Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Food Market Herkku

vegaaniset kampasimpukatVegaanin kampasimpukat aka paistetut kuningasosterivinokkaat, paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla, kesätryffeliä, fritattua enokia sekä oliiviöljyhelmiä = melkoista luksusta ja ilmiselvää sunnuntairuokaa.

Perjantai = kiireetöntä shoppailua

En tiedä juuri mitään parempaa viikonlopun viettotapaa kuin kiireetön kokkailu. On ihana lopettaa työviikko siihen, että haahuilen hyvässä ruokakaupassa valikoimassa jotain jännää ja inspiroivaa viikonlopun aterioita varten. Viikonloppuna kun on arkea enemmän aikaa ja intoa testailla niitä vähän työläämpiäkin ruokaideoita!

Ruokakaupan, jossa viikonloppua varten pyörin pitää olla valikoimaltaan mahdollisimman monipuolinen eli ruokalöytöretkeilyyn suotuisa ja tietysti mieluiten kotimatkan varrella. Sellainen on minulle ollut jo parikymmentä vuotta keskustan Stockmannin Herkku, josta on vastikään kuoriutunut upouusi Food Market Herkku. Olen joko asunut tai ollut keskustan kulmilla töissä jo parikymmentä vuotta, joten Herkku on ollut minulle aina se keskeisin “herkkukauppa”.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan vuoden 2000 hujakoilla, kävin Herkussa vähän väliä ihmettelemässä sitä kaikkea ihanaa ja ihmeellistä, mitä sieltä löytyi. Muistan erityisesti, miten mahtavaa oli joskus saada joululahjaksi lahjakortti Herkkuun ja päästä kerrankin valikoimaan kauppakoriin kaikkea sitä, mihin ei opiskelijabudjetilla normaalisti ollut varaa. Herkun varaan olen myös laskenut aina, kun on pitänyt olla varma siitä että jokainen tarvitsemani raaka-aine varmasti löytyy ilman juoksentelua useammissa kaupoissa. Kyllä kuulkaa siis jännitti nähdä, miltä tuo vanha tuttu luottokauppa oikein näyttäisi remontin jäljiltä!

Lempiosastoni kaupassa kuin kaupassa: hedelmä- ja vihannesosasto.

Jaa että mitä? Vottosen suunnittelemia valmisruokia? Kyllä kiinnostaa valmisruoka yhtäkkiä tätäkin intohimoista kotikokkia.

Vanha inhokkini, ahdas ja pimeä “sipulikäytävä” ei näytä yhtään entiseltään – jipii!

Herkku-huolet

Erityisesti pelkäsin, että Herkun remppa olisi pelkkää pintaa ja että valikoima supistuisi uudistusten myötä. Julkista keskustelua seuranneena olen päätellyt, etten näine huolineni ole ollut ainoa. Meitä joille Herkku on rakas kauppa on ilmeisesti aivan käsittämättömän monta, enkä ole koskaan nähnyt ihmisten kommentoivan ruokakaupan uudistusta tai omistajan vaihdosta moisella tunteella! Toisaalta, kun remontin aikana kaupassa oli välillä hyllyä tyhjänä ja valikoimassa selkeitä puutoksia, hetken sitä itsekin mietti että mitähän tästä oikein tulee.

En kuitenkaan toivonut että Herkun valikoima olisi täysin entisensä: ne maailman toiselta laidalta lennätetyt muoviin käärityt eksoottiset hedelmät joita ällistelin parikymppisenä eivät enää tee vaikutusta. Sen sijaan innostun, kun bongaan hyllystä vaikkapa kotimaisen luomumyllyn mahdollisimman tuoreita emmerjauhoja.

Entisen sijaan toivoinkin Herkusta kauppaa, jossa satokauden tuotteet, lähiruoka, ekologisuus hävikin vähentäminen olisi kunniassaan. Tosin valehtelisin jos en myöntäisi toivoneeni myös löytäväni Herkusta edelleen kaikenlaista jännää sekä asiallista juustotiskiä (entisenä juustotiskiläisenä ja juustofanina juustotiski on minulle iso tekijä).

Kukas se sieltä sesonkihedelmien takaa kurkistaa? Satokausikalenterin Nata tietysti!

Food Market Herkku

Uusittu Food Market Herkku avattiin lokakuun lopulla ja sinnehän minäkin sitten kipitin heti avajaispäivänä pieni läpätys sydämessäni. Huoli rakkaan kaupan uudesta tilasta osoittautui turhaksi: valikoimassa korostuu ne kaipaamani satokauden tuotteet (kiitos mukaan vahvasti otetun Satokausikalenterin) ja Zero Waste -konsepti, mutta kaupan ilmettä on myös sekä raikastettu että avarrettu. Lisäksi Herkussa on rentoon kaupassa haahuiluun kannustavia pysäkkejä: kahvila sekä pieni bistro, jossa olenkin jo pysähtynyt välipalalla, viikonloppu-ostereilla tai lasillisella viiniä melkein jokaisella tähänastisella käyntikerrallani. On se vaan kivempi shoppailla ilman kiljuvaa nälkää!

Aika harva kauppa voi muuten kehaista tarjoavansa Michelin -tasoisen kokin ruokia, mutta Herkun Bistrosta saa parin vuoden takaisen Bocuse D’Or edustajamme, ravintola Palacen huippukokki Eero Vottosen kalakeittoa. Lisäksi kotiin voi ostaa mukaan hänen suunnittelemiaan Chefs-in-Season valmisruokia. Roomalaista levypizzaakin Herkusta saa, tosin sitä en ole vielä ehtinyt itse testaamaan.

Palvelutiskiä Food Market Herkussa on edelleen paljon: huimat 85 metriä. Jonotilanteen voi tsekata halutessaan netistä ja hypätä jonoon jo etukäteen matkalla kauppaan. En tiedä teistä, mutta hikoileminen toppatakissa siellä tiskin edessä toisten kyynärpäitä väistellen ei ole omia lempimuistojani vanhoista kultaisista Herkku-ajoista.

Zero Waste

Stockmannin aikoina merkittävä osa Herkun tappioista syntyi ruokahävikistä, eikä ihme. Se valikoimahan oli aivan älytön. Viimeisenä Stockmannin omistusvuotena Herkun tappiot olivat jopa 11 miljoonaa euroa, mikä on aivan käsittämätön summa näin taviskuluttajan näkökulmasta! Niinhän se toisaalta on kotonakin – ruokaa menee roskiin vuoden tasolla yllättävän isoja määriä vaikka me olemme itse sen kauppakassiimme lastanneet ja kotiin kiikuttaneet.

Minusta on tärkeää, että me kuluttajat pidämme ruokahävikkiä kurissa kotona, mutta totta kai se on tärkeää myös kaupan tasolla, missä kyse ei ole kiloista vaan tonneista. Food Market Herkussa hävikkiä pistetään kuriin 30% alennuksella tuotteille, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, mutta myös pitämällä tarkasti silmällä, mille on kysyntää ja mille ei.

Herkun mainetta kalliina kauppana sopii myös nykyään kyseenalaistaa: perustuotteiden hintoja on laskettu ja tämän mekin Juuson kanssa havaitsimme, kun tämänhetkinen lempijuustomme olikin yllättäen Herkussa lähiökauppaa halvempaa. Henkilökuntakin on yllättänyt ainakin minut iloisesti! Kysäisin viime käynnillä satunnaiselta hevi-osaston työntekijältä miten kauan ostoskoriini juuri nappaamat kuningasosterivinokkaat jääkaapissa säilyisivät, kun en pakkauksesta parasta ennen -päivämäärää löytänyt. Sieltähän se vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä (viikon) ja lisäksi keskustelimme hetken erilaisista tavoista vielä pidentää sienien säilytysaikaa.

Kylmäsavustettuun oliiviöljyyn olen täysin hurahtanut – pullo kustansi lähemmäs kaksikymppiä, mutta ostan sitä lisää heti kun se loppuu. Niin hyvää!

Oliiviöljyhelmet oli pakko ottaa myös testiin. Kaikenlaista ne keksii!

Viikonloppu = kiireetöntä kokkailua

Sain tämän yhteistyön myötä käytettäväkseni lahjakortin Herkkuun ja fiilis oli kyllä aivan yhtä innostunut kuin silloin parikymppisenä – mitäs kaikkea ihanaa sitä ostais? Lahjakortti ilmestyi kotiini juuri syntymäpäivieni alla, joten päätin hemmotella itseäni sen avulla samaan tapaan kuin silloin aikoinaan. Koriin päätyi mm. muhkeita kuningasosterivinokkaita (joita kokkasin ekan kerran viime keväänä ja joita olen siitä asti himonnut lisää), kaviaariksi naamioitunutta oliiviöljyä, kylmäsavustettua oliiviöljyä, kesätryffeliä (eka kerta muuten ikinä, että minä ostan aitoa tryffeliä!) sekä mustia valkosipuleita, joista en nykyään saa millään tarpeekseni.

Yksi suurimmista herkuistani joita en nyt napannut mukaan on kampasimpukka. Kampasimpukat kärsivät WWF:n kalaoppaan mukaan ylikalastuksesta varsinkin Välimerellä ja Pohjois-Amerikan rannikolla, joten olisi hyvä suosia Norjan rannikolla kasvatettuja tai merenpohjasta käsin kerättyjä kampasimpukkoja sekä MSC-merkittyjä kampasimpukoita. Kun näitä ei aina käsiinsä saa, niin vaihtoehto kampasimpukalle löytyy itseasiassa sienihyllyltä!

kuningasosterivinokasEiks mene ainakin ulkonäöllisesti melkein täydestä?

Vegaanin kampasimpukat?

“Vegaanin kampasimpukat” on ollut minulla testilistalla siitä asti, kun ensimmäisen kerran sain käsiini kuningasosterivinokkaita (mikä oli muuten Herkussa). Tuolloin tutkiskelin uteliaana, mitäs kaikkea näistä sienistä voisi tehdä. Kun vastaan tuli useampi resepti ns. vegaanin kampasimpukoista, oli kampasimpukkafanin tietysti päästävä testaamaan ideaa ensi tilassa.

Kuningasosterivinokkaan rakenne ja muoto onkin tähän kampasimpukkaleikkiin mahtava, sillä tuhdin kokoinen ja lähinnä vartta sisältävä sieni on helppo viipaloida juuri kampasimpukan kokoiseksi ja näköiseksi kiekoksi. Lisäksi sen mausta löytyy reippaasti umamia, ihan kuten kampasimpukoistakin. Eivät nämä “vegaanin kampasimpukat” aivan sitä syvintä kampasimpukkahimoani tyydytä, mutta se nyt ei pääpointti minulle olekaan – kasvikunnan vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille on minusta aina kiva tutkiskella! Umamia korostavassa liemessä muhineina ja pinnaltaan kultaisiksi paistettuina kuningasosterivinokkaat ovat joka tapauksessa upeaa tarjottavaa kelle tahansa herkkusuulle.

food market herkkuVasemmalla pikku “kampasimpukoiksi” sopiva luomukuningasosterivinokas, oikealla luomusiitake.

enokisieniViikonloppuna on aikaa myös hävikin vähentämiseen palsternakka- ja perunankuorisipsien muodossa.  Ja kun kerran fritataan, fritataan sitten enemmänkin – uppopaistettu enokisieni (Herkusta sekin) on nimittäin ihanaa!

feikki kampasimpukat

Lempilisukkeitani kampasimpukoille on risotto, mutta tällä kertaa mieleni teki lohturuokaa: muussia. Päädyin tekemään muussin perunan lisäksi paahdetusta palsternakasta ja annoksen viimeistelin kaikilla niillä jännillä lisukkeilla, joita kaupasta mukaani tarttui! Lopputulos: totaalista luksus-lohtu-sunnuntairuokaa!

(Mikäli tämä pitkä ja monimutkaisen oloinen keittiömaratonireseptini hirvittäisi teistä jotakuta, jutun lopusta löytyy ohjeesta pikaversio 😉 )

Vegaanin kampasimpukat & paahdettu palsternakkamuussi

Vegaaninen

2:lle

2-3 suurta kuningasosterivinokasta

2 dl vegaanista dashilientä (voit halutessasi oikaista kaupan valmiilla dashilla tai käyttää kasvislientä)

¾ dl puolikuivaa sherryä (tai valkkaria, miksei myös kuivaa omenasiideriä)

pikkuruinen ripaus jauhettua vaniljaa (alle ¼ tl)

1 tl agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

2 tl valkoista riisimisoa (shiromiso)

2 tl soijakastiketta

1 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä

½-1 tl (savu)suolaa

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

Paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla

1 reilun kokoinen palsternakka (n. 250 g)

2 jauhoista perunaa (n. 350 g)

2-3 valkosipulin kynttä

3-4 rkl ruuanlaittoon sopivaa kasvisrasvalevitettä

2 dl kaurakermaa

vettä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

1-2 tl (savu)suolaa

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta kirveliä

100 g friteerattuja enokisieniä / palsternakan kuoria tai valmiita juuressipsejä (*

1-2 kesätryffeliä

2 tl oliiviöljyhelmiä

1 rkl savustettua oliiviöljyä

*) Enokisienet voi friteerata etukäteen pienessä kattilassa, jossa on parin sentin syvyydeltä öljyä. Kuumenna öljy n. 170 asteeseen ja friteeraa sienet kullanruskeiksi erissä. Nosta valmiit sienet valumaan talouspaperin päälle ja mausta ne vielä kuumina suolalla. Itse tykkään fritata kaiken mahdollisen fritattavan silloin kun kerran alan frittailemaan, joten öljykattilaan päätyivät myös niin perunan kuin palsternakankin kuoret. ZERO WASTE! Jos et uskaltaudu uppopaisteluhommiin, voit tuoda annokseesi rapeutta myös ihan kaupan juures- tai perunalastuilla. Herkusta löytyy esim. koukuttavia tryffeli-perunalastuja!

Palsternakkamuussi:

Kuori palsternakka ja leikkaa se noin sentin paloiksi. Pyörittele palsternakka öljyssä ja levitä uunivuokaan. Heittele sekaan myös valkosipulin kynnet kuorineen. Paahda palsternakkaa 200 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen, kunnes kuutiot ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Huom! Nappaa valkosipulin kynnet pois heti, kun ne ovat pehmenneet ja kevyesti ruskettuneet, varo siis käräyttämästä valkosipulia.

Kuori ja lohko peruna ja laita se pieneen kattilaan kaurakerman kanssa. Lisää vettä sen verran, että peruna juuri ja juuri peittyy. Keittele perunaa miedolla lämmöllä kunnes se on kypsää. Nestettä ei saisi olla tässä vaiheessa kattilassa enää paljoa, kaada osa toiseen astiaan, mikäli nestettä on vielä runsaasti. Lisää kattilaan sitten paahdettu palsternakka ja kuoristaan puserreltu paahdettu valkosipuli. Soseuta muussi perunanuijalla niin, että sekaan jää vähän sattumia. Ohenna muussia tarvittaessa ylijääneellä keitinliemellä tai mikäli sitä ei ole, kiehautetulla vedellä. Kääntele sitten sekaan pieniksi paloiksi pilkottu musta valkosipuli sekä kasvisrasvalevite. Sekoita ja mausta suolalla, pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Vegaanin kampasimpukat:

Viipaloi kuningasosterivinokkaan paksut varret noin sentin kiekoiksi. Sekoita sherryyn umamipommit kombudashi, misotahna ja soijakastike ja mausta liemi agavesiirapilla ja vaniljalla. Jos sinulla on aikaa runsaammin, marinoi sieniä liemessä puolesta tunnista tuntiin. Laita kuumalle paistinpannulle sitten sienikiekot sekä reilun desin verran lientä. Neste alkaa poreilla, haihtua ja imeytyä sieniin – käännä sienikiekot ympäri kerran ennen kuin koko neste on kadonnut. Lisää pannulle sitten 2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä ja paista sienikiekkoihin kaunis pinta molemmin puolin.

Nosta sienet pannulta hetkeksi pois ja lisää pannuun loppu liemi. Anna nesteen kiehua kasaan pannulla, kunnes jäljellä on vain noin kolmannes. Ota pannu liedeltä ja nosta kuningasosterivinokaskiekot vielä pannuun uudelleen lämpenemään kuuman reduktion sekaan.

Annostele muussi ja “vegaanin kampasimpukat” lautasille. Lusikoi annosten päälle kokoonkeitetty liemi paistinpannulta. Viimeistelin itse annokset vielä super sunnuntailuksusruuaksi tuoreella kirvelillä, fritatuilla enokisienillä ja juuressipseillä, sekä kauppareissusaaliillani eli hauskoilla oliiviöljyhelmillä, lorauksella savustettua oliiviöljyä ja annoksella raastettua kesätryffelillä. Huh mikä setti!

feikki kampasimpukat

Pikaversio:
  1. Tee muussi ihan vaan potuista tai muuten juuri silleen mistä itse tykkäät
  2. Paista suolalla ja pippurilla maustetut sienikiekot pannulla kauniin ruskeiksi molemmin puolin (n. 5 min per puoli). Skippaa liemihommat tai pitäydy soijalla ja sitruunatilkalla ryyditetyssä kasvisliemessä.
  3. Tarjoile sienet muussin kera. Puserrus sitruunaa annoksille ja joku tuore yrtti sopii minusta tähän tapaan valmistetun annoksen piristeeksi.

Sieniä ja muussia, sitähän tämä ruoka loppujen lopuksi vain on 🙂

768 views

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

härkäpapupastaAromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

tuore härkäpapu

härkäpavut

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

härkäpapupasta

cocktail bitters

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

härkäpapupasta

härkäpapupasta

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

119 views

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

by Juulia 1 Comment
Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

katkarapupastaKatkarapupasta paellanhimoon

Mitä te teette ekana, kun palaatte matkalta kotiin? Minä kokkaan. No okei, en ehkä aivan ensimmäisenä jos saapumisajankohta on yöllä (paitsi toki silloinkin jos ei nukuta ja on nälkä), mutta melkeinpä poikkeuksetta kotiin pitää tulla kaupan kautta ja ajatus ateriasta viihdyttää minua koko matkan.

Kävimme syyslomalla Mallorcalla perheen kanssa juhlimassa äitini syntymäpäiviä. Matkaa oli odotettu pitkään ja hartaasti ja varsinkin itse olin haaveillut kovasti kaikenlaisista merenelävistä! Mustekalaa sainkin syödäkseni (lähinnä friteerattuna, heh) suorastaan kyllästymiseen asti, aah. Paellastakin puhuttiin pikkusiskon kanssa lähes joka päivä, mutta eihän me sitä silti lopulta syöty kertaakaan 😀

katkarapupasta

Paellapuutostila oli jokatapauksessa se matkan pienin harmi, sillä mahtuihan siihen reissuun aikapaljon isompiakin murheita. Sanottakoon vaan, että liput oli ostettu AirBerliniltä, niin arvaattekin jo varmaan loput. Varsinainen “halpamatka” Mallorcalle, sanon minä…

Onneksi reissu oli muilta osin mitä onnistunein ja säätkin suosivat meitä. Kotimatka jouduttiin kuitenkin koukkaamaan yötä myöten Arlandan lentokenttähotellin kautta ja kun aivan liian aikaisen herätyksen jälkeen päästiin lopulta kotiin, mielessäni oli edelleen se saakelin paella. Ihan niin hullu en silti minäkään ole, että alkaisin ensimmäisenä kotiin saavuttuani kuitenkaan paellaa väsäämään. Lautaselle päätyi sen sijaan jotain etäisesti paellaa muistuttavaa lohturuokaa: sahramilla, valkosipulilla ja chilillä maustettu katkarapupasta uunissa paahtuneiden kirsikkatomaattien kera. Johan unohtui se paellakin sitä särpiessä!

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

2:lle

n. 200 g tagliatellea

250 g kirsikkatomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

180 g isoja MSC-merkittyjä katkarapuja

3 isoa valkosipulin kynttä

50 g voita

1 miedohko chilipaprika

ripaus sahramia

1 dl kuivaa valko- tai roséviiniä

1 ruukku luomubasilikaa

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Sulata, huuhtele ja valuta katkaravut. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Lado kokonaiset kirsikkatomaatit pieneen uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä, lykkää ne sitten uunin ylätasolle paahtumaan. Laita iso kattilallinen reilulla suolalla maustettua vettä kiehumaan. Viipaloi valkosipuli ja chili ohuelti. Mikäli tulisuus arveluttaa, poista chilistä ensin siemenet. Laita valkosipuli, chili sekä reilu nipistys sahramirihmoja voin kanssa pieneen kasariin. Ala lämmittämään voita keskilämmöllä samalla, kun laitat pastan kiehuvaan veteen kypsymään.

Kun voi on kokonaan sulanut ja alkaa kuplimaan, laske lämpöä hieman ja jatka valkosipulin sekä chilin paistamista, kunnes kummatkin ovat pehmenneet. Väriä niihin ei kuitenkaan tarvitse tulla, tarkoitus on vain pehmentää valkosipulia ja antaa kaikkien ihanien makujen levitä kunnolla voihin! Lisää kasariin lopuksi viini ja jätä seos poreilemaan miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun tomaatit ovat saaneet reilusti väriä ja alkavat purskahdella rikki, ota ne uunista ja kippaa kasariin. Lisää sekaan myös katkaravut sekä basilikan lehdet. Mausta seos ripauksella suolaa ja pyörittele se varovasti sekaisin – varo kuitenkin rikkomasta tomaatteja liikaa.

Kun pasta on kypsää, valuta se ja sekoita kastike huolella siihen. Jaa katkarapupasta herkkusattumineen lautasille ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti!

PS.

On muuten ihana tulla siistiin kotiin kun on tehnyt matkaa toista vuorokautta. Ei ole mun kuvauspöytä yleensä näin tyhjä, mutta tuolloinpa oli – kiitos Juuso! Ei tarvinnut kuin nostaa lautanen pöydälle ja näppäistä kuva ja valoakin riitti vaikka lounas hieman myöhäiseksi venyikin. Totisesti, toisin on nyt 🙁

Tulin tänään töistä kotiin poikkeuksellisesti valoisaan aikaan ja hirveällä tohinalla yritin ehtiä kuvaamaan yhden reseptin, josta olen parhaillaan hirmuisen fiiliksissä. Annos oli kuvauspöydällä klo 14 eikä siitä kuvaamisesta tullut enää yhtään mitään. ÄÄH! Blogin alkuaikoina en tajunnut mitään luonnonvalon käytöstä ruokakuvissa ja näpsin tyytyväisenä kuvani tabletilla tiskipöydän kelmeässä valossa. Aika järkyttäviähän ne kuvat nyt minusta ovat, mutta silloin kelpasivat oikein hyvin.

On tämä pimeään aikaan vaan joka vuosi yhtä vaikea laskeutua, ihan muutenkin kuin ruokakuvausmielessä. Siispä toivotankin valoa itse kunkin viikkoon! Kynttilät palamaan ja glögiä lasiin niin kyllä se siitä, ainakin täällä 🙂

…lautasellinen pastaakin tosin jeesaa.

Pps. Matkalta tarttui toisenkinlainen ruokahimo messiin: pekoniin käärityt taatelit. Niistä väsäsinkin jo oman versioini + sellaisen vähän pidemmälle viedyn reseptin.

350 views

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

by Juulia 0 Comments
Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

Överit vai vajarit?

Taidan olla vähän taipuvainen hurahteluun – kun innostun jostain, innostun aina täysillä. On/off -nappula yllättää välillä itsenikin, niinkuin nyt vaikka risoton kanssa: risotto ei ole koskaan ollut mielestäni kovin ihmeellinen ruokalaji, mutta sitten kuului HURRRRR … ja nyt teen sitä kokoajan.

Henkilökohtainen kyllästymispiste ei ole vielä lähelläkään, mutta ehkä en teille lukijoille tuuttaa risottoreseptiä tämän jälkeen vähään aikaan (tässähän olis jo tää punaviinirisotto, ja sit tää risi e bisi -risottopuuro tuutattu ihan parin kuukauden sisällä). Tämän reseptin haluan kuitenkin vielä tässä pääsiäisen kynnyksellä jakaa. Kyseessä on niin sopivasti pääsiäisenkeltainen ruoka, jossa on vielä omaa suosikki juhlaruokaraaka-ainettani kampasimpukkaa, joten pakkohan se on!

Sahramirisotto kampasimpukoilla on itseasiassa se ainoa risotto, jota ennen tätä hurahdustani olen oikeastaan edes tehnyt. Entinen mieheni rakasti tätä ruokaa, joten kokkailin sitä aina kun halusin hemmotella häntä. Rakastan toki itsekin kampasimpukoita, joten kyseessä ei ollut koskaan mikään uhrautuminen – olisin vain mieluummin tehnyt simpukoiden alle vaikka pastaa samalla soossilla.

Itseasiassa … nyt kun oikein muistiani kaivelen, taisin välillä kokkaillakin tästä reseptistä “huijausversiota”, jossa korvasin risottoriisin orzolla eli jyväpastalla. Ehkäpä pitäisi herättää sekin vanha bravuuri takaisin henkiin?

Niin se ääni kellossa vaan muuttuu – rakkaille kampasimpukoille annan edelleen annoksessa kaiken kunnian, mutta kyllä se sahramilla aateloitettu risottopeti siinä allakin on melkoista herkkua ♥

Aniksen ystäville vielä pieni vinkki: välillä olen käyttänyt tässä reseptissä vermutin sijasta Pernod‘ta tai jopa Ouzoa, joita en tietenkään lotraa ruokaan samaa määrää kuin vermuttia. Noin puoli desiä anisviinaa on aika passeli loraus tässä määrässä. Koko anisviinamäärä kannattaa lisätä risottoon heti alussa, toisin kuin vermutti, jota yleensä lorautan risottoon pienen määrän vielä aivan lopuksi. Mikäli kokeilet vinkkiäni, muista lisätä tuolloin muun nesteen määrää noin desillä!

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita 4:lle

400 g risottoriisiä (esim. carnaroli)

100 g voita

3 valkosipulin kynttä

1 fenkoli

2 dl valkoviiniä

1,5 dl kuivaa vermuttia

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

n. 0,2 g sahramia

150 g sokeriherneen palkoja (tai 2 dl pakasteherneitä)

100 g parmesaania

ruukku kirveliä

suolaa, pippuria

12 kampasimpukkaa + nokare voita paistamiseen

Kuumenna kasvisliemi ja ripottele sekaan sahrami. Pidä lämpimänä. Nosta (sulatetut) kampasimpukat huoneenlämpöön ja taputtele ne kuiviksi. Silppua valkosipuli ja kuutioi fenkoli noin sentin paloiksi. Sulata puolet voista pinnoitetussa kattilassa ja kuullota fenkolia sekä valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää risottoriisi kattilaan ja sekoita niin, että jokainen jyvä saa voikerroksen. Hämmennä riisinjyviä kattilassa muutama minuutti, eli kunnes niiden reunat muuttuvat läpikuultaviksi.

Lisää desi vermuttia riisin päälle, ja sekoita kunnes neste imeytyy riisiin. Lisää sitten valkoviini, desi kerrallaan. Imeytä aina edellinen nestemäärä riisiin ennen seuraavan desin lisäämistä. Hämmennä riisiä puuhaarukalla tai lastalla pohjia myöten säännöllisesti, jottei se tartu pohjaan. Lisää seuraavaksi sahramilla maustettua lientä desi kerrallaan, edelleen kokoajan hämmentäen.

Noin kymmenen minuutin kuluttua riisi alkaa olla kypsää. Älä kypsennä sitä kuitenkaan täysin pehmeäksi, siihen kuuluu jättää pieni puruvastus! Lisää lopuksi kattilaan huuhdotut sokeriherneenpalot, loppu voi, loppu vermutti sekä parmesaani. Kuumenna vielä muutama minuutti, jotta voi sulaa ja herneenpalot lämpenevät. Tarkista risoton maku, ja lisää muutama rouhaisu mustapippuria sekä suolaa mikäli on tarvis. Risoton kuuluu olla hieman valuvaa, joten lisää tarvittaessa vielä hieman lientä, mikäli koostumus on liian paksu. Käskytä ruokailijat tässä vaiheessa pöytään odottamaan annostaan!

Sulata nokare voita valurautapannussa. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat kevyesti, ja paista niitä kuumalla pannulla kummaltakin puolelta noin minuutti – kuitenkin vain sen verran, että saat pintaan kauniin värin! Ylikypsät kampasimpukat ovat keittiösynti pahimmasta päästä, sanon minä!

Jaa risotto lautasille ja asettele vastapaistetut kampasimpukat sen päälle. Koristele ja mausta annokset vielä tuoreella kirvelillä.

Ps. kampasimpukoiden paistaminen kannattaa aloittaa vasta, kun risotto on viimeistelyä vaille valmis: sekä risotto, että kampasimpukat ovat parhaimmillaan HETI valmistuttuaan.

729 views