan kannen alla, jolloin nesteen ja riisin suhde on kutakuinkin 1 osa riisiä + 2 osaa nestettä). Kun riisi on kypsää, mausta se yuzukosholla. Tätä tujun vahvaa maustetahnaa kannattaa ensin laittaa vähemmän ja lisätä vähän kerrallaan, kunnes riisi on omaan makuun sopivan ytyä.

Riisin kypsyessä valmistele annoksen muut osat:

Viipaloi lohi parin sentin paloiksi ja paista sitä ensin nahkapuolelta öljyssä muutama minuutti. Käännä palat ja kuori nahka pois – tämä on laiskan konstini, nahka kun lähtee näin helpommin kuin veitsellä raa’asta lohesta irroittaen … ja lohikin pysyy paistettaessa paremmin kasassa.

Kun lohi on saanut päältä väriä mutta on vielä keskeltä läpikuultava, sekoita appelsiininmehu, miso ja vaahterasiirappi keskenään ja lisää seos pannuun. Anna kastikkeen poreilla paksummaksi ja valele lohipaloja liemellä. Sammuta sitten levyltä lämpö ja laita pannun päälle kansi.

Kuumenna toisessa pannussa öljy kuumaksi ja lisää pannuun sitten sienet (suppilovahverot voi paistaa kokonaisina, siitakkeet leikata kahtia). Paista sieniä pannua ravistellen muutama minuutti ja lisää pannulle vielä viipaloitu valkosipuli. Paista sieniä ja valkosipulia, kunnes valkosipuli on pehmennyt ja mausta sienet soijalla. Varo polttamasta valkosipulia! Ota pannu pois lämmöltä heti, kun soija imetytyy sieniin.

Jaa riisi kahteen kulhoon ja annostele lohi liemineen sen päälle. Jaa sienet lohen viereen ja ripottele annosten päälle vielä reilusti ohuelti viipaloitua kevätsipulia. Meidän kotona tällaiset japanilaisesta keittiöstä inpsistä ottaneet lohikulhot saavat viimeiset silauksensa muutamalla ihanan happamalla ume-luumulla sekä rapealla norilevällä. Tällä kerralla kulhoon päätyi toki siis vielä ne viimeiset buzz buttonin rippeet! Jos et saa käsiisi buzz buttoneita (heh, en saa itsekään enää ihan niin vain), niin voit ripotella annoksen päälle myös tuoreeltaan murskattua sichuanpippuria, jossa on hieman samankaltainen kylmänpolttava turruttava efekti 😀

buzz button

 

134 views

Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiivillä

Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiivillä

pattypan kurpitsa

Ottaen huomioon, että lapsena yksi harvoista inhokkiruuistani oli valmistettu kurpitsasta (se radioaktiivisen näköinen kurpitsasäilyke), on minusta aika hauskaa että nykyään kurpitsa on lempiraaka-aineitani. Sellaista kurpitsaa, josta en olisi pitänyt, ei ole vielä tullut vastaan.

Lemppareitani ovat vanhan tutun kesäkurpitsan lisäksi myskikurpitsa ja spagettikurpitsa, sekä hieman harvinaisemmin eteen sattuva pattypan kurpitsa! Ufoa muistuttava, litteä ja piparkakkureunainen pattypan kuuluu kesäkurpitsoihin ja parhaimmillaan se on pikkuruisena.

pattypan kurpitsaValkoinen pattypan kurpitsa kävis ihan syksyisestä pöytäkoristeestakin

pattypan kurpitsa

Niitä minikokoisia pattypan kurpitsoja ei ainakaan minun kauppareissuillani kuitenkaan tule useinkaan vastaan, ja silloinkin kun tulee, ne ovat kyllä todella hinnoissaan. Luksusherkuttelua nämä pikkukurpitsat siis. Silti olen niitä silloin tällöin ostanut aina siitä asti, kun niitä ekan kerran Jamie Oliverin ohjelmassa aikoinaan näin!

Tänä syksynä olen ekan kerran törmännyt kaupassa isompiin pattypan kurpitsoihin. Niitä on näkynyt niin valkoisia, keltaisia kuin vihreitäkin, kaikki reilusti yli 15 cm halkaisijaltaan. Kilohinta näillä isoilla pattypaneilla on ollut sen verran houkutteleva, että testattavahan se oli!

Kuori testikappaleissani on ollut sen verran kova ja paksu, että olen kokenut parhaaksi lykätä kurpitsan kokonaisena uuniin pehmenemään, ja paloitellut sen vasta jo osittain kypsyneenä. Maku pattypanissa on samalla tavalla vihannesmaisen raikas kuin kesäkurpitsassa, mutta vaikka minikurpitsat ovat koostumukseltaan ja maultaan minusta kyllä ylivertaisia, herkullisia ovat nämä isotkin mötkäleet 🙂

pihlajanmarja

Lautaselle pattypan kurpitsa sai kaverikseen suppilovahveroita, endiiviä ja konjakilla maustettuja pihlajanmarjoja. Ei, tämä yhtälö ei ollut etukäteen suunniteltu, vaan sellainen “mitäs täältä kotoa löytyykään” -tyyppinen ratkaisu … ja sehän kuulkaa toimi! Huvittavaa kyllä tämä annos myös syntyi päivää sen jälkeen, kun olin täällä blogissa harmitellut sitä, kuinka tylsä sienikokki olenkaan. No en ole enää ainakaan ihan niin tylsä!

On kyllä todella palkitsevaa osua välillä näin intuitiivisesti / sattumanvaraisesti vähän erikoisempiin mutta silti toimiviin makuyhdistelmiin. Harvemmin sitä mitään syömäkelvotonta aikaan saa, mutta onhan näissä vähän kokeellisemmissa viritelmissä aina riskinsä! Tässä makuyhdistelmässä pattypan kurpitsan raikkaus korostaa minusta valkosipulisten suppilovahveroiden umamisuutta jotenkin ihanasti, ja endiivin uunissa pehmentynyt kitkeryys taas komppaa kivasti pihlajanmarjojen sokerilla kesytettyä karvautta. Annos on samalla täyteläinen ja todella syksyinen, mutta kuitenkin kokonaisuutena yllättävän kevyt. Joo-o, toimii!

Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiiveillä

2-4:lle

n. 800 g painoinen pattypan kurpitsa (tai useampia pieniä pattypan kupritsoja/ kesäkurpitsaa)

n. 200 g suppilovahveroita

2 endiiviä

2-3 rkl konjakkimarinoituja pihlajanmarjoja / pihlajanmarjahilloa / -hyytelöä

n. 3 rkl oliiviöljyä

n. 2 rkl vaahterasiirappia

3-4 valkosipulin kynttä

suolaa, mustapippuria

Paahda isoa kokonaista pattypan kurpitsaa uunissa 200 asteessa puolisen tuntia, jotta se hieman pehmenee ja on helpompi paloitella. Lohko kurpitsa 10-12 osaan ja poista siemenet. Jatka kypsentämistä paloina, mikäli kurpitsa ei ole vielä kypsää. Puolita endiivit ja lisää ne uunivuokaan leikkuupinta alaspäin viimeiseksi kymmeneksi paistominuutiksi. Itse tykkään jättää pattypaniin hieman puruvastusta, toisin kuin talvikurpitsoihin, jotka saavat minusta olla todella pehmeitä – mutta kukin tyylillään!

Mikäli käytät ison pattypanin sijaan kesäkurpitsaa tai pikkuisia patty pan kurpitsoja, jaa ne lohkoiksi/kuutioiksi jo raakana ja valele lorauksella oliiviöljyä. Nämä kurpitsat voit tietysti syödä kuorineen. Ison patty pan kurpitsan kuori on sen sijaan kypsentämisenkin jälkeen ainakin minusta liian kova syötäväksi, joten poista kuori kypsentämisen jälkeen tai jätä lautasella kuori vain syömättä.

Kun pattypan kurpitsa on kypsynyt sopivan pehmeäksi (mutta sellaiseksi että siinä on vielä hieman pureskeltavaa), kuumenna muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa. Paista suppilovahveroita kuumalla pannulla muutama minuutti ja lisää pannulle sitten vielä viipaloitu valkosipuli. Alenna lämpöä hieman ja paista vielä sen aikaa, että valkosipuli pehmenee ja saa aavistuksen väriä. Mausta sienet suolalla ja pippurilla.

Annostele pattypan kurpitsa ja endiivit lautasille ja jaa suppilovahverot niiden päälle. Viimeistele annokset pihlajanmarjoilla, vaahterasiirapilla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Kotosalla en jaksa alkaa kuorimaan ison patty pan kurpitsan lohkoja etukäteen, vaan tarjoilen ne sellaisenaan pöydässä “perattaviksi”. Jos kylässä olisi vieraita, poistaisin kuoren kyllä etukäteen, sen verran näpertelyä syöminen muuten on.

"konjakkipihlajanmarja

Mitä tulee näihin pihlajanmarjoihin: ostin heräteostoksena viime keväisessä Ruokaa Suomesta -pop up kaupasta Mustilan Viini Oy:n “MariaMamman Konjakkipihlajanmarjahilloa”, joka on kökötellyt siitä asti kaapin perällä.

Täytyypä sanoa että se löytyi sieltä aavistuksen liian myöhään – olen nimittäin nyt niin totaalisen hurahtanut tähän herkkuun, että haluan yrittää tehdä samaa itse! Niinpä könysin eilen töistä kotiin metsän kautta kaupan hedelmäpussi taskussa, ja sain kuin sainkin kerättyä tarpeeksi käyttökelpoisia pihlajanmarjoja pientä konjakki-hillokokeilua varten. Ensi vuonna täytyy kyllä olle hereillä tässä pihlajanmarja-asiassa vähän aiemmin!

1 020 views

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

by Juulia 8 Comments
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

suppispasta

Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.

Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.

Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉

sienimetsällä

suppilovahvero

Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.

Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.

suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

2:lle

n. 200 g spagettia (kuivapastaa)

n. 200 g suppilovahveroita

1 luomusitruuna

4 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita

1 ruukku lehtipersiljaa

50-70g ricotta salataa

vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.

Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)

suppilovahveropasta

10 799 views