Glögi sour x 2

by Juulia 0 Comments
Glögi sour x 2
SAMSUNG CSC

Tip tap tip tap… TIP: tonttuhommista päivää! En ole maailman suurin jouluintoilija, paitsi mitä tulee ruokaan ja juomaan ja mahdollisuuteen mussuttaa kaikki ihanat jouluherkut seurasta parhaimmassa, eli perheen kanssa. Suosikkejani jouluruuista ovat lanttu- ja perunalaatikko, erilaiset maustesillit ja -silakat, mätileivät, joulutortut, piparit ja sinihomejuusto portviinin kera, sekä tietysti glögi.

Olen glögin suhteen sillälailla vähän hassu, että tykkään juoda sitä kylmänä. Lapsena hiippailinkin harva se ilta salaa jääkaapille kulauttelemaan glögiä suoraan purkista – sori perhe! Kaikenlaiset kylmät glögidrinkit ovatkin edelleen kovasti mieleeni.
SAM_3202

Mitä tulee cocktaileihin, lempparini on ehdottomasti gin sour. Sitruunan kirpeys, aavistus makeutta, laadukkaan ginin moniulotteinen aromikkuus… ja se kermainen vaahto siinä pinnalla: yksinkertaisesti ihanaa.

Melkein yhtä hyvää on kutakuinkin samoista syistä whisky sour. Niinpä siitä asti kun sain synttärilahjaksi elämäni ensimmäisen sheikkerin, olen ravistellut ahkerasti kumpiakin juomia – testattu on tietysti myös niin Jallu– kuin Ron de Jeremy-versiotkin. Melkein mikä vain alkoholi tuntuisikin toimivan, kunhan kaverina on sitrusta, sokerilientä ja munanvalkuaista?

Osallistuin muutama kuukausi takaperin Bob Barleyn järjestämään viskitasting- ja cocktaililtaan – tutustuimme illan mittaan erilaisten viskien aromeihin hartaasti sekä haistelemalla että maistelemalla, ja lopuksi sheikkasimme muutamat erilaiset viskicocktailit. Erityisesti ihastuin basilikan ja viskin yhdistelmään!

Melkoinen viskicocktailinnostus onkin vaivannut minua tuosta illasta lähtien, ja ehkäpä juuri siksi sain lopulta sen ikioman sheikkerinkin kotiini (kiitos Juuso!).

Cocktailkärpänen puraisi minua aikuisten oikeasti ensimmäistä kertaa kuitenkin jo tutustuessani toissakeväänä Kyrö Distilleryn miehiin. Roikkuessani Malminrinteen jo edesmenneessä Kyrönmaan Matkailun edistämiskeskuksessa pääsin seuraamaan välillä aika läheltäkin, kuinka he kehittelivät tuotteensa ympärille erilaisia cocktaileja (baarissa luuhaaminen on todistetusti siis välillä poikkeuksellisen kannattavaa puuhaa).

Erityisen hyvin minulle kolahti savuviskiä Juureen yhdistävä cocktail, josta ryystin uskollisesti useamman tuotekehittelyversion aina mielipiteeni selkeästi ilmoittaen (“Hyvää! Tosi hyvää! SUPERHYVÄÄ!”). Lopullinen sekoitus jopa nimettiin mukaani, koska se ei tainnut varsinaisesti maistua kellekkään muulle aivan yhtä hyvin – tarina jota kerron kyllästymiseen asti varmaan vielä lapsenlapsillenikin.

Kyseisen cocktailin kiehtovan ristiriitainen yhdistelmä raikkautta, kirpeyttä, makeutta sekä taustalla piileskelevää savua ja tulta vetosi vastakohtia rakastavaan persoonaani voimakkaasti. Juoma sai minut janoamaan tuttujen ja turvallisten cocktailien sijaan jotain vähän jännempää! Tilaan edelleenkin baarissa välillä kyseisen drinkin, mikäli baarimikolta siihen ainekset vain löytyvät – ja ehkäpä saan luvan jakaa ohjeen vielä teillekin joskus, jos oikein kauniisti viski-Mikolta kysyn 🙂

Tämän pitkähkön selonteon jälkeen ette varmasti ylläty siitä, että glögidrinkkieni perustana ovat sekä gin sour, että whisky sour. Hirmuisen kokeellisia versioita en sentään ole suosikeistani uskaltanut vääntää, lähinnä halusin löytää keinon yhdistää glögiä kumpaankin juomaan. Muutenkin voi hyvin olla, että sekoitukseni rikkovat jotain cocktailmaailman kultaisia sääntöjä – mutta onneksi omassa kodissa voi laatia ihan omat säännöt!

Useamman eri version jälkeen päädyin yhdistämään perinteisen punaviiniglögin viskiin, ja Earl Greyllä ryyditetyn trendiglögi Blossan giniin. En oikeastaan voisi olla enemmän innoissani lopputuloksista, sillä näiden salonkikelpoisten glögicocktailien avulla voin ehkä vihdoinkin vieroittautua rumasta tavastani juoda sitä jääkaappikylmää glögiä suoraan purkista…

Blossa Sour 1:lle

2 cl giniä

2 cl Blossaa vm. 2015

puoli sitruunaa

(1 cl sokerisiirappia)

1 cl valkuaista

jäitä

Mittaa kaikki ainekset muutaman jääpalan kanssa hillopurkkiin tai shakeriin, ja ravista voimakkaasti kymmenisen sekuntia. Siivilöi jäiden päälle matalaan lasiin ja tarjoile heti! Koristeeksi riittää ohut suikale hyvin pestyn sitruunan keltaista kuorta.

Jos et ole kovin makean ystävä, vähennä sokerisiirapin määrää tai jätä se kokonaan pois. Blossasta tulee makeutta juomaan jo ihan yksinäänkin.

Glögsky sour 1:lle

4 cl viskiä

1 cl Amarettoa tai sokerisiirappia

puolikas appelsiini

puolikas sitruuna

1 cl valkuaista

1 cl punaviiniglögiä

jäitä

Mittaa kaikki ainekset punaviiniglögiä lukuunottamatta muutaman jääpalan kanssa hillopurkkiin tai shakeriin, ravista voimakkaasti kymmenisen sekuntia. Siivilöi jäiden päälle matalaan lasiin. Valuta punaviiniglögi lusikkaa pitkin varovasti valkuaisvaahdon päälle ja tarjoile heti.

Mitä tulee viskiin: itse olen testannut tämän juoman niin pehmeällä, makealla ja täyteläisellä skotti-blended-viskillä, kuin kevyesti savuisella single maltillakin. Molemmat toimivat omaan makuuni oikein hyvin, mutta savuviskin kanssa juoma ei varmasti enää ole ihan jokaisen makuun sopiva – joten jos olet kokeellisella tuulella, kokeile alkuun vaikka vain yhdellä sentillä savuista versiota.

Punaviiniglögi valutetaan valkuaisvaahdon päälle varovasti lusikkaa pitkin, jolloin se jää cocktailin pinnalle ikäänkuin kellumaan (float).

Ps. jos ajatus raa’asta kananmunan valkuaisesta ei tunnu sinusta mukavalta, hanki kaupasta pastöroitua valkuaista tai jätä se kokonaan pois!

Pps. sokerisiirapin valmistat helposti: keitä sokeria ja vettä suhteessa 1:1 muutama minuutti, jäähdytä.

Edit 4.12.2015:

PPS. Miten voi olla, että vain vuorokausi jutun julkaisun jälkeen älyää että appelsiinin sijaan voisi käyttää sesongissa olevia pikkusitruksia??? Tän siitä saa, kun Satokausikalenteri on siivottu työtasolta hetkellisesti pois.

2 280 views

Siiderikoivet

by Juulia 0 Comments
Siiderikoivet

Parin viikon takaisilta synttärikemuiltani jäi kotiini jonkun sidukat (kiitti, kuka lie!). Vaikka hyvästä omppusiideristä pidänkin, ovat ne vieneet pikkuisesta jääkaapistani tilaa jo hävyttömän pitkän aikaa: tilaa, jota tarvitsen jo muille herkuille.

Viikonloppuna tuhosin yhden pullon viski-siideriglögiin, mutta lopuista piti päästä eroon muilla konsteilla. Niinpä naputtelin Pinterestiin hakusanat siideri ja omena (omppujakin tuossa työtasolla hirmuinen kasa nimittäin) ja katsoin mitä tulee vastaan. Ohitin liudan omenaisia possureseptejä, mutta lopulta silmiini osui Gimme Some Oven -blogin Apple Cider Baked Chicken.

Resepti vaikutti tilanteeseeni niin osuvalta, että kokeilin sitä ihan sellaisenaan. Lopputulos oli näyttävä ja upean tuoksuinen – lientä vaivasi kuitenkin liika kitkeryys. Päättelin sen johtuvan liemessä muhineista kokonaisista sitruunaviipaleista: kuoren valkoinen osahan on varsin kitkerä.

Niinpä muokkasin ohjetta hieman ja yritin uudelleen:

  • Vähensin sitruunaviipaleiden määrän puoleen ja käytin toisen puolikkaan mehuna valmiin annoksen päälle marinadin viinietikan sijasta.
  • Vähensin myös nesteen määrää: reilun viiden desin sijaan laitan vuokaan neljä, josta puolet on kuivaa omenasiideriä, puolet kanalientä.
  • Lisäsin reseptiin vielä ruokalusikallisen hunajaa, sillä sekä suola että sokeri tasapainottavat kitkeryyttä ruuassa.

Lopputulos oli kuin olikin reilusti enemmän makuuni!

Sitruunaiset omena-siiderikoivet 4:lle

1 iso sipuli, kuorittuna ja neljään osaan lohkottuna

puolikas huolella pesty sitruuna ohuina viipaleina, siemenet poistettuina

2 dl kuivaa/puolikuivaa omenasiideriä

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua timjamia

2 tl Dijonsinappia

1 rkl hunajaa

3 silputtua valkosipulin kynttä

2 laakerilehteä

0,5 tl suolaa

0,5 tl jauhettua mustapippuria

8 kanankoipea tai 4 koipireittä

2 kiinteämaltoista omenaa lohkoina

2 dl kanalientä (0,5 liemikuutiota + 2 dl vettä)

4 reilun kokoista jauhoista perunaa (esim. Van Gogh)

(50 g voita)

Laita koipireidet marinoitumaan mieluiten vähintään 12 tunniksi, pikkuisille koiville riittä lyhyempikin aika. Siideri, sitruunaviipaleet, laakerinlehdet, suola, pippuri, sinappi, valkosipuli, sipuli, oliiviöljy sekä 4 timjamin oksaa isoon suljettavaan pussiin tai syvään astiaan ja sekoita huolella. Lisää marinadiin koivet ja sulje pussi tai astia huolella. Kääntele pussia / koipia marinoitumisen aikana muutaman kerran.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa niihin puoliväliin ulottuvia viiltoja noin millin välein – köksäntunnilla aikoinaan opetettiin että tämä onnistuu kätevästi kun laittaa perunan kauhaan 🙂 Hiero perunoiden viilletylle puolelle halutessasi pehmeää voita ja ripaus suolaa, ja nostele ne viillot ylöspäin vuokaan koipien väliin.

Asettele koivet nahkapuoli ylöspäin laajaan ja korkeareunaiseen paistovuokaan (omani mitat ovat n. 30 × 20 × 5 cm). Asettele sipulit ja omenalohkot koipien ja pottujen väliin. Valmista kanaliemi ja sekoita se marinadiin, kaada sitten liemi kaikkien ainesten päälle. Sitruunaviipaleet kannattaa asetella lopuksi ainesten päälle – eli älä jätä niitä lillumaan liemeen, ellet sitten pidä siitä kitkeryydestä jota ne tuolloin liemeen luovuttavat.

Paista uunin keskitasolla 1-1,5 tuntia, tai kunnes sekä kana että perunat ovat kypsiä. Valele molempia liemellä kerran pari paistumisen aikana. Kypsyyden voit testata pistämällä koiven paksuinta kohtaa tikulla: ulos tihkuvan nesteen pitää olla kirkasta.

Purista sitruunanmehua jokaisen annoksen päälle juuri ennen tarjoilua, ja somista lautaset tuoreella timjamilla. Halutessasi voit siivilöidä ja suurustaa liemen kevyesti, mutta oma strategiani on muussata liemi omenan ja perunan kera lautasella – kutsuimme metodia lapsena “lautasmuussiksi”.

Ps. Käytin ruuassa ekalla kokkailukerrallani Naapurin Maalaiskanan koipia, jotka ovat kooltaan aika pieniä, joten ruoka valmistui nopeammin kuin toisella kerralla L’uomu Nokka Juoksujalka luomulaatuisten koipireisien kanssa. Eettisemmistä kanavalinnoista voit muuten lukea lisää täältä.

66 views

Rapeaksi paistettua latva-artisokkaa ja piparjuurikastiketta

by Juulia 0 Comments
Rapeaksi paistettua latva-artisokkaa ja piparjuurikastiketta

Tässä on tullut syötyä poikkeuksellisen paljon latva-artisokkaa viime kuukauden aikana. Tuontiartisokkien sesonki on keväällä, mutta kotimaisten nyt, elo-lokakuussa. Latva-artisokka on ollut minulle se kiehtovin vihannes jo teini-iästä; harvinaista luksusta jonka valmistaminen ja syöminen on todellista juhlaa. Myönnetään, että mielessä on käynyt jopa latva-artisokkatatuointi…

Kotimaisesta artisokasta olen kuullut juttuja jo pidempään… mutta en usko moisiin tarinoihin ennen kuin itse näen! Ja niinhän ne kotimaiset suloiset pienet artisokkavauvat lopulta tupsahtivat eteeni. Ihmeellisiä pienokaisia. Eihän moisia söpöliinejä yleensä näe kuin ulkomailla?

Olisi pitänyt heti vaan ostaa vaikka se koko laatikko, mutta napsin järkevänä vain yhden aterian verran näitä harvinaisuuksia. Kaduttaa jo!!!

Viimeeksi valmistin artisokkaa täytettynä, mutta näiden kallisarvoisten pienten kanssa en viitsi lähteä sen kummemmin kikkailemaan. Kevyesti maustettuina uuniin vaan <3

Rapeat babyartisokat ja piparjuurikastike 2:lle

6-8 nuorta ja pientä latva-artisokkaa

3 sitruunaa

2 rkl oliiviöljyä

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

ripaus sormisuolaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Purista isoon kulhoon kahden sitruunan mehu ja täytä kulho kylmällä vedellä. Säästä puristamisesta yli jääneet sitruunanpuolikkaat.

Valmistele artisokat yksi kerrallaan: leikkaa terävällä veitsellä artisokan yläosa pois noin puolivälistä. Hiero leikkuupintaa heti sitruunalla. Poista uloimmat pienet ja kuivat lehdet kokonaan, kuori varsi kevyesti. Hiero taas sitruunalla – se estää artisokkia tummumasta.

Halkaise artisokka pitkittäin, ja sitten vielä kumpikin puolikas pitkittäin kahtia. Laita neljännekset heti sitruunaveteen (veden pinnalla voi pitää esim. keittiöpyyhettä koska artisokat tuppaavat kellumaan – näin ne saa pidettyä veden alla).

  • Pikkuisista latva-artisokista ei keskiosaa tarvitse poistaa, koska se on vielä käytännössä aika olematon. Riittää siis että poistetaan kuivat ja kovat uloimmat lehdet ja/tai niiden kärjet.

Käsittele jokainen artisokka samoin. Kuivia lehtien kärkiä voi tarvittaessa myös leikata saksilla pois – tarkoitus olisi poistaa kaikki syömäkelvoton artisokasta. Taistelen aina itseni kanssa, kun en raaskisi leikellä artisokkaa niin ronskisti…  mutta kun on muutaman kerran yrittänyt jäystää kuivaa lehteä, oppii kyllä olemaan valmisteluvaiheessa tarpeeksi julma (viime kerran perusteella tosin olen opintiellä edelleen).

Kun kaikki artisokat ovat käsitelty, voit sekoittaa kulhossa öljyn, hunajan, yhden sitruunan mehun, silputun/murskatun valkosipulin ja ripauksen suolaa. Valuta artisokat ja kuivaa ne kevyesti keittiöpyyhkeellä. Pyörittele palat sitten öljykastikkeessa ja levitä uuninpellille. Ripottele päälle vielä hieman sormisuolaa.

Paista kullanrapeiksi – voit kääntää palat kerran paistamisen puolivälissä. Artisokissa kestää koosta riippuen 20-40 minuuttia. Ne ovat valmiit, kun haarukka uppoaa helposti tyveen.

Piparjuurikastikkeeseen

1 purkki creme fraichea

n. 3 cm pätkä tuoretta piparjuurta

puolen sitruunan mehu

suolaa, pippuria

Kuori ja raasta piparjuuri hienolla terällä. Sekoita raaste creme fraicheen ja mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Laita kastike viileään maustumaan ja odottelemaan että artisokat ovat valmiita.

Tarjoile rapeat artisokanpalaset piparjuurikastikkeen kera alkupalaksi tai välipalaksi… tai kotikatsomossa leffaeväänä 🙂

Ps. myös aioli tai ihan vain sitruunalla maustettu voisula toimivat erinomaisena ja helppona dippinä näille herkkupaloille.

 

Ei hullumat leffaeväät nämä! Rakkautta ja Anarkiaa alkaa muuten ihan kohta, jee! Syksy on leffailtojen kulta-aikaa ♥

Pps. Tsekkaan sesongin vihannekset, marjat ja hedelmät Satokausikalenterista. Siitä on nyt myös kätevä A5-kokoinen taskukirja, ja se on mulla tuossa keittiön tasolla aina käden ulottuvilla.  Sain taskukirjan testiin Satokausikalenterin porukalta, kiitos!

1 467 views

Shrimp scampi + kauden papuja

by Juulia 0 Comments
Shrimp scampi + kauden papuja
SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Kotimaisten papujen kausi on NYT! Kaupat ja torit pursuilevat härkäpapuja, leikkopapuja, taitepapuja, vahapapuja… erivärisiä, -kokoisia, -näköisiä ja eri herkullisia.

Tämänhetkinen suosikkini pavuista on härkäpapu, jota toivoisin löytäväni useammastakin kaupasta – toistaiseksi olen bongaillut niitä vain torimyyjiltä ja Stokkan Herkusta.

Härkäpavun käsittely on hieman työlästä, mutta maku kyllä palkitsee. Pavut täytyy ensin silpoa irti paloistaan, sitten keittää, ja lopuksi vielä kuoria jokainen papunen. Härkäpapuja on kuitenkin ihana syödä sellaisenaan, paloissaan keitettyinä. Niitä voi napsia kuoristaan yksi kerrallaan vähän kuin edamameja – vähän sormisuolaa päälle ja a vot! Pehmeä sisus lähtee kuorestaan hieman puristamalla, ja ainakin itse tykkään tämäntapaisesta puuhastelusta.

SAMSUNG CSC

Härkäpapuset kehdossaan

SAMSUNG CSC

Kuoritut härkäpavut

Toinen sesonkisuosikkini on leikkopapu. Leikkopapuja ei tarvitse käsitellä juuri mitenkään: huuhtelu vain ja pavut palkoineen palasiksi.

Kaikki tuoreet palkoineen syötävät pavut suositellaan keittämään ennen ruokaan lisäämistä, sillä ne sisältävät haitallista lektiiniä, joka hajoaa vajaan kymmenen minuutin keittämisen aikana. Niinpä kuten kuivatutkin pavut, tuoreet vaativat hieman esikäsittelyä ennen kuin niitä on turvallista syödä.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Leikkopapuja!

Tällä kertaa pavut päätyivät shrimp scampi -tyyppisen katkarapupastan rikastuttajiksi. Shrimp scampi on amerikanitalialainen ruokalaji, josta löytyy jos jonkinmoista versiota, useimmissa kuitenkin katkarapujen lisäksi sitruunaa, valkosipulia ja joko valkoviiniä tai vermuttia.

Omaan shrimp scampiini tulee mieluiten kuivaa vermuttia, ei valkkaria. Lisäksi tykkään maustaa pastan reilusti vastarouhitulla mustapippurilla sekä maltillisemmalla chilillä. Satiininen ja kirpakka sitruuna-voi-vermuttikastike viimeistelee herkun, jota toivoisin juuri nyt olevan vielä toinen lautasellinen…

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Shrimp scampi + kauden papuja 2:lle

n. 150 g kuorittuja isoja katkarapuja (jos pakaste, niin sulata)

1 mieto chili

3-4 valkosipulin kynttä

1 dl persilja/kirvelisilppua

1 sitruunan mehu

mustapippuria, suolaa

1,5 dl kuivaa valkoista vermuttia

60 g voita

n. 150 g pilkottuja leikkopapuja/vihreitä papuja/vahapapuja/kuorittuja härkäpapuja

n. 80 g pastaa per nenu (tai enemmän jos on tosi kova nälkä)

Pese ja pilko pavut sekä keitä niitä kymmenen minuuttia/kiehauta ja kuori härkäpavut. Viipaloi valkosipuli ja hienonna chili pieneksi. Purista sitruunan mehu kulhoon ja sekoita vermutti siihen. Silppua persilja (varsineen) ja/tai kirveli.

Kiehauta iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaasti, laita pasta kypsymään (tarkista keittoaika pakkauksesta). Kuumenna paistinpannussa puolet voista ja kuullota valkosipulia sekä papuja siinä miedolla lämmöllä hetki.

  • Jos käytät tuoreita katkiksia, lisää ne kun valkosipuli on hieman pehmennyt, ja paista kunnes ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi.
  • Jos käytät sulatettua pakastetta, joka on valmiiksi kypsennetty, riittää, että katkikset lämpenevät – liika kuumentaminen tuhoaa katkisten maun ja koostumuksen.

SAMSUNG CSC

Laita katkikset ja valkosipulit sivuun ja lisää pannulle sitruunamehu sekä vermutti. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Kiehuta lientä kasaan muutama minuutti ja sammuta lämpö. Lisää loppu voi nokareina samalla vispaten. Maista ja mausta suolalla (suolan määrään vaikuttaa, kuinka suolaista voita käytät).

Valuta pasta, kun se on al dente, eli kun siinä on vielä piirun verran puruvastusta. Sekoita pasta, yrttisilppu, katkikset, pavut, valkosipuli ja chili. Lisää seos paistinpannulla majailevaan sitruuna-vermutti-voihin juuri ennen tarjoilua ja lämmitä nopeasti.

SAMSUNG CSC

Musta linguini, vaaleanpunaiset katkikset ja vihreät pavut = wauefekti saavutettu

128 views