säilötty sitruuna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

Liha

by Juulia on February 14, 2020

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

Paistetut kanan sydämet + munakoisoa, granaattiomenaa ja viikunaa za’atar-jugurtilla

♥♥♥

Oletko koskaan syönyt sydäntä? Minä olen. Aika hurjalta se tosin tuntuu syödä elin, joka meitä kaikkia pitää elossa. Samalla kuitenkin koen, että kun eläimiä kerran syön, haluan syödä kaikenlaisia ruuaksi sopivia osia.

Ajat, jolloin lihaa syötiin harvoin ja mitään osaa karsastamatta eivät ole niin kovin kaukana, olemme eläneet nykyisen kaltaisessa runsaiden ruokavaihtoehtojen yltäkylläisyydessä vasta lyhyen aikaa. Vanhempani ja varsinkin isovanhempani ovat kuitenkin eläneet aikana, jolloin ruhosta hyödynnettiin jokainen osa viimeiseen asti ja pöytään nostettiin monesti myös eläin, joka oli omassa pihapiirissä kasvanut. Ehkä lähimenneisyydestä voisi ottaa jotain opiksi?

Älkää käsittäkö väärin, en haaveile omasta maatilasta, en voi kuvitella isoisäni tavoin lahtaavani mitään eläimiä, saatikka valmistaa isoäitini tavoin niistä verimakkaraa ja sylttyä. Olen nössö kaupunkilainen joka syö pääasiassa kasvisruokaa! Silloin kun lihaa satunnaisesti syön, valitsen lautaselleni aina mieluiten riistaa, sisäelimiä tai jotain, jota ei ole tehotuotettu. Samoja valintoja pyrin tekemään myös ravintoloissa. Tahdon viestiä täällä blogissa mahdollisimman eettisen ja maltillisen lihankulutuksen ja vähemmän arvostettujen ruhonosien puolesta. En tiedä onko näillä teoillani loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta, mutta ainakin tunnen kantavani kanavassani vastuuta hieman eettisemmän ja kestävämmän lihankulutuksen puolesta.

Sydäntä ja maksaa

Suosikkejani sisäelimistä ovat maksa ja sydän, mutta kieltäkin olen opetellut laittamaan. Lisäksi olen maistanut mm. kiveksiä, kateenkorvaa ja kivipiiraa, ja odottelen tilaisuutta maistaa taidolla laitettuja munuaisia (niitä en uskalla ensimmäistä kertaa maistaa itse kokattuina). Roseeksi paistettu poron maksa – tai oikeastaan maksa kuin maksa – on minusta valtavan herkullista ja niin on muuten myös paistettu sydän! Sydän on lihas ja niinpä senkin voi paistaa nopeasti pannulla. Kokeiltu on tosin kerran myös Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella sydänpastramin valmistamista!

Edellisen kerran olen julkaissut sydämellistä reseptiikkaa toissavuonna näihin samoihin aikoihin. Se on varmaan tämä ystävänpäivä, joka saa minut aina ideoimaan sydänreseptejä… Tänään lautasella ei kuitenkaan ole suoranaisesti uusi sydänresepti, vaan mukaelma kahdesta vielä kauan aikaisemmin postaamastani reseptistä: granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa ja arabialaiset munakoisopihvit. Nuo reseptit ovat vuodelta 2015 ja vaikka juttujen kuvitus on mitä on (miten ylpeä niistä kuvista tosin silloin olin!), itse reseptit ovat edelleen mielestäni täyttä timanttia! Blogiarkistojeni inspiroimana lautaselle nostetaan siis tänään paistetut kanan sydämet ja munakoisoa, za’atarilla maustettua jugurttia, granaattiomenaa ja viikunoita.

Mausteiden osalta suunnataan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Sekä chermoula- että za’atar– mausteseoksia löytyy arabialaisiin ruokatuotteisiin erikoistuneista kaupoista, sekä joistain isommista marketeista – mani olen ostanut Hakaniemen Hallin Maustekeitaasta. Chermoula voi sisältää esim. korianteria, juustokuminaa, mustapippuria, paprikaa, kurkumaa, valkosipulia ja sitruunaa, kun taas za’atarissa on timjamia (ja/tai muita yrttejä), seesaminsiemeniä, sumacia ja suolaa.

Vinkki: jos et syö lihaa tai et ole sisäelinten ystävä, kokeileppa korvata sydämet suurilla valkoisilla pavuilla.

Paistetut kanan sydämet & munakoisoa arabialaisin maustein

2-4:lle

300g (pakastettuja) kanan/broilerin sydämiä

1 rkl öljyä

1 rkl chermoula-mausteseosta

2-3 valkosipulin kyttä

1 reilun kokoinen munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi:

3-4 tuoretta viikunaa

2 rkl pistaasipähkinöitä

4 rkl granaattiomenan siemeniä

1 mieto punainen chili

4 rkl valutettua turkkilaista jugurttia

1 rkl za’atar mausteseosta

kourallinen lehtipersiljaa

(n. 1 rkl granaattiomenasiirappia)

Sulata kanan sydämet yön yli jääkaapissa ja valuta hyvin. Taputtele sydämet vielä kuiviksi keittiöpaperilla. Laita isoon kulhoon ruokalusikallinen oliiviöljyä ja chermoula-mausteseosta ja raasta perään kaksi valkosipulinkynttä. Lisää kulhoon sydämet ja sekoita hyvin. Lohko viikunat neljään osaan ja irroittele granaattiomenan siemenet omaan kulhoonsa. Sekoita za’atar jugurttiin, rouhi pistaasit, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Viipaloi vielä munakoiso pitkittäin neljään osaan, eli noin sentin paksuisiksi pitkiksi paloiksi.

Kun kaikki valmistelut on tehty, paista munakoisoviipaleet oliiviöljyssä keskilämmöllä kypsiksi ja kullanruskeiksi kääntäen viipaleet ympäri muutamaan otteeseen. Mausta munakoisot suolalla ja annostele ne lautasille (tästä riittää neljälle alkupalakokoiset annokset, kahdelle kevyt ateria). Kuumenna vielä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa ja paista kanan sydämet reippaalla lämmöllä kypsiksi ja ruskeiksi välillä pannua ravistellen (pannusta ja paistolämmöstä riippuen noin 4-6 minuuttia).

Lusikoi za’atarjugurtti munakoisoille ja nostele päälle sydämet. Viimeistele annokset viikunoilla, granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla, pistaasirouheella ja chilisilpulla. Halutessasi voit valuttaa annoksille vielä hieman granaattiomenasiirappia. Tarjoile heti!

Veriappelsiinipasta

by Juulia on February 9, 2020 0 Comments

Veriappelsiinipasta avokadolla, chilillä, säilötyllä sitruunalla ja kevätsipulilla.

Veriappelsiini + pasta = ♥

Veriappelsiinisesongin aikana tuppaan syömään veriappelsiinia vähän kaikenlaisissa ruuissa: salaateissa, jälkkäreissä, puurossa, padoissa, paistoksissa… sekä pastassa! Muutaman vuoden takainen trendiruoka veriappelsiinirisotto ei jostain syystä ole ensitestin jälkeen jäänyt repertuaariin, mutta veriappelsiinipasta sen sijaan on.

Hedelmien laittaminen suolaiseen ruokaan on jotain, mitä en olisi kaikki rehut mieluiten yhteen sotkematta syövänä teininä kuvitellutkaan ikinä tekeväni, mutta onneksi nuoruuden ennakkoluulot ovat jo ajat sitten hälvenneet. Taannoinen kokeiluni paahdettujen viinirypäleiden ja uunifetapastan yhdistelmästä oli menestys, ja samoin kävi silloin kun ensimmäisen kerran laitoin alunperin salaatiksi väsäämäni verigreippi-fenkolisalaatin spagetin sekaan. Tästä jutusta löydät kootusti kaikki sitrushedelmiä hyödyntävät reseptini 🙂

Suolaan säilötty sitruuna

Yksinkertaisimmillaan veriappelsiinipasta valmistuu niin, että keitetyn pastan sekaan lorotellaan laadukasta oliiviöljyä ja lohkotaan yksi veriappelsiini per lautasellinen. Omasta mielestäni kaveriksi sopii loistavasti avokado, kevätsipuli sekä reilu annos vastarouhittua mustapippuria, sormisuolaa unohtamatta.

Tänään tuunasin perusreseptiäni kuitenkin muutamalla hauskalla lisällä: valkosipulilla, suolaan säilötyllä sitruunalla sekä ripauksella kuivattua chiliä. Valkosipulin ja chilin potkua säestää suolaan säilötyn sitruunan aromikas kirpeys ja lopputulos on kivasti öljyn ja avokadon ansiosta täyteläinen, veriappelsiinin ansiosta raikas. Ja mikä parasta, veriappelsiinipasta valmistuu siinä ajassa, kun pastan keittää.

Jos hedelmät sopii sunkin mielestä ruokaan, ei muuta kuin veriappelsiinipasta tekeille ennen kuin veriappelsiinisesonki tältä vuodelta päättyy 🙂

Veriappelsiinipasta

2:lle

vegaaninen

n. 200 g spagettia (ei munapastaa)

2 veriappelsiinia

2 pientä kypsää avokadoa

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 2 tl suolaan säilötyn sitruunan kuorta + 1 tl säilöntälientä

ripaus chiliä (tulisuusasteen ja maun mukaan)

2-3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

1 kevätsipuli

sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen (tarkista keittoaika paketista). Sillä välin kun pasta kypsyy, leikkaa kahdesta veriappelsiinista veitsellä kuoret irti ja paloittele hedelmäliha. Kerää talteen kaikki hedelmästä irtoava mehu. Itse tykkään säästää muutaman viipaleen pastan päälle koristeeksi. Kuutioi yksi avokado, puolita toinen ja viipaloi puolikkaat pastan päälle nostettavaksi viuhkaksi (tai kuutioi sekin pastaan sekoitettavaksi). Silppua kevätsipuli.

Silppua pieni määrä säilötyn sitruunan kuorta hyvin pieneksi kuutioiksi ja raasta valkosipuli sitruunankuoren sekaan. Valuta päälle veriappelsiineista irronnut mehu ja lisää lusikallinen suolaan säilötyn sitruunan säilöntälientä. Lisää vielä maun mukaan hieman kuivattua chiliä. Sekoita hyvin ja jätä valkosipuliseos odottelemaan pastan kypsymistä – suola ja happo pehmentävät raa’an valkosipulin makua hieman.

Kun pasta on kypsää, valuta se. Ota talteen puolisen desiä keitinvettä erilliseen kippoon. Sekoita kattilassa pasta, veriappelsiinin ja avokadon palat, kevätsipulisilppu, valkosipuliseos sekä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Lisää tarpeen mukaan pastan keitinvettä notkistamaan seosta. Nosta pasta lautasille ja viimeistele se muutamalla veriappelsiiniviipaleella ja avokadoviuhkalla. Itse rouhin päälle vielä mustapippuria ja lisään ehkäpä tässäkin kohtaa vielä vähän chilihiutaleita, sormisuolaa ja neitsytoliiviöljyä.

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla & vinkeä tahinikastike

by Juulia on January 5, 2020 7 Comments

Tältä näyttää paras konsanaan tekemäni kikhernesalaatti!

Tammikuu = salaattikuu?

Uusi vuosi lähti omalta kohdaltani käyntiin samoin, kuin moni moni muukin: salaattia himoiten. En vetänyt suuren suuria jouluähkyjä eikä meillä syöty jouluruokia tai herkkuja päivätolkulla. Onneksi! Sekä loppu-, että alkuvuoteen mahtui kuitenkin sen verran roskaruokapäiviä, että kehoni jokainen solu tuntuu nyt kiljuvan mitä vaan tuoretta ja raikasta.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, enkä nytkään ole varsinaisesti tekemässä mitään päätöksiä tehdä tammikuusta salaattikuukautta. Kaivelin kuitenkin ihan uteliaisuudesta omia reseptiarkistojani etsien täältä blogista vuosien varrella ideoimiani salaatteja mielitekojen inspiraatioksi 🙂 Ikävä kyllä, en ole ollut avainsanamerkintöjeni kanssa kovinkaan määrätietoinen tai johdonmukainen, eikä salaatteja ihan niin vaan etsittykään! Haulla ja avainsanalla “salaatti” löytyi vain muutama resepti, vaikka tiedän niitä olevan enemmän…

Kikhernesalaatti: salaatittoman salaatin perikuva!

Salaatti, salaatinkastike & avainsanaviidakko

Siis onko minun blogistani näin vaikea etsiä jotain spesifiä? Onpa noloa. Vuoden aloittaminen kaivelemalla läpi kuuden vuoden verran materiaalia salaattiartikkeleiden avainsanoja johdonmukaistaen teki kuitenkin lopulta ihan hyvää. Ensinnäkin tuli tehtyä havainto, että omat kokkailut ja juttujen sisällöt ovat selvästi ajan saatossa kehittyneet (lue: myötähäpeän määrä itseä kohtaan vähentyy kohti tätä hetkeä) ja toiseksi tuli harvinaisen selväksi, että blogin avainsanaviidakolle on tehtävä tänä vuonna jonkinlainen suunnitelmallisempi operaatio.

Lähdin aikoinaan rakentamaan blogini kategorioita enemmänkin raaka-aineiden kuin ruokalajien tai kokkaustapojen ympärille, ja strategiaa avainsanojen käytölle en sen kummemmin edes miettinyt. Ei siis ihme, että ne ovat välillä aivan mitä sattuu! Puolen tunnin aherruksen jälkeen täältä löytyy kuitenkin nyt jokainen salaatintapainen avainsanalla salaatti, sekä jokainen salaatin kastikkeeksi sopiva soossi avainsanalla salaatinkastike. Ehkä seuraavaksi pitää ottaa vuoroon varmaan pääruuat, alkuruuat, jälkiruuat… tai siis, tehdä ensin se strategia, tietysti 😀

Kuvassa on salaatin raaka-aineet, muttei salaattia. Kuten yleensä!

Kikhernesalaatti ja muut salaatittomat salaatit

Sekin tuli selväksi kaikkia blogini salaattireseptejä plärätessä, että en juurikaan harrasta salaatteja joissa on salaattia. Lehtisalaatti, jäävuorisalaatti, tammenlehtisalaatti, friseesalaatti, roomansalaatti… niitä ei tässä keittiössä juuri nähdä. Sen sijaan tykkään selvästi tehdä salaatteja joissa yhdistyy erilaiset hedelmät, marjat, vihannekset, juurekset ja palkokasvit. Erityisesti kikhernesalaatti näyttäisi olevan ikisuosikki – sitä löytyy vuosien varrelta useampanakin versiona!

Tämänpäiväinen kikhernesalaatti on tosin kaikista versioistani taatusti paras. Ihan tosi! Tähän salaattiin nimittäin tulee useampaa niin koukuttavaa raaka-ainetta että en pysy nahoissani: on suolaan säilöttyä sitruunaa, rapeksi paistettua halloumimurua, kapriksia… sekä vinkeän taustamaun tuovia fenkolinsiemeniä. Harvasta makuyhdistelmästä olen ollut niin innoissani kuin tästä.

Fenkolinsiemenet, chili, säilötty sitruuna, kaprikset sekä halloumimuru tekevät tästä kikhernesalaatista parhaan ikinä!

Edellämainittujen lisäksi salaatista löytyy toki myös niitä kehoni vaatimia rehuja: tomaattia, paprikaa ja lehtikaalia. Vinkeä, sopivan tulinen, suolainen ja ruokaisa kikhernesalaatti saa viimeisen silauksensa supertujulla kastikkeella, jossa on niin raakaa valkosipulia, säilöttyä sitruunaa, chiliä kuin tahiniakin. Kastikkeessa on myös aavistus anismaista aromia fenkolinsiemenistä. Kastike on yksinään maisteltuna varsin vahvan makuista, mutta kokonaisuudesta se tekee vastustamattoman! Jopa mieheni, joka ei niin pidä aniksesta, kelpuuttaa tämän soossin 😀

Reseptini riittää teoriassa neljälle… mutta koukuttavuusaste on ainakin itselleni sillä tasolla, että harvemmin tästä annoksesta jää meidän kahden jäljiltä mitään seuraavalle päivälle.

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla

4:lle

1 purkki kikherneitä (n. 200 g valutettuna)

n. 200 g kirsikkatomaatteja

1 paprika

1 reilun kokoinen kevätsipuli

n. 2 rkl pikkukapriksia / silputtua isoa kaprista

3-4 reilun kokoista lehtikaalinlehteä (n. 100 g)

200 g halloumia

1-2 rkl oliiviöljyä

Vinkeä tahinikastike:

1 sitruunan mehu (n. ½ dl)

1 pieni valkosipulinkynsi

2-2½ rkl tahinia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl vaahterasiirappia tms.

½ tl fenkolinsiemeniä

½-1 tl chilihiutaleita

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

1-2 rkl silputtua säilötyn sitruunan ja/tai veriappelsiinin kuorta

Valmista ensin kastike: purista sitruunan mehu salaattikulhon pohjalle. Raasta sekaan valkosipulinkynsi hienolla terällä. Sekoita mukaan tahini, oliiviöljy sekä vaahterasiirappi kunnes seos on tasaista. Mikäli seos tuntuu kovin paksulta, lisää sekaan teelusikallinen vettä tai sitruunamehua kerrallaan. Mikäli taas liian ohutta, lisää hieman tahinia (paksuuteen vaikuttaa käyttämäsi tahinin paksuus ja sitruunan happamuus). Hienonna morttelissa fenkolinsiemenet sekä chilihiutaleet ja lisää ne kastikkeeseen. Säädä chilin määrää sen mukaan kuinka tulista kastikkeesta haluat ja kuinka ytyä käyttämäsi chili on 🙂 Rouhi kastikkeeseen vielä reilusti mustapippuria.

Suolaan säilötyt sitrukset:

Mikäli käytät kastikkeeseen suolaan säilöttyä sitruunaa/veriappelsiinia, poista hedelmästä hedelmäliha ja pilko kuori sitten ensin ohuiksi suikaleiksi, sitten pieniksi kuutioksi. Suolaan säilötystä sitruunasta käytetään siis nimenomaan kuori! Sekoita säilötty sitrus kastikkeeseen. Suolaan säilötut sitrukset ovat mahtava makupommi tämän salaatin seassa, joten itse käytän niitä, kun niitä kotoani kerran yleensä löytyy 🙂 Säilön sitrukset itse (ohje suolaan säilötyille sitruunoille löytyy täällä ja veriappelsiineille täällä), mutta säilöttyä sitruunaa löytyy valmiina myös joistain isommista marketeista sekä pohjoisafrikkalaisia raaka-aineita myyvistä kaupoista. Jos et pääse säilöttyyn sitruunaan käsiksi tai et pidä siitä, hyvin tämä ruoka toimii kuitenkin ilmankin. Ihan samalle se ei tietenkään silloin maistu!

Salaatin valmistelu:

Kun kastike on valmis, valmista salaatti: huuhtele kikherneet ja valuta ne. Irroita lehtikaalista lehtiruodit ja hienonna loppu saksilla tai veitsellä. Viipaloi kirsikkatomaatit, kuutioi paprika ja silppua kevätsipuli varsineen. Sekoita vihannekset ja lehtikaali kikherneiden joukkoon. Hienonna kaprikset veitsellä ja lisää nekin salaattiin. Jätä kikhernesalaatti sitten odottelemaan halloumimurun valmistumista – lehtikaali saa tässä välissä tilaisuuden hieman pehmentyä kastikkeen seassa.

Teräspannulla paistaessa öljyä voi tarvita enemmän kuin teflonpannulla, mutta katsokaas vaan tuota pannun pohjaan tarttunutta herkkukerrosta! Halloumista tuli tässä pannussa lähes karamellisoitunutta…

Rapea halloumimuru:

Ota halloumi paketistaan ja huuhdo se. Taputtele pala talouspaperilla kuivaksi ja murenna se käsin paistinpannulle. (Olen itse paistanut halloumimurua sekä teräspannussa että teflonpannussa ja molemmat toimivat hyvin – teräspannuun piti vain lorauttaa hieman enemmän öljyä sekaan.) Murun ei tarvitse olla tasalaatuista, seassa saa olla niin isompia kuin pienempiäkin murusia. Lisää paistinpannulle muutama ruokalusikallista oliiviöljyä ja sekoita. Laita liesi sitten päälle keskilämmölle. Ruskista halloumimuru kullanruskeaksi välillä sekoitellen. Ole kärsivällinen, tässä voi kestää mutta lopputulos on sen arvoinen!

Riippuen hieman käyttämäsi öljyn määrästä, pannusta ja liedestä, juusto saattaa jossain vaiheessa näyttää siltä että se tarttuu pannuun tai ui ns. omassa liemessään. Kun paistamista kuitenkin vain kärsivällisesti jatkaa nostamatta lämpöä liian kovalle ja pohjia myöten sekoitellen, pannussa pitäisi lopulta olla kullanrapeaa halloumimurua. Halloumimuru on valmista ,kun pienimmät murut ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Isommissa muruissa saattaa silloin vielä näkyä vaaleampiakin kohtia mutta se on ok – mieluummin niin päin kuin että seassa olisi palaneita murusia!

Kikhernesalaatti on valmis, kun kippaat halloumimurun salaatin sekaan. Sekoita kaikki vielä ennen tarjoilua hyvin yhteen ja nosta rapealla halloumimurulla aateloitu kikhernesalaatti sitten tarjolle. Se on ihanaa juustomurun ollessa vielä hieman lämmintä, mutta myös vietettyään yön jääkaapissa. Siis mikäli jotain vain jää seuraavalle päivälle… ♥

Ps. Jos tahdot tarjota salaatin vielä lämpimämpänä, voit lisätä myös kikherneet pannulle rapeksi paistetun halloumimurun sekaan ennen molempien sekoittamista muuhun salaattiin. Toki myös koko salaatin voi kipata hetkeksi pannulle lämpiämään. Varsinaista kypsentämistä en rehuille saatikka kastikkeelle kuitenkaan tässä yhteydessä suosittele, salaatista häviää muuten raikkaus ja raa’an valkosipulin potku!

Suolaan säilötyt sitruunat

by Juulia on January 6, 2019 6 Comments

When life gives you lemons…

…sullo ne täyteen suolaan, änge lasipurkkiin, sulje kansi, ravistele vähän ja laita purkki kuukaudeksi kaappiin jäähylle. Jep, niin helppoja ovat valmistaa suolaan säilötyt sitruunat! Nämä mm. pohjois-afrikkalaisista ja lähi-idän ruokakulttuureista tutut kirpeänsuolaiset makupommit ovat IHANIA ja käytän niitä mielelläni kaikenlaisissa ruuissa keitoista patoihin, salaateista tahnoihin, sekä varsinkin kastikkeista ja kastikkeista kastikkeisiin.

Säilötystä sitruunasta käytetään yleensä vain kuori ja sitä ei paljoa tarvita per ateria, niin intensiivisen makuista se on. Suolattua sitruunaa käyttäessä kannattaa itseasiassa vähentää ruokaan muuten lisätyn suolan määrää, ellei sitten ole tosi suolaisen ystävä (kuten minä). Vaikka kuori on se halutuin osa tästä herkusta, käytän itse mielelläni välillä myös säilötyn sitruunan hedelmälihaa (moni ohje käskee itseasiassa heittämään sen pois). Suolaan säilötty sitruuna toimii yllättäjänä myös erilaisissa jälkkäreissä (suolattu sitruunajäätelö uuh!) ja sen suolaisen kirpeä säilöntäliemi sopii myös moniin drinkkeihin. Kokeilkaapa vaikka lirausta bloody maryn, margaritan tai dirty martinin mausteena!

Suolasitruuna & ranskankerma = ihana kastike esim. paahdetulle parsalle tai kalalle!

Säilöttyjä sitruunoita voi ostaa valmiina kaupasta mutta koska niiden valmistaminen on niin tolkuttoman helppoa, en oikein tiedä miksi tekisin niin. Itse tehdessä voin valita käyttööni luomusitruunat ja maustaa purkin juuri niin kuin tahdon … tai valmistaa halutessani vaikka useamman eri tavoin maustetun pikkupurkin.

Ensimmäisen oman sitruunapurkkini tein reilu vuosi sitten ja viimeiset tuosta satsista käytin vasta loppusyksystä: valmistaminen oli siis todella pieni vaiva verrattuna siihen, miten pitkään iloa purkista oli. Säilötty sitruuna säilyy siis todella pitkään ja kun siihen tykästyy, siitä tosiaan on moneksi. Ja jos omat käyttöideat uhkaavat loppua, löytyy netistä niitä vaikka kuinka pitkä lista lisää (esim. täällä)! Varautuneempi kokki voi toki tehdä ensimmäisellä kerralla pienemmän satsin ja katsoa, tuleeko sille purkille käyttöä vai ei. Jos ei tule niin sen voi tuoda meille 😀

Itselleni suolattu sitruuna oli rakkautta ensi puraisulta! Kun tuo purkki on nyt tosiaan kulutettu pohjaan asti ja kaipaan jo elämääni lisää suolasitruunaa, on selvästi aika tehdä uusi satsi ja samalla jakaa tämän itse tekemisen ilon teillekin.

Havaintoja:

Mitä opin ekalta sitruunoiden säilömiskierrokseltani: älä valitse tähän käyttöön purkkia, jonka kansi on kiinni purkissa metallikiinnikkeillä. Kun otat sitruunaa tai lientä purkista, hapokasta ja suolaista nestettä tippuu helposti purkin metalliosille ja ennenpitkää seuraukset alkavat olla metallissa varsin näkyviä… Valitsinkin tällä kertaa säilöntäastiaksi purkin, jossa on kierrekansi. Saas nähdä miten se toimii, toivottavasti paremmin! Edellisen purkin hapertuneet metalliosat lähtivät kierrätykseen.

Mitä tulee ohjeeseen näin niinkuin muuten: steriloi purkki huolella ja käytä vain kiehautettuja “työkaluja”. Itse survon sitruunat tiiviisti purkkiin kaulimen päällä, jonka uitan kunnolla kiehuvassa vedessä ennen kosketusta sitruunoihin. Lisäksi tietysti valmista säilykettä käyttäessä kannattaa aina käyttää puhdasta välinettä sitruunan purkista onkimiseen.

Joidenkin ohjeiden mukaan purkki laitetaan jääkaappiin jo pari päivää täyttämisen jälkeen, toisten mukaan sitä pidetään huoneenlämmössä yli kuukausi. Oma eka satsini oli huoneenlämmössä puolisentoista viikkoa, mutta tällä kertaa aion odottaa 2-3 viikkoa ennen jääkaappiin siirtoa. Oli purkki huoneenlämmössä kuinka kauan tahansa, säilötty sitruuna on valmista käytettäväksi noin kuukauden kuluttua purkittamisesta ja silloin se on paras säilyttää jääkaapissa.

Suolan määrä vaihtelee per resepti jonka olen lukenut, joten en usko että sen kanssa on niin nuukaa meneekö sitä purkkiin lusikallinen enemmän tai vähemmän. Määrää ehkä jopa tärkeämpi on minusta suolan laatu! Puhdasta ja hyvän makuista suolaa tähän kiitos, sillä suolaa on näissä paljon – lusikallinen jokainen sitruunan sisällä sekä purkin pohjalla, sekä vielä ripaus jokaisen sitruunan välissä. Tällainen suolamäärä yhdistettynä sitruunan happamuuteen on säilöntämielessä aika turvallinen. Vaikea uskoa että mikään pöpö viihtyisi tuossa liemessä ja niin kauan kun sitruunat ovat liemen peitossa, nekin lienevät turvassa pilaantumiselta. Halutessasi voit lisätä purkkiin myös hieman sokeria tasapainottamaan happamuutta, sekä tietysti erilaisia mausteita chilihiutaleista kanelitankoihin ja sinapinsiemeniin. Omasta mielestäni monikäyttöisimpiä ovat kuitenkin pelkkään suolaan säilötyt sitruunat.

Suolaan säilötyt sitruunat

3-6 luomusitruunaa (riippuen sitruunoiden koosta ja mehukkuudesta)

n. 5-6 rkl hyvää merisuolaa

n. 5-6 dl vetoinen lasipurkki

(1-2 rkl sokeria, muutama laakerinlehti, muutama mustapippuri, ripaus chilihiutaleita tai sinapinsiemeniä, kanelitanko, muutama neilikka…)

Pese ja kuivaa sitruunat hyvin. Steriloi lasipurkki kansineen esim. keittämällä. Ripottele lasipurkin pohjalle ruokalusikallinen suolaa. Halkaise sitruuna pitkittäin niin, että puolikkaat jäävät toisistaan kiinni toisesta päästä. Halkaise vielä tosinpäin samoin, niin että sitruuna on jaettu neljään toisissaan toisesta päässä kiinni olevaan lohkoon. Ripottele sitruunan sisälle lusikallinen suolaa ja sullo se purkkiin. Jatka samoin painellen jokainen sitruuna purkin sisään mahdollisimman tiiviisti, kunnes purkkiin ei mahdu enää sitruunaa. Mikäli maustat sitruunat suolan lisäksi mausteilla ja/tai sokerilla, ripottele mausteet sitruunoiden väliin. Painele sitruunoita vielä lisää, jotta niistä irtoaa reilusti nestettä ja sulje sitten kansi.

Laita purkki suojaan valolta mutta pidä se huoneenlämmössä. Seuraavana päivänä voit painella sitruunoita vielä vähän lisää. Tavoitteena on saada sitruunoista irtoamaan niin paljon mehua, että ne peittyvät siihen reilusti. Purista purkkiin tarvittaessa lisää sitruunamehua, jos nestettä ei muuten ole tarpeeksi.

Säilytys:

Säilytä purkkia huoneenlämmössä valolta suojattuna 1-4 viikkoa ja laita se sitten jääkaappiin. Ravistele purkkia päivittäin ja kääntele se muutaman kerran ylösalaisin niin kauan, kun purkki on huoneenlämmössä. Siirrä suolaan säilötyt sitruunat sitten jääkaappiin. Säilötyt sitruunat ovat valmiita käytettäväksi, kun sitruunan kuori on muuttunut täysin sileäksi, pehmeäksi ja läpikuultavan oloiseksi. Säilöntäliemi oli omassa purkissani tässä vaiheessa myös melko paksun viskoosista. Tähän menee purkittamisesta noin kuukausi (oli purkki sitten huoneenlämmössä tai jääkaapissa). Suolaan säilötty sitruuna säilyy jääkaapissa tämän jälkeen ainakin sen puolisen vuotta, kunhan sitruunat ovat täysin suolaliemen peitossa.

Vuorokauden jälkeen purkki näyttää tältä. Kuten yläreunasta näkyy, tämä purkki tarvitsee vielä pikkuisen lisää sitruunamehua.

Kuukauden kuluttua näyttää tältä! Voit poistaa hedelmälihan ja huuhtoa kuoren ennen käyttöä. Itse tykkään käyttää välillä myös hedelmälihan esim. soseutettuna salaatinkastikkeeseen. Mitä tulee suolaliemeen, se voi olla myös mahtava mauste jo mainitsemissani cocktaileissa, mutta myös erilaisissa kastikkeissa ja keitoissa. Määrän kanssa saa tosin olla tarkkana, oli sitruunoidesi suolapitoisuus mikä tahansa. Se on tiukkaa tavaraa!

Ps. Aiheesta löytyy netistä paljon juttuja, joista minusta kannattaa lukea ainakin tämä Serious Eatsin juttu – siinä keskitytään sekä säilöttyjen sitruunoiden eri valmistus- ja maustamistapoihin, että siihen mihin kaikkeen niitä voi lopulta käyttää. Jep, olen Serious Eats -fani, jos ette ole vielä sitä huomanneet… Tämä oli muuten myös ainoa lähde, joka valotti sitruunoihin tarvittavaa suolamäärää tarkemmin: jutun mukaan marokkolaistyyppisten suolattujen sitruunoiden suolapitoisuus pitäisi olla jopa 5-10%. Aika hurja määrä!