Paholaisen munamössö

by Juulia 0 Comments
Paholaisen munamössö

paholaisen munat

Paholaisen munat

Huomasin pääsiäisen alla, että vuoden takainen reseptini parsalla ja pekonilla silatuille paholaisen munille keikkui blogin luetuimpien juttujen kärjessä. Jaoin jutun uudelleen sosiaalisessa mediassani ja hämmästyin kuvasta saamieni viestien määrää – tällä munaruokaklassikolla on selvästi monen monta ystävää!

Pääsiäisen alla ostin myös kotiin pitkästä aikaa ison kennollisen vastamunittuja munia, ajatuksena tehdä niistä ainakin niitä paholaisen munia. Pääsiäiseni päädyin kuitenkin viettämään flunssassa. Niinpä kaikki suuritöisemmät kokkailuideani jouduttiin hyllyttämään. Sen sijaan puuhailin verkkaisesti keittiössä erilaisia vain vähän energiaa vaativia ruokakokeiluja: leivoin mämmileipää ja värjäsin kananmunia. Olen ihastellut erilaisia ruoka-aineilla värjättyjä kananmunia jo pitkään, mutta en ole jostain syystä päätynyt tekemään niitä itse. Nyt kun pyörin koko pitkän viikonlopun kotona lievästi sanottuna tylsistyneenä, käärin hihani ja keitin kolmenlaiset värjäysliemet: yhden sipulinkuorista, yhden hibiscusteestä ja yhden kurkumasta. Lopputuloksena meillä oli kotona kauniin sävyisiä kananmunia … ja ongelma, mitä kaikilla niillä kovaksi keitetyillä munilla lopulta oikein tehdä.

munamössö

Onneksi kovaksi keitetyt munat säilyvät hyvin, joten kun pahin flunssa oli ohitettu, olivat paholaisen munat taas mielessäni. Ongelmallista niiden tekeminen kuitenkin on, jos käytössä on supertuoreita munia kuten minulla. Olen aina aika kömpelö munan kuorija, mutta supertuoreiden munien ollessa kyseessä kuori ei millään suostu kaikista jäävedellä säikyttelystä huolimatta lähtemään keitetyn munan pinnasta repimättä mukaansa osaa valkuaisesta. Siinä jää kuulkaa valmiit paholaisen munat aika vähiin, jos täytettäväksi kelpuuttaa vain ne ehjät ja siistit valkuaiset…

Paholaisen munamössö

Niinpä sain idean nimeltä paholaisen munamössö! Joo, nimi ei ehkä ole kovin houkutteleva, mutta varsin paikkaansapitävä. Kyseessä kun on kirjaimellisesti munamössö, joka on tehty paholaisen munista. Ensin tehdään keltuaisista maustettua ja majoneesilla jatkettua tahnaa. Mutta sen sijaan, että keltuaismassa pursotettaisiin valkuaisille, valkuaiset silputaan ja sekoitetaan keltuaisiin. Tattadaa! Ei enää kananmunan kuorimisstressiä! Ei huolta rikkinäisistä valkuaisista! Minusta ideani oli sen keksimishetkellä suorastaan nerokas 😀

munamössö

Paholaisen munamössö osoittautui aivan yhtä herkulliseksi suupalaksi kuin ehjään valkuaiseen pursotettu keltuaismassakin olisi, onhan kyse kuitenkin prikulleen samoista muista tarjoiltuna vain eri muodossa. Munamössö maistuu tarjoiltuna leipäviipaleelta, palttoonnapilta tai ihan vain lusikoituna tarjoilukulhosta pilkotuille keitetyille perunoille. Itse päädyin kuitenkin lopulta pursottamaan sitä keitetyille uusille perunoille ja näin lopputulos näyttääkin yhtäkkiä kovasti paholaisen munilta 🙂

Paholaisen munamössö

n. 24-30 suupalaa

6 normaalikokoista luomumunaa

100 g luomupekonia

6-8 valkosipulin kynttä

1 dl majoneesia

2-3 rkl turkkilaista jugurttia

1 jalapeño

2-3 rkl ruohosipulisilppua

2-3 tl Dijon sinappia

2-3 tl raastettua piparjuurta

n. 1 tl (selleri)suolaa

1 tl savupaprikaa

1 tl rouhittua mustapippuria

maun mukaan Tabascoa

Tarjoiluun:

n. 2 rkl rapeaksi paistettua pekonia muruna

n. 2 rkl (kuivattuja) kapriksia

n. 2 rkl silputtua ruohosipulia

12-15 keitettyä pientä uutta perunaa

Keitä munat koviksi ja säikäytä jääkylmällä vedellä. Jätä kylmään veteen jäähtymään. (Oma tapani keittää munat on laittaa ne kylmään veteen, nostaa vesi kiehumispisteeseen ja laittaa ajastin kymmeneen minuuttiin siitä hetkestä kun vesi kiehuu. Veden kiehuessa laitan kattilaan kannen ja katkaisen lämmön, kymmenen minuutin kuluttua säikäytän munat.)

Munien jäähtyessä paista pekoni omassa rasvassaan tumman rapeaksi. Nosta viipaleet talouspaperoidulle lautaselle valumaan mutta säästä pekonin rasva pannulla. Pilko valkosipulinkynnet ja paista ne pekoninrasvassa miedolla lämmöllä siihen pisteeseen, että valkosipuli alkaa juuri ja juuri saamaan väriä. Älä päästä valkosipulia kärähtämään! Nosta sitten valkosipulikin valumaan talouspaperille.

Kun munat ovat jäähtyneet, kuori ne ja ota keltuaiset sivuun pieneen kulhoon. Muussa keltuaiset haarukalla ja sekoita niihin mausteet, majoneesi, jugurtti, ruohosipulisilppu, valkosipuli ja jalapeño, josta poistat ensin siemenet ja silppuat chilin sitten pieneksi silpuksi. Hienonna rapea pekoni joko veitsellä pieneksi tai surauta se muruksi tehosekottimen silppuriosalla. Säästä osa pekonista munamössön pinnalle ja sekoita loppu keltuaismassaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita – keltuaismassa saa olla varsin vahvan makuista, sillä valkuaisten lisääminen sekaan miedontaa kokonaisuuden makua. Silppua lopuksi vielä valkuaiset ja sekoita ne keltuaismassaan – tadaa, paholaisen munamössö on valmis! 

Tarjoilu:

Omasta mielestäni paholaisen munamössö maistuu parhaimmalle, kun se saa vetäytyä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin ennen tarjoilua. Jos aikomuksesi on pursottaa munamössö esim. perunalle, voit lusikoida massan pussiin ja nostaa pursotinpussin jääkaappiin (tai kylmälaukkuun) odottelemaan tarjoiluhetkeä. Sitten nips vaan saksilla pursotinpussin kärki pois ja trööttäilemään kun H-hetki koittaa. Mikäli tarjoilet munamössön perunanpuolikkailla kuten minä, keitä perunat napakan kypsiksi, puolita ne jäähtyneinä ja leikkaa vielä pohjasta pieni siivu pois. Näin perunanpuolikas pysyy kiltisti pystyssä tarjoiluastialla. Perunat kannattavat olla melko pieniä, jotta annos pysyy yhden-kahden suupalan kokoisena. Omat perunani viimeistelin ruohosipulilla, pekonimurulla ja kuivatuilla kapriksilla.

paholaisen munat

paholaisen munat

Vappupiknik!

Paholaisen munamössö on minusta mitä parhainta ruokaa esim. vappupiknikille: mössö vaan jääkaappiin edellispäivänä, piknikhetkellä jääkaapista kylmälaukkuun ja kylmälaukusta lautaselle. Tämä voisikin olla tämän vuoden kontribuutioni perinteiselle kaveripiirin vappupiknikille 🙂 Koska joukossa on reilusti kasvissyöjiä, vaihdan tietysti pekonin vegepekoniin tai rapeaksi paistettuun vegemakkaramuruun. Hyvä vaihtoehto piknikille on myös ricotta & tomaattitäytteinen galette!

Edellisvuosien ratkaisujani vappupiknikille tästä:

Mitäs teidän vappupiknikillä syödään?

143 views

Täyteläinen mätipasta

by Juulia 1 Comment
Täyteläinen mätipasta

mätipastaTäyteläinen mätipasta – kun mätileipiä on jo saanut kyllikseen

Mätiöverit

Kiitos joulun ja uudenvuoden, pakastimeni on ollut pullollaan mätiä viimeiset pari viikkoa. Tai no, oikeammin kiitos hattara-aivoni! Ostin nimittäin reilusti ennen joulua jo reilusti mätiä pakkaseen, se kun on suurta herkkuani. Halusin varmistaa, että sitä on varmasti tarpeeksi!

Sitten unohdin ostaneeni sitä jo reilusti … ja ostin LISÄÄ. Nyt onkin sitten mätiä saanut syödäkseen kerrankin kylläkseen ja koska tätä herkkua on ollut niin runsaasti talossa, olen myös lähtenyt laittelemaan sitä muuallekin kuin paahtoleivälle, blinille tai latke-perunaletulle.

lohen mäti

mätipasta

Se kaikkein viimeisin nokare piti syödä pois kuleksimasta tänään, vaikka todellisuudessa kehoni kiljuu kaikkea tuoretta ja raikasta – rehuja, ei mätiä. Koska jäljellä ei ollut mitään hirmuista määrää, tuli onneksi mieleeni mätipasta – siihen riittää ihan muutamakin ruokalusikallinen! Mätipasta kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta esimerkiksi Japanissa syödään mentaiko pastaa, johon tulee yksinkertaisimmillaan hieman mausteista turskanmätiä, voita, sekä mahdollisesti soijaa ja norileväsuikaleita. Minusta se kuulostaa ihanalta! Koska minä idiootti en kuitenkaan etsinyt tätä houkuttelevaa ruokalajia nenäni alle toissavuotisella japaninreissullamme, en tiedä miltä mentaiko maistuu. Todennäköisesti ihanalta, kuten kaikki mäti…

Onneksi kotiversio tästä maistamatta jääneestä ruuasta onnistuu nyt sillä lohenmätijämällä. Yksinkertainen ja varmasti herkullinen mätipasta syntyisi niinkin helposti, että keitettyyn pastaan sekoittaisi vain reilun nokareen voita, muutaman lusikallisen mätiä ja ehkä hieman soijaa sekä puristuksen sitruunaa. Koska me olemme kuitenkin nyt MINUN keittiössäni (yksinkertainen? Mitä se on?), laitan mätipastaani vähän muitakin kaappieni aarteita: iki-ihanaa ja tulisen sitruksista yuzukosho -tahnaa, hieman pehmeää ja mietoa shiromisoa, ruohosipulia ja crème fraîche -purkin jämät. Voinkin annan sulattamisen sijasta ruskistua rauhassa ihanan tuoksuvaksi ja karamellimaiseksi!

mätipasta

Vegaaninen versio tästä ruuasta syntyy merileväkaviaarilla, vegaanisella levitteellä (jota en tosin edes yrittäisi ruskistaa) ja kaura fraichella.

Täyteläinen mätipasta ruskistetulla voilla, yuzukosholla ja ruohosipulilla

n. 150 g spagettia tai linguinea

n. 40 g voita

1 tl shiromisoa

¼ tl yuzukosho -tahnaa

2 rkl crème fraîchea

n. 4 rkl (kirjo)lohenmätiä (kylmäsavustettu olisi muuten tässä ihanaa!)

n. 2 rkl ruohosipulia

(olisin laittanut mieluusti myös hieman silputtua norilevää, mutta sitä meillä ei nyt ollut)

Keitä pasta runsaassa reilusti suolatussa vedessä. Sillä välin kun se kypsyy, sulata voi keskilämmöllä pienessä pinnoitetussa kasarissa tai paistinpannulla. Jatka kuumentamista kokoajan sekoitelleen, kunnes voin kuplinta ja vaahtoaminen pikkuhiljaa hiljenee ja laantuu. Saman tien, kun voi muuttuu kullanruskeaksi, ota pannu liedeltä ja lisää sekaan yuzukosho, miso sekä ranskankerma. Sekoita hyvin ja lisää mukaan vielä puolet silputusta ruohosipulista sekä mädistä. (Voin ruskistamisesta voit lukea seikkaperäisen ohjeistuksen täältä)

Kun pasta on sopivan al dente, nostele se kastikkeen sekaan. Heitä perään muutama ruokalusikallinen pastan keitinvettä. Sekoita hyvin ja annostele. Viimeistele mätipasta lopulla mädillä ja ruohosipulilla. Älä pysähdy ottamaan annoksestasi kuvia, syö se heti!

linguine

181 views

Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

Olen jo vuosia seuraillut ruokamaailman trendejä henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tiuhaan ja tarkkaavaisesti. Eri medioita pläräillessä tietyt raaka-aineet, valmistustavat ja keittiöt nousevat  selkeästi esiin ja ennen kuin huomaakaan, tarjotaan jos jonkinlaista raakakakkua ja lehtikaalisipsiä lähes joka toisessa kahvilassa ja kaupassa.

Lähi-  ja sesonkiruuan noususuhdanne ilahduttaa ekologisista syistä, mutta jotkut trendeistä ovat erityisen sydäntälämmittäviä: erityisesti vaatimattoman ja arkisen puuron nousu ruokatrendien huipulle on minusta ihanaa. Vaihtelevat valmistustavat, luovat makuyhdistelmät sekä runsaiden lisukkeiden käyttö tekee tästä lapsuuteni lempiaamupalasta monipuolisen aterian, jota sopii särpiä vaikka aamusta iltaan.

Omia puurosuosikeitani ovat ohra- ja tattariuunipuuro, mamman ruispuuro (jota keiteltiin lähes tunti puuroruisjauhoista), sekä ihan perinteinen kaurapuuro – voisilmällä, kiitos.

Nuorempana olin tästä voisilmäasiasta melko tiukka; auta armias, että joku olisi sujauttanut puurooni mustikoita, saatikka banaania tai hilloa! Lisäksi puuro piti keittää ehdottomasti maitoon. Tuorepuuroja kotonamme syötiin myös – äidillä oli tapana laittaa jääkaappiin yön yli turpoamaan kupillinen ananasmurskaa erilaisten siemenien kera. Tapa tarttui minuunkin, tosin ananasta en tuorepuuroni pohjana enää käytä: siihen tuli lukioaikojen ananasdieetin jälkeen täysi yliannostus.

Nykyään minullekin maistuu makeampikin puuro, vaikka lempimarjani puuron päällä onkin kirpakka tyrni. Välillä on ihana latoa puurokulhoon vähän kaikkea: banaania, mustikoita, kookoslastuja, macaa, tocoa, chiaa, hamppua, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kookosöljyä, kanelia, vaahterasiirappia, mantelivoita… mitä kaikkea kaapeista nyt sattuu löytymäänkin.

Tykkään myös käyttää mahdollisimman paljon erilaisia hiutaleita. Tattari on ollut kestosuosikkini  kauran ohella lapsesta saakka, mutta ystäviksi ovat viime vuosina nousseet myös hirssi-, riisi-, ohra-, kvinoa-, speltti-, amarantti- sekä maissipuuro. Kaupoista löytyykin nykyään ilahduttavan laaja valikoima kaikenlaisia hiutaleita, jotka sopivat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville! Itselläni gluteeniallergiaa tai -yliherkkyyttä ei ole, mutta minulla on melkoisen monta ystävää joilla on – sitä tuleekin siis laitettua varsin usein ruokaa gluteenitonta ruokavaliota silmälläpitäen.

Urtekramilla on valikoimissaan liuta ihania puurohiutaleita, jotka ovat pikkuhiljaa täyttäneet kaappini. Osalla Urtekramin hiutaleista (hirssi-, täysjyväriisi- ja kaurahiutale) on sekä luomu-, että gluteeniton sertifikaatio, joten voin olla varma tuotantolinjan puhtaudesta ja tuotteiden turvallisuudesta niiden kaikkein allergisimpienkin illallis- tai aamiaisvieraiden suhteen.

Vakio-ostoksiani ovat gluteenittomat luomukaurahiutaleet, jotka sopivat puurojen lisäksi monenlaiseen leivontaan. Kaurahiutaleista löytyy myös isokokoisempi versio, joilla puuroon saa kivasti vähän erilaisen rakenteen. Isoista hiutaleista keittelemäni suolaisen kaurapuuron kruunaan parmesaanilla, oliiviöljyllä, paistetulla munalla ja ohueksi viipaloidulla kevätsipulilla –  muutama tippa chilikastiketta siihen päälle vielä ja avot!

Suolaisia puuroreseptejä suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan. Sormisuolalla silatun voisilmäpuuron suurena ystävänä ajatus vaikkapa juustosta puurokulhossani ei tunnu minusta yhtään oudolta, mutta ymmärrän toki niitä joita se epäilyttää.  Mikäli suolaisista puuroista innostuu enemmänkin, kannattaa guuglailla myös aasialainen aamupuuro, congee. Reseptejä tälle ruokaisalle riisipuurolle löytyy tusinoittain vaikkapa täältä 🙂

Tämänhetkinen lempihiutaleeni on congeeseenkin sopiva täysjyväriisihiutale (luomu + gluteeniton). Täysjyväriisihiutaleet sopivat minusta muutenkin erityisen hyvin suolaisiin puuroihin – käytänkin niitä nykyään itseasiassa hyvin usein eräänlaisessa risoton ja puuron yhdistelmässä. Näin kevään korvilla risottopuuroni on ollut enimmäkseen vihreän sävyinen: herneitä, pinaattia ja yrttejä pursuilevat kulholliset valmistuvat nopeasti, koostumusta on helppo kontrolloida, ja ihan risotosta menee!

 

Risottopuuroa ” Risi e Bisi” 2:lle

n. 50 g voita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 8 dl kasvislientä

3 dl Urtekram täysjyväriisihiutaleita

2-3 dl sulatettuja pakasteherneitä tai n. 150 g sokeriherneenpalkoja

suolaa, mustapippuria

3-4 rkl parmesaania

ruohosipulia sekä minttua

(+ vielä muutama nokare voita)

Sulata voi kattilassa ja kuullota silputtu sipuli sekä valkosipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi (n. 5  min). Lämmitä toisessa kattilassa kasvisliemi. Kaada täysjyväriisihiutaleet sipulin sekaan ja pyörittele kauttaaltaan voissa. Lisää hiutaleiden sekaan reilu puolet kasvisliemestä ja keitä puurohiutaleet lähes kypsiksi. Lisää kattilaan herneet (pakasteherneet voit lisätä ihan jäisinä, sokeriherneenpalot kannattaa huuhtoa ja vaikkapa hieman pilkkoa pienemmäksi).

Lisää loppu kasvisliemi vähän kerrallaan puuron koostumusta tarkkaillen – lopputuloksen pitäisi olla lusikoitavan puuromaista, ei kuitenkaan mitään sementtipuuroa! Kun riisihiutaleet ovat täysin kypsiä, ja herneet lämmenneitä mutta vielä hohtavan vihreitä, on aika viimeistellä risottopuuro. Raasta kattilaan muutama ruokalusikallinen parmesaania ja tarkista sen jälkeen suola. Saatat kaivata puuroosi vielä suolaa (ainakin jos olet sellainen suolahirmu kuin minä), mutta pippuria ja silputtua minttua sekä ruohosipulia kannattaa ainakin lisätä reilusti! Itse sekoitan risottopuuroon vielä viime tipassa hieman ekstravoita.

Lautasellinen kevättä!

193 views