Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

by Juulia 10 Comments
Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

Vaimomatskuu

Vaimomatskuu 5 v.

Tämä blogi täyttää tänään VIISI VUOTTA! Vaimomatskuu, viisi vuotta. Miten se on mahdollista? Tuntuu samanaikaisesti siltä, että olen tehnyt tätä aina ja siltä, että se henkilö joka tämän blogin ekan jutun nettiin rykäisi, oli joku ihan muu. Kuinka paljon sitä voi viidessä vuodessa tapahtuakaan!

26.8.2013

Ekan juttuni kirjoitin hetken mielijohteesta pienen usuttamisen seurauksena, enkä juuri pysähtynyt tuolloin miettimään tekoni seurauksia. Olen aina rakastanut kokkailua ja viettänyt päiväni ruokaa miettien, laittaen tai syöden, joten idea reseptien kehittelemisestä ja muille jakamisesta yksinkertaisesti vain kuulosti minusta hauskalta! Blogeista en toki tiennyt hölkäsen pöläystä – en ollut lukenut oikeastaan mitään blogia –  mutta ehkäpä juuri siksi rohkeninkin omani aloittaa: ei ollut vertauskohteita. En myöskään ollut kirjoittanut mitään muiden luettavaksi sitten lopputyöni, mutta toisaalta en kirjoittaessani ajatellut, että kukaan päätyisi tekstiäni edes lukemaan.

Niinpä vain räpsin tabletilla muutaman tosi hienon kuvan (eka ruokakuvani alla), suolsin niiden oheen jonkinlaisen itseni esittelyn + reseptin ja painon julkaisunappia. Hupsista vaan!

Vaimomatskuu vm. 2013

Ekaa juttuani jaettiin Facebookissa useita satoja kertoja ja pian olinkin jo Cityn “toimituksellinen blogi” –  eli juttuni löytyi sivuston etusivulta ja niitä nostettiin jakoon sosiaalisessa mediassa. Tilanteessa oli puolensa ja puolensa: sain runsain mitoin lukijoita sekä sitä ah niin kovin tärkeää näkyvyyttä, mutta toisaalta sainpa myös runsain mitoin jos jonkinlaisia hassun hauskoja yksityisviestejä … enkä ollut varautunut kumpaankaan. Henkilö, joka ei ollut juuri blogeihin tutustunut muuttui varsin nopeasti henkilöksi, jonka blogia moni luki.

Seuraamuksia:
  1. Vaimomatskuu oli blogin nimeksi hauska läppä, kun ei kelaillut sellaisia, että joutuu esittelemään itsensä erinäisille ventovieraille viisi vuotta eteenpäin tällä läpällä.
  2. Lämmin ateria muuttui nopeasti itsestäänselvyydestä poikkeukseksi.

Niin kauan kun räpsin kuvia liesituulettimen valossa tabletillani ja käsittelin otokseni Insta-filttereillä, jutut syntyivät siinä kokkailun ja ruokailun sivussa. Mutta auta armias kun Vaimomatskusta kuoriutui perfektionistimatksuu ja kuvista piti saada aina vain parempia, tuli tarve harpata valmiilta alustalta omille sivuille ja investoida harrastukseen aina vain enemmän niin aikaa kuin rahaakin? Elämäntapahan tästä on tullut. Että sellainen pieni seuraamus yhdestä impulsiivisesta teosta.

Graafikkomatskuu vm. 2014! Ai että ne mun ekat WordPress -sivut olivat pro.

En toki valita! En enää osaa oikein kuvitella elämääni ilman blogia. Tämä on elämässäni ensimmäinen aivan oma juttuni, luomus, joka on syntynyt sekä luovasta tarpeesta että rakkaudesta ruokaan. Olin blogin aloittaessani päälle 30-vuotias ja elämäni kanssa hieman hukassa. Blogin kirjoittaminen sekä voimaannutti, että motivoi löytämään itseni. Kuka olen, mistä nautin, mitä osaan, mikä on minulle tärkeää, mitä elämältä haluan… niitä perusjuttuja, jotka on jokaisen hyvä selvittää ennemin tai myöhemmin itselleen.

Ruokakuvaus

Ruokakuvaamisesta on myös tullut salakavalasti minulle se taiteellinen ilmaisumuoto, jota opiskeluaikoinani yritin epäonnisesti etsiä. En ole koskaan saanut samanlaista paloa piirtämiseen, maalaamiseen tai muihinkaan ilmaisumuotoihin joita olen opiskellut, vaikka niistä toki nauttinut olenkin.

Valokuvaamistakin olen itseasiassa opiskellut, mutta silloin aikoinaan tuo opintosuoritus oli minulle lähinnä pakollinen rasti ja mieleen on jäänyt kuvaamisen sijasta enemmänkin pimiössä sähellys. Niistä opinnoista ei ruokakuvaamiseen ole siis juurikaan ollut etuja 😀 Nyt sormeni syyhyävät kameran ääreen päivittäin ja haaveilen ajasta, jolloin saisin toteuttaa itseäni viimeisen päälle, ajan kanssa ja kiireettä. Enpä olisi silloin 20 vuotta sitten filmirullaa pimeässä kopeloidessani arvannut tätä!

Ruokakuvausyritystä vm. 2014 (kesäkurpitsan muodomuutos)

Ruokakuvausyritystä vm. 2015 (paketoitu lanttu)

Ruokakuvausyritystä vm. 2016 (Onsen tamago)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2017 (Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuustokruunulla)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2018 (Mozzarella-melonisalaatti)

Kuka, miten, miksi?

Yksi asia ei vuosien varrella kuitenkaan ole muuttunut: en vieläkään osaa oikein ajatella sitä, että joku oikeasti lukee juttujani. Toki statistiikkani todistaa että juu, lukee, mutta se ei kuitenkaan oikein mene tajuntaan. Kirjoitan tässä kotisohvalla, kohellan keittiössä, lataan kuvia nettiin, painan taas kerran julkaisunappia ja siellä ruudun toisella puolella joku avaa selaimen, etsiytyy tavalla toisella sivulleni, lukee ja näkee tekoni. Ihan oikeasti.

Niinpä pyytäisin teiltä lukijoilta nyt pientä synttärilahjaa: jos sinulla on hetki aikaa, kertoisitko minulle miten eksyit sivulleni ja jos olet täällä vieraillut ennenkin, miksi tulet takaisin? Minkälainen ruuanlaittaja olet, onko jutuistani ollut joskus sinulle iloa tai inspiraatiota? Arvostaisin lyhyttäkin palautetta suuresti, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen te lukijat olette minulle edelleen pieni mysteeri!

Vaimomatskuu

Palautteen voi minulle lähettää ihan minkä viestimen kautta vaan – sähköpostilla, IG -viestillä, FB-viestillä, tai toki ihan tuon kommenttikentänkin kautta.

Kerrothan myös, mikäli olisit kiinnostunut tapaamaan ihan naamatustenkin hyvän oluen merkeissä! Minusta olisi nimittäin tosi hauskaa nostaa malja näille viidelle erityiselle vuodelle muutaman teistä kanssa. Tämä pieni ja rento oluenmaistelutilaisuus olisi Helsingissä klo 16 joko lauantaina 22.9. tai 29.9. ja koska haluaisin pystyä ihan oikeasti jutustelemaan läsnäolijoiden kanssa, on pöydässä tilaa lisäkseni viidelle. Palaan kiinnostuneille asiaan, kun saan käsityksen siitä montako teitä on ja kumpi päivä näyttäisi sopivan paremmin vastanneille 🙂

Mikäli et ehdi tai syystä tai toisesta tahdo palautetta antaa, ISO KIITOS joka tapauksessa kun olet. Blogini ei olisi tässä pisteessä, ellei teitä lukijoita olisi.

♥♥♥

225 views

Kuka?

by Juulia 5 Comments

vaimomatskuu

Hei! Olen Juulia, helsinkiläinen ruokahullu!

Kokkailu, hyvä ruoka ja juoma ovat minulle elämän ehdottomasti suurimpia nautintoja – jokainen päivä on täynnä tilaisuuksia syödä ja juoda hyvin! Ruoka on minulle kuitenkin paljon muutakin kuin herkuttelua: se on intohimoni, rakas harrastukseni, luovan ilmaisun väline ja tiivis osa jokapäiväistä elämääni aamusta iltaan. Kokkaillessa olen aina onnellinen.

Rakastan kokata kasviksilla, vastuullisuus, hävikin vähentäminen, eettisyys ja ekologisuus ovat minulle tärkeitä asioita. Luovuus, kokeilunhalu ja kekseliäisyys ovat myös tärkeitä raaka-aineita tässä keittiössä siinä missä sesongin tuoreimmat tuotteet, lähiruoka tai metsän antimet. Usein valmis annos on melkeinpä sivutuote tutkimusmatkailussa eri makujen maailmoihin; harvaa annosta laitan täysin samanlaisena kahdesti. Mistään ryppyotsaisesta pilkunviilauksesta ei kuitenkaan ole kyse! Tärkeintä on aina, että ruoka maistuu hyvältä ja että sitä kokatessa on hauskaa!

Jaa miten niin Vaimomatskuu?

Blogini sai alkunsa elokuussa 2013, jolloin ystäväni yllytyksestä kynäilin ensimmäisen reseptini (Kimchi-plättyjä!) hetken mielijohteesta City-lehden sivuille. Blogini nimen, Vaimomatskuu, keksin aivan yhtä lennosta, eräänlaisena itseironisena omana pikku vitsinä. Olin tuolloin vasta eronnut ensimmäisestä avioliitostani, enkä kokenut olevani minkäänlaista vaimomatskua yhtään kellekään. Tuota käsitteellä yleensä tarkoitettavaa varsin vanhanaikaista kodinhengettären perikuvaa muistutan ehkä lähinnä keittiössä, enkä oikeastaan sielläkään, sillä esim. tiskaus ei todellakaan kuulu bravuureihini. Siksi nimen omiminen itselle juuri tuossa elämäntilanteessa tuntui hyvältä läpältä.

Kun ensimmäiset juttuni lähtivät yllättäen leviämään sosiaalisessa mediassa vähän isomminkin, ei nimeä oikein sopinut enää vaihtakaan, vaikka realistisempi nimi tälle blogille voisikin olla esim. Syöppömatskuu. En ollut ajatellut sitä, että kukaan koskaan lukisi juttujani, tai että joutuisin esittelemään itseni blogini hassun hauskalla nimellä sen keksimisestä tähän päivään saakka vaikka missä vaivaannuttavissa tilanteissa 😀

Kaiken huipuksi kaverit kuittailivat, että et sitten voinut vain tehdä nettideitti-ilmoitusta kuten muut, piti oikein blogi perustaa itsensä markkinoille palauttamiseen? Niinpä niin… olisihan sitä nimeä voinut vähän miettiä pidempäänkin. Tässä sitä kuitenkin ollaan, jo päälle viisi vuotta Vaimomatskuna. Itse en enää nimen sisältöä ajattele blogini yhteydessä, vaikka ventovieraat ehkä omia ennakkoluulojaan tai johtopäätöksiään blogini nimestä vetelisivätkin. Ei, en ole blogini tai kokkailujeni vuoksi yhtään enempää vaimoksi sopiva tai epäsopiva kuin kukaan muukaan. Meistä kuka tahansa sopii vaimoksi, mikäli vain vaimoksi haluaa. Sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, ulkonäköön, siivous- tai kokkailutaitoihin tai mihinkään muuhunkaan epäoleelliseen katsomatta ♥

Yhteistyöt:

Teen mieluusti yhteistyötä arvomaailmaani sopivien yritysten kanssa. Yhteistyö voi olla sisältömarkkinointia, reseptien kehittelyä, ruokakuvausta tai sisällöntuotantoa sosiaaliseen mediaan. Voit olla yhteistyöasioissa yhteydessä minuun tai blogiagentuuriini Asennemediaan.

Yhteydenotot osoitteisiin:

vaimomatskuu(at)gmail.com

ulla(at)asennemedia.com

4 291 views