Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Yhteistyössä Passio Dining

Passio Dining hurautti suoraan tajuntaani alkukesän Taste of Helsinki -festareilla kahden vahvasti mieleenpainuneen annoksen voimin. Omalla mittapuullani koko tapahtuman annosten kärkeen nousseet gazpachosorbet sekä koukuttava makkaraperunat (luit oikein: makkaraperunat) jättivät himon saada lisää Passion köökistä lähteneitä lautasellisia!

Eipä muuta kuin nokka kohti Passiota ja hyvää seuraa mukaan. Illallisella sain nauttia sekä Keittiössä kaupungissa -blogin Jaanan että hänen hyvän ystävänsä Ellan loistavasta seurasta, ja istuipahan pöytään hetkeksi myös Passion ravintoloitsija Jussi Hukkanenkin.

Jussin kanssa jutellessa selvisi, että Passion alkutaipaleella oluella oli ravintolan konseptissa vahva rooli. Jussi kun on paitsi ravintoloitsija, myös panimomestari, ja Savonlinnalaisen panimoravintolan Huvilan entinen toimitusjohtaja. Huvilasta tuotiin Helsinkiin panimoravintolan konseptin lisäksi myös keittiömestari Jesse Vottonen.

Casual diningiä ja olutta yhdistelleen Passion suunta lähti kuitenkin alkuperäiskonseptista omille teilleen ja nykyään Passio on menuravintola. Menu vaihtuu kolmen viikon välein ja niitä kyydittävät viinitkin tuodaan maahan itse. Olutta Jussi ei ole viiniin suinkaan silti tyystin vaihtanut, sillä hän on osakkaana Kaartinkaupungin Ohrana –panimossa. Niinpä löytyy Passiostakin toki palan painikkeeksi viinien lisäksi myös oman panimon oluita ja olutta käytetään myös ruuanlaitossa.

jussi hukkanenJussi Hukkanen

Intohimo ruokaan, viiniin ja olueen paistaa Jussista ja hänen puheistaan. Aterioimaan päästyämme kiinnitin huomiota myös siihen, että monessa annoksessa viiniä löytyy myös lautaselta eri muodoissa. Kokkaanhan minäkin toki viinin ja oluiden kanssa, mutta en ihan tällä tapaa 😀

Kun kyse on menuravintolasta, on tilaaminen poikkeuksellisen helppoa: valinta tehdään kolmen tai viiden ruokalajin menun väliltä. Varmaan on sanomattakin selvää, kumman valinnan me teimme!

Ateria käynnistyi raikkaalla lasillisella kuohuviiniä, jonka kaverina tarjoiltiin keittiön tervehdys. Tattaririeskan päältä tarjoiltu taimentartar hapankermalla, raastetulla kananmunan keltuaisella ja mädillä olisi kelvannut minulle myös pääruuaksi, väliruuaksi ja jälkiruuaksi, niin täydellisesti se osui makuuni.

Nelles Riesling Sekt Brut

passio diningTaimentartar

Alkuruuaksi söimme ankkaa. Sitä olikin lautasella suorastaan kolmessa muodossa: oli rillettenä, oli paistettua ankanrintaa ja oli foie gras’ia. Ankkatrion kaverina oli porkkanapyreetä ja blanc de noir -hyytelöä, sekä ihanaa Pinot Noiria (Wagram Pinot Noir 2013). Viinihyytelö oli muuten täydellinen kaveri sekä ankka foie gras’lle että -rilletelle, pitää ehkä opetella tekemään jotain samanlaista itsekin!

Passion maahantuomat viinit ovat kaikki peräisin pientuottajilta, joiden tuottajat tunnetaan ihan kasvokkain. Suurin osa viineistä tulee Italiasta ja Saksasta, mutta joitain myös Ranskasta tai Itävallasta, kuten ankan kaverina nauttimamme kirsikkainen Pinot Noir.

passio diningAnkkarilletteä, paistettua ankanrintaa, ankka foie gras ♥

Myös seuraavana tarjoillussa väliruuassa oli keskitytty yhteen asiaan: simpukkaan. Annos sisälsi simpukkalientä, suussasulavaa konfattua kampasimpukkaa, sinisimpukkaa ja mykyjä. Liemi kaadettiin asianmukaisesti lautaselle vasta pöydässä, ja yhtä asianmukaisesti kuvasin tämän operaation.

Konfatut kampasimpukat varastivat huomioni tässä annoksessa, niiden tekstuuri oli nimittäin jotain aivan ihanaa : pumpulinpehmeää mutta samalla sopivan pureskeltavaa.

Well hello, konfattu kampasimpukka! Voitais tavata useamminkin?

Ensimmäinen pääruoka oli hiillostettua siikaa, grillattua pulpoa ja fermentoidusta valkosipulista tehtyä aiolia. Koska rakastan mustekalaa (olettaen tietysti että se on valmistettu hyvin), taisi huomioni keskittyä annoksessa lähinnä pulpoon, kuten kuvakulmastakin näkyy. Jos ihan totta puhutaan, annoksen muut osat jäivät herkullisuudestaan huolimatta ihan paitsioon, kun taas ihanasti hiiltynyttä mustekalaa olisin kaivannut lisääkin!

Toinen pääruoka oli härän flanksteak endiivien, vaniljalla maustettujen retiisien ja sipulikastikkeen kanssa. Flanksteakia maustanut gremolatan tapainen sitruksinen yrttiseos ei oikein kolahtanut minulle, vaikka liha sen alla mehevää ja maukasta olikin. Parasta lautasella oli kuitenkin vaatimaton retiisi – tulen maustamaan kotonakin vastaisuudessa retiisini vaniljalla … ja niin varmaan yhtä lailla vaniljaretiiseihin hurahtanut Jaanakin 😀

passio dining

Välijälkiruoka oli kaunein näkemistäni jälkkäreistä vähään aikaan: kimmeltävässä mansikka-ruusuöljykastikkeessa lepäilevä kuohuviinisorbetti mansikoilla ja ruusuhyytelöllä oli niin kuvauksellinen, että sorbetti oli lähes sulanut kun laskin kamerani alas.

Maun puolesta tämä jälkiruoka oli minulle hieman liian makea, mutta niinhän jälkkärit melkein aina ovat. Toinen jälkiruoka (vanilja-mustaherukkakääretorttua, mustaherukkasorbettia, marenkia ja hunajavaahtoa) jäi kuvaamatta, kun valo ravintolassa väheni. Makeutensa vuoksi annos jäi minulta pitkälti myös syömättä, mutta aivan varmasti sama annos olisi saanut makeamman ystävät yhtä lailla taivaisiin kuin välijälkkärikin.

Passio Dining jätti viiden ruokalajin menusta huolimatta kaikkea muuta kuin tukalan olon – annokset olivat siis juuri sopivan kokoisia minulle. Illan parhaat annokset oli minusta ehdottomasti keittiön tervehdys sekä simpukka-annos, mutta sen Taste of Helsingin gazpachosorbetin kaltaista ekstaasia jäin vähän kaipailemaan.

Kun menu kuitenkin vaihtuu kolmen viikon välein, lähden mielelläni Passioon uudelleen testaamaan mitä keittiö milloinkin keksii! Ravintolan miljöö ja tunnelma on sopivan rento ex tempore -dinnereille, mutta samalla sopivan erityinen hemmottelulounaalle. Passion pitäjien uusi ravintola Corsokin tosin pitäisi testata … ja sinne Ohranaan pitää ehtiä oluelle, ja ja ja…


Passio Dining tarjosi seurueemme illallisen viineineen. Kiitos!

178 views

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of HelsinkiOlisko se tässä se Taste of Helsinki 2017:n kuvauksellisin annos?

Torstain Taste of Helsinki avajaispäivänä herkuttelu lähti hieman lapasesta, kun seuralaisena oli kaltaiseni nautiskelija pikkusisko. Koska perhe on paras, perjantain lounauskattaukseen lähti aveciksi oma pikku äiti ♥

“Eihän me nyt yli neljää annosta jakseta millään syödä”, pohti äiti, kun luettelin hänelle etukäteen kaikkea, mitä olin meidän ateriaksemme kaavaillut. Eipä … johonkin mahaan upposi kuitenkin muutamassa tunnissa seitsemän annosta ja vielä lounaskattauksen lopussa aivan itse ex tempore -tehtailemamme letutkin!

Meille kävi muuten aivan sen kummemmin asiaa suunnittelematta niin, että päädyimme syömään viisi kahdeksasta Taste of Helsinki –vegeannoksesta. Jos siis kasvisruoka näillä festareilla kiinnostaa, niin tässäpä niistä tietoa 🙂

good life coffee

Aivan ensimmiseksi suunnistimme kuitenkin kahville. Good Life Coffeen kahvi-tonic on ehkä paras kesäjuoma kofeiininhimoon, joten sitä oli ns. aamukahviksi saatava. Äidin lasiin tosin kaadettiin kahvin sijaan jo etukäteen lupaamani Prinssi Hessen. Kerrankos sitä!

Taste of HelsinkiGazpachosorbet ja vähän vegeä (v) -5mk

Äiti on kova rehujen ja raikkaiden makujen ystävä, joten aloitimme lounastuksemme Passion gazpachosorbetilla. Annoksen etukäteen syöneenä tiesin, mitä odottaa, mutta äitipä ei! Tunnen kyllä äitini hyvin sillä niinhän se osui ja upposi, puhumattakaan siitä kuinka täydellinen tällainen kylmän raikas ja piristävän intensiivisen makuinen annos on auringon porottaessa. Kasvisannoksista gazpachosorbetti on minusta ehdottomasti paras, mutta läheltä pitää etteikö se olisi myös kaikista syömistäni annoksista paras.

Äitiä on kiittäminen siitä, että olen itsekin rehujen ja raikkaiden makujen ystävä. Ei meillä kotona niitä tuputettu – tai no, äidillä oli kyllä tapana kiikutella leikkihetkien keskelle varhaiskaalilohkoja, kurkun pätkiä tai porkkanoita – mutta en usko, että meistä lapsista yksikään koki sitä tuputtamiseksi. Me vaan rouskuteltiin menemään! Äidin rakkaus juureksiin, tuoreisiin kesän vihanneksiin, marjoihin ja sieniin on selvästi periytynyt meistä siskoksista jokaiselle, ja siitä olen todella iloinen.

tuohi pop up

ossi palonevaRuista Jalotofun ja Orvokin kera (v) -6mk

Eilinen menestysannos “Kapteeni Grillisydän” mielessäni suuntasimme seuraavaksi TuOHi pop upiin. Parhaillaan Ravintola Eggissäkin vaikuttavan Ossi Palonevan vegaaninen Ruista Jalotofun ja Orvokin kera nimittäin kutkutteli uteliaisuutta, varsinkin kun useamman ruokablogaajakollegan kuvista ja kuvailuista sitä olin jo ehtinyt aamupäivän ajan kuolaamaan.

Annoksessa ruis pääsikin todella oikeuksiinsa: sitä oli idätettynä, oli kräkkerinä, taisi olla jonkilaisena tomunakin. Viljaisaa kokonaisuutta korosti annoksen pohjalla piilotteleva savuinen tofuvaahto, jota söisin mieluusti toistekin. Vau!

METSÄSIENI Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia

Jätimme torstaina siskon kanssa uteliaisuudella odottelemani ja etukäteen äidille täydellisen kuuloiseksi tituleeraamani Shelterin emmervehnäpuuron syömättä, jotta voisin maistaa sen äidin kanssa. Pettymyksen puolelle kuitenkin mentiin. Voi toki olla, että syynä oli edeltävä annos, kahta samantyyppistä lautasellista kun on aina vähän hölmöä syödä peräkkäin, ainakin minun suunkin kun kaipaa vaihtelua. Shelterin annos olisi ehkä päässyt paremmin edukseen siis jonkun toisen annoksen perässä.

Kun annoksen nimi kuitenkin on METSÄSIENI, olisi sitä sientä toivonut lautaselta löytyvän palana tai edes makuna enemmänkin. Joudun toteamaan, että sientä en annoksestani bonganut juuri lainkaan – ja sitä puuroa siinä oli kuitenkin paljon. Oliskohan kaksi palaa suuhuni osunut? No, itusalaattia maustaneesta sienivinegretistä sen maistoi sentään. Harmi, annos kuullosti paperilla täydelliseltä!

silakka escabecheMustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä -6mk

Kahden viljaisan annoksen jälkeen tarvittiin ehdottomasti jonkinlainen tasapainottava elementti. Väliraikastukseksi valitsimme Savoyn silakka Escabechen. Mustaherukalla maustettu silakka, perunahelmet ja tillikreemi olikin mukavan raikas, kirpeä ja piristävä väliruoka! Kun kävin hakemassa annoksen kylkeen vielä lasilliset ihanan runsasta roséeta niin johan jaksoi taas miettiä, mitä sitä vielä syötäisiin.

Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (v) -5mk

Äiti oli jo ehtinyt kuulla, kuinka siskon kanssa kumpikin torstaina tykästyimme ravintola Ludun luomamaissigritsiin. Ei siitä sitten päässyt yli eikä ympäri, sitä oli haettava uusintalautasellinen – vaikka annos olikin tavallaan lounaamme kolmas “puuro”.

Eilisestä viisastuneena sain jopa suuni tiskillä nyt auki sen verran, että kysäisin miten annoksen intensiivisen savuiset porkkanat oli valmistettu. Kuulemma ne ensin paahdetaan ja sitten viedään paikallisen kalasavustamoon kylmäsavustumaan vuorokaudeksi. Eipä siis ihme!

Äidille taisi annoksessa olla erityisenä täkynä hapankaalikastike. Sitä näin toista kertaa lautasellista lusikoidessani olisin itsekin voinut syödä enemmänkin. No, mitäs ei otettu omia lautasellisia…

KASVI- paahdettua tattarileipää, suolaheinällä maustettua perunasalaattia, raastettua suolaheinävoita ja villiyrttejä (v) -6mk

…ja vuoden kauneimman annoksen tittelin voittaa…

Tämän vuoden Taste of Helsingin kaunein annos on varmasti Grönin KASVI. Enpä tiennyt, että lempikukkaani lemmikkiä voi syödä! Tervetuloa vaan tästälähin köökkiini siis oi suloinen lemmikki ♥

Annoksen kanssa saattoi käydä niin, että poimin lopuksi lautaselta raastetun suolaheinävoin murusia sormillani. Hirmuisen hyvä annos, mutta enpä kyllä Gröniltä olisi muuta odottanutkaan.

Äiti söi muuten vielä Grönin kuusenkerkkäisen jäädykesandwichin ja mutusteli tyytyväisenä myös annokseen kuuluvat kuusenkerkät oksista. Kuvaa en annoksesta eilen ottanut, mutta suosittelen lämpimästi tätä jälkkäriä, ihana se on! Kuten eilispäivän raportissa jo ounastelin, äiti on selvästi saatava vietyä Gröniin.

vaimomatskuu

Poistuessamme alueelta jo melkoisessa ähkyssä päädyimme tosiaan vielä letunpaistohommiin. Electrolux Chef’s Secrets -kokkikoulussa oli meneillään jälkkärin teko, ja niin siinä vaan kävi että meidät sisäänheitettiin kokkailemaan Suomen Kokkimaajoukkueen kanssa 🙂 Hetken vastustelun jälkeen esiliinan sai päälleen myös äiti.

Aika helpoksi se kokkailu on kyllä tehty, kun raaka-aineet on valmiiksi mitattu ja edessä hyörii opettaja mikrofonin kanssa! Niinpä myös näin muutaman viinin jälkeen ja tilanteeseen henkisesti valmistautumatta onnistuttiin äidin kanssa olemaan nolaamatta itseämme. Letunpaisto sujui eikä leikattu sormeen, suklaakin saatin sulatettua eikä käräytettyä. Luomuksemme kelpasi myös uteliaalle makupaloja kärkkyvälle ohikulkijalle, jolle treenitletut sitten syötettiinkin kun ei itse enää jaksettu 😀

Minun lettu…

… ja äitin lettu!

Tänään onkin sitten aika syödä ne viimeiset annokset! Jälkkäreistä en niin välitä, joten menun vielä syömättömistä lautasellisista listalla on ainakin sekä Pastorin että Tocan mustekala-annokset, TuOHi pop upin kalaterriini ja Pastorin bistek tataki. Päivän deittini, isosiskon, ennustan kallistuvan ainakin Savoyn vuohenjuustomoussen puolelle. Mutta se jää nähtäväksi! Kolmatta raporttia en kuitenkaan enää taida jaksaa kynäillä, vaikka kameraa en ehkä kotiin raaski jättääkään.

Ps. tässä tuli muuten samalla näköjään syötyä Taste of Helsingin vegeannokset melkein läpi, 5/8 kasvisruokaa yhdeltä istumalta! Menun jäljelle jääneistä vegeannoksista suosittelen kansalaistorille suuntaville kasvisruuan ystäville vielä ainakin Tocan Ravioliannosta, jonka olen maistanut etukäteen. Bistro o Matin savustetun punajuuren vuohenjuuston kera ja Savoyn vuohenjuustomoussen jätän suosiolla vuohenjuuston ystäville.


Taste of Helsinki tarjosi minulle ja äidilleni sisäänpääsyn sekä käyttörahaa.

140 views

Taste of Helsinki 2017 – tulin, söin, join

Taste of Helsinki 2017 – tulin, söin, join

Yhteistyössä Taste of Helsinki

"kapteeniSiinä se on: Kapteeni Grillisydän ja hänen taikayrttinsä. Illan kiehtovimpia ja ikimuistoisimpia annoksia – mutta miksi?

Voiko kesälomaa paljon paremmin aloittaa, kuin viettämällä sen ensimmäinen päivä auringonpaisteessa rakkaan pikkusiskon kanssa herkutellen? EI. Taste of Helsinki voisikin minun puolestani alkaa vastaisuudessa aina juuri kesälomani ensimmäisenä päivänä 😀

Olen tänä vuonna ollut Taste of Helsingissä mukana ambassadorin roolissa, mikä on tarkoittanut sitä, että olen päässyt etukäteen kirjoittelemaan juttuja jos jonkinmoisista maistiaisita, mutta lisäksi vielä taskussani poltteli eilen aikamoinen markkapussi käytettäväksi. Viime vuonna rikoskumppanini avajaispäivän nautinnollisissa ruokaövereissä oli muruseni Juuso, mutta kun hän ei tänä vuonna ollut työmatkan vuoksi maisemissa, nappasin kainalooni pikkusiskoni Nupun. Meillä on Nupun kanssa piiiiitkä historia YOLO:ttamista; ollaan syöty itsemme ähkyyn niin Chez Dominiquessa, Murussa kuin Gaijinissakin jopa vyönkiriselyvuosina, jolloin moiseen ei varsinaisesti olisi ollut edes varaa.

Nuppu myös tietää, mitä on lähteä juttua tekevän ruokablogaajasiskon kanssa syömään, eikä hermostu vaikka lautasellinen pitää minusta välillä kuvata ainakin kolmesta eri kuvakulmasta ja ehkä vielä tuolla toisella pöydällä…

Olin etukäteen tutkaillut Taste of Helsinki -ravintoloiden menua tietysti vesi kielellä läpi, mutta kummasti ne ensisijaisesti kiinnostavat annokset alkoivat kiteytymään vasta paikan päällä. Yritin kuitenkin pitäytyä lähinnä annoksissa, joita en vielä ollut maistanut, ToH-safarilla kun kuitenkin kymmenen festarin lautasellista jo maisteltiin.

Aivan ensimmiseksi maistoimme ravintola Noan sillitartarin ja koko gourmetfestareiden kalleimman annoksen, kilohaili & chipsin. Annokset katosivat suihimme ehkä turhankin nopeasti, jäi nimittäin komponenttien analysointi aivan muistinvaraiseksi, sen verran nälkä meillä tuossa vaiheessa oli.

TasteofHelsinki2017”KILOHAILI & CHIPS” savustettu rapeaksi / suolakurkku / karhunlaukkamajoneesi / ranskalaisia -12mk

Taste of HelsinkiSILLI TARTARE marinoitua litteää sipulia / omena / smetana / ruisleipä -6mk

Savuiset ja rapeat kilohailit sekä karhunalaukkamajoneesi olivat tuon ekan lautasellisen ensimmäisenä kadonneet osaset, ilmeisesti kesäkurpitsasta (?) ainakin osittain koostuneet ranskikset sen sijaan eivät ihan kolahtaneet tällaiseen pottuhulluun. Odotin ranuja enkä saanut sellaisia ranuja kuin odotin = pettymys on väistämätön. Tästä viisastuneena suosittelenkin teille Taste of Helsinkiin viikonlopun aikana suuntaaville avointa mieltä ja odotusten kurissapitoa! Aivan turha pedata itselleen pettymyksiä, eihän täällä mitään pahaa nenän alle kuitenkaan saa 🙂

Sillitartaria olin fiilistellyt etukäteen Piapas-blogista, annos kun oli visuaalisesti vähintäänkin pysäyttävä. Kokonaisen sipulin sisään piilotettu sillitartar jäi kuitenkin massiivisen kuminalla maustetun leivänpalan sekä annoksen muiden lisukkeiden varjoon.

Taste of Helsinki

Seuraavaksi kävimme ravintola Grönin tiskillä. Yksi viime vuoden parhaista annoksista oli mielestäni Grönin tartar, jota syön hyvällä halulla toki vuoden ympäri myös itse ravintolassa. Erinomainen annoshan se oli tälläkin kertaa, tosin jäin kaipaamaan annoksen kanssa tarjottua yrttisuolaa, jota ravintolassa saa yleensä ripotella lautaselleen itse. Me ollaan molemmat siskon kanssa aika suolaisen ruuan ystäviä, joten taskussa kannettavaa suolapurkkia kaipailin itseasiassa illan aikana useammankin kerran 😀

TasteofHelsinki2017Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa -10mk

TasteofHelsinki2017LIHA- kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa -6mk

Kuoreltaan lähes hiiltyneen sipulin sisässä majaileva kananmaksakreemi oli älyttömän herkullista, mutta rapeaa kanan nahkaa oltaisiin siskon kanssa molemmat toivottu annokseen enemmänkin.

Auringon porottaessa tuli tässä kohtaa päivää ruokailijoille jo kylmän drinkin jano. Cocktailien ystäviä Taste of Helsingissä hemmotellaan, paikalla kun on sekä Kyrö Distillery Company, Helsinki Distilling Co., Lignell & Piispanen että Ägras Distillery. Taste Spirit Paviljonki näyttikin vetävän iltaa kohden aina vain enemmän ihmisiä. Cocktaillistaa emme kuitenkaan lähteneet urakoimaan samaan tapaan läpi kuin ruokalistaa, joten tutustumisemme paviljongin tarjontaan jäivät tuolta illalta aina yhtä mainioon ja syystäkin palkittuun Napue G&T:hen ja illan päättäneeseen tillisouriin, josta kerron lisää myöhemmin 🙂

Taste of Helsinki

"Napue

Kylmän juoman lisäksi oli saatava myös jäätelöä – paikalla kun on Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan jäätelökärry, josta löytyy mm. ruskistettu voi & paahdettu manteli -jäätelöä. OU MAMA! En niin jäätelöistä (ja makeista yleensäkään) niin välitä, mutta tätä jäätelöä söisin kyllä toistekin.

TasteofHelsinki2017

Seuraavaksi mukaan tarttui ravintola Tocan tiskiltä vitello tonnato. Herkullisen näköinen ja makuinen annos, joskin sekä tonnatokastiketta että rapeita kapriksia me suolanhimoiset oltais syöty enemmänkin.

Ludun luomumaissigrits osoittautui todelliseksi mustaksi hevoseksi. Etukäteen oltiin pohdittu, josko “kylmäsavustettua porkkanaa” olis yhtäkuin viime vuoden trendikkäintä vegaaniruokaa porkkalaa, mutta ei. Erinomaisen maistuvaa tämä 24 tuntia kylmäsavustettu porkkana kuitenkin oli ja yhdistettynä rouheaan maissigritsiin, hapankaalikastikkeeseen sekä karpalomysliin kokonaisuus vei sekä kielen että jalat alta. NAM!

TasteofHelsinki2017Tocan vitello tonnato -6mk

TasteofHelsinki2017Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (v) -5mk

Seuraavaksi vuorossa oli koko menun kiinnostavimmin nimetty annos TuOHi pop upista: Kapteeni Grillisydän ja hänen taikayrttinsä. Islantilaisen keittiömestarin, ravintola Dillin Ragnar Eiríksson taikayrtit osoittautuivat keskuspuistosta kerätyiksi villiyrteiksi ja sydän – kuulemistani sydänsalaattihuhuista huolimatta – grillatuksi häränsydämeksi.

Useimmat maistelemamme annokset jaoimme kahteen pekkaan, mutta grillisydän kanssa kävi pieni vahinko. Tilatessamme annosta tiskiltä nappasi Sasu Laukkonen meidät hakemaan annoksemme suoraan grillin ääreltä. Jonkinsortin fanimoment siinä käytiin läpi, sillä tajuamatta edes oikein mitä tapahtui, annoin rahapussini Sasulle kaiveltavaksi ja poistuin grillin ääreltä X markkaa köyhempänä ja 2 grillisydänannosta rikkaampana. Upeahan tuo annos oli, joten oikeastaan parempi näin! ♥♥

Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä -9mk

Viinien suhteen pysyimme pitkälti kesäisissä roséviineissä, kuten kuvassa näkyvässä “pitkän iän mansikkaeliksiirissä” Veteressä, jota suosittelen muuten lämmöllä, sekä oranssissa Loxarel a pél -natural viinissä, joka mukautuu kameleontin tavoin todella monenlaisen ruuan kumppaniksi. Vasta illan viiletessä vaihdoimme punaviiniin (naturaali sekin, Loxarel a pél Negre) ja tuhdimpiin ruokiin.

TasteofHelsinki2017

Savoy vorschmackSavoyn Vorschmack -7mk

Pääsin Marskin vorschmackin makuun jo Taste of Helsinki -safarilla, joten sitä oli saatava toistamiseen (ja lähipäivinä varmaan vielä kolmannenkin kerran). En ole mikään vorschmack-konossööri, mutta huh, miten hyvää! Toisinsanoen, kummallekin oli saatava ihan oma annos.

Tämä Savoyn klassikkoannos on täynnä intensiivisiä makuja jotka sopivat yhteen loistavasti ja itse vorschmack on jotain käsittämätöntä: karamellisoitunutta, suolaista, täyteläistä, suussasulavaa, koukuttavaa. Tässä kohtaa on myös hyvä mainita, että sattumoisin rakastan etikkapunajuuria. Kyllä, on tämä vorschmack vaan kaiken hehkuttelunsa ansainnut.

TasteofHelsinki2017Siskon pottuvarpaat, makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa -6mk

Toinen annos, jota en voinut millään jättää santsaamatta, oli Passion makkaraperunat. Lammasmakkaran voisin annoksesta tosin vaihtaa tuplaveripalttuun, niin herkullista se on! Annoksessa on hienossa tasapainossa rasvaisuus ja etikkaisten sinapinsiementen kirpeys, kunpa joltain – mieluiten lähellä kotoa sijaitsevalta – snägäriltä saiskin tällaista!

Ilta oli hyvä päättää ravintola Grönin kuusenkerkillä aateloitettuun jäädykkeeseen ja tillisouriin. Juoman yrttinen raikkaus toimi ainakin minulle makeaa karttavalle loistavasti jäädykkeen kaverina siinä vaiheessa, kun kuusenkerkät oli jo kaluttu oksistakin täysin loppuun. Tolkuttoman ihana yhdistelmä!

Ekstrabonusjälkkäriksi katseeni tielle osui muuten vähän toisenlainen makupala: ravintola Grönin kokkitiimin paidanvaihtotuokio. Aivan vahingossa silmän nurkasta päädyin sitä seuraamaan, se kun suoritettiin siinä avokeittiössä, ei jossain pukkarissa jota olisin ollut tirkistelemässä, toim. huom. En siis mitenkään erityisesti katsonut, en vain voinut olla näkemättä 😀

VILLI- kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia -5mk

Käväisin perjantain lounaskattauksessa äsken äitini kanssa ja VILLI sai kyllä hänetkin aivan haltioituneeksi. Täytyy vissiin seuraavaksi piffata äiti Gröniin 🙂

Oletko sinä menossa Taste of Helsinkiin? Mitä annoksia odottelet tai mistä olet pitänyt tähän asti eniten?


Taste of Helsinki tarjosi minulle ja siskolleni sisäänpääsyn sekä käyttörahaa.

454 views