Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

by Juulia 2 Comments
Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

Leivontaa mun makuun: polentakakku kinkulla ja parmesaanilla

“Jouluyö juhlayö, päättynyt kaik on työ.” Kaks vain valveil on puolisoa, siis lähes kirjaimellisesti: kun teillä on yö, niin meikäläiset syö jo aamupalaa! Toisinsanoen, kun luette tätä tekstiä, olen lomalla oikeastaan kaikesta: päivätyöstä, blogista ja siinä sivussa hupsista vaan myös joulusta. Lähdimme Juuson kanssa joulua pakoon Japaniin. Reissu on kummallekin unelmien täyttymys ja vaikea sitä on uskoa että se vihdoinkin toteutui!

Jouluaaton suunnitelmissa onkin siis tänä vuonna joulukirkon sijasta drinkkejä ja ikimuistoinen show Robot -ravintolassa, kinkun sijaan syönemme tonkatsua, eli japanilaista friteerattua possunleikettä. Joulupöydän suosikkiruokani eli sillit, silakat, mädit ja lohetkin pysyvät kuvioissa, tosin hieman eri muodossa kuin kotona.

polentakakku

polentakakku

Koska tämä matkamme oli toki etukäteen tiedossa, otin joulun suhteen tänä vuonna useammankin varaslähdön: joulujuhlaa on vietetty niin oman kuin Juusonkin perheen kanssa, lahjoja on vaihdettu ja jouluruokia maisteltu. Sisilialainen joulupizza sfincione koukutti meidät molemmat jo alkusyksystä, joten tuota kyseistä jouluruokaa ollaan syöty itseasiassa jo lähes kyllästymiseen asti – teille muille tosin sitä vielä jaksan suositella!

Kinkunkin ehdin ostaa. Hyvin pienen toki ja jos ihan totta puhutaan, ostin sen ainoastaan tätä polentakakkua varten. Ajatus toki on, että tähän  kaakkuun käytetään joulupöydästä ylijäänyttä kinkkua tai kalkkunaa, mutta kun moista tilannetta ei itsellä tällä kertaa päässyt luonnollisesti syntymään niin ei auta kuin feikata!

Käytin kakussani violetteja porkkanoita, ne ovat minusta hauskan näköisiä pilkistellessään esiin valmiista kakusta!

Tähän suolaiseen polentakakkuun upotetaan myös erilaisia juureksia ja kurpitsaa, juustoa ja pinjansiemeniä. Kakku taipuu hävikkiruuaksi kinkun lisäksi mudenkin joulupöydän antimien kohdalla, pinjansiemenet kun voi vaihtaa pähkinöihin, juustoksi käyttää sitä mitä kaapista löytyy ja jos oikein on rohkea, korvaa juurekset ja kurpitsan rosollilla (ehkä sillä sillittömällä versiolla tosin).

Polentakakun voi paistaa isossa kakkuvuuassa kuten minä, tai jäähdyttää “taikina” uunivuuassa, leikata se paloiksi ja paistaa sitten annospala kerrallaan tarpeen mukaan. Pannukakkumuotokin varmasti toimisi hyvin – eikä silloin tarvitsisi ainakaan jännätä, irtoaako kakku ehjänä kakkuvuuasta 😀

Polentakakku kinkulla n. 6-8:lle

n. 400 g joulukinkkua tai -kalkkunaa

2 salottisipulia / 1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

50 g pinjansiemeniä

50 g voita

2 rkl hunajaa

n. 250 g makeita juureksia kuten porkkanaa, palsternakkaa tai bataattia ja/tai kurpitsaa

n. 2½ dl polentaryynejä

n. 1 l mietoa kana- tai kasvislientä

1 rkl tuoretta timjamia silppuna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 70-100 g parmesaania / pecorino romanoa / vanhaa cheddaria

n. 50 g voita kakkuvuoan voiteluun + 2-3 rkl korppujauhoja tai polentaa jauhottamiseen

Lisukkeeksi:

n. 100 g vihreitä papuja ja/tai ruusukaalia per syöjä

5-6 valkosipulin kynttä

loraus juoksevaa hunajaa

muutama rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa + pippuria

Kuutioi kinkku noin sentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet. Kuumenna paistinpannussa 50 g voita ja lisää pannuun salottisipuli. Kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi ja lisää pannulle sitten kinkkukuutiot. Jatka paistamista, kunnes kinkku sekä sipuli saa hieman väriä. Lisää sitten pannulle vielä valkosipuli ja pinjansiemenet sekä hunaja. Paista seosta, kunnes se on kullanruskeaa, varo kuitenkin polttamasta! Laita pannu sitten sivuun hieman jäähtymään ja odottelemaan.

Kuori ja kuutioi juurekset ja/tai kurpitsa sentin kuutioiksi. Kiehauta niitä noin viitisen minuuttia, niin että kuutiot lähes kypsyvät. Valuta keitinvesi ja laita kuutiot jäähtymään ja odottelemaan.

Kuumenna pinnoitetussa kattilassa vähäsuolainen ja mieto kana- tai kasvisliemi ja kun se kiehuu, lisää polentaryynit kokoajan vispilällä pohjia myöten sekoitellen. Alenna lämpöä ja jatka seoksen keittelyä, kunnes polenta on paksua puuroa, tarkista käyttämäsi polentan kypsentämisaika pakkauksen kyljestä. Valmiin polentapuuron kuuluu olla kunnolla paksuuntunutta, jotta kakku pysyisi myöhemmin muodossaan.

Lisää kypsään polentaan käyttämäsi juusto raasteena sekä timjami ja mustapippuri, sekoita huolella. Mikäli juusto on kovin suolaista, lisää sitä vähän kerrallaan ja maistele polentaa, kinkku kun tuo kokonaisuuteen vielä lisää suolaisuutta.

Voitele renkaan muotoinen iso kakkuvuoka (n. 2 l vetoinen) voilla ja jauhota se joko polentalla tai korppujauhoilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen polentaan jäähtynyt kinkku-sipuliseos sekä juures- ja/tai kurpitsakuutiot. Tarkista polentaseoksen maku: mikäli käyttämäsi kinkku ja juusto ovat kovin suolaisia, seokseen ei todennäköisesti tarvitse lisätä suolaa.

Kaada polentaseos vielä lämpimänä kakkuvuokaan ja jätä seos hetkeksi jäähtymään huoneenlämpöön. Kelmuta vuoka ja siirrä se jääkaappiin kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Kakku voi odottaa paistamistaan jääkaapissa vaikka muutaman päivän, muutama tuntikin kuitenkin riittää.

Polentakakku pöytään mars!

Kun nälkä alkaa kurnia, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä lisukepavut ja/tai -ruusukaalit (puolitettuina) uunivuokaan öljyn, murskattujen valkosipulien ja hunajan kanssa. Laita kakku uuniin keskitasolle noin puoleksi tunniksi ja lisää uuniin sitten lisukepavut ja/tai ruusukaalit. Jatka kakun paistamista vielä vartin verran, eli kunnes kakku on pinnalta kullanruskea.

Ota polentakakku uunista ja jätä se odottelemaan vuoassaan lisukkeiden kypsymistä; kumoa kakku, kun ne ovat kivasti karamellisoituneita ja kypsiä. Kumoamista ennen kannattaa varovasti varmistaa, että kakku irtoaa ainakin reunoistaan vuoasta ja pläjäyttää kakku sitten reippaalla vauhdilla ympäri voipaperin päälle työtasolle, josta sen sitten siirtää varovasti paperin avulla tarjoilualustalle. Kasaa lopuksi kakun keskelle jäävään aukkoon lisukkeet ja kanna koko komeus tarjolle!

Ps. tämän syysteemaisen Nordic Waren unelmakakkuvuoan voitin Terhin keittiö-blogin 10 vuotisarvonnassa – kiitos vielä Terhille!

152 views

Teetä ja porkkanakakkupuuroa

Teetä ja porkkanakakkupuuroa

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Mulla on teetä ja porkkanakakkupuuroa, en tarvii enää sitä sympatiaa!

On olemassa kaksi asiaa, joilla arkihemmottelen itseäni vuodesta toiseen: puuro ja tee.

Teetä olen rakastanut yläasteikäisestä asti, jolloin päädyin TET-harjoitteluun paikalliseen karkkikauppaan. Harjoittelupaikassani “Naminurkassa” myytiin makeisten lisäksi myös jos jonkinlaista teetä ja kahvia, joita sain välillä myös punnita valmiiksi pusseihin. Muistan edelleen elävästi, kuinka huumaville erilaiset maustetut teelajit tuoksuivat … ja yhtä elävästi muistan pettymykseni, kun joku erityisen ihanalle tuoksuva tee maistuikin juomaksi hauduteltuna lähinnä lämpimälle tiskivedelle (ilmaisu aitoa teini-minua).

Varsinainen tee ei minulle siis ole se juttu, vaan erilaiset yrteistä ja/tai mausteista ja/tai kuivatuista hedelmistä ja marjoista valmistetut haudukkeet, joita vain jääräpäisesti kutsun teeksi 😀 Haudukkeilla on tapana nimittäin maistua vahvasti siltä, miltä ne tuoksuvatkin, enkä voisi elää ilman niitä. Tällä hetkellä kotonani on varovaisen arvion mukaan noin 20 erilaista hauduke- ja teemakua, joita en yritä edes lähteä laskemaan, yhdessä rasiassa kun saattaa olla yksittäisiä pusseja vähän useammastakin pakkauksesta. Pakkauksiakin on niin paljon, että ne tuppaavat suorastaan vyörymään kaapista ulos heti kun ovea vähänkin raottaa… vaikka olen vienyt työpaikallenkikin vähintään viisi pakettia!

Hari Tean yrtti- tai mausteteetä löytyy teekaapistani aina 

Puuroonkin minulla on pitkä ja harras rakkaussuhde: lapsuuden lempiaamupala on edelleenkin se, mihin turvaudun, kun kaipaan nopeasti jotain lohdullista ja lämmittävää. Pitkän aikaa lempipuuroni oli ehdottomasti maitoon keitetty kaurapuuro superisolla voisilmällä ja ekstrasuolalla, nykyään minulle tosin kelpaa jo vähän kokeellisemmatkin hiutale- ja makuyhdistelmät.

Kevättalvella hurahdin “suolaisiin puuroihin”, (vaikken koskaan ole kovin makeista puuroista muutenkaan pitänyt) ja kulhoon päätyi harva se kerta niin pehmeäksi keitettyä kananmunaa, pekonia, kuin juustoakin. Paras kokeiluni suolaisten puurojen maailmassa on toistaiseksi kuitenkin ollut Urtekram-yhteistyön merkeissä kehitelty “risottopuuro” Risi e Bisi, jossa siis keittelin täysjyväriisihiutaleista puuron sijaan risottoa. Suosittelen testaamaan!

Tämänkertaista Urtekram-yhteistyötä varten sain testattavakseni muutaman Hari Tean luomuteen. Lemon, Apple & Ginger on ihanan pirteä ja virkistävä, Sweet Hibiscus & Mint kuin vartavasten minulle tehty: rakastan hibiscusta ja sitä saisikin olla jääkaapissa janojuomaksi valmistettuna aina!

Kolmas testimaku, Classic Chai, sisältää mm. ruusun- ja vadelmalehtiä sekä jouluisia mausteita, kuten kanelia, neilikkaa ja kardemummaa. Se on tähän vuodenaikaan ja erityisesti puurolautaselleni se kaikkein huoukuttelevin valinta lämpimän ja intensiivisen mausteisuutensa vuoksi.

Niin niin, puurolautaselle – tykkään kovasti käyttää teetä myös ruuanlaitossa! Kaikki mausteiset teet kuten chai sekä esimerkiksi Sweet Choco & Chili toimivat ihanasti vaikkapa samettisen kurpitsakeiton nesteenä, sekä tietysti makeissa jälkkäreissä, kuten pannacotassa. Olen myös hoksannut voivani keittää puuronikin siihen: kaksi rakasta asiaa yhdessä, täydellistä!

Koska chai-mausteet tuovat minulle mieleen joulupipareiden ja kuivakakkujen lisäksi myös porkkanakakun, päätin tehdä chai-puuron sijaan porkkanakakkupuuroa. Samalla sain ympättyä kahden rakkaan asian sekaan vielä kolmannen: porkkanan!

Porkkanat ovat olleet suurta herkkuani aivan pikkulapsesta, jopa siinä määrin, että niistä on nakerreltu äidille suorastaan veistoksia! Kuva olis kiva näistä luomuksista näyttää, mutta sellaisia ei valitettavasti taidettu koskaan ottaa. Ensimmäinen animaationi, “Pelle Porkkana” on sentään säilynyt, porkkanataidetta olen siis tehnyt moneen lähtöön!

Päivän aloittaminen lautasellisella tätä herkkua on todella ollut parasta mitä olen itseni hyväksi tehnyt pitkään aikaan!

Vaikka kutsun tätä kolmen rakkaan maun yhdistelmää porkkanakakkupuuroksi, se ei kuitenkaan ole mitään kovin rasvaista ja sokerista, vaan suorastaan terveysruokaa. Makeus puuroon tulee nimittäin lähinnä chai-mausteista sekä puuroa koristavista mulperimarjoista … ja ihan piiiiikkuisesta lorauksesta vaahterasiirappia.

Eipä se “kakun” kuorrutekaan ole tällä kertaa mitään voin, sokerin ja tuorejuuston seosta, vain nokare vatkattua kookoskermaa. Kauran, porkkanan ja viikunan sisältämien kuitujen lisäksi tässä puurossa on myös proteiinia, kiitos sekaan lisättyjen pähkinöiden. Mitä tulee makuun, tämä päihittää monen kakun – ainakin, jos tällaiselta puuro, porkkana ja teehullulta kysytään 😉

Porkkanakakkupuuro 2:lle

5 dl vettä

3-4 Hari Tea Classic Chai -pussia

2 dl kaurahiutaleita

1 iso hienolla terällä raastettu porkkana (n. 2 dl raastetta)

3-4 rkl vaahterasiirappia

10 saksanpähkinää rouhittuna tai 2-3 rkl saksanpähkinävoita

¾ tl Urtekram luomu vaniljajauhetta

ripaus Urtekramin jauhettua aitoa luomukanelia sekä kardemummaa

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

½-¾ dl kookoskermaa (vatkattuna, jos haluat)

2 tuoretta viikunaa tai esim. persimonia

4 rkl mulperimarjoja

4 rkl Urtekram Paahdettuja Luomu Kookoslastuja

Keitä vesi ja jätä teepussit hautumaan siihen vähintään vartiksi. Mitä vahvemman makuista juomaa teet, sen parempi – jos multa kysytään! Kun juoma on kunnolla maustunut, purista vielä kaikki neste teepusseista sen sekaan. Kiehauta juoma sitten kattilassa ja lisää sekaan puurohiutaleet. Keitä puuro kypsäksi ja raasta sekaan sitten yksi iso porkkana (tai muutama pienempi). Porkkanaraastetta ei tarvitse enää keitellä niin säilyy ravinteetkin mukana paremmin.

Lisämakua, energiaa ja rakennetta puuro saa mukaan rouhitusta saksanpähkinästä, jonka sijasta voit toki käyttää myös muita pähkinöitä tai muutaman ruokalusikallisen pähkinävoita, joka sulaa ja sekoittuu kuumaan puuroon hienosti. Mausta puuro vielä aidolla vaniljalla, kanelilla, kardemummalla, muutamalla ruokalusikallisella vaahterasiirappia, sekä ripauksella suolaa.

Tarjoile porkkanakakkupuuro kookoskerman, tuoreiden viikunoiden, ihanien karamellisten mulperimarjojen ja rapeiden paahdettujen kookoslastujen kera. Viikunasesonki alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi persimonisesonki on juuri käynnistymässä ja se käy niin maun kuin koostumuksenkin puolesta tälle puurolautaselle loistavasti. Sitä siis täälläkin seuraavaan kulholliseen!

Ps. Mikäli haluat vatkata kookoskerman, säilytä tölkkiä jääkaapissa yön yli äläkä sekoita kookoskermasta erottunuttta ohutta nestettä paksuun kermakerrokseen. Vispaa vain paksua ja kermaista osaa ja mausta se halutessasi ripauksella vaniljaa ja vaahterasiirappia.

618 views

Arjen pelastus: ribollita

by Juulia 4 Comments
Arjen pelastus: ribollita

ribollita

Ribollita pelasti mun viime viikon. Ihan tosi! Keitin nimittäin sunnuntaina valtavan kattilallisen ribollitaa, eli perinteistä toskanalaista kasviskeittoa ja sitä riittikin sitten useamman superkiireisen päivän pelastajaksi viikon varrella.

Normaalisti en niin innostu saman aterian syömisestä peräkkäisinä päivinä (saatikka vielä useampina peräkkäisinä päivinä), mutta ribollitan maku vain paranee uudelleenlämmitettäessä. Keiton nimikin tarkoittaa uudelleenkiehauttamista! Pitkien ja energiasyöppöjen työpäivien päätteeksi kulhollinen ribollitaa lohduttaa sitäpaitsi melkein kuin äidin halaus, lämmittää melkein kuin heinäkuinen aurinko ja voimistaa melkein kuin hyvin nukutut pitkät yöunet. Siis ainakin melkein, ei nyt sentään ihan. Mitään edellämainituista ei ole ollut kuitenkaan tässä viime aikoina oikein saatavilla, joten ribollita on kelvannut korvikkeeksi enemmän kuin hyvin!

Hei pää pystyyn, kyllä se siitä! Lautasellinen ribollitaa vaan massuun ja johan helpottaa.

Viimeaikoina viikonloppuni ovatkin kuluneet lähinnä työviikoista toipumisen merkeissä; en ole jaksanut poistua kotoa juuri lähikauppaa kauemmas. Poikkeuksena visiitti Stadin Puutarhurin pelloille lehtikaalin itsepoimintaan! Osallistuin vastaavaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa viime syksynä ja suosittelen tilaisuutta kokemukseni perusteella lämpimästi kaikille kaltaisilleni lehtikaalifaneille. Mukaansa pellolta saa kerätä ison muovipussillisen lehti- ja mustakaalia 12 € passeliin hintaan, eikä kukaan ole kyttäämässä kuinka tiukkaan sen kassin sulloo. Pienempi pussillinen maksaa 4 € ja sehän on luomulaatuista supertuoretta lehtikaalia, suoraan pellosta (vieläpä melkein mun takapihalta) – ihanaa!

Aurinkoinen sää oli houkutellut Herttoniemen kartanon takana majailevalle pellolle toissaviikonloppuna reippaasti ahkeria lehti- ja mustakaalimetsän harventajia. Hyvin sitä kaalia sinne silti vielä jäi, jos jotakuta nyt alkoi kaalisavotta houkuttelemaan. Seuraava tilaisuus on lauantaina 15.10. eikä sitä kannata jättää väliin – säistä ja peltoon jäävän kaalin määrästä kun ei koskaan tiedä. Viime vuonna kävin pellolla muistaakseni vielä marraskuun puolella, mutta tänä vuonna tämä kerta voi hyvinkin olla jo viimeinen.

Massiivisen lehti- ja mustakaalikeon lisäksi nappasin pellolta mukaani myös muutaman mehevän maissintähkän (maissihan on suurta herkkuani, jos ette ole sattuneet viime kuukausien lukuisista maissiresepteistä vielä asianlaitaa päättelemään). Olisin tuonut kotiin mieluusti myös muutaman auringonkukan, mutta ne olivat lähes yhtä nuutuneita kuin minäkin 😛 Sitä ainoaa löytämääni vielä nupussaan piilottelevaa pirteää yksilöä en raaskinut katkaista maljakkoon, nauttikoon syksystään siinä!

Hetken valtava keko kahisevaa vihreää luonnon mammonaa jaksoi kotona ilahduttaa, mutta voin kyllä kertoa, että näin suuren lehtikaalisatsin perkaaminen ja pilkkominen pakastimeen ei kauaa hirveästi naurattanut. Aherruksen tuloksista nautitaan kuitenkin vielä monta monituista kertaa ja myöhemmin itseä jaksaa varmasti myös kiitellä siitä, että on vaivautunut silppuamaan kaalin jo etukäteen –  sitä kun on varsin helppo heitellä suoraan pakastimesta jos jonkinlaiseen viritelmään.

Lehtikaalin perkaamisesta ylijääneet lehtiruodit hyödynsin vielä vihermehun raaka-aineena. Pellolta keräämääni mustakaalia ei pakastimeen liiennyt, sillä osa päätyi jo poimimispäivänä sipseiksi (inspiraatio tähän Jotain Maukasta -blogilta, joka taas oli saanut inspiksensä Ravintola Gröniltä), loput siihen sunnuntaiseen ribollitakattilaan.

ribollita

Ribollitan ihanuus piilee sen edullisuudessa, käytännöllisyydessä ja yksinkertaisuudessa: maukkaasen liemeen voi nimittäin upottaa mitä tahansa vihanneksia ja juureksia, mitä siellä kaapeissa nyt sattuu olemaan. Ruokaisuutta keitto saa vaatimattomista ja edullisista valkoisista pavuista ja lopuksi koko komeus suurustetaan kuivahtaneella leivällä.

Ribollita on siis kutakuinkin täydellistä hävikkiruokaa: kaikenlaiset hylkiöraaka-aineet, nuutuneet sellerinvarret, porkkanat, sipulit ja potut sekä leivän- ja juustonkäntyt muuttuvat simsalabim hävikistä voittajiksi 🙂 Viikon varrella keittoa voi vielä jatkaa uusilla jääkaapin jämillä, tai tuoda siihen vaihtelua lisäämällä sekaan keitettyjä linssejä, jyviä, soseutettuja papuja, pekonia…

Italialaisen keittiön pyhä kolminaisuus eli porkkana, selleri ja sipuli löytyvät tämänkin sopan pohjalta ♥

Ribollita mustakaalilla ja makkaralla 4-6:lle

2-3 sellerin vartta

4-5 valkosipulin kynttä

1 sipuli

1-2 porkkanaa

2 rkl oliiviöljyä

2 ½ l kasvislientä

250 g kirsikkatomaatteja

2-3 jauhoista perunaa

250 g raakamakkaraa (esim. salsicciaa, mulla tällä kertaa varsin epä-italialaista lammaswurstia)

1 tölkki valko- tai voipapuja

n. 300 g mustakaalia

1 tl sekä kuivattua timjamia että rosmariinia

1 tl fenkolin siemeniä

1-2 tl chilihiutaleita

2-3 laakerinlehteä

reilusti vastarouhittua mustapippuria

(suolaa maun mukaan)

Tarjoiluun:

leipää

parmesaania

oliiviöljyä

Silppua sipuli sekä valkosipuli ja kuutioi porkkana sekä sellerinvarret pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes ne saavat kevyesti väriä ja pehmenevät (eli aloitetaan keiton kokkailu perinteisellä italialaisella soffrittolla).

Lisää kattilaan sitten kasvisliemi, kirsikkatomaatit ja noin kahden sentin paloiksi leikattu kuorittu peruna. Lisää kattilaan kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta ja kiehauta liemi. Alenna sitten lämpöä ja keittele soppaa vartin verran eli kunnes perunat ovat kypsiä ja alkavat hajoilla.

Leikkaa mustakaali lehtiruoteineen muutaman sentin viipaleiksi ja lisää ne kattilaan. Huuhtele säilykepavut huolella ja lisää nekin keittoon. Puserra raakamakkara kuorestaan nokareina kevyesti poreilevaan soppaan ja jatka keittämistä vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista keiton maut ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Tarjoile ribollita hieman kuivahtaneen leivän kanssa  – leivän voi lisätä halutessaan jo kattilaan, mutta itse tykkään lisätä sen vasta lautaselle, jolloin jokainen voi itse valita sen määrän. Lautaselle voi lorauttaa vielä hyvää oliiviöljyä sekä raastaa muutaman lastun parmesaania.

Tätä keittoa voi soveltaa monella tavalla ihan sen mukaan, mitä kotoa löytyy: pavut voi liottaa ja keittää itse liemessä, kirsikkatomaatit voi vaihtaa säilyketomaatteihin, mustakaalin lehtikaaliin, valkokaaliin tai vaikka savoykaaliin. Soffritoa en kuitenkaan jättäisi pohjalta pois, enkä oikestaan papujakaan, vaikkei niiden valkoisia ehkä pakko sentään ole olla.

Mikä kuitenkin on mielestäni on tärkeintä, on keiton rikastaminen ja suurustaminen kuivahtaneella leivällä. Meillä se tehtiin kuvauspäivänä valkosipulin kanssa rapeaksi paistetuilla kauraleivän muruilla (kuvassa), mutta vielä paremmaksi osoittautui seuraavan päivän oivallus: paistettu kerrosjuustoleipä (ei kuvassa, nyyh)! Paistettu kerrosjuustovoileipä ei taida kovin perinteinen lisuke ribollitalle olla, mutta perinteitä voi onneksi pistää uusiksi.

Juustoleivän valmistus kahdelle menee kutakuinkin näin: voitele kaksi upeaa ison juureen leivotun maalaisleivän siivua molemmin puolin (!) ja paahda ne ensin yhdeltä puolelta paistinpannussa. Käännä paahdetut puolet ylöspäin ja kasaa toiselle leivälle rutosti juustoa (meillä se oli tällä kerralla vahvaa cheddaria). Nosta toinen leipä paahdettu puoli juustoa päin kanneksi ja paista tämä ihanuus molemmin puolin kullanruskeaksi. Halkaise leipä kahteen osaan ja tarjoile keiton kaverina.

Tuota valuvaa ja dekadenttia herkkua oli poikkeuksellisen ihanaa dipata siihen soppaanja kyllä kuulkaa katosi työstressi mielestä hetkeksi.

637 views

Oodi oluelle: maltainen papupata

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: maltainen papupata

Syksy näyttää juuri nyt parhaita puoliaan niin keittiönikkunan ulko-,  kuin sisäpuolellakin. Kirpeä kylmenevä sää saa minut aina kaipaamaan muhennoksia ja keittoja, ja niinpä niitä onkin tässä kodissa tehtailtu tihenevällä tahdilla. Pitkän linjan suosikkini, sitruksinen linssi-pinaattikeitto, samettinen kukkakaali-homejuustokeitto tai edes lämmittävä kurpitsakeitto eivät kuitenkaan pärjää uudelle suosikilleni: oluessa haudutellulle papupadalle.

Etsiskelin Pinterestistä inspiraatiota papuruualle perinteisen ranskalaisen papupadan cassouletin tyyliin, kun silmiini osui “drunken beans” aka frijoles borrachos. Meksikolaiset kaljassa uitetut pavut kuullostivat ensinnäkin herkullisilta, mutta myös melko vitsikkäiltä, joten kaljakeittohommiin olikin sitten päästävä asap. Heti seuraavalla kauppareissullani marssinkin päättäväisesti oluthyllylle valikoimaan jonkun tarkoitukseen sopivan, makean, maltaisen ja mieluusti varsin vähän humaloidun tumman olusen.

Valintani osui lopulta Ahvenanmaalaisen Stallhagenin tummaan hunajaolueen, jota veikkaisin löytyvän maitokaupoista kautta maan – kivempihan se on miettiä resepti, jonka oleellisin ainesosa on mahdollisimman monen saatavilla.  Dark Honey on hunajalla maustettu tumma lager, ja se on maultaan juuri sopivasti makean maltainen, eikä yhtään katkera tällaiseen pitkään hauduteltuun pöperöön.

Keittoa kannattaa tehdä ainakin tupla-annos, sillä se on s u p e r h y v ä ä, ja seuraavana päivänä entistä parempaa… ja kerrankos niitä papuja liottelee ja keittelee tuplasatsinkin?

Maltainen papusoppa 4:lle

400 g kuivattuja papuja ja linssejä (esim. valkopapuja, mustia papuja, kidneypapuja, vihreitä ja keltaisia linssejä)

n. 1 l vettä liottamiseen + n. 1,5 l vettä keittämiseen

300-400 g chorizomakkaraa tai soijachorizoa

2-3 isoa porkkanaa

2 isoa keltasipulia

6 valkosipulin kynttä

2-3 jalapenoa tai vihreää mietoa chiliä

2 rkl oliiviöljyä

6 laakerin lehteä

3 rkl juustokuminaa

2 rkl savupaprikaa

1 kana/kasvisliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta, itselläni on käytössä Reformi kasvisliemijauhe)

6 dl tummaa, makeaa ja maltaista olutta, esim. Stallhagen Dark Honey

suolaa, mustapippuria

Liota papu-linssiseosta runsaassa vedessä yön yli, tai vähintään 10 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele seos muutamaan kertaan. Keitä papu-linssiseosta uudessa vedessä miedolla lämmöllä (veden pitää peittää pavut muutaman sentin verran), kunnes isoimmat pavut pystyy juuri ja juuri litistämään sormien välissä – tähän menee pavuista riippuen 30-45 minuuttia. Pienemmät pavut ja linssit saavat hajota.

Huom! Älä suolaa keitinvettä!

Silppua sipuli, jalapeno sekä valkosipuli ja kuullota niitä hetken syvässä kattilassa. Viipaloi chorizo ja kuutioi porkkanat, lisää kattilaan. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli on kauttaaltaan läpikuultavaa. Lisää kattilaan juustokumina sekä savupaprika. Kun pavuista suurimmat alkavat olla kypsiä, voit valuttaa niistä enimmät keitinvedet pois, ja lisätä pavut kattilaan. Kaada päälle olut, heittele sekaan laakerinlehdet, ja laita kansi päälle.

Hauduttele soppaa miedolla lämmöllä n. puoli tuntia, tai kunnes isoimmatkin pavut hajoavat helposti eli ovat kypsiä. Mausta keitto vielä liemikuutiolla/-jauheella, vastarouhitulla mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. Suola sekä suolaa sisältävä liemikuutio lisätään vasta lopuksi – suola kovettaa pavut ja keittoaika voi venähtää raivostuttavan pitkäksi. 

 

Ps. nopeammin soppa valmistuu tietysti purkkipavuista. 400 g kuivia papuja (n. 4 dl) vastaa n. kolmea-neljää purkillista säilykepapuja (1 purkki n. 300 g papuja)

220 views