Kurpitsainen kantarellipizza aka kantarelli kurpizza

by Juulia 0 Comments
Kurpitsainen kantarellipizza aka kantarelli kurpizza

kantarellipizza

Kurpista & kantarelli

Kurpitsa ja kantarelli, siinäpä vasta syksyn kauneimmat oranssin sävyt – ja kummastakaan en saa kyllikseni. Vaikka syön molempia tähän vuodenaikaan niin paljon kuin vain voin, tajusin yhdistää nämä oranssit kaverukset samaan ruokaan vasta nyt. Ehkä takaraivossa pyöri toissasyksyinen kantarellipizzani (josta löytyy keltaista kesäkurpitsaa), tai ehkä kyse oli vain siitä että jääkaapistani löytyi annos pizzataikinaa ja pöydältäni kurpitsoita ja kantarelleja joille piti keksiä käyttöä. Joka tapauksessa lopputulos oli blogikirjoituksen arvoinen!

kurpitsa

Pizzataikinan ohjetta tästä jutusta on kuitenkin turha etsiä. Kun pizzataikinoista kirjoitetaan kokonaisia kirjoja, enkä ole aiheen suhteen minkään sortin ekspertti, jätän pohjan valinnan jokaisen oman harkinnan varaan – sen voi minusta kukin tehdä just omalla tyylillään. Tässä blogikirjoituksessa fiilistellään siis pizzan syksyisen oransseja täytteitä eikä pohjaa ja olen siitä aika varma että nämä täytteet toimisivat niin perinteisellä vehnäpohjalla, kuin täysjyvä-, speltti- tai ruispizzapohjallakin. Miksei myös sillä taannoin niin trendikkäällä kukkakaalipohjallakin?

Kurpitsainen kantarellipizza

(mitat ovat summittaisia, sillä täytteiden määrä riippuu käyttämäsi pizzapohjan koosta)

1 pizzan verran pizzataikinaa*

n. 100 g tuoreita kantarelleja

n. 50 g myskikurpitsaa / hokkaidokurpitsaa

n. 100 g ricottaa + 1 rkl oliiviöljyä + suola & pippuri

puolisen ruukkua salviaa

n. 1 rkl hunajaa

n. 2 rkl pinjansiemeniä

n. 150 g raastettua mustaleimaemmentalia

*Kuten jo edellä mainitsin, en koe että oma tapani tehdä pizzataikinaa olisi mitenkään parempi kuin monen muun. Voit siis tehdä pohjan ja paistaa sen just niin kuin olet tottunut ja mistä pidät. Omasta mielestäni tähän pizzaan tarvitaan kuitenkin suht ohut pohja, pannupizzaa en näillä täytteillä lähtisi tekemään! Itse teen mieluiten taikinan pitkällä kylmäkohotuksella Pizzariumin omistajan Luca Platanian ohjeen tapaan. Mikäli teet taikinan tuon Lucan ohjeen tapaan, voit myös seurata ohjeen paistovinkkejä, ne toimivat ainakin minun kotiuunissani hyvin.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteen lämpöön ja laita pelti samalla jo uuniin kuumenemaan. Levitä hyvin kohonnut pizzataikina leivinpaperille ohueksi kiekoksi. Mausta ricotta reippaasti suolalla ja vastarouhitulla pippurilla sekä oliiviöljyllä. Levitä ricottaseos taikinalle. Veistele kurpitsasta mandoliinilla tai vaikka juustohöylällä ohuen ohuita siivuja pizzan päälle. Revi päälle sitten isommat kantarellit, pienet voit laittaa pizzaan kokonaisina. Lisää päälle lopuksi pinjansiemenet, puolet salvianlehdistä sekä mustaleimaraaste.

kantarellipizza

Paistaminen

Siirrä kantarellipizza leivinpapereineen varovasti kuumalle pellille ja paista pizzaa uunin alatasolla sen aikaa, että pohjan reunat saavat vähän väriä. Nosta pizza lopuksi uunin ylätasolle, jotta juusto saa vuorostaan väriä. Halutessasi voit laittaa grillivastukset päälle täksi aikaa (kunhan pidät pizzaa silmällä!).

Kun pizzan pinta on kauniisti ruskettunut ja pohja on kypsä sekä reunoiltaan väriä saanut, ota pelti uunista. Viimeistele kantarellipizza muutamalla tuoreella salvianlehdellä ja valuta päälle vielä hieman hunajaa. Sitten vaan syömään!

kurpizza

kantarellipizza

Ps. Olutsuositukseni tällaiselle makeita, pyöreitä ja umamisia makuja täynnä olevalle valkoiselle pizzalle on kevyt ja sitruksinen belgialainen vehnäolut, joka raikastaa pizzan täyteläisiä makuja mukavasti. Myös kevyesti funky ja raikkaan puoleinen moderni farmhouse ale tai saison voisivat toimia tämän sieniä sisältävän pizzan kanssa hyvin. Itselläni oli kuvauspäivänä lasissa Ameriikan tuliainen, sitruksinen ja kevyesti humaloitu Flying Dog Old Bay Summer Ale. Ihan mukava olut, muttei mikään huippu … joten ette menetä mitään vaikkette sitä maistamaan ilman Amerikan reissua pääsekään 😀

92 views

Herkkusienipasta tuplakeltuaisella

by Juulia 2 Comments
Herkkusienipasta tuplakeltuaisella

herkkusienipasta

Houkuttelevana hohteleva keltuainen tuoksuvan pastalautasellisen keskellä ei pitäisi olla vain carbonaran etuoikeus, sanon minä! Salvialla, keltuaisella sekä graavatulla keltuaisella viimeistelty herkkusienipasta onkin siksi tällä hetkellä hemmotteluruokani numero yksi. Rakastan keltuaista melkeinpä muodossa kuin muodossa vaan, joten tämä pasta tuplakeltuaisineen on minusta lähestulkoon täydellistä. Jos kuitenkin kaipaan vielä asteen isompaa hemmottelua, käytän ruokaan peruspastan sijaan helkkarin tyyristä tryffelitagliatellea!

herkkusienipasta

Innostuin joulun alla tekemään vihdoin itse graavattuja keltuaisia muutamallakin eri tavalla maustettuna. Graavatut keltuaiset ovat todellisia umamipommeja – suolaisia, täyteläisiä ja runsaan makuisia –  ja todella helppoja tehdä. Niitä on ollut ekasta tekokerrasta asti jääkaapissani jatkuvastai ja testailen uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi raastella.

Toistaiseksi ehkä paras osoite näille herkkupaloille on ollut juurikin tämä hemmotteluhetkieni herkkusienipasta, johon saan helposti uppoamaan kokonaisen graavatun keltuaisen per annos. Todelliseksi munahullun unelmapastaksi tämän lautasellisen voi nimittää, kun annoksen mehevöittää vielä tuoreellakin keltuaisella! Keltuainen nostetaan juuri ennen ruokailua kuuman pastan keskelle ja sekoitetaan pöydässä annokseen. Eipä paljon ole paremmasta kuulkaa väliä!

herkkusienipasta

Minusta kuumaan pastaan sekoitettu tuore keltuainen on sellaisenaan jo ihanaa, mutta jos haluan nähdä vähän enemmän vaivaa ja vahvistaa keltuaisen aromia, pikagraavaan sen muutaman tunnin ajan ennen pastan tarjoilua. Pikagraavattu keltuainen on miedosti suolainen ja pinnaltaan kiinteytynyt, mutta sisältä edelleen unelmapehmeä ja valuva.

Vieno tryffelin aromi sopii minusta tähän pastaan erinomaisesti ja nyt kun tuo kuvan pastaan käyttämäni superkallis tryffelitagliatelle loppui, olen maustanut peruspastani pienellä määrällä laadukasta tryffeliöljyä. Mikäli et tryffelin mausta niin tykkää, voit hyvin skipata pastan maustamisen.

Pastan määrää per annos voi kukin viilata omaan suuntaansa, mutta kannattaa pitää mielessä ettei tämä ole mitään kevytpastaa, eikä tätä myöskään kannata juuri uudelleenlämmitellä. Tee siis kerralla vain sen verran kuin syöt.

Herkkusienipasta salvialla & graavatulla keltuaisella

2:lle

n. 200 g  tryffelillä maustettua tagliatellea (tai maustamatonta pastaa + 1 tl tryffeliöljyä)

200 g ruskeita herkkusieniä

n. 75 g luomuvoita

3-4 valkosipulin kynttä

1 ruukku tuoretta salviaa

vastarouhittua mustapippuria

suolaa

½ sitruuna

Tarjoiluun:

2 tuoretta luomumunan keltuaista (tai pikagraavattua keltuaista, ohje alla)

1-2 graavattua keltuaista (voi korvata halutessaan kovalla pitkään kypsytetyllä juustolla, esim. parmesanilla, pecorinolla tai grana padanolla)

muutama salvian lehti

Graavattujen keltuaisten valmistaminen:

Pitkään graavattujen täysin kuivien keltuaisten ohje löytyy täältä. Mikäli haluat viimeistellä annokset tuoreiden keltuaisten sijasta pikagraavatuilla keltuaisilla, laita ne graavaantumaan 1-3 tuntia ennen ruokailua (riippuen halutusta graavausasteesta). Keltuaiset voi pikagraavata upotettuna suola-sokeriseokseen (1:1) kuten pidempäänkin graavatessa, tai laittaa ne suola-sokeriliuokseen* (kiehauta ¼ dl suolaa, ¼ dl sokeria + 2½ dl vettä, jäähdytä ja upota keltuaiset sitten liuokseen kellumaan 1½-3 tunniksi (itselleni optimi tätä pastaa varten on noin puolitoista tuntia). Liuouksessa kelluvat keltuaiset voi kääntää varovasti ympäri kerran graavaantumisen aikana. Pikagraavatut keltuaiset kannattaa huuhdella puhtaassa vedessä varovasti ennen syömistä (ei kuitenkaan juoksevan veden alla, vaan esim. vedellä täytetyssä kulhossa). Syö pikagraavatut keltuaiset aina heti, älä tee niitä varastoon.

Sitten kokkaamaan:

Laita isoon kattilaan reilusti vettä kiehumaan. Viipaloi herkkusienet ja paista viipaleita voissa, kunnes ne saavat hieman väriä ja voi ruskistuu kauniisti. Viipaloi valkosipulin kynnet ohuelti ja lisää ne pannuun. Alenna lämpöä, jottei valkosipuli ja voi pääse kärähtämään. Lisää pannuun vielä suurin osa salviasta (jätä tarjoiluun muutamat salvianlehdet) ja jätä herkkusieniseos sitten hyvin miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun pastavesi kiehuu, suolaa vesi reilusti (se saisi muistuttaa suolapitoisuudeltaan merivettä) ja lisää sekaan käyttämäsi pasta. Pastan kiehuessa erottele kaksi keltuaista valkuaisista tai nosta esiin pikagraavatut keltuaiset. (Vinkki: erotellut valkuaiset säilyvät jääkaapissa vajaan viikon, tai ne voi pakastaa jopa 4 kk ajan.)

Mausta herkkusienet sitruunamehulla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla (huom! Jos käytät pikagraavattuja keltuaisia, kannattaa suolan kanssa olla vähän varovaisempi). Valuta pasta ja pyörittele sekaan tryffeliöljy, mikäli käytät sitä. Kaada pasta herkkusienien sekaan ja pyörittele kaikki huolella sekaisin. Annostele herkkusienipasta kahdelle (lämmitetylle) lautaselle ja aseta (pikagraavatut) keltuaiset varovasti annosten keskelle. Revi annoksille vielä muutama salvianlehti ja raasta päälle vielä reilusti graavattua keltuaista. Tarjoile heti!

herkkusienipasta

herkkusienipasta

Mikäli jotakuta kiinnostaa tuo mainitsemani överihintainen tryffelitagliatelle, niin sehän löytyi siis joulun alla Museokadun Hella ja Herkusta. Mainitsinkin tämän pastan ekaa kertaa tuossa joulun alla ruokalahjoja käsittelevässä jutussani. Överihintainen (n. 15€) se on pastaksi, kyllä. Ostan sitä silti varmasti uudelleen kun seuraavan kerran Etu-Töölön suunnalle osun, niin iso nautinto se on jo moneen kertaan ollut!

*) EDIT: Suola-sokeriseokseen upotetuissa pikagraavatuissa keltuaisissa ja suola-sokeriliuoksessa kelluneissa pikagraavatuissa keltuaisissa on pieni ero niin rakenteessa kuin maussakin. Liuoksessa graavattuihin keltuaisiin tulee mielestäni vahvempi suolaisuus, eikä niin selkeää “kuorta” – eli ne hajoavat käsitellessä hieman helpommin. Molemmat sopivat tällaiseen pastan sekaan sekoitteluun kuitenkin hyvin.

220 views

Makkara-leipävanukasta + eräänlainen kiitosten päivä

by Juulia 26 Comments
Makkara-leipävanukasta + eräänlainen kiitosten päivä

“Kiitospäivä”. Eräänlaista sellaista tuli tässä vietettyä, vaikken suoraan amerikkalaisesta kulttuurista ja historiasta kopioituja juhlapäiviä varsinaisesti fanitakaan. Positiivisiin asioihin keskittyminen ja läheisten kanssa ajan viettäminen ei kuitenkaan ole koskaan huono idea, ainakaan, jos sen tekee omalla tavallaan pyrkimättä imitoimaan jotain telkusta tai leffoista näkemäänsä.

Ruokakulttuurista aktiivisesti kiinnostuneena ihmisenä minun on kuitenkin vaikea väittää, etten olisi hieman utelias siitä perinteisestä amerikkalaisesta kiitospäivän ateriasta. Kokonaista kalkkunaa en sentään haaveile paistavani, mutta kurpitsapiirasta on kyllä tullut tehtyä ja erityisesti olen viehättynyt kalkkunan kumppanista, stuffingista.

Stuffingia, eli “täytettä” ei nimestään huolimatta yleensä tarjoilla kalkkunan sisältä, vaan sen lisukkeena – tai näin olen eri lähteiden perusteella ainakin ymmärtänyt. Stuffingin pääraaka-aine on hieman kuivahtanut leipä, jota ryyditetään erilaisilla yrteillä, kuivatuilla hedelmillä tai marjoilla, pähkinöillä ja makkaralla. Sitten seos kostutetaan kananmuna-liemiseoksella ja herkku paisteaan kullanrapeaksi uunissa. Lopputulos on vähän kuin suolainen leipävanukas – ja sellainen kuulostaa niin hyvältä!

Tämä lautasellinen amerikkalaista ruokaperinnettä on tervetullut kotiini milloin vaan.

Olen tässä pohtinut keinoja tuoda jokaiseen päivään hieman kiitosta: keskittyä negatiivisten asioiden sijasta positiivisiin. Olen nimittäin potenut melko eeppistä syysflunssaa yli kolme viikkoa ja siinä ohessa kärsinyt uniongelmista – ei siis ehkä ihme, että olen jumahtanut negatiivisten ajatusten kehään, josta ei ihan niin helpolla sitten irrotakaan. Arjesta selviytyminen puolikuntoisena ja univajeessa aiheuttaa stressiä, eikä tämä iänikuinen kotona kököttäminenkään ole omiaan nostamaan mielialaa. On ikävä ystäviä ja sitä, että voi ja jaksaa töiden jälkeen tehdä muutakin kuin tuijottaa Netflixiä kotisohvalla.

Aktiivisen roolin ottaminen oman mielialan kohottamisen suhteen on kyllä helpommin sanottu kuin tehty; huono fyysinen olo ja väsymys kun ruokkii huonoa mieltä. Tilanteeseen lopulta sisuunnuttuani päätin kuitenkin mm. kieltää itseltäni kaikenlaisen valittamisen, itseni mollaamisen ja ikävien asioiden turhan vatvomisen. Tosiasiassahan elämässäni on rutosti kiitoksen aihetta: olen pääasiallisesti terve, minulla on kaunis oma koti, olen kutsumusammatissani, toimeentuloni on turvattu, saan ja voin toteuttaa luovaa puoltani tämän blogin kautta, ja mikä tärkeintä – olen löytänyt elämänkumppanini. Voiko elämältä oikein enempää pyytää?

Jokapäiväisen kiitoksen aihe numero 1: ♥

Edellämainittujen syvällisten mietteiden lisäksi olen pohtinut hälyttävissä määrin stuffingia. Kokkailin sellaista nimittäin viime viikolla – tai no, minä kutsun aikaansaannostani mieluummin makkara-leipävanukkaksi, kun en ole ihan varma millaista se stuffing pitäisi oikeasti olla – ja se oli aivan käsittämättömän hyvää. Sitä pitikin sitten tehdä heti perään toisenkin kerran. Stuffing-tulkinnassani on kaikkea ihanaa: chilimakkaraa, herkkusieniä, voissa haudutettua purjoa, pekaanipähkinöitä, kuivattuja karpaloita, hunajaolutta sekä cheddaria – mmmmm…

Lautasellista lusikoidessani huomasin myös, että positiivisten ajatusten ja kiitollisuuden lisääminen arkeen on huomattavasti helpompaa, kun nenän alla on keko tätä herkkua!

Makkara-leipävanukas 4:lle

200 g kuivahtanutta maalaisleipää tms.

200 g raakamakkaraa (esim. Harjun Makkaratehtaan 7 chilin makkara)

yhden purjosipulin valkoinen osa

8 herkkusientä

2 valkosipulin kynttä

50 g voita

30 g kuivattuja karpaloita

50 g pekaanipähkinöitä

150 g vahvaa cheddarjuustoa

2 kananmunaa

3 dl maitoa

2½ dl hunajaista vaalea olutta, jossa matala IBU/EBU (esim. Stallhagenin Honungöl)

1 tl suolaa

1 tl timjamia

reilusti mustapippuria

1 tl chilihiutaleita

puoli ruukkua salviaa + 1 rkl oliiviöljyä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Kuutioi kuivahtanut leipä parin sentin kuutioiksi. Sekoita kananmunat, maito, olut, suola, timjami, pippuri ja chili huolella isossa kulhossa ja upota sitten leipäkuutiot nesteeseen. Jätä seos muhimaan sillävälin kun valmistelet leipävanukkaan muut osat.

Viipaloi herkkusienet ja purjon valkoinen osa sekä valkosipulin kynnet. Sulata paistinpannulla voi ja kuullota sieniä ja sipuleita, kunnes ne pehmenevät. Jätä seos hieman jäähtymään.

Purista raakamakkara kuorestaan pieninä nokareina leipäkuutioseoksen mukaan. Lisää sekaan myös hieman pienemmäksi rouhittu pekaanipähkinä sekä kuivattu karpalo. Raasta cheddar isolla terällä ja sekoita myös se kulhoon, jätä kuitenkin kourallinen juustoraastetta pinnan kuorruttamiseen. Lisää seokseen lopuksi hieman jäähtyneet herkkusienet ja sipulit.

Sekoita huolella. Kun neste on imeytynyt lähes kokonaan leipäkuutioihin, voit kaataa seoksen voideltuun syvään uunivuokaan – tai neljään annosvuokaan. Kuorruta seos vielä juustoraasteella ja lykkää sitten vuoka/vuoat uunin keskitasolle. Paistele leipävanukasta n. 30 minuuttia (annosvuuille riittää hieman lyhyempikin aika) ja anna sen vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoilua varten paista salvianlehtiä rapeaksi öljyssä ja koristele/mausta leipävanukas niillä. Voit myös silputa osan salvianlehdistä vanukkaan sekaan.

Ps. Kiitospäivää vietetään Amerikassa joka marraskuun neljäs torstai. Vaikkei samaan päivämäärään lähtisi omaa perinnettä juurruttamaan, täytyy kyllä sanoa, että marraskuu ei ole lainkaan huono ajankohta yleiselle mielialan kohottamiselle… vai mitä mieltä te olette?

272 views

Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

by Juulia
Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Pääsiäinen oli lapsuudessani ehdottomasti lempipyhiäni: rakastin noidaksi pukeutumista ja virpomista, vaikka virpomiskierros jännittikin aina etukäteen. Pajunkissojen ja kananmunien koristelu, rairuohon kasvatus, suklaamunista paljastuvan krääsän kasaaminen … pääsiäinen tuntui olevan täynnä kaikenlaista kivaa puuhaa, jota riitti vieläpä monelle päivälle.

Nykyään pääsiäinen, kuten useimmat muutkin juhlapyhät, on minulle lähinnä vain syy panostaa kokkailuun ja juomiin (hehe)! Pääsiäismuniakaan en ole aikoihin maalannut … ellei sellaiseksi lasketa niiden marmorointia soijalla tai punajuurimehulla. Tiukemmasta kasvisruokavaliosta luovuttuani olen ottanut uudeksi pääsiäisrutiinikseni karitsan – samalla pääsiäisaterian pääväri on vaihtunut vihreästä punaisempaan suuntaan; niin lasisissa, kuin lautasellakin.

Viime keväänä ostimme herkkusuisen pikkusiskoni Nupun kanssa karitsanpuolikkaan, jonka sitten jaoimme tasan pakastimiimme. Eri ruhonosat tulivatkin siinä sitten hieman tutummaksi, kun pakastinta pikkuhiljaa tyhjenneltiin. Sisko jätti suosiolla vastuulleni mm. karitsanviulun, jonka uskaltauduin valmistamaan viimevuotiselle pääsiäisaterialle. Niin jännää kuin sen valtavan lihakimpaleen paistelu, veistely ja päiviä kestänyt syöminen olikin, valitsen tänä vuonna pöytääni mieluummin jotain hieman helpompaa.

Karitsan karee on näyttävä tarjottava joka ei minusta juuri mausteita kaipaa; jätän vahvat marinadit väliin ja annan lihan oman maun nousta esiin. Mureaa ja roséeksi jätettyä lihaa kunnioittavan aterian luonnollinen jatke on tietysti punaviini, jota käytän myös yhtenä raaka-aineista.

Minulla on tänä vuonna ilo tehdä useampi yhteistyöjuttu viinin maahantuontifirman, Social Winesin kanssa. Tätä ensimmäistä juttua varten sain valita testattavakseni liudan kaavailemalleni pääsiäisaterialle sopivia punaviinejä – lopulta kohtasinkin melkoisen valinnanvaikeuden, kun niin moni testaamistani viineistä ansaitsisi paikkansa pääsiäispöydässäni. Niinpä haluankin nostaa esiin huimat neljä suositusviiniä, joista kahteen suorastaan hullaannuin!

Punaviinit ovat minulle (ainakin suhteessa valkoviineihin ja oluisiin) vielä suhteellisen tuntematonta maaperää. Niiden yhdistäminen ruokaan osoittautuukin välillä yllättävän opettavaiseksi puuhaksi – kaikkea kun ei salapoliisityöllä ja logiikalla kuitenkaan pysty etukäteen päättelemään. Muutama testaamistani viineistä osoittautuikin erinomaisiksi kavereiksi myös aivan erilaisten aterioiden kanssa kuin olin ajatellut. Vaikka kovasti kutkuttaisikin heti kertoa, mitä kaikkea olen näitä viinejä maistellessani oppinut, yritän pysyä tänään ihan vain tässä pääsiäisasiassa 🙂

Nuppu… tulet varmaan pääsiäisenä taas kylään?

San Marzano Vindoro 2013 (9,99€)

Pehmeä ja täyteläinen Vindoro on kirsikkahilloinen, makean marjainen, mausteinen ja huumaavan tuoksuinen viini Apuliasta, Kaakkois-Italiasta. Hinta-laatusuhteeltaan Vindoro on erinomainen hankinta pääsiäisiaterialleni, sillä se taipuu niin kokkailuviiniksi, risoton raaka-aineeksi, karitsalle, kuin salaatinkin seuraan tekemättä kukkaroon syvää lovea.

Viini osoittautui itseasiassa niin monikäyttöiseksi, että siitä taitaa tulla uusi vakio-ostokseni tämän hintaluokan punaviineissä; se maistui nimittäin hyvin myös jälkkäriksi napostellun pitkään kypsytetyn vuohenjuuston ja hunajan kaverina.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2014 (20,50€, tilausvalikoima)

Budjettiin reilu kymppi lisää ja hieman suunnitelmallisuutta peliin, niin juhla-aterian voi täydentää tällä hurmaavalla luomuviinillä. Keskitäyteläinen ja -tanniininen, punaisia marjoja tulviva pinot noir Uuden Seelannin palkitulta Villa Maria -tilalta maistui erinomaiselle karitsan ja risoton kaverina.

Kevyen vaniljainen, intensiivisen kirsikkainen ja luumuinen viini on moniulotteinen ja kiinnostava; hetken hengiteltyään viinistä nousee esiin jopa aavistus nahkaa, cassista ja punajuurta – erityisesti jäin fiilistelemään viinin silkkistä suutuntumaa.

Mikäli omistaisin säästöpossun, rikkoisin sen seuraavan kahden viinin vuoksi:

Hispano+Suizas Bassus Pinot Noir 2013 (27,50 €, tilausvalikoima)

WOW! Tästä ei punaviini juuri parane. Ihastuin viiniin jo muutama viikko takaperin Social Winesin maisteluillassa, enkä malttanut millään odottaa tilaisuutta kehitellä tälle herkulle sopivaa ruokaparia. Tästä punaisesta espanjalaisesta nektarista olisikin kaveriksi vaikka mille: rasvaiselle kalalle, kanalle, possulle, runsaammalle salaatille … sekä – kuinka ollakkaan – myös karitsalle. Bassus osoittautuikin aterialla moniottelijaksi, joka toimi tasapuolisesti niin risoton ja karitsan kuin punajuuri-vadelmasalaatinkin rinnalla.

Bassuksessa on pinot noiriksi runsaasti makua ja luonnetta; tuoretta kirsikkaa, hapokasta puolukkaa, vaniljaista toffeeta. Tämä silkkinen punaviini katosikin vieraidenkin laseista melkoisen liukkaasti –  en siis ollut ainoa, joka tähän ihastui ♥

Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2011 (32,90€)

Pikkusiskoni kanssa olemme jo vuosia olleet sitä mieltä, että jos haluamme lasiin jotain tosiherkkua, kannamme pöytään amaronea. Bixio saattaa olla hinnaltaan jo suhteellisen suolainen, mutta kun viini on näin makean makoisa, nostaa hedonistipuoleni jälleen kerran päätään: kerrankos sitä tässä eletään!

Pyöreän pehmeä ja täyteläinen Bixio muistuttaa etäisesti portviiniä; viinistä löytyy niin tummaa rusinaa, kuin muitakin tummia sävyjä – karhunvatukka- ja viikunahilloa, tummaa suklaata, jopa kahvia. Amaronehan valmistetaan osittain rusinoituneista rypäleistä, valmistuprosessin johdosta amaroneissa on leimallisesti ruskeanpunainen sävy, vaihteleva määrä jäännössokeria, sekä peruspunkkua korkeampi alkoholipitoisuus.

Sanoisinkin, että mikäli Bassus oli kuin silkkiä lasissani, Bixio menisi pehmoisena hohtavasta sametista. Ihana viini, joka yllätti vielä seuraavan päivänkin varsin erilaisella aterialla – mutta siitä lisää toisessa postauksessa!

Karitsanliha on maultaan täyteläistä ja vahvaa, vaikkakin vanhempaa lammasta miedompaa. Riippuen osasta, ja osan valmistustavasta, viiniltä kaivataan erilaisia luonteenpiirteitä. Mitä tulee karitsan kareeseen; keskitanniiniset ja hedelmäiset pinot noirit toimivat sille hyvänä parina, sillä ne eivät jyrää lihan omaa makua alleen. Grillattu, vahvalla marinadilla, rosmariinilla, sitruunalla ja valkosipulilla silattu karitsa kaipaisikin parikseen jo jotain hieman rotevampaa.

Koska testailen asioita mieluusti myös käytännössä, kokeilin valmistamani annokseni kaverina myös runsastanniinista cabernet sauvignonia – ihan vain todetakseni että ei, liian vahvat tanniinit eivät tosiaan tee tälle ruualle oikeutta. Kyseinen viini pääsi sen sijaan oikeuksiinsa miedosti tulisen pizzan kaverina – ja minä opin taas viineistä vähän enemmän.

Karitsan kare pistaasin ja salvian kera 4:lle

800 g karitsan kyljysriviä eli kareeta

ruukku salviaa

puoli ruukkua tuoretta timjamia

n. 60 g pistaasipähkinää

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Ota karee(t) huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamista. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kuivaa lihan pinta, esim. talouspaperilla, ripottele sitten päälle hieman suolaa ja pippuria. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet fileepuoli alaspäin. Ruskista molemmin puolin.

Rouhi keskenään pistaasi, salvia, timjami ja valkosipulin kynnet. Lisää seokseen oliiviöljy ja mausta ripauksella suolaa sekä pippuria. Aseta ruskistetut karitsan kareet fileepuolet ylöspäin, ja painele yrtti-pistaasiseos lihan pintaan. Suojaa halutessasi luut foliolla, tyrkkää lihalämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan, ja laita pannu uuniin. Kareet ovat puolikypsiä, kun sisälämpötila on n. 55-60 astetta (n. 13-17 minuuttia 175 asteisessa uunissa)

Kääräise liha folioon vetäytymään viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset annospaloiksi luiden välistä ja tarjoile risottopediltä (3-4 palaa per nenu). Pannulle tipahdellut pistaasi-salviarouhe kannattaa haalia huolella talteen kyljysten päälle, lisäksi minusta annokseen sopii erinomaisesti aavistuksen pippuriset vesikrassin tai retiisin versot.

Punaviinirisotto 4:lle

1 iso tai 2 pientä keltasipulia

4-5 valkosipulin kynttä

50 g voita

n. 150 g juuriselleriä

0,5 ruukkua tuoretta timjamia

n. 1,2 dl lihalientä

n. 300 g risottoriisiä (vajaa 5 dl )

3 dl punaviiniä

50 g manchegojuustoa tms. kovaa, pitkään kypsytettyä ja aromikasta juustoa

(30 g voita)

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä kattilassa lihaliemi. Kuutio sipuli sekä juuriselleri noin puolen sentin kuutioiksi, silppua valkosipuli ja riivi timjamista lehdet irti. Raasta myös juustoa pieni keko valmiiksi. Kuullota sipuleita ja selleriä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä voissa 5-10 minuuttia, älä anna kuitenkaan ruskistua.

Lisää riisi kattilaan ja pyörittele voissa kauttaaltaan. Lisää pannulle punaviini desi kerrallaan, antaen edellisen viinimäärän aina imeytyä riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Sekoita riisiä pohjia myöten koko kypsennyksen ajan; liesi kannattaa olla keskilämmöllä. Kun kaikki viini on imeytetty riisiin, on aika lisätä lihalientä, desi kerrallaan sitäkin aina edellisen nestemäärän imeydyttyä. Jatka lihaliemen loputtua kuumalla vedellä, mikäli riisissä on vielä turhan paljon puruvastusta – pyrkimys on koostumukseen, jossa riisi on keskeltä vielä aavistuksen al dente.

Viimeistele risotto juuri ennen tarjoilua juustoraasteella, sekä halutessasi vielä ekstranokareella voita. Tarkista suola ja lisää makusi mukaan vastarouhittua mustapippuria. Mikäli risotto on makuusi liian paksua juuston lisäämisen jälkeen, ohenna sitä hieman kuumalla vedellä. Paksuuden voi kuitenkin toki päättää omaan makuun sopivaksi – itse tykkään melko kosteasta risotosta.

Tarjoilin karitsankareen ja punaviinirisoton lisäksi vielä raikkaan punajuuri-vadelmasalaatin, joka on yksinkertaistettu versio viimekeväisestä ohjeestani. Balsamicolla maustetun vadelmakastikkeen, suolapedillä paahdettujen punajuurien sekä tuoreiden vadelmien yhdistelmä on minusta täydellinen – erityisesti kun siihen yhdistää kirpakan viinisuolaheinän.

Mitä tulee aterian suosikkiviineihin: mielipiteet jakautuivat Bixion ja Bassuksen välille. Ei auta kun aloittaa säästöpossu lihottaminen … ja sitten vain seuraavia juhlia odottelemaan!

Ps. Muista punaviinien kanssa oikeat tarjoilulämpötilat! Amaronelle jäähdytys 18 asteeseen, pinot noireille ja Vindorolle jäähdytys vielä muutamaa  astetta kylmemmäksi – 15-16°c. Viinien tarjoilulämpötiloista suuntaa antavaa ohjeistusta esim. täällä – tosin myös viinitilojen nettisivuilta saa yleensä tietoa kullekin viinille sopivasta lämpötilasta.


 

Kommentointimahdollisuus on suljettu tästä postauksesta, koska kyseessä on alkoholiyhteistyö.

259 views