Vegekebab freekehpedillä

by Juulia 4 Comments
Vegekebab freekehpedillä

Kebab, tuo myöhäisiltojen houkutteleva seireeni! Minussa on varmaan jotain outoa, kun olen sen kutsulle aina ollut jotenkin immuuni. Muistaakseni maistoin kebabia ehkä kerran joskus teinivuosinani, mutta sitten ryhdyin kasvissyöjäksi eikä kokemukselle tullut jatkoa lähemmäs viiteentoista vuoteen. Viimeisen parin vuoden aikana olen maistanut kebabia muutaman kerran – toisten lautasilta – eikä se lainkaan hullumpaa toki ole, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista johon minulla iskisi himo.

Mistä sen sijaan pidän erityisen paljon, ovat ne kebabin ja itselleni tutumpien falafelien kyljessä tarjoillut soossit: ihanan täyteläinen tomaattikastike sekä mukavan viileä ja raikas jugurttikastike. Pepperonipaprikoita suorastaan rakastan ♥

Kebabin kylkeen lusikoitava jugurttikastike on muuten toistaiseksi ainoa hyväksymäni osoite kuivatulle tillille 😀

Falafeleja olen monesti yrittänyt tehdä kotona, mutta eivät luomukseni ole päässeet lähellekään parhaita falafelelämyksiäni (jotka olen kokenut kunnon hipsulin tapaan tietysti Berliinissä). Niinpä olen suosiolla jättänyt falafelien väsäilyt omasta repertuaarista pois, mieluummin kikkailen niistä kikherneistä kaikenlaista muuta! Jostain syystä kotitekoinen kebab on sen sijaan alkanut viime aikoina kutkuttamaan, vaikka vähän kyllä ihmettelen kyseisen oikun alkuperää.

Matalan kynnyksen kotikebab onnistuu onneksi myös ilman valtaisaa lihavuorta ja maistuu myös vegaaniystävilleni. Innostuin tuossa aiemmin syksyllä saksanpähkinächorizosta, jota onkin tullut laiteltua syksyn mittaan vähän kaikkeen, niin kovasti siitä molemmat Juuson kanssa tykkäämme.

Ystäväni Jarkko on intohimoinen Lahtelaisen mukiruuan puolestapuhuja, joka pyrkii edistämään legendaarisesta kebablihalla täytetystä lihamukistaan tunnetun kaupungin ruokakulttuuria vähän muidenkin mukiinmenevien ruokien suuntaan. Erään Jarkon kanssa käydyn keskustelun jälkeen inspiroiduinkin sitten kokeilemaan saksanpähkinächorizoa vegelihamukin täytteenä. Oi kuulkaas, kyllä toimii! Ideaa on tullut testailtua sittemmin vähän perinteisemmin myös lautasella ja hyvin on maistunut – niin sekaaneille kuin vegaaneillekin.

Vegekebab freekehpedillä 2:lle

vegaaninen

½ annosta saksanpähkinächorizoa

3 dl freekehiä (* lue freekehistä lisää jutun lopusta)

n. 7-8 dl mietoa kasvislientä

Jugurttikastikkeeseen:

1 prk Yosa Greek Style -kaurajugurttia / bulgarianjugurttia

1-2 tl kuivattua tilliä

½ tl suolaa

rutistus sitruunamehua tai 1 tl sumacia

Tomaattikastikkeeseen:

300 g paseerattua tomaattia

1 keskikokoinen sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

1 rkl tummaa sokeria

2 tl juustokuminaa

1 tl kanelia

1 tl timjamia

1 tl oreganoa

(1 rkl balsamiviinietikkaa)

Tarjoiluun:

jäävuorisalaattia

muutama pepperonipaprika per syöjä

ripaus kuivattua tilliä

Laita ensiksi tulille tomaattikastike: silppua sipulit ja kuullota niitä öljyssä suolan ja sokerin kanssa, kunnes ne hieman karamellisoituvat. Lisää paseerattu tomaatti ja mausteet. Keittele kastiketta miedolla lämmöllä ilman kantta vähintään 20 minuuttia ja tarkista sitten maku – mitä pidempään soossia keittelet, sen täyteläisemmäksi se muuttuu, itselläni kattila saattaa hiljalleen pulputella liedellä joskus jopa tunnin, tosin silloin siihen saattaa tarvita jossain vaiheessa lisätä hieman nestettä, ettei tulisi liian tiukkaa tavaraa.

Kun tomaattisoossi on kypsymässä, voit siirtyä freekehiin. Keitä freekehiä kasvisliemessä kannellisessa kattilassa, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyväsiin (tarkista nestetilanne muutaman kerran kypsymisen aikana), aikaa siihen menee n. 15-20 min.

Freekehin valmistuessa voit valmistaa saksanpähkinächorizon (se valmistuu alle viidessä minuutissa tehosekoittimen kanssa). Ison määrän saksanpähkinächorizoa saa paistettua rapeaksi uunissa (200°C): laita massa leivinpaperoidulle pellille ja laita päälle toinen leivinpaperi. Kauli massa noin puolen sentin paksuiseksi kerrokseksi, irroita päällimmäinen paperi ja lykkää pelti uuniin (voit myös paistaa seosta hetken leivinpaperilla peitettynä niin, että päällä on painona sileäpohjainen uunivuoka. Poista tällöin sekä paino että päällimäinen leivinpaperi puolivälissä paistoa, jotta koko pinta-ala rapeutuu varmasti). Paista pellillistä uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia, eli kunnes reunat ovat rapeutuneet ja seos on myös keskeltä hieman kuivahtanut. Varo kuitenkin polttamasta seosta 🙂

Sekoita jugurttikastikkeen ainekset huolella sekaisin ja laita kastike hetkeksi tekeytymään jääkaappiin. Vegaanille suosittelisin tähän Yosan Greek Style -kaurajugurttia, maitotuotteita käyttäville vanhaa kunnon Bulgarian jugua. Minusta tämän soossin pitää olla kunnolla hapanta!

Suikaloi jäävuorisalaatti. Soseuta tomaattikastike, mikäli haluat (itse tykkään tässä yhteydessä silestä tomaattisoossista). Annostele lautasille (tai siihen pahvimukiin!) ensin freekehiä, sitten salaattia, saksanpähkinächorizomurua, tomaattisoossia, jugurttisoossia ja muutama tulinen pepperonpaprikaa per syöjä.

Kotikebabravintola-annos…

…ja sen take away -versio!

*) Jos freekeh ei ole sinulle vielä tuttu, suosittelen lämpimästi pikaista tuttavuuden hieromista! Freekeh on arabialainen perinnevehnälaji, joka kerätään ennen kuin se kypyy (eli vielä vihreänä). Keräämisen jälkeen se kuivataan ja savustetaan. Kypsennettynä sen maku on todella täyteläinen; hennon pähkinäinen ja miedon savuinen. Freekeh sisältää reilusti enemmän kuituja, proteiineja ja mineraaleja kuin tavallinen vehnä ja sillä on myös suhteellisen matala glykeeminen indeksi (GI 43). Gluteeinia vältteleville se ei valitettavasti kuitenkaan sovi.

Lähteet: HS & Greatist

517 views

Saksanpähkinächorizo

by Juulia 35 Comments
Saksanpähkinächorizo

saksanpähkinächorizo

Chorizohullu täällä terve! Kyllä vaan, sellainen minä olen. Asia tuskin yllättää ketään blogiani pidempään lukenutta, niin usein chorizoa mun resepteistä löytyy. Pääraaka-aineena sitä harvemmin kuitenkaan käytän, enemmänkin tykkään sen ruokaan tuomasta suolaisuudesta ja potkusta ikäänkuin mausteena. Kaikenlainen tulinen, suolainen, kirpeä ja rasvainen on muutenkin kovasti mieleeni, esim. jättipussi viinietikkasipsejä, tyhjenee aina ennätysajassa – jos chorizoa saisi valmiiksi rapeaksi paistettuna jättipussissa, veikkaan että sekin pussi tyhjenisi alta aikayksikön.

Chorizo pelastaa mielestäni melkein tilanteen kuin tilanteen, sillä jos sitä on kaapissa, saa tyhjästä nyhjästyä aina jotain herkullista: pastaa, munakasta, lämpimän voileivän… Ihan ainahan sitä chorizoa ei siellä kaapissa vaan ole, eikä edes soijachorizoa pakastimessa (jep, käytän sitä melkein yhtä paljon kuin ns. aitoa makkaraa). Onneksi kuiva-ainekaapin perukoilta löytyvästä kikhernepurkista ja kourallisesta saksanpähkinöitä saa varsin nopeasti taiottua jotain, joka muistuttaa esikuvaansa hämmentävän paljon!

saksanpähkinächorizo

Jep, se on kuulkaas silkkaa keittiötaikaa tämä saksanpähkinächorizo. Bongasin sen ohjeen ihan sattumalta tässä männäpäivinä, kun etsiskelin netistä ihan jotain muuta. California Walnuts -sivuilta lyötyvä ohje vaikutti ensialkuun uskomattomalta – raaka-aineiden perusteella oli selvää että hyväähän se varmasti olisi, mutta että oikein “chorizoa”? Ei muuta kuin testaamaan väitteen paikkaansapitävyyttä!

Ihan sellaisenaan en reseptiä pystynyt testaamaan, kun en jaksanut lähteä etsiskelemään erikseen sekä ancho- että ahipotelechiliä. Vaihdoin ne pokkana Korealaiseen gochugaruun, sitä kun kotonani on viimekeväisen ramenkeiton jäljiltä edelleen valtava purkki. Gochugaru on tulisuudeltaan samanaikaisesti mukavan pehmeä että terävä, enkä muuta chiliä oikein nykyään edes halua käyttää, niin paljon sen aromista pidän. Paprikajauheen vaihdoin myös savupaprikaan, sillä pidän erityisesti espanjalaistyyppisestä savupaprikalla maustetusta chorizosta.

Heittämällä reseptistä lähti myös vaihtoon kikherneiden määrä suhteessa saksanpähkinöihin: ruokahävikin vähentämisen nimessä heivasin vajaan desin ylimääräisiä kikherneitä mieluummin seokseen kuin jääkaappin unohtumaan (kovin tieteellistä tämä mun reseptinkehittely, eikö 😀 ).

Lopputulos oli hyvällä tavalla varsin häkellyttävä – maku on todellakin lähellä chorizoa ja koostumuskin muistuttaa vahvasti pehmeää makkaramassaa. Maistelimme Juuson kanssa seosta sekä ns. raakana, että uunissa rapeaksi paahtuneena: toimii kuulkaas kummallakin tavoin! Raakana seos muistuttaa aika vahvasti myös italialaista pehmeää chilisalamia N’dujaa, mistä olen myös kovin mielissäni. Sitä kun ei tietääkseni Helsingissä saa kuin yhdestä kaupasta.

Viime viikolla olen vääntänyt saksanpähkinächorizoa kolme satsia ja kokeillut sitä niin paahdetun kurpitsan kuin keitonkin päällä, onigirazun sisällä, munakkaassa, kebabtyylisessä vegeannoksessa, leivän päällä, kuin burritoon käärittynäkin. Se tuo ruokaan kuin ruokaan sitä rakastamaani tulisuutta ja potkua, sekä paistettuna vielä ihanaa rapeutta. Kaavailen pyöritteleväni seuraavaksi massasta pikkuisia palloja, joita voisi sitten laittaa pizzan päälle!

Leikkelelautaselle saksanpähkinächorizoa olisi ehkä turha yrittää makkaran korvikkeeksi läntätä, mutta mikäli käytät chorizoa minun tapaani ruuassa enemmänkin eräänlaisena mausteen kaltaisena bonuselementtinä, kuin pääraaka-aineena, kannattaa tätä ohjetta ehdottomasti testata! Eipä tee muutenkaan meistä kellekään pahaa vaihtaa liha tai lihajaloste joskus kasvisproteiiniin.

Saksanpähkinächorizo

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl kypsiä kikherneitä

2-3 valkosipulin kynttä

2 tl savupaprikaa

1-2 rkl chilihiutaleita (esim. gochugarua*)

1-2 rkl (omena)viinietikkaa

4-6 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

(1 tl oreganoa)

(1 tl korianterin siemeniä)

(1 tl juustokuminaa)

Viipaloi valkosipuli. Soseuta se omenaviinietikan kanssa silppurissa/leikkurissa tai sauvasekoittimella. Lisää kikherneet ja saksanpähkinät sekä mausteet ja öljy, silppua/soseuta, kunnes seos on osittain sosetta mutta seassa on vielä karkeampia sattumia. Tarkista maku: seoksen kuuluu olla chorizon tapaan mukavan rasvaista, polttelevaa ja hieman kirpeää. Lisää tarvittaessa vähän kerrallaan öljyä, etikkaa, chiliä, savupaprikaa ja/tai suolaa.

Mausteista minusta tärkeimmät ovat valkosipuli, chili, savupaprika, viinietikka ja suola, joilla saa aikaan jo varsin hyvät maut. Oreganot, korianterin siemenet ja juustokuminat ovat minusta vähemmän oleellisia, joten jos niitä ei kotoa saksanpähkinächorizohimon iskiessä löydy, voit huoletta jättää ne pois.

Saksanpähkinächorizo säilyy jääkaapissa kelmutettuna muutaman päivää, joten teen sitä kerralla isomman satsin ja käytän sitä pikkuhiljaa sitten vähän siihen sun tähän. Aika helppo ja nopeahan tätä on toki tehdä myös pienempiä annoksia 🙂 En ole vielä testannut tämän pakastamista, mutta veikkaisin että rasvaisuutensa ansiosta tämä säilyisi pakastimessakin ihan hyvin ainakin lyhyempiä ajanjaksoja.

*) voit tuoda seokseen tulisuutta millä vain suht miedoilla ja mahdollisesti savuisilla chilihiutaleilla, tai kokeilla hiutaleiden sijasta texmextyyppistä etikkaista chilikastiketta (Tabasco, Texas Pete tms). Lisää tuolloin maustetta seokseen vähän kerrallaan ja varsinkin käyttäessäsi etikkaista chilikastikketta muista vähentää vastaavasti omenaviinietikan määrää! Mikäli saat käsiisi tulista savupaprikajauhetta, et välttämättä tarvitse chiliä erikseen lainkaan. Että eikun kokeilemaan!

2 890 views

Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit

by Juulia 1 Comment
Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit
SAMSUNG CSC

En ole varmaan ainoa, jolla on erityisiä “luksusherkkuja” – sellaisia, joihin ei arkena raaski tuhlata, joten niitä ostellaan vain spesiaalitilanteissa? Sisäfilepihvit sikseen, minulla tähän kategoriaan menee harvinaisemmat ja eksoottisemmat tuontihedelmät sekä -vihannekset, joita haaveilen eläkepäivinäni kasvattavan itse jossain Välimeren rannalla (suunitelmissa on myös vaihdantatalous naapurin viinitilan sekä lähimmän kalastajan kanssa).

Erityisen suurta luksusta minulle ovat tuoreet viikunat ja granaattiomenat: molemmat ovat hintavia jopa sesonkinaan, eikä niitä joka kaupasta edes saa, saatikka aina kun mieliteko iskee. Granaattiomena on sesongissa elikkä myös halvimmillan joulun tienoilla, tuoreiden viikunoiden kausi sen sijaan vetelee viimeisiään juuri nyt (kiitos taas Kausikalenteri tästäkin tiedosta!).

Juhlimme poikaystäväni Juuson kanssa toissaviikolla viiden kuukauden merkkipaalua. Ei ehkä kuullosta paljolta, mutta ottaen huomioon, että avioeroni jälkeen suhdeviritelmieni elinikä on tupannut olemaan max kolme kk, viisi on jo menestys! Ihan lupaavalta tämä suhde muutenkin vaikuttaa, sillä tämä ihana ja fiksu mies antoi minulle vapaat kädet juhla-aterian suhteen – lisäksi hänestä on ihanaa siivota keittiö jäljiltäni (jep, luitte ihan oikein)!

Eipä siis muuta kuin kauppaan rohmuamaan kaikkia ihania juhlaherkkuja! Meheviä viikunoita kahmin runsaasti, granaattiomenia piti saada tietysti myös. Lehtipersiljaa hamutessani mielessäni alkoi rakentua epämääräinen suunnitelma hyödyntää kotonani jo pidempään käyttämättömänä lojunutta trendimaustetta, za’ataria. Koska tämä herkullinen mausteseos on kotoisin Lähi-idästä, päätin että lähdemme juhlan kunniaksi makumatkalle tarkemmin määrittelemättömästi jonnekin tuonne Arabian niemimaalle 😀

Päädyin tarjoilemaan Juusolle eräänlaisen lämpimän salaatin joka koostui pinaatilla, rusinoilla ja pähkinöillä täytetyistä munakoisorullista,  granaattiomenalla maustetusta kananmaksasta sekä za’atar-jugurttikastikkeesta. Annos oli älyttömän herkullinen, mutta eihän sitä juhlapäivänä raaskinut sen kummemmin ruveta kameran kanssa häärimään, saatikka raapustelemaan blogipostauksia.

“Jouduinkin” siis kokkaamaan annoksen myöhemmin uudelleen. Samalla resepti hieman jalostui ja yksinkertaistui – kananmaksa jäi tästä annoksesta pois, mutta jahka ehdin, raapustan reseptin sillekin ylös, niin hyvää se nimittäin oli.

Tämä annos menee kahdelle nälkäiselle pääruuasta, tai neljälle alkuruuasta. Jos nälkä on suuren suuri, voi pihvien alle levittää kerroksen za’atarilla maustettua kuskusta, riisiä tai vaikkapa linssejä.

Makeansuolaiset munakoisopihvit 2:lle

1 pullea ja pitkä munakoiso + n. 1 tl hienoa suolaa

1 dl pähkinä-rusinasekoitusta (saksanpähkinää, pistaasia, pinjansiemeniä + sultana- tai muscatelrusinoita)

0,5 dl kasvislientä

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl saksanpähkinäöljyä

2 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl jauhettua kanelia

1 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

ruukku lehtipersiljaa

3 tuoretta viikunaa

1 granaattiomena

1 tuore chili

1 dl turkkilaista jugurttia

2-3 rkl za’ataria

(2 rkl pinjansiemeniä/pistaaseja koristeluun)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Viillä viipaleiden pintaan noin puolen sentin syvyiset ristiviillot ja ripottele viipaleiden päälle hieman hienoa suolaa.


Tarkkana paiston kanssa, etteivät pähkinät ja rusinat kärähdä (…kantapään kautta tämäkin neuvo annettu…)

Sekoita pähkinät ja rusinat saksanpähkinäöljyn sekä kasvisliemen ja silputun valkosipulin kanssa, anna vetäytyä hetki. Saksi pehmenneet pähkinät ja rusinat silpuksi tai käytä silppuria – tarkoitus ei ole kuitenkaan soseuttaa seosta. Mausta kanelilla, suolalla, valkopippurilla, juustokuminalla. Huuhtele munakoisot ja kuivaa huolella, levitä sitten mausteseos pihveille. Paista viipaleita uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, tai kunnes ne ovat läpikypsiä mutta pysyvät vielä kasassa.

Valmistele viikunat pesemällä ja kuivaamalla ne hellävaroen. Leikkaa viikunat neljään osaan. Granaattiomenan siemenien irroitteluun on netti vinkkejä pullollaan, itse rakastan irroitella siemenet käsin lohkoistaan – olen kehitellyt siihen ihan oman tekniikan enkä innostu mistään kauhalla koputteluista. Mutta kukin tyylillään – pääasia että saadaan nämä ihanat mehupommit talteen ehjinä!

Kastike on poikkeuksellisen helppo kyhätä: sekoita vain za’ataria turkkilaiseen jugurttiin, just niin paljon kuin haluat. Kastikkeen voi tehdä ekana vetäytymään jääkaappiin, mutta hyvää se on hetikin syötynä.

Kokosin annokset tälläkertaa laudalle, mutta voihan ne rakennella myös suoraan lautasille. Pihvi valellaan jugurttikastikkeella, päälle ripotellaan reilusti lehtipersiljaa, hienonnettua chiliä, granaattiomenansiemeniä, vielä lisää pähkinöitä sekä viikunanlohkot. Kaveriksi vahvaa minttuteetä ja makumatka Arabiaan voi alkaa!

Ps. Za’ataria voi ostaa esim. Hakaniemen hallin maustekaupasta, mutta voipa sen sekoittaa itsekin. Resepti löytyy esim. Appelsiineja ja hunajaa -blogista 🙂

 

466 views

Samettinen Kukkakaali-Homejuustokeitto

by Juulia 2 Comments
Samettinen Kukkakaali-Homejuustokeitto

Kaikkien aikojen ikimuistoisin kesätyöpaikkani on eräs Hakaniemen hallin juustomyymälöistä. Aloittaessani juustotiskillä lempijuustoni taisi olla sinileima-emmental, joten tiskin vahvimmat juustot, kuten Tête de Moine ja 24 kk vanha Gouda, eivät oikein uponneet.
Kesän edetessä siirryin kuitenkin miedoista juustoista pikkuhiljaa aina vahvempiin juustoihin: juustomaailmassa porttiteoria pätee, ainakin minun kohdallani. (Hyi kamala, vertaan juustoja huumeisiin – toivottavasti teissä lukijoissa on muutama kohtalotoveri, perustetaanko Anonyymit Juustoaddiktit -kerho?)

Tuon kesän aikana rakastuin juustoihin. Niinpä, jos haluan todella hemmotella itseäni, suuntaan juustotiskille. Niin kävi tänäänkin: lähikaupasta tarttui ostoskoriin yksi suosikeistani, pehmeä ja kermainen ranskalainen sinihomejuusto Saint Agur. Kotona taas odotti kukkakaali. Kukkakaali ja homejuusto ovat oiva pari, joten kotiin päästyäni aloinkin samantien keittopuuhiin. Puolen tunnin kuluttua kotiintulosta sylissäni oli lautasellinen samettista herkkua, ja oloni on nyt tässä sohvalla varsin tyytyväinen.

 

Kukkakaali-homejuustokeitto hunajaisten saksanpähkinöiden kera 4:lle

400 g kukkakaalia
2 jauhoista isoa perunaa (esim. Van Gogh tai Rosamunda)
70 g saksanpähkinöitä
2 tl juoksevaa hunajaa (tai lämmitä kiinteää hetki)
2, 5 dl kermaa tai ruokakermaa
120-140 g kermaista ja pehmeän makuista sinihomejuustoa (nuori ja kermainen Gorgonzola, Saint Agur)
TAI
80-100 g voimakasta sinihomejuustoa (esim. Roquefort)
mustapippuria ja suolaa
(Ruoho- tai kevätsipulia)
Saksanpähkinäöljyä (tai maukasta oliiviöljyä)

Pilko kuorittu peruna parin sentin kuutioiksi, ja lohko kukkakaali suurehkoiksi paloiksi. Laita isoon kattilaan ja peitä vedellä juuri ja juuri. Kiehauta, ja keitä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa sekä perunaan, että kukkakaaliin helposti.

Valuta keitinvesi kattilasta talteen ja lisää vihanneskattilaan kerma ja homejuusto, sekä noin 5 dl keitinvedestä. Soseuta keitto, ja lisää tarvittaessa keitinvettä, jos seos on liian paksua. Mausta pippurilla ja suolalla. Maistelu on tärkeää, sillä keitossa pitäisi erottua niin kukkakaalin, kuin homejuustonkin maut. Homejuuston määrä on makuasia, mutta riippuu myös juuston voimakkuudesta – vaikka rakastaisit vahvaa homejuustoa, älä anna se kuitenkaan jyrätä muita makuja alleen.

Tarjoilua varten pyörittele saksanpähkinät hunajassa, levitä ne leivinpaperin päälle uunipellille, ja paahda viidestä kymmeneen minuuttia 150-asteisessa uunissa. Varo polttamasta pähkinöitä! Kun pähkinät ovat hieman jäähtyneet, rouhi niitä pienemmäksi veitsellä. Tarjoile keitto pähkinärouheen (ja kevät- tai ruohosipulisilpun) kanssa. Pirskottele päälle vielä saksanpähkinäöljyä.

Ps. Keiton päälle sopisi hunajaisten pähkinöiden lisäksi myös nopeasti paahdettu nahaton lohifile, tai ikisuosikkini, rapeaksi paistettu pekonimuru.
Pps. Äitini kysyi juuri puhelimessa, että entäs jos ei tykkää homejuustosta? Neuvoin äitiä kokeilemaan parmesaania tai mustaleimaemmentalia, tai vaikkapa voimakasta cheddaria. Tällöin vaihtaisin saksanpähkinät hasselpähkinöihin. Mutta hmm, nämä ovat makuasioita – minusta parmesan ja hasselpähkinä sopivat kukkakaaliin!

276 views