säilötty sitruuna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla & vinkeä tahinikastike

by Juulia on January 5, 2020 5 Comments

Tältä näyttää paras konsanaan tekemäni kikhernesalaatti!

Tammikuu = salaattikuu?

Uusi vuosi lähti omalta kohdaltani käyntiin samoin, kuin moni moni muukin: salaattia himoiten. En vetänyt suuren suuria jouluähkyjä eikä meillä syöty jouluruokia tai herkkuja päivätolkulla. Onneksi! Sekä loppu-, että alkuvuoteen mahtui kuitenkin sen verran roskaruokapäiviä, että kehoni jokainen solu tuntuu nyt kiljuvan mitä vaan tuoretta ja raikasta.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, enkä nytkään ole varsinaisesti tekemässä mitään päätöksiä tehdä tammikuusta salaattikuukautta. Kaivelin kuitenkin ihan uteliaisuudesta omia reseptiarkistojani etsien täältä blogista vuosien varrella ideoimiani salaatteja mielitekojen inspiraatioksi 🙂 Ikävä kyllä, en ole ollut avainsanamerkintöjeni kanssa kovinkaan määrätietoinen tai johdonmukainen, eikä salaatteja ihan niin vaan etsittykään! Haulla ja avainsanalla “salaatti” löytyi vain muutama resepti, vaikka tiedän niitä olevan enemmän…

Kikhernesalaatti: salaatittoman salaatin perikuva!

Salaatti, salaatinkastike & avainsanaviidakko

Siis onko minun blogistani näin vaikea etsiä jotain spesifiä? Onpa noloa. Vuoden aloittaminen kaivelemalla läpi kuuden vuoden verran materiaalia salaattiartikkeleiden avainsanoja johdonmukaistaen teki kuitenkin lopulta ihan hyvää. Ensinnäkin tuli tehtyä havainto, että omat kokkailut ja juttujen sisällöt ovat selvästi ajan saatossa kehittyneet (lue: myötähäpeän määrä itseä kohtaan vähentyy kohti tätä hetkeä) ja toiseksi tuli harvinaisen selväksi, että blogin avainsanaviidakolle on tehtävä tänä vuonna jonkinlainen suunnitelmallisempi operaatio.

Lähdin aikoinaan rakentamaan blogini kategorioita enemmänkin raaka-aineiden kuin ruokalajien tai kokkaustapojen ympärille, ja strategiaa avainsanojen käytölle en sen kummemmin edes miettinyt. Ei siis ihme, että ne ovat välillä aivan mitä sattuu! Puolen tunnin aherruksen jälkeen täältä löytyy kuitenkin nyt jokainen salaatintapainen avainsanalla salaatti, sekä jokainen salaatin kastikkeeksi sopiva soossi avainsanalla salaatinkastike. Ehkä seuraavaksi pitää ottaa vuoroon varmaan pääruuat, alkuruuat, jälkiruuat… tai siis, tehdä ensin se strategia, tietysti 😀

Kuvassa on salaatin raaka-aineet, muttei salaattia. Kuten yleensä!

Kikhernesalaatti ja muut salaatittomat salaatit

Sekin tuli selväksi kaikkia blogini salaattireseptejä plärätessä, että en juurikaan harrasta salaatteja joissa on salaattia. Lehtisalaatti, jäävuorisalaatti, tammenlehtisalaatti, friseesalaatti, roomansalaatti… niitä ei tässä keittiössä juuri nähdä. Sen sijaan tykkään selvästi tehdä salaatteja joissa yhdistyy erilaiset hedelmät, marjat, vihannekset, juurekset ja palkokasvit. Erityisesti kikhernesalaatti näyttäisi olevan ikisuosikki – sitä löytyy vuosien varrelta useampanakin versiona!

Tämänpäiväinen kikhernesalaatti on tosin kaikista versioistani taatusti paras. Ihan tosi! Tähän salaattiin nimittäin tulee useampaa niin koukuttavaa raaka-ainetta että en pysy nahoissani: on suolaan säilöttyä sitruunaa, rapeksi paistettua halloumimurua, kapriksia… sekä vinkeän taustamaun tuovia fenkolinsiemeniä. Harvasta makuyhdistelmästä olen ollut niin innoissani kuin tästä.

Fenkolinsiemenet, chili, säilötty sitruuna, kaprikset sekä halloumimuru tekevät tästä kikhernesalaatista parhaan ikinä!

Edellämainittujen lisäksi salaatista löytyy toki myös niitä kehoni vaatimia rehuja: tomaattia, paprikaa ja lehtikaalia. Vinkeä, sopivan tulinen, suolainen ja ruokaisa kikhernesalaatti saa viimeisen silauksensa supertujulla kastikkeella, jossa on niin raakaa valkosipulia, säilöttyä sitruunaa, chiliä kuin tahiniakin. Kastikkeessa on myös aavistus anismaista aromia fenkolinsiemenistä. Kastike on yksinään maisteltuna varsin vahvan makuista, mutta kokonaisuudesta se tekee vastustamattoman! Jopa mieheni, joka ei niin pidä aniksesta, kelpuuttaa tämän soossin 😀

Reseptini riittää teoriassa neljälle… mutta koukuttavuusaste on ainakin itselleni sillä tasolla, että harvemmin tästä annoksesta jää meidän kahden jäljiltä mitään seuraavalle päivälle.

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla

4:lle

1 purkki kikherneitä (n. 200 g valutettuna)

n. 200 g kirsikkatomaatteja

1 paprika

1 reilun kokoinen kevätsipuli

n. 2 rkl pikkukapriksia / silputtua isoa kaprista

3-4 reilun kokoista lehtikaalinlehteä (n. 100 g)

200 g halloumia

1-2 rkl oliiviöljyä

Vinkeä tahinikastike:

1 sitruunan mehu (n. ½ dl)

1 pieni valkosipulinkynsi

2-2½ rkl tahinia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl vaahterasiirappia tms.

½ tl fenkolinsiemeniä

½-1 tl chilihiutaleita

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

1-2 rkl silputtua säilötyn sitruunan ja/tai veriappelsiinin kuorta

Valmista ensin kastike: purista sitruunan mehu salaattikulhon pohjalle. Raasta sekaan valkosipulinkynsi hienolla terällä. Sekoita mukaan tahini, oliiviöljy sekä vaahterasiirappi kunnes seos on tasaista. Mikäli seos tuntuu kovin paksulta, lisää sekaan teelusikallinen vettä tai sitruunamehua kerrallaan. Mikäli taas liian ohutta, lisää hieman tahinia (paksuuteen vaikuttaa käyttämäsi tahinin paksuus ja sitruunan happamuus). Hienonna morttelissa fenkolinsiemenet sekä chilihiutaleet ja lisää ne kastikkeeseen. Säädä chilin määrää sen mukaan kuinka tulista kastikkeesta haluat ja kuinka ytyä käyttämäsi chili on 🙂 Rouhi kastikkeeseen vielä reilusti mustapippuria.

Suolaan säilötyt sitrukset:

Mikäli käytät kastikkeeseen suolaan säilöttyä sitruunaa/veriappelsiinia, poista hedelmästä hedelmäliha ja pilko kuori sitten ensin ohuiksi suikaleiksi, sitten pieniksi kuutioksi. Suolaan säilötystä sitruunasta käytetään siis nimenomaan kuori! Sekoita säilötty sitrus kastikkeeseen. Suolaan säilötut sitrukset ovat mahtava makupommi tämän salaatin seassa, joten itse käytän niitä, kun niitä kotoani kerran yleensä löytyy 🙂 Säilön sitrukset itse (ohje suolaan säilötyille sitruunoille löytyy täällä ja veriappelsiineille täällä), mutta säilöttyä sitruunaa löytyy valmiina myös joistain isommista marketeista sekä pohjoisafrikkalaisia raaka-aineita myyvistä kaupoista. Jos et pääse säilöttyyn sitruunaan käsiksi tai et pidä siitä, hyvin tämä ruoka toimii kuitenkin ilmankin. Ihan samalle se ei tietenkään silloin maistu!

Salaatin valmistelu:

Kun kastike on valmis, valmista salaatti: huuhtele kikherneet ja valuta ne. Irroita lehtikaalista lehtiruodit ja hienonna loppu saksilla tai veitsellä. Viipaloi kirsikkatomaatit, kuutioi paprika ja silppua kevätsipuli varsineen. Sekoita vihannekset ja lehtikaali kikherneiden joukkoon. Hienonna kaprikset veitsellä ja lisää nekin salaattiin. Jätä kikhernesalaatti sitten odottelemaan halloumimurun valmistumista – lehtikaali saa tässä välissä tilaisuuden hieman pehmentyä kastikkeen seassa.

Teräspannulla paistaessa öljyä voi tarvita enemmän kuin teflonpannulla, mutta katsokaas vaan tuota pannun pohjaan tarttunutta herkkukerrosta! Halloumista tuli tässä pannussa lähes karamellisoitunutta…

Rapea halloumimuru:

Ota halloumi paketistaan ja huuhdo se. Taputtele pala talouspaperilla kuivaksi ja murenna se käsin paistinpannulle. (Olen itse paistanut halloumimurua sekä teräspannussa että teflonpannussa ja molemmat toimivat hyvin – teräspannuun piti vain lorauttaa hieman enemmän öljyä sekaan.) Murun ei tarvitse olla tasalaatuista, seassa saa olla niin isompia kuin pienempiäkin murusia. Lisää paistinpannulle muutama ruokalusikallista oliiviöljyä ja sekoita. Laita liesi sitten päälle keskilämmölle. Ruskista halloumimuru kullanruskeaksi välillä sekoitellen. Ole kärsivällinen, tässä voi kestää mutta lopputulos on sen arvoinen!

Riippuen hieman käyttämäsi öljyn määrästä, pannusta ja liedestä, juusto saattaa jossain vaiheessa näyttää siltä että se tarttuu pannuun tai ui ns. omassa liemessään. Kun paistamista kuitenkin vain kärsivällisesti jatkaa nostamatta lämpöä liian kovalle ja pohjia myöten sekoitellen, pannussa pitäisi lopulta olla kullanrapeaa halloumimurua. Halloumimuru on valmista ,kun pienimmät murut ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Isommissa muruissa saattaa silloin vielä näkyä vaaleampiakin kohtia mutta se on ok – mieluummin niin päin kuin että seassa olisi palaneita murusia!

Kikhernesalaatti on valmis, kun kippaat halloumimurun salaatin sekaan. Sekoita kaikki vielä ennen tarjoilua hyvin yhteen ja nosta rapealla halloumimurulla aateloitu kikhernesalaatti sitten tarjolle. Se on ihanaa juustomurun ollessa vielä hieman lämmintä, mutta myös vietettyään yön jääkaapissa. Siis mikäli jotain vain jää seuraavalle päivälle… ♥

Ps. Jos tahdot tarjota salaatin vielä lämpimämpänä, voit lisätä myös kikherneet pannulle rapeksi paistetun halloumimurun sekaan ennen molempien sekoittamista muuhun salaattiin. Toki myös koko salaatin voi kipata hetkeksi pannulle lämpiämään. Varsinaista kypsentämistä en rehuille saatikka kastikkeelle kuitenkaan tässä yhteydessä suosittele, salaatista häviää muuten raikkaus ja raa’an valkosipulin potku!

Suolaan säilötyt sitruunat

by Juulia on January 6, 2019 6 Comments

When life gives you lemons…

…sullo ne täyteen suolaan, änge lasipurkkiin, sulje kansi, ravistele vähän ja laita purkki kuukaudeksi kaappiin jäähylle. Jep, niin helppoja ovat valmistaa suolaan säilötyt sitruunat! Nämä mm. pohjois-afrikkalaisista ja lähi-idän ruokakulttuureista tutut kirpeänsuolaiset makupommit ovat IHANIA ja käytän niitä mielelläni kaikenlaisissa ruuissa keitoista patoihin, salaateista tahnoihin, sekä varsinkin kastikkeista ja kastikkeista kastikkeisiin.

Säilötystä sitruunasta käytetään yleensä vain kuori ja sitä ei paljoa tarvita per ateria, niin intensiivisen makuista se on. Suolattua sitruunaa käyttäessä kannattaa itseasiassa vähentää ruokaan muuten lisätyn suolan määrää, ellei sitten ole tosi suolaisen ystävä (kuten minä). Vaikka kuori on se halutuin osa tästä herkusta, käytän itse mielelläni välillä myös säilötyn sitruunan hedelmälihaa (moni ohje käskee itseasiassa heittämään sen pois). Suolaan säilötty sitruuna toimii yllättäjänä myös erilaisissa jälkkäreissä (suolattu sitruunajäätelö uuh!) ja sen suolaisen kirpeä säilöntäliemi sopii myös moniin drinkkeihin. Kokeilkaapa vaikka lirausta bloody maryn, margaritan tai dirty martinin mausteena!

Suolasitruuna & ranskankerma = ihana kastike esim. paahdetulle parsalle tai kalalle!

Säilöttyjä sitruunoita voi ostaa valmiina kaupasta mutta koska niiden valmistaminen on niin tolkuttoman helppoa, en oikein tiedä miksi tekisin niin. Itse tehdessä voin valita käyttööni luomusitruunat ja maustaa purkin juuri niin kuin tahdon … tai valmistaa halutessani vaikka useamman eri tavoin maustetun pikkupurkin.

Ensimmäisen oman sitruunapurkkini tein reilu vuosi sitten ja viimeiset tuosta satsista käytin vasta loppusyksystä: valmistaminen oli siis todella pieni vaiva verrattuna siihen, miten pitkään iloa purkista oli. Säilötty sitruuna säilyy siis todella pitkään ja kun siihen tykästyy, siitä tosiaan on moneksi. Ja jos omat käyttöideat uhkaavat loppua, löytyy netistä niitä vaikka kuinka pitkä lista lisää (esim. täällä)! Varautuneempi kokki voi toki tehdä ensimmäisellä kerralla pienemmän satsin ja katsoa, tuleeko sille purkille käyttöä vai ei. Jos ei tule niin sen voi tuoda meille 😀

Itselleni suolattu sitruuna oli rakkautta ensi puraisulta! Kun tuo purkki on nyt tosiaan kulutettu pohjaan asti ja kaipaan jo elämääni lisää suolasitruunaa, on selvästi aika tehdä uusi satsi ja samalla jakaa tämän itse tekemisen ilon teillekin.

Havaintoja:

Mitä opin ekalta sitruunoiden säilömiskierrokseltani: älä valitse tähän käyttöön purkkia, jonka kansi on kiinni purkissa metallikiinnikkeillä. Kun otat sitruunaa tai lientä purkista, hapokasta ja suolaista nestettä tippuu helposti purkin metalliosille ja ennenpitkää seuraukset alkavat olla metallissa varsin näkyviä… Valitsinkin tällä kertaa säilöntäastiaksi purkin, jossa on kierrekansi. Saas nähdä miten se toimii, toivottavasti paremmin! Edellisen purkin hapertuneet metalliosat lähtivät kierrätykseen.

Mitä tulee ohjeeseen näin niinkuin muuten: steriloi purkki huolella ja käytä vain kiehautettuja “työkaluja”. Itse survon sitruunat tiiviisti purkkiin kaulimen päällä, jonka uitan kunnolla kiehuvassa vedessä ennen kosketusta sitruunoihin. Lisäksi tietysti valmista säilykettä käyttäessä kannattaa aina käyttää puhdasta välinettä sitruunan purkista onkimiseen.

Joidenkin ohjeiden mukaan purkki laitetaan jääkaappiin jo pari päivää täyttämisen jälkeen, toisten mukaan sitä pidetään huoneenlämmössä yli kuukausi. Oma eka satsini oli huoneenlämmössä puolisentoista viikkoa, mutta tällä kertaa aion odottaa 2-3 viikkoa ennen jääkaappiin siirtoa. Oli purkki huoneenlämmössä kuinka kauan tahansa, säilötty sitruuna on valmista käytettäväksi noin kuukauden kuluttua purkittamisesta ja silloin se on paras säilyttää jääkaapissa.

Suolan määrä vaihtelee per resepti jonka olen lukenut, joten en usko että sen kanssa on niin nuukaa meneekö sitä purkkiin lusikallinen enemmän tai vähemmän. Määrää ehkä jopa tärkeämpi on minusta suolan laatu! Puhdasta ja hyvän makuista suolaa tähän kiitos, sillä suolaa on näissä paljon – lusikallinen jokainen sitruunan sisällä sekä purkin pohjalla, sekä vielä ripaus jokaisen sitruunan välissä. Tällainen suolamäärä yhdistettynä sitruunan happamuuteen on säilöntämielessä aika turvallinen. Vaikea uskoa että mikään pöpö viihtyisi tuossa liemessä ja niin kauan kun sitruunat ovat liemen peitossa, nekin lienevät turvassa pilaantumiselta. Halutessasi voit lisätä purkkiin myös hieman sokeria tasapainottamaan happamuutta, sekä tietysti erilaisia mausteita chilihiutaleista kanelitankoihin ja sinapinsiemeniin. Omasta mielestäni monikäyttöisimpiä ovat kuitenkin pelkkään suolaan säilötyt sitruunat.

Suolaan säilötyt sitruunat

3-6 luomusitruunaa (riippuen sitruunoiden koosta ja mehukkuudesta)

n. 5-6 rkl hyvää merisuolaa

n. 5-6 dl vetoinen lasipurkki

(1-2 rkl sokeria, muutama laakerinlehti, muutama mustapippuri, ripaus chilihiutaleita tai sinapinsiemeniä, kanelitanko, muutama neilikka…)

Pese ja kuivaa sitruunat hyvin. Steriloi lasipurkki kansineen esim. keittämällä. Ripottele lasipurkin pohjalle ruokalusikallinen suolaa. Halkaise sitruuna pitkittäin niin, että puolikkaat jäävät toisistaan kiinni toisesta päästä. Halkaise vielä tosinpäin samoin, niin että sitruuna on jaettu neljään toisissaan toisesta päässä kiinni olevaan lohkoon. Ripottele sitruunan sisälle lusikallinen suolaa ja sullo se purkkiin. Jatka samoin painellen jokainen sitruuna purkin sisään mahdollisimman tiiviisti, kunnes purkkiin ei mahdu enää sitruunaa. Mikäli maustat sitruunat suolan lisäksi mausteilla ja/tai sokerilla, ripottele mausteet sitruunoiden väliin. Painele sitruunoita vielä lisää, jotta niistä irtoaa reilusti nestettä ja sulje sitten kansi.

Laita purkki suojaan valolta mutta pidä se huoneenlämmössä. Seuraavana päivänä voit painella sitruunoita vielä vähän lisää. Tavoitteena on saada sitruunoista irtoamaan niin paljon mehua, että ne peittyvät siihen reilusti. Purista purkkiin tarvittaessa lisää sitruunamehua, jos nestettä ei muuten ole tarpeeksi.

Säilytys:

Säilytä purkkia huoneenlämmössä valolta suojattuna 1-4 viikkoa ja laita se sitten jääkaappiin. Ravistele purkkia päivittäin ja kääntele se muutaman kerran ylösalaisin niin kauan, kun purkki on huoneenlämmössä. Siirrä suolaan säilötyt sitruunat sitten jääkaappiin. Säilötyt sitruunat ovat valmiita käytettäväksi, kun sitruunan kuori on muuttunut täysin sileäksi, pehmeäksi ja läpikuultavan oloiseksi. Säilöntäliemi oli omassa purkissani tässä vaiheessa myös melko paksun viskoosista. Tähän menee purkittamisesta noin kuukausi (oli purkki sitten huoneenlämmössä tai jääkaapissa). Suolaan säilötty sitruuna säilyy jääkaapissa tämän jälkeen ainakin sen puolisen vuotta, kunhan sitruunat ovat täysin suolaliemen peitossa.

Vuorokauden jälkeen purkki näyttää tältä. Kuten yläreunasta näkyy, tämä purkki tarvitsee vielä pikkuisen lisää sitruunamehua.

Kuukauden kuluttua näyttää tältä! Voit poistaa hedelmälihan ja huuhtoa kuoren ennen käyttöä. Itse tykkään käyttää välillä myös hedelmälihan esim. soseutettuna salaatinkastikkeeseen. Mitä tulee suolaliemeen, se voi olla myös mahtava mauste jo mainitsemissani cocktaileissa, mutta myös erilaisissa kastikkeissa ja keitoissa. Määrän kanssa saa tosin olla tarkkana, oli sitruunoidesi suolapitoisuus mikä tahansa. Se on tiukkaa tavaraa!

Ps. Aiheesta löytyy netistä paljon juttuja, joista minusta kannattaa lukea ainakin tämä Serious Eatsin juttu – siinä keskitytään sekä säilöttyjen sitruunoiden eri valmistus- ja maustamistapoihin, että siihen mihin kaikkeen niitä voi lopulta käyttää. Jep, olen Serious Eats -fani, jos ette ole vielä sitä huomanneet… Tämä oli muuten myös ainoa lähde, joka valotti sitruunoihin tarvittavaa suolamäärää tarkemmin: jutun mukaan marokkolaistyyppisten suolattujen sitruunoiden suolapitoisuus pitäisi olla jopa 5-10%. Aika hurja määrä!

Alkukesän villiyrttikastike

by Juulia on May 21, 2018 0 Comments

Nyt niitä taas saa! Siis metsän antimia, kuten nokkosta, litulaukkaa ja kuusenkerkkiä. Kaikki omia alkukesän suosikkejani, joita voin kerätä taskuuni vaikkapa palatessani töistä kotiin. Taskullisesta taas taiotaan hetkessä pirteä villiyrttikastike, joka taikoo salaatin kuin salaatin hetkessä kesäiseksi.

En ole todellakaan mikään superhortoilija, vaikka metsän aarteista joka kevät ja kesä intoilenkin. Pikkuhiljaa minusta on kuitenkin tullut huomaamattani se tyyppi, joka kykkii nokkospuskassa poimimassa nuoria versoja paljain käsin, eikä osaa muutenkaan enää käydä kävelyllä skannailematta kokoajan ympäröivää kasvustoa vähän sillä silmällä. Syötävien kasvien keräily on nimittäin tosi koukuttavaa ja hauskaa!

Niin hauskaa kuin se onkin, huomaan välillä kuitenkin hieman stressaavani nopeasti ohi sujahtavista villiyrttisesongeista. Perfektionismiin vähän liikaakin pyrkivä ihanneminäni olisi nimittäin tässä vaiheessa vuotta toki jo tehnyt omat “amarettonsa” pihlajansilmuista, laittanut kuusenkerkkäsiirapit tekeytymään ja kaivanut jo talvella lumen alta kallioimarteen juuria keittiöönsä. Ihanneminäni olisi myös jo suoriutunut vaikka kuinka monelle villiyrttikurssille, (toisin kuin todellinen minä joka aina vain aikoo), tietäisi erehtymättömänä minkä saniaisen versot ovat syötäviä ja mistä löytyisi villiä karhunlaukkaa. Hah! Sitä päivää odotellessa…

Villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen kiehtoo minua, mutta samalla olen hyväksynyt olevani aika laiska keräilijä. Itseni vätykseksi sättimisen sijaan olenkin päättänyt olla iloinen saavutuksistani, jos onnistun tutustumaan joka kevät yhteen uuteen kasviin. En kuitenkaan lähde vartavasten etsiskelemään jotain tiettyä kasvia kaukaa, vaan haravoinpa vain tuota meidän lähimetsäämme, sieltäkin löytyy vaikka mitä. Kevät on päivätyössäni sitä kiireisintä aikaa ja metsähaahuilut mitä parhainta lääkettä stressille – miksi siis tehdä niistäkin suorituksia?

Tänä vuonna tähtäimessä on rucolan ja parsakaalin omaiseksi kehuttu peltokanankaali sekä siankärsämö. Molemmat ovat minulle helppoja tunnistaa, sillä ne ovat tuttuja minulle jo lapsuudesta. Lautaselle ei vain ole päätynyt vielä kumpikaan.

Viime vuonna uusia tuttavuuksia kertyi loppukesään mennessä useampikin: loppukeväästä lautaselle päätyi valkosipuliarominen litulaukka, joka on helppo bongata jo kaukaa kun se alkaa kukkimaan. Tänä vuonna onkin sitten ollut helppo varmuudella sitä metsästä poimia jo ennen kukintaa, jolloin se on parhaimmillaan.

Keskikesällä kokkailin jo lapsuudesta tutun suolaheinän kanssa villiyrtti-vichyssoisea ja keräsin lautaselleni myös lempirikkaruohoani jauhosavikkaa, jonka olisin toivonut tietäväni olevan näin ihanaa herkkua silloin kun sitä opiskeluaikoinani työkseni kukkapenkeistä kitkin. Loppukesästä keittiööni eksyi vielä eksoottisen hedelmäistä pihasauniota, jonka pariin halajan kovasti jo tänäkin kesänä!

Pidempää blogihistoriasta löytyy myös mm. seuraavat villit reseptit:

Tämä kirpeä ja aavistuksen valkosipuliarominen villiyrttikastike on juuri nyt parhaimmillaan, kun metsä on pullollaan nuoria ja vielä pehmävartisia nokkosia ja litulaukkoja. Kun litulaukat alkavat kukkia, kannattaa niitä käyttää kastikkeessa vähän vähemmän (ovat tällöin jo vähän kitkerämpiä) mutta hyödyntää toki kasvin kauniit kukat salaatin koristeena.

Kuusenkerkkäkauden mentyä ohi kastikkeen voi kirpeyttää kuusenkerkkäjauheella tai vaikkapa ketunleivillä sekä suolaheinällä. Kuusenkerkkiä voi myös pakastaa!

Alkukesän villiyrttikastike

n. 1½ dl

kourallinen nuoria nokkosia

kourallinen nuorta litulaukkaa

n. 1 rkl sherryviinietikkaa (tai omena/valkoviinietikkaa)

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tuoreita kuusenkerkkiä (tai n. 1 tl kuusenkerkkäjauhetta)

ripaus suolaa

2-4 rkl vettä tai tuoretta sitruunamehua*

(¼ säilöttyä sitruunaa*)

* mikäli et laita kastikkeeseen säilöttyä sitruunaa, voit käyttää veden sijasta sitruunamehua.

Huuhdo nokkoset, litulaukat ja tuoreet kuusenkerkät huolella. Irroita litulaukat ja nokkoset varsistaan, mikäli varret ovat jo paksuuntuneet (itse yritän etsiä sen verran nuoria kasveja, että niiden varret ovat vielä pehmeitä ja hentoja).

Mikäli käytät säilöttyä sitruunaa, irroita siitä hedelmäliha ja leikkaa kuori muutamaan palaan. Mikäli et käytä säilöttyä sitruunaa, purista tuoreesta sitruunasta muutaman ruokalusikallisen verran sitruunamehua. Soseuta sitten 2 rkl vettä/sitruunamehua sekä kaikki muut raaka-aineet sileäksi. Ohenna kastiketta lisää vedellä/sitruunamehulla, mikäli se on tarpeen. Mausta villiyrttikastike makusi mukaan ripauksella suolaa.

Villiyrttikastike säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä muutaman päivän, mutta on parhaimmillaan sekä ravinteiden että maun osalta samana päivänä.

Ps. Muistathan kerrata ennen metsään lähtöä Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista ynnä muista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

Vihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

by Juulia on May 11, 2018 0 Comments

Vihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

Perunasalaatti on ihanaa. Lähestulkoon kaikissa muodoissaan, jos minulta kysytään: valkoisena, kirkkaana, yksinkertaisena, runsaana, kotitekoisena ja jopa sinä kaupan valkoisena kuutiomössönä (sillekin on nimittäin aikansa ja paikkansa). Minulle maistuu perunasalaatti kuin perunasalaatti!

Jos kuitenkin pitäisi valita lempiversio, niin kallistun enemmän kirkkaan ja runsaan perunasalaatin puolelle, kuin sellaisen lähinnä perunasta ja majoneesista koostuvan. Rakastan laittaa perunasalaattiin uusia perunoita, parsaa sekä retiisejä ja kastikkeeksi sopii minusta jonkinlainen vinegretti mitä parhaiten. Tämänpäiväinen reseptini, vihreä perunasalaatti kirpeällä yrttikastikkeella kiteyttääkin aika hyvin sen, millaisesta perunasalaatista pidän.

Kastike minulla on usein tämäntyyppisessä perunasalaatissa dijon-sinapilla silattu vaalea vinegretti, mutta tällä kertaa päädyin tekemään kirpeän ja yrttisen vihreän kastikkeen. Syy löytyy tuosta yläpuolisesta kuvasta – Lindrothin puutarha Deliverde lähetti minulle testiin valtavan kassillisen salaatteja sekä yrttejä. Kasseista löytyi niin basilika, viinisuolaheinä, timjami, minttu kuin rosmariinikin, kuin kolme runsasmuotoista eri salaattiakin.

Yrteistä käytin perunasalaattini kastikkeeseen viinisuolaheinää, minttua ja basilikaa. Vuorasin myös kulhoni salaatilla, jolloin lopputuloksena pöydältäni löytyi kirjaimellisesti salaattikulho, heh. Yrttien lisäksi salaatinkastikkeeseen tuli ihanaa kirpeää säilöttyä sitruunaa sekä Dijon à l’ancienne -kokojyväsinappia. (Säilötystä sitruunasta voit lukea lisää täältä)

Viinisuolaheinää, basilikaa, minttua, kokojyväsinappia & säilöttyä sitruunaa

Vihreä perunasalaatti kruunattiin vielä iki-ihanilla paahdetuilla pinjansiemenillä (joita normaalisti käytän säästellen). Parsa ja retiisi sekä jonkinlainen sipulielementti riittää minusta jo hyvin perunoiden kaveriksi näissä tämäntyyppisissä salaateissa, mutta tähän varsin runsaaseen versioon pääsi mukaan myös hurmaava varsikukkakaali. Tuota kaunotarta on ilokseni löytynyt lähikaupastani säännöllisesti ensitapaamisemme jälkeen!

Mitä tulee kastikkeen yrtteihin: mikä tahansa yhdistelmä pehmeitä yrttejä sopii, ja osan yrteistä voi korvata myös metsän aarteilla, kuten nokkosilla, litulaukalla sekä ketunleivällä. Itse tein itseasiassa juuri eilen kesän ekoista nokkosista ja litulaukasta sekä kuusenkerkkäjauheesta mitä ihanimman salaatinkastikkeen – milles muulle kuin vihreälle perunasalaatille.

Kun edellisessä jutussani muuten mietin, että moni äiti saa varmaan äitienpäivänä suklaata, niin arvaatteko mitä minun äitini saa äitienpäivänä? Kyllä: vihreää perunasalaattia. Olen nimittäin täysin perinyt rehurakkauteni äidiltä ♥

Tämä vihreä perunasalaatti valmistuu helposti, mutta muistahan kypsentää parsat, varsikukkakaalit, retiisit ja perunat erikseen. Näin varmistat sen että jokainen raaka-aine on juuri sopivassa kypsyydessä salaattiin päätyessään.

Retiiseille tykkään itse lähinnä näyttää kattilaa, ne viettävät siellä siis vain minuutin verran. Varsikukkakaalille ja parsallekin riittää minusta 2-4 minuuttia, sillä pidän vihanneksista mieluummin ali- kuin ylikypsinä. Keittoaikaan vaikuttaa aina kasvin koko, joten itse saatankin napsia kattilasta ohuimmat palat pois jo aiemmin kuin paksut. Kaikkea kun harvoin pystyy täysin yhtenäiseksi palaksi leikkaamaan!

Vihreä perunasalaatti

½ kg vihreää parsaa

½ kg uusia perunoita

100 g varsikukkakaalia

150 g retiisiä

2-3 cm pätkä purjoa / 2-3 kevätsipulia

50 g pinjansiemeniä

(puolisen ruukkua suolaheinää)

erilaisia lehtisalaatteja: lollo rossoa, friseetä, jääsalaattia…

Kirpeä yrttikastike:

1½-2 dl pehmeälehtisiä yrttejä (basilikaa, persiljaa, suolaheinää, minttua…)

½ säilötty sitruuna (kuori ja mehu)

4 rkl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

1 tl sokeria

1 rkl Dijon à l’ancienne tms. kokojyväsinappia

Keitä perunat kypsiksi ja puolita / jaa neljänneksiin riippuen koosta. Höyrytä tai keitä napakan kypsäksi myös muutaman sentin paloiksi pätkitty parsa sekä varsikukkakaali (2-4 minuuttia) sekä puolitetut retiisit (1-2 min). Pysäytä parsojen, retiisin ja varsikukkakaalin kypsyminen jääkylmässä vesikylvyssä heti, kun ne ovat juuri ja juuri kypsiä, pidä perunat kuitenkin lämpiminä.

Perunoiden ja muiden raaka-aineiden kypsyessä valmista yrttikastike. Purista säilötystä sitruunasta mehu talteen, poista hedelmäliha. Kuutioi sitruunan kuori karkeasti. Soseuta yrtit, oliiviöljy, sokeri sekä sitruunan kuori ja siitä puristettu mehu karkeaksi soseeksi. Täysin sileää ei siis olla tekemässä! Sekoita lusikalla yrttikastikkeeseen vielä kokonaisia sinapinsiemeniä sisältävää Dijon à l’ancienne -sinappia ja valmista on!

Pyörittele vielä lämpimät perunat kirpeässä kastikkeessa. Lämpiminiä perunat imaisevat kastikkeen maut itseensä ihanasti! Sekoita mukaan sitten varovasti parsa, varsikukkakaali sekä retiisit. Paahda pinjansiemeniin kevyt väri kuivalla paistinpannulla. Viipaloi hyvin ohuelti purjo tai silppua kevätsipuli. Lisää myös suikaleiksi leikattu suolaheinä, mikäli käytät sitä. Sekoita salaattiin vielä suurin osa kevätsipuli- tai purjosilpusta sekä pinjansiemenistä, säästä loput salaatin päälle.

Vuoraa salaattikulho erilaisilla salaateilla. Täytä kulho sitten perunasalaatilla. Viimeistele salaatti purjo- tai kevätsipulisilpulla, jäljelle jääneillä pinjansiemenillä sekä pienillä yrttien lehdillä. Tarjoile!

Ps. Deliverden yritit ovat olleet tosi kestäviä! Rosmariini, minttu ja timjami viihtyvät edelleen elinvoimaisina ikkunalaudallani näin kolmisen viikkoa kuljetuksen jälkeen. Vettä annan niille toki lähes päivittäin. Oispa ikkunalaudallani aina tällainen yrttivalikoima! Kiitos Deliverdelle siis paketista ♥