Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Olvi

Puolukkalonkero + jääkellarin lohi = lonkerokellarin lohi

Kuinka moni voi sanoa kehitelleensä reseptin, jossa yksi raaka-aineista on lonkero (eikä siis mikään mustekalan lonkero vaan saman niminen juoma)? MINÄ VOIN – ja olen itsestäni hirmuisen ylpeä! Innovaationi nimi on “lonkerokellarin lohi” ja ohje sille löytyy jutun lopusta. Käydäänpä ensin kuitenkin läpi, miten yleensä päädyin ideoimaan tätä ruokaa.

Lonkero – uhka vai mahdollisuus?

Jos tätä olisi kysytty minulta kuukausi sitten, olisin sanonut uhka, ehdottomasti uhka. Kaikesta sitä itsensä silti välillä löytää – esim. uutuuslonkeron lanseeraustilaisuudesta, vaikken ole juuri juonut lonkeroa vuosiin! Jep, siellä sitä oltiin avoimin mielin ravistelemassa omia ennakkoluuloja uuden OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkeron julkkareissa.

Kyseinen lonkero ei toisaalta olekaan ihan mikä tahansa lonkero. Tämä kauppojen hyllyille alkoholilain uudistuksen myötä ilmestynyt tislausmenetelmin valmistettu lonkerouutuus on valmistettu maailmalla palkintoja kahmineesta Helsinki Distilling Companyn artesaaniginistä, sekä kainuulaisista käsinpoimituista puolukoista tehdystä Kiantaman puolukkamehusta. Kumpiakin nauttisin mieluusti erikseen, joten miksen siis myös yhdessä?

Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, että en ole kovinkaan suuri makean ystävä. Lonkerot tuppaavat makumuistini mukaan olemaan minulle auttamattomasti liian sokerisia, joten ohitan kaupassa yleensä lonkerohyllyn sitä lähes vilkaisematta. Toki olen ollut silti tietoinen niistä monista nykylonkeroista, joita viime vuosina on markkinoille tullut – ja onhan niitä joitain tullut maistettuakin. Mielikuvani lonkeroista on silti tiukassa, joten onhan sitä siksi ihan hyvä tarkistaa aina uudelleen.

Vaikka OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkerossakin toki makeutta on, siinä on myös reilusti aromaattista ja katajaista ginin makua, raikasta sitrusta, havua, yrttisyyttä, ripaus kukkaisuutta, sekä tietysti hapanta puolukkaa. Kun kotona testasin juomaa vielä jäiden, rosmariinin ja pakastepuolukoiden kera nauttien sen grogilasista, olisin sokkona väittänyt, että lasissani on ginipohjainen cocktail. Siis tällaistako se on, se nykyajan lonkero?

Lonkerorenessanssi?

Jäin lanseeraustilaisuuden jälkeen miettimään, olisiko pitkään hieman ylenkatsomani lonkku kokemassa parhaillaan renesanssia. Kun kysyntä laadukkaiden käsityöläisjuomien perään tuntuu olevan pysyvässä nosteessa, niin olisiko nyt suomalaisten long drinkien vuoro? Lanseeraustilaisuudessa meille itseasiassa vilauteltiin tämänhetkisiä juomatrendejä maailmalta, joiden kärkipuolella craft-tuotteet komeilivatkin (myös eettinen alkoholi, premiumtuotteet, makuinnovaatiot, sekä kategoriarajoja hämärtävät tuotteet kiinnostavat nyt).

Kun meillä on Suomessa tällä hetkellä useampikin kansainvälistä menestystä niittänyt ginitislaamo, olisi se kai tavallaan vain luonnollista, että seuraavaksi maailmaa valloittaisi suomalainen laatulonkero. Jään odottelemaan ilmiön kehittymistä mielenkiinnolla 🙂

Puolukkalonkero + lohi = lonkerokellarin lohi

Varovaisen uteliaasti päädyin lopulta myös kokeilemaan lonkeron käyttämistä ruuanlaitossa. Minusta eri alkoholijuomien kanssa kokkaaminen on itseasiassa eräänlainen laatutesti: jos se toimii ruuassa, se yleensä myös maistuu minulle lasissa – ja toisinpäin. Aivan helppoa ei tosin ole kääntää aivoja lonkero-kokkausmoodin, kun vielä hetki sitten lonkerohyllyyn päin ei vilkaissutkaan. Idea annokselle löytyi lopulta puolukkalonkeron raaka-aineiden kautta.

Yhdistävä tekijä ginille ja puolukalle on nimittäin tietysti lohi. Sekä gini- että puolukkagraavattu lohi ovat minusta herkkua, joten miksei yhdistäisi näitä ja kokeilisi puolukkalonkerograavattua lohta?

Oi kyllä, idea oli kuin olikin hyvä! Perinteisen kuivagraavaamisen sijaan päädyin keittelemään lonkerosta ja suolasta graavausliemen ja valmistamaan lohen jääkellarin lohen tapaan. Jännitys oli kyllä melkoinen, kun luomustani ekan kerran maistoin. Turhaan! Lohi suolaantui liemessä maukkaaksi ja puolukkalonkero antoi arominsa kalalle juuri niin sopivasti kuin olin teorian tasolla ounastellutkin.

Lonkerokellarin lohi

4-8:lle cocktailpalaksi tai alkupalaksi

n. 200 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä

3 dl Olvi Iisalmi Puolukka Gin Lonkeroa

1½-2 rkl suolaa

rosmariinin oksa

Tarjoiluun:

perunalastuja / juureslastuja

majoneesia

puolukkajauhetta / kuusenkerkkäjauhetta

(pakaste)puolukoita

Kiehauta puolukkalonkero, suola ja rosmariinin oksa. (Jos kalaa suolaa useamman päivän, 1½ rkl suolaa riittää 3 dl puolukkalonkeroon mielestäni hyvin. Jos kala pitää saada valmiiksi vuorokaudessa, voi suolan määrää hieman nostaa.) Kun suola on täysin liuennut lonkeroon, jäähdytä liemi. Leikkaa lohi tarvittaessa muutamaan osaan ja aseta se pieneen puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi lohen päälle. Varmista, että lohi pysyy pinnan alla asettamalla lohen päälle esim. pieni lasilautanen tms. puhdas ja steriili paino. Sulje kansi ja laita lohi jääkaappin maustumaan 1-3 vuorokaudeksi.

Tarjoile lonkerokellarin lohi muutaman millin paksuisina siivuina rapean peruna- tai juureslastun päältä. Itse sekotin lohen kaveriksi metsäisen majoneesin (n. 3 rkl majoneesia + 1 tl puolukka- tai kuusenkerkkäjauhetta, molemmat testattu ja toimiviksi havaittu) ja viimeistelin suupalat puolukoilla.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, onko lonkero uhka vai mahdollisuus … niin onhan se nyt totta mooses mahdollisuus 😀 Mitähän siitä seuraavaksi lonkerosta kokkaisi!

Ps. Hannan Soppa -blogissa on testattu, sopivatko halloumiranskalaiset ja puolukkalonkero yhteen. En halua spoilata keltään lukukokemusta, mutta ennusta silti että taatusti! Magicpoks -blogissa taas lonkeron kaverina tarjoiltiin avantouintia. Varsin ihana paritus tämäkin 😀

Pps. Paras jääkellarin lohi syntyy minusta lohesta, ei kirjolohesta. Voit kuitenkin käyttää toki kumpaa tahdot. Ympäristötietoisen kannattaa valita kotimaista kasvatettua kirjolohta tai ASC-merkittyä kalaa, lohesta etsiä ASC- tai luomumerkitty vaihtoehto (lue aiheesta lisää WWF:n kalaoppaasta).

Kommentit ilahduttavat aina! Jätäthän alkoholia koskevat kommentit kuitenkin kirjoittamatta. Niitä en saa Valviran ohjeistuksen mukaan julkaista.