säilötty sitruuna arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Mausteinen papumuhennos aka The Stew 2.0

by Juulia on April 23, 2020 0 Comments

Aivotiltistä päivää!

Tätä päätä on vaivannut viime viikkojen ajan aikamoinen onttous joka kerta, kun pitäisi keksiä mitä tänään syödään. Yleensä kokkailu on se asia, joka on mielessäni aamusta iltaan… mutta nyt ei ruoka ole yksinkertaisesti mahtunut päähän. Siis: pää on samalla tyhjä, mitä tulee ruoka-asioihin, ja täysi, mitä tulee kaikkeen muuhun. Elämme todellakin kummallisia aikoja!

Taannoin hyvä ystäväni selvisi koronasta sairaalahoidon avulla eikä varmaan kukaan hänen ystävistään ota tätä maailmantilannetta enää kevyesti seurattuaan hänen kamppailuaan tautia vastaan. Itse olen ollut linnoittautuneena puolisoni kera kotiin kutakuinkin siitä päivästä alkaen kun selvisi, että voin tehdä työni etänä. Kaupassa on yritetty käydä vasta, kun on aivan pakko, ja ostaa samalla käynnillä kaikki mahdollinen mitä voi tarvita ainakin viikon eteenpäin. Työntekoa ja nukkumista on rytmittänyt vain kävelylenkit autioilla naapuruston kaduilla – kaikki muut tuntuvat nimittäin nyt reippailevan metsässä! Ja vaikka vältän katsomasta uutisia iltaisin, tulee huoli läheisten terveydestä uniin asti.

Mitä täällä sitten oikein syödään?

Kun oma pää ei tunnu toimivan normaaliin tapaan ja kun energia kuluu pitkälti etätyötilanteen haltuunottoon, meillä on syöty paljon papuruokia, kuten rosmariinivedessä keitettyjä mustasilmäpapuja joita voi kerralla tehdä useammaksi päiväksi ja tarvittaessa jatkojalostaa eri tavoin. Tänään väänsin ison kattilallisen chili con carnea ja viime viikolla pahimmat päivät pelasti kiinalainen muna-tomaattikeitto, jota tajusin eräänä päivänä rikastaa kourallisella risottoriisiä. Rakkaat dan dan nuudelit lähikauppaversiona ovat olleet ruokalistalla myös, ne kun väsään nykyään jo automaattivaihteella, sekä helppo ja nopea tantanmen ramen, joka syntyy lähes samoista raaka-aineista kuin nuo nuudelitkin. Voit lukea kotivara-aakkosistani lisää raaka-aineista, joiden avulla yritän kokkailuista koronakevään aikana selvitä! Mutta oli lautasella sitten mitä vaan, fiilis ruuanlaiton suhteen ei ole ollut ihan entisensä: ruuan kekkaaminen ja kokkaaminen kiireessä ja kesken työpäivän ei ole ollut kovinkaan kivaa!

Ne muutamat hetket, kun ruuanlaitto ei ole ollut lähinnä pakollinen häiriötekijä, vaan rakasta ja rentouttavaa puuhaa niinkuin se on ollut muuten läpi elämäni, ovat nyt ajoittuneet selvästi viikonloppuun. Ja koska omat ideat loistavat poissaolollaan, olen kokannut lähinnä erilaisia kiinnostavia reseptejä joihin törmään YouTubessa. Näin myös tämänpäiväisen reseptin kanssa! Kun tarpeeksi katsoo ruokavideoita Tubessa, alkaa algoritmi tietysti ehdottamaan minulle entistä enemmän ruokavideoita. Näin päädyin katselemaan NYT Cooking -kanavaa ja kanavalla kokkailevaa Alison Romania! Taannoin somessa täällä Suomessakin kulovalkean tavoin levinnyttä Alisonin “The Stew” -kikhernepataa en ole kuitenkaan vielä testannut, vaan päädyin sen sijaan kokkaamaan hänen uutta reseptiään, josta toivotaan varmaankin uutta “The Stew” -ilmiötä.

The Stew 2.0

The Stew 2.0 on harissalla ja suolaan säilötyllä sitruunalla maustettu valkopapupata. Kuten ehkä tiedätte, rakastan suolaan säilöttyjä sitruunoita ja teen niitä itse kerran vuodessa – niinpä resepti osui suoraan sellaiseen hermoon, että ohjetta oli testatattava heti kun vapaa-aika ja energiatasot osuivat kohdilleen. Käytin pataan vuoden takaisista sitruunoistani viimeiset ja lopputulos oli tolkuttoman hyvä! Lisäksi kaikkia ruokaan tarvittavia raaka-aineita löytyi kotoa valmiiksi ja ruoka pääsi näin ns. kotivarareseptin kategoriaan tässä huushollissa.

Mausteinen papupata sisältää seuraavat raaka-aineet: harissa, valkopapu, sipuli, valkosipuli, kasvisliemi, oliiviöljy, lehtikaali…

… ja suolaan säilötty sitruuna!

Jos et ole koskaan käyttänyt suolaan säilöttyä sitruunaa, tiedoksi, että se maistuu tietysti vahvasti sitruunalta ja suolalta – kuinkas muutenkaan – muuta kuin suolaa ja sitruunaa kun ei tässä säilykkeessä välttämättä edes ole. Sitruuna kuitenkin kokee pitkän suolaan säilömisen ansiosta mielenkiintoisen muodonmuutoksen: kuoresta tulee pehmeä ja läpikuultava ja mausta pehmeä, aavistuksen fermentoitunut ja moniulotteisen aromaattinen kiitos sitruunankuoren eteeristen öljyjen, jotka parfymoivat koko purkillisen. En saa suolaan säilötyistä sitruunoista tarpeekseni!

Kuukausi sitten säilömistä sitruunapurkeistani yhteen tuuppasin nyt kokeeksi myös hieman mausteita: chiliä, sichuanpippuria, fenkolia, tähtianista ja pippuria ja tällä tulisenmausteisella säilötyllä sitruunalla viimeistelin papupatani ekstra mausteiseksi!

Teen tosiaan itse omat suolatut sitruunani, sillä se on super helppoa. Mutta saa tätä tuotetta toki myös kaupasta! Sitruuna säilötään kokonaisena, mutta siitä käytetään ruokaan vain kuori – hedelmälihaa ei siis syödä. Itse käytän kuitenkin yleensä myös säilöntälientä mausteena esim. keitoissa, salaatinkastikkeissa tai jopa cocktaileissa 🙂

Jos kotoa ei löydy suolaan säilöttyä sitruunaa, voit korvata sen reseptissä sitruunankuorella ja mehulla. Samaten jos kotoa ei löydy harissaa, voit korvata sen tomaattipyreellä ja chilihiutaleilla. Lopputulos ei ole ihan sama kuin harissalla ja suolaan säilötyllä sitruunalla, mutta herkullinen joka tapauksessa! Harissaa on kaupoissa hyvin moneen lähtöön, joten ennen kuin lusikoit sitä papujen sekaan, tarkista kuinka tulista se on. Tulisuutta on helppo lisätä mutta sen vähentäminen onkin sitten ihan toinen juttu!

Tästä ohjeesta riittää kevyt lounas neljälle tai tuhdimpi ateria kahdelle.

Resepti mukailtu Alison Romanin ohjeen pohjalta. Huom! Reseptin katsomiseen NYT Cooking nettisivulta vaaditaan tunnarit.

Mausteinen papumuhennos aka The Stew 2.0

Vegaaninen

2-4:lle

1 keskikokoinen punasipuli

4-8 valkosipulin kynttä

½ dl oliiviöljyä

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

1-3 rkl harissaa / 1-3 rkl tomaattipuretta + maun mukaan chilihiutaleita

n. 700g kypsiä valkoisia papuja (3 tetraa)

7 dl kasvislientä

n. 100g lehtikaalia

½ suolaan säilötty sitruuna / huolellisesti pestyn luomusitruunan kuori ja mehu

maun mukaan suolaa

Tarjoiluun:

neitsytoliiviöljyä

2 rkl suolaan säilöttyä sitruunaa

lehtipersiljaa

chilihiutaleita

(pala murennettua kaurapalaa / silken tofua / vegaanista fetaa)

Kuori ja viipaloi sipuli ja silppua valkosipulin kynnet. Määrän voit valita ihan sen mukaan miten paljon tykkäät valkosipulista, meillä sitä upotettiin tähän ruokaan kahdeksan kynttä. Paista sipuleita öljyssä pinnoitetun ison kattilan pohjalla, kunnes sipuli alkaa saamaan väriä. Rouhi sekaan mustapippuria maustamaan öljyä. Kun sipuli on sieltä täältä reunoiltaan saanut vähän väriä, lisää kattilaan harissa. Harissan määrän voi valita sen mukaan, kuinka tulista käyttämäsi harissa on ja kuinka tulisesta ruuasta itse pidät 🙂

Jatka paistamista, kunnes harissan väri muuttuu hieman tummemmaksi. Huuhdo ja valuta kolme purkkia valkoisia papuja (yhteensä n. 700g) ja lisää ne sipuliseoksen mukaan. Pyörittele pavut kauttaaltaan harissa-sipuliseoksessa ja murjo samalla osa pavuista hieman rikki. Lisää kattilaan sitten n. 7 dl kasvislientä ja keitä seosta reilusti poreillen ilman kantta n. 15 min, jolloin liemi alkaa pikkuhiljaa kiehumaan kasaan ja saostumaan rikkonaisten papujen ansiosta.

Pese lehtikaali ja irroita niistä lehtiruodit. Jos lehtiruodit eivät ole super paksuja, voit silputa ne veitsellä pieneksi silpuksi ja heittää ne papukattilaan. Anna varsien kypsyä kattilassa sillävälin, kun silppuat lehtikaalen lehdet karkeasti veitsellä tai saksilla suupalakokoon. Lisää kattilaan sitten myös lehtikaalin lehdet.

Jatka keittämistä miedolla lämmöllä, kunnes lehtikaali on pehmentynyt ja papupata on muhennosmaista. Poista säilötystä sitruunasta hedelmäliha ja huuhdo jäljelle jääneet sitruunankuoret. Silppua sitruunankuori ja lisää se papupataan. Mausta pata vasta tämän jälkeen suolalla, suolaan säilötty sitruuna on sen verran suolaista että muuten kokonaisuudesta voi tulla liiankin suolainen 🙂 Jos sinulla ei ole suolaan säilöttyä sitruunaa, voit maustaa padan yhden huolella pestyn luomusitruunan raastetulla kuorella ja sitruunamehulla. Itse käytin pataan tällä kertaa tosiaan mm. sichuanpippurilla ja chilillä maustettua supertujua säilöttyä sitruunaa!

Tarjoile mausteinen papupata reilun oliiviöljylorauksen ja suolaan säilötyn sitruunankuorisilpun kera. Jos kotoa löytyy persiljaa, se sopii tähän hyvin! Lisää ruokaisuutta annokseen saa myös murustelemalla padan päälle hieman kaurapalaa, vegaanista fetaa tai silken tofua. Tulisen ystävänä ripottelen itse vielä padan päällekin vielä hieman lisää chilihiutaleita… Ja kyllä on hyvää!

Sekaani voi viimeistellä papupadan myös Alison Romanen tavoin fetamurulla.

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

Liha

by Juulia on February 14, 2020

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

Paistetut kanan sydämet + munakoisoa, granaattiomenaa ja viikunaa za’atar-jugurtilla

♥♥♥

Oletko koskaan syönyt sydäntä? Minä olen. Aika hurjalta se tosin tuntuu syödä elin, joka meitä kaikkia pitää elossa. Samalla kuitenkin koen, että kun eläimiä kerran syön, haluan syödä kaikenlaisia ruuaksi sopivia osia.

Ajat, jolloin lihaa syötiin harvoin ja mitään osaa karsastamatta eivät ole niin kovin kaukana, olemme eläneet nykyisen kaltaisessa runsaiden ruokavaihtoehtojen yltäkylläisyydessä vasta lyhyen aikaa. Vanhempani ja varsinkin isovanhempani ovat kuitenkin eläneet aikana, jolloin ruhosta hyödynnettiin jokainen osa viimeiseen asti ja pöytään nostettiin monesti myös eläin, joka oli omassa pihapiirissä kasvanut. Ehkä lähimenneisyydestä voisi ottaa jotain opiksi?

Älkää käsittäkö väärin, en haaveile omasta maatilasta, en voi kuvitella isoisäni tavoin lahtaavani mitään eläimiä, saatikka valmistaa isoäitini tavoin niistä verimakkaraa ja sylttyä. Olen nössö kaupunkilainen joka syö pääasiassa kasvisruokaa! Silloin kun lihaa satunnaisesti syön, valitsen lautaselleni aina mieluiten riistaa, sisäelimiä tai jotain, jota ei ole tehotuotettu. Samoja valintoja pyrin tekemään myös ravintoloissa. Tahdon viestiä täällä blogissa mahdollisimman eettisen ja maltillisen lihankulutuksen ja vähemmän arvostettujen ruhonosien puolesta. En tiedä onko näillä teoillani loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta, mutta ainakin tunnen kantavani kanavassani vastuuta hieman eettisemmän ja kestävämmän lihankulutuksen puolesta.

Sydäntä ja maksaa

Suosikkejani sisäelimistä ovat maksa ja sydän, mutta kieltäkin olen opetellut laittamaan. Lisäksi olen maistanut mm. kiveksiä, kateenkorvaa ja kivipiiraa, ja odottelen tilaisuutta maistaa taidolla laitettuja munuaisia (niitä en uskalla ensimmäistä kertaa maistaa itse kokattuina). Roseeksi paistettu poron maksa – tai oikeastaan maksa kuin maksa – on minusta valtavan herkullista ja niin on muuten myös paistettu sydän! Sydän on lihas ja niinpä senkin voi paistaa nopeasti pannulla. Kokeiltu on tosin kerran myös Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella sydänpastramin valmistamista!

Edellisen kerran olen julkaissut sydämellistä reseptiikkaa toissavuonna näihin samoihin aikoihin. Se on varmaan tämä ystävänpäivä, joka saa minut aina ideoimaan sydänreseptejä… Tänään lautasella ei kuitenkaan ole suoranaisesti uusi sydänresepti, vaan mukaelma kahdesta vielä kauan aikaisemmin postaamastani reseptistä: granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa ja arabialaiset munakoisopihvit. Nuo reseptit ovat vuodelta 2015 ja vaikka juttujen kuvitus on mitä on (miten ylpeä niistä kuvista tosin silloin olin!), itse reseptit ovat edelleen mielestäni täyttä timanttia! Blogiarkistojeni inspiroimana lautaselle nostetaan siis tänään paistetut kanan sydämet ja munakoisoa, za’atarilla maustettua jugurttia, granaattiomenaa ja viikunoita.

Mausteiden osalta suunnataan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Sekä chermoula- että za’atar– mausteseoksia löytyy arabialaisiin ruokatuotteisiin erikoistuneista kaupoista, sekä joistain isommista marketeista – mani olen ostanut Hakaniemen Hallin Maustekeitaasta. Chermoula voi sisältää esim. korianteria, juustokuminaa, mustapippuria, paprikaa, kurkumaa, valkosipulia ja sitruunaa, kun taas za’atarissa on timjamia (ja/tai muita yrttejä), seesaminsiemeniä, sumacia ja suolaa.

Vinkki: jos et syö lihaa tai et ole sisäelinten ystävä, kokeileppa korvata sydämet suurilla valkoisilla pavuilla.

Paistetut kanan sydämet & munakoisoa arabialaisin maustein

2-4:lle

300g (pakastettuja) kanan/broilerin sydämiä

1 rkl öljyä

1 rkl chermoula-mausteseosta

2-3 valkosipulin kyttä

1 reilun kokoinen munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi:

3-4 tuoretta viikunaa

2 rkl pistaasipähkinöitä

4 rkl granaattiomenan siemeniä

1 mieto punainen chili

4 rkl valutettua turkkilaista jugurttia

1 rkl za’atar mausteseosta

kourallinen lehtipersiljaa

(n. 1 rkl granaattiomenasiirappia)

Sulata kanan sydämet yön yli jääkaapissa ja valuta hyvin. Taputtele sydämet vielä kuiviksi keittiöpaperilla. Laita isoon kulhoon ruokalusikallinen oliiviöljyä ja chermoula-mausteseosta ja raasta perään kaksi valkosipulinkynttä. Lisää kulhoon sydämet ja sekoita hyvin. Lohko viikunat neljään osaan ja irroittele granaattiomenan siemenet omaan kulhoonsa. Sekoita za’atar jugurttiin, rouhi pistaasit, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Viipaloi vielä munakoiso pitkittäin neljään osaan, eli noin sentin paksuisiksi pitkiksi paloiksi.

Kun kaikki valmistelut on tehty, paista munakoisoviipaleet oliiviöljyssä keskilämmöllä kypsiksi ja kullanruskeiksi kääntäen viipaleet ympäri muutamaan otteeseen. Mausta munakoisot suolalla ja annostele ne lautasille (tästä riittää neljälle alkupalakokoiset annokset, kahdelle kevyt ateria). Kuumenna vielä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa ja paista kanan sydämet reippaalla lämmöllä kypsiksi ja ruskeiksi välillä pannua ravistellen (pannusta ja paistolämmöstä riippuen noin 4-6 minuuttia).

Lusikoi za’atarjugurtti munakoisoille ja nostele päälle sydämet. Viimeistele annokset viikunoilla, granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla, pistaasirouheella ja chilisilpulla. Halutessasi voit valuttaa annoksille vielä hieman granaattiomenasiirappia. Tarjoile heti!

Veriappelsiinipasta

by Juulia on February 9, 2020 0 Comments

Veriappelsiinipasta avokadolla, chilillä, säilötyllä sitruunalla ja kevätsipulilla.

Veriappelsiini + pasta = ♥

Veriappelsiinisesongin aikana tuppaan syömään veriappelsiinia vähän kaikenlaisissa ruuissa: salaateissa, jälkkäreissä, puurossa, padoissa, paistoksissa… sekä pastassa! Muutaman vuoden takainen trendiruoka veriappelsiinirisotto ei jostain syystä ole ensitestin jälkeen jäänyt repertuaariin, mutta veriappelsiinipasta sen sijaan on.

Hedelmien laittaminen suolaiseen ruokaan on jotain, mitä en olisi kaikki rehut mieluiten yhteen sotkematta syövänä teininä kuvitellutkaan ikinä tekeväni, mutta onneksi nuoruuden ennakkoluulot ovat jo ajat sitten hälvenneet. Taannoinen kokeiluni paahdettujen viinirypäleiden ja uunifetapastan yhdistelmästä oli menestys, ja samoin kävi silloin kun ensimmäisen kerran laitoin alunperin salaatiksi väsäämäni verigreippi-fenkolisalaatin spagetin sekaan. Tästä jutusta löydät kootusti kaikki sitrushedelmiä hyödyntävät reseptini 🙂

Suolaan säilötty sitruuna

Yksinkertaisimmillaan veriappelsiinipasta valmistuu niin, että keitetyn pastan sekaan lorotellaan laadukasta oliiviöljyä ja lohkotaan yksi veriappelsiini per lautasellinen. Omasta mielestäni kaveriksi sopii loistavasti avokado, kevätsipuli sekä reilu annos vastarouhittua mustapippuria, sormisuolaa unohtamatta.

Tänään tuunasin perusreseptiäni kuitenkin muutamalla hauskalla lisällä: valkosipulilla, suolaan säilötyllä sitruunalla sekä ripauksella kuivattua chiliä. Valkosipulin ja chilin potkua säestää suolaan säilötyn sitruunan aromikas kirpeys ja lopputulos on kivasti öljyn ja avokadon ansiosta täyteläinen, veriappelsiinin ansiosta raikas. Ja mikä parasta, veriappelsiinipasta valmistuu siinä ajassa, kun pastan keittää.

Jos hedelmät sopii sunkin mielestä ruokaan, ei muuta kuin veriappelsiinipasta tekeille ennen kuin veriappelsiinisesonki tältä vuodelta päättyy 🙂

Veriappelsiinipasta

2:lle

vegaaninen

n. 200 g spagettia (ei munapastaa)

2 veriappelsiinia

2 pientä kypsää avokadoa

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 2 tl suolaan säilötyn sitruunan kuorta + 1 tl säilöntälientä

ripaus chiliä (tulisuusasteen ja maun mukaan)

2-3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

1 kevätsipuli

sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen (tarkista keittoaika paketista). Sillä välin kun pasta kypsyy, leikkaa kahdesta veriappelsiinista veitsellä kuoret irti ja paloittele hedelmäliha. Kerää talteen kaikki hedelmästä irtoava mehu. Itse tykkään säästää muutaman viipaleen pastan päälle koristeeksi. Kuutioi yksi avokado, puolita toinen ja viipaloi puolikkaat pastan päälle nostettavaksi viuhkaksi (tai kuutioi sekin pastaan sekoitettavaksi). Silppua kevätsipuli.

Silppua pieni määrä säilötyn sitruunan kuorta hyvin pieneksi kuutioiksi ja raasta valkosipuli sitruunankuoren sekaan. Valuta päälle veriappelsiineista irronnut mehu ja lisää lusikallinen suolaan säilötyn sitruunan säilöntälientä. Lisää vielä maun mukaan hieman kuivattua chiliä. Sekoita hyvin ja jätä valkosipuliseos odottelemaan pastan kypsymistä – suola ja happo pehmentävät raa’an valkosipulin makua hieman.

Kun pasta on kypsää, valuta se. Ota talteen puolisen desiä keitinvettä erilliseen kippoon. Sekoita kattilassa pasta, veriappelsiinin ja avokadon palat, kevätsipulisilppu, valkosipuliseos sekä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Lisää tarpeen mukaan pastan keitinvettä notkistamaan seosta. Nosta pasta lautasille ja viimeistele se muutamalla veriappelsiiniviipaleella ja avokadoviuhkalla. Itse rouhin päälle vielä mustapippuria ja lisään ehkäpä tässäkin kohtaa vielä vähän chilihiutaleita, sormisuolaa ja neitsytoliiviöljyä.

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla & vinkeä tahinikastike

by Juulia on January 5, 2020 7 Comments

Tältä näyttää paras konsanaan tekemäni kikhernesalaatti!

Tammikuu = salaattikuu?

Uusi vuosi lähti omalta kohdaltani käyntiin samoin, kuin moni moni muukin: salaattia himoiten. En vetänyt suuren suuria jouluähkyjä eikä meillä syöty jouluruokia tai herkkuja päivätolkulla. Onneksi! Sekä loppu-, että alkuvuoteen mahtui kuitenkin sen verran roskaruokapäiviä, että kehoni jokainen solu tuntuu nyt kiljuvan mitä vaan tuoretta ja raikasta.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, enkä nytkään ole varsinaisesti tekemässä mitään päätöksiä tehdä tammikuusta salaattikuukautta. Kaivelin kuitenkin ihan uteliaisuudesta omia reseptiarkistojani etsien täältä blogista vuosien varrella ideoimiani salaatteja mielitekojen inspiraatioksi 🙂 Ikävä kyllä, en ole ollut avainsanamerkintöjeni kanssa kovinkaan määrätietoinen tai johdonmukainen, eikä salaatteja ihan niin vaan etsittykään! Haulla ja avainsanalla “salaatti” löytyi vain muutama resepti, vaikka tiedän niitä olevan enemmän…

Kikhernesalaatti: salaatittoman salaatin perikuva!

Salaatti, salaatinkastike & avainsanaviidakko

Siis onko minun blogistani näin vaikea etsiä jotain spesifiä? Onpa noloa. Vuoden aloittaminen kaivelemalla läpi kuuden vuoden verran materiaalia salaattiartikkeleiden avainsanoja johdonmukaistaen teki kuitenkin lopulta ihan hyvää. Ensinnäkin tuli tehtyä havainto, että omat kokkailut ja juttujen sisällöt ovat selvästi ajan saatossa kehittyneet (lue: myötähäpeän määrä itseä kohtaan vähentyy kohti tätä hetkeä) ja toiseksi tuli harvinaisen selväksi, että blogin avainsanaviidakolle on tehtävä tänä vuonna jonkinlainen suunnitelmallisempi operaatio.

Lähdin aikoinaan rakentamaan blogini kategorioita enemmänkin raaka-aineiden kuin ruokalajien tai kokkaustapojen ympärille, ja strategiaa avainsanojen käytölle en sen kummemmin edes miettinyt. Ei siis ihme, että ne ovat välillä aivan mitä sattuu! Puolen tunnin aherruksen jälkeen täältä löytyy kuitenkin nyt jokainen salaatintapainen avainsanalla salaatti, sekä jokainen salaatin kastikkeeksi sopiva soossi avainsanalla salaatinkastike. Ehkä seuraavaksi pitää ottaa vuoroon varmaan pääruuat, alkuruuat, jälkiruuat… tai siis, tehdä ensin se strategia, tietysti 😀

Kuvassa on salaatin raaka-aineet, muttei salaattia. Kuten yleensä!

Kikhernesalaatti ja muut salaatittomat salaatit

Sekin tuli selväksi kaikkia blogini salaattireseptejä plärätessä, että en juurikaan harrasta salaatteja joissa on salaattia. Lehtisalaatti, jäävuorisalaatti, tammenlehtisalaatti, friseesalaatti, roomansalaatti… niitä ei tässä keittiössä juuri nähdä. Sen sijaan tykkään selvästi tehdä salaatteja joissa yhdistyy erilaiset hedelmät, marjat, vihannekset, juurekset ja palkokasvit. Erityisesti kikhernesalaatti näyttäisi olevan ikisuosikki – sitä löytyy vuosien varrelta useampanakin versiona!

Tämänpäiväinen kikhernesalaatti on tosin kaikista versioistani taatusti paras. Ihan tosi! Tähän salaattiin nimittäin tulee useampaa niin koukuttavaa raaka-ainetta että en pysy nahoissani: on suolaan säilöttyä sitruunaa, rapeksi paistettua halloumimurua, kapriksia… sekä vinkeän taustamaun tuovia fenkolinsiemeniä. Harvasta makuyhdistelmästä olen ollut niin innoissani kuin tästä.

Fenkolinsiemenet, chili, säilötty sitruuna, kaprikset sekä halloumimuru tekevät tästä kikhernesalaatista parhaan ikinä!

Edellämainittujen lisäksi salaatista löytyy toki myös niitä kehoni vaatimia rehuja: tomaattia, paprikaa ja lehtikaalia. Vinkeä, sopivan tulinen, suolainen ja ruokaisa kikhernesalaatti saa viimeisen silauksensa supertujulla kastikkeella, jossa on niin raakaa valkosipulia, säilöttyä sitruunaa, chiliä kuin tahiniakin. Kastikkeessa on myös aavistus anismaista aromia fenkolinsiemenistä. Kastike on yksinään maisteltuna varsin vahvan makuista, mutta kokonaisuudesta se tekee vastustamattoman! Jopa mieheni, joka ei niin pidä aniksesta, kelpuuttaa tämän soossin 😀

Reseptini riittää teoriassa neljälle… mutta koukuttavuusaste on ainakin itselleni sillä tasolla, että harvemmin tästä annoksesta jää meidän kahden jäljiltä mitään seuraavalle päivälle.

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla

4:lle

1 purkki kikherneitä (n. 200 g valutettuna)

n. 200 g kirsikkatomaatteja

1 paprika

1 reilun kokoinen kevätsipuli

n. 2 rkl pikkukapriksia / silputtua isoa kaprista

3-4 reilun kokoista lehtikaalinlehteä (n. 100 g)

200 g halloumia

1-2 rkl oliiviöljyä

Vinkeä tahinikastike:

1 sitruunan mehu (n. ½ dl)

1 pieni valkosipulinkynsi

2-2½ rkl tahinia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl vaahterasiirappia tms.

½ tl fenkolinsiemeniä

½-1 tl chilihiutaleita

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

1-2 rkl silputtua säilötyn sitruunan ja/tai veriappelsiinin kuorta

Valmista ensin kastike: purista sitruunan mehu salaattikulhon pohjalle. Raasta sekaan valkosipulinkynsi hienolla terällä. Sekoita mukaan tahini, oliiviöljy sekä vaahterasiirappi kunnes seos on tasaista. Mikäli seos tuntuu kovin paksulta, lisää sekaan teelusikallinen vettä tai sitruunamehua kerrallaan. Mikäli taas liian ohutta, lisää hieman tahinia (paksuuteen vaikuttaa käyttämäsi tahinin paksuus ja sitruunan happamuus). Hienonna morttelissa fenkolinsiemenet sekä chilihiutaleet ja lisää ne kastikkeeseen. Säädä chilin määrää sen mukaan kuinka tulista kastikkeesta haluat ja kuinka ytyä käyttämäsi chili on 🙂 Rouhi kastikkeeseen vielä reilusti mustapippuria.

Suolaan säilötyt sitrukset:

Mikäli käytät kastikkeeseen suolaan säilöttyä sitruunaa/veriappelsiinia, poista hedelmästä hedelmäliha ja pilko kuori sitten ensin ohuiksi suikaleiksi, sitten pieniksi kuutioksi. Suolaan säilötystä sitruunasta käytetään siis nimenomaan kuori! Sekoita säilötty sitrus kastikkeeseen. Suolaan säilötut sitrukset ovat mahtava makupommi tämän salaatin seassa, joten itse käytän niitä, kun niitä kotoani kerran yleensä löytyy 🙂 Säilön sitrukset itse (ohje suolaan säilötyille sitruunoille löytyy täällä ja veriappelsiineille täällä), mutta säilöttyä sitruunaa löytyy valmiina myös joistain isommista marketeista sekä pohjoisafrikkalaisia raaka-aineita myyvistä kaupoista. Jos et pääse säilöttyyn sitruunaan käsiksi tai et pidä siitä, hyvin tämä ruoka toimii kuitenkin ilmankin. Ihan samalle se ei tietenkään silloin maistu!

Salaatin valmistelu:

Kun kastike on valmis, valmista salaatti: huuhtele kikherneet ja valuta ne. Irroita lehtikaalista lehtiruodit ja hienonna loppu saksilla tai veitsellä. Viipaloi kirsikkatomaatit, kuutioi paprika ja silppua kevätsipuli varsineen. Sekoita vihannekset ja lehtikaali kikherneiden joukkoon. Hienonna kaprikset veitsellä ja lisää nekin salaattiin. Jätä kikhernesalaatti sitten odottelemaan halloumimurun valmistumista – lehtikaali saa tässä välissä tilaisuuden hieman pehmentyä kastikkeen seassa.

Teräspannulla paistaessa öljyä voi tarvita enemmän kuin teflonpannulla, mutta katsokaas vaan tuota pannun pohjaan tarttunutta herkkukerrosta! Halloumista tuli tässä pannussa lähes karamellisoitunutta…

Rapea halloumimuru:

Ota halloumi paketistaan ja huuhdo se. Taputtele pala talouspaperilla kuivaksi ja murenna se käsin paistinpannulle. (Olen itse paistanut halloumimurua sekä teräspannussa että teflonpannussa ja molemmat toimivat hyvin – teräspannuun piti vain lorauttaa hieman enemmän öljyä sekaan.) Murun ei tarvitse olla tasalaatuista, seassa saa olla niin isompia kuin pienempiäkin murusia. Lisää paistinpannulle muutama ruokalusikallista oliiviöljyä ja sekoita. Laita liesi sitten päälle keskilämmölle. Ruskista halloumimuru kullanruskeaksi välillä sekoitellen. Ole kärsivällinen, tässä voi kestää mutta lopputulos on sen arvoinen!

Riippuen hieman käyttämäsi öljyn määrästä, pannusta ja liedestä, juusto saattaa jossain vaiheessa näyttää siltä että se tarttuu pannuun tai ui ns. omassa liemessään. Kun paistamista kuitenkin vain kärsivällisesti jatkaa nostamatta lämpöä liian kovalle ja pohjia myöten sekoitellen, pannussa pitäisi lopulta olla kullanrapeaa halloumimurua. Halloumimuru on valmista ,kun pienimmät murut ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Isommissa muruissa saattaa silloin vielä näkyä vaaleampiakin kohtia mutta se on ok – mieluummin niin päin kuin että seassa olisi palaneita murusia!

Kikhernesalaatti on valmis, kun kippaat halloumimurun salaatin sekaan. Sekoita kaikki vielä ennen tarjoilua hyvin yhteen ja nosta rapealla halloumimurulla aateloitu kikhernesalaatti sitten tarjolle. Se on ihanaa juustomurun ollessa vielä hieman lämmintä, mutta myös vietettyään yön jääkaapissa. Siis mikäli jotain vain jää seuraavalle päivälle… ♥

Ps. Jos tahdot tarjota salaatin vielä lämpimämpänä, voit lisätä myös kikherneet pannulle rapeksi paistetun halloumimurun sekaan ennen molempien sekoittamista muuhun salaattiin. Toki myös koko salaatin voi kipata hetkeksi pannulle lämpiämään. Varsinaista kypsentämistä en rehuille saatikka kastikkeelle kuitenkaan tässä yhteydessä suosittele, salaatista häviää muuten raikkaus ja raa’an valkosipulin potku!