Okayu eli japanilainen suolainen riisipuuro on lämmittävä lohturuoka, jota tarjotaan perinteisesti varsinkin flunssa- ja mahatautipotilaille. Myös vanhempi väki tykkää okayusta, varsinkin, jos purukaluston kunto on päässyt jo hieman huonompaan jamaan – samasta syystä okayu maistuu myös pikkulapsille, joilla niitä hampaita ei vielä niin montaa olekaan.
Kun flunssaisena koen itseni samalla sekä käärinliinoihinsa sotkeutuneeksi ikälopuksi muumioksi, että kiukkuiseksi uhmaikäiseksi, sopii okayu minun sairaspäiviini mitä loistavimmin! Taannoin sairaslomaa viettäessäni söinkin tuota pehmoista lohturuokaa muutaman päivän putkeen, katsellen samalla Netflixistä jaksotolkulla mitä kaikkia herkkuja Gilmore Girlsien Rory ja Lorelai milloinkin mättivät. Eikä edes käynyt kateeksi!
Minusta on hauskaa, että kotoisaakin kotoisammalle riisipuurolle on ympäri Aasiaa yli 20 eri nimeä: congee, kanji, bubur, okayu… Siellä päin maailmaa riisipuuro tosin syödään meitä useammin suolaisena, eikä vain jouluna, vaan ihan jokapäiväisenä aamupalana. Okayun syöminen varsinkin mahataudista toipuessa on järkeenkäypää, onhan riisi sekä pehmeää että helposti sulavaa ja kun käyttää täysjyväriisiä, se on myös kuitupitoista. Puuro lämmittää myös flunssaista eikä ärsytä kipeää kurkkua! Erityistä “seitsemän vihreän yrtin okayua”, nanakusagayua, syödään 7. tammikuuta pitkän iän ja terveyden toivossa.
Yksinkertaisimmillaan aasialaisissa suolaisissa riisipuuroissa on vain vettä ja puuroutuvaa riisiä. Puuroon laitetaan kuitenkin maasta ja tekijästä riippuen usein lisäksi myös erilaisia yrttejä, mausteita, lihaa, vihanneksia ja/tai pikkelssejä. Puuron koostumuskin vaihtelee eri maiden välillä: esimerkiksi Kiinassa veden ja riisin suhde (1:12) on paljon isompi kuin Japanissa (1:5). Japanilainen riisipuuro eli okayu muistuttaakin koostumukseltaan jo melkein meidän joulupuuroamme!
Okayu yksinkertaisimmillaan: keskellä valkoista riisiä yksi punainen umeboshi. Melkein kuin Japanin lippu!
Okayu kanalla ja kaikilla mausteilla. Parantava vaikutus ulottuu todistetusti ainakin mielialan kohoamiseen.
Okayu kannattaa keitellä pinnoitetussa ja mieluusti paksupohjaisessa kattilassa, jottei se pala pohjaan. Mikäli olet joskus keitellyt joulupuuroa, tiedät ehkä mitä tarkoitan! Äitini keittääkin fiksuna naisena joulupuuron vesihauteessa, joten sama vinkki toimii hyvin siis myös okayun suhteen. Kun neste on kerran saatu kiehumaan, kannattaa lämpötila laskea todella alas, ja antaa puuron ikäänkuin hautua rauhassa kypsäksi. Verrattain pitkän kypsymisajan vuoksi tätä puuroa kannattaa minusta tehdä kerralla enemmän ja lämmitellä sieltä sitten tarpeen mukaan vällyjen väliin kannettavaksi!
Okayu 2:lle
1 dl (täysjyvä)puuroriisiä
5 dl dashia / vähäsuolaista kanalientä / vettä + ripaus suolaa
lisäksi:
- muutama umeboshi
- 2 pehmeäksi keitettyä kananmunaa (tai kylpeviä munia eli onsen tamagoja)
- ohuelti suikaloitua norilevää /furikakea
- (paahdettuja) seesaminsiemeniä
- sichimi togarashia
- n. 1 dl kypsää kanaa / lohta
- pinaattia / lehtiruodotonta musta- tai lehtikaalia / (wasabi)rucolaa tms. tummanvihreää lehtivihannesta (*
Huuhtele riisi juoksevassa vedessä ja valuta. Laita se pinnoitettuun kannelliseen kattilaan ja lisää päälle joko dashi tai kanaliemi. Toki voit käyttää okayun nesteenä myös vettä.
Kuumenna seos kiehumispisteeseen ja alenna sitten lämpö niin matalle, että neste poreilee hyvin kevyesti ja rauhallisesti. Laita kansi päälle ja keitä aina välillä pohjia myöten hämmentäen, kunnes riisi on pehmeän kypsää muttei vielä liian hajoavaa ja puuro on sakeutunut. Kypsennysaika riippuu käyttämästäsi riisilaadusta.
Yksinkertaisimmillaan puuron voi syödä sellaisenaan, tai lisätä sen keskellä vain yhden umeboshinluumun (joihin muuten jää helposti koukkuun jos on kaltaiseni kirpeiden ja happamien makujen ystävä). Varsinkaan mahataudista toipuessa tuskin haluat puuroasi ainakaan tulisilla chilihiutaleilla 😀
Flunssaisena tykkään itse tehdä puuron kanaliemeen (jota keitän usein ison satsin luomukanasta ja pakastan) ja lisätä valmiiseen puuroon hieman kypsää kanaa. Liekö sitten syynä mielleyhtymä jenkkileffojen kanakeittoon, jota sairaille aina tarjoillaan… hyvää se kuitenkin on! Flunssapuuroon laitan mieluusti myös pehmeän onsen tamagon, sekä reilusti niin norilevää, seesaminsiemeniä kuin aromikasta chilimaustetta, sichimi togarashiakin. Kaikilla mausteilla siis!
Flunssapuuro ja sen oikeaoppinen nauttimislokaatio.
*) Pitkää ikää ja terveyttä tuovan seitsemän vihreän yrtin okayua voi imitoida erilaisilla tummanvihreillä lehtivihanneksilla, kuten lehti- ja mustakaalilla, rucolalla ja pinaatilla. Jahka villiyrttikausi pääsee käyntiin, sekaan voisi heittää myös maitohorsmaa, voikukkaa ja nokkosta 🙂