punakaali arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

by Juulia on May 1, 2020 0 Comments

On siis kevät!

On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

Ennustiko Tavaramarkkinat koronakevään jo vuonna 1986? Jokakeväisen lempikorvamatoni sanoja kuunnellessa sen viesti resonoi yhtäkkiä ihan eri tasolla kuin yleensä. Konkurssit ja ihmisten pelkääminen … selvää koronakevättä! Ja kylläpä on muuten ikävä Hakaniemenrantaan. Rakkaat entiset kotikulmani Kalliossa tuntuvat kovin kaukaiselta, kun on viettänyt useamman kuukauden kotona, eikä moni Kallion lempipaikoista välttämättä tästä keväästä taloudellisesti edes selviydy. Kun seuraavan kerran vietän haahuilupäivää armailla Kallion kulmilla, miltähän siellä näyttää ja pystynkö mitään enää heille antaa? Maailma on mullistunut sellaista tahtia että sydän ei pysy perässä… mutta sentään jalat vielä kantaa.

Mutta ei siitä sen enempää. Kunhan nyt sanon että kun tänään kuuntelin Tavaramarkkinoiden Kevät -biisin, pääsi yhtäkkiä samanaikaisesti sekä itku että nauru. Voihan ******** kevät!

Neljän sesongin punakaalisalaatti

Meillä on syöty tosi hiilarivoittoista ja ruskeaa ruokaa nämä pari kotona viettettyä kuukautta. Sellaista pasta, peruna, papu, juusto ja leipä -osastoa, eri variaatioin. Niin herkullista ja lohdullista kuin moinen ruoka onkin, odotan kuumeisesti kevään ensimmäisiä uuden sesongin vihanneksia! Odotellessani olen pariin otteeseen tehnyt talven viimeisistä varastovihanneksista punakaalista ja porkkanoista fenkolilla, omenalla, pekaanipähkinöillä ja taateli vinaigretella ryyditettyä punakaalisalaattia Hannan Soppa -blogin punakaalislaw’n innoittamana.

Tämä punakaalisalaatti sopisi raaka-aineidensa puolesta niin syksyyn kuin talveenkin, mutta raikkaan mintun ja fenkolin ansiosta salaatti menee minusta hyvin myös keväällä. Ja jahka uuden sadon porkkanat ilmestyvät tarjolle, teen tätä taatusti myös varhaiskaalista!

Kastikkeen pyöräytin salaatille mehevistä aurinkokuivatuista taateleista ja sitruunamehusta. Ihan sananmukainen vinaigrette ei tämä kastike ole, kun mukana ei ole viinietikkaa välttämättä ollenkaan ja öljyäkin vain tilkka. Mutta herkullista tämä happamanmakeaa taatelikastike kuitenkin on! Kiitos ideasta Hanna ♥

Helppo taateli “vinaigrette” surautetaan sitruunamehusta, taateleista, kokojyväsinapista ja oliiviöljystä.

Punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

200 g punakaalia

2 porkkanaa

n. ½ tl suolaa

½ fenkoli tupsuineen

1 Granny Smith omena

2-3 rkl pähkinöitä pekaani

kourallinen mintunlehtiä

n. 60 g taatelia (∼10 kpl)

Taateli vinaigrette:

puolet taateleista (∼5 kpl)

½ dl sitruunamehua (yhden sitruunan mehu, lisää tarvittaessa omenaviinietikkaa)

1 tl jyväsinappia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(½-1 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia)

Aloita tekemällä taateli vinaigrette:

Pilko tai saksi kaikki taatelit noin kuuteen palaan. Mittaa pieneen kulhoon puolet taateleista, puoli desiä sitruunamehua, teelusikallinen jyväsinappia ja ruokalusikallinen oliiviöljyä. Jos sitruunasta ei tule mehua tarpeeksi, jatka mehua lorauksella omenaviinietikkaa kunnes nestettä on puoli desiä. Jätä taatelit pehmenemään mehuun noin vartiksi. Soseuta raaka-aineet sitten tasaiseksi esim. sauvasekoittimella – itse mittaan aineet silppurin kulhoon ja surautan kastikkeen sillä. Ohenna kastiketta tarvittaessa tilkalla vettä. Mausta kastike maun mukaan ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi tilkalla agave- tai vaahterasiirappia.

Valmista sitten punakaalisalaatti:

Kuori porkkanat ja leikkaa ne noin kolmen sentin pätkiin. Suikaloi pätkät sekä punakaali. Murjo porkkana ja punakaali suolan kanssa kulhossa, esim. perunanuijalla ja jätä muutamaksi minuutiksi odottelemaan. Valuta kaali-porkkanaseoksesta irronnut neste pois siivilässä ja lisää siihen sitten puolikas suikaloitu fenkoli ja tulitikuiksi leikattu omena. Lisää mukaan vielä taatelikastike ja sekoita hyvin.

Lisää salaattiin loput taatelit sekä muutama ruokalusikallinen karkeasti rouhittua pekaanipähkinää. Silppua salaatin päälle vielä kourallinen tuoretta minttua – itse käytän salaattiin myös fenkolin vihreät töyhdöt. Salaatti on minusta parhaimmillan heti, sillä jääkaapissa kökötellessään se tuppaa vetistymään.

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

by Juulia on January 19, 2017 9 Comments

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Earth Control

Kaikenlaiset kuivatut hedelmät ja marjat ovat olleet lapsesta asti herkkuani – meidän kotona kun ei karkkia niin syöty, kuivattuja aprikooseja, luumuja ja rusinoita sen sijaan senkin edestä. Napsin niitä edelleen usein välipalaksi niin töissä kuin kotonakin, mutta erityisesti rakastan laittaa niitä erilaisiin ruokiin. Viime aikoina kuivattu karpalo on tosin korvannut lapsuudesta tutut kuivahedelmät, aprikoosit, rusinat, luumut ja viikunat tihenevällä tahdilla.

Kuivatut karpalot toimivat loistavasti kaikenlaisissa ruuissa, joihin haluaa tuoda hieman makeutta käyttämättä kuitenkaan sokeria. Ne ovat luonteva kaveri esimerkiksi paistetulle possulle tai lohelle, mutta tasapainottavat myös mukavasti erilaisten hapokkaiden ruokien kokonaisuutta. Eniten käytän niitä erilaisissa salaateissa; karpalot ja lehti- tai ruusukaali esimerkiksi sopivat yhteen mielestäni hienosti. Makeisiin leivonnaisiin kuten brownieihin ne kuuluvat itsestäänselvästi, mutta ihania ne ovat myös aamupuuron päällisenä – kokeilkaapas vaikka kaurapuuroa lusikallisella maapähkinävoita ja kourallisella kuivattuja karpaloita … aijai!

Taannoisesta Japanin matkastani inspiroituneena tein kuivatuista karpaloista tällä kertaa kirpeän ja suolaisenmakean kastikkeen, mutten malttanut olla lisäämättä karpaloita myös kaalisalaattiin. Japanissa syödään todella paljon raakaa ohueksi suikaloitua kaalia, jota tarjoillaan yleensä erityisesti friteerattujen ruokien kaverina.

Mieleeni on jäänyt erityisesti reissullamme syömäni pankolla leivitetty possunleike, tonkatsu, joka tarjoillaan varsinaisen kaalivuoren kanssa. Annos maustetaan suolaisenmakealla ja paksulla tonkatsukastikkeella sekä itse pöydässä hienonnettavilla seesaminsiemenillä. Raikkaan kaalin, intensiivisen kastikkeen ja suussasulavan rapean possun yhdistelmä oli niin herkullinen, että sitä on tietysti yritettävä kokata myös kotikeittiössä!

Käyttämäni karpalot ovat Earth Controlilta, jonka kanssa teen tänä vuonna muutamankin yhteistyön. Earth Controlin hyllyn kautta menen monesti töihin – valikoimasta kun löytyy todella monenlaisia herkullisia valmiita pähkinä/hedelmä/marja/siemensekoituksia, jotka ovat juurikin täydellisiä tilanteenpelastajia kiireisinä työpäivinä.

Pussillinen pähkinöitä ja/tai kuivattuja marjoja ja hedelmiä työpöydän reunalla jeesaa päivinä, jolloin ei ehdi edes vessaan, saatikka lounaalle – ja sellaiset päiväthän tupsahtavat eteen välillä ihan yllättäen, mokomat. Niihin on hyvä siis varauta jo ennalta. Jos ihan totta puhutaan, nappaan välillä evääksi myös Earth Controlin sipsejä … koska joskus se nälkäkiukku vaan taittuu parhaiten niillä 😀

Tonkatsu tehdään perinteisesti aina uppopaistamalla, mutta itse oikaisin tällä kertaa hieman paistamalla kaupan nuijimat mutta sentään itse leivitetyt porsaanleikkeet paistinpannulla. Olishan niitä valmiiksi leivitettyjäkin leikkeitä toki tarjolla, joiden avulla se vasta nopeaa onkin – tosin jos ostan kaupasta “wieninleikkeen”, en ehkä enää kehtaa väittää ruokaa tonkatsuksi 😀

(Mikäli et muuten ole possun ystävä, kokeile korvata se vaikka samalla tavalla paneroidulla kanalla – miksei myös suorastaan nugeteilla – tai tofulla.)

Perinteinen tonkatsukastike sisältää mm. tomaatteja, luumuja, omenia, sipuleita, selleriä, soijaa, viinietikkaa ja sokeria. Sitä voi ostaa aasialaisista ruokakaupoista valmiina, tai tietysti tehdä myös itse. Kastikkeen ominaispiirteitä ovat suolaisenmakea happamuus ja paksu koostumus. Minä tein tällä kertaa happamanmakean kastikkeen tonkatsukastikkeen henkeen mm. karpaloista, veriappelsiineista, soijasta ja inkivääristä. Lopputulos on niin herkullista, että sitä tekee mieli lusikoida suoraan kulhosta!

Karpaloinen pannutonkatsu & veriappelsiini coleslaw 2:lle

Karpaloiseen tonkatsu -kastikkeeseen:

n. ¼ dl omenaviinietikkaa tai riisiviinietikkaa

n. ½ dl veriappelsiinimehua (tai appelsiini-, satsuma-, verigreippimehua)

½-¾ dl Earth Control kuivattuja karpaloita (mitä enemmän karpaloa, sen makeampi kastike)

n. 1 tl raastettua inkivääriä

2-3 tl soijaa

n. ½ dl oliiviöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

(ripaus chilihiutaleita)

Veriappelsiini-kaalisalaattiin:

n. 250 g valko- ja/tai punakaalia

2-3 kevätsipulia

2 veriappelsiinin kalvoton hedelmäliha (säästä mehu kastikkeeseen)

n. 1 dl Earth Control kuivattuja karpaloita

ripaus suolaa

Tonkatsuun:

2 possunleikettä (noin puolen sentin paksuiseksi nuijittua possun ulkofilettä aka porsaan lehtipihviä)

n. 1 dl panko-korppujauhoja

1 kananmuna

n. 1 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

n. 2 dl kasviöljyä (riippuen paistinpannusi koosta)

Lisäksi:

2-3 rkl seesaminsiemeniä

Aloita ruuan valmistaminen tonkatsu -kastikkeesta (jonka voi tehdä myös etukäteen – se säilyy jääkaapissa hyvin ainakin 3-4 päivää). Leikkaa veriappelsiinien kuori pois ja irrottele hedelmälohkot terävällä veitsellä kulhoon. Purista jäljelle jääneestä hedelmästä kaikki mehu talteen ja mittaa siitä n. puoli desiä tehosekottimen silppuriosan kulhoon (tai mikäli käytät sauvasekoitinta, kapeaan ja korkeaan kannuun). Lisää kulhoon omena- tai riisiviinietikka, inkivääri, soija, valkosipuli sekä karpalot. Jätä karpalot pehmenemään liemeen siksi aikaa, kun leivität possun ja valmistat kaalisalaatin.

Leivityshommat sujuvat näin: riko matalalle lautaselle kananmuna ja sekoita se tasaiseksi. Kaada toiselle lautaselle vehnäjauhot ja kolmannelle panko. Mausta noin puolen sentin paksuiset possunleikkeet suolalla molemmin puolin ja kasta ne sitten ensin vehnäjauhoon, sitten kananmunaan ja lopuksi pankoon ja jätä pihvit huoneenlämpöön odottelemaan niiden paistamista.

Salaatin valmistelu ei paljoa vaadi: suikaloi kaali ohuelti ja mausta se ripauksella suolaa. Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne kaalin sekaan. Sekoittele mukaan vielä veriappelsiininlohkot sekä karpalot ja jätä salaatti sitten hetkeksi maustumaan ja mehustumaan.

Kun olet valmistellut salaatin ja paneroinut leikkeet, voit palata kastikkeen pariin: soseuta karpalot liemineen ja lisää seokseen sitten öljy. Jatka soseuttamista, kunnes kastike on tasaista, emulsoitunutta ja paksua. Mikäli laitoit seokseen enemmän karpaloita, voit tarvittaessa ohentaa kastiketta lisäämällä sekaan hieman lisää mehua. Kuten kuvasta näkyy, sen kuuluu kuitenkin olla melko paksua! Kastiketta kannatta varsinkin ensimmisellä kokkailukerralla soseuttamisen jälkeen hieman maistella ja säätää suolaisuutta, makeutta ja happamuutta oman maun mukaiseksi – itse pidän eniten kastikkeesta, jossa on reilusti sekä soijaa että valkosipulia karpaloiden makeutta tasapainottamassa 🙂

Paista paneroidut possunleikkeet juuri ennen ruokailua: kaada paistinpannulle öljyä noin puolen sentin paksuudelta. Kuumenna pannua keskilämmölle ja testaa lämpö pankolla tai leivänpalalla: jos se alkaa heti pannuun osuttuaan sihisemään, on pannu tarpeeksi kuuma. Laske possunleikkeet pannuun varovasti ja paista niitä molemmin puolin 2-3 minuuttia pannua samalla kevyesti ravistellen (varo kuitenkin roiskuttamasta öljyä). Kun leikkeet ovat molemmin puolin kullanruskeita, nosta ne hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu niistä pois.

Tarjoile possunleikkeet vastapaistettuina kaalisalaatin ja karpalokastikkeen kera. Makuelämys täydentyy entisestään, kun murskaat morttelissa annoksen päälle vielä hieman seesaminsiemeniä … ja pling! Olet melkein Japanissa!

Ps. Löydät lisää reseptejä ja erilaisia ideoita Earth Controlin tuotteiden käytölle Earth Control Facebook sivuilta.

Pps. Kurkkaa myös Liemessä-blogin houkuttelevan karpaloinen banaanileipäresepti 🙂

Pirteä miso-kurkumakastike

mehut
Vege

by Juulia on January 2, 2017 4 Comments

Hyvää uutta vuotta 2017!

Toivotan kaikille pirteää ja virkeää vuoden alkua! Itselläni vuodenvaihde tosin sujui kaikkea muuta kuin pirteästi – se meni sängynpohjalla koisaten. Saavuimme Juuson kanssa Japanin matkaltamme uudenvuoden aattona enkä millään pysynyt hereillä iltakahdeksaa pidempään… Onnea vaan Suomi 100 vuotta, oli kuulemma hienot ilotulitukset ja juhlat 😀

Jet lagista toipuminen on vieläkin kesken, joten kaikenlainen piristävä on ollut viime päivinä kovasti tarpeen. Aurinkoisempaa vuodenaikaa odotellessa suurkulutan sitruksia, inkivääriä ja kurkumaa, joita nautin vähän kaikenlaisessa muodossa. Pian alkavaa veriappelsiinisesonkia odottelen jo vesi kielellä!

Misolla maustettu kurkumakastike piristää ja tekee hyvää kropalle!

Yksi suosikkiauringonkorvikeresepteistäni on kurkumaa, porkkanaa, satsumaa ja inkivääriä koukuttavan suolaiseen misoon yhdistävä salaatinkastike, jota valmistan kerralla aina isomman satsin – sitä kun tulee lorotettua huomaamatta aina vähän hövelimmin ruokaan kuin ruokaan.

Erityisesti tykkään laittaa tätä kastiketta fenkoli-kaaliraasteeseen, mutta se piristää ja raikastaa ihanasti myös paistettua kalaa, varsinkin rasvaisia kaloja kuten nieriää ja lohta. Lusikalla suoraan suuhun toimii myös 😀

Pirteä miso-kurkumakastike (n. 2 ½ dl)

1 satsuman tai puolen appelsiinin mehu (n. ½ dl)

puolikas raastettu tai ohuelti viipaloitu porkkana (n. ½ dl)

¾ dl oliiviöljyä

2 ½ rkl miriniä

1 ½ – 2 rkl omenaviinietikkaa (tai riisiviinietikkaa)

2-3 rkl vaaleaa misoa

1-2 cm pätkä kuorittua inkivääriä

¾-1 tl kurkumajauhetta tai 2-3 rkl kurkumamehua

vastarouhittua mustapippuria

Mikäli valmistat kastikkeen sauvasekoittimella tai tehosekoittimen silppurilla, pilko porkkana ja inkivääri pieneksi ja soseuta sitten kaikki raaka-aineet keskenään tasaiseksi.

Kastike onnistuu myös ilman vempeleitä: raasta tuolloin sekä inkivääri että porkkana raastimen pienellä terällä ja ravistele raaka-aineet sekaisin pienessä lasipurkissa.

Muista ravistella miso-kurkumakastike aina ennen käyttöä. Se säilyy jääkaapissa nelisen päivää, siis jos säilyy 🙂

Lautasellinen paistettua lohta seesaminsiemenillä + punakaali-fenkoliraaste miso-kurkumakastikkeella = tammikuinen auringon korvike, lautasellahan on D-vitamiinit ja kaikki 🙂

Mitä tulee kurkumaan, kaikki kaltaisen ruokahörhöt ovat varmaankin jo kärryillä sen terveyttä edistävistä vaikutuksista? Kurkuman sisältämän kurkumiinin pitäisi tepsiä niin kipuihin ja särkyihin, tulehduksiin, muistisairauksiin, diabetekseen kuin syöpäänkin, mistä toki eri lähteet ja auktoriteetit saattavat olla hieman eri mieltä. Olivat kurkuman terveyshyödyt mitä tahansa, kurkumalattea aka golden milkiä trendikkäämpää juomaa ei viime vuonna tainnut olla ja herkullistahan se onkin! Tiesittekö, että Japanissa kurkumaa nautitaan ennaltaehkäistääkseen krapulaa? Lisää syitä sen nauttimiseen, jos multa kysytään!

Itse nautin kurkumani päivittäin pääsääntöisesti kapseleiden muodossa; jossain vaiheessa myös mehustin tuoretta kurkumaa, kunnes kyllästyin tuorekurkuman tahmeaan ja tahraavaan koostumukseen. Onneksi kurkuma on käsittääkseni varsin tehokas nautittuna muodossa kuin muodossa, tosin kannattaa muistaa, että se tarvitsee rasvaa kaverikseen imeytyäkseen kunnolla. Myös mustapippuri tehostaa kurkuman vaikutusta.

Kurkuman mehustamiseen itse ei muuten ole täällä enää paluuta, sillä testasin viime vuonna myös suomalaisen Organic Healthin luomukurkumamehua – mahtava tuote! Pullon säilyvyys (1 kk avaamisesta) arvelutti etukäteen, mutta eihän tuo pullo kestänyt minulla läheskään kuukautta; kun kerran on kurkumamehua kaapissa niin kyllä sille käyttökohteita löytyy aamun sitrus-kurkumashoteista golden milkiin ja tietysti myös tähän salaatinkastikkeeseen ♥

Organic Health Luomu Kurkumamehu saatu testiin Sugar Helsingiltä.

Varaslähtö jouluun: viikunainen possurulla

by Juulia on December 12, 2015

Yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Jos minulta kysytään, mikä joulussa on parasta, vastaan empimättä “ruoka”. Heti perään korjaan toki, “laatuaika perheen kanssa” – mutta laatuajallahan tarkoitan tietysti sekä kokkailua, että syömistä, ja perheen läsnäolo on molempien aktiviteettien överiksi vetämisen paras perustelu.

Pääsin ottamaan tänä vuonna varaslähdön joulukokkailuihin, kun sain Social Winesilta testiin muutamia jouluisia punaviinejä, ja tehtävän kehitellä niiden kaveriksi jouluherkkuja. Eipä tarvitse kahdesti kehottaa!

Viinien joukosta löytyi heti muutama jo entuudestaan tuttu kaveri: sekä McGuigan Bin 3000 Merlot, että Pata Negra Gran Reserva ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan erinomaisten, noin kympin hintaisten vakio-ostosteni listalla jo useamman vuoden. Molemmat näistä viineistä olen bongannut Vuoden Viinit -kisan menestyjien joukosta (juu, olen just niitä tyyppejä, jotka käyvät Alkossa nenä kiinni ruttuisessa ja korvamerkintöjä vilisevässä Viinistä Viiniin -kirjassa).

Pakettia kaivellessani esiin putkahti myös mielenkiintoisen näköinen pullo, jota en ole ennen nähnytkään: Los Monteros Crianza. Pikaisen guuglauksen perusteella kyseinen viini on välttänyt jostain kumman syystä seulani, vaikka onkin voittanut Vuoden Viinit -kisassa lähes vuosittain erinäisiä palkintoja.

Päätin jostain ihmeen syystä pelata kuitenkin varman päälle, ja kehitellä ruokani tutuille viineille eli Pata Negralle ja McGuigan Merlot‘lle. Mielessäni oli pyörinyt jo pidempään talvinen makumuisto lapsuudesta: äidin kuivatuilla aprikooseilla ja luumuilla täytetty possunfilee. Koska sekä possu, että kuivatut hedelmät ovat ainakin meidän perheessä joulun klassikkomakuja, halusin kyhäillä oman versioni tästä talvisesta herkusta viinien kaveriksi – pakon edessä, itseasiassa – äiti kun ei meinannut muistaa kyseistä ruokaa koskaan tehneensäkään 😀

Ideoin vielä possulle teemaan sopivat jouluiset lisukkeet: vaniljalla maustettua palsternakkasosetta edustamaan joululaatikoiden makeita ja mausteisia makuja, ja haudutettua punakaalia – jouluklassikko sekin. Ostinpa kaupasta kastanjoitakin, ekaa kertaa ikinä! Ja simsalabim: joulusimulaattori oli valmiina käynnistykseen!

Tapani parittaa ruokaa ja viiniä perustuu eräänlaiseen salapoliisityöhön: kaivelen netistä artikkeleita, etsin tietoja rypäleistä ja arvioita viineistä. Rakentelen sitten oppimani perusteella eräänlaista makupalapeliä sekä ruuan että viinin erilaisista komponenteista.

Koska jouluisa ruokani sisältää reilusti makeutta ja hedelmäisiä aromeja, se tarvitsee viinin, joka pärjää sekä makeudelle, että punakaalin kevyelle kirpeydelle, mutta ei ole liian tuhti vähärasvaiselle ja miedolle porsaanlihalle. Salapoliisityöni ansiosta tiedän, että makeahko ruoka kaipaa viiniltä jonkun verran sekä hapokkuutta, että tanniineja – liiat tanniinit sen sijaan jyräävät kevyen possun.

Mc Guigan Bin 3000 Merlot on mauiltaan täynnä luumua, kirsikkaa ja karpaloa, ja se on kevyen hapokas sekä kypsän tanniininen. Pata Negra taas on aromeiltaan melkein identtinen annokseni kanssa: siitä löytyy vuoden tammitynnyröinnin ansiosta miellyttävää paahteisuutta, vaniljaa, kuivia hedelmiä sekä vahvat mutta silkkisenpehmeät tanniinit. Teoriassa siis molempien viinien pitäisi toimia annokseni kanssa. Eipä sitten muuta kuin testaamaan suunnitelmaa käytännössä!

Viinin ja ruuan paritusteoriat voivat monesti näyttää paperilla hyvältä, mutta käytännössä saattaa huomata yhtälöstä unohtuneen jonkun kokonaisuutta muuttavan osan – niinpä olenkin varsin tyytyväinen tämänkertaiseen paritukseeni. Molemmat viinit toimivat mallikkaasti ruuan kavereina, vaikka Merlot ei täyteläisen ja makean annoksen kanssa täysin oikeuksiinsa päässytkään – possulle se riitti, palsternakkasoseelle se taas jäi vähän liian kevyeksi.

Pata Negra täydensi ateriaa kokonaisuudessaan paremmin: viini korosti ruuan pehmeyttä, mutta hillitsi samalla annoksen runsaanpuoleisia hedelmä- ja vanilja-aromeja. Sekä ruoka että viini maistuivat yhdessä paremmilta, ja sehän on juuri se, mihin niiden yhdistelyssä tietysti pyrinkin!

Jälkikäteen ajatellen taisin olla hieman nössö, kun en avannut sitä jokeripulloa, Los Monteros Crianzaa. Ei ole tapani mukaista olla moinen varmanpäällepelaaja! Nynnyilyni harmittaa edelleen sen verran, että olen päättänyt nostaa kyseisen viinin sinne ihan oikeaan joulupöytään: tulikoe Crianzalle on siis vielä edessä!

Viikunainen possurulla 4:lle

n. 600 g possun ulkofilettä

1 iso keltasipuli

4 valkosipulin kynttä

50 g voita

1 tl hunajaa

puoli ruukkua salviaa

1 dl rommia

6 kuivattua viikunaa

4 kuivattua luumua / aprikoosia

0,5 dl pinjansiemeniä / muutama paahdettu ja rouhittu kastanja

suolaa, mustapippuria

50 g voita

Anna possun lämmetä huoneenlämpöiseksi. Puolita viikunat sekä luumut, ja laita ne likoamaan rommiin. Irrottele lihapalasta kalvot ja rasva, mikäli niitä on. Leikkaa palan ylin kolmasosa toiselta sivulta auki niin, että se pysyy palassa toiselta reunaltaan kiinni. Käännä pala ympäri, ja tee sama toiselle puolelle: sivusta katsottuna pala näyttää tässä vaiheessa hieman s-kirjaimelta. Avaa molemmat viillot auki levyksi ja nuiji näin aikaansaamaasi pitkää suorakaidetta hieman ohuemmaksi.

Silppua sipuli ja paista sitä voissa, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää silputtu valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes sipulit ovat kullanruskeita ja karamellisoituneita. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia! Lisää pannulle pinjansiemenet, ja paahda niihinkin hieman väriä. Mausta sipuliseos hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Levitä seos fileelle. Lisää sipulin päälle reilusti salvianlehtiä, ja asettele rommissa muhineet kuivahedelmät levyn toiseen lyhyeen laitaan. Säästä yli jäänyt rommi! Rullaa levy mahdollisimman tiukasti ja tuupi ulos pyrkiviä herkkuja samalla takaisin rullaan (mokomat!). Sido rulla tiukasti paistilangalla.

Paista rullaan kunnolla väriä pannulla, ja kääri se sitten folioon. Lykkää se uuniin 150 asteeseen noin tunniksi – kun paistomittari näyttää noin 70 astetta ota rulla uunista pöydälle lepäilemään vartiksi. Sisälämpö nousee vielä muutaman asteen possun levätessä, joten itse otan possun uunista jo 68 asteisena.

Leikkaa rulla noin sentin paksuisiksi viipaleiksi (2 per ruokailija). Ota rullasta valuva neste huolella talteen: kiehauta sitä kuivahedelmien liotusrommin kanssa muutama minuutti, jotta neste hieman sakenee. Sekoita liemeen loppu voi ja valuta viipaloidun possurullan päälle. Ai NAM!!! Se on joulu ny!

Tarjoilin possurullani joulun henkeen satsumamehussa haudutetun punakaalin sekä vaniljaisen palsternakkasoseen kera.

Pirteä punakaali:

n. 400 g suikaloitua punakaalia

1 rkl öljyä

1 rkl hunajaa

0,5 dl vettä

suolaa, pippuria

muutama oksa tuoretta meiramia

1-2 mehukkaan satsuman/mandariinin/kelmentiinin mehu

Kuullota punakaalisuikaleita öljyssä tovi, lisää hunaja ja vesi sekä meiramin oksat, ja hauduttele kaali kannen alla pehmeäksi (noin puoli tuntia). Mausta kaali pikkusitruksen mehulla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Palsternakkasose 4:lle

400 g palsternakkaa

2 isoa jauhoista perunaa

n. 2 dl kermaa tai täysmaitoa

0,5 tl jauhettua vaniljaa (ei vaniljasokeria!)

0,5 tl kanelia

1-2 tl suolaa

Kuori perunat sekä palsternakat, kuutioi parin sentin paloiksi ja keitä kypsiksi. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan kerma sekä vanilja. Määrää voi olla vaikea arvioida, joten lisää ensin desi, soseuta, ja lisää nestettä mikäli sose on mielestäsi liian paksua. Lämmitä sose varovasti miedolla lämmöllä, ja mausta suolalla makusi mukaan – itse tykkään maustaa soseeni melko suolaiseksi saadakseni muutoin aika makeaan kokonaisuuteen hieman enemmän särmää.

Aterian jälkeen mies käski olemaan tekemättä mitään ja tiskasi sekä siivosi keittiön, joten istuskelin pöydässä viiniä siemaillen, kynttilää tuijotellen, paahdettuja kastanjoita kuorien… Tilanne olisi varmaan mennyt täydestä aitona jouluna, ellei ympäriltä olisi puuttunut liutaa perheenjäseniä makoilemassa mahat pullollaan.

Pehmeän ja suolaisen voin kera napsitut kastanjat osoittautuivat loistokumppaniksi Merlotille! Koska kyseessä olivat elämäni ensimmäiset itse paahdetut kastanjat, en ollut osannut miettiä niitä etukäteen sen kummemmin viinin näkökulmasta – yhdistelmä pääsi yllättämään täysin. Pistääkin miettimään, kannattaisiko minun viettää joka vuosi useampi joulu, jotta ehtisin myös nauttimaan niistä loihtimistani herkuista?