Munakoisovuoka & tomaattikastike uunissa yhden vuoan taktiikalla

by Juulia 0 Comments
Munakoisovuoka & tomaattikastike uunissa yhden vuoan taktiikalla
Uunitomaattikastiketta, munakoisoa ja ihana pinaatti-ricottakerros!

munakoisovuoka

Maukkaassa tomaattikastikkeessa kylpeviä munakoisosiivuja ja pinnalta rapea pehmoinen pinaatti-ricottapeitto. Siitä on tämä munakoisovuoka tehty!

Laiskan oivalluksia

Välillä tuntuu, että parhaat oivallukset tekee kun yrittää vältellä vaivannäköä – kuten vaikkapa tiskaamista. Tiskaaminen on minusta ehdottomasti se kurjin osuus kokkaamisesta ja vaikka meillä toki on tiskikone ja tiskeistä vieläpä huolehtii yleensä Juuso, on selkärankaani juurtunut tapa vältellä turhan tiskin tekemistä ajoilta jolloin elämässäni ei ollut kumpaakaan. Viimeeksi kun yritin vältellä tekemästä tiskiä hoksasin, ettei tomaattikastiketta ole suinkaan pakko tehdä aina liedellä (minkä moni muu on varmasti oivaltanut jo kauan sitten) mutta myös että voin paistella esim. munakoisosiivut uunissa paistinpannun sijaan! Ooh… mullistava ajatus, totta tosiaan! 😀 (Nyt osa teistä varmaan nauraa, mutta hei, ei sitä kaikkea vaan aina tule ajatelleeksi kun vaan toimii automaatilla kuten aina ennenkin…)

Näin syntyi uunitomaattikastikkeesta jalostunut munakoisovuoka, jossa mitään ei paisteta erikseen paistinpannulla tai keitellä kattiloissa, vaan kaikki ladotaan vuorollaan yhteen ja samaan uunivuokaan. Kokkailussa kestää tällä yhden vuoan taktiikalla ehkä vähän pidempään kuin kattilan ja paistinpannun avulla, mutta tiskaamista ei lopuksi kaipaa uunivuoan lisäksi kuin veitsi, leikkuulauta ja yksi sekoitusastia. Sekä tietysti lautanen, mikäli sellaiselta syö (enkä muuten aikoinaan yksinasuvana tiskinsäästäjänä aina edes syönyt…)

munakoisovuoka

tomaattikastike uunissa

Kokkaus-flow

Tämä oivallus syntyi itseasiassa jo alkusyksystä, kun olin tilanteessa, jossa eräiden tuotekuvausten jäljiltä keittiöstä löytyi runsaasti kokonaisena säilöttyjä tomaatteja, valkosipulia, tuoretta pinaattia ja munakoisoa. Olin pusertanut kokonaisena säilötyt tomaatit käsin uunivuokaan kuviani varten ja mietin että jotainhan näistä on nyt kehiteltävä. Kaikenlaista kivaa on pöydällä ja kamerakin valmiina dokumentoimaan prosessin mikäli se onnistuu – miksi siis siivota viritelmiäni pois kun voin sen sijaan kokata raaka-aineista vielä jotain!

Tomaatit olivat uunivuoassa; mitäs niitä siitä mihinkään siirtämään ettei tule turhaa tiskiä! Päätin siksi hetken mielijohteesta tehdä niistä uunissa tomaattikastiketta – valkosipulia viipaleina vaan siihen päälle! Jotta saisin aikaan hieman karamellisoituneita makuja, ripottelin pinnalle suolan ja pippurin lisäksi hieman sokeria ja valelin sitten kastikkeen pinnan ja valkosipulit oliiviöljyllä. Näin syntynyt uunitomaattikastike porisi sitten uunissa puolisen tuntia, jossa ajassa sekä tomaattiseoksen pinta että pinnalla köllöttelevät valkosipulit saivat hieman väriä ja pikaisen sekoituksen jälkeen (jottei valkosipuli kärähtäisi) lykkäsin kastikkeen uuniin muhimaan vielä toviksi.

uunitomaattikastikeUunitomaattikastike matkalla uuniin

munakoisovuoka

munakoisovuoka

Ei aivan melanzane alla parmigiana

Tässä vaiheessa alkoi jo olla aikamoinen nälkä, joten uunissa muhivalle tomaattikastikkeelle piti keksiä jatkosuunnitelma. Koska uunivuoassa oli jo runsaasti tuota ihanaa tomaattikastiketta ja pöydällä pyöri kuvausrekvisiittana toimineita munakoisoja, päätin jalostaa tomaattikastikkeesta munakoisovuoan hieman italialaisen klassikon, melanzane alla parmigianan tyyliin.

Munakoison paistaminen pannulla ei kuitenkaan huvittanut yhtään! Kun paistinpannulle ei koskaan mahdu kerralla kaikkia viipaleita ja viipaleet pitää vielä paistaa molemmin puolin, tuntuu paistamisessa aina menevän iäisyys. Niinpä viipaloin munakoisoni miettien, että jos valkosipulin voi paistaa tomaattikastikkeen päällä niin miksein munakoisonkin. Jotta munakoiso ruskistuisi ja pehmenisi kunnolla, sivelin siivut reilulla määrällä oliiviöljyä, lykin siivut tomaattikastikkeeseen ja tuuppasin vuoan sitten takaisin uuniin.

Tässä kohtaa lähdin kaivelemaan jääkaappia jonkinlaisen juustoisen kuorrutteen toiveissa. Onnekseni sieltä löytyi sekä kimpale pecorino romanoa että purkillinen ricottaa, joilla vuokani päätin kuorruttaa. Sellaisenaan kuorrute tuntui kuitenkin jäävän aika vähäiseksi… joten päätin jatkaa seosta ensin silputulla pinaatilla, sitten kananmunilla ja lopuksi vielä hyvin spontaanisti rasvaisella turkkilaisella jugurtilla. Vaikka hetken ehti mietityttää tuliko jugurtin kohdalla tehtyä sittenkään kovin fiksusti, lähti vuoka kuitenkin vielä viettämään viimeisiä hetkiään takaisin uuniin.

pinaatti ricotta

munakoisovuoka

munakoisovuoka

Huoli oli kuitenkin turha ja lopputulos oli onneksi mitä ihanin! Pehmeän ja pinnalta paahtuneen pinaattisen ricotta-kuorrutteen alta paljastui rivi silkkisiä munakoisosiivuja täyteläisessä tomaattikastikkeessa ja aikaansaamani impromptu munakoisovuoka katosi lähes kokonaan parempiin suihin siltä istumalta.

Koska tässä vuoassa ei juustojen ja kananmunien lisäksi ole muita perinteisiä proteiinin saatikka hiilareiden lähteitä, on annos tätä munakoisovuokaa juustoisesta kuorrutteesta huolimatta melko kevyt ateria. Tykkään tästä sattumanvaraisesti syntyneestä luomuksestani tällaisenaan itseasiassa kovasti, ja sitä on syöty syksyn mittaan pariinkin otteeseen. Lopputulosta voi kuitenkin helposti virittää ruokaisampaan suuntaan lisäämällä tomaattikastikkeen sekaan proteiinia esim. säilykepapujen tai jonkin kasviproteiinivalmisteen muodossa. Vuokaan voi halutessaan piilottaa myös vaikkapa kerroksen ohuelti viipaloitua perunaa tai kaupan tuoregnoccheja – mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Kunhan ei joudu lisäysten ansiosta tekemään enempää tiskiä!

Munakoisovuoka

2-4:lle

3 tölkkiä kokonaisena säilöttyjä tomaatteja (3 x 400g tölkki)

8-10 valkosipulin kynttä (tai muutama yksikyntinen valkosipuli)

½+ tl suolaa

1 rkl sokeria

1+ tl vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl chilihiutaleita (chilihiutaleiden tulisuudesta ja halutusta poltteesta riippuen)

n. 2 rkl oliiviöljyä

350g munakoisoa (joko yksi iso munakoiso tai useampi pieni) + n. 3 rkl oliiviöljyä + suolaa

Ricotta-pinaattiseos:

250g ricottaa

50g tuoretta pinaattia silputtuna (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia)

2 luomumunaa

1 dl rasvaista maustamatonta jogurttia (tai creme fraichea)

100+ g raastettua pecorino romanoa (tai parmesaania)

1 rkl kuivattua chiliä (minulla käytössä mieto Pul Biber)

maun mukaan suolaa

Tomaattikastike uunissa:

Muserra kokonaisena säilötyt tomaatit käsin murskaksi korkeareunaiseen uunivuokaan. Viipaloi valkosipulin kynnet ja ripottele ne tomaattien päälle. Valele päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja ripottele vuokaan vielä suola, sokeri, chili sekä vastarouhittu mustapippuri. Älä sekoita! Paista tomaattikastiketta 225 asteisessa uunissa keskitasolla (tai 200 asteisessa kiertoilmauunissa) puolisen tuntia. Pidä tilannetta paistaessa hieman silmällä: tarkoitus on että valkosipulin kynnet saavat hieman väriä kastikkeen pinnalla, mutta eivät pala. Kun valkosipuli on saanut hieman väriä, sekoita uunivuoan sisältö tasaiseksi ja jatka paistamista vielä vartin verran. Tarkista sitten maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.

Munakoisovuoan valmistus:

Tomaattikastikkeen valmistuessa uunissa pese ja viipaloi munakoiso noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Pyri siihen että siivut ovat kauttaaltaan saman paksuisia, jotta ne kypsyvät uunissa keskenään samassa ajassa. Sivele siivut molemmin puolin oliiviöljyllä (itse hieron öljyn siivuihin ihan vaan käsin, kas kun näin säästyy taas hieman tiskiä…). Kun tomaattikastike on pulputellut uunissa valmiiksi, ota se uunista ja lado munakoisosiivut sen päälle limittäin niin, että ne uppoavat puoliksi kastikkeeseen ja peittävät koko pinnan (riippuen minkä kokoisia ovat vuokasi ja munakoisosiivusi, täytyy siivujen olla enemmän tai vähemmän limittäin). Ripottele siivuille hieman suolaa ja voit lorauttaa lopuksi pinnalle vielä hieman lisää öljyä. Jatka sitten vuoan paistamista uunissa keskitasolla munakoisosiivujen paksuudesta riippuen 30-45 minuuttia. Kun munakoisot ovat pehmenneet ja saaneet sieltä täältä väriä, on aika kuorruttaa vuoka!

Ricottaseos:

Munakoisojen kypsyessä uunissa valmistele ricottaseos. Pese ja silppua n. 50g tuoretta pinaattia (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia). Sekoita pinaattisilppu, ricotta, kaksi luomumunaa, desin verran jugurttia (tai creme fraichea) sekä noin 100g raastettua pecorino romanoa. Mausta seos chilillä (käytän itse tässä mieluiten melko mietoa Pul Biber -chiliä, jota Aleppon pippuriksikin kutsutaan) ja ripauksella suolaa. Pecorino on tosin sen verran suolaista ettei seos välttämättä kaipaa lisättyä suolaa ollenkaan.

Kun munakoisosiivut ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä, lusikoi pinaatti-ricottaseos munakoisokerroksen päälle ja raasta pinnalle vielä hieman pecorino romanoa. Laita vuoka sitten uunin ylätasolle ja jatka paistamista vielä noin vartin verran, tai kunnes ricottaseoksen pinta saa väriä sieltä täältä.

Anna munakoisovuoan vetäytyä pöydällä hetki ennen tarjoilua. Meillä munakoisovuoka syödään yleensä suurimmaksi osaksi sellaisenaan, mutta se mitä jää yli maistuu itseasiassa minusta ihanalle myös kylmänä esim. hapanjuurileivän ja tuoreen basilikan kera.

munakoisovuoka

munakoisovuoka

284 views

Ricotta & tomaatti galette

by Juulia 0 Comments
Ricotta & tomaatti galette

tomaatti galette

Ricotta & tomaatti galette, helppoa, hyvää, helppoa… sanoinko jo helppoa?

Galette!

Tänään leivoin pitkästä aikaa taas galeten! Ihastuin näihin ranskalaisiin rustiikkisen rentoihin piirakoihin jo muutama vuosi sitten, mutta hetken hurahduksen jälkeen galette pääsi unohtumaan vähäksi aikaa. Harmi sinänsä, galette on piirakaksi harvinaisen helppotekoinen, sen voi täyttää suolaiseksi tai makeaksi eikä tarvitse edes piirakkavuokaa käyttää. Galette on myös siitä kiitollista leivottavaa, että taikina valmistuu käsivoimin, paistuu pellillä rapean lehteväksi ja lopputulos maistuu vieläpä erittäin hyvältä myös kylmänä (ilmiselvää piknikruokaa!).

No mistä se galette sitten tupsahti taas mieleen? Tapaan jatkuvasti Instagramin kautta kaltaisiani ruokaintoilijoita ympäri maailman. Joidenkin kanssa tulee virtuaalimaailmassa toimeen suorastaan niin hyvin, että näitä ihmisiä alkaa ajattelemaan ystävinä, vaikkei kasvotusten tavattukaan olla. Yksi tällaisista ihmisistä on kreikkalainen ruokablogaaja Teti, johon tutustuin viime kesän Eat Capture Share -ruokakuvaushaasteen tiimoilta.

tomaatti ricotta

Tetin reseptit ja kokkaustyyli ovat mieleeni ja hänen kuvansa ovat monesti suorastaan henkeäsalpaavia. Erityisesti rakastan hänen action-kuviaan sekä kaikkia hänen merenelävä- ja pasta-aiheisia luomuksiaan. Teti julkaisi noin viikko takaperin galette -aiheisen haasteen jakaen samalla myös oman loistavan galettetaikinaohjeensa. Haasteen hashtag on #10daysforagalette ja haaste loppuu sunnuntaina. Koska ensinnäkin pidän suuresti haasteen heittäjästä ja toisekseen galeteista, eihän siinä auttanut muu kuin laittaa taikina tekeille ja keksiä millä sen täyttäisi!

Koska kotoani löytyi sopivasti samalla viikolla ex tempore marinoituja artisokkia, päädyin täyttämään galetteni niillä. Lisäksi lastasin pohjalle savustetulla oliiviöljyllä maustettua ricotan ja pehmeän vuohenjuuston seosta, tomaatteja ja yrttejä. Lopputulos oli just sitä mitä voi kuvitellakin: herkullista.

Galettetaikinan ohje muokattu Teti’s Flakes -blogin reseptistä. Tämä galettepohja on todella helppotekoinen ja maukas! Ainoa mistä on pidettävä säntillisesti huolta on lämpötila. Kaikki taikinan raaka-aineet pitäisi olla kylmiä, ja erityisesti voita ei saa päästä taikinan tekovaiheessa lämpenemään ja sulamaan. Tämä tuskin tuottaa ongelmia Suomen oloissa suurimman osan aikaa vuodesta, mutta jahka seksihelteet taas koittavat muistakaa viilentää taikinaa tarpeen mukaan jääkaapissa ihan siinä tekovaiheessakin!

Ricotta & tomaatti galette

Taikina:

200 g vehnäjauhoa

½ tl suolaa
100 g hyvin kylmää kuutioitua voita

0,7 dl jääkylmää vettä

0,3 dl piimää

Täyte:

1-2 isoa kypsää (pihvi)tomaattia (riippuen koosta)

muutama oksa kirsikkatomaatteja varressaan

1 oksa rosmariinia

muutama oksaa (sitruuna)timjamia

100 g pehmeää vuohenjuustoa

250 g ricottaa

8-10 palaa marinoituja artisokan sydämiä

loraus (savustettua) oliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Valmista ensin taikina:

Aloita voin valmistelusta: kuutioi voi hyvin pieneksi ja laita se takaisin jääkaappiin kylmenemään. Raaka-aineiden pitää olla kylmiä! Mittaa jääkylmä vesi ja piimä lasiin ja sekoita. Nosta jääkaappiin odottamaan käyttöä. Sekoita kulhossa jauhot, suola sekä voikuutiot. Hierrä ja nypi voikuutoita jauhoihin käsin, kunnes kaikki jauho on tarttunut voihin. Tarkoitus on jättää sekaan myös isompia jauhon kuorruttamia voipaloja, vaikka osin jauho-voiseos hiekkamaiseksi saa tullakin. Mikäli seos uhkaa lämmetä huoneenlämmön tai käsien lämmön takia niin että voi alkaa pehmenemään, nosta kulho hetkeksi jääkaappiin ja jatka vasta sitten.

Lisää sekaan sitten neste vähän kerrallaan ja sekoita vain sen verran, että saat aikaan kasassa pysyvän taikinapallon. Kääri pallo kelmuun ja nosta jääkaappiin tunniksi. Taikinan voi tehdä myös jopa kaksi vuorokautta etukäteen, tai tarvittaessa pakastaa raakana n. 2 kk ajan.

Galette:

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Kauli taikina isoksi ja mahdollisimman ohueksi levyksi jauhotetulla pinnalla. Voit nipistellä tarvittaessa taikinan reunoihin ilmestyviä halkeamia sormin kiinni, mutta liikoja ei repaleisista reunoista tarvitse kuitenkaan välittää. Ne vähän niinkuin kuuluvat galetteen.

Sekoita ricotta ja pehmeä vuohenjuusto keskenään. Ei haittaa, vaikka sekaan jäisi vuohenjuustosattumia. Mausta juustoseos mustapippurilla, ripauksella suolaa sekä lorauksella oliiviöljyä (itse käytin tällä kertaa savustettua oliiviöljyä, mutta myös esim. artisokkien öljymarinadi, yrttiöljy tai chiliöljy käy tähän).

ricotta juusto

tomaatti galette

Levitä juustoseos galettetaikinalle niin, että taikinan reunoihin jää tyhjää vähintään viitisen senttiä. Viipaloi tomaatti hyvin ohuelti ja nostele pohjan päälle. Asettele sekaan myös artisokka sekä kirsikkatomaatit. Kääntele reunat täytteen päälle. Silppua rosmariini ja nypi timjamin lehdet varsistaan. Ripottele yrtit täytteelle ja rouhi vielä kaiken päälle hieman mustapippuria. Mausta vielä suolaripauksella ja lorauksella öljyä.

Paista galettea uunin keskitasolla 40-45 minuuttia, tai kunnes taikina on reunoistaan kullanruskea ja galette on varovasti lastalla nostaessa jämäkkä myös pohjastaan. Anna jäähtyä hetki (tai kokonaan) ennen tarjoilua.

suolainen galette

Ps. Kirsikkatomaatit voi toki laittaa galetteen ilman varttakin. Minusta varsi näyttää sen verran hauskalta, että pidän sen mieluumin presentaation vuoksi kiinni tomaateissa syömiseen asti. Varren voi sitten napata valmiista galetesta pois juuri ennen kuin aletaan syömään.

1 830 views

Viikuna + ricotta ja oman sadon chili

by Juulia 0 Comments
Viikuna + ricotta ja oman sadon chili

viikunaViikuna + ricotta ja oman sadon chili =

Kun on hyvät raaka-aineet, ei reseptin tarvitse olla kummoinen – tämä pätee minusta melkeinpä kaikkiin sesonkituotteisiin sienistä parsaan ja juureksista veriappelsiiniin! Silloin, kun sesonki on hyvin lyhyt, en edes kuvittele lähteväni kikkailemaan kallisarvoisten aarteideni kanssa vaan nautin ne mieluiten sellaisenaan. (Esimerkkinä vaikkapa itse poimitut sienet – hyvä jos saan itseni metsään kerran syksyssä niin ellei se saalis silloin ole massiivinen, se paistetaan vain voissa ja sillä hyvä).

Tuore viikuna on parhaillaan sesongissa ja aivan kuten muutkin sesonkiherkut, syön ainakin ne ensimmäiset mieluiten sellaisenaan. Seuraaville voi kuitenkin jo tehdä jotain vähän enemmänkin – lisätä muutaman simppelin raaka-aineen ja syödä yksinkertaisen viritelmänsä haaveillen, mitä kaikkea viikunoista tekisi jos omalla pihalla kasvaisi viikunapuu.

starfish chili

Viikunapuista puheenollen, omalla “pihallani” eli makuuhuoneessani/parvekkeellani on kasvanut viimeiset puolitoista vuotta chili! Sain taimen työkaveriltani toissa helmikuussa ja se oli pitkään hieman reppana, talomme kun oli julkisivuremontin vuoksi paketoituna yli puoli vuotta juuri silloin, kun chilintaimen olisi pitänyt tehdä kasvuspurttinsa.

Surkeasta kasvinhoitohistoriastani huolimatta sain kuin sainkin chilin säilymään hengissä seuraavankin talven ja viime kesän helteet ja ahkera paapominen tuottivat vihdoin hedelmää: valtavasti kukkia ja enemmän pieniä ja söpöjä chilejä kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan! (Okei, mainittakoon tässä tosin myös, että chili vietti kolme viikkoa kesästä äitini hoivissa kun olin matkoilla ja alkoi tuona aikana toden todella kukoistamaan. KIITOS äityli!)

Chilini on lajikkeeltaan Starfish ja sen hedelmät ovat nimensä mukaisesti hieman meritähtimäisen muotoisia kaunokaisia. Kooltaan ne ovat 3-6 senttisiä ja itse kasvi venähti lopulta lähes puolitoistametriseksi latvustostaan sateenvarjon lailla leviäväksi pikku puuksi. Maku tässä chilissä on reunoilta omenaisen ja paprikamaisen rapea, raikas ja mieto … ja keskeltä varsin tulinen (Scovillen asteikolla 10 000 – 30 000).

starfish chili

Starfish -chiliä käyttäessä voikin siksi säädellä annoksen lopullista tulisuutta ihan vain sillä, että valikoi huolella mitä kohtaa chilistä käyttää. Viikuna ja ricotta, joiden mausteeksi chiliäni tällä kertaa käytin, ovat molemmat aika mietoja maultaan. Niinpä siivutan niiden kaveriksi chilistäni enimmäkseen miedompia reunoja pitäen polttavan keskustan osuuden annoksessa minimissä.

Tuore viikuna

Viikunoiden suhteen panostan siihen, että kiikutan kotiin vain tuoreita ja kypsiä yksilöitä. Kannattaa yrittää valikoida kaupassa ne kokoonsa nähden painavimmat ja hyväkuntoisimmat viikunat ja välttää tietysti niitä ruhjoutuneita ja kuivahtaneita poloisia. Saalista kuljetellessa ja säilyttäessä kannattaa muistaa, että viikuna on super herkkä ja sitä kannattaa käsitellä hellävaroen. Viikuna kannattaakin minusta syödä jo muutaman päivän sisällä ostamisesta. Vaikka ne säilyvät pidempään jääkaapissa kuin huoneenlämmössä, pöydällä viikuna säilyttää minusta makunsa paremmin – eikä sen syöminen ainakaan unohdu sen ollessaan näkösällä!

viikuna

Viikuna + ricotta & oman sadon chili

2:lle

3 tuoretta ja kypsää viikunaa

n. 150-200 g ricottaa (nälkätilasta riippuen)

1 mieto chili

kourallinen pistaasipähkinöitä

maun mukaan juoksevaa hunajaa

sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lusikoi kahdelle lautaselle ricotta. Pese ja viipaloi viikunat ja jaa ne ricotan päälle. Murskaa kourallinen pistaasipähkinöitä kevyesti ja ripottele se viikunan päälle. Silppua chili ja annostele sekin lautasille. Mausta herkkusatsit juoksevalla hunajalla, sormisuolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla ja pistele menemään!

viikuna

234 views

Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

by Juulia 4 Comments
Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

maissipizza

Maissi on yksi lempiraaka-aineitani. Parasta on, kun saa kotimaista tuoretta maissia, mutta en nyrpistele nenääni pakastemaissillekaan – niitä jäisiä jyviä olen mutustellut jo teininä sellaisenaan eikä kuulkaa tarvinnut jakaa “karkkisaalista” kenenkään kanssa 😀

Nyt kun kotimaista maissia on taas saatavilla, tykkään lykätä sitä vähän kaikkeen. Toki keitetty maissintähkä voisulalla on yksinkertaisuudessaan ihanaa, mutta maissista on niin moneen muuhunkin! Blogiarkistoistani löytyykin mm. maissigazpacho, kantarelli-maissichowder sekä sateenkaarisalaatti, joissa maissi pääsee osoittamaan monipuolisuuttaan.

Maissipizzaa en kuitenkaan ollut vielä tähän päivään mennessä jostain ihmeen syystä tehnyt. Ottaen huomioon, että olen kuitenkin tehnyt mm. Jallupizzaa, asianlaita ihmetyttää vielä enemmän – onhan kyseessä kuitenkin rakas maissini!

Nyt kun ajatus lopulta ilmestyi mieleeni, halusin varmistaa, että maissipizzassa maistuisi ensisijaisesti maissi. Niinpä päätin tehdä pizzasta “valkoisen” ja skipata tällä kertaa kokonaan sen perinteisen tomaattikastikepohjan. Mieto maissipizza kaipasi kuitenkin uunista tultuaan selvästi vähän jotain hapokasta ja raikasta, joten lopputulos lähti limetin ja korianterin voimin hieman jonkinsortin mex-italialaisen fuusioruuan suuntaan. Jälkikäteen ajatellen olisi pinnalle voinut lopuksi vielä heitellä muutamat ranskankermanokareetkin nachoannoksen tyyliin!

maissipizza

Pizzasta tuli peltipizza hieman meidän talouden viimejoulun hittiruuan, sfincionen tyyliin. Taikina, jonka tuolloin opettelin, tehdään vähintään vuorokautta aiemmin jääkaappiin nousemaan hitaasti kylmässä. Ohjeen määrällä yhdelle pellille tehdystä pizzapohjasta tulee melko paksu, joten lopputulos lähentelee tavallaan jopa focacciaa. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että täytteissä on mehevyyttä – öljyn määrässä ei siis kannata pihtailla! Kun maissipizza on vieläpä lastattu aimo annoksella erilaisia juustoja, ruokkii yhdellä pellillisellä helposti 4-6 ihmistä (tai kolme, jos istuu ruokapöydässä meidän kanssa).

Valkoinen maissipizza

1 pellillinen

tupla-annos tämän ohjeen mukaan 00-jauhoilla tehtyä pizzataikinaa + 1-2 rkl oliiviöljyä

250 g ricottaa

150 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleimaa tai pitkään kypsytettyä cheddaria)

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua chipotlechilirouhetta

1-2 mietoa chiliä (esim. jalapeno, cayenne)

2 kotimaista tuoretta maissintähkää

n. ½ tl mustapippuria

1-2 palloa mozzarellaa (n. 125-250 g)

Valmiin pizzan päälle:

ruukku korianteria

1 kypsä avocado

1-2 limettiä

Valmista pizzataikina vähintään vuorokautta aikaisemmin ja anna sen kohota kylmässä, kuten jääkaapissa. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Ota pizzataikina kylmästä ja pyörittele se kauttaaltaan oliiviöljyssä. Taputtele pizzataikina sitten pöydälle asetetun leivinpaperin päälle. Raasta tai viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kunnes se pehmee. Lisää valkosipuliin sitten hunaja ja jatka paistamista hetki. Sekoita hunajainen valkosipuli paistoöljyineen, ricotta, juustoraaste sekä chipotlerouhe kulhossa ja levitä seos pizzataikinan päälle.

Irroita maissinjyvät tähkistä terävällä veitsellä kulhoon (ota iso syvä kulho jonka sisään mahtuu pieni kulho ylösalaisin, aseta sitten maissintähkä pikkukulhon varaan pystyyn ja veistele jyvät kulhon pohjalle – näin ne eivät lentele ympäri keittiötä). Levitä maissinjyvät ricottaseoksen päälle ja mausta mustapippurilla.

Viipaloi 1-2 mietoa chiliä ohuelti maissin päälle. Poista chilistä halutessasi siemenet. Revi vielä mozzarellapallo (tai kaksi, heh) pizzan päälle ja ota kuuma pelti sitten uunista. Vedä leivinpaperille kasattu pizza varovasti uunipellille (tarvitset tässä todennäköisesti apukäsiä) ja laita se sitten uunin keski-ylätasolle paistumaan noin vartiksi, tai kunnes pohja on kypsä ja juusto kauniisti ruskistunutta.

Kuutioi tai viipaloi avocado ja purista sen päälle hieman limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä avocado maissipizzan päälle. Viimeistele maissipizza juuri ennen tarjoilua vielä tuoreella korianterilla ja tarjoile se limetin lohkojen kera.

maissipizza

953 views