Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

by Juulia 2 Comments
Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

sellerimehu

Vihattu rakastettu selleri

Käsi ylös kaikki sellerifanit! Montako meitä oikein on? Välillä tuntuu nimittäin siltä, että selleripoloista vihataan enemmän kuin rakastetaan. Itsekään en siitä aina ole pitänyt, en juuriselleristä enkä todellakaan varsiselleristä. Varsinkin lapsena selleri oli raaka-aine, joka aiheutti suorastaan puistatusta. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin myös makumieltymykset… ja niinpä selleri kaikissa muodoissaan on nykyään minulle rakas ja mieluisa raaka-aine.

Juurisellerille menetin aikoinaan sydämeni, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa itse tehtyä Waldorfin salaattia. Suhteemme syveni, kun syötyäni ihanaa paahdettua juuriselleriä ravintola Juuressa hoksasin kokeilin paahtaa sitä kotonakin uunissa hunajalla valeltuna.

Varsiselleri poloinen sai kuitenkin odotella reilusti pidempään ennenkuin tajusin että tämäkin on oikeastaan aikamoista herkkua. Tämä ihme tapahtui kymmenisen vuotta sitten Berliinin legendaarisessa White Trash Fast Foodissa, jossa nenän eteen kannettiin Bloody Mary sellaisen metrisen lehtevän sellerinvarren kera. Sitä massiivista selleriä olisi ollut tosi sääli heittää hukkaan, joten aloin nakertelemaan sitä juomani kera ja kas, sehän olikin yllättäen hyvää!

sellerimehu

vihermehu

En tiedä jos lapsuuteni varsisellerit olivat maultaan vahvempia kuin nykyiset, mutta lähes jokainen nyt kaupasta kotiin kantamani sellerinvarsi on ollut virkistävän mieto, raikas ja rouskuva. Ei siis lainkaan sellainen kuin ensimmäisissä makumuistoissani. Käytänkin varsiselleriä nyt kaikenlaisissa ruuissa kastikkeista keittoihin ja salaatteihin, syön sitä sellaisenaan, maapähkinävoilla tai homejuustolla siveltyinä sekä tietysti upotettuina Bloody Maryyn tai vihermehuun.

Kun ostan puntin varsiselleriä jotain tiettyä ruokaa varten, teen jäljelle jääneestä osasta yleensä aina mehua, joka voi yksinkertaisuudessaan sisältää vain selleriä ja hieman sitruunaa. Riippuen mitä kotoa löytyy, saatan kuitenkin laittaa mehuun myös omenaa, ananasta, lehtikaalia, parsakaalia, jotain yrttiä (kuten persiljaa tai minttua) sekä salaatinlehtiä. Myöhemmin keväällä mehuun uppoaa myös metsän antimia kuten nokkosta. En ole suuri makean ystävä, joten minulle maistuu pääsääntöisesti parhaiten sellerimehu, jossa hedelmät ovat minimissä ja selleri maksimissa 🙂

Jos siis olet sellerin ystävä, voit tehdä sellerimehun todellakin pelkästä selleristä. Se on kuulemma erityisen terveelinen tapa aloittaa päivä 😀 Itse laitan useimmiten sellerimehuuni kuitenkin kirpeän vihreän omenan puolikkaan tai neljänneksen, sekä puolen sitruunan verran sitruunamehua. Siis kutakuinkin näin:

Sellerimehu:

n. 400 g luomuselleriä

0-1 kirpeää vihreää omenaa

½ sitruuna

Mehusta selleri, sitruuna sekä makuusi sopiva määrä omenaa. Itse mehustan omenan ja sitruunan osina niin, että joka palan välissä lykkään koneeseen sellerinvarren tai varrenpätkän – kuituinen selleri auttaa pehmeämpien hedelmien mehustamisessa ja varsinkin lopuksi mehustan aina sellerinvarren, jotta saan koneesta kaiken kuidun varmasti ulos.

sellericocktail

Terveyscocktail?

Kun sellerimehu kerran maistuu minulle niin hyvin, ei ehkä ole suuren suuri yllätys että se maistuu minulle myös cocktailin muodossa. Jos sellerimehu kerran on niin kovin terveellistä, niin tuskinpa sitä terveellisyyttä vodkashotti aivan totaalisesti kumoaa?

Alapuolinen vodkasta, vaaleasta ruisbitteristä ja sellerimehusta ravisteltu sellericocktail on useiden kokeilujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen lempiyhdistelmäni. Mainittakoon kuitenkin, että kokeiltua on tullut myös yhdistellä sellerimehua giniin ja eri merkkisiin vaaleisiin vermutteihin, eivätkä nekään viritelmät olleet lainkaan hullumpia. Oleelliseksi asiaksi nousee minusta tässä cocktailissa kuitenkin tasapaino: sopiva suhde makeutta, happamuutta, yrttisyyttä sekä tietysti sellerin makua.

Sellericocktail

6 cl sellerimehua

2 cl laadukasta vodkaa

2 cl Kyrö Pale Rye Bitteriä tai jotain vaaleaa vermuttia, kuten Martini Biancoa

1 cl agavesiirappia tai sokerisiirappia

+1-2 cl sitruunamehua riippuen oliko sellerimehussa jo seassa sitruunaa

jäitä

Annostele shakeriin (tai tiiviskantiseen hillopurkkiin) sellerimehu, alkoholit, siirappi sekä sitruunamehu. Sekoita ja tee makutesti, lisää tarvittaessa sitruunaa / siirappia / mehua tms. Lisää shakeriin sitten reilusti jäitä. Sulje shaker ja ravistele reippaasti 20-30 sekuntia. Kaada sellericocktail siivilän läpi lasiin ja koristele ohuella sellerisuikaleella. Tarjoile/nauti heti.

selleri

236 views

“Bloody Mary” maustettu vodka

by Juulia 2 Comments
“Bloody Mary” maustettu vodka

bloody mary infuusioTattadaa! “Bloody Mary” maustettu vodka tekeillä!

Kunnon Bloody Mary on ehdottomasti lempidrinkkejäni! Enkä varmasti ole ainoa. Tämä tujusti – tai jos minulta kysytään, vielä tujummin – maustettu tomaatimehujuomahan on melkein lounaan ja vihermehun korvike. Mitäs siinä ei rakastaisi? Bloody Maryä voi sitäpaitsi minusta juoda aika hyvällä omallatunnolla lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa (ainakin jos siitä jättää vodkan pois)!

En ole ihan varma milloin ekan Bloody Maryni join, mutta muistan hyvin jokaisen kerran kun se on ollut hyvää – ja ehkä vielä paremmin ne kerrat, kun se ei ole ollut mistään kotoisin. Jostain syystä tosi monessa baarissa Bloody Mary sössitään: ei panosteta tomaattimehuun tai ei uskalleta maustaa kunnolla. Pahimpia viritelmiä tuottavat useimmiten ne paikat, joiden hyllystä löytyy teollisesti valmistettu Bloody Mary Mix.

bloody maryKuvan Portland Mainessa juotu yksilö: ei jatkoon.

Sen sijaan se paras Bloody Mary syntyy tietysti tuoreeseen tomaattimehuun ja laatuvodkaan. Tai no okei, voi se kaupankin tomaattimehu joskus olla ihan ookoo, en ole ihan niin snobi tämän asian kanssa että vain omin kätösin puristellut tomaatit kelpaisivat. Mausteiden suhteen olen perinteisellä linjalla: Worcestershirekastiketta, sitruunamehua, sellerisuolaa, vastarouhittua mustapippuria, Tabascoa ja mahdolisesti hieman tuoreeltaan raastettua piparjuurta. En laittaisi siis esim. srirachaa tai nestesavua Bloody Maryyn, vaikka ne siihen tavallaan toki sopia voisivatkin.

Lisukkeeksi riittää minulle varsisellerin pätkä (ehdottomsti parasta luomuna kiitos!) mutta minulla on kyllä myös heikko kohta niihin Bloody Maryihin, joiden koristeeksi on kasattu suolakurkkua, oliiveja, kapriksia, sitruunaa, paistettua pekonia, lihapullia, ravun saksia tai ostereita Pisan kaltevan tornin verroin.

bloody mary vodka

bloody mary

Tänään en kuitenkaan ole näpyttelemässä teille Bloody Mary -reseptiä, vaan “Bloody Mary” maustettua vodkaa! Innostuin nimittäin loppukesästä testailemaan erilaisia tapoja maustaa alkoholia, ja kun sanon innostuin, todellakin tarkoitan innostuin: jääkaapista löytyy tälläkin hetkellä viittä sorttia itse maustettua viritelmää.

Mukana on muutama nappiosuma ja muutama ei niin blogaamisen arvoinen idea, mutta se kaikkein ihanin viritys liittyi tietenkin Bloody Maryyn! Testattua tuli siis toki myös rakkaan juomani makujen uuttaminen suoraan vodkaan ja kyllähän tuo lopputulos nosti Bloody Maryni ihan omalle tasolleen.

bloody mary

Maustettu vodka

No niin, myyntipuheet sikseen ja eikun asiaan! Alkoholin maustaminen saattaa kuulostaa äkkisilteen ehkä hifistelyltä, mutta käytännössähän se on vain makujen uuttamista alkoholiin. Kokkailutaitoja maustettu vodka vaatii nolla, mutta puhtaudesta on hyvä pitää säntillisesti huolta. Näin sekaan ei eksy epätoivottuja sivumakuja ja valmis juomakin säilyy parempana pidempään.

“Bloody Mary” maustettu vodka

n. 5 dl vodkaa

1 luomusellerin varsi

pätkä mietoa chiliä (ilman siemeniä*)

1 tl kokonaisia mustapippureita

1 luomusitruunan kuori

5-6 kirsikkatomaattia

5-6 kuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä, vaan kuivattuja!)

4-5 hyvää vihreää kivellistä oliivia

2-3 cocktailkurkkua / pätkä hapankurkkua

5 cm pätkä tuoretta kurkkua

muutama siivu piparjuurta

1-2 luomuvalkosipulin kynttä*

*Chilin tulisuus voi muuttua tässä yhteydessä herkästi ylivoimaiseksi, joten suosittelen jättämään chilistä siemenet pois. Helpompi kun on lisätä kuin ottaa pois tulisuutta! Valkosipulin kanssa on vähän sama juttu, joten jollet ole tekemässä vampyyrinkarkoitusjuomaa, pidä valkosipulin määrä mieluummin vähemmässä kuin enemmässä. Ja voihan sen valkosipulin ja/tai chilin tietysti jättää poiskin!

Pese ja kuivaa selleri, tomaatti, tuore kurkku ja sitruuna hyvin. Pätki selleri muutaman sentin välein, viipaloi kurkku ja puolita tomaatit ja tipauta ne hyvin pestyyn ja kuivattuun lasipurkkiin. Veistele sitruunan kuoresta keltaista osaa samaiseen purkkiin varoen ottamasta mukaan yhtään kitkerää valkoista sisäkuorta. Lisää purkkiin vielä loput mausteet ja täytä purkki sitten vodkalla.

Laita purkki jääkaappiin maustumaan ainakin kolmeksi päiväksi. Tekeytymisen aikana kannattaa maistella uutosta päivän välein ja poistaa kyydistä tarvittaessa chiliä tai valkosipulia, mikäli niiden maku tuntuu korostuvan liikaa. Itse pidin vodkan lopulta maustumassa lähes viikon. Kun olet makuun tyytyväinen, siivilöi maustettu vodka hyvin huolella puhtaaseen pulloon: ensin siivilän läpi, sitten esim. kahvin suodatinpussin tai tiheän kankaan läpi. Säilytä maustettu vodka ilmatiiviisti jääkaapissa. Maustettu vodka toimii loistavasti Bloody Maryn pohjana, mutta saattaapa se maistua jollekin ihan sellaisenaankin hyvin viilennettynä!

bloody mary infuusio

Huom! Koko reseptin määrää en itse tekisi, ellei kylään ole tulossa isompaa määrää Bloody Mary -faneja. Omasta mielestäni tämä erinäisillä tuoreilla vihanneksilla maustettu vodka oli nimittäin parhaimmillaan melko tuoreeltaan, eli parin viikon sisällä siivilöinnistään. S

Toki huolella siivilöity vahva alkoholi pitäisi säilyä muutamaa viikkoa paljon pidempäänkin: pulloon mahdollisesti jäänyttä osaa ei tarvitse parin viikon jälkeen kaataa pois. Moni maustettu viina itseasiassa vain paranee ajan kanssa! Mikäli nesteen pinnalle kuitenkin ilmestyy utuista hötöä tai se maistuu oudolle, kaada se pois.

Ps. Alkolin maustamisesta kiinnostuneet hoi, suosittelen kurkkaamaan sekä tämän, tämän että tämän aiheeseen syvemmälle menevän blogipostauksen.

Pps. Bloody Mary -aiheesta olen kirjoitellut aiemminkin: aristoista löytyvät jutut Kalja-Mary, Virgin Mary -mehu, sekä Bloody Mary -gose.

503 views

Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

by Juulia
Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Pääsiäinen oli lapsuudessani ehdottomasti lempipyhiäni: rakastin noidaksi pukeutumista ja virpomista, vaikka virpomiskierros jännittikin aina etukäteen. Pajunkissojen ja kananmunien koristelu, rairuohon kasvatus, suklaamunista paljastuvan krääsän kasaaminen … pääsiäinen tuntui olevan täynnä kaikenlaista kivaa puuhaa, jota riitti vieläpä monelle päivälle.

Nykyään pääsiäinen, kuten useimmat muutkin juhlapyhät, on minulle lähinnä vain syy panostaa kokkailuun ja juomiin (hehe)! Pääsiäismuniakaan en ole aikoihin maalannut … ellei sellaiseksi lasketa niiden marmorointia soijalla tai punajuurimehulla. Tiukemmasta kasvisruokavaliosta luovuttuani olen ottanut uudeksi pääsiäisrutiinikseni karitsan – samalla pääsiäisaterian pääväri on vaihtunut vihreästä punaisempaan suuntaan; niin lasisissa, kuin lautasellakin.

Viime keväänä ostimme herkkusuisen pikkusiskoni Nupun kanssa karitsanpuolikkaan, jonka sitten jaoimme tasan pakastimiimme. Eri ruhonosat tulivatkin siinä sitten hieman tutummaksi, kun pakastinta pikkuhiljaa tyhjenneltiin. Sisko jätti suosiolla vastuulleni mm. karitsanviulun, jonka uskaltauduin valmistamaan viimevuotiselle pääsiäisaterialle. Niin jännää kuin sen valtavan lihakimpaleen paistelu, veistely ja päiviä kestänyt syöminen olikin, valitsen tänä vuonna pöytääni mieluummin jotain hieman helpompaa.

Karitsan karee on näyttävä tarjottava joka ei minusta juuri mausteita kaipaa; jätän vahvat marinadit väliin ja annan lihan oman maun nousta esiin. Mureaa ja roséeksi jätettyä lihaa kunnioittavan aterian luonnollinen jatke on tietysti punaviini, jota käytän myös yhtenä raaka-aineista.

Minulla on tänä vuonna ilo tehdä useampi yhteistyöjuttu viinin maahantuontifirman, Social Winesin kanssa. Tätä ensimmäistä juttua varten sain valita testattavakseni liudan kaavailemalleni pääsiäisaterialle sopivia punaviinejä – lopulta kohtasinkin melkoisen valinnanvaikeuden, kun niin moni testaamistani viineistä ansaitsisi paikkansa pääsiäispöydässäni. Niinpä haluankin nostaa esiin huimat neljä suositusviiniä, joista kahteen suorastaan hullaannuin!

Punaviinit ovat minulle (ainakin suhteessa valkoviineihin ja oluisiin) vielä suhteellisen tuntematonta maaperää. Niiden yhdistäminen ruokaan osoittautuukin välillä yllättävän opettavaiseksi puuhaksi – kaikkea kun ei salapoliisityöllä ja logiikalla kuitenkaan pysty etukäteen päättelemään. Muutama testaamistani viineistä osoittautuikin erinomaisiksi kavereiksi myös aivan erilaisten aterioiden kanssa kuin olin ajatellut. Vaikka kovasti kutkuttaisikin heti kertoa, mitä kaikkea olen näitä viinejä maistellessani oppinut, yritän pysyä tänään ihan vain tässä pääsiäisasiassa 🙂

Nuppu… tulet varmaan pääsiäisenä taas kylään?

San Marzano Vindoro 2013 (9,99€)

Pehmeä ja täyteläinen Vindoro on kirsikkahilloinen, makean marjainen, mausteinen ja huumaavan tuoksuinen viini Apuliasta, Kaakkois-Italiasta. Hinta-laatusuhteeltaan Vindoro on erinomainen hankinta pääsiäisiaterialleni, sillä se taipuu niin kokkailuviiniksi, risoton raaka-aineeksi, karitsalle, kuin salaatinkin seuraan tekemättä kukkaroon syvää lovea.

Viini osoittautui itseasiassa niin monikäyttöiseksi, että siitä taitaa tulla uusi vakio-ostokseni tämän hintaluokan punaviineissä; se maistui nimittäin hyvin myös jälkkäriksi napostellun pitkään kypsytetyn vuohenjuuston ja hunajan kaverina.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2014 (20,50€, tilausvalikoima)

Budjettiin reilu kymppi lisää ja hieman suunnitelmallisuutta peliin, niin juhla-aterian voi täydentää tällä hurmaavalla luomuviinillä. Keskitäyteläinen ja -tanniininen, punaisia marjoja tulviva pinot noir Uuden Seelannin palkitulta Villa Maria -tilalta maistui erinomaiselle karitsan ja risoton kaverina.

Kevyen vaniljainen, intensiivisen kirsikkainen ja luumuinen viini on moniulotteinen ja kiinnostava; hetken hengiteltyään viinistä nousee esiin jopa aavistus nahkaa, cassista ja punajuurta – erityisesti jäin fiilistelemään viinin silkkistä suutuntumaa.

Mikäli omistaisin säästöpossun, rikkoisin sen seuraavan kahden viinin vuoksi:

Hispano+Suizas Bassus Pinot Noir 2013 (27,50 €, tilausvalikoima)

WOW! Tästä ei punaviini juuri parane. Ihastuin viiniin jo muutama viikko takaperin Social Winesin maisteluillassa, enkä malttanut millään odottaa tilaisuutta kehitellä tälle herkulle sopivaa ruokaparia. Tästä punaisesta espanjalaisesta nektarista olisikin kaveriksi vaikka mille: rasvaiselle kalalle, kanalle, possulle, runsaammalle salaatille … sekä – kuinka ollakkaan – myös karitsalle. Bassus osoittautuikin aterialla moniottelijaksi, joka toimi tasapuolisesti niin risoton ja karitsan kuin punajuuri-vadelmasalaatinkin rinnalla.

Bassuksessa on pinot noiriksi runsaasti makua ja luonnetta; tuoretta kirsikkaa, hapokasta puolukkaa, vaniljaista toffeeta. Tämä silkkinen punaviini katosikin vieraidenkin laseista melkoisen liukkaasti –  en siis ollut ainoa, joka tähän ihastui ♥

Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2011 (32,90€)

Pikkusiskoni kanssa olemme jo vuosia olleet sitä mieltä, että jos haluamme lasiin jotain tosiherkkua, kannamme pöytään amaronea. Bixio saattaa olla hinnaltaan jo suhteellisen suolainen, mutta kun viini on näin makean makoisa, nostaa hedonistipuoleni jälleen kerran päätään: kerrankos sitä tässä eletään!

Pyöreän pehmeä ja täyteläinen Bixio muistuttaa etäisesti portviiniä; viinistä löytyy niin tummaa rusinaa, kuin muitakin tummia sävyjä – karhunvatukka- ja viikunahilloa, tummaa suklaata, jopa kahvia. Amaronehan valmistetaan osittain rusinoituneista rypäleistä, valmistuprosessin johdosta amaroneissa on leimallisesti ruskeanpunainen sävy, vaihteleva määrä jäännössokeria, sekä peruspunkkua korkeampi alkoholipitoisuus.

Sanoisinkin, että mikäli Bassus oli kuin silkkiä lasissani, Bixio menisi pehmoisena hohtavasta sametista. Ihana viini, joka yllätti vielä seuraavan päivänkin varsin erilaisella aterialla – mutta siitä lisää toisessa postauksessa!

Karitsanliha on maultaan täyteläistä ja vahvaa, vaikkakin vanhempaa lammasta miedompaa. Riippuen osasta, ja osan valmistustavasta, viiniltä kaivataan erilaisia luonteenpiirteitä. Mitä tulee karitsan kareeseen; keskitanniiniset ja hedelmäiset pinot noirit toimivat sille hyvänä parina, sillä ne eivät jyrää lihan omaa makua alleen. Grillattu, vahvalla marinadilla, rosmariinilla, sitruunalla ja valkosipulilla silattu karitsa kaipaisikin parikseen jo jotain hieman rotevampaa.

Koska testailen asioita mieluusti myös käytännössä, kokeilin valmistamani annokseni kaverina myös runsastanniinista cabernet sauvignonia – ihan vain todetakseni että ei, liian vahvat tanniinit eivät tosiaan tee tälle ruualle oikeutta. Kyseinen viini pääsi sen sijaan oikeuksiinsa miedosti tulisen pizzan kaverina – ja minä opin taas viineistä vähän enemmän.

Karitsan kare pistaasin ja salvian kera 4:lle

800 g karitsan kyljysriviä eli kareeta

ruukku salviaa

puoli ruukkua tuoretta timjamia

n. 60 g pistaasipähkinää

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Ota karee(t) huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamista. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kuivaa lihan pinta, esim. talouspaperilla, ripottele sitten päälle hieman suolaa ja pippuria. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet fileepuoli alaspäin. Ruskista molemmin puolin.

Rouhi keskenään pistaasi, salvia, timjami ja valkosipulin kynnet. Lisää seokseen oliiviöljy ja mausta ripauksella suolaa sekä pippuria. Aseta ruskistetut karitsan kareet fileepuolet ylöspäin, ja painele yrtti-pistaasiseos lihan pintaan. Suojaa halutessasi luut foliolla, tyrkkää lihalämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan, ja laita pannu uuniin. Kareet ovat puolikypsiä, kun sisälämpötila on n. 55-60 astetta (n. 13-17 minuuttia 175 asteisessa uunissa)

Kääräise liha folioon vetäytymään viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset annospaloiksi luiden välistä ja tarjoile risottopediltä (3-4 palaa per nenu). Pannulle tipahdellut pistaasi-salviarouhe kannattaa haalia huolella talteen kyljysten päälle, lisäksi minusta annokseen sopii erinomaisesti aavistuksen pippuriset vesikrassin tai retiisin versot.

Punaviinirisotto 4:lle

1 iso tai 2 pientä keltasipulia

4-5 valkosipulin kynttä

50 g voita

n. 150 g juuriselleriä

0,5 ruukkua tuoretta timjamia

n. 1,2 dl lihalientä

n. 300 g risottoriisiä (vajaa 5 dl )

3 dl punaviiniä

50 g manchegojuustoa tms. kovaa, pitkään kypsytettyä ja aromikasta juustoa

(30 g voita)

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä kattilassa lihaliemi. Kuutio sipuli sekä juuriselleri noin puolen sentin kuutioiksi, silppua valkosipuli ja riivi timjamista lehdet irti. Raasta myös juustoa pieni keko valmiiksi. Kuullota sipuleita ja selleriä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä voissa 5-10 minuuttia, älä anna kuitenkaan ruskistua.

Lisää riisi kattilaan ja pyörittele voissa kauttaaltaan. Lisää pannulle punaviini desi kerrallaan, antaen edellisen viinimäärän aina imeytyä riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Sekoita riisiä pohjia myöten koko kypsennyksen ajan; liesi kannattaa olla keskilämmöllä. Kun kaikki viini on imeytetty riisiin, on aika lisätä lihalientä, desi kerrallaan sitäkin aina edellisen nestemäärän imeydyttyä. Jatka lihaliemen loputtua kuumalla vedellä, mikäli riisissä on vielä turhan paljon puruvastusta – pyrkimys on koostumukseen, jossa riisi on keskeltä vielä aavistuksen al dente.

Viimeistele risotto juuri ennen tarjoilua juustoraasteella, sekä halutessasi vielä ekstranokareella voita. Tarkista suola ja lisää makusi mukaan vastarouhittua mustapippuria. Mikäli risotto on makuusi liian paksua juuston lisäämisen jälkeen, ohenna sitä hieman kuumalla vedellä. Paksuuden voi kuitenkin toki päättää omaan makuun sopivaksi – itse tykkään melko kosteasta risotosta.

Tarjoilin karitsankareen ja punaviinirisoton lisäksi vielä raikkaan punajuuri-vadelmasalaatin, joka on yksinkertaistettu versio viimekeväisestä ohjeestani. Balsamicolla maustetun vadelmakastikkeen, suolapedillä paahdettujen punajuurien sekä tuoreiden vadelmien yhdistelmä on minusta täydellinen – erityisesti kun siihen yhdistää kirpakan viinisuolaheinän.

Mitä tulee aterian suosikkiviineihin: mielipiteet jakautuivat Bixion ja Bassuksen välille. Ei auta kun aloittaa säästöpossu lihottaminen … ja sitten vain seuraavia juhlia odottelemaan!

Ps. Muista punaviinien kanssa oikeat tarjoilulämpötilat! Amaronelle jäähdytys 18 asteeseen, pinot noireille ja Vindorolle jäähdytys vielä muutamaa  astetta kylmemmäksi – 15-16°c. Viinien tarjoilulämpötiloista suuntaa antavaa ohjeistusta esim. täällä – tosin myös viinitilojen nettisivuilta saa yleensä tietoa kullekin viinille sopivasta lämpötilasta.


 

Kommentointimahdollisuus on suljettu tästä postauksesta, koska kyseessä on alkoholiyhteistyö.

261 views

Osso buco bianco

by Juulia 0 Comments
Osso buco bianco

Siitä asti kun aloin pitkän kasvissyöjäelämänvaiheen jälkeen taas syömään lihaa, ovat lempiruokiani olleet pitkään hauduteltavat pataruuat. Halvemmat ruhonosat kun ovat sekä edullisempia, että usein myös maukkaampia kuin se pippuripihvi, josta kasvissyöntivuosinani uneksin…  vaikka kyllä se pihvi minulle edelleen satunnaisesti maistuu. Jo lapsena lemppariani oli karjalanpaisti, johon äiti lykkäsi aina kaikkia mahdollisia juureksia:  palsternakkaa, juuriselleriä, porkkanaa, lanttua… juureksia meidän kotona käytettiin reilusti ja usein.

En ole koskaan käynyt Italiassa, enkä siis maistanut osso bucoa sellaisena kuin sen “kuuluisi” olla, mutta jotain osso bucon tapaista on keittiössäni tullut hauduteltua tänä talvena useamman kerran.  Tämä pitkään hauduteltu milanolainen klassikko tehdään potkasta, ja se on minusta vähän kuin Italian karjalanpaistia – pitkään hauduteltua, kotoisaa lohturuokaa siis.

Perinteisesti osso buco tehdään tomaattipohjaiseen kastikkeeseen, joka tarjoillaan luuytimellä sekä sahramilla maustetun risotto milanesen kera. Annoksen viimeistelee sitruksisen raikas mausteseos gremolata. Itse olen kuitenkin tykästynyt tekemään ns. valkoista versiota, joka tuo minulle mieleen vahvasti juuri nuo lapsuuden karjalanpaistiset makumuistot. Vien “valkoisuuden” tässä ruokalajissa lientä pidemmälle käyttämällä vain vaaleita juureksia: juuripersiljaa, selleriä sekä palsternakkaa. Mausteita hieman vaihtelen – välillä teen hyvin pelkistetyn version, jossa on mausteena lähinnä suolaa ja pippuria; välillä ladon pataan reilusti yrttejä, chiliä tai ja jopa kanelitangon.

Ihanteellisin liha tähän ruokalajiin olisi vasikan potkakiekko, mutta ainakaan minun lähikaupastani sellaisia ei löydy. Niinpä olen kokkaillut tätä talvista lohturuokaa lähinnä naudan potkasta, joka on helpommin saatavilla oleva, suhteellisen edullinen ruhonosa. Poroa ja/tai hirveäkin voisi varmasti kokeilla, mikäli sellaisia olisi käden ulottuvilla 🙂

Oli liha sitten mitä vain, pitkä haudutusaika on oleellinen osa onnistumista. Kolme tuntia on minimi, sanoisin, hieman pidempäänkin voi pataa haudutella, mikäli vain huolehtii siitä ettei liha pääse kuivumaan.

Osso buco bianco 2:lle tosi nälkäiselle

2 naudan potkakiekkoa

4 dl valkoviiniä

4 dl kanalientä

4 laakerinlehteä

4 valkosipulin kynttä

1-2 keltasipulia

tuoretta meiramia ja/tai timjamia

(1 kanelitanko)

mustapippuria

200 g juuriselleriä

200 g palsternakkaa

200 g juuripersiljaa

Nosta potkakiekot huoneenlämpöön noin tuntia ennen kokkailua. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viillä kiekon reunoja ympäröivä kalvo- ja rasvakerros muutamasta kohtaa halki, jottei se kypsennettäessä kutistu ja vetäise kiekkoa kupiksi. Itse myös poistan osan reunan rasvakerroksesta, luuydin tekee liemestä kuitenkin jo valmiiksi melko rasvaista ja täyteläistä. Kuivaa lihanpalat ja ruskista kuumassa pannussa molemmin puolin, lado ne sitten syvään ja kannelliseen uunivuokaan.

Kuori ja halkaise palsternakat ja juuripersiljat, lohko selleri isoiksi paloiksi. Ruskista myös juuresten leikkuupinnat ja laita nekin pataan. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet, ruskista nopeasti ja sitten nekin pääsevät pataan. Peitä koko komeus valkoviinillä ja kanaliemellä, ja ripottele vuokaan vielä mausteet, sekä rouhi pinnalle muutama kierros pippuria (tai murjo kokonaiset pippurit morttelissa karkeaksi rouheeksi).

Sitten ei muuta kuin kansi päälle ja pata uuniin! Kun puoli tuntia on kulunut, voit alentaa uunin lämmön 150 asteeseen. Jatka kypsentämistä vielä n. 2,5 tuntia; pata saa siis muhia uunissa yhteensä kolme tuntia.

Lisukkeeksi sopii hienosti vaikkapa yksinkertainen polenta, miksei myös se perinteinen risotto – itse tosin tykkään syödä tämän ruuan ihan sellaisenaan. Mössään juurekset ja lihan liemeen ja lusikoin lautaspuuron ääntä kohti. Ei ehkä kovin hienostunutta, mutta hei, makuasioita nämäkin!

332 views