Karhunlaukkapasta

Karhunlaukkapasta

karhunlaukka

Karhunlaukkaostoksilla

Piipahdin taannoin päiväreissulla Tallinnassa. Normaalisti suuntaan siellä lähinnä pienpanimo-olutvalikoiman perään, mutta tällä kertaa vakaana päämääräni oli löytää karhunlaukkaa! Tuota aromaattista ja tuoksuvaa villiyrttiä ei nimittäin Suomesta niin vain löydy ja kun kerran on sen makuun päässyt, sitä matkustaa vaikka ulkomaille hakemaan! Baalti Jaam Turgilla onneksi nappasi ja kotiin kulkeutui kuin kulkeutuikin ihanasti tuoksuva paketti tätä keväistä herkkua.

Karhunlaukka tuoksuu ja maistuu voimakkaasti valkosipulilta, mutta sen maku on kuitenkin valkosipulia pehmeämpi. Karhunlaukkaa voikin syödä vaikka raakana ilman, että seurauksena olisi valkosipulihönkä viikkotolkulla. Syötävää on tästä kasvista lähes kaikki osat; lehdet, varret, kauniit valkoiset kukat ja sipuli. Jos sitä olisi kotikulmillani runsaasti saatavilla, laittaisin sitä sen sesongin aikana varmaan ihan kaikkeen, mutta kun ei kerran ole, on vähän priorisoitava!

karhunlaukka

karhunlaukkapasta

Karhunlaukkapasta

Ensimmäinen kokeiluni olikin siksi jo pitkään kaavailemani karhunlaukkapasta. Olen halunnut tehdä tuorepastaa jo useamman vuoden, mutta kokeilu on aina siirtynyt eteenpäin ja eteenpäin joko ajan tai välineiden puutteesta. Silmiini osui kuitenkin taannoin YouTubessa video, jolla tehdään käsin erilaisia pastamuotoja. Kun osaan ei pastakoneita tai edes kaulinta tarvita, päätin vihdoinkin ryhdistäytyä ja laittaa pastataikinan tekeille.

Muodoksi valikoitui cavatelli, sillä se näytti kaikkein helpoimmalta toteuttaa (jos jostain on kerran aloitettava, niin aloitetaan varmuuden varalta helposti)! Cavatelli on etelä-Italialainen pastamuoto, joka tehdään leikkaamalla pitkästä ohuesta pastataikinapötköstä paloja, jotka sitten litistetään ja rullataan 1-3 sormen avulla hauskalle kiemuralle. Cavatellin koko voi vaihdella alueen mukaan ja se tehdään perinteisesti semolinataikinasta. Itselläni oli kuitenkin mielessä karhunlaukkapasta!

karhunlaukkapasta

karhunlaukkapasta

Lähdinkin siksi pokkana tekemään cavatelli -pastaa kananmunalla ja karhunlaukalla rikastetusta taikinasta. Reseptiksi valikoitui tämä ohje, jonka tosin tein käsin koneen sijaan. Cavatellin muotoilu onnistui tästäkin taikinasta mukavasti, vaikka pastataikina ei oikeaoppinen ollutkaan. Ja mikä tärkeintä: lopputulos oli todella herkullinen! Karhunlaukkapasta sai kaverikseen yksinekertaisen lisukkeen: ruskistettua voita, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania ja sitruunaa.

Uskallan tämän jälkeen vastaisuudessakin testailla käsin muotoiltavia pastamuotoja. Ehkä sen pastakoneenkin voisi joskus hankkia?

Karhunlaukkapasta

2:lle

20 g pestyä karhunlaukkaa

1 normaalikokoinen kananmuna

1 keltuainen

n. 150 g 00 jauhoja

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

2-3 rkl luomuvoita

3 rkl pinjansiemeniä

puolen sitruunan mehu

kourallinen raastettua parmesaania

Surauta karhunlaukka silpuksi sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä kananmunan ja keltuaisen kanssa. Mikäli teet taikinan käsin, kokoa työtasolle jauhoista keko, jonka keskelle voit tehdä kuopan (vähän kuin tulivuori ja kraateri). Kumoa munaseos kuoppaan ja heitä perään ripaus hienoa suolaa (n. ¼ tl). Ala sekoittamaan munaseokseen haarukalla kuopan reunoilta vähän kerrallaan jauhoja. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes seos alkaa pysymään kasassa. Voi olla, että et tarvitse ihan kaikkea jauhoa, tai saatat tarvita hieman enemmän, tämä riippuu käyttämiesi munien koosta ja jauhojen laadusta. Mikäli haluat tehdä taikinan koneella, lue alkuperäinen ohje!

Vaivaa taikinaa käsin tasoa vasten kymmenisen minuuttia tai kunnes se on elastista ja silkkistä, vähän kuin muovailuvahaa. Kääri taikina sitten huolellisesti kelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään tunniksi.

tuorepasta

Jaa taikina muutamaan osaan ja muotoile osa kerrallaan pitäen lopun taikinan huolellisesti kelmuun käärittynä odottamassa vuoroaan. Rullaa taikinapalasta pitkä pötkö, joka on halkaisijaltaan noin sentin paksuinen. Leikkaa pötkö noin sentin paloiksi. Paina jokaista palaa etu- ja keskisormella tasoa vasten rullaten samalla sormia ja taikinapalaa itseäsi kohden. Näin taikinapalaan tulee keskelle kuoppa jonka yli kiertyy taikinan liepeet molemmin puolin. Tästä videosta löytyy hyvät ohjeet muotoilulle 🙂

Ripottele pastan päälle hieman jauhoa jotta palat eivät tartu toisiinsa ja siirrä valmiit cavatellit sivuun odottelemaan loppujen valmistumista.

karhunlaukkapasta

Kun kaikki karhunlaukkapasta on muotoiltu, kuumenna iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaalla kädellä. Keitä cavatellia sen koosta ja paksuudesta riippuen 4-7 minuuttia, testaa kypsyys maistamalla.

Meillä karhunlaukkapasta syötiin tosiaan ruskistetun voin, paahdettujen pinjansiemenien, sitruunamehun ja vastaraastetun parmesaanin kera:

Ruskistin pari ruokalusikallista voita paistinpannulla, paahda voissa pinjansiemeniä ja puserra lopuksi pannulle noin puolen sitruunan mehu. Lisää kypsät cavatellit pannulle, raasta päälle reilusti parmesaania ja notkista seos muutamalla lusikallisella pastan keitinvettä. Sen kummempaa ei tämä karhunlaukkapasta kaipaakaan, oli nimittin tolkuttoman maukasta!

karhunlaukkapasta

karhunlaukkapasta

Ps. Koska karhunlaukkaa on Suomessa hieman vaikea saada käsiinsä, kokeilen ainakin itse seuraavan satsini litulaukalla. Litulaukkaa löytyy ainakin omista lähimetiköistä runsain mitoin ja sen kausi on juuri nyt hyvässä vauhdissa! Litulaukka on viime vuosina muodostunut lempi villiyrtikseni nokkosen rinnalla, kumpaakin kun on niin runsaasti saatavilla ja molemmat ovat helposti tunnistettavia 🙂 Villiruokaa ja -yrttejä hyödyntävät reseptini löytyvät muuten kootusti täältä!

106 views

Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

by Juulia 2 Comments
Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

sellerimehu

Vihattu rakastettu selleri

Käsi ylös kaikki sellerifanit! Montako meitä oikein on? Välillä tuntuu nimittäin siltä, että selleripoloista vihataan enemmän kuin rakastetaan. Itsekään en siitä aina ole pitänyt, en juuriselleristä enkä todellakaan varsiselleristä. Varsinkin lapsena selleri oli raaka-aine, joka aiheutti suorastaan puistatusta. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin myös makumieltymykset… ja niinpä selleri kaikissa muodoissaan on nykyään minulle rakas ja mieluisa raaka-aine.

Juurisellerille menetin aikoinaan sydämeni, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa itse tehtyä Waldorfin salaattia. Suhteemme syveni, kun syötyäni ihanaa paahdettua juuriselleriä ravintola Juuressa hoksasin kokeilin paahtaa sitä kotonakin uunissa hunajalla valeltuna.

Varsiselleri poloinen sai kuitenkin odotella reilusti pidempään ennenkuin tajusin että tämäkin on oikeastaan aikamoista herkkua. Tämä ihme tapahtui kymmenisen vuotta sitten Berliinin legendaarisessa White Trash Fast Foodissa, jossa nenän eteen kannettiin Bloody Mary sellaisen metrisen lehtevän sellerinvarren kera. Sitä massiivista selleriä olisi ollut tosi sääli heittää hukkaan, joten aloin nakertelemaan sitä juomani kera ja kas, sehän olikin yllättäen hyvää!

sellerimehu

vihermehu

En tiedä jos lapsuuteni varsisellerit olivat maultaan vahvempia kuin nykyiset, mutta lähes jokainen nyt kaupasta kotiin kantamani sellerinvarsi on ollut virkistävän mieto, raikas ja rouskuva. Ei siis lainkaan sellainen kuin ensimmäisissä makumuistoissani. Käytänkin varsiselleriä nyt kaikenlaisissa ruuissa kastikkeista keittoihin ja salaatteihin, syön sitä sellaisenaan, maapähkinävoilla tai homejuustolla siveltyinä sekä tietysti upotettuina Bloody Maryyn tai vihermehuun.

Kun ostan puntin varsiselleriä jotain tiettyä ruokaa varten, teen jäljelle jääneestä osasta yleensä aina mehua, joka voi yksinkertaisuudessaan sisältää vain selleriä ja hieman sitruunaa. Riippuen mitä kotoa löytyy, saatan kuitenkin laittaa mehuun myös omenaa, ananasta, lehtikaalia, parsakaalia, jotain yrttiä (kuten persiljaa tai minttua) sekä salaatinlehtiä. Myöhemmin keväällä mehuun uppoaa myös metsän antimia kuten nokkosta. En ole suuri makean ystävä, joten minulle maistuu pääsääntöisesti parhaiten sellerimehu, jossa hedelmät ovat minimissä ja selleri maksimissa 🙂

Jos siis olet sellerin ystävä, voit tehdä sellerimehun todellakin pelkästä selleristä. Se on kuulemma erityisen terveelinen tapa aloittaa päivä 😀 Itse laitan useimmiten sellerimehuuni kuitenkin kirpeän vihreän omenan puolikkaan tai neljänneksen, sekä puolen sitruunan verran sitruunamehua. Siis kutakuinkin näin:

Sellerimehu:

n. 400 g luomuselleriä

0-1 kirpeää vihreää omenaa

½ sitruuna

Mehusta selleri, sitruuna sekä makuusi sopiva määrä omenaa. Itse mehustan omenan ja sitruunan osina niin, että joka palan välissä lykkään koneeseen sellerinvarren tai varrenpätkän – kuituinen selleri auttaa pehmeämpien hedelmien mehustamisessa ja varsinkin lopuksi mehustan aina sellerinvarren, jotta saan koneesta kaiken kuidun varmasti ulos.

sellericocktail

Terveyscocktail?

Kun sellerimehu kerran maistuu minulle niin hyvin, ei ehkä ole suuren suuri yllätys että se maistuu minulle myös cocktailin muodossa. Jos sellerimehu kerran on niin kovin terveellistä, niin tuskinpa sitä terveellisyyttä vodkashotti aivan totaalisesti kumoaa?

Alapuolinen vodkasta, vaaleasta ruisbitteristä ja sellerimehusta ravisteltu sellericocktail on useiden kokeilujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen lempiyhdistelmäni. Mainittakoon kuitenkin, että kokeiltua on tullut myös yhdistellä sellerimehua giniin ja eri merkkisiin vaaleisiin vermutteihin, eivätkä nekään viritelmät olleet lainkaan hullumpia. Oleelliseksi asiaksi nousee minusta tässä cocktailissa kuitenkin tasapaino: sopiva suhde makeutta, happamuutta, yrttisyyttä sekä tietysti sellerin makua.

Sellericocktail

6 cl sellerimehua

2 cl laadukasta vodkaa

2 cl Kyrö Pale Rye Bitteriä tai jotain vaaleaa vermuttia, kuten Martini Biancoa

1 cl agavesiirappia tai sokerisiirappia

+1-2 cl sitruunamehua riippuen oliko sellerimehussa jo seassa sitruunaa

jäitä

Annostele shakeriin (tai tiiviskantiseen hillopurkkiin) sellerimehu, alkoholit, siirappi sekä sitruunamehu. Sekoita ja tee makutesti, lisää tarvittaessa sitruunaa / siirappia / mehua tms. Lisää shakeriin sitten reilusti jäitä. Sulje shaker ja ravistele reippaasti 20-30 sekuntia. Kaada sellericocktail siivilän läpi lasiin ja koristele ohuella sellerisuikaleella. Tarjoile/nauti heti.

selleri

343 views

Suolaan säilötty veriappelsiini

by Juulia 3 Comments
Suolaan säilötty veriappelsiini

veriappelsiini

Suolaan säilötty sitrussesonki

Muutama viikko sitten kerroin, kuinka olen innostunut tekemään suolaan säilöttyjä sitruunoita – vuosi sitten tehdyn ensimmäisen kokeilun rohkaisemana laittelin silloin usemman purkin tekeille ja kokeilin samalla myös säilöä samalla tavalla veriappelsiineja!

Suolaan säilötyt veriappelsiinit osoittautuivat ilokseni myös aivan onnistuneeksi kokeiluksi, joten uskallan nyt lopputulosta jo useamman kerran testailtuani kertoa tästä viritelmästä teillekin. Viime vuoden luetuimpia juttujani oli kuivatut veriappelsiinit, joten ehkäpä tämäkin veriappelsiinin säilöntämetodi kiinnostaa jotakuta 🙂

suolaan säilötty veriappelsiini

Olin itseasiassa utelias appelsiinien säilönnästä jo keväällä tuon ekan kokeiluni jälkeisessä huumassa, mutta idea jäi tuolloin kuitenkin testaamatta. Kun nyt sitten ryhdyin sitruunan säilöntäpuuhiin, lähdin heti kaivelemaan nettiä muiden sitrusten säilönnän suhteen ja niinhän se oli kuten olin arvannutkin: mitä vain sitrushedelmää voi säilöä suolaan.

Veriappelsiinit, appelsiinit, satsumat, mandariinit, sweetiet, greipit ja limetit – suolaan vaan kaikki mars! Kunhan suolaa on purkissa reilusti ja perään puristaa myös yhden-kahden sitruunan mehun, onnistuu myös makeampien sitrusten säilöminen. Omaan veriappelsiinipurkkiini laitoin suolan lisäksi lämpimän talvisia mausteita: kanelia, tähtianista, fenkolinsiemeniä, laakerinlehtiä, kardemummaa… Seuraavaksi ajattelin kokeilla säilöttyjä verigreippejä ja limettejä chilillä!

suolattu sitrus

Tämän reseptin myötä on muuten vinkattava kaikille kokkaaville ja sosiaalista mediaa käyttäville lukijoille ruokablogien legendaarisen kuukausihaasteen paluusta: armaat blogikollegani Hannan Soppa ja Kokit ja potit -Hannele lanseerasivat nimittäin tämän aikoinaan ruokablogeja ahkerasti kiertäneen haasteen takaisin uudistettuna, ja nyt siihen voi osallistua ihan kuka vaan!

Kuukauden ruokahaaste

Ensimmäinen uudenlainen kuukauden ruokahaaste alkoi eilen, ensimmäinen helmikuuta, ja sen teemana on sesonkiin sopien sitrukset. Jos haluat osallistua haasteeseen, kokkaa jotain sitruksista ja jaa luomuksesi IG:ssä tai FB:ssä hashtagilla #kuukaudenruokahaaste – ja tadaa, olet mukana haasteessa! Itsellenihän tässä kävi niin, että koska olen jo jakanut koko tammikuun ajan ahkerasti sitrusreseptejä (punasikurisalaatti verigreipillä, veriappelsiinilla maustettu gini, suolainen sweetie salaatti, veriappelsiinisesongin vegaaninen gin sour), ei helmikuulle meinannut enää löytyä näiden suolaan säilöttyjen veriappelsiinien lisäksi enää ideoita. Jotain sitrushihasta tulee ehkä ravistettua vielä toiseen kertaan ennen kuun loppua, tai ainakin toivotaan niin 😀

Tässä haasteessa ei muuten enää sitten kisata voittamisesta, vaan pidetään vain hauskaa, jaetaan ruuanlaiton iloa, tsempataan ja inspiroidutaan toisiemme tekemisestä. Blogin omaavat voivat toki halutessaan linkitellä muiden osallistujien resepteihin, niin saadaan aina kasaan paljon inspiroivia reseptejä jokaisen haasteen teemoille. Koska helmikuu on vasta alussa, lisäilen itse linkkejä muiden haasteeseen osallistuvien sitrusresepteihin sitä mukaa, kun niitä ilmestyy 🙂 Linkit löydät jutun lopusta.

Suolaan säilötty veriappelsiini

3-6 luomulaatuisia veriappelsiineja (riippuen hedelmien koosta)

1-3 luomusitruunaa

n. 5-6 rkl laadukasta karkeaa merisuolaa

n. 5-6 dl vetoinen lasipurkki

halutessasi: muutama laakerinlehti, yksi kanelitanko, 1 tähtianis, 1 tl fenkolinsiemeniä, muutama neilikka, muutama vihreä kardemumma

Pese ja kuivaa veriappelsiinit hyvin. Steriloi lasipurkki kansineen esim. keittämällä. Ripottele lasipurkin pohjalle ruokalusikallinen suolaa. Halkaise veriappelsiini pitkittäin niin, että puolikkaat jäävät toisistaan kiinni toisesta päästä. Halkaise vielä tosinpäin samoin, niin että hedelmä on jaettu neljään toisissaan toisesta päässä kiinni olevaan lohkoon. Ripottele veriappelsiinin sisälle lusikallinen suolaa ja sullo se purkkiin. Lisää purkkiin osa mausteista ja jatka suolalla täytettyjen hedelmien sullomista purkin sisään, kunnes purkki on täynnä. Lisää loput mausteet ja purista purkkiin 1-2 sitruunan mehu. Painele veriappelsiineja niin, että ne peittyvät mehuun ja sulje sitten kansi.

Laita purkki suojaan valolta mutta pidä se huoneenlämmössä. Painele seuraavana päivänä hedelmiä uudelleen. Mikäli veriappelsiinit eivät vielä ole kauttaaltaan nesteen peitossa, purista sekaan vielä yksi sitruuna.

suolattu appelsiini

Säilytys:

Säilytä purkkia huoneenlämmössä valolta suojattuna 1-4 viikkoa ja laita se sitten jääkaappiin. Ravistele purkkia päivittäin ja kääntele se muutaman kerran ylösalaisin niin kauan, kun purkki on huoneenlämmössä. Veriappelsiinien ollessa kyseessä purkki kannattaa avata myös päivittäin ja nuuskia sisältöä. Jos se tuoksuu raikkaalle, kaikki hyvin. Jos tuoksussa on käynyt vivahde, lisää purkkiin sitruunamehua ja suolaa ja tarkista tilanne uudelleen seuraavana päivänä.

Itselläni suolaan säilötyt veriappelsiinit hengasivat huoneenlämmössä viikon, jonka jälkeen siirsin sen jääkaappiin. Purkki on nyt melkein kuukauden vanha ja lähes käyttökunnossa – valmiin hedelmän kuori muuttuu sileäksi, pehmeäksi ja läpikuultavan oloiseksi. Suolaan säilötty veriappelsiini säilyy jääkaapissa oletettavasti siinä missä sitruunakin, kunhan purkista onkii hedelmiä aina puhtaalla välineellä ja veriappelsiini säilyy kokoajan suolaliemen peitossa.

suolaan säilötty veriappelsiini

Kuukauden ruokahaaste: sitrus

Gluteenittomat Crepes Suzette – Hannan Soppa

Veriappelsiini Gin Tonic – Liemessä

Appelsiini-mozzarellasalaatti – Beach House Kitchen

Vesihauteessa kypsennetyt veriappelsiinimuffinit – CampaSimpukka

Harissapasta appelsiinin ja mintun kera – Savusuolaa

Vegaaniset laskiaispullat appelsiini-mustikkatäytteellä – Chocochili

Veriappelsiinipiiras & hunajamarenkia (gluteeniton) – Syötävän hyvä

Sitrussesongin lämmittävin porkkana-appelsiini-inkiväärikeitto – Kulinaari

 

676 views

Sitrussesongin vegaaninen gin sour

by Juulia 0 Comments
Sitrussesongin vegaaninen gin sour

veriappelsiini sour

 Vegaaninen sour?

Tänään seikkaillaan taas cocktailien maailmassa! Päivän aiheena on yksi lemppareistani, gin sour. Tämä perinteisesti kananmunan valkuaisen kanssa kermaisen vaahtoavaksi ravistettu, ihanan kirpakka, raikas ja aromaattinen juoma on ollut suosikkejani jo pitkään ja se on helppo valmistaa myös kotibaarissa. Mutta mitä tehdä niille keltuaisille, jotka jäävät drinkkihommista yli? Ei niitä kaikkia aina jaksa esim. graavata (yksittäisiä keltuaisia varsinkaan) ja vaikka rakastan kananmunassa nimenomaan keltuaista, ei sitä aina tee mieli syödä juuri silloin kun se cocktail on kätösissä. Tiedän, first world problems…mutta ongelma joka tapauksessa! (Arvatkaa vaan onko sama ongelma kätösissä käänteisenä silloin, kun varta vasten tahtoo käyttää vain keltuaisia – jonkinlainen mielitekojen synkronointi olisi näissä munajutuissa kyllä tarpeen!)

Ilahduinkin kovasti, kun sain ensimmäisen kerran kätösiini vegaanisen gin sourini ja oivalsin, että gin sour -hommista voikin jättää kananmunan kokonaan pois ilman, että maku siitä kärsii. Minulla ei ole tuon keltuaispulman lisäksi ongelmaa kananmunan käyttämisen suhteen, mutta monella ehkä on (raa’an valkuaisen käyttäminen voi epäilyttää, voi olla allerginen munalle ja vegaanille kananmuna on tietysti ehdoton ei). Mikäpä siis sen mukavampaa kuin tietää, että on olemassa vaihtoehtoja!

 

veriappelsiiniVeriappelsiinisesonki ♥

veriappelsiini

Vegaaninen gin sour ei edes vaadi sen kummempia ihmeaineita. Tarvitset vain sitrushedelmiä (makuusi sopivan yhdistelmän veriappelsiinia tai verigreippiä sekä sitruunaa/limettiä), jonkinlaista siirappia (siirapiksi keitetty 50/50 vesi + sokeri aka “simple syrup” on perinteinen, mutta itse käytän fiiliksen mukaan myös agave- ja vaahterasiirappia cocktaileissa), giniä, sekä säilykekikhernepurkin lientä. Jep, juurikin sitä minkä moni on ehkä tottunut kaatamaan kikherneitä käyttäessään mäkeen.

Kikhernepurkin liemi eli aquafaba korvaa siis kananmunan valkuaisen. Niin hullulta kuin se ehkä kuullostaakin, ei sitä kikhernepurkin lientä siinä lopputuloksessa kuitenkaan maista! Niinpä tässä kotibaarissa on sheikattu tätä nykyä vallan vegaanisia soureja. Mikä parasta: drinkkihommista ylijääneille kikherneille löytyy tässä köökissä huomattavasti enemmän käyttökohteita kuin yhdelle yksinäiselle keltuaiselle.

Vegaaninen gin sour

1:lle

40 ml sitrusmehua (itse laitan n. 25ml veriappelsiini- tai greippimehua + 15 ml sitruunamehua)

40 ml giniä (maun mukaan joko kukkaisaa tai parfyymistä tai mausteista tai havuisen yrttistä… tai itse maustettua!)

20 ml säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa

10 ml sokerisiirappia/vaahterasiirappia/agavesiirappia…

reilusti jäitä + shaker tai tiiviskantinen hillopurkki

Mittaa shakeriin (tai hillopurkkiin) mehu, gini ja siirappi, sekoita ja maista. Jos juomassa on hyvä happaman ja makean balanssi, lisää sekaan kikhernepurkin liemi. Jos ei, lisää tarpeen mukaan muutama millilitra siirappia / sitruunaa / veriappelsiinimehua ja lisää aquafaba sitten. Sulje shaker tai hillopurkki ja ravistele seosta kymmenisen sekuntia (tämä ns. kuivasheikkaaminen ilman jäitä saa tämän jutun mukaan vaahdon muodostumisen hyvin alkuun). Lataa perään sitten reilusti jäitä ja sulje shaker (tai purkki) ja ravistele uudelleen reippaasti n. 30 sekuntia. Varo jäädyttämästä näppejäsi, mikäli käytät metallista shakeria 😀 Siivilöi gin sour lasiin ja tarjoile heti.

Jos haluat juomasta ekstravaahtoisan, voit kaadella siivilöityä juomaa ees taas shakerin osasta toiseen niin korkealta kuin uskallat – silleen Tom Cruise Cocktailissa -tyyliin 😀 Kun show on ohi (tai kun kädet väsyvät), kaada juoma cocktaillasiin ja nauti!

vegaaninen gin sour

Ps. Vaahtokerros erottuu pikkuhiljaa enemmän, kun malttaa odottaa hetken.

Pps. Mikäli et vielä tiennyt, niin tuo sama kikherneiden säilöntäliemi aquafaba on myös loistava raaka-aine vegaaniseen majoneesiin, marenkeihin, lettuihin, vaahtokarkkeihin, leivontaan…

veriappelsiini

347 views