Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen “vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

192 views

Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

by Juulia
Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

Sain kesällä testiin kaksi upeaa roséviiniä Vino Nostrumilta, Italialaisen artesaaniviinin nettikaupalta. Ròdon Chiaretton testailusta ja ruokayhdistelystä raportoinkin jo aiemmin, kun kehittelin tälle marjaiselle ihanuudelle ruokaa karamellivoissa pyöritellyistä perunoista ja ahvenista.  Tänään raportointivuorossa on Il Marinetto.

Koska haasteet ovat mielestäni ihania, halusin laittaa näille kahdelle varsin erityyppiselle roséelle ruokaa samoista kesäisistä aineksista, ahvenista ja uusista perunoista. Molempia viinejä maistelin kuitenkin molempien ruokien kanssa – mitens sitä muuten kehittyisi näissä yhdistelyhommissa kuin testailemalla mahdollisimman paljon?

Tarpeeksi ryhdikäs ja luonteikas rosé on grillikauden moniottelija.

Ròdon oli näistä kahdesta selvästi kevyempi ja marjaisampi, Il Marinetto sen sijaan kuin nuorta punaviiniä roséen valeasussa. Niinpä lähdinkin suunnittelemaan Il Marinettolle reilusti tuhdimpaa ruokaa, josta löytyy niin tulisuutta, suolaisuutta kuin kevyttä savuisuuttakin. Eräänlaista pizzaahan sitä tuli sitten lopulta tehtyä 🙂

Il Marinetto tulee Calabrian alueelta, Etelä-Italiasta Sergio Arcurin viinitilalta, ja se tehdään alueelle typpillisistä caglioppo-rypäleistä. Viini on vahvempi, tummempi ja tanniinisempi kuin mikään aiemmin maistamani rosé. Puolukan ja karpalon kirpeät aromit, hapokkuus, selvät tanniinit ja hienovarainen suolaisuus tekevät viinistä poikkeuksellisen elämyksen, johon en ollut lainkaan varautunut. Kiehtovaa, että rosé voi olla tällaistakin!

Makeahkon karamellivoipläjäykseni kanssa Il Marinetto ei päässyt ihan oikeuksiinsa, jonka vuoksi päätin väsätä sille kaveriksi jotain reilusti tuhdimpaa ruokaa. Il Marinettoa suositellaan nautittavaksi pizzan, makkaroiden ja pastan kaverina, ja viinintuntija-pikkusiskoni kanssa tovin maisteltuamme arvioimme sen pärjäävän hyvin vahvojenkin makujen kanssa.

Koska olin päättänyt väsätä ruuan samoista raaka-aineista kuin edellisenkin, päädyin tekemään pizzani pohjattomana – taikinan sijaan pohjaksi ladottiin kerros perunasiivuja. Jotta siivut pysyisivät kiltisti yhdessä, raastoin niiden sekaan juustoa ja voitelin vielä koko komeuden munalla.  Suolaisuutta ja savua pizzaan toi ihana italialainen savujuusto, scamorza.

Kuivattu oliivi, rosmariini, chili, ahvenfileet sekä naattipesto viimeistelevät perunapizzan oivalliseksi kaveriksi ryhdikkälle Il Marinettolle. Testasin viiniä myös bbq-kastikkeessa marinoitujen karitsanribsien sekä grillatun perunapizzan kanssa: eipä ollut tämä rosé moksiskaan vaikka soossini oli melko ytyä. Jos minulla olisi tätä vielä muutama pullo lisää, testaisin kyllä missä rajat tulevat lopulta vastaan – on tämä vaan melkoinen viini!

Keko ribsejä ja roséeta lasissa – KESÄ!!!

Perunapizzasta vielä: oman kokemukseni mukaan se on helpoin tehdä uuninkestävässä paistinpannussa. Tällöin saa sen ihanan rapean pohjan aikaan, mutta myös kuplivan kultaisen pinnan. Grillissä homma ei tottumattomalle grillarille oikein meinannut ottaa luontuakseen… joten lopulta lätyt vietiin sisälle uuniin ottamaan väriä pintaan. Mut hei, hyvää oli ja eikun kehittelemään ideaa paremmaksi!

Pohjaton perunapizza

“Pohjaan”

12-15 keitettyä keskikokoista uutta perunaa

1 kananmuna

1-2 dl juustoraastetta (esim. parmesaania)

1 rkl oliiviöljyä

(muutama rkl korppujauhoja)

Viipaloi perunat noin puolen sentin paksuisiksi. Sekoita kulhossa pienellä terällä raastettu juustoraaste ja halutessasi ripaus korppujauhoa tai vaikkapa ihanan savuisia riihiruisjauhoja. Pyörittele perunaviipaleet seoksessa ja lado limittäin öljyttyyn uuninkestävään paistinpannuun tai grillausvuokaan. Voitele perunakakkunen vielä kevyesti kananmunalla, ja ripota päälle vielä hieman juustoraastetta.

Paista pohjaa uunissa n. 200 asteessa kymmenisen minuuttia, tai kunnes juusto on sulanut ja pohja hieman rapeutunut. Sitten täyttöhommiin!

Päälliset

puoli annosta naattipestoa

1 chilipaprika

4-6 ahvenfilettä

n. 2 dl raastettua scamorzaa tai muuta savujuustoa

kuivattuja oliiveja

muutama rosmariinin oksa

(kevät)sipulin varsi

oliiviöljyä

ripaus suolaa

Tipauttele perunapohjan päälle naattipestonokareita, chiliviipaleita, rosmariinin neulasia, viipaloitu sipulinvarsi sekä puolet savujuustosta. Asettele ahvenfileet tasaisesti pohjalle, pirskota oliiviöljyllä ja lisää loppu juusto. Päällimmäiseksi voit ripotella reilusti kuivattua oliivia. Sitten uuniin – riittää että juusto sulaa ja ahvenet kypsyvät. Varo polttamasta pizzaa – palanut chili tai sipuli ei ole hyvää (jep, testattu).

Pohjaton perunapizza matkalla uuniin…


…pohjaton perunapizza uunista ulos!

Välillä ideat on vaikeampi saada osumaan käytännössä nappiin, ja tämän perunapohjan kanssa taidan hieman jatkaa kehittelytyötä – haluan että pohja pysyy hyvin kasassa ja on sellainen ihana sipsimäisen rapsakka ainakin reunoiltaan.  Voipi olla, etteivät uudet perunat ole tähän ihanteellisin valinta, mutta eihän nyt kesällä muuta voi syödä?

Idea lähtee kuitenkin teille tästä jakoon. Jos joku testailee perunapohjaa ja löytää parempia valmistusmetodeja, niin vinkatkaa ihmeessä!

Jakoon lähtee myös Vino Nostrumin ystävällisesti lahjoittama alennuskoodi, jolla pääsee shoppailemaan upeita Italialaisia artesaaniviinejä 20% alennuksella.

Ja koodihan on siis:

vaimomatskuu20vn

Kiitos Vino Nostrum 🙂

101 views

Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

by Juulia
Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

Ahvenia ja uusia perunoita karamellivoissa, naattipestoa, kuivattuja oliiveja ♥

Rosé on sekä kesäviini, että yksi uusista viini-innostukseni kohteista. Sain muutama kuukausi takaperin testattavakseni oranssin viinin, jollaisesta en aiemmin ollut kuullutkaan – ja siihen tutustuminen oli kuin olisin vaihtanut mustavalkoiselta kanavalta värilliselle: ai tällaistakin viini voi olla?

Viinimaailma onkin avautunut ympärilläni siitä asti kokoajan enemmän: olen juonut enemmän eri värisiä ja eri tavoin tehtyjä viinejä kuin koskaan. Vanhat tutut lempivalkkarit ja -punaiset saavat odottaa, tutkimusretkeilijällä on nyt vähän muuta lasissa!

Vino Nostrum on italialaisten artesaaniviinien nettikauppa, jonka valikoimassa on vain biodynaamisten ja/tai luomutilojen viinejä. Kun sain tilaisuuden maistaa heidän valikoimastaan kahta kuivaa roséeta, en epäröinyt hetkeäkään. Rosé on yhdistynyt mielessäni aiemmin lähinnä puolikuiviin, yksiulotteisiin ja mehumaisiin viineihin, sellaisiin helppoihin piknikjuomiin jotka maistuvat parhailta superkylminä. Näiltä osasin kuitenkin odottaa vähän enemmän!

Le Fraghe Ròdon & Il Marinetto: kaksi hurmaavaa rosèeta minun makuuni

Kesä ja rosé kuuluvat yhteen, melkeinpä yhtä saumattomasti kuin sääreni ja hyttyset! Erottamattomia, klassikkokomboja… toisesta nauttii, toisesta ei. Ja jos näistä kahdesta pitää valita, otan lasin roséta kiitos.

Ensiksi testaamani  Il Marinetto oli todellinen yllättäjä – melkein kuin punaviini rosén vaatteissa. Varsin jännä uusi tuttavuus, josta kerron tarkemmin myöhemmin.

Le Fraghe Ròdon on Il Marinettoa tyypillisempi rosé, mutta sellaisena erinomainen: ensisiemauksella maistuvat metsämansikkaiset aromit, mutta viinistä löytyy myös kirsikkaa, sitrusta, punaherukkaa, häivähdys ruusua, rapsahtavaa hapokkuutta, jopa suolaisuutta. Fiksummat sanovat, että tässä viinissä maistuu maaperä (siihen en kyllä itse osaa ottaa kantaa).

Ròdon tehdään kahdesta rypäleestä, corvinasta ja rondinellasta, joita muuten käytetään myös yhteen lempipunaviineistäni, eli amaroneen. Molemmat rypäleet vinifioidaan erikseen. Kuorten annetaan maseroitua rypälemehussa viileässä lämpötilassa kuudesta kahdeksaan tuntiin, jonka jälkeen viini sekoitetaan ja laitetaan terästankkeihin kypsymään aina seuraavaan kevääseen saakka. Lopputulos: kesä pullossa

Kesäviinille tietysti kesäruokaa!

Halusin maistella molempia roséita sellaisenaan, mutta myös ruuan kaverina. Päätin laittaa kummallekin viinille sopivan annoksen samoista raaka-aineista: Le Fraghelle keveyhkön salaatin, jossa on aavistus makeutta, Il Marinettolle tuhdimman annoksen, jossa on sekä savua että tulta.

Uudet perunat ja ahvenet ovat sen kaliiperin kesäruokaa, että ne valikoituivat melkeinpä automaattisesti pääraaka-aineiksi näille “kesäviineille”. Monipuolinen rosé taipuu kuitenkin kaveriksi yllättävän monentyyppiselle ruualle, ja veikkaankin että testaan näitä viinejä vielä ainakin jonkun eksoottisemman ruuan, possun, tai jopa grillimakkaran kanssa!

Perässä siis “rosé, pottu ja ahven osa 1: karamellivoissa”. Ohje on poikkeuksellisesti hieman kunnianhimoisempi, ja sisältää useamman työvaiheen (mutten sentään onkinut ahveniani itse). Minulla taisikin hujahtaa keittiössä useampi tunti – lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan väärti, jossa jokainen osa loksahtaa paikalleen.

Ahvenia ja kesävihanneksia karamellivoissa (4:lle)

12 pientä ahvenfilettä

100 g luomu kirnuvoita

ripaus suolaa

 n. 800 g pestyjä uusia perunoita

1 nippu retiisejä

400 g vahapapuja

puoli ruukkua salviaa

Pese perunat, leikkaa retiiseistä naatit ja napsi pavuista kärjet pois. Keitä tai höyrytä perunat, pavut ja retiisit juuri ja juuri kypsiksi (ne kannattaa kypsentää erikseen, sillä ne kypsyvät eri ajoissa. Retiiseissä ja pavuissa menee n. 5 minuuttia, perunoissa päälle 10). Mausta vihannekset karamellivoilla ja salvianlehdillä – säästä ruokalusikallinen voista ahvenien päälle.

Kuivaa ahvenfileet ja paista kuumalla pannulla runsaassa voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Voit  halutessasi jauhottaa ne kevyesti esim. ruisjauhoissa. Paistaminen kannattaa tehdä kahdessa erässä, jottei pannu pääse jäähtymään liikaa.

Tarjoa ahvenfileet karamellivoilla maustettujen kesävihannesten päältä, ja mausta ne ripauksella karamellivoita, nokareella porkkannannaattipestoa sekä kuivatuilla oliiveilla. Erillistä suolaa tuskin tarvitset, mutta muista maistella ja päätä itse!

Vasemmalla valmis karamellivoi, oikealla mustuneet maitoproteiinit joita tuskin haluat syödä.

Karamellivoi:

100 g luomu kirnuvoita

1 rkl vaahterasiirappia

n. puolen sitruunan mehu

Lämmitä voita miedolla lämmöllä kunnes se kuohuu. Keitä rauhassa mutta silmällä pitäen, kunnes kuohunta vähenee ja väri muuttuu kullanruskeaksi. Varo polttamasta voita! Kun kattilan pohjalla alkaa näkyä tummia hippusia, ja voi tuoksuu pähkinäiseltä, ota kattila nopeasti levyltä ja kaada voi kulhoon jäähtymään.

Kun voi on hieman jäähtynyt, ja kulhon pohjalle on asettunut kerros kärähtenäitä maitoaineksia, voit kaataa tai lusikoida kaiken edellämainittua lukuunottamatta uuteen kulhoon. Sekoita voihin vaahterasiirappi ja sitruunanmehu, ja lämmitä voi varovasti ennen tarjoilua.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Käytä naateista vain reippaat osat, nuutuneet naatit kuuluvat biojätteeseen. Huuhtele naatit, pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kuivatut oliivit

purkillinen laadukkaita kivettömiä vihreitä oliiveja

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Valuta oliivit ja viipaloi ne (tai käytä valmiiksi viipaloituja). Levitä oliiviviipaleet tasaisesti uunivuokaan tai leivinpaperin päälle ja kuivata uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes viipaleet ovat rapisevan ja rouskuvan kuivia.

Kokoa annokset tai asettele ainekset isolle vadille – karamellivoissa pyöritellyt perunat ja vihannekset alle, voissa rapeaksi paistetut ahvenet päälle. Naattipestonokareet, karamellivoin rippeet ja kuivatut oliivit viimeistelevät herkun! Tämä ruoka on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä, mutta täysin kylmänä sitä ei kannata tarjota: karamellivoi kiinteytyy viilentyessään.

Le Fraghe Ròdon oli erinomainen kumppani ahvenille sekä karamellivoissa pyöritetyille vihanneksille: viinin makean marjaiset aromit tasapainottuivat karamellivoin ansioista. Myös Il Marinetto maistui aterian kyljessä, vaikka selvästi pärjäisi tuhdimmallekkin makumaailmalle.

Ihan kuten ruuankin kanssa, makuasioistahan viinissäkin on kyse – kannattaa myös muistaa, että viinin makuun vaikuttaa moni seikka, kuten lämpötila, viinilasin koko ja muoto, kauanko pullo on ollut auki. Sama viini voi käydä läpi melkoisen transformaation yhden aterian aikana! En tiedä teistä, mutta minusta se on älyttömän jännää 🙂

Ps. Jos varaa ahvenia ja perunoita hieman yli tarpeiden, niistä saa seuraavana päivänä väsättyä tähderuokien kuningasta eli pizzaa – mutta siitä lisää vähän  myöhemmin 😉

48 views

Kesäviini: Les Fumées Blanches

by Juulia
Kesäviini: Les Fumées Blanches

Yhteistyössä Les Fumées Blanches

Pidimme viikko sitten ystäväporukalla piknikin takapihallani. Kylmä ja tuulinen sää ei lämmintä tunnelmaa häirinnyt, ja roikuimmenkin lopulta kotonani lähemmäs viisi tuntia. Minulla oli tarjolla nokkospiirakkaa ja savumanteli-perunasalaattia, ja niiden kyytipoikana Lurtonin Les Fumées Blanchesia (sekä sauvignon blancia, että roséeta). Viinit sain testattavakseni Nordalcolta.

Valkoviineistä suosikkejani ovat olleet jo vuosia Uuden Seelannin ja erityisesti Marlboroughin alueen sauvignon blancit, sellaiset oikein herukkaiset ja karviaismarjaiset. Ollakseen ranskalainen Les Fumées Blanches on kuitenkin tyylillisesti melko lähellä tykkäämääni makumaailmaa. Raikkaan hapokas ja kevyen herukkainen, ihanaa sellaisenaan nautiskeluun tai ruuan kaverina.

Hinta-laatusuhteeltaan tämä on myös SE valkoviini, jonka valitsen aina, jos tarvitsen laatikkoviinin. Enkä taida olla ainoa: kyseinen valkoviini on Alkon top 3.ssa (myydyimmät valkkarit, pullo) sekä top 1. (myydyin laatikkoviini).

Saman viinitalon rosé oli varsin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Roséet ovat alkaneet kiinnostaa minua toden teolla viime kuukausina ja olen mielenkiinnolla tutustumassa niihin kokoajan enemmän. Liekö syynä tutustumiseni oransseihin viineihin, mutta jotenkin “tavalliset” puna- ja valkoviinit eivät nyt niin innosta.

(Lähden viikonloppuna minilomalle Köpikseen ja siellä halajan maistella erityisesti roséita, oransseja viinejä ja luonnollisia viinejä. Höyhensarjan viinihipsteriys, here I come!)

Roséeviinit tehdään samoista tummista rypälelajikkeista kuin punaviinitkin, ja viinin väri on punaviinien tapaan peräisin rypäleen kuorista. Kuoret eivät mehussa kuitenkaan lillu kuin muutaman päivän, luovuttaen viinille väriä aina vaaleista pinkeistä tummempiin ja intensiivisiin sävyihin.

Roséessa yhdistyy kivasti valkoviinin kepeys ja punaviinin tukevuus – näin ollen rosé löytää helposti paikkansa ruokapöydästä monenlaisen aterian kaverina. Erityisesti tuliset ja eksoottiset ruuat sopivat roseeviinin seuraan loistavasti. Piknikillämme tarjottujen majoneesisen samettisen perunasalaatin ja pirteän suolaisen nokkospiirakan kaverina sekä sauvignon blanc että rosé pärjäsivät varsin hienosti.

Alkon valikoiman roséet ovat toistaiseksi jättäneet minut melko välinpitämättömäksi, mutta nyt kyllä ihastuin! Les Fumées Blanches Rosé bag in box (merlot 50% cabernet sauvignon 50%) on tasapainoinen, raikas, punaherukkainen ja vadelmainen – kepeä ja hurmaava kesäviini, johon tykästyimme kaikki. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta sitä löytyy myös yli 30 Alkon hyllystä ympäri vuoden, varsinkin näin kesällä.

Juhannus näyttäisi minulla tällähaavaa sujuvan kaupungissa, suurin osa piknikseurueestani sen sijaan suuntaa mökille. Samoilla eväillä mennään kuitenkin niin kaupungissa kuin landella: Les Fumées Blanches roséeta on kylmässä valmiina odottelemassa auringon pilkahdusta 🙂

DSC03072

Ps. Analyyttisempää pohdintaa Les Fumées Blanches Sauvignon Blancista löydät vaikkapa Viinihullun päiväkirjasta.

231 views