Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

286 views

Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

by Juulia 0 Comments
Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

punasikurisalaatti

Joskus ei aterian inspiraatioksi tarvita kuin yksi kuva. Tämänpäiväselle punasikurisalaatille sain inspiraation tästä Alison Wun salaattikuvasta, joka yksinkertaisesti pysäytti minut herkillä vaaleanpunaisen ja vihreän sävyillään: niin kaunista! Kuvan annnos oli niin houkutteleva, että rohkaistuin käyttämään elämäni ensimmäisen kerran pippurisen karvasta punasikuria, jonka normaalisti noukin pois salaateistani 😀

Joo-o, olen varmaan jotenkin katkeroitunut viimeisen vuoden aikana, kun kitkerät, katkerat ja karvaat maut ovat olleet niin kovasti mieleeni. Olen niin kokannut kuin leiponutkin katkeroilla ja lisäksi nauttinut enenevässä määrin vahvasti katkeroiduista oluista. Tässä salaatissa katkeruutta löytyy punasikurin lisäksi verigreipistä, mutta kun katkeruus yhdistyy sopivaan määrään happamia (viinietikka ja verigreippi) ja rasvaisia (avocado ja oliiviöljy) makuja sekä sopivaan ripaukseen suolaa, pysyy se kurissa. Oikein tasapainotettuna katkerat maut ovatkin minulle nykyään suorastaan koukuttavia!

punasikurisalaatti

punasikuri

Punasikuri

Punasikuria on olemassa monta lajiketta,  joista moni on nimetty italialaisten kaupunkien mukaan (Rosso di Treviso, Radicchio di Chioggia). Tänä päivänä tuntemamme sikurilajikkeet saivat alkunsa 1500-luvun Italiassa, joten ei ihme! Näitä kiehtovan näköisiä kasveja on pitkää, suippoa, pyöreää ja hauskan kiekuraista, joista useimpia olen ihaillut vain kuvista. Oi kun saisikin käsiinsä Alison Wu:n aarretta vaaleanpunaista sikuria tai kiehtovan kukkamaista ja kiehkuraista Rosso di Trevisoa!

Erilaisia sikureita (sekä juurta että lehtiä) on eri lähteiden mukaan käytetty jo antiikin aikana rohtona mm. huonoa ruoansulatusta ja unettomuutta vastaan. Paahdettua ja jauhettua sikurin juurta taas käytetään tänäkin päivänä kahvin korvikkeena, minkä juominen auttaisi varmasti ainakin tämän kahviaddiktin unettomuuskausia (sikurikahvi ei sisällä lainkaan kofeiinia).

punasikuri

Punasikuri muistuttaa maultaan sukulaistaan endiiviä (johon olen hurahtanut jo aikaisemmin), sekä kotoisaa voikukkaa. Punasikurin katkeruutta voi pehmentää edellämainittujen hapon, rasvan ja suolan lisäksi myös kypsentämällä – ryöpätty, paahdettu tai grillattu sikuri on paljon lempeämmän makuista kuin raaka. Monissa italialaisissa resepteissä sikuri tarjoillaankin usein nimenomaan kypsennettynä: on esim. sikuririsottoa, grillattua sikuria ja sikuripastaa, nam!

Koska itse tahdoin tässä salaatissa kuitenkin syödä kypsentämätöntä sikuria, annoin sille tunnin mittaisen jääkylvyn. Sen avulla punasikuri on vähän vähemmän katkeraa mutta lisäksi ihanan terhakkaa ja rapeaa. Salaatista tuli todella hyvää joten en varmaankaan vastaisuudessa nypi punasikuria pois muistakaan salaateista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen antaa punasikurille kuitenkin perisuomalaisen “avantouinti & sauna” -käsittelyn? Söimme nimittäin kuvissakin näkyvän sikurikerän jämät uunissa paahdettuna ja sepä vasta hyvää olikin!

Punasikurisalaatti verigreipillä + verigreippi-punasipulivinaigrette

1:lle

n. 100 g punasikuria

1 pieni avocado

6-8 retiisiä

1 pieni verigreippi

Verigreippi-punasipulivinaigrette:

1 rkl hyvin pieneksi silputtua punasipulia

1-1¼ rkl oliiviöljyä

1 rkl agavesiirappia tms.

½ rkl viinietikkaa (omenaviinietikka/sherryviinietikka/valkoviinietikka/valkoinen balsamico)

¾ rkl verigreippimehua

hyppysellinen suolaa

Viimeistelyyn:

ripaus sormisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Irroittele punasikurin lehdet kerästä ja laita ne vartiksi jäävesikylpyyn. Jäävesikylpy terhakoittaa ja rapeuttaa punasikuria, mutta myös vaimentaa hieman sen kitkeryyttä.

Kastiketta varten tarvitset salaattiin tulevan verigreipin mehua, joka kannattaa kerätä talteen greippiä viipaloidessa. Leikkaa verigreipin kuoret veitsellä irti niin, että kuoren mukana tulee myös kuoren valkoinen sisäosa. Purista kuoriin jääneestä hedelmälihasta kaikki mehu talteen. Viipaloi verigreippi noin puolen sentin viipaleiksi ja ota talteen myös viipaloidessa hedelmästä irtoava mehu.

Valmista sitten verigreippi-punasipulivinaigrette.  Sekoita kaikki kastikkeen raaka-aineet sipulisilppua ja suolaa lukuunottamatta yhteen joko pienessä kulhossa vispaten tai pienessä lasipurkissa ravistaen. Lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä, jotta saat koostumuksesta tasaisen. Lisää kastikkeeseen lopuksi hienoksi silputtu punasipuli ja ripaus suolaa sekoita vielä kerran. Tarkista maku: happamuuden, makeuden ja suolaisuuden pitäisi olla hyvässä tasapainossa.

Valuta punasikuri huolella ja pyörittele se puolessa määrässä kastiketta. Annostele punasikuri lautaselle. Viipaloi retiisit ja avocado punasikurin päälle ja lisää salaattiin vielä verigreippiviipaleet. Valuta loppu punasipulivinaigrette salaatille ja ripottele salaatille hieman vastarouhittua mustapippuria sekä sormisuolaa. Sitten vaan syömään!

verigreippisalaatti

84 views

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Earth Control

parsakaalisalaatti

Raaka parsakaali – kypsennystä vailla vai herkkua sellaisenaan? Itselleni asia on ollut aina selvä: pataan siitä ja heti. Vaikka syön hyvin monenlaisia vihanneksia mielelläni raakana, jostain syystä parsakaalin kohdalla olen tehnyt stopin. Tähän tuli kuitenkin vihdoin muutos, kun nenäni alle kannettiin kesällä mieleni muuttava parsakaalisalaatti!

Tämä ihme tapahtui tietysti matkoilla – tarkemmin sanottuna New Yorkissa – matkoilla kun jostain syystä tulee aina koettua monia asioita ensimmäistä kertaa. Tilasimme päärynää, parsakaalia ja erilaisia sattumia sisältävän salaattimme Brooklynin Pizza Loves Emilyssä (ravintolassa, jota olin väijynyt Instagramissa jo pitkään ennen matkaamme). Sisäänheittäjä tälle annokselle ruokalistaa lukiessa oli taikasana “miso dressing”, misopohjaisia kastikkeita minun on nimittäin todella vaikea vastustaa. Siinä jäi lopulta pizza melkeinpä kakkoseksi: parsakaalisalaatti syötiin viimeisistä muruista kilpaa taistellen ja niinpä kopio oli tehtävä ensi tilassa myös kotikeittiössä.

parsakaalisalaatti

Kurpitsansiemenet & maapähkinät

Tämän Earth Control yhteistyöjuttuni aiheena ovat kurpitsansiemenet ja maapähkinät. Molempia saa Earth Controlilta halutessaan jumbokokoisissa pusseissa, jotka ainakin tässä köökissä ovat loistava vaihtoehto, niin paljon näitä raaka-aineita käytän.

Ravinteikkailla kupritsansiemenillä rikastan salaatin kuin salaatin ja erityisen ihania naposteltavia ne ovat minusta sellaisenaan tai nopeasti kuivalla pannulla paahdettuina ja kevyesti suolattuina. Käytän kurpitsansiemeniä usein myös leipätaikinassa ja koska olen tänä kesänä hurahtanut hapanjuurileivontaan, tulee taikinaa väännettyä monta kiloa viikossa. Kyllä siinä kuluisi pikku pussi aika vauhdilla!

Maapähkinöitäkin käytän erityisesti salaateissa, mutta niitä upotan usein myös paistettuihin nuudeleihin, erilaisiin curryihin ja oikeastaan mihin vaan kasvisruokaan, johon kaipailen hieman lisää ekstraproteiinia. Voisikin oikeastaan sanoa, että käytän maapähkinää hieman kuten papuja – toki en aivan samoissa määrin, onhan maapähkinä papuja paljon rasvaisempi palkokasvi. Sekä maapähkinät että kurpitsansiemenet kuuluvat siis keittiössäni erityisesti kasvisruokien maukkaaksi ja ravinteikkaaksi rikasteeksi.

Earth Control

parsakaalisalaatti

Emmy Loves Pizzan parsakaalisalaatti sisälsi nashia eli omenapäärynää, kuivattuja kirsikoita, retiisiä, maapähkinöitä sekä sitä niin kovin houkuttelevaa misokastiketta. Kotona halusin kuitenkin hyödyntää kotimaisen parsakaalin lisäksi kotimaisia päärynöitä, sekä kaapista kaivamiani Earth Controlin kuivattuja karpaloita. Maapähkinöiden sijasta laitoin salaattiin rakastamiani kurpitsansiemeniä, kun oli yksinkertaisesti niiden himo. Seuraavalla kerralla todennäköisesti iskee sitten se maapähkinähimo 😀

Tämä vegaaninen parsakaalisalaatti sopii hyvin kevyeksi lounaaksi tai erilaisten aterioiden lisukkeeksi ihan sellaisenaan, mutta tarvittaessa salaatista taikoo ruokaisamman paistamalle sen päälle vaikkapa hieman kylmäsavutofua tai tempehiä. Sekaani voisi murentaa salaatin päälle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa. Parsakaalisalaatti maistuu minulle hyvin myös seuraavana päivänä, joten itse teen sitä mieluiten kerralla tupla-annoksen ja pakkaan osan suoraan töihin evääksi. Oikea arjen moniottelija siis tämä salaatti! Lisää reseptejä niin arkeen kuin juhlaan löytyy Earth Controlin FB-sivuilta.

Tuohon misopohjaiseen salaatinkastikkeeseen saa muuten kivasti vaihtelua, kun maustaa kastikkeen suolattoman tahinin sijaan maapähkinävoilla tai muilla pähkinä- tai siementahnoilla. Myös marketeista löytyvät valmiit misopohjaiset salaatinkastikkeet toimivat toki hyvin. Mikäli kotoa tai kaupasta ei löytyisi misoa, voi kastikkeen tehdä toki ilmankin – makumaailma ei ole aivan sama, mutta kuitenkin varsin toimiva (tiedän ettei kaikkien teidän lukijoiden paikkakunnilta misoa välttämättä ihan helposti löydy). Omassa keittiössäni ei tällaista tilannetta tosin tulla näkemään: misotahnaa on kaapissa niin moneen lähtöön, että myönnän olevani suorastaan addikti…

Parsakaalisalaatti New Yorkin tyyliin

vegaaninen

2:lle

Salaattiin:

n. 200 g kotimaista parsakaalia

1 kotimainen kypsä päärynä (n. 150 g)

n. 100 g retiisiä

1 dl kurpitsansiemeniä ja/tai maapähkinöitä

1 dl kuivattuja karpaloita

Miso-soijakastike:

1½-2 rkl misotahnaa*

¾-1 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

1 rkl suolatonta tahinia / maapähkinävoita / muuta pähkinä- tai siemenvoita

n. 4 rkl oliiviöljyä

½ dl sitruunamehua

1 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

*) tähän kastikkeeseen kannattaa minusta käyttää vaaleaa, hieman makeaa ja mietoa riisimisoa (shiromiso). Voimakkaamman makuista punaista tai ruskeaa misoa kannattaa laittaa hieman vaaleaa vähemmän.

Sekoita pienessä kulhossa vispilällä sekaisin misotahna, soija, vaahterasiirappi, tahini (tms.) ja oliiviöljy. Purista sitruunanmehu sekaan ja sekoita hyvin. Kastike on sellaisenaan varsin vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla: senhän pitää maustaa koko parsakaalisalaatti!

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat poksumaan. Jätä siemenet jäähtymään. Mikäli käytät maapähkinöitä, paahda ne samoin ja hierrä halutessasi pyyhkeen sisällä kuoret lämpimistä maapähkinöistä irti. Viipaloi parsakaali, päärynä sekä retiisit ohuelti ja sekoita niihin kulhossa desin verran kastiketta. Lisää salaattiin vielä karpalot, kurpitsansiemenet ja/tai maapähkinät. Sitten vaan parsakaalisalaatti tarjolle lopun kastikkeen kera, tai pakkaus suoraan eväsrasiaan!

Earth Control reseptit

Ps. Asenne-kollegani Avec Sofien ja Home Via Lauran ovat kirjoittaneet tosi kiinnostavat arjen ruokailuun liittyvät postaukset – suosittelen piipahtamista heidän blogeissaan!

863 views

Kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä (aka eräänlainen kesäkeitto)

by Juulia 0 Comments
Kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä (aka eräänlainen kesäkeitto)

kylmä ramen

Kylmät nuudelit kaunistaa! Tai … ainakin toivottavasti, olen nimittäin syönyt niitä viime kuukauden aikana aika tiuhaan tahtiin. Kirjoittelinkin jo iki-ihanista sobanuudeleista yuzu-dashi-liemessä, mutta paljastetaanpa tänään nyt keittiöni toinen uusi suosikkiruoka: kylmä ramen!

Minusta kuuma ramen on ihanan lohdullista kylmänä vuodenaikana, ja nyt olen omakohtaisesti oivaltanut myös sen, että homma toimii myös toisin päin. Kylmä ramen ja kuuma kesäpäivä = match made in heaven! En ole vielä matkustanut Japanissa kesäaikaan, mutta uskallan silti veikata, että kylmä ramen maistuisi vieläkin paremmalle siellä!

kylmä ramen

Kylmä ramen

Idea tälle soijamaitopohjaiselle kylmälle ramenkeitolle on peräisin Bon Appetit -sivustolta löytyvästä ohjeesta, johon satuin törmäämään eräänä päivänä YouTubea plärätessäni (kyllä, seuraan Tubessa erinäisiä ruokasivustoja, vaikka enemmän tuijottelenkin sieltä salaista pahettani eli meikkivideoita). Kylmiä nuudeliruokiahan on Japani (ja Korea, ja muukin Aasia) pullollaan, mutta tämä nimenomainen kiehtova resepti on menestyksekkään japanilaisen ramenkokin, Shigetoshi Nakamuran käsistä. Siitä on siis oikein hyvä aloittaa omat kylmä ramen -kokeilut!

Ravintola Nakamuran kylmä ramen on reseptinä sen verran monimutkainen, että päätin suorilta käsin käyttää sitä lähinnä etäisenä inspiraation lähteenä. Kuinka kaukana tulkintani alkuperäisestä on, selvinnee minulle heinäkuussa kun vierailen New Yorkissa ja toivonmukaan ehdin piipahtaa Nakamurassa kylmällä ramenkeitolla. Ihanaahan se videolta kuolaamani luomus olisi oikeasti maistaa!

Vaikka esikuva on omasta keitostani kaukana, hyvää tämä minunkin kylmä ramenkeittoni on. Suolaista, täyteläistä, sopivan polttavaa ja umamista, kiitos miso-pohjaisen liemen. Vaikka oikaisin keittoni kanssa useammankin Nakamura-kulman, sen verran näin kuitenkin vaivaa että kokeilen tehdä lientä varten aivan oman ihka ensimmäisen soijamaitoni. Prosessi oli kaupassakäyntiin verrattuna hieman työläs, mutta ero kaupan soijamaitoon valmistetun liemen ja kotitekoisen välillä on kyllä iso! Omatekemästä soijamaitoliemestä tulee kermaisen täyteläinen ja paksu, kun taas kaupan soijamaidolla liemi on reilusti lirumpaa.

(Julkaisen ehkä perästä oman soijamaitoreseptini, mutta ihan vielä en kehtaa –  täytyy jatkaa ensin vähän enemmän testailuja! Jos innostutte tekemään itse soijamaitoa, kurkatkaa vaikkapa tämä ohje. Metodeja on monia, mutta tätä olen nyt käyttänyt itse. Otan mieluusti myös vastaan vinkkejä teidän luotto soijamaito-ohjeista!)

ramenkeitto

Minusta tämä aikaansaamani kylmä ramen käy melkeinpä kesäkeitosta, onhan liemi “maito”pohjainen ja sattumina keitossa on kesän tuoreimmat herkut! Omia suosikkejani liemen kaveriksi on makoisa maissi, rapsakat retiisit tai nauriit, raikas kurkku sekä herneet – muodossa tai toisessa. Sattumiksi keittoon käy minusta kuitenkin periaatteessa mikä tahansa raakana syötävä vihannes ja uskaliaat voivat kokeilla lisätä sekaan myös vaikkapa vesimelonia! Jos keitostaan haluaa vähän ruokaisamman, voi mukaan heitellä vielä vaikkapa savutofua tai jotain muuta proteiininlähdettä.

Kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä

vegaaninen

2:lle

Liemi:

6 dl soijamaitoa (itsetehty on mielestäni tässä parasta!)

1½-2 rkl valkoista/keltaista misoa (+1 tl punaista tai ruskeaa misoa*)

1½ rkl sakea

1 rkl miriniä

1 rkl yuzumehua (tai limetin mehua)

n. 2 tl soijaa

1-2 tl gochugarua (korealaisia chilihiutaleita)

1 tl shichimi tōgarashia / tai ripaus hienonnettua sichuanpippuria

1 pieni valkosipulin kynsi

1-2 cm pätkä inkivääriä

2 annosta ramennuudeleita (kuvan nuudelit mustasta riisistä tehtyjä gluteenittomia ramennuudeleita)

Sattumat:

1-2 naurista / kourallinen retiisejä / pätkä retikkaa

¼ kurkkua tai 1 avomaan kurkku

1 tuore maissintähkä

kourallinen tuoreita herneitä / raakana syötäviä sokeriherneen palkoja

1-2 kevätsipulin tai nippusipulin vartta

(3-4 mustaa valkosipulin kynttä + 2 rkl oliiviöljyä)

(kourallinen vesimelonikuutioita)

(syötäviä kukkia: ruohosipulia, litulaukkaa…)

*) Itse olen tykännyt käyttää tässä liemessä pääasiassa valkoista mietoa misotahnaa (shiromisoa), mutta olen lisännyt sekaan teelusikallisen vahvempaa ruskeaa riisimisoa (genmai miso) tuomaan makuun vähän lisää ytyä. Kahta sorttia ei tarvitse tätä keittoa varten ostaa, varsinkaan jos ei ole mison suurkuluttaja kuten minä, mieto valkoinen/keltainen miso riittää ja se on mietoutensa vuoksi tosi monikäyttöinen tuote. Kurkkaa käyttötapoja vaikka täältä!

Kylmä ramen – liemi ja sattumat:

Raasta valkosipuli ja inkivääri, sekoita ne soijamaitoon. Lämmitä seos kiehumispisteeseen, siivilöi ja jäähdytä. (Raa’an valkosipulin maun ystävät voivat skipata soijamaidon lämmittämisen kokonaan)

Sekoita misotahna, sake, mirin, yuzu, soija, shichimi togarashi sekä gochugaru keskenään. Itse olen tykännyt käyttää tässä liemessä pääasiassa valkoista mietoa misotahnaa, mutta olen lisännyt sekaan teelusikallisen vahvempaa ruskeaa riisimisoa tuomaan makuun vähän lisää ytyä. Sekoita misoseos soijamaitoon ja laita liemi sitten jääkaappiin odottelemaan sattumien valmistelua. Keitä vielä ramennuudelit paketin ohjeen mukaan ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Valuta hyvin.

Kuori ja kuutioi nauris tai retikka, viipaloi retiisit. Kuori myös avomaankurkku, mikäli käytät sitä etkä kasvihuonekurkkua. Kuutioi kurkku. Pätki sokeriherneen palot tai riivi herneet paloistaan. Pese maissintähkä ja leikkaa siitä terävällä veitsellä jyvät irti (helpoiten tämä onnistuu sotkematta jyviä ympäriinsä, kun tuet tähkän esim. pienen ylösalaisin asetetun kupin päälle syvän kulhon pohjalle, ja veistelet tähkän reunoja niin, että jyvät tippuvat kulhoon.) Kuutioi vielä vesimeloni, mikäli käytät sitä, ja silppua sipulinvarsi.

Mikäli haluat maustaa keittoa mustalla valkosipuliöljyllä, muussaa musta valkosipuli veitsen lappeella leikkuulaudalla ja sekoita se öljyn kanssa pienessä kulhossa mahdollisimman tasaiseksi.

Kokoa kylmä ramen näin:

Jaa kylmät ramennuudelit kahteen syvään kulhoon. Sekoita liemi vielä kertaalleen huolella ja kaada se nuudeleiden päälle. Annostele kulhoon vielä maissinjyvät, kurkku, nauriit/retiisit/retikka, sekä muut käyttämäsi sattumat. Viimeistele annokset syötävillä kukilla (kuvassa litulaukan kukkia), sipulinvarrella, ripauksella gochugarua tai shichimi tōgarashia, sekä halutessasi mustalla valkosipuliöljyllä.

Tarjoa kylmä ramen heti jääkylmänä! Jos päivä on kovin kuuma, voit lisätä kumpaankin kulhoon muutaman jääpalan viilentämään keittoa entisestään.

miso ramen

Ps. Tästäkin keitosta saa tarvittaessa tehtyä gluteenittoman, kun etsii käsiinsä gluteenitonta misotahnaa, käyttää soijakastikkeen sijasta tamaria ja nuudeleina gluteenittomia nuudeleita.

191 views