Täytetty latva-artisokka

by Juulia 4 Comments
Täytetty latva-artisokka

latva-artisokka

Muistan elävästi, kun näin lapsena keittokirjassa kuvan latva-artisokasta. Minua kiehtoi suuresti kasvin ulkonäkö, mutta myös kuvailu sen syömisestä: lehtien irti kiskominen ja vinegrettiin kastaminen, verkkainen sisuksen esiin paljastaminen… jotain rituaalinomaistahan siinä tuntui olevan.

Kesti pitkään, ennen kuin sain ensimmäisen tuoreen latva-artisokan käsiini. Köyhänä opiskelijana yksikin artisokka oli pienoinen sijoitus, mutta ostin sen hetkeäkään epäröimättä. Enkä pettynyt, artisokan kypsentäminen, lehtien nyhtäminen, dippaaminen, parran irroittaminen ja pohjassa piileskelevän fraktaalikuvion löytäminen oli juuri niin ainutlaatuinen kokemus kuin olin kuvitellutkin.

täytetty artisokka

Latva-artisokka tulee kauppoihimme lähinnä ulkomailta, mutta kasvaa sitä täällä pohjolassakin! Kotimaisen latva-artisokan aika alkaa näinä viikkoina, enkä malta odottaa että saan sellaisen lautaselleni. Haaveilenkin tänä vuonna rapujuhlien lisäksi artisokkajuhlasta: sekä rapu että artisokka vaativat yhtä harrasta näpertelyä ruokapöydässä, ja eiköhän jostain snapsi- ja laulutraditio artisokansyöjillekin keksitä…

Jollen ihan artisokkajuhlia saa aikaan, niin ainakin tiedän, mitä tarjota rapujuhlieni kasvissyöjävieraille 🙂 Koska latva-artisokan valmistelu ja kypsennys on vähintään yhtä suuri projekti kuin niiden syöminen, artisokkajuhlat voisivat alkaa jo keittiössä: tuotantolinjaa leikkamaan lehtien kärkiä poikki, toinen hieromaan leikattuihin kohtiin sitruunaa jne.

Itse rakastan artisokkia erityisesti keitettyinä, sitruuna-voisulaan kastettuna, mutta tänään kokeilin artisokan täyttämistä ja paistamista. Lopputulos oli vähintäänkin UPEA, ja lisäksi tällätavoin valmistetusta latva-artisokasta riittää mahantäytettä ihan pääruuaksi asti. Onhan siinä vielä vähän enemmän hommaa… mutta on se sen arvoistakin!

täytetty artisokka

Täytetyt latva-artisokat 2:lle

2 latva-artisokkaa

1 sitruuna

Täyte:

1 sitruunan mehu

nippu persiljaa

2 valkosipulin kynttä

4 palaa (gluteenitonta) paahtoleipää

2 dl hienoksi raastettua pecorino romanoa

1-2 tl suolaa

50 g voita

Huuhdo artisokat. Katkaise varret murtamalla, jotta saat puumaiset säikeet lähtemään varren mukaan. Siisti pohjat tasaisiksi ja hiero sitruunanpuolikkalla, jottei se tummu.

Leikkaa artisokan kärjestä muutaman sentin verran pois. Hiero leikkuupinnat aina heti sitruunalla. Voit halutessasi leikata myös lehtien kärjistä sentin verran pois saksilla (tämä on kyllä vähän makuasia, itse en aina jaksa vaivautua saksihommiin vaikka lehtien kärjet hieman teräviä ovatkin).

täytetty artisokka

Kuumenna iso kattilallinen vettä, ja lisää käyttämäsi sitruunanpuolikas + se toinen puoli mehuineen veteen. Keitä artisokkia n. 30-40 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa pohjaan suhteellisen helposti – artisokka jatkaa kypsymistään uunissa vielä hieman, joten täysin pehmeä sen ei tarvitse olla.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paahda leipäviipaleet kullanrapeiksi. Sulata voi ja raasta juusto. Itse käytän täytteen valmistuksessa minileikkuria, jossa se on helppo tehdä kerralla: valkosipulin kynnet, leipä, persiljanippu varsineen suristellaan muruiksi ja seokseen lisätään voisula, juustoraaste sekä yhden sitruunan mehu.

Valuta kypsyneet artisokat huolella. Irrota varovasti keskustan vaaleat ja hennot lehdet, joiden alta paljastuu artisokan karvainen ydin. Kaavi varovasti kaikki karvat keskustasta, varo kuitenkin rikkomasta pohjaa. Kärsivällisesti vaan! Kurki vielä kolon reunatkin läpi, ja huuhdo sitten mahdolliset irtokarvat pohjista.

latva-artisokka

täytetty latva-artisokka

Tämän jälkeen voit täyttää pohjat: täytä keskustat kukkuroilleen ja tuupi loput täytteet varovasti lehtien väleihin. Tarkoitus ei ole irroittaa lehtiä joten ole hellävarainen. Kun homma on valmis, voit vielä raasta hieman lisää juustoa herkkujen päälle.
Täytetyille latva-artisokille riittää uunissa n. vartti, tarkoitus on vain ruskistaa pinta ja saada täytteen aromit imeytymään lehtien meheviin tyviin sekä pohjaan.

Sitten vaan syömään! Ihan kuten rapujen kanssa, kannattaa ruokailijoille varata reilusti servettejä ja hienommissa juhlissa käsien huuhtelumaljat/käsipyyhkeet. Lehdet nyhdetään irti yksi kerrallaan aloittaen ulommista. Lehdestä kiskotaan hampailla niiden pehmeä ja pullea tyviosa, kuiva ja kova osa lehdetä jätetään syömättä. Pikkuhiljaa edeten pääsee lopulta käsiksi artisokan pohjaan mehevine täytteineen, jolloin haarukka ja veitsi lopulta on tarpeen.

täytetty latva-artisokka

Artisokka on hieman haasteellinen kaveri viineille, mutta kokeilla voi esim. aromikasta Gewürztramineria tai hapokasta Rieslingiä  – olutpuolelta testattavaksi sopii lager, vehnäolut ja pils, kertoo Etiketti. Itse tyyppasin tänään artisokkani kaverina raikasta pale alea ja hyvin toimi sekin!

Ps. Tunnistat hyvän artisokan siitä, että se tuntuu kokoonsa nähden painavalta, ja sen suomut ovat vielä kiinni. Pyri välttämään avautuneita ja kuivan näköisiä artisokkia.

Pps. Satokausikalenterista saa kätevästi ja nopeasti aina selville, milloin mikäkin kotimainen/ulkomainen herkku on sesongissa 🙂

625 views

Gee Tee

Gee Tee

Gee ja tee ne yhteen soppii!

GT on lempidrinkkejäni. Vanha kunnon Gin&Tonic on saatava käteen aina esim. kun loma alkaa – kutsunkin juomaa “teacher on holiday” -juomakseni. Viime juhannuksena kekkasin kuitenkin vaihtaa tonicin teehen, ja kappas, uusi suosikkijuomani “Gee Tee” oli valmis!

Olen kokeillut sekoitukseeni lähinnä kylmähaudutettua vihreää teetä, mutta nyt reipastuin ja aloin guuglailemaan minkälaisia ginin ja teen yhdistelyversioita netistä löytyy. Ja löytyyhän niitä (perhana, ei tämä sitten ollutkaan ihan ikioma juttuni)! Aika monessa bongaamassani juomassa käytetään Earl Greytä, jota kotoani ei normaalisti löydy. Haluan kyllä testata yhdistelmän heti tilaisuuden tullen! Toistaiseksi taidan kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä “neronleimauksessani” ja lantraan ginini vihreällä teellä.

Iltapäivägeetee parvekkeella

Gee Tee 1:lle

4 cl giniä (omat suosikkini ovat Napue ja Hendrick’s)

1,5-2 dl kylmää ja vahvaa vihreää teetä (myös mintulla/sitruksella maustettu sopii hyvin)

1-2 tl sokerilientä

puolen sitruunan mehu

(mustikoita, kurkkua, minttua)

jäitä

Valmista sokeriliemi keittämällä sokeria ja vettä suhteessa 1:1 muutama minuutti. Jäähdytä (sokeriliemi säilyy hyvin, joten sitä voi tehdä kerralla isommankin määrän). Täytä korkea lasi jäillä ja kaada päälle gini sekä sokeriliemi. Purista mukaan sitruunaa ja täytä lasi kylmällä teellä. Sekoita varovasti ja tarjoile heti! Itse tykkään lisätä juomaani mustikoita, minttua ja/tai kurkkua.

Valmistan vihreän teeni nykyään melkeinpä poikkeuksetta kylmähauduttamalla. Mittaan sopivan määrän vihreää teetä vesipulloon ja laitan sen yöksi jääkaappiin (perussekoitukseni on kolme teepussia litraan vettä – teepussit on kätevä onkia aamulla pullosta ulos). Jos geeteen himo iskee akuutimmin, valmistan toki teeni ihan normaalisti kuumaan veteen – ja tällöin sekoitan sokerin suoraan teehen.

536 views

Vegaaniset kuorrutteet: PB-kookosmousse & avocadokreemi

Vegaaniset kuorrutteet: PB-kookosmousse & avocadokreemi

Yhteistyössä Fria ja Asennemedia


Frian sitruunamuffinin kaverina maistuu raikas ja kermainen avocado-sitruunakreemi

Olen tainnut mainita, hmm, muutamaan kertaan, että tykkään haasteista keittiössä? Gluteenittomia ja maidottomia leipomotuotteita valmistava perheyritys Fria heitti minulle toistaiseksi hurjimman haasteen: kehittele maidottomat ja gluteenittomat kuorutteet mm. heidän sitruuna- ja  omenamuffineilleen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Fria järjesti tänään keväisen blogaajatapahtuman, jossa ahkerointini tulokset olivat maisteltavana. Pienet paineet, ehkä… elämäni eka cateringhomma vain, eipä sen kummempaa! Ja vieraina liuta ruokablogaajakonkareita. IIK!


Frian omenamuffini sai hunnukseen maapähkinävoilla maustettua kookoskermavaahtoa.

No, jos kerran mainostaa innostuvansa haasteista, niin eipä silloin auta lykätä sormea suuhun, vaan alkaa hommiin! Kakut ja makeat herkut eivät ole koskaan olleet ominta alaani, mutta tässä sitä on uusi aluevaltaus nyt sitten suoritettu. Pienoista tuotekehittelyä jouduin tekemään päästäkseni lopputulokseen, varsinkin koostumuksen kanssa. Valmiit kuorrutteet onnistuivat mielestäni hyvin, perinteiset voikreemit kun eivät minulle koskaan ole maistuneetkaan – nämä ovat terveellisempiä ja raikkaampia (vaikka eivät superkevyitä olekaan).

Vaikka tämänpäiväinen blogaajajoukko makutuomarina kieltämättä hirvitti, niin onneksi ne tärkeimmät maistelijat, eli siskonpoikani (4 ja 5) antoivat rohkaisevan lausuntonsa jo viime viikolla: “Onks tää vihree avocadoa? MÄ HALUUN VIHREEN!”

Avocado-sitruunakreemi n. 15 muffinille

vegaaninen

8 pientä tai 7 isoa kypsää avocadoa

8 rkl sulatettua kookosöljyä

2 sitruunan mehu

0,5-1 dl ruokosokeria (riippuen kuinka makeasta pidät)

(1 rkl matchaa)

Halkaise avocadot ja kaavi niiden liha kulhoon. Lisää sitruunamehu sekä sokeri (vähän kerrallaan, ainahan sitä saa lisättyä). Lisää myös matchajauhe, jos haluat kreemiisi vienon vihreän teen aromin. Sulata kookosöljy ja kaada kulhoon. Soseuta huolella tasaiseksi ja tarkista maku. Laita kreemi jääkaappin n. tunniksi, jolloin se kiinteytyy.

Avocado-sitruunakreemi sopii toki myös sellaisenaan syötäväksi, siinä kuin kakun päälle tai väliin (suklaa-avocadokakku pyörii mielessäni!). Kookosöljyn määrää vaihtelemalla saat koostumuksesta kiinteämpää/pehmeämpää, sopivaa aina eri käyttötarkoituksiin. Pidä avocadokreemi mahdollisimman hyvin peitettynä viimeiseen asti – avocado tuppaa hieman tummumaan ollessaan pidempään kontaktissa ilman kanssa, sitruunasta huolimatta.

Maapähkinävoi-kookosmousse n. 15 muffinille

vegaaninen

8 dl kookoskermaa

8-10 rkl sileää maapähkinävoita

3-5 rkl ruokosokeria

1 tl vaniljasokeria / 0,5 tl jauhettua vaniljaa

ripaus suolaa

Laita kookokerma jääkaappiin yön yli. Lusikoi kookoskerma kulhoon, mutta varo ottamasta mukaan pohjalla mahdollisesti majailevaa lientä. Lisää sokeri sekä vanilja, ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää maapähkinävoi lusikallinen kerrallaan huolellisesti sekoittaen. Mausta vielä ripauksella suolaa.

Laita mousse kylmään vähintään tunniksi. Koostumus on pehmeää, mutta pursottuu nätisti. Kovin kuumalla säällä ottaisin tämän kuorrutteen kylmästä vasta viime tingassa – se ei kestä hellettä yhtään sen paremmin kuin perinteinen voikreemi tai kermavaahtokaan.

Tapahtumakin meni lopulta varsin hyvin, vaikka tietysti pelkäsin, että a) herkkuja ei ole riittävästi, tai b) että kukaan ei tykkää tarjoiluistani. No, ylivarusteluksihan se oikeasti meni… mikään ei loppunut läheskään kesken ja sekä osallistujat että järjestäjät kiittelivät tarjoiluja. Ja mikä parasta: huomenna työkaverit saavat rääppiäiskakkukahvit!


Muffinintuunauksen tyylinäytteet

 

315 views

Kirpeä parsakaalisalaatti

by Juulia 0 Comments
Kirpeä parsakaalisalaatti

DSC_0324

Viime sunnuntain brunssilla (jonka tunnelmia Luukkuja-blogin Vienan näkökulmasta löydät täältä) herkuteltiin jos jonkinmoisilla suklaata sisältävillä ruuilla, mutta päätyi sinne pöytään myös yksi suklaatonkin vaihtoehto (hui kamala!). Ystäväni Pia, kaveripiirini kruunaamaton juhlatarjoilukuningatar, oli tehnyt jotain vähän vastaavaa toissaviikkoiselle puoliskonsa synttäribrunssille. En sitten malttanut olla tekemättä tästä(kin) Pian ruuasta omaa versiotani… kiitti taas Pia! En ihan muista mitä kaikkea Pia oli omaansa laittanut, mutta oleellisin makuun vaikuttava ainesosa tässä salaatissa on kuitenkin ehdottomasti kastike: sitruunamehulla ohennettu seesamitahna eli tahini.

Sitruuna ja tahini on varmaan monelle tuttu yhdistelmä: erityisesti Lähi-Idän keittiössähän siihen törmää vääjäämättä ja ennenpitkää. Mitä olisikaan esim. hummus ilman sitruunaa ja tahinia? Tässä nimenomaisessa ruuassa ei kuitenkaan ihan mitä tahansa tahinia kannata käyttää. Paahteisen ja monivivahteisemman maun saa, kun käyttää tummaa ja suolaista kuorimattomista seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, ei sitä vaaleaa ja suolatonta. Lisäksi tätä klassikkoyhdistelmää kannattaa pyöristää kunnon tujauksella hunajaa, ja reilulla määrällä vastarouhittua pippuria.

Bonuksena laitan tähän jo valmiiksi herkulliseen kastikkeeseen hieman sumakkia. Sumakkipensaan kuivattuja jauhettuja punaisia marjoja käytetään paljon Lähi-Idässä, mutta sitä kasvaa myös Pohjois-Amerikassa sekä Välimeren alueella. Suomesta mausteen löytäminen vaatii hieman vaivannäköä, se ei taida olla ihan lähikaupan maustehyllyjen valikoimaa… Itse olen sumakkini hankkinut Hakaniemen hallista –  kertokaa ihmeessä jos löydätte sitä muualtakin! Varoituksen sana: sumakki on aika kirpeää, eli sitä kannattaa laittaa varovasti. Parhaimmillaan se on minusta lisättynä valmiin ruuan päälle antamaan pienen kirpakan potkun. Ai NAM, itseasiassa, suosittelen tekemään tätä kastiketta tripla-annoksen, se on niin hyvää että sitä saattaa vahingossa lusikoida suoraan suuhun.

DSC_0353

Parsakaali-kvinoasalaattia viimesunnuntaisella Asennebrunssilla (kuva: Viena / Luukkuja)

 Parsakaalisalaatti n. 4:lle

1 parsakaali (n. 350g)

n. 1 rkl oliiviöljyä

3 dl kvinoaa tai vaikkapa helmispelttiä

5-6 dl mietoa kasvislientä

100 g pitkiä vihreitä papuja

n. 100 g savumanteleita (säästä osa salaatin päälle)

suolaa, mustapippuria

(2-3 isoa lehtikaalin lehteä joista kova lehtiruoti on poistettu/iso kourallinen tuoretta babypinaattia)

Keitä kvinoa tai helmispeltti pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä napakan kypsäksi, lisää pätkityt ja huuhdotut pavut kattilaan kannen alle kypsymään viimeiseksi pariksi minuutiksi (ei niissä oikeasti kestä kauempaa). Älä anna puuroutua. Jäähdytä. Jaa parsakaali tasakokoisiksi paloiksi ja viipaloi varsi kuivaa tyveä lukuunottamatta. Levitä parsakaali uunivuokaan, pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla. Paahda 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes parsakaali on napakan kypsää ja sieltä täältä ruskistunutta. Sekoita jäähtynyt kvinoa/speltti sekä pavut, parsakaali, kokonaiset mantelit ja halutessasi hienonnettu lehtikaali ja/tai babypinaatti (ihan raakana vaan!). Mausta pippurilla ja suolalla.

DSC_0469

Kastikkeeseen:

2-3 rkl tummaa tahinia (esim. Urtekram luomu tahini)

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1-2 sitruunan mehu

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa (erityisesti jos tahini on suolatonta)

1 tl sumakkia

(vettä)

Sekoita tahiniin öljy, sitruunamehu, hunaja, sumakki ja pippuri. Sekoita varovaisesti mutta kärsivällisesti, kunnes seos silenee. Ohenna tarvittaessa hieman vedellä ja tarkista maku: lisää hieman hunajaa tai sitruunaa, jos pähkinäisyys, makeus ja kirpeys eivät ole sopivassa tasapainossa (pahoittelen, en halua antaa tarkempia mittoja, kun nämä kuitenkin ovat makuasioita. Itse tykkään että kastike on selvästi kirpeää mutta myös kunnolla makeaa ja samalla suolaista… jne, jne.). Sekoita kastike parsakaalisalaattiin ja tarjoile savumantelirouheen kera. Salaatin voi myös laittaa kylmään vetäytymään, jolloin maut voimistuvat, mutta samalla menetät vihreiden vihannesten kauneimman hehkun – estettisistä syistä tarjoilen itse salaatin siis mieluiten heti.

DSC_0350

Ps. Uskalias heittää tämän salaatin päälle ihan pikkuisen paahdettua valkosuklaamurua – ohje löytyy täältä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta minusta tämän salaatin kirpeät pähkinäiset maut sopivat hyvin paahdetun valkosuklaan kinuskiaromeihin 🙂

213 views