sitruuna arkistot | Sivu 3 10:stä | Vaimomatskuu ruokablogi

Pehmeä maissikeitto ja rapeaa chorizoa (vegaaninen)

by Juulia on September 8, 2019 1 Comment

Kotimaisen maissin sesonki

Taas maissia! Voin vain kuvitella, kuinka moni teistä lukijoista mahdollisesti ajattelee parhaillaan samaa kuin todennäköisesti mieheni. Kotimaisen maissin kausi on lyhyt, joten otan siitä kaiken irti ja lykkään maissia näinä aikoina lähes jokaiseen ateriaan! Ja sen kyllä huomaa: blogin viimeisimmät reseptit kun ovat persikkaista maissisalaattia, meksikolaista maissisalaattia ja maissi-papusalaattia.

Minkäs teet, maissi on vaan niin hyvää! Luulen että olen sen täällä blogissa jo kertonut useammankin kerran, mutta lapsena yksi lempiherkkujani oli pakastemaissi. Jäisenä, kulhosta jyvä kerrallaan napsittuna. Maissilapsi mikä maissilapsi!

Hävikkiviikko

Tämänpäiväinen maissireseptini on kuitenkin todennäköisesti tämän maissisesongin viimeinen ohjeeni. Maissikautta lopetellessa saadaan samalla jokavuotuinen hävikkiviikko käyntiin! Jep, hävikkiviikko pyörähtää 9. syyskuuta käyntiin jo seitsemättä kertaa ja tapanani on ollut osallistua viikkoon vuosittain tavalla tai toisella. Sattumalta muuten myös vuosi sitten hävikkiviikon ohjeeni oli maissiresepti 😀

Tänä vuonna kampanjassa on teemana ruokahävikin ilmastovaikutukset. Hävikkiviikon infopaketin mukaan Suomessa kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruuasta. Kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa ja henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa. Suomalaisten kotitalouksien ruokahävikki vastaakin noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä!

Itsellenikin ruokähävikkiä vastaan taisteleminen on jatkuva projekti. Jääkaapin, pakastimen ja kuivakaappien aarteista kokkaaminen on samalla kuitenkin myös sitä luovinta keittiöpuuhailua, mitä rakastan! Monet makuyhdistelmät ja ruoanlaitto-oivallukset ovatkin tässä köökissä syntyneet juurikin hävikin vähennyspuuhissa.

Tämänpäiväinen maissireseptini juju on kuitenkin hieman toisaalla: siihen hyödynnetään myös se osa maissista, joka yleensä heitetään suoraan bioroskikseen! Tuoreesta maissintähkästä nimittäin irtoaa reilusti makua myös siitä puumaisesta rangasta joka jää jäljelle, kun maissinjyvät on leikattu irti. Maissinrankoja keittelemällä saa aikaan herkullista maissilientä, joka sopii mitä parhaiten pehmoisen maissikeiton pohjaksi. Sekaan voi laittaa mausteeksi jotain sipulikasvia – meillä oli nyt purjoa josta käytin vihreän pään liemeen. Lisäksi lientä voi maustaa esim. tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sitruunankuorella.

Jahka liemi on keitelty, maissikeitto valmistuukin sutjakasti. Keitosta saa ihanan kermaisen soseuttamalla sekaan valkoisia papuja (kuivakaapin aarteet) sekä kaurakermaa (jääkaapiin aarteet). Meillä keittoa riitti kahteen ateriointiin ja kaivelin toiselle kierrokselle keiton mausteeksi vielä hieman umamia ja “juustomaisuutta” tuovia ravintohiivahiutaleita (kuivakaapin aarteet).

Pehmeän ja miedosti makean keiton vastapainoksi paistelin rapean lisukkeen vegaanisesta chorizosta, jääkaappiin unohtuneista pinjansiemenistä ja valkosipulista. Lisuke sai vielä lisämakua raastetusta sitruunankuoresta, tuoreesta rosmariinista sekä viimevuotisesta Amerikantuliaisestani, Old Bay -mausteesta, jota on muuten kaapissa niin iso rasia että pahoin pelkään osan vielä menevän ennenpitkää hävikkiin… No, onneksi tuolla mausteella on melko pitkä säilyvyys!

Pehmeä maissikeitto rapealla chorizo-lisukkeella

Vegaaninen

4:lle

Maissiliemi:

4 maissintähkän rangat

1½ l vettä

1 tl kokonaisia mustapippureita

3 valkosipulin kynttä

n. 10cm pätkä purjon vihreää osaa

2 laakerinlehteä

2 tl (selleri)suolaa

1-2 oksaa rosmariinia

muutama sitruunankuorisuikale

Maissikeitto:

250g kypsiä valkoisia papuja

10-15 cm pätkä purjon valkoista osaa

4 maissintähkän jyvät (n. 500g)

1 rkl silputtua rosmariinia

2 dl kaurakermaa

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

(1-3 tl maissijauhoa + 1-2 rkl vettä)

(1-2 rkl ravintohiivahiutaleita)

Rapea chorizolisuke:

250g vegaanista chorizoa

3-4 valkosipulinkynttä

½ dl oliiviöljyä

4 rkl pinjansiemeniä

1 rkl silputtua rosmariinia

1 rkl sitruunankuoriraastetta

+ n. 1 rkl Old Bay -maustetta tai savupaprikaa

Valmista ensin maissiliemi:

Leikkaa maissinjyvät irti tähkistä kulhoon. Taita jäljelle jääneet rangat käsin kahtia ja nosta isoon kattilaan. Mittaa päälle puolitoista litraa vettä sekä mausteet, kevyesti veitsen lappeella murskatut valkosipulin kynnet, muutamaan osaan paloiteltu purjo sekä muutama suikale hyvin pestyn sitruunan kuorta. Kiehauta ja laske lämpö sitten miedolle. Jätä liemi hiljalleen kuplimaan kannen alle kahdeksi tunniksi. Siivilöi.

Valmista sitten maissikeitto:

Maissilientä pitäisi olla noin litra jäljellä. Lisää kattilaan vettä mikäli lientä on vähemmän tai keitä lientä kasaan mikäli enemmän. Halkaise purjo, pese se ja viipaloi. Laita kattilaan puolet maissinjyvistä, purjo sekä huuhdotut valkoiset pavut. Keitä kymmenisen minuuttia ja soseuta. Lisää kattilaan sitten loput maissinjyvät sekä kaurakerma. Keitä vielä kymmenisen minuuttia, niin että maissinjyvät kypsyvät. Suurusta keittoa tarvittaessa vesitilkkaan sekoitetulla maissijauholla ja keitä vielä muutama minuutti. Lisää sekaan maun mukaan suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria sekä lusikallinen hienonnettua tuoretta rosmariinia sekä halutessasi ravintohiivahiutaleita.

Chorizo-lisuke:

Sillä aikaa kun keitto valmistuu, viipaloi chorizo ja valkosipulin kynnet. Paista ensin chorizoa yksinään oliiviöljyssä keskilämmöllä. Kun saat chorizoon kunnolla väriä, alenna lämpöä ja lisää pannulle valkosipuli sekä pinjansiemenet. Paista kunnes valkosipuli pehmenee ja lisää pannulle hienonnettu tuore rosmariini, hienolla terällä raastettua sitruunankuorta sekä Old Bay -mauste tai savupaprika. Paista vielä sen verran, että valkosipuli saa aavistuksen väriä ja seos on tuoksuvaa.

Tarjoile pehmeä maissikeitto tulisen ja rapean chorizo-lisukkeen kera.

Ps. Mikäli mietit että mitähän siihen Old Bayhin oikein tulee, bongasin juuri sille reseptin! Aika mittava on maustemäärä tässä legendaarisessa seoksessa. Paketissahan lukee vain “sellerisuola, mausteet ja paprika”

Pps. jos tahdot tehdä keiton pakastemaissista, korvaa maissiliemi miedolla kasvisliemellä.

Löytö: viherherukka & kylmä nuudelikeitto

by Juulia on July 27, 2019 0 Comments

Viherherukka

Viherherukka! Missä olit koko mun lapsuuden? Niin… eihän sitä ollut silloin vielä olemassakaan! Mutta nytpä on, ja vieläpä siskoni pihalla, mistä sain sitä mukaani viime viikolla ison kipollisen.

Viherherukka on mustaherukan muunnos joka näyttää hämäävästi pikkuruiselta karviaismarjalta. Verrattuna mustaherukkaan viherherukka maistuu kuitenkin reilusti makeammalle. Sen maku ei myöskään ole samalla tavalla intensiivinen kuin mustaherukan lapsuudesta tuttu, melkoisen tuju maku, eikä se ole yhtä kirpeä kuin puna- ja valkoherukka.

Viherherukka on jalostettu Suomessa eikä sitä vissiin juuri muualla viljelläkään. Kun postasin Instagram-tililläni kuvan siskoni pihalta poimituista viherherukoista, oli ihmettelijöitä tällä kypsänäkin vihreällä marjalla runsain mitoin. Kiitos vihreyden, linnut jättävät yleensä viherherukkapensaat rauhaan. C-vitamiinia näissä marjoissa on enemmän kuin mustaherukoissa ja ainakin itselleni makea viherherukka kiilasi juuri herukoiden kärkeen!

Viherherukka & lipstikka

Koska minua vaivaa nyt juuri akuutti viherherukkarakkaus on sanomattakin varmaan selvää, että kahmin näitä ihania marjoja suuhuni ensin ihan sellaisenaan. Ripottelin niitä myös aamuviiliini sekä luonnonjugurtin päälle, mutta sitten innostuin jo kokeilemaan jotain erikoisempaa: viherherukka-nuudelikeittoa!

Alkukesän Pohjois-Amerikan länsirannikkoa reissattuani olen täynnä resepti-ideoita ja kokkausintoa, mutta keittiöni varustelutaso ei sen sijaan ole vielä ihan entisensä. Matkaa varten tyhjennetty jääkaappi ei ole vielä täyttynyt entiselleen ja niinpä tämänpäiväinen reseptini syntyikin siitä, mitä kotoa sattui löytymään: sobanuudeleita, viherherukoita, jalapenoa, avomaan kurkkua sekä sitruunaa.

Uskaltauduin lisäämään keittoon myös siskon pihalta poimittua lipstikkaa (jota kotoa löytyi koska halusin kuvata uudet kuvat ikivanhaan mutta todella suosittuun lipstikkakeitto -juttuuni). Lipstikka ei äkkisilteen ehkä tunnu yhtään loogiselta yrtiltä aasialaiseen makumaailmaan, mutta omasta mielestäni sen kardemummaa muistuttava aromi sopi tähän keittoon aivan loistavasti. Olen iloinen, että uskalsin luottaa intuitiooni tässä asiassa!

Kylmä nuudelikeitto

Viime kesän ykkösruokani, kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla olivat mielessäni koko reissun, mutta kun kotoa ei tuona kokkailupäivänä löytynyt tomaatteja, tulikin tehtyä jotain ehkä vielä parempaa! Tulisen kirpeällä yuzukosholla maustettu sitruunainen dashiliemi toimii viherherukoiden ja avomaan kurkun kanssa vähintään yhtä hyvin kuin tomaattien kaverina. Jos ihan totta puhun, joisin tuota lientä vaikka sellaisenaan hellepäivän palautusjuomana 😀

Viherherukoilla ryyditetty kylmä nuudelikeitto onkin tämän kesän ehdottomasti paras reseptiviritykseni. Siis ainakin toistaiseksi, kun en ole niin hirveästi vielä ehtinyt kokkailemaan! Tällaisten intuitiivisten ja kotoa haalituista satunnaisista raaka-aineista valmistettujen ruokien luova ideoiminen on valtavan palkitsevaa puuhaa. Olisipa sille aikaa enemmän muulloinkin kuin lomalla!

Dashi & yuzukoshō

Tämän kylmän nuudelikeiton pohja on dashiliemi, jonka valmistan aina itse. Kaapissani on oltava aina kombulevää, kuivattuja siitakkeita sekä dashiliemen mausteeksi tarkoittettuja paksuja bonitolastuja – ne eivät kuivatuotteina mene kaapissa miksikään ja liemi valmistuu tarvittaessa parissakymmenessä minuutissa. Japanilaisiin makuihin tykästyneelle suosittelenkin dashin aineksien hankkimista kaappiin todella lämpimästi! Toki dashin voi valmistaa myös tiivisteestä tai dashijauheesta.

Liemen tärkein mauste on yuzukoshō, johon olen yhtä lailla koukussa kuin dashiin. Tätä fermentoidusta chilistä ja yuzuhedelmästä valmistettua tahnaa on valitettavasti hyvin vaikea korvata millään, mutta jos on pakko, laittaisin keittoon enemmän sitruunamehua ja hieman jotain jalapenoa tulisempaa vihreää chiliä.

Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla

2:lle

vegaaninen (kun teet dashin ilman bonitoa)

n. 175 g sobanuudeleita

1-2 tl vihreää sichuanpippuria

n. 6 dl dashia (6 dl vettä + 3-4 palaa kombulevää + kourallinen bonitolastuja/3-4 kuivattua siitaketta)

1 iso luomusitruuna

n. 2 rkl vaaleaa soijakastiketta

1-2 tl yuzukoshōa

1 tl seesamiöljyä

1 dl viherherukoita

1 iso avomaan kurkku

1 jalapeño

1-2 kevätsipulia varsineen

1-2 tl sitruunankuorta

2 tl silputtua lipstikkaa

Tarjoiluun:

jääkuutioita tai jääpalamuotissa pakastettua dashilientä*

Muutama viipale kalvotonta sitruunaa

*) pakastettu dashi ei laimenna keittoa sulaessaan. Jääpaloja käyttäessä voi kompensoida niistä sulavaa vettä maustamalla liemen hitusen vahvemmaksi kuin muuten.

Dashi:

Laita kombu (ja siitakkeet, mikäli käytät niitä) kattilaan ja mittaa vesi päälle. Kuumenna miedolla lämmöllä hitaasti kiehumispisteeseen ja poista kattila liedeltä heti kun vesi alkaa kiehumaan. Lisää kattilaan bonito jos käytät sitä ja annan liemen maustua vähintään 10 minuuttia. Kalasta kattilasta kombu (sekä siitakkeet) ja siivilöi dashi kun tahdot alkaa kokkailemaan. Siivilöidyn dashin voi valmistaa jääkaappiin etukäteen jopa muutamaa päivää aikaisemmin, mutta itse käytän dashin kuitenkin mieluiten tuoreeltaan. Dashista lisää asiaa täällä!

Keiton valmistus:

Dashin valmistuessa poista jalapenosta siemenet ja silppua se. Kuori avomaankurkku ja kuutioi se pieneksi kuutioksi. Silppua kevätsipuli ja raasta hyvin pestystä sitruunasta muutama teelusikallinen kuorta talteen. Leikkaa sitruunan keskeltä kaksi ohutta viipaletta talteen ja purista lopusta sitruunasta mehu.

Kun dashi on hieman jäähtynyt, hienonna sekaan lipstikka. Lipstikan maku hieman pehmenee, kun se saa muhia vielä lämpimässä liemessä ennen tarjoilua. Kun liemi on huoneenlämpöistä, sekoita mukaan suurin osa sitruunankuoresta, sitruunamehu, maun mukaan yuzukoshōa ja seesamiöljyä, soijaa sekä mahdollisimman hienoksi murskattua vihreää sichuanpippuria. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita tai soijaa (tarvitsemasi määrä riippuu käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiivisyydestä) ja nosta liemi peitettynä jääkaappiin viilenemään lisää.

Keitä nuudelit kypsiksi ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Valuta huolella ja annostele kahteen kulhoon. Jaa nuudeleiden päälle viherherukat, jalapenosilppu, kevätsipulisilppu sekä kuutioitu avomaan kurkku. Annostele päälle kylmä liemi sekä loppu sitruunankuoriraaste. Leikkaa sitruunaviipaleista kuoret ja kalvot pois ja jaa kalvottomat sitruunapalat kulhoihin. Tarjoile kylmät nuudelit jääpalojen tai jääpalamuotissa pakastettujen dashiliemipalojen kera.

Villi ja vihreä parsahummus

by Juulia on May 15, 2019 2 Comments

Parsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

Karhunlaukkapasta

by Juulia on May 11, 2019 2 Comments

Karhunlaukkaostoksilla

Piipahdin taannoin päiväreissulla Tallinnassa. Normaalisti suuntaan siellä lähinnä pienpanimo-olutvalikoiman perään, mutta tällä kertaa vakaana päämääräni oli löytää karhunlaukkaa! Tuota aromaattista ja tuoksuvaa villiyrttiä ei nimittäin Suomesta niin vain löydy ja kun kerran on sen makuun päässyt, sitä matkustaa vaikka ulkomaille hakemaan! Baalti Jaam Turgilla onneksi nappasi ja kotiin kulkeutui kuin kulkeutuikin ihanasti tuoksuva paketti tätä keväistä herkkua.

Karhunlaukka tuoksuu ja maistuu voimakkaasti valkosipulilta, mutta sen maku on kuitenkin valkosipulia pehmeämpi. Karhunlaukkaa voikin syödä vaikka raakana ilman, että seurauksena olisi valkosipulihönkä viikkotolkulla. Syötävää on tästä kasvista lähes kaikki osat; lehdet, varret, kauniit valkoiset kukat ja sipuli. Jos sitä olisi kotikulmillani runsaasti saatavilla, laittaisin sitä sen sesongin aikana varmaan ihan kaikkeen, mutta kun ei kerran ole, on vähän priorisoitava!

Karhunlaukkapasta

Ensimmäinen kokeiluni olikin siksi jo pitkään kaavailemani karhunlaukkapasta. Olen halunnut tehdä tuorepastaa jo useamman vuoden, mutta kokeilu on aina siirtynyt eteenpäin ja eteenpäin joko ajan tai välineiden puutteesta. Silmiini osui kuitenkin taannoin YouTubessa video, jolla tehdään käsin erilaisia pastamuotoja. Kun osaan ei pastakoneita tai edes kaulinta tarvita, päätin vihdoinkin ryhdistäytyä ja laittaa pastataikinan tekeille.

Muodoksi valikoitui cavatelli, sillä se näytti kaikkein helpoimmalta toteuttaa (jos jostain on kerran aloitettava, niin aloitetaan varmuuden varalta helposti)! Cavatelli on etelä-Italialainen pastamuoto, joka tehdään leikkaamalla pitkästä ohuesta pastataikinapötköstä paloja, jotka sitten litistetään ja rullataan 1-3 sormen avulla hauskalle kiemuralle. Cavatellin koko voi vaihdella alueen mukaan ja se tehdään perinteisesti semolinataikinasta. Itselläni oli kuitenkin mielessä karhunlaukkapasta!

Lähdinkin siksi pokkana tekemään cavatelli -pastaa kananmunalla ja karhunlaukalla rikastetusta taikinasta. Reseptiksi valikoitui tämä ohje, jonka tosin tein käsin koneen sijaan. Cavatellin muotoilu onnistui tästäkin taikinasta mukavasti, vaikka pastataikina ei oikeaoppinen ollutkaan. Ja mikä tärkeintä: lopputulos oli todella herkullinen! Karhunlaukkapasta sai kaverikseen yksinekertaisen lisukkeen: ruskistettua voita, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania ja sitruunaa.

Uskallan tämän jälkeen vastaisuudessakin testailla käsin muotoiltavia pastamuotoja. Ehkä sen pastakoneenkin voisi joskus hankkia?

Karhunlaukkapasta

2:lle

20 g pestyä karhunlaukkaa

1 normaalikokoinen kananmuna

1 keltuainen

n. 150 g 00 jauhoja

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

2-3 rkl luomuvoita

3 rkl pinjansiemeniä

puolen sitruunan mehu

kourallinen raastettua parmesaania

Surauta karhunlaukka silpuksi sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä kananmunan ja keltuaisen kanssa. Mikäli teet taikinan käsin, kokoa työtasolle jauhoista keko, jonka keskelle voit tehdä kuopan (vähän kuin tulivuori ja kraateri). Kumoa munaseos kuoppaan ja heitä perään ripaus hienoa suolaa (n. ¼ tl). Ala sekoittamaan munaseokseen haarukalla kuopan reunoilta vähän kerrallaan jauhoja. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes seos alkaa pysymään kasassa. Voi olla, että et tarvitse ihan kaikkea jauhoa, tai saatat tarvita hieman enemmän, tämä riippuu käyttämiesi munien koosta ja jauhojen laadusta. Mikäli haluat tehdä taikinan koneella, lue alkuperäinen ohje!

Vaivaa taikinaa käsin tasoa vasten kymmenisen minuuttia tai kunnes se on elastista ja silkkistä, vähän kuin muovailuvahaa. Kääri taikina sitten huolellisesti kelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään tunniksi.

Jaa taikina muutamaan osaan ja muotoile osa kerrallaan pitäen lopun taikinan huolellisesti kelmuun käärittynä odottamassa vuoroaan. Rullaa taikinapalasta pitkä pötkö, joka on halkaisijaltaan noin sentin paksuinen. Leikkaa pötkö noin sentin paloiksi. Paina jokaista palaa etu- ja keskisormella tasoa vasten rullaten samalla sormia ja taikinapalaa itseäsi kohden. Näin taikinapalaan tulee keskelle kuoppa jonka yli kiertyy taikinan liepeet molemmin puolin. Tästä videosta löytyy hyvät ohjeet muotoilulle 🙂

Ripottele pastan päälle hieman jauhoa jotta palat eivät tartu toisiinsa ja siirrä valmiit cavatellit sivuun odottelemaan loppujen valmistumista.

Kun kaikki karhunlaukkapasta on muotoiltu, kuumenna iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaalla kädellä. Keitä cavatellia sen koosta ja paksuudesta riippuen 4-7 minuuttia, testaa kypsyys maistamalla.

Meillä karhunlaukkapasta syötiin tosiaan ruskistetun voin, paahdettujen pinjansiemenien, sitruunamehun ja vastaraastetun parmesaanin kera:

Ruskistin pari ruokalusikallista voita paistinpannulla, paahda voissa pinjansiemeniä ja puserra lopuksi pannulle noin puolen sitruunan mehu. Lisää kypsät cavatellit pannulle, raasta päälle reilusti parmesaania ja notkista seos muutamalla lusikallisella pastan keitinvettä. Sen kummempaa ei tämä karhunlaukkapasta kaipaakaan, oli nimittin tolkuttoman maukasta!

Ps. Koska karhunlaukkaa on Suomessa hieman vaikea saada käsiinsä, kokeilen ainakin itse seuraavan satsini litulaukalla. Litulaukkaa löytyy ainakin omista lähimetiköistä runsain mitoin ja sen kausi on juuri nyt hyvässä vauhdissa! Litulaukka on viime vuosina muodostunut lempi villiyrtikseni nokkosen rinnalla, kumpaakin kun on niin runsaasti saatavilla ja molemmat ovat helposti tunnistettavia 🙂 Villiruokaa ja -yrttejä hyödyntävät reseptini löytyvät muuten kootusti täältä!