Vihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

Vihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

yrtti perunasalaattiVihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

Perunasalaatti on ihanaa. Lähestulkoon kaikissa muodoissaan, jos minulta kysytään: valkoisena, kirkkaana, yksinkertaisena, runsaana, kotitekoisena ja jopa sinä kaupan valkoisena kuutiomössönä (sillekin on nimittäin aikansa ja paikkansa). Minulle maistuu perunasalaatti kuin perunasalaatti!

Jos kuitenkin pitäisi valita lempiversio, niin kallistun enemmän kirkkaan ja runsaan perunasalaatin puolelle, kuin sellaisen lähinnä perunasta ja majoneesista koostuvan. Rakastan laittaa perunasalaattiin uusia perunoita, parsaa sekä retiisejä ja kastikkeeksi sopii minusta jonkinlainen vinegretti mitä parhaiten. Tämänpäiväinen reseptini, vihreä perunasalaatti kirpeällä yrttikastikkeella kiteyttääkin aika hyvin sen, millaisesta perunasalaatista pidän.

vihreä perunasalaatti

kotimaiset yrtit

Kastike minulla on usein tämäntyyppisessä perunasalaatissa dijon-sinapilla silattu vaalea vinegretti, mutta tällä kertaa päädyin tekemään kirpeän ja yrttisen vihreän kastikkeen. Syy löytyy tuosta yläpuolisesta kuvasta – Lindrothin puutarha Deliverde lähetti minulle testiin valtavan kassillisen salaatteja sekä yrttejä. Kasseista löytyi niin basilika, viinisuolaheinä, timjami, minttu kuin rosmariinikin, kuin kolme runsasmuotoista eri salaattiakin.

Yrteistä käytin perunasalaattini kastikkeeseen viinisuolaheinää, minttua ja basilikaa. Vuorasin myös kulhoni salaatilla, jolloin lopputuloksena pöydältäni löytyi kirjaimellisesti salaattikulho, heh. Yrttien lisäksi salaatinkastikkeeseen tuli ihanaa kirpeää säilöttyä sitruunaa sekä Dijon à l’ancienne -kokojyväsinappia. (Säilötystä sitruunasta voit lukea lisää täältä)

yrttikastikeViinisuolaheinää, basilikaa, minttua, kokojyväsinappia & säilöttyä sitruunaa

vihreä perunasalaatti

Vihreä perunasalaatti kruunattiin vielä iki-ihanilla paahdetuilla pinjansiemenillä (joita normaalisti käytän säästellen). Parsa ja retiisi sekä jonkinlainen sipulielementti riittää minusta jo hyvin perunoiden kaveriksi näissä tämäntyyppisissä salaateissa, mutta tähän varsin runsaaseen versioon pääsi mukaan myös hurmaava varsikukkakaali. Tuota kaunotarta on ilokseni löytynyt lähikaupastani säännöllisesti ensitapaamisemme jälkeen!

Mitä tulee kastikkeen yrtteihin: mikä tahansa yhdistelmä pehmeitä yrttejä sopii, ja osan yrteistä voi korvata myös metsän aarteilla, kuten nokkosilla, litulaukalla sekä ketunleivällä. Itse tein itseasiassa juuri eilen kesän ekoista nokkosista ja litulaukasta sekä kuusenkerkkäjauheesta mitä ihanimman salaatinkastikkeen – milles muulle kuin vihreälle perunasalaatille.

Kun edellisessä jutussani muuten mietin, että moni äiti saa varmaan äitienpäivänä suklaata, niin arvaatteko mitä minun äitini saa äitienpäivänä? Kyllä: vihreää perunasalaattia. Olen nimittäin täysin perinyt rehurakkauteni äidiltä ♥

vihreä perunasalaatti

Tämä vihreä perunasalaatti valmistuu helposti, mutta muistahan kypsentää parsat, varsikukkakaalit, retiisit ja perunat erikseen. Näin varmistat sen että jokainen raaka-aine on juuri sopivassa kypsyydessä salaattiin päätyessään.

Retiiseille tykkään itse lähinnä näyttää kattilaa, ne viettävät siellä siis vain minuutin verran. Varsikukkakaalille ja parsallekin riittää minusta 2-4 minuuttia, sillä pidän vihanneksista mieluummin ali- kuin ylikypsinä. Keittoaikaan vaikuttaa aina kasvin koko, joten itse saatankin napsia kattilasta ohuimmat palat pois jo aiemmin kuin paksut. Kaikkea kun harvoin pystyy täysin yhtenäiseksi palaksi leikkaamaan!

Vihreä perunasalaatti

½ kg vihreää parsaa

½ kg uusia perunoita

100 g varsikukkakaalia

150 g retiisiä

2-3 cm pätkä purjoa / 2-3 kevätsipulia

50 g pinjansiemeniä

(puolisen ruukkua suolaheinää)

erilaisia lehtisalaatteja: lollo rossoa, friseetä, jääsalaattia…

Kirpeä yrttikastike:

1½-2 dl pehmeälehtisiä yrttejä (basilikaa, persiljaa, suolaheinää, minttua…)

½ säilötty sitruuna (kuori ja mehu)

4 rkl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

1 tl sokeria

1 rkl Dijon à l’ancienne tms. kokojyväsinappia

Keitä perunat kypsiksi ja puolita / jaa neljänneksiin riippuen koosta. Höyrytä tai keitä napakan kypsäksi myös muutaman sentin paloiksi pätkitty parsa sekä varsikukkakaali (2-4 minuuttia) sekä puolitetut retiisit (1-2 min). Pysäytä parsojen, retiisin ja varsikukkakaalin kypsyminen jääkylmässä vesikylvyssä heti, kun ne ovat juuri ja juuri kypsiä, pidä perunat kuitenkin lämpiminä.

Perunoiden ja muiden raaka-aineiden kypsyessä valmista yrttikastike. Purista säilötystä sitruunasta mehu talteen, poista hedelmäliha. Kuutioi sitruunan kuori karkeasti. Soseuta yrtit, oliiviöljy, sokeri sekä sitruunan kuori ja siitä puristettu mehu karkeaksi soseeksi. Täysin sileää ei siis olla tekemässä! Sekoita lusikalla yrttikastikkeeseen vielä kokonaisia sinapinsiemeniä sisältävää Dijon à l’ancienne -sinappia ja valmista on!

Pyörittele vielä lämpimät perunat kirpeässä kastikkeessa. Lämpiminiä perunat imaisevat kastikkeen maut itseensä ihanasti! Sekoita mukaan sitten varovasti parsa, varsikukkakaali sekä retiisit. Paahda pinjansiemeniin kevyt väri kuivalla paistinpannulla. Viipaloi hyvin ohuelti purjo tai silppua kevätsipuli. Lisää myös suikaleiksi leikattu suolaheinä, mikäli käytät sitä. Sekoita salaattiin vielä suurin osa kevätsipuli- tai purjosilpusta sekä pinjansiemenistä, säästä loput salaatin päälle.

Vuoraa salaattikulho erilaisilla salaateilla. Täytä kulho sitten perunasalaatilla. Viimeistele salaatti purjo- tai kevätsipulisilpulla, jäljelle jääneillä pinjansiemenillä sekä pienillä yrttien lehdillä. Tarjoile!

yrtti perunasalaatti

Ps. Deliverden yritit ovat olleet tosi kestäviä! Rosmariini, minttu ja timjami viihtyvät edelleen elinvoimaisina ikkunalaudallani näin kolmisen viikkoa kuljetuksen jälkeen. Vettä annan niille toki lähes päivittäin. Oispa ikkunalaudallani aina tällainen yrttivalikoima! Kiitos Deliverdelle siis paketista

532 views

Vadelmainen keltajuurisalaatti & salaatinkastike x 8

Vadelmainen keltajuurisalaatti & salaatinkastike x 8

keltajuurisalaattiVadelmainen keltajuurisalaatti = lopputalven väriterapiaa

Ruokavalioni on koostunut viime aikoina pitkälti parsasta, kun ei ole paljon muuta tehnyt mieli! Laitetaanpa silti tänään jakoon tämä ihanan keväinen ja värikäs keltajuurisalaatti, jota söin tosin itse edellisen kerran silloin, kun lumi peitti vielä maan.

Lopputalvesta minulle iskee aina armoton värikkään ruuan himo. Vihreän himo tulee vasta sen jälkeen. Ensin on saatava heleitä ja raikkaita, aurinkoisen värisiä salaatteja, ja vasta sitten aletaan suurkuluttamaan esim. parsaa.  Tuohon värien himoon syntyi siis helmikuussa tämä vadelma-keltajuurisalaatti ♥

Keltajuuri ja vadelma ovat oivallinen makupari siinä missä väriparikin. Keltajuuren maanläheinen maku ja mieto makeus saavat raikkautta vadelmasta ja kun mukaan heittelee muutamat pippuriset versot ja rouskuvat retiisit, ollaan jo aika lähellä minun salaattitaivastani. Jotta vadelmainen keltajuurisalaatti olisi aavistuksen ruokaisampi, lisään siihen mieluusti jotain pähkinöitä. Tällä kertaa pistaasia! (Valintaan saattoi muuten vaikuttaa ihan vähän enemmän pistaasin väri kuin maku 😀 )

keltajuurisalaatti

"vadelmakastike

Kastike tälle salaatille surautetaan vadelmista ja sherryviinietikasta. Käytän paljon sekä tuoreita että kuivattuja marjoja salaatinkastikkeiden pohjana ja tätä nimenomaista ohjetta voikin soveltaa myös muihin marjoihin. Esim. mustikka tai karhunvatukka ja balsamico on oivallinen yhdistelmä!

Itseasiassa on aika hassua, että blogistani löytyy nykyään jo ihan varteenotettava valikoiva vähän kokeellisempiakin salaatinkastikkeita, kun en salaattiini kastiketta suvainnut laittaa kuin vasta parikymppisenä! Pitkään minulle kelpasi salaatti vain ilman soosseja ja senkin jälkeen lähinnä vain tosi perinteinen sinappikastike tai sitten jonkinlainen makeahko balsamico-vinegretti. Mutta tässä sitä nyt ollaan, totaalisessa salaatinkastikekoukussa!

Tsekatkaapa huviksenne, minkälaisia salaatinkastikeviritelmiä keittiöstäni löytyy:

keltajuuri

Vadelma-keltajuurisalaatti

Vegaaninen

2-4 annosta

600 g keltajuurta (n. 4 kpl keskikokoista keltajuurta)

n. 70 g erilaisia versoja, esim. sangoa, tatsoita, mizunaa, vesikrassia, suolaheinää…

150 g vadelmia

150 g retiisiä

n. 30 g pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sherryviinietikka-vadelmakastike

n. 1 dl

50 g vadelmia

1 tl Dijonsinappia

1-1½ rkl vaahterasiirappia

2 rkl sherryviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(sormisuolaa)

Keitä keltajuuret kypsiksi runsaassa vedessä. Kuori vielä lämpiminä ja viipaloi muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi ohuelti myös retiisit. Murskaa pistaasipähkinät kevyesti rikki ja revi vadelmat käsin pienemmiksi paloiksi.

Valmista kastike soseuttamalla kaikki ainekset yhteen. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista kastikkeen maku ja paksuus, ohenna tarvittaessa pienellä vesitilkalla ja lisää makeutta, mikäli kastike sitä mielestäsi tarvitsee.

Annostele lautasille keltajuuri, retiisit, vadelmat, versot sekä pistaasimuru. Lusikoi kastike annoksille. Mausta keltajuurisalaatti halutessasi vielä ripauksella sormisuolaa. Tarjoile heti!

keltajuurisalaatti"

vadelma salaatti

Ps. parsaruokien himoon kannattaa tsekata Hannan Soppa -blogin kokoama Ruokabloggaajien parhaat parsareseptit -juttu! Oma suosikkitapani valmistaa parsaa tänä keväänä on ollut uunissa paahtaminen. Parsan tyvet mehustan edelleen mieluiten ananaksen kera tai sitten keitän niistä liemen parsarisotolle tai -keitolle. Näin ei mene mitään tästä ihanasta herkusta hukkaan!

161 views

Valkoinen parsa ja kaapin kootut lisukkeet

by Juulia 1 Comment
Valkoinen parsa ja kaapin kootut lisukkeet

valkoinen parsa

Valkoinen parsa parka, jäänyt aivan vihreän sisaruksensa varjoon! En yleensä näitä valoa kaihtavia pötkylöitä kaupassa nimittäin juuri noteeraa, vaikka elämäni ensimmäinen parsamakuelämys olikin keitelty kokoon nimenomaan valkoisesta parsasta. Nyt kuitenkin ostin nipun kotiin, kun tajusin olevani itseasiassa niiden kohtalotoveri: siitä on jo parahulttaiset kaksi kuukautta, kun kotimme on viimeeksi nähnyt auringonsäteitä, eikä meillä asukkailla meinaa enää polla pysyä asianlaidan kanssa kasassa. Mökkihöperyys uhkaa varsinkin päivinä, jolloin Suomen suvi tarjoaa pahintaan ja on turha haaveilla edes kävelylenkeistä (ja niitähän on tässä alkukesästä piisannut).

Se on hassua, että koko pitkän pimeän vuodenajan samanlaista valottomuutta kestää aivan huomaamattaan, mutta NYT, kun sitä valoa vihdoin olisi, on pimennossa asuminen aivan sietämätöntä. Ruokakuvausta kotona on yllättäen pystynyt joten kuten harrastamaan – asia, josta olin julkisivurempan alkaessa eniten huolissani – mutta varsinkin viime aikoina olen ottanut tavakseni silti kipaista lautasen (sateenvarjon) ja kameran kanssa mieluummin pihalle. Hetki ulkona tekee hyvää niin kuville kuin pääkopallekin!

valkoinen parsa

Sain muutama viikko takaperin aivan ihanan lukijapalautteen sähköpostiini aiheesta Elvis-suklaa. Lukijani oli kohdannut reseptini kanssa ikävän takaiskun, vaikka lopputulos oli onneksi kuitenkin ollut mieleinen. Asiaa oli tietysti lähdettävä selvittämään heti kuin mahdollista! Ensiksi kävin kurkkaamassa tuon vanhan juttuni läpi, paikallistin ongelman ja lähdin kokkaamaan ohjettani jokaista työvaihetta huolellisemmin ylös kirjaillen.

Nolottaa kovasti huomata, kuinka ylimalkaisesti sitä onkin voinut jonkun asian joskus ilmaista – ei mikään ihme, että lukijalla oli tullut reseptin kanssa tenkkapoo. Nyt ohje on kuitenkin päivitetty selkeämmäksi ja uskallan toivoa että osaan tulevaisuudessa avata reseptejäni paremmin myös niistä itselleni itsestäänselvistä kohdista!

Ruokablogaajana kasvun ja ohjeen päivittäimisen sivutuotteena kotonani on nyt maapähkinävoilla, banaanilastuilla ja rapealla kinkkurouheella aateloidun Elvis-suklaan lisäksi pellillinen kuivaksi paahdettua schwarzwaldin kinkkua, ihanaa! ♥ Sitä kun kerran nimittäin tekee, niin tekee samalla vaivalla vähän enemmänkin. Pienikin määrä tätä savuista ja supersuolaista herkkua riittää maustamaan ruuan kuin ruuan, joten viime päivinä sitä on tullut laitettua vaikka mihin. Ensimmäiseksi kinkkurouhe päätyi kuitenkin piristämään kohtalotoveriani haamuparsaa 😀

Huom! Koska kyseessä on ns. jääkaapintyhjennysruoka, voi ainesosia huoletta vaihtaa esim. hasselpähkinöistä manteleihin tai pinjansiemeniin, vaahterasiirapista hunajaan, retiisistä vaikkapa kyssäkaaliin tai jopa vihreään omenaan ja niin ees päin. Pääasia tässä yhtälössä kun on minusta se, että lautasella olisi parsan kaverina jotain pähkinäistä ja makeaa, jotain suolaista ja rapeaa sekä jotain raikkaan rouskuvaa ja kirpeää.

Valkoinen parsa + kaapin kootut lisukkeet

2:lle

1 nippu valkoista parsaa

4-5 retiisiä

1 rkl valkoviinietikkaa

kourallinen hasselpähkinöitä

1 rkl (hasselpähkinä)öljyä

1 rkl vaahterasiirappia

4 viipaletta schwarzwaldin kinkkua

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Irroita schwarzwaldin kinkuista näkyvä rasva ja aseta viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda kinkkuviipaleita uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, tai kunnes ne ovat kauttaaltaan kuivahtaneet ja paahtuneet rapeiksi.

Napsi parsojen kuivat ja puisevat tyvet pois ja kuori parsaa kevyesti. Minusta riittää, että valkoista parsaa kuorii lähinnä alaosasta, mutta kukin tottumuksiensa mukaan! Paista paistinpannulla hasselpähkinöitä keskilämmöllä öljyssä, kunnes ne hieman paahtuvat ja saavat sieltä täältä väriä. Lisää pannulle vaahterasiirappi, sekoita hyvin ja nosta pannu samantien lämmöltä pois, jotteivät siirapissa pyöritellyt pähkinät kärähdä. Suikaloi vielä retiisit ja sekoita niihin viinietikka. Jätä retiisit maustumaan siksi aikaa kun kypsennät parsan.

Kiehauta laakeassa kattilassa tai syvässä paistinpannussa muutaman sentin syvyydeltä vettä. Lisää valkoinen parsa kiehuvaan veteen 2-3 minuutiksi kypsymään. Kun haarukka uppoaa parsaan ilman suurta vastusta, nostele kuumat parsatangot lautasille. Annostele parsan päälle kevyesti pikkelöidyt retiisisuikaleet sekä vaahterasiirappipähkinät. Murustele annosten päälle vielä rapeaa kinkkua. Tarjoile heti!

valkoinen parsa

Miten te mieluiten valmistatte valkoista parsaa?

1 449 views

Ochazuke aka riisiä ja vihreää teetä

Ochazuke aka riisiä ja vihreää teetä

ochazuke

Ochazuke on japanilainen ruoka, joka koostuu yksinkertaisimmillaan keitetystä riisistä ja vihreästä teestä ja monimutkaisimmillaan vähän siitä, mitä mieli tekee ja kotoa sattuu löytymään. Söin joulukuisella Japaninmatkallani ochazukea vähän kumpanakin versiona ja ihastuin ruokaan kovasti – aromaattisen teen ja pehmeän riisin yhdistelmä menee suoraan kategoriaan lohturuoka!

Ochazukea tehdään ilmeisesti erityisesti kotona, kun keittiö ammottaa tyhjyyttään, tai sitä syödään aterian päätteeksi lisäämällä riisikulhoon vihreää teetä (ocha). Matkallamme varsinkin tonkatsuravintoloissa pöytään tuotiin lopuksi teetä juuri tätä varten. Mikään hifistelyruoka tämä ei siis ainakaan perinteisesti ole! Japanilainen ystäväni Minori kertoo, että ochazuken historia ulottuu riisinviljelyn alkulähteille, ja että sitä tehdään edellamainittujen tilanteiden lisäksi usein myös baarista kotiuduttaessa:

Nykyään ihmiset syövät ramenkeittoa suunnatessaan illanvietosta kotiin, mutta ennen vanhaan laitettiin ochazukea kotiin päästyä. Aamupalan ja päivällisen riisi ehti usein jo kylmetä ja kovettua ennen kuin perheen isä suoriutui töistä kotiin (ennen sähköisten riisinkeittimien aikaa), joten riisi lämmitettiin hänelle uudelleen vihreän teen kanssa ja annokseen lisättiin umeboshia tai noria.

Nähtyäni reissun aikana useammankin salarymanin hoippuvan hilpeänä kaduilla tai nököttävän vähemmän hilpeänä ja silminnähden huonovointisena jalkakäytävän reunalla, voin vain kuvitella minkä tasoiseen kokkailuun herrat enää kotiin päästyään kykenevät – ehkä juuri ja juuri tähän. Tosin ehkäpä se on se vaimo, joka sen annoksen heille kuitenkin laittaa?

Ochazukea syödään vissiin myös silloin, kun ollaan sairaita tai mahakipuisia, ja lisäksi annokseen usein lisättävillä umeboshi-luumuilla on ainakin joidenkin mielestä krapulaa ehkäiseviä vaikutuksia. Eipä siis ihme, että tätä ruokaa syödään baari-illan päätteeksi! Itsehän toki ahmin umeboshia edelleen puhtaasti makusyistä 😉

"ochazuke/

Kun omasta keittiöstäni ei löydy kotirouvaa, joka annoksen minulle valmistaisi, on ochazuken tekeminen aloitettava yleensä täysin alusta (ja ei, en yleensä lähde siihen puuhaan yöllä). Niinpä minusta on aivan loogista – ruokahullun logiikalla ainakin – että en pysähdy kokkaillessani siihen yksinkertaiseen versioon, vaan väännän kerran aloitettuani ikäänkuin samalla vaivalla vähän moniulotteisemmankin annoksen.

Tottapuhuen ei tämäkään kasaamani kulhollinen kovin vaativa ole, vaikka siltä ehkä kuvien perusteella näyttääkin. Sen saa nenän alle samassa ajassa kun kypsentää riisin, ja jos kotona sattuu olemaan useampia ohjeen raaka-aineita jo valmiina, ei aikaa kulu senkään vertaa. Minulla on nyt viimeaikoina tässä japanilaisten ruokien hurahduksessa ollut tapana tehdä dashia isomman satsin noin kerran viikossa, ja riisiäkin keitän nykyään kerralla aina vähän yli kyseisen päivän tarpeen. Näin ochazukesta tulee yhtäkkiä suorastaan pikaruokaa 🙂

ochazuke

Tämän alustuksen kautta päästäänkin sitten viime aikoina mieltäni askarruttaneeseen aiheeseen: ovatkohan blogini reseptit teidän lukijoiden mielestä liian usein liian monimutkaisia? Toivoisin nimittäin tietenkin, että kulloinenkin innostukseni tarttuisi teihin lukijoihinkin, ettekä kokisi kynnystä ohjeideni testaamiseen liian korkeaksi. Vaikka raapustelen näitä juttuja omaksi ilokseni, toivoisin viritelmieni tuovan toki inspistä ja uusia tuulia muidenkin keittiöön – jaettu ilo, paras ilo!

Niinpä ajattelin, että voisin kokeilla lisätä juttujeni loppuun välillä myös sellaisen “riisutun version” ohjeista, jotka ovat ensisijaisia innostuksen kohteitani niinä suuritöisempinä versioina – silloin kun sellainen on mahdollista tietysti. Vaikka rakastan keittiössä puuhailua, ei esim. pitkän työpäivän jälkeen isoihin keittiöprojekteihin tule välttämättä minunkaan ryhdyttyä!

Seuraavaksi siis fiilistelen moniosaisemman reseptin kanssa ja toivon, että ehkä joku teistä fiilistelee tätä lukiessaan kanssani. Lopuksi ohjeesta löytyy kuitenkin myös huomattavasti nopeampi versio, eräänlainen oikotie onneen siis! Raaka-aineita on siinä vähemmän, samoin työvaiheita – joten ehkä tuo pikaresepti onnistuisi suorastaan pomon kanssa pitkää iltaa viettäneeltä salarymaniltakin?

Ochazuke

2:lle

Riisi:

4-5 dl kypsää sushiriisiä (+ loraus öljyä paistamiseen)

Liemeen:

4 dl japanilaista vihreää teetä (mieluiten senchaa, genmaichaa tai hojichaa)

4 dl vahvaa dashilientä

2-3 tl soijakastiketta

Riisin päälle:

n. 150-200 g kypsää lohta

n. 100 g paistettuja mereneläviä kuten simpukoita, mustekalaa, katkarapuja

nokare wasabia

muutama umeboshi-luumu ilman kiveä

2-3 rkl suikaloitua norilevää ja/tai merisalaattia

muutama retiisi / 2-3 cm pätkä retikkaa

1 kevätsipuli

hieman mitsubaa, shisoa/perillaa tai wasabirucolaa

1-2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

maun mukaan sichimi togarashi -chiliseosta

Ihan ensiksi mainittakoon, että mikäli haluat annoksesi pohjalle kuvan mukaisen paistetun riisikolmion eli yaki onigirin, kypsennä sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan ja muotoile se noin 1,5 cm paksuksi kolmioksi kun se on vielä lämmintä. Mielestäni riisi on helpointa muotoilla kelmun avulla, mutta jahka hommaan saa näppituntuman, se onnistuu myös kostutetuilla käsillä. Paista riisikolmioita kevyesti öljytyllä paistinpannulla molemmin puolin, kunnes niiden pinnat hieman paahtuvat. Paahtamisen ohessa ehtii hyvin valmistella annoksen muut osat.

Itse muotoilen onigireita nimenomaan paistamista varten valmiiksi jääkaappiin, jos minulla on jäänyt riisiä aterialta yli. Ne säilyvät huolella kelmutettuina muutaman päivän ja näin ollen tällainen näennäinen hifistely on itseasiassa melkoisen vaivatonta toteuttaa, kun tarvitsee ruokaa nopeasti. Riisin paahtaminen pannulla tuo siihen todella ihanan aromin, joten minä näen tämän työvaiheen täysin pienen ekstravaivan arvoisena! Lämpimän riisin voi toki myös vain kumota keoksi syvään kulhoon siinä vaiheessa, kun muut annoksen osaset ovat valmiina.

Valmista tee ja/tai dashiliemi ja pidä se lämpimänä. Pelkällä teellä tehtynä ruoka on omaan makuuni melko mieto, mutta teen aromaattisuus tekee tästä ruuasta mielestäni juuri kiinnostavan. Niinpä suosin itse dashin ja teen yhdistelmää, jonka maustan soijalla. Teelaaduista olen mieltynyt eniten genmaichaan, joka on maustettu paahdetulla riisillä. Se komppaa kivasti yaki onigirin makuja!

Lohen valmistan niin, että ripottelen sen päälle melko reilusti suolaa ja jätän sen maustumaan vähintään vartiksi. Tämän jälkeen pyyhin enimmät suolat pois ja paistan lohen pinnaltaan paahtuneeksi, mutta sisältä vielä aavistuksen läpikuultavaksi. Välillä olen maustanut lohen suolan lisäksi sichimi togarashilla, tai ripotellut sen pintaan seesaminsiemeniä.

Kun kaikki osaset ovat valmiita, lohi murustellaan hiutaleiksi riisin päälle. Mikäli lisään annokseen muitakin mereneläviä, kuten simpukoita, mustekalaa ja/tai katkiksia, käytän lohta vähän vähemmän. Pakasteäyriäiset kannattaa sulattaa rauhassa jääkaapissa ja paistaa ne pikaisesti valkosipulin kanssa öljyssä juuri ennen syömistä.

Lopuksi annoksen päälle kasataan suikaloitua norilevää (just sitä, mitä käytetään sushiinkin, saksilla suikaleeksi vaan!) tai muuta merileväsilppua, nokare wasabia, iki-ihania umeboshiluumuja, kevätsipulia, retiisiä tai retikkaa sekä shisoa/perillaa tai vaikkapa wasabirucolaa. Annoksen voi maustaa vielä sichimi togarashilla sekä seesaminsiemenillä.

Annos viimeistellään kaatamalla kuuma tee-dashiliemi kulhoon riisin ympärille. Sitten vaan lusikoimaan!

Eiks oo muuten hieno tämä rumpukapula-pannunalunen! Kiitos siitä taitavalle ystävälleni Markolle aka Makerolle ♥

…ja sitten siihen oikotiehen! Omaan makuuni se kaikkein yksinkertaisin ochazuke, jossa on vain riisiä ja teetä, on vähän turhankin mietoa. Jotain suolaista annokseen siis lisäisin! Edellämainitusta ohjeesta poiketen voi kalana käyttää myös kaupan lämminsavulohta, testattu on. Riisin ei mielestäni myöskään tarvitse olla välttämättä japanilaista. Olen tehnyt ochazukea tummasta ja punaisesta riisistä sekä kerran jopa freekehistä, joka ei toki ole riisiä lainkaan.

Olen siis laittanut välillä ochazukeeni tosiaan just sitä, mitä kotoa on kulloinkin sattunut löytymään. Mikä minusta on tässä ruuassa tärkeintä, on se liemi: teen on oltava japanilaista!

Nopea Ochazuke 1:lle

n. 2 dl kypsää riisiä

n. 2 dl japanilaista vihreää teetä ja/tai dashia

loraus soijakastiketta

n. 100 g lämminsavulohta

1 kevätsipuli

(pieni nokare wasabia)

(¼ norileväarkkia suikaloituna)

Valmista tee sekä dashi, mikäli käytät sitä (ja ohjehan löytyi siis esim. täältä). Dashia voi valmistaa myös jauheesta, jota löytyy aasialaisista ruokakaupoista. Jauheen voi mielestäni ripotella suoraan valmiiseen teehen, vähän kerrallaan, oman maun mukaisen määrän lisäten. Mausta tee/dashi halutessasi vielä soijalla sekä wasabilla.

Lämmitä riisi (siivilässä höyryttäen, pannulla paistaen tai vaikka mikrossa) ja kumoa se kulhoon. Murustele savukala riisin päälle. Kaada lautaselle lopuksi kuuma liemi. Silppua päälle hieman kevätsipulia sekä norilevää, mikäli kotoasi sitä löytyy. Siinä se sitten on! Eikä ollut vaikeaa, eihän?


Ps. Ainakin Tokyokanista löytyy myös pika-ochazukepaketteja, jotka sisältävät niin teen kuin annoksen päälle ripoteltavat tilpehööritkin (mm. Japanissa usein annoksen päältä löytyviä pieniä rapeita riisikakun murusia eli bubu ararea).

Pps. ruoka on gluteeniton, kun käytät gluteenitonta soijakastiketta.


edit:

Tosiaan, sehän minulta unohtuikin sitten kokonaan mainita, että tarjotessaan kyläilijöille ochazukea, vihjaa japanilainen isäntä/emäntä samalla vieraan viipyneen kylässä jo aivan tarpeeksi pitkään.

Toisinsanoen, ochazuke = sayonara 😉

373 views