Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

by Juulia 0 Comments
Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

raitajuurisalaattiMarraskuun parhaat samassa salaatissa: raitajuuri, endiivi, granaattiomena, satsuma. Pling, olet hereillä!

Marraskuumieliala

Voi marraskuu, minkä teit! En muista milloin tämän vuodenajan pimeys olisi viimeeksi kolauttanut näin suurella voimalla vireystilaani. En meinaa jaksaa yhtään mitään töiden jälkeen, en edes kokata – tilanne on siis vakava! Ja kyllä, jaksan päivitellä tätä jokavuotista ilmiötä, sillä olen huomannut että aihe kummasti keventää kaikenlaisia small talk -tilanteita. Kelläpä ei olisi siitä sanaa sanottavanansa? Eipä sillä, että olisin juuri small talk -tilanteissa viime aikoina pyörinyt, töiden jälkeen kapuan mieluiten suoraan peiton alle vaikka kello olisi vasta viisi.

Kuten jo taannoin kirjoittelin, pimeys ei varsinaisesti haittaa minua, mutta sen aiheuttamalle väsymykselle en minäkään ole immuuni. Lisäksi ruokakuvaamiseen koukuttuneelle valon vähyys asettaa haasteen jos toisenkin. Kun kuvaamiselle suotuisaa valoa riittää päivässä sen 2-3 tuntia (jos sitäkään), on joko alennettava omia standardeja tai harvennettava blogin päivittämistahtia – hirveän montaa kuvaussessiota ei viikonloppuun mahdu ja voishan sitä joskus käydä valoisaan aikaan ulkonakin 😀

Mikä avuksi? Jos kyse on minusta, vastaus on aina ruoka. Sesongin tuotteita vilisevä, pirteän näköinen ja makuinen raitajuurisalaatti on tepsinyt ainakin kahteen ongelmaan: lähinnä leivästä ja pastasta viime aikoina koostunut ravintoympyräni sai vitamiinibuustin + nopeasti valmistuva ja pirteä pieni salaattiateria keventää raskasta arkimielialaani lähes yhtä tehokkaasti kuin kahvi.

raitajuurisalaatti

raitajuuri

Raitajuuri ja muut marraskuun satokauden kasvikset

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä raitajuuri on todellinen kaunotar. Päällepäin raitajuuri on pitkälti punajuuren näköinen, mutta annas olla kun sen halkaisee: sisältä paljastuu polkakarkkimainen kuvio syvää magentaa ja valkoista. Ikävä kyllä raitajuuren raidat haalenevat reippaasti kypsennettäessä ja niinpä olenkin jo pitkään halunnut käyttää sitä johonkin myös raakana.

Hauskan raidallisiksi tikuiksi leikattu raitajuuri on siis pohjana tämänpäiväiselle salaatille. Sen kaveriksi valikoitui muutamat muut marraskuun sesonkituotteet: endiivi, granaattiomena ja satsuma. Hieman perinteistä raastesalaattia muistuttava lopputulos on ainakin omaan makuuni juuri sopiva seos kirpeää, pirteää, maanläheistä, raikasta, kitkerää, makeaa ja suolaista. Lisäksi tämä raitajuurisalaatti on sopivan värikästä ja pirteää vaihtelua omaan marraskuumielialaani.

granaattiomena

satsumaMaistuisko yks miniaurinko?

Endiiville olen itse lämmennyt viime vuosina kokoajan enemmän, vaikka se olikin ensimaistamisella itselleni aikoinaan aivan liian kitkerä tuttavuus. Opettelin ensin syömään endiiviä oikein karamellisoituneeksi paistettuna ja pehmeäksi hauduteltuna, sitten salaattiveneen roolissa ja lopulta olen siinä pisteessä että syön sitä sellaisenaan ihan itsekseenkin. Kitkeriin makuihin tottumaton voi halutessaan kuitenkin korvata endiivin vaikkapa jollain kaalilla (punakaali voisi olla todella hauskan näköinen kaveri raitajuurelle), jolloin tämä raitajuurisalaatti muistuttaa jo perinteisempää kaalisalaattia.

Raitajuurisalaatti sopii hyvin pääruuan lisukkeeksi, mutta meillä sitä on syöty myös kevyeäni kotitoimistolounaana sekä välipalana. Omasta mielestäni tämä salaatti on rakenteen kannalta parhaimmillaan heti syötynä, pidempään seisoessaan raitajuuresta ja endiivistä irtoaa sen verran nestettä että salaatti vetistyy ja siitä katoaa rapeus. Hyvälle se toki maistuu seuraavanakin päivänä.

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

2 keskikokoista raitajuurta

1 endiivi

n. 1 dl granaattiomenan siemeniä

hieman tuoretta kirveliä

Satsumakastike:

½ dl satsumamehua (yhden reilun kokoisen satsuman mehu)

¼ dl oliiviöljyä

n. 1 tl raastettua inkivääriä

1 tl vaaleaa riisimisoa (shiromiso)

1 tl agavesiirappia

1 tl sherryviinietikkaa

ripaus suolaa

Purista satsuman mehu pieneen kulhoon (ei haittaa jos mukaan tule vähän hedelmälihaakin). Sekoita mehuun oliiviöljy, inkivääri, misotahna, agavesiirappi ja sherryviinietikka. Sekoita hyvin ja mausta ripauksella suolaa.

Kuori ja pese raitajuuret. Leikkaa raitajuurista millin paksuisia siivuja ja leikkaa siivut sitten vielä millin paksuisiksi tikuiksi (mandoliini on tässä hommassa kätevä apu). Viipaloi endiivi myös muutaman millin siivuksi aloittaen endiivin kärjestä. Jos et ole tottunut endiivin kitkerään makuun, jätä muutama sentti tyvestä käyttämättä (itse silppuan sen tyven yleensä vaikkapa risottopohjaan, endiivin kitkeryys pehmentyy nimittäin reilusti kypsennettäessä).

Irroittele granaattiomenan siemenet hedelmästä ja sekoita desin verran siemeniä raitajuuren ja endiivin kanssa. Valuta salaatille kastike, sekoittele hyvin ja nypi sekaan vielä hieman tuoretta kirveliä. Tarjoile heti!

marraskuu satokausi

Ps. Raitajuuresta ja muista satokauden herkuista pysyy minusta parhaiten kärryillä seuraamalla Satokausikalenteria.

308 views

Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

by Juulia 0 Comments
Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

punajuurisalaattiOlisko karhunvatukkainen punajuurisalaatti syksyn kaunein salaatti?

Oodi punajuurelle!

PUNAJUURI BEST! Kyllä, tällä kapiteeleilla kirjoitetulla julistuksella on just hyvä aloittaa tämä juttu. Tiedän että syyllistyn usein näissä höpöttelyissäni runsaaseen ylisanojen viljelyyn, mutta tässä asiayhteydessä ylisanoja ei voi käyttää liikaa – se vain on niin, että RAKASTAN punajuuria!

Äiti varmisti itseasiassa juuri puhelimitse, että näin on ollut jo pikkulapsesta asti: punajuuri on uponnut jo soseruokaiässä napinoitta. Teiniajoilta muistan itsekin jo elävästi, että äidillä oli tapana keittää iso kattilallinen näitä upean värisiä maan aarteita ja niinpä keitetyt punajuuret olivat aivan perustavaraa jääkaapissamme. Tietenkään en malttanut odottaa punajuurten jäähtymistä, en, vaikka kuinka monta kertaa poltinkaan näppini (ja kieleni) käydessäni punajuuren kimppuun sen ollessa vielä tulikuuma… En oikeastaan vieläkään tiedä paljon parempaa tapaa nauttia punajuurista kuin kuumina ja vastakeitettynä (tai uunissa kuorineen paahdettuna) kera voinokareen ja suolaripauksen.

punajuuri

Eipä sillä, etteikö punajuuri minulle maistuisi muissakin muodoissa: rakastan sitä risotossa, padassa, paahdettuna, salaatissa, laatikkona, keittona, pihvinä, raakamehuna, etikkaan säilöttynä… Ainoa punajuuriruoka, josta en ole oppinut pitämään on se sellainen kaupan majoneesissa uiva punajuurisalaatti. Yäks, ei mun juttu.

Punajuurirakkauteni huomioon ottaen on hassua, ettei blogistani silti löydy mitään valtavaa punajuurireseptien litaniaa. Asianalaitaa voi onneksi kuitenkin korjata postaus kerrallaan. Niinpä alapuoliseen listaan lisätään tänään jutun lopusta löytyvä karhunvatukoilla ja daikonretikalla raikastettu kepeä punajuurisalaatti!

Blogiarkistoni punajuurireseptit:

Belugalinssi & punajuuripata

Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

Karamellilohi & kirpeä kardemumma-punajuurislaw

Pullava timjami-mustikkasmoothie

Kardemummainen vesimeloni-punajuurimehu

Savuiset za’atar punajuuret

punajuurisalaatti

Tämän lokakuisen salaatin serkku, keväinen keltajuuri-vadelmasalaatti on muuten aivan ihanaa myös. Jos olet siis kaltaiseni punajuurifani ja tykästyt tämänpäiväisen salaatin makuyhdistelmään, kurkatkaa ihmeessä myös tuo keltajuurisalaatti. Sieltä puolen vuoden takaa löytyy myös kahdeksan kohdan lista lempisalaatinkastikkeitani, vink vink!

Punajuuri on yksi dramaattisimpia raaka-aineita upean värinsä vuoksi, joten aika dramaattiselle linjalle lähdin myös salaatin lautasasettelun kanssa. Joskus on kiva näpertää! Toki tämä punajuurisalaatti tykötarpeineen maistuu aivan yhtä ihanalle ihan vain lautaselle heiteltynä.

Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

2-4 annosta

600 g punajuurta (4 keskikokoista punajuurta)

n. 70 g erilaisia versoja, esim. sangoa, tatsoita, mizunaa, vesikrassia, suolaheinää…

150 g karhunvatukoita

150 g valkoretikkaa

n. 30 g pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Karhunavatukka-balsamicokastike

n. 1 dl

50 g karhunvatukoita

1 tl hunaja-Dijonsinappia

1 rkl vaahterasiirappia

2 rkl balsamicoetikkaa

3 rkl oliivilöljyä

ripaus suolaa

Keitä punajuuret kypsiksi runsaasti suolatussa vedessä. Kuori vielä lämpiminä ja kuutioi n. 1cm x 1cm kokoon.

Kuori pätkä retikkaa ja suikaloi siitä esim. mandoliinilla millin paksuisia pitkiä suikaleita. Murksaa pistaasipähkinät ja puolita karhunvatukat.

Valmista kastike soseuttamalla kaikki ainekset yhteen. Tarkista kastikkeen maku ja paksuus, ohenna tarvittaessa pienellä vesitilkalla.

Annostele kastike lautasten pohjille. Asettele kastikkeen päälle retikkasuikaleet kuvan tapaan laineille (tai tipauttele ne vain lautaselle…). Jaa lautasille sitten käyttämäsi versot, punajuurikuutioit sekä puolitetut karhunvatukat. Ripottele päälle murskattua pistaasipähkinää ja mausta salaatti ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Tarjoile heti!

karhunvatukka

punajuurisalaatti

Ps. Lisää punajuurireseptejä löydät Syötävän Hyvää -reseptikoosteesta!

68 views

Punavihreä perunasalaatti & musta valkosipulikastike

by Juulia 2 Comments
Punavihreä perunasalaatti & musta valkosipulikastike

mansikka perunasalaatti

Heippa! Muistatteko kun hehkutin teille taannoin trendiraaka-ainetta mustaa valkosipulia? Olen laittanut sitä vähän kaikkeen ensimmäisen purkin käsiin saatuani (ja viisi samantien hamstrattuani) ja aika monta mustaa kynttä on naposteltu myös ihan sellaisenaan.

Kuten tuossa hehkuttelujutussani jo mainitsin, musta valkosipuli pääse parhaiten oikeuksiinsa ruuissa, joissa ei ole vahvoja kilpailevia makuja. Perunamuussi tai simppeli pasta on mustalle valkosipulille oivallinen käyttökohde, samoin majoneesi tai vaikkapa hapanleipätaikina … mutta sellaisiapa ei vaan näiden alkukesän seksihelteiden aikana ole tehnyt mieli.

musta valkosipuli

musta valkosipuli

Täällä onkin syöty vallan salaatteja. Niinpä musta valkosipuli päätyi maustamaan dashi-pohjaisen salaatinkastikkeen, jota olen halunnut testata jo pitkään! Salaattiin itseensä tuli, mitäs muuta kuin uusia perunoita ja parsaa… joista pääosin koostuvaa vihreää perunasalaattia on tässä köökissä syöty tänä kesänä tiuhaan tahtiin.

Tällä kertaa tuo köökkimme tämänhetkinen vakioperunasalaatti sai kuitenkin pirteän säväyksen tuoreista mansikoista! Jep, nyt tekeillä ei siis olekaan vihreä perunasalaatti, vaan punavihreä perunasalaatti. (Mikäli joku nyt miettii että onkos tämä salaatti siis jonkinlainen poliittinen kannanotto, niin … ehkä se onkin? Kotimme ei aivan sijoitu Helsingin punavihreän kuplan sisälle maantieteellisesti, mutta arvopohjaltaan kyllä!)

mansikka perunasalaatti

musta valkosipuli

Tämän salaatin dashi-pohjainen kastike on parhaimmillaan, kun teet dashin alusta asti itse. Dashin valmistaminen on harvinaisen helppoa, kunhan vaan etsii käsiinsä siihen tarvittavat raaka-aineet! Ohjeen perusdashille sekä vegaaniselle siitakedashille löydät täältä. Tarvittaessa voit toki käyttää myös dashiliemijauhetta.

Kastike säilyy jääkaapissa nelisen päivää, tosin parhaimmillaan dashi on aina mahdollisimman tuoreelta. Itse käytin punavihreästä perunasalaatista yli jääneen musta valkosipuli & dashi -kastikkeen lehtikaalisalaatin mausteena. Toimi loistavasti!

Musta valkosipuli & dashi -kastike

vegaaninen, mikäli käytät siitakedashia, gluteeniton, kun käytät tamaria

n. 2 dl

1½-2 rkl soijakastiketta / tamaria

¾ dl dashia

n. ¾ dl oliiviöljyä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet, kunnes seos emulsoituu kevyesti. Tarkista kastikkeen suolaisuus ja lisää tarvittaessa soijaa – tarvittavan soijan määrä riippuu aika paljon käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiteetistä. Muista myös, että vaikka kastike maistuisi sellaisenaan hieman liiankin suolaiselta, sen tehtävä on maustaa keko perunoita, parsaa, pinaattia ja mansikoita!

Punavihreä perunasalaatti

2-4:lle

n. 100 g babypinaattia

n. 100 g mansikoita

n. 250 g vihreää parsaa

n. 400 g uusia perunoita

2-3 kevätsipulin vartta

½-¾ dl musta valkosipuli & dashi -kastiketta

vastarouhittua mustapippuria

Pese perunat. Laita perunat kiehumaan ja valmistele salaatin muut osat niiden kypsymistä odotellessa. Pätki parsasta kuiva tyvi irti ja paloittele parsa muutaman sentin pätkiksi. Pese ja kuivaa babypinaatti. Pese mansikat, irroita niistä kannat ja viipaloi ne. Silppua vielä kevätsipuli.

Kun perunat ovat viittä vaille kypsiä, lisää kattilaan parsa. Jatka keittämistä muutama minuutti ja valuta sitten perunat ja parsa huolella. Pilko perunat muutaman sentin lohkoiksi ja lisää ne sekä parsat kuumina noin desiin musta valkosipuli & dashi -kastikketta. Pyörittele salaatti varovaisesti sekaisin ja jätä maustumaan sekä jäähtymään. Kun peruna-parsaseos on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, sekoita siihen suurin osa kevätsipulisilpusta sekä mansikoista.

Annostele lautasille babypinaatti ja sen päälle punavihreä perunasalaatti. Viimeistele annokset lopuilla kevätsipuleilla ja mansikkaviipaleilla sekä vastarouhitulla mustapippurilla.

perunasalaatti

PS. Punavihreän perunasalaatin voi valmistaa tarvittaessa puoliväliin asti etukäteen, eli laittaa kypsät perunat ja parsat kastikkeeseen sekoitettuna jääkaappiin vaikka jo edellispäivänä. Mansikat sekä babypinaatti kannattaa kuitenkin sekoittaa salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua.

210 views

Alkukesän villiyrttikastike

Alkukesän villiyrttikastike

villiyrttikastike

Nyt niitä taas saa! Siis metsän antimia, kuten nokkosta, litulaukkaa ja kuusenkerkkiä. Kaikki omia alkukesän suosikkejani, joita voin kerätä taskuuni vaikkapa palatessani töistä kotiin. Taskullisesta taas taiotaan hetkessä pirteä villiyrttikastike, joka taikoo salaatin kuin salaatin hetkessä kesäiseksi.

En ole todellakaan mikään superhortoilija, vaikka metsän aarteista joka kevät ja kesä intoilenkin. Pikkuhiljaa minusta on kuitenkin tullut huomaamattani se tyyppi, joka kykkii nokkospuskassa poimimassa nuoria versoja paljain käsin, eikä osaa muutenkaan enää käydä kävelyllä skannailematta kokoajan ympäröivää kasvustoa vähän sillä silmällä. Syötävien kasvien keräily on nimittäin tosi koukuttavaa ja hauskaa!

villiyrttikastike

villiyrttikastike

Niin hauskaa kuin se onkin, huomaan välillä kuitenkin hieman stressaavani nopeasti ohi sujahtavista villiyrttisesongeista. Perfektionismiin vähän liikaakin pyrkivä ihanneminäni olisi nimittäin tässä vaiheessa vuotta toki jo tehnyt omat “amarettonsa” pihlajansilmuista, laittanut kuusenkerkkäsiirapit tekeytymään ja kaivanut jo talvella lumen alta kallioimarteen juuria keittiöönsä. Ihanneminäni olisi myös jo suoriutunut vaikka kuinka monelle villiyrttikurssille, (toisin kuin todellinen minä joka aina vain aikoo), tietäisi erehtymättömänä minkä saniaisen versot ovat syötäviä ja mistä löytyisi villiä karhunlaukkaa. Hah! Sitä päivää odotellessa…

Villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen kiehtoo minua, mutta samalla olen hyväksynyt olevani aika laiska keräilijä. Itseni vätykseksi sättimisen sijaan olenkin päättänyt olla iloinen saavutuksistani, jos onnistun tutustumaan joka kevät yhteen uuteen kasviin. En kuitenkaan lähde vartavasten etsiskelemään jotain tiettyä kasvia kaukaa, vaan haravoinpa vain tuota meidän lähimetsäämme, sieltäkin löytyy vaikka mitä. Kevät on päivätyössäni sitä kiireisintä aikaa ja metsähaahuilut mitä parhainta lääkettä stressille – miksi siis tehdä niistäkin suorituksia?

villiyrttikastike

Tänä vuonna tähtäimessä on rucolan ja parsakaalin omaiseksi kehuttu peltokanankaali sekä siankärsämö. Molemmat ovat minulle helppoja tunnistaa, sillä ne ovat tuttuja minulle jo lapsuudesta. Lautaselle ei vain ole päätynyt vielä kumpikaan.

Viime vuonna uusia tuttavuuksia kertyi loppukesään mennessä useampikin: loppukeväästä lautaselle päätyi valkosipuliarominen litulaukka, joka on helppo bongata jo kaukaa kun se alkaa kukkimaan. Tänä vuonna onkin sitten ollut helppo varmuudella sitä metsästä poimia jo ennen kukintaa, jolloin se on parhaimmillaan.

Keskikesällä kokkailin jo lapsuudesta tutun suolaheinän kanssa villiyrtti-vichyssoisea ja keräsin lautaselleni myös lempirikkaruohoani jauhosavikkaa, jonka olisin toivonut tietäväni olevan näin ihanaa herkkua silloin kun sitä opiskeluaikoinani työkseni kukkapenkeistä kitkin. Loppukesästä keittiööni eksyi vielä eksoottisen hedelmäistä pihasauniota, jonka pariin halajan kovasti jo tänäkin kesänä!

Pidempää blogihistoriasta löytyy myös mm. seuraavat villit reseptit:

villiyrttikastike

Tämä kirpeä ja aavistuksen valkosipuliarominen villiyrttikastike on juuri nyt parhaimmillaan, kun metsä on pullollaan nuoria ja vielä pehmävartisia nokkosia ja litulaukkoja. Kun litulaukat alkavat kukkia, kannattaa niitä käyttää kastikkeessa vähän vähemmän (ovat tällöin jo vähän kitkerämpiä) mutta hyödyntää toki kasvin kauniit kukat salaatin koristeena.

Kuusenkerkkäkauden mentyä ohi kastikkeen voi kirpeyttää kuusenkerkkäjauheella tai vaikkapa ketunleivillä sekä suolaheinällä. Kuusenkerkkiä voi myös pakastaa!

Alkukesän villiyrttikastike

n. 1½ dl

kourallinen nuoria nokkosia

kourallinen nuorta litulaukkaa

n. 1 rkl sherryviinietikkaa (tai omena/valkoviinietikkaa)

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tuoreita kuusenkerkkiä (tai n. 1 tl kuusenkerkkäjauhetta)

ripaus suolaa

2-4 rkl vettä tai tuoretta sitruunamehua*

(¼ säilöttyä sitruunaa*)

* mikäli et laita kastikkeeseen säilöttyä sitruunaa, voit käyttää veden sijasta sitruunamehua.

Huuhdo nokkoset, litulaukat ja tuoreet kuusenkerkät huolella. Irroita litulaukat ja nokkoset varsistaan, mikäli varret ovat jo paksuuntuneet (itse yritän etsiä sen verran nuoria kasveja, että niiden varret ovat vielä pehmeitä ja hentoja).

Mikäli käytät säilöttyä sitruunaa, irroita siitä hedelmäliha ja leikkaa kuori muutamaan palaan. Mikäli et käytä säilöttyä sitruunaa, purista tuoreesta sitruunasta muutaman ruokalusikallisen verran sitruunamehua. Soseuta sitten 2 rkl vettä/sitruunamehua sekä kaikki muut raaka-aineet sileäksi. Ohenna kastiketta lisää vedellä/sitruunamehulla, mikäli se on tarpeen. Mausta villiyrttikastike makusi mukaan ripauksella suolaa.

Villiyrttikastike säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä muutaman päivän, mutta on parhaimmillaan sekä ravinteiden että maun osalta samana päivänä.

villiyrttikastike

Ps. Muistathan kerrata ennen metsään lähtöä Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista ynnä muista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

168 views