Pehmeä maissikeitto ja rapeaa chorizoa (vegaaninen)

by Juulia 0 Comments
Pehmeä maissikeitto ja rapeaa chorizoa (vegaaninen)

maissikeitto

Kotimaisen maissin sesonki

Taas maissia! Voin vain kuvitella, kuinka moni teistä lukijoista mahdollisesti ajattelee parhaillaan samaa kuin todennäköisesti mieheni. Kotimaisen maissin kausi on lyhyt, joten otan siitä kaiken irti ja lykkään maissia näinä aikoina lähes jokaiseen ateriaan! Ja sen kyllä huomaa: blogin viimeisimmät reseptit kun ovat persikkaista maissisalaattia, meksikolaista maissisalaattia ja maissi-papusalaattia.

Minkäs teet, maissi on vaan niin hyvää! Luulen että olen sen täällä blogissa jo kertonut useammankin kerran, mutta lapsena yksi lempiherkkujani oli pakastemaissi. Jäisenä, kulhosta jyvä kerrallaan napsittuna. Maissilapsi mikä maissilapsi!

Hävikkiviikko

Tämänpäiväinen maissireseptini on kuitenkin todennäköisesti tämän maissisesongin viimeinen ohjeeni. Maissikautta lopetellessa saadaan samalla jokavuotuinen hävikkiviikko käyntiin! Jep, hävikkiviikko pyörähtää 9. syyskuuta käyntiin jo seitsemättä kertaa ja tapanani on ollut osallistua viikkoon vuosittain tavalla tai toisella. Sattumalta muuten myös vuosi sitten hävikkiviikon ohjeeni oli maissiresepti 😀

Tänä vuonna kampanjassa on teemana ruokahävikin ilmastovaikutukset. Hävikkiviikon infopaketin mukaan Suomessa kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruuasta. Kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa ja henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa. Suomalaisten kotitalouksien ruokahävikki vastaakin noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä!

Itsellenikin ruokähävikkiä vastaan taisteleminen on jatkuva projekti. Jääkaapin, pakastimen ja kuivakaappien aarteista kokkaaminen on samalla kuitenkin myös sitä luovinta keittiöpuuhailua, mitä rakastan! Monet makuyhdistelmät ja ruoanlaitto-oivallukset ovatkin tässä köökissä syntyneet juurikin hävikin vähennyspuuhissa.

hävikkiruoka

Tämänpäiväinen maissireseptini juju on kuitenkin hieman toisaalla: siihen hyödynnetään myös se osa maissista, joka yleensä heitetään suoraan bioroskikseen! Tuoreesta maissintähkästä nimittäin irtoaa reilusti makua myös siitä puumaisesta rangasta joka jää jäljelle, kun maissinjyvät on leikattu irti. Maissinrankoja keittelemällä saa aikaan herkullista maissilientä, joka sopii mitä parhaiten pehmoisen maissikeiton pohjaksi. Sekaan voi laittaa mausteeksi jotain sipulikasvia – meillä oli nyt purjoa josta käytin vihreän pään liemeen. Lisäksi lientä voi maustaa esim. tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sitruunankuorella.

Jahka liemi on keitelty, maissikeitto valmistuukin sutjakasti. Keitosta saa ihanan kermaisen soseuttamalla sekaan valkoisia papuja (kuivakaapin aarteet) sekä kaurakermaa (jääkaapiin aarteet). Meillä keittoa riitti kahteen ateriointiin ja kaivelin toiselle kierrokselle keiton mausteeksi vielä hieman umamia ja “juustomaisuutta” tuovia ravintohiivahiutaleita (kuivakaapin aarteet).

Pehmeän ja miedosti makean keiton vastapainoksi paistelin rapean lisukkeen vegaanisesta chorizosta, jääkaappiin unohtuneista pinjansiemenistä ja valkosipulista. Lisuke sai vielä lisämakua raastetusta sitruunankuoresta, tuoreesta rosmariinista sekä viimevuotisesta Amerikantuliaisestani, Old Bay -mausteesta, jota on muuten kaapissa niin iso rasia että pahoin pelkään osan vielä menevän ennenpitkää hävikkiin… No, onneksi tuolla mausteella on melko pitkä säilyvyys!

Pehmeä maissikeitto rapealla chorizo-lisukkeella

Vegaaninen

4:lle

Maissiliemi:

4 maissintähkän rangat

1½ l vettä

1 tl kokonaisia mustapippureita

3 valkosipulin kynttä

n. 10cm pätkä purjon vihreää osaa

2 laakerinlehteä

2 tl (selleri)suolaa

1-2 oksaa rosmariinia

muutama sitruunankuorisuikale

Maissikeitto:

250g kypsiä valkoisia papuja

10-15 cm pätkä purjon valkoista osaa

4 maissintähkän jyvät (n. 500g)

1 rkl silputtua rosmariinia

2 dl kaurakermaa

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

(1-3 tl maissijauhoa + 1-2 rkl vettä)

(1-2 rkl ravintohiivahiutaleita)

Rapea chorizolisuke:

250g vegaanista chorizoa

3-4 valkosipulinkynttä

½ dl oliiviöljyä

4 rkl pinjansiemeniä

1 rkl silputtua rosmariinia

1 rkl sitruunankuoriraastetta

+ n. 1 rkl Old Bay -maustetta tai savupaprikaa

Valmista ensin maissiliemi:

Leikkaa maissinjyvät irti tähkistä kulhoon. Taita jäljelle jääneet rangat käsin kahtia ja nosta isoon kattilaan. Mittaa päälle puolitoista litraa vettä sekä mausteet, kevyesti veitsen lappeella murskatut valkosipulin kynnet, muutamaan osaan paloiteltu purjo sekä muutama suikale hyvin pestyn sitruunan kuorta. Kiehauta ja laske lämpö sitten miedolle. Jätä liemi hiljalleen kuplimaan kannen alle kahdeksi tunniksi. Siivilöi.

Valmista sitten maissikeitto:

Maissilientä pitäisi olla noin litra jäljellä. Lisää kattilaan vettä mikäli lientä on vähemmän tai keitä lientä kasaan mikäli enemmän. Halkaise purjo, pese se ja viipaloi. Laita kattilaan puolet maissinjyvistä, purjo sekä huuhdotut valkoiset pavut. Keitä kymmenisen minuuttia ja soseuta. Lisää kattilaan sitten loput maissinjyvät sekä kaurakerma. Keitä vielä kymmenisen minuuttia, niin että maissinjyvät kypsyvät. Suurusta keittoa tarvittaessa vesitilkkaan sekoitetulla maissijauholla ja keitä vielä muutama minuutti. Lisää sekaan maun mukaan suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria sekä lusikallinen hienonnettua tuoretta rosmariinia sekä halutessasi ravintohiivahiutaleita.

Chorizo-lisuke:

Sillä aikaa kun keitto valmistuu, viipaloi chorizo ja valkosipulin kynnet. Paista ensin chorizoa yksinään oliiviöljyssä keskilämmöllä. Kun saat chorizoon kunnolla väriä, alenna lämpöä ja lisää pannulle valkosipuli sekä pinjansiemenet. Paista kunnes valkosipuli pehmenee ja lisää pannulle hienonnettu tuore rosmariini, hienolla terällä raastettua sitruunankuorta sekä Old Bay -mauste tai savupaprika. Paista vielä sen verran, että valkosipuli saa aavistuksen väriä ja seos on tuoksuvaa.

Tarjoile pehmeä maissikeitto tulisen ja rapean chorizo-lisukkeen kera.

maissikeitto

Ps. Mikäli mietit että mitähän siihen Old Bayhin oikein tulee, bongasin juuri sille reseptin! Aika mittava on maustemäärä tässä legendaarisessa seoksessa. Paketissahan lukee vain “sellerisuola, mausteet ja paprika”

Pps. jos tahdot tehdä keiton pakastemaissista, korvaa maissiliemi miedolla kasvisliemellä.

260 views

Villiyrteillä silattu parsakeitto

Villiyrteillä silattu parsakeitto

parsakeitto

Keittopäivä!

Yksi kaikkien aikojen rakkain keittoni on vichyssoise. Samettinen, kermainen, pehmoinen, lohdullinen… sitä on vichyssoise minulle. Opettelin tekemään tätä herkkua yläasteikäisenä ja muistan vieläkin elävästi, kuinka ihanaa oli hiipiä illalla keittiöön kauhomaan lusikalla suoraan kattilasta vähän kylmää purjo-perunasosekeittoa iltapalaksi. Aikuisena kyseinen keitto kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes innostuin toissavuonna taas tekemään vichyssoisea villiyrteillä maustettuna versiona.

Toinen rakas keittomuisto on Hollannista, jossa isosiskoni asui vaihto-oppilaana lukioikäisenä. Ajoimme tuolloin kerran koko perheen voimin siskoa tervehtimään ja perillä meitä odotti siskon isäntäperheen lisäksi herkullisin parsakeitto, mitä olen koskaan syönyt (kun saat jotain ihanaa ensimmäisen kerran elämässäsi, se voi tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen, että mikään ei sitä koskaan ylitä 😀 ).

Tänään päätin yhdistää nämä kaksi rakasta keittomuistoa ja keitellä parsalla ja villiyrteillä ryyditettyä purjo-perunasosekeittoa.

parsakeitto

karhunlaukka

Piipahdimme taannoin Tallinnassa päiväreissulla ja nappasin sieltä mukaani nipun karhunlaukkaa Balti Jaam Turgin myyjältä. Kimppu oli sen verran reilun kokoinen, että olen ehtinyt testailla karhunlaukkaa niin pastataikinassa, leivässä, pestossa kuin nyt tässä keitossakin. Suorastaan harmittaa, etten ostanut samantien usempaa nippua, niin ihanaa villivalkosipuli minusta nimittäin on!

Viimeisten öljyn kanssa soseutettujen karhunlaukkalusikallisten jälkeen testasin saman keittoreseptin nokkosen ja litulaukan kera. Litulaukassahan on myös valkosipulinen aromi, joten se sopii minusta mukavasti karhunlaukan tilalle. Nokkosella keittoon saa lisäksi reilusti ravinteita, jotka muuten säilyvät parhaiten kun villiyrtit soseuttaa kypsän keiton sekaan vasta juuri ennen tarjoilua.

Huom! Koska keitossa on parsaa, joka tunnetusti ei ole kovinkaan herkullista ylikypsänä, en tee tätä keittoa mielelläni uudelleenlämmitettäväksi. Näin parsan maku on keitossa tuoreimmillaan.

Villiyrteillä silattu parsakeitto

2:lle

5 dl vettä (tai mietoa kasvislientä)

n. 200 g jauhoista perunaa

n. 10 cm pätkä purjon valkoista osaa

200 g vihreää parsaa

n. 2 rkl pestyä ja soseutettua karhunlaukkaa ja/tai litulaukkaa ja/tai ryöpättyä nokkosta

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

150 g kaura fraichea (tai ranskankermaa)

Kuori ja lohko perunat. Halkaise purjo ja pese se huolellisesti. Pese villiyrtit ja soseuta ne pienen vesitilkan kera. Pätki parsasta kuivat ja puumaiset tyvet irti. Leikkaa nuput talteen ja pätki varret.

Kuumenna kattilassa vesi (tai kasvisliemi) kiehuvaksi ja lisää kattilaan perunat sekä purjo. Keitä kannen alla, kunnes peruna on kypsää. Lisää kattilaan sitten parsa niin, että nuput jäävät päällimmäiseksi. Sulje kansi ja jatka keittämistä muutama minuutti, tai kunnes parsa on juuri ja juuri kypsää. Kalasta kattilasta nuput sivuun tarjoilua varten.

Soseuta parsakeitto kaurafraichen kera ja mausta se makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla pippurilla. Sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua villiyrttisose. Tarjoile nokareella kaurafraichea ja villiyrttisosetta, tarjoile parsanuppujen kera.

karhunlaukkakeitto

37 views

Keittiömarathon: paahdettu kukkakaalipyree & yuzukoshō-nieriä

Keittiömarathon: paahdettu kukkakaalipyree & yuzukoshō-nieriä

kukkakaalipyreeKun paahdettu kukkakaalipyree maustetaan misolla ja sous vide nieriä taas yuzukoshōlla ja vaniljalla, on tämä kokki taivaassa … koko kokkailun ajan!

Joskus parasta, mitä voin viikonloppuna kuvitella tekeväni on viettää keittiössä tuntikausia vain yhtä ateriaa väsäten. Vaikka hartaan aherruksen lopputulos yleensä katoaa murto-osassa sen valmistamiseen käytetystä ajasta, koen aina suurta tyydytystä käytettyäni päiväni näin. Myönnettäköön, että ihan joka viikonloppu ei tämäkään ruokahullu halua koko päivää köökissä viettää. Kuitenkin noin kuukauden-parin välein himo päästä vetäisemään jonkin sortin keittiömaratoni nousee niin suureksi, että sille on raivattava tilaa kalenterista.

Voin hyvin kuvitella, että monen mielestä moiset keittiörupeamat voivat varmasti olla lähinnä ajanhukkaa tai turhaa “hifistelyä”, syntyyhän sitä varsin maittavaa ruokaa paljon vähemmälläkin työllä 🙂 Minulle ne kuitenkin ovat mitä parhain keino rentoutua; upottautua asiaan, jota rakastan – ruuanlaittoon –  ja unohtaa arjen paineet. Nautin rauhallisesta keittiössä puuhailusta yli kaiken! Kun laitan omantyylistäni ruokaa omassa tahdissa, olen onnellisimmillani.

diy sous videSinne se päivä taas upposi, keittiöön ♥

Edellisen kerran vedin pitkän keittiösession noin kuukausi sitten (eli hei vain kaikki blogiini ekan kerran eksyneet – on täällä simppelimpejäkin reseptejä!). Tuolloin syntyi paahdetuista kukkakaaleista ja valkosipuleista herkullinen kukkakaalipyree, jonka maustoin misotahnalla: NAM. Aikaa kukkakaalipyreen tekemiseen taisi upota reilu tunti, mutta sessio venyi kun tein pyreen sivuun DIY sous vide -metodilla yuzukoshōlla ja vaniljalla maustettua nieriää purjopedillä. Eri komponenttien esivalmistelut ja erinäiset työvaiheet nostivat kokkailuajan yli kolmen tunnin, mutta sanottakoon että olisin aivan hyvin voinut jatkaa sitä kokkailua pidempäänkin!

Tämänpäiväinen reseptini ei siis ehkä ole omiaan heille, jotka haluavat kokata jotain vaivatonta ja yksinkertaista. Toisaalta, eipä esimerkiksi tuo misolla maustettu paahteinen kukkakaalipyree niin työläs valmistaa ole vaikkapa verrattuna perunamuusssiin. Se vaatii toki vähän enemmän esivalmisteluja ja vähän enemmän aikaa, kun kukkakaali paahdetaan ennen soseuttamista, mutta muuten ohje on hyvinkin simppeli.

Itseasiassa jos jotain tästä päivän ohjeestani uskaltaudutte testaamaan, suosittelisin tekemään juurikin tuota pyreetä! Se on kaikessa täyteläisessä ja paahteisessa runsaudessaan IHANAA, ja kaveriksihan voi varsin hyvin paistaa kalaa ihan perinteiseen tapaan paistinpannulla.

 

sous vide nieriä

DIY sous vide?

“Sous vide” eli tyhjiössä kypsentäminen kuulostaa hifistelyltä. No sitähän se vähän onkin, erityisesti jos alkaa investoimaan sirkulaattoriin ja vakumointilaitteeseen, mutta tästä oivallisesta kypsennystavasta on onneksi olemassa myös tee se itse -versio meille kevythifistelijöille, jotka käytämme pennimme mieluummin muuhun!

Omat kotikutoiset sous vide -kokeiluni (joista ensimmäiseni tein noin kaksi vuotta sitten) ovat aina vähän sinne päin, DIY-metodilla kun ei niin tarkkaan lopputulokseen pääse. Siksi valmistankin metodilla vain kalaa, jota uskaltaisi syödä raakanakin ja tarjoilen kalan heti sen valmistuttua. Raskaana oleville ystäville en sitä myöskään ymmärrettävistä syistä tarjoa.  Lopputulos vaihtelee hieman joka kokkailukerta, mutta aina se on yhtä herkullista! Sous vide on nimittäin todella anteeksiantava kypsennystapa: kuivaa ja puisevaa kalaa ei sillä saa aikaan niin millään ja jos lopputulos tuntuisi jääneen liian raa’aksi, riittää että paistaa kalaa nahkapuoli alaspäin hetken pannulla niin asia on korjattu.

Yuzukoshō nieriää sous vide & paahteinen miso-kukkakaalipyree

2:lle

Yuzukoshōō -nieriää “DIY sous vide”:

n. 350 g ruodotonta nieriäfileetä

n. 2-3 tl suolaa

½-1 tl yuzukoshōa (*

½ tl vaniljajauhetta

1 rkl oliiviöljyä

 2 lämpöä kestävää minigrippussia / 2 sous vide pussia + vakumointilaite

syvä uunivuoka

elektroninen kokkauslämpömittari

Paahteinen miso-kukkakaalipyree:

1 iso jauhoinen peruna

3 valkosipulin kynttä

½ kg kukkakaalia

n. 1 rkl oliiviöljyä

n. 3 rkl misoa

50 g voita

1 dl maitoa

Lisäksi:

1 purjo

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

n. 100 g sokeriherneen palkoja ja/tai retiisiä (tai retikkaa)

*) Yuzukoshō (yuzu kosho) on japanilainen maustetahna, joka tehdään yuzu-hedelmän kuoresta, chilistä ja suolasta. Yuzukoshōa löytyy japanilaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista. Purkillinen riittää pitkään, tämä on tujua tavaraa! Jos et löydä yuzukoshōa, voit maustaa kalan raastetulla limetin kuorella, suolalla ja hienonnetulla vihreällä chilillä.

Kukkakaalipyree:

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pilko kukkakaali varsineen (ei lehtiä) muutaman sentin paloiksi ja laita palat matalaan uunivuokaan (voit myös silputa kukkakaalin tehosekoittimella karkeaksi muruksi, jolloin paahtaminen vähän nopeutuu). Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja ravistele vuokaa jotta kaikkiin paloihin tarttuu öljyä. Paahda kukkakaalia uunin ylätasolla, kunnes se saa kauttaaltaan reilusti väriä. Sekoittele paloja paahtamisen aikana muutamaan kertaan, jotta ne paahtuvat joka puolelta. Kun kukkakaali on saanut kauttaaltaan väriä, lisää vuokaan kuoritut valkosipulin kynnet ja jatka paahtamista, kunnes nekin saavat väriä – varo kuitenkin polttamasta valkosipulia! Ota vuoka sitten uunista.

Huom! Laske uunin lämpö tässä vaiheessa 50 asteeseen!

Kuori ja pilko peruna. Laita palat kattilaan ja laske päälle niin paljon vettä, että palat peittyvät. Keitä kunnes peruna on kypsää. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan sitten paahdetut valkosipulit ja kukkakaalit. Tässä vaiheessa voit jättää kattilan työtasolle odottamaan, että annoksen muut osaset valmistuvat. (Mikäli valmistelet ruokaa etukäteen, voit tehdä nämä työvaiheet jopa edellisenä päivänä ja laittaa kypsät perunat, valkosipulit ja kukkakaalit yöksi jääkaappiin odottelemaan.)

DIY sous vide -nieriän valmistelut:

Aseta 50 asteisen uunin keskitasolle syvä uunivuoka, jonka täytät noin ¾ asti lämpimällä vedellä. Laita lämpömittari veteen mittaamaan veden lämpöä. Leikkaa nieriäfilee kahteen saman kokoiseen palaan ja ripottele paloille suolaa. Jätä kala suolaantumaan noin vartiksi huoneenlämpöön, huuhtele ja kuivaa se. Sivele nieriän pintaan sitten ohuelti yuzukoshoa ja ripottele päälle vielä vaniljaa.

Laita kalanpalat sekä loraus oliiviöljyä joko kahteen lämpöä kestävään minigrippussiin tai vakumointipussiin, jotka suljetaan ilmatiiviiksi vakumointilaitteella. Minigrippejä käyttäessä ilman saa pussista pois, kun laittaa pussin veden alle niin, että vain suuaukko on pinnan yläpuolella. Sitten vaan pussi kiinni niin ilmatiiviisti kuin mahdollista ja DIY soud vide -metodi on käynnissä!

Kun veden lämpömittari näyttää viittäkymmentä, aseta pussit uunivuokaan. Mikäli ne eivät suostu ihan pysymään veden alla, voit laittaa päälle kevyen painon (esim. kattilankannen tai uuninkestävän lautasen). Aseta ajastin soimaan 20 minuutin päästä. Tämä aika toimii kokemukseni mukaan maksimissaan noin puolentoista sentin paksuiselle nieriäfileelle ja 47-49 asteiselle vedelle hyvin, mutta jokaisella on toki kalan kypsyyden kanssa oma makunsa.

Taulukoita eri paksuisten kalafileiden kypsymisajoista löytyy esim. täältä ja eri asteisten lämpötilojen lopputuloksista taas täältä 🙂 Siitä sitten vaan soveltamaan oman lempparikombinaation löytämiseksi!

Purjot:

Leikkaa purjosta vihreä osa irti ja jaa vaalea osa kahteen yhtä pitkään pätkään. Leikkaa kumpikin pätkä pitkittäin puoliksi ja tarkista, ettei kerrosten sisällä piilottele multaa. Pese purjot tarvittaessa, mutta koeta pitää palat ehjinä.

Kun edelliset valmistelut on tehty ja olet valmis viimeistelemään ruuan ala paistamaan purjoja. Laita ne leikkuupinta alaspäin paistinpannulle, jolle olet valuttanut oliiviöljyä. Paista purjoja kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä kansi pannun päällä. Kun purjot alkavat pehmetä, nosta lämpöä keskilämmölle ja lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen vettä. Jatka paistamista kannen alla, kunnes kaikki vesihöyry on haihtunut ja haarukka uppoaa purjoon helposti. Purjo saisi mieluusti olla paistopinnaltaan kauniin kullanruskeaa.

kukkakaalipyree

Nieriän ja kukkakaalipyreen viimeistely:

Kuumenna keskilämmöllä kattilassa peruna, paahdettu kukkakaali, valkosipuli, maito ja voi. Varo kiehauttamasta maitoa pohjaan! Heti kun kaikki raaka-aineet ovat kuumia, voit soseuttaa ne. Mausta kukkakaalipyree misolla ja pidä lämpimänä.

Kun nieriä on ollut 50-asteisessa vedessä 30 minuuttia, ota se uunista. Avaa pussit ja aseta yksi kalanpala kahden vierekkäin asetetun purjon päälle paistinpannulle. Kippaa palat purjon päälle niin, että nahka jää ylöspäin ja irrota nahka varovasti vasta, kun kalanpala on turvallisesti purjon päällä. Näin saat pehmeän nieriän pysymään paremmin ehjänä. Laita paistinpannun päälle kansi vielä noin viideksi minuutiksi, jotta kala lämpenee hieman lisää. Purjot pitävät kalan irti pannun kuumimmasta pinnasta, joten suurta ylikypsymisen vaaraa ei ole, kunhan kalaa ei jätä lepäilemään purjojen päälle pidemmäksi aikaa.

Sitten syömään!

Itse lämmitän mielelläni näin pitkän kokkailusession päätteeksi vielä lautaset siinä samassa 50-asteisessa uunissa, jottei hartaasti väsätty annos pääse jäähtymään liian nopeasti. Annostele lämpimille lautasille kukkakaalipyree ja kippaa paistinpannulta sitten nieriät purjoistuimineen muusikeon päälle/viereen. Viimeistele annokset ohuelti suikaloidulla raa’alla sokeriherneellä ja/tai viipaloidulla retiisillä/retikalla, jotka tuovat annokseen rapeutta ja raikkautta. Tarjoile annos heti!

sous vide nieriä

Ps. Omasta mielestäni tämän ruuan kaverina toimii hienosti sitruksiset ja raikkaan happamat oluet, kuten perinteiset goset ja berliner weisset. Myös hunajaiset rieslingit, kukkeat muscatit sekä parfyymiset gewürtztraminerit ovat hyväksi todettuja viinejä tälle melkoisen täyteläiselle ja tuhdille vaniljan ja sitruksen aromeja vilauttelevalle umamirikkaalle annokselle. Oleellista on, että juomasta löytyy tarpeeksi hapokkuutta leikkaamaan ruuan rasvaista täyteläisyyttä.

588 views

Villiyrtti-vichyssoise

Villiyrtti-vichyssoise

vichyssoise

Vichyssoise eli kotoisammin purjo-perunasosekeitto on yksi aivan ensimmäisiä ruokia, jota olen oppinut kokkaamaan itsenäisesti. Niin kovasti keittoon yläasteen köksän tunnilla ihastuin, että keittelin koulusta kotiin tultuani sitä jossain vaiheessa varmaan joka viikko ison kattilallisen.

Aivan parasta minusta vichyssoise oli syötynä suoraan kattilasta ja jääkaappikylmänä – vastakeitettynä sitä sen sijaan lähinnä maistoin. Tapanani oli muistaakseni maustaa liemi kasvisliemikuutiolla, ripauksella suolaa ja rutosti valkopippuria. Sekä suolaisuus että valkopippurin voimakas, ettenkö sanoisi tulinen maku vain voimistuu keiton jäähtyessä, joten lopullisen maustamisen tein usein vasta kylmään kattilaan.

purjo-perunasosekeitto

Taannoinen visiittini Ravintola Shelteriin toi unhoksiin jääneen vichyssoisen taas nenän alle. Shelterin vichyssoise oli niin pehmoinen ja nostalginen maultaan, että se herätti innostuksen kaivella sen oman keittoni ohje aivojeni sopukoista.

Olen tässä villiyrttikauden alettua selaillut monesti Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjaa, joten kun viikonlopun metsähaahuilulta mukaan tarttui runsain mitoin meheviä suolaheinän lehtiä, lähetin Juuson äkkiä kauppaan ostamaan purjoa ja perunoita. Kirjassa on nimittäin todella houkuttelevan kuuloinen ohje vichyssoisen tapaiselle suolaheinäkeitolle. Suoraan en Tallbergin ohjetta voinut lähteä toteuttamaan (mm. koivunmahla meidän köökistä nimittäin puuttuu), mutta sain hänen ohjeestaan kimmokkeen kokeilla maustaa vanhaa kunnon purjo-perunasosekeittoani villiyrteillä ja varsinkin suolaheinällä!

suolaheinä

Suolaheinä on nokkosen ja ketunleivän ohella minulle kaikkein tutuimpia villiyrttejä, joita on tullut mutusteltua jo lapsena. Ahosuolaheinää ja niittysuolaheinää en silti tänä päivänäkään uskalla lähteä tunnistamaan toisistaan, vaikka tiedänkin että ahosuolaheinä on kooltaan paljon pienempää. Eilen bongaamani suolaheinät olivat melko kookaslehtisiä, joten ehkäpä ne olivat siis niittysuolaheinää 🙂 Joka tapauksessa, lehtiä löytyi kerrankin runsain mitoin, joten keitto tuntui niille luontevalta käyttökohteelta.

Suolaheinän sisältämä oksaalihappo tuo kasviin sen ihanan hapokkuuden, joka tekee siitä tällaiselle happamien makujen ystävälle vastustamattoman, mutta oksaalihappo myös sitoo elimistön kalsiumia itseensä ja runsaasti sekä usein nautittuna voi aiheuttaa kalsiumin puutosoireita. Oksaalihappoa ei kannata syöttää lapsille, eikä se sovi reumaa, kihtiä tai munuaistautia poteville. HUS:in luonnehdinnan mukaan suolaheinä on “myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.”

vichyssoise

Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita, ja ryöppäyksessä oksaalihappo liukenee keitinveteen. Tein oman keittoni tällä kertaa vegaaniseksi, joten mikäli teet samoin ja oksaalihappomäärä mietityttää, ryöppää suolaheinä nopeasti, kaada ryöppäysvesi pois ja lisää suolaheinä vasta sitten keittoon. Mikäli teet keiton kermaan, suolaheinä kannattaa lisätä soppaan vasta sen jäähdyttyä – kuumuus nimittäin muuttaa suolaheinän heleän vihreän värin ruskeaksi.

Itse en oksaalihappoa tällaisissa määrin välttelisi, joten tein keittoni vegaaniseksi JA soseutin suolaheinän vasta jäähtyneeseen keittoon. Suoleheinän lisäksi käytin mausteena uutta tuttavuutta litulaukkaa, jossa on hieman sinappinen ja valkosipulinen maku. Lisäksi soseutin keittoon lopuksi kourallisen kuusenkerkkää ja lisäsin keiton päälle vielä hieman kuusenkerkkäjauhetta. Litulaukan sinappiset kukat, kuusenkerkät ja suolaheinä kruunasivat sunnuntailautasellisemme. Tolkuttoman hyvää, sanon vaan ♥

Villiyrtti-vichyssoise

vegaaninen

4:lle

600 g jauhoisia perunoita

200 g purjoa (valkoista ja vihreää osaa)

50 g suolaheinää

10-20 g litulaukan lehtiä

kourallinen kuusenkerkkiä ja/tai 1 rkl kuusenkerkkäjauhetta

250 ml kaurakermaa

1-2 tl suolaa

1 tl vastarouhittua valkopippuria

pinnalle:

litulaukan kukintoja

suolaheinää

kuusenkerkkiä ja/tai kuusenkerkkäjauhetta

Kuori perunat ja pese purjo huolellisesti. Pilko purjo muutaman sentin pätkiksi ja puolita / lohko perunat neljänneksiin (koosta riippuuen), laita molemmat kattilaan. Lisää päälle vettä sen verran, että ainekset peittyvät ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä, kunnes perunat ovat hajoavan kypsiä.

Kaada puolet keitinvedestä toiseen kulhoon ja soseuta perunat, huuhdotut litulaukan lehdet, purjo ja jäljelle jäänyt keitinvesi. Lisää keittoon kaurakerma, vastarouhittu valkopippuri sekä teelusikallinen suolaa ja soseuta vielä hetki. Mikäli koostumus on liian paksua, lisää keittoon hieman keitinvettä. Mikäli tarjoilet keiton lämpimänä, soseuta mukaan vielä kuusenkerkät ja suolaheinä, tarkista sitten maku ja lisää suolaa jos keitto sitä kaipaa.

Itse tykkään syödä tällaista keittoa kylmänä, joten soseutan kuusenkerkät ja suolaheinän lehdet vasta kylmään keittoon. Näin sekä niiden ravinteet että vihreä väri säilyvät parhaiten. Tarkista maku ja tarjoile keitto muutaman kuusenkerkän ja kokonaisen suolaheinän lehden kera – myös litulaukan kukat ovat näyttävä ja sopiva mauste keiton päälle.

vichyssoise

417 views