Rosmariini-mantelinäkkäri & pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

Rosmariini-mantelinäkkäri & pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Earth Control

mantelinäkkäriRosmariini-mantelinäkkärit & pähkinäiset chili-suklaa knäkkärit = yksi ratkaisu pähkinänhamstrausongelmaani

En tiedä teistä, mutta minä rakastan erilaisia pähkinöitä ja siemeniä! Olen niihin itseasiassa niin hulluna, että kaappeihini kerääntyy helposti laajakin kokoelma jos jonkinmoista pähkinäsekoitusta, snackmixia ja mantelipussia.

Rakastan siemeniä, pähkinöitä, manteleita ja erilaisia kuivattuja hedelmiä niiden monipuolisuuden takia tuolla reseptiikan puolella, mutta toki myös välipalana – niinpä pusseja löytyy aina useampi myös työpaikaltani. Monesti ostan kiinnostavan näköisiä pähkinäsekoituksia tai kivan salaattimixin kotiin ihan vaan varmuuden varalta, kun en muista, mitä kotoa jo löytyy.

mantelinäkkäriPaahdetut ja suolatut mantelit = lempparia!

Välillä havahdun pähkinän ja mantelin hamstraustilanteeseeni, kun keittiönkaappia avatessa vastaan vyöryy useampikin avattu pussi. Tuolloin pähkinöitä, siemeniä ja manteleita löytyykin vähän aikaa niin salaatin, puuron kuin keitonkin päältä ja pohdin muutenkin aktiivisesti, mihin kaikkeen niitä voisikaan vielä upottaa!

Mikäli leipoisin useammin, erilaisten pussien jämät päätyisivät varmasti pitkälti leipiin, sämpylöihin, pikkuleipiin ja piirakoihin. Innostun kuitenkin leipomaan verrattain harvakseltaan, joten tässä köökissä pähkinät päätyvät useammin jonkinlaiseen suolaiseen ruokaan. Varsinkin monia kasvisruokia on kiva täydentää pähkinöillä proteiinipitoisemmiksi. Hyväksi havaittuja käyttökohteita ovat mm. erilaiset kasvispihvit ja -pyörykät sekä aasialaistyyppiset nuudelisalaatit ja curryt. Kesällä hurahdin täysillä kylmään ajo blanco -keittoon, jonka pääraaka-aine on manteli, ja onpahan sitä tullut tehtyä myös pähkinäistä pizzaa! Syyssilakkakauden aikana lempi kalaohjeitani on siemenkuorrutetut silakat.

Erilaisia pähkinäisiä lisukkeita ja tahnoja, kuten pestoa, saksanpähkinächorizoa, dukkah‘ia sekä viimeisimpänä villityksenäni pähkinäistä kukkakaalimurua teen myös paljon. Jep, täällä ollaan aivan pähkinöinä pähkinöihin (ja siemeniin, ja manteleihin…) ♥

earth control nuts choco

earth control salty almonds

Tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni raaka-aineena ovat Earth Controlin uutudet, Salty Almonds sekä Nuts & Choco. Olen ollut jo jonkin aikaa aivan hulluna Earth Controlin rapeaksi paahdettuihin kikherneisiin, sekä seokseen, jossa on paahdettuja ja suolattuja härkäpapuja, joten tuotevalikoima on minulle jo entuudestaan hyvinkin tuttu.

Erilaisia pähkinöitä ja tumma suklaa -hippuja sisältävä Nuts & Choco saa minulta pisteet duunieväskategoriassa, silloin harvoin kun minun nimittäin tekee mieli suklaata, olen lähes poikkeuksetta töissä. Suklaaherkuttelu ei kuitenkaan lähde lapasesta, kun syö kourallisen tätä seosta suklaapatukan sijasta! Suolatut mantelit taas ovat ruuanlaitossa vakioraaka-aineitani – niitä on oltava kaapissa aina.

Niin hyviä kun kummatkin tuotteista ihan sellaisenaan ovatkin, halusin kuitenkin lähteä kokkaamaan niillä jotain. Kun tuossa aiemmin tuli jo mainittua, etten ole kovin kummoinen leipuri, päätin jääräpäisesti leipoa jotain: taannoin bongaamaani todella yksinkertaisen oloista kolmen raaka-aineen mantelinäkkäriä! (Vai onko se kräkkeri? Kräkkeri-näkkäri-knäkkäri?) Ehkä sitä leipoisi useammin, jos pysyttelisi vain näissä superhelpoissa ohjeissa 😀

chili suklaaSuklaaseen dipattu Choco & Nuts -kräkkeri maustetaan chilillä, kardemummalla, kanelilla ja timjamilla.

mantelinäkkäriRosmariini-mantelinäkkäri maistuu ihanalle viikunan ja pehmeän vuohenjuuston kera

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään mantelijauhoa kokonaisten manteleiden sijaan, mutta äkkiäkös nuo mantelit nyt surattaa jauheeksi. Muutoin resepti on kyllä harvinaisen helppo: ensin valmistetaan pellavansiemenistä seosta sitova “lima”, johon jauhetut mantelit ja mausteet sekoitetaan. Pieni määrä öljyä takaa lopputuloksen rapeuden, mutta muuta näihin näkkäreihin ei sitten tulekaan!

Ohjeesta innostuneena testasin metodia myös Nuts & Choco -seokseen ja hyvän lopputuloksen saatuani lähtikin seuraavaksi maustaminen vähän lapasesta. Ihan kolmen raaka-aineen näkkäriksi en lopputuloksiani siis voi kutsua, vaikka perusohje sisältääkin edelleen vain pellavansiemeniä, manteleita/pähkinöitä, vettä sekä öljyä.

Rosmariini-mantelinäkkäri

1 pellillinen

150 g Earth Control Salty Almonds -manteleita

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl tuoretta rosmariinia / ½ tl kuivattua rosmariinia

(½ tl suolaa)

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja rosmariini. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha mantelit tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät kuitenkaan haittaa. Lisää manteleihin pellavaseos ja sekoita kaikki yhteen tasaiseksi massaksi. Mausta massa halutessasi vielä ekstraripauksella suolaa.

Kumoa seos leivinpaperille ja taputtele se kostutetuilla käsillä paksuksi levyksi. Aseta levyn päälle toinen leivinpaperi ja kauli seos muutaman millin paksuiseksi levyksi papereiden välissä. Irroita varovasti päällimäinen leivinpaperi ja jaa levy taikinapyörällä tai veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mantelinäkkäri paahtuu sopivaksi 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttissa. Pelti kannattaa kääntää puolivälissä paistoa kerran ympäri ja vahtia muutenkin uunia hieman – reunapalat saavat nopeiten väriä. Ne voi halutessaan napsia pelliltä pois jo aiemmin, jos ne uhkaavat muuten saada liikaakin väriä. Mantelinäkkäri on valmista, kun se on kauttaaltaan rapea ja kullanvärinen.

Tarjoile rosmariini-mantelinäkkäri esim. vuohenjuuston, rosmariinin ja viikunoiden kera.

mantelinäkkäri

Pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

1 pellillinen

1 pussi Earth Control Choco Nuts -seosta

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1rkl saksanpähkinäöljyä (tai muuta aromikasta pähkinäöljyä)

1 tl kanelia

½ tl kardemummaa

1 tl chilihiutaleita

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja mausteet. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha suklaa-pähkinäseos tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät haittaa. Lisää jauheeseen pellavaseos ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Tasoita seos leivinpaperille samoin kuin manteli-rosmariininäkkäri ja paahda kräkkereitä 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Pidä peltiä silmällä paistaessa, jotteivät reunapalat paahdu liikaa.

Halutessasi voit vielä dipata pähkinäiset chili-suklaakräkkerit toisesta päästään sulatettuun tummaan suklaaseen ja ripotella suklaalle vielä muutaman sormisuolakiteen, hieman chiliä ja vaikkapa tuoretta timjamia! Tarjoilin suklaaseen dipatut kräkkerit tuoreen luumun kera – timjami, chili, lämmittävät mausteet ja pähkinä sopivat minusta luumun kaveriksi mitä erinomaisimmin näin syksyllä.

Valmiit kräkkerit säilyvät huoneenlämmössä muutaman päivää; itse säilytän ne mieluiten lasipurkissa.

choco chili cracker

pähkinä näkkäri

Edelliset Earth Control -reseptini löytyvät täältä:

Sipsihullun sipsileivät

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Lisää reseptejä löydät Earth Controlin FB-sivuilta! 🙂

232 views

Pataruokaa: voipapuja ja pecorinoa

by Juulia 37 Comments
Pataruokaa: voipapuja ja pecorinoa

pataruokaa

Pataruokaa

Meri-Tuuli Lindströmin uunituore Pataruokaa -kirja on poltellut näppejäni jo viikkoja pääsemättä kuitenkaan tarkempaan syyniin. Olen odotellut kirjan valmistumista uteliaana jo vuoden verran, osallistuin nimittäin Meri-Tuulin ja kirjan superlahjakkaan kuvaajan Kreetta Järvenpään järjestämään ruokakuvausworkshopiin viime syksynä ja kuulin projektista tuolloin ensimmäisen kerran 🙂

Sekä Meri-Tuulin että Kreetan Instagramista on saanut seurata toinen toistaan houkutteleviempien reseptien muotoutumista upeiksi ruokakuviksi, joten olen tiennyt varsin hyvin mitä on odotettavissa. Koska hyvän kanssa ei minusta kannata hätiköidä, kirjan luettavaksi saatuani halusin odottaa sitä sopivaa rauhallista hetkeä, jolloin pystyn tosissaan tutkimaan sen kannesta kanteen keskeytyksettä. Sitä tässä sitten on odoteltu! Viime viikolla jouduin kuitenkin jäämään päiväksi kotiin potemaan flunssaa ja ykskaks pystyin antamaan kirjalle vihdoinkin sitä jakamatonta huomiota, jota se mielestäni ansaitsee.

voipapu

Minusta on hauskaa huomata, miten erilaiset asiat kiinnittävät eri ihmisten huomiota – Hannan Soppa -blogissa on nimittäin juuri tehty tästä samasta kirjasta hänelle ensimmäisenä silmiin osunutta palsternakkapataa, kun itselleni sivuilta hyppäsi ekalla pläräyksellä esiin houkuttelevimmin Voipapua ja pecorinoa -ohje.

Olisi hauskaa joskus pysähtyä pohtimaan ja yrittää tiedostaa, mikä minun katsettani ohjaa. Työni on varsin visuaalinen ja olen erilaisten kuvien kanssa tekemisissä jatkuvasti, mutten silti arjessa pysähdy pohtimaan omaa havainnointiani läheskään niin usein kuin alallani olevan ihmisen ehkä sietäisi! Oliko se joku katseeni pysäyttävä ohjeen otsikossa, kuvissa väreineen ja sommitelmineen, vai silkkaa sattumaa?

Itse jouduin oikein etsimällä etsimään Hannan katseen pysäyttänyttä palsternakkapataa kirjasta, kun taas aukeama, jolla voipapupata majailee tuntuu aukenevan kirjasta minulle kuin itsestään. Voisikohan joku keittiöpsykologi laatia meille ruokanörteille omat horoskoopit ruokakirjoista silmään ekanan osuvien reseptien pohjalta? Ja mitähän tämä papuja, kirsikkatomaatteja, valkosipulia ja yrttejä sisältävä rusiikkisen yksinkertainen, miedossa lämmössä pitkään viihtyvä pata minusta kertoisi? 😀

pataruokaa

Iltasatuja ja linnoja

Olen lukenut keittokirjoja lapsesta asti (jolloin rakentelin niistä tosin myös linnoja, patsaita ynnä muita viritelmiä), enkä kovin usein törmää sellaiseen kirjaan, josta haluaisin tehdä lähes jokaisen reseptin – ja vieläpä sellaisenaan, sooloilematta omia ideoitani reseptin sekaan. Tuppaan käyttämään keittokirjoja ja reseptejä nimittäin yleensä inspiksenä, en minä niitä siis kokatessa lue vaan iltasaduksi!

Pataaruokaa -kirjalla on siis jo nyt melko poikkeuksillinen paikka kotonani: se ei ole kirjahyllyssä, vaan työpöydälläni ja sen sivuilla on jo roiskeita ties mistä soosseista ja liemistä. Ensimmäiset roiskeet tulivat tietysti tästä papupadasta, jota täydellisempää flunssaruokaa en just nyt taida edes keksiä! Koska hoksasin laittaa pavut likoamaan edellisenä iltana, valmistui tämä ruoka kuin itsestään uunissa samalla kuin potilas levytti sängyssä kirjan kanssa. Sen verran jouduin reseptistä joustamaan, että käytin voipapujen sijasta tavallisia valkoisia papuja, joita kotoa löytyi jo valmiiksi. Maussa ei onneksi suuren suurta eroa voipavun ja valkoisen pavun välillä ole, mutta pienemmän kokonsa puolesta pata valmistui valkopavuilla ohjetta hieman lyhyemmässä ajassa.

Voipapuja ja pecorinoa Pataruokaa -kirjan mukaan

4:lle

5 dl kuivattuja voipapuja (tai valkopapuja!)

5 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

7 dl kasvislientä

400 g kirsikkatomaatteja

4 oksaa tuoreita yrttejä, kuten timjamia, oreganoa, meiramia tms.

2 rkl oliiviöljyä

Viimeistelyyn:

3 lehtikaalin lehteä (n. 6o g)

100 g pecorinojuustoa

suolaa

rapeaan leivänmuruun:

3 palaa vanhaa vaaleaa leipää (tai 3 dl japanilaisia pankojauhoja)

½ tl fenkolinsiemeniä

1 valkosipulin kynsi

3 rkl oliiviöljyä

½ dl hienonnettuja tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, oreganoa ja timjamia)

suolaa

Huuhtele pavut ja laita ne likoamaan runsaaseen veteen yön yli. Valuta pavut ja huuhtele runsaassa vedessä. Kuori valkosipulit ja murskaa niitä kevyesti veitsen lappeella.

Laita pavut pataan, ripottele päälle suola ja lisää kasvisliemi. Asettele valkosipulit, tomaatit ja yrtit papujen päälle, valuta viimeiseksi oliiviöljy pataan ja laita uuniin. Paahda 200 asteessa grillivastuksia käyttäen noin 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ja valkosipulit ovat ruskistuneet.

Nosta pata ulos ja laske lämpötilaa 140 asteeseen. Paina kevyesti lusikalla tomaatit ja valkosipulinkynnet papujen sekaan ja nosta pata takaisin uuniin. Anna hautua ilman kantta noin 2-3 tuntia tai kunnes pavut ovat pehmeitä. Tarkista välillä, että nestettä on tarpeeksi ja lisää tarvittaessa tilkka vettä.

Kun pavut ovat kypsiä, tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa. Pese lehtikaalit ja revi ne suupaloiksi, heitä lehden kova keskiruoti pois. Kääntele lehtikaalit kuumaan pataan ja nosta vielä 5 minuutiksi uuniin pehmenemään.

Nosta pata pöytään ja veistele tai raasta päälle pecorinoa.

Padan voi viimeistellä lautasella vielä rapeilla leivänmuruilla, joita itse en potilaana jaksanut poikkeuksellisesti vääntää.

Rapeat leivänmurut:

Kuivaa leipää yön yli keittiön pöydällä tai uunissa 120 asteessa, kunnes se on kokonaan kuivaa. Murenna leipä tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja jauha karkeaksi muruksi. Jauha fenkolinsiemenet morttelissa.

Kuori valkosipulin kynsi ja leikkaa se puoliksi pituussuunnassa. Paina murskaksi veitsen lappeella. Laita valkosipulit ja öljy pannuun ja kuumenna keskikuumaksi. Paahda valkosipuleita hetki. Levitä leivänmurut ohueksi kerrokseksi pannulle ja ripottele päälle fenkolinsiemenet. Nosta lämpötilaa ja paahda murut kullanruskeiksi aina välillä ravistellen pannua. Kun leivänmurut ovat kauniin kullankeltaisia, lisää yrtit ja kääntele nopeasti seokseen. Mausta ripauksella suolaa ja kumoa muruseos lautaselle jäähtymään.

Jälkikäteen täytyy kyllä sanoa, että tuo rapea leivänmuru jäi kovasti houkuttelemaan! Fenkoli on mielestäni ihana mauste ja toimii loistavasti niin papujen kuin tomaattienkin kanssa. Pata maistui kuitenkin todella ihanalle ja mikä parasta, siitä riitti syötävää vielä seuraavallekin päivälle! …eikä tarvinnut pelätä muuten pariin päivään Draculaakaan 😀 ah, rakastan pitkään hautunutta valkosipulia!!!

4 382 views

Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

by Juulia
Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

Sain kesällä testiin kaksi upeaa roséviiniä Vino Nostrumilta, Italialaisen artesaaniviinin nettikaupalta. Ròdon Chiaretton testailusta ja ruokayhdistelystä raportoinkin jo aiemmin, kun kehittelin tälle marjaiselle ihanuudelle ruokaa karamellivoissa pyöritellyistä perunoista ja ahvenista.  Tänään raportointivuorossa on Il Marinetto.

Koska haasteet ovat mielestäni ihania, halusin laittaa näille kahdelle varsin erityyppiselle roséelle ruokaa samoista kesäisistä aineksista, ahvenista ja uusista perunoista. Molempia viinejä maistelin kuitenkin molempien ruokien kanssa – mitens sitä muuten kehittyisi näissä yhdistelyhommissa kuin testailemalla mahdollisimman paljon?

Tarpeeksi ryhdikäs ja luonteikas rosé on grillikauden moniottelija.

Ròdon oli näistä kahdesta selvästi kevyempi ja marjaisampi, Il Marinetto sen sijaan kuin nuorta punaviiniä roséen valeasussa. Niinpä lähdinkin suunnittelemaan Il Marinettolle reilusti tuhdimpaa ruokaa, josta löytyy niin tulisuutta, suolaisuutta kuin kevyttä savuisuuttakin. Eräänlaista pizzaahan sitä tuli sitten lopulta tehtyä 🙂

Il Marinetto tulee Calabrian alueelta, Etelä-Italiasta Sergio Arcurin viinitilalta, ja se tehdään alueelle typpillisistä caglioppo-rypäleistä. Viini on vahvempi, tummempi ja tanniinisempi kuin mikään aiemmin maistamani rosé. Puolukan ja karpalon kirpeät aromit, hapokkuus, selvät tanniinit ja hienovarainen suolaisuus tekevät viinistä poikkeuksellisen elämyksen, johon en ollut lainkaan varautunut. Kiehtovaa, että rosé voi olla tällaistakin!

Makeahkon karamellivoipläjäykseni kanssa Il Marinetto ei päässyt ihan oikeuksiinsa, jonka vuoksi päätin väsätä sille kaveriksi jotain reilusti tuhdimpaa ruokaa. Il Marinettoa suositellaan nautittavaksi pizzan, makkaroiden ja pastan kaverina, ja viinintuntija-pikkusiskoni kanssa tovin maisteltuamme arvioimme sen pärjäävän hyvin vahvojenkin makujen kanssa.

Koska olin päättänyt väsätä ruuan samoista raaka-aineista kuin edellisenkin, päädyin tekemään pizzani pohjattomana – taikinan sijaan pohjaksi ladottiin kerros perunasiivuja. Jotta siivut pysyisivät kiltisti yhdessä, raastoin niiden sekaan juustoa ja voitelin vielä koko komeuden munalla.  Suolaisuutta ja savua pizzaan toi ihana italialainen savujuusto, scamorza.

Kuivattu oliivi, rosmariini, chili, ahvenfileet sekä naattipesto viimeistelevät perunapizzan oivalliseksi kaveriksi ryhdikkälle Il Marinettolle. Testasin viiniä myös bbq-kastikkeessa marinoitujen karitsanribsien sekä grillatun perunapizzan kanssa: eipä ollut tämä rosé moksiskaan vaikka soossini oli melko ytyä. Jos minulla olisi tätä vielä muutama pullo lisää, testaisin kyllä missä rajat tulevat lopulta vastaan – on tämä vaan melkoinen viini!

Keko ribsejä ja roséeta lasissa – KESÄ!!!

Perunapizzasta vielä: oman kokemukseni mukaan se on helpoin tehdä uuninkestävässä paistinpannussa. Tällöin saa sen ihanan rapean pohjan aikaan, mutta myös kuplivan kultaisen pinnan. Grillissä homma ei tottumattomalle grillarille oikein meinannut ottaa luontuakseen… joten lopulta lätyt vietiin sisälle uuniin ottamaan väriä pintaan. Mut hei, hyvää oli ja eikun kehittelemään ideaa paremmaksi!

Pohjaton perunapizza

“Pohjaan”

12-15 keitettyä keskikokoista uutta perunaa

1 kananmuna

1-2 dl juustoraastetta (esim. parmesaania)

1 rkl oliiviöljyä

(muutama rkl korppujauhoja)

Viipaloi perunat noin puolen sentin paksuisiksi. Sekoita kulhossa pienellä terällä raastettu juustoraaste ja halutessasi ripaus korppujauhoa tai vaikkapa ihanan savuisia riihiruisjauhoja. Pyörittele perunaviipaleet seoksessa ja lado limittäin öljyttyyn uuninkestävään paistinpannuun tai grillausvuokaan. Voitele perunakakkunen vielä kevyesti kananmunalla, ja ripota päälle vielä hieman juustoraastetta.

Paista pohjaa uunissa n. 200 asteessa kymmenisen minuuttia, tai kunnes juusto on sulanut ja pohja hieman rapeutunut. Sitten täyttöhommiin!

Päälliset

puoli annosta naattipestoa

1 chilipaprika

4-6 ahvenfilettä

n. 2 dl raastettua scamorzaa tai muuta savujuustoa

kuivattuja oliiveja

muutama rosmariinin oksa

(kevät)sipulin varsi

oliiviöljyä

ripaus suolaa

Tipauttele perunapohjan päälle naattipestonokareita, chiliviipaleita, rosmariinin neulasia, viipaloitu sipulinvarsi sekä puolet savujuustosta. Asettele ahvenfileet tasaisesti pohjalle, pirskota oliiviöljyllä ja lisää loppu juusto. Päällimmäiseksi voit ripotella reilusti kuivattua oliivia. Sitten uuniin – riittää että juusto sulaa ja ahvenet kypsyvät. Varo polttamasta pizzaa – palanut chili tai sipuli ei ole hyvää (jep, testattu).

Pohjaton perunapizza matkalla uuniin…


…pohjaton perunapizza uunista ulos!

Välillä ideat on vaikeampi saada osumaan käytännössä nappiin, ja tämän perunapohjan kanssa taidan hieman jatkaa kehittelytyötä – haluan että pohja pysyy hyvin kasassa ja on sellainen ihana sipsimäisen rapsakka ainakin reunoiltaan.  Voipi olla, etteivät uudet perunat ole tähän ihanteellisin valinta, mutta eihän nyt kesällä muuta voi syödä?

Idea lähtee kuitenkin teille tästä jakoon. Jos joku testailee perunapohjaa ja löytää parempia valmistusmetodeja, niin vinkatkaa ihmeessä!

Jakoon lähtee myös Vino Nostrumin ystävällisesti lahjoittama alennuskoodi, jolla pääsee shoppailemaan upeita Italialaisia artesaaniviinejä 20% alennuksella.

Ja koodihan on siis:

vaimomatskuu20vn

Kiitos Vino Nostrum 🙂

100 views

Dirty & Oily martini

by Juulia 1 Comment
Dirty & Oily martini
SAMSUNG CSC

Taannoisena Suomalaisen viskin päivänä kuulin kuumia, tai sanottaisiinko sittenkin rasvaisia, drinkkivinkkejä Kyrö Distilleryn miehiltä. Heidän vetämässään Kyrö Academyssä oli juuri testailtu mm. pekoninrasvalla pestyä viskiä – että MITÄ???

Kun alkoholia sekoitetaan rasvan kanssa, saa se rasvasta sekä makua, että tekstuuria. Alkoholi liuottaa rasvasta niin sen vesiliukoiset kuin rasvaliukoisetkin aromit. Itse rasvaa ei alkoholiin kuitenkaan juurikaan jää, sillä se siivilöidään maustamisen jälkeen pois.

Alkoholin rasvapesusta on merkintöjä niinkin kaukaa kuin 1600-luvulta – 1940-luvulla tekniikkaa käytti mm. Harry’s Bar (Hemingwayn lempibaari Venetsiassa). Nyt trendi on ollut taas nousussa kohta kymmenen vuotta.

Dirty & Oily Martini, stirred, not shaken. Tuplaoliivilla kiitos!

Kyrö Academy on Kyrö Distilleryn järjestämä koulutus, jonka lopussa yksi yhdeksästä osallistujasta valitaan Kyrön brand ambassadoriksi. Koulutuksessa käydään läpi niin viskit, ginit, hostmanship kuin yrttikoulutus ja academy-ginin valmistuskin, kertoo Mikko Koskinen Kyrö Distilleryltä.

Koulutukseen osallistuva Cocktail O’Clock -blogin Laura jakoi minulle ystävällisesti kaksi superkiinnostavaa ohjetta: yhden oliiviöljypestylle ginille, toisen pekoninrasvalla pestylle viskille. Pekonin ja viskin kimppuun en ole vielä ehtinyt, mutta juhannuksen tienoilla testailin oliiviöljy-martinien tekoa – oliiviöljyn todella maistaa lopputuloksessa!

Oliiviöljy ja gini ne yhteen soppii

Oliiviöljy-gin:

1 dl gin (esim. Napue)

0,5 dl hyvälaatuinen oliiviöljy

Sekoita gin ja öljy muovirasiassa, anna maustua huoneenlämmössä vähintään yön yli, mitä pidempään sen parempi. Siirrä rasia pakastimeen. Kun öljy on kohmettunut, siivilöi kahvisuodattimen läpi steriloituun pulloon.

Dirty & Oily Martini:

4 cl oliiviöljy-gin

1 baarilusikallinen kuiva vermutti ( = n. 1 tl)

1 baarilusikallinen hyvälaatuisten oliivien mausteliemi

1 rosmariininoksa

1 oliivi

Riivi rosmariininoksasta alimmat lehdet, jätä loput oksaan koristetta varten. Mittaa rosmariininlehtien kanssa sekoituslasiin muut aineet, hämmennä kylmäksi. Siivilöi coupette-lasiin, koristele rosmariininoksaan pujotettulla oliivilla.

Olisikohan mun aika hankkia oikeita drinkkilaseja…

Innostuin näistä rasvaisista vinkeistä niin, että sormeni syyhyävät jo kokeilemaan muitakin kombinaatioita, rasvapesun tekniikka ei nimittäin ole mitenkään vaikea. Miten olisi vaikkapa maapähkinävoi-jaloviina… tai kookosöljy-rommi? UUH!

ps. kurkin aiheesta tietoa mm. täältä.

472 views