Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

by Juulia
Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

Ahvenia ja uusia perunoita karamellivoissa, naattipestoa, kuivattuja oliiveja ♥

Rosé on sekä kesäviini, että yksi uusista viini-innostukseni kohteista. Sain muutama kuukausi takaperin testattavakseni oranssin viinin, jollaisesta en aiemmin ollut kuullutkaan – ja siihen tutustuminen oli kuin olisin vaihtanut mustavalkoiselta kanavalta värilliselle: ai tällaistakin viini voi olla?

Viinimaailma onkin avautunut ympärilläni siitä asti kokoajan enemmän: olen juonut enemmän eri värisiä ja eri tavoin tehtyjä viinejä kuin koskaan. Vanhat tutut lempivalkkarit ja -punaiset saavat odottaa, tutkimusretkeilijällä on nyt vähän muuta lasissa!

Vino Nostrum on italialaisten artesaaniviinien nettikauppa, jonka valikoimassa on vain biodynaamisten ja/tai luomutilojen viinejä. Kun sain tilaisuuden maistaa heidän valikoimastaan kahta kuivaa roséeta, en epäröinyt hetkeäkään. Rosé on yhdistynyt mielessäni aiemmin lähinnä puolikuiviin, yksiulotteisiin ja mehumaisiin viineihin, sellaisiin helppoihin piknikjuomiin jotka maistuvat parhailta superkylminä. Näiltä osasin kuitenkin odottaa vähän enemmän!

Le Fraghe Ròdon & Il Marinetto: kaksi hurmaavaa rosèeta minun makuuni

Kesä ja rosé kuuluvat yhteen, melkeinpä yhtä saumattomasti kuin sääreni ja hyttyset! Erottamattomia, klassikkokomboja… toisesta nauttii, toisesta ei. Ja jos näistä kahdesta pitää valita, otan lasin roséta kiitos.

Ensiksi testaamani  Il Marinetto oli todellinen yllättäjä – melkein kuin punaviini rosén vaatteissa. Varsin jännä uusi tuttavuus, josta kerron tarkemmin myöhemmin.

Le Fraghe Ròdon on Il Marinettoa tyypillisempi rosé, mutta sellaisena erinomainen: ensisiemauksella maistuvat metsämansikkaiset aromit, mutta viinistä löytyy myös kirsikkaa, sitrusta, punaherukkaa, häivähdys ruusua, rapsahtavaa hapokkuutta, jopa suolaisuutta. Fiksummat sanovat, että tässä viinissä maistuu maaperä (siihen en kyllä itse osaa ottaa kantaa).

Ròdon tehdään kahdesta rypäleestä, corvinasta ja rondinellasta, joita muuten käytetään myös yhteen lempipunaviineistäni, eli amaroneen. Molemmat rypäleet vinifioidaan erikseen. Kuorten annetaan maseroitua rypälemehussa viileässä lämpötilassa kuudesta kahdeksaan tuntiin, jonka jälkeen viini sekoitetaan ja laitetaan terästankkeihin kypsymään aina seuraavaan kevääseen saakka. Lopputulos: kesä pullossa

Kesäviinille tietysti kesäruokaa!

Halusin maistella molempia roséita sellaisenaan, mutta myös ruuan kaverina. Päätin laittaa kummallekin viinille sopivan annoksen samoista raaka-aineista: Le Fraghelle keveyhkön salaatin, jossa on aavistus makeutta, Il Marinettolle tuhdimman annoksen, jossa on sekä savua että tulta.

Uudet perunat ja ahvenet ovat sen kaliiperin kesäruokaa, että ne valikoituivat melkeinpä automaattisesti pääraaka-aineiksi näille “kesäviineille”. Monipuolinen rosé taipuu kuitenkin kaveriksi yllättävän monentyyppiselle ruualle, ja veikkaankin että testaan näitä viinejä vielä ainakin jonkun eksoottisemman ruuan, possun, tai jopa grillimakkaran kanssa!

Perässä siis “rosé, pottu ja ahven osa 1: karamellivoissa”. Ohje on poikkeuksellisesti hieman kunnianhimoisempi, ja sisältää useamman työvaiheen (mutten sentään onkinut ahveniani itse). Minulla taisikin hujahtaa keittiössä useampi tunti – lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan väärti, jossa jokainen osa loksahtaa paikalleen.

Ahvenia ja kesävihanneksia karamellivoissa (4:lle)

12 pientä ahvenfilettä

100 g luomu kirnuvoita

ripaus suolaa

 n. 800 g pestyjä uusia perunoita

1 nippu retiisejä

400 g vahapapuja

puoli ruukkua salviaa

Pese perunat, leikkaa retiiseistä naatit ja napsi pavuista kärjet pois. Keitä tai höyrytä perunat, pavut ja retiisit juuri ja juuri kypsiksi (ne kannattaa kypsentää erikseen, sillä ne kypsyvät eri ajoissa. Retiiseissä ja pavuissa menee n. 5 minuuttia, perunoissa päälle 10). Mausta vihannekset karamellivoilla ja salvianlehdillä – säästä ruokalusikallinen voista ahvenien päälle.

Kuivaa ahvenfileet ja paista kuumalla pannulla runsaassa voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Voit  halutessasi jauhottaa ne kevyesti esim. ruisjauhoissa. Paistaminen kannattaa tehdä kahdessa erässä, jottei pannu pääse jäähtymään liikaa.

Tarjoa ahvenfileet karamellivoilla maustettujen kesävihannesten päältä, ja mausta ne ripauksella karamellivoita, nokareella porkkannannaattipestoa sekä kuivatuilla oliiveilla. Erillistä suolaa tuskin tarvitset, mutta muista maistella ja päätä itse!

Vasemmalla valmis karamellivoi, oikealla mustuneet maitoproteiinit joita tuskin haluat syödä.

Karamellivoi:

100 g luomu kirnuvoita

1 rkl vaahterasiirappia

n. puolen sitruunan mehu

Lämmitä voita miedolla lämmöllä kunnes se kuohuu. Keitä rauhassa mutta silmällä pitäen, kunnes kuohunta vähenee ja väri muuttuu kullanruskeaksi. Varo polttamasta voita! Kun kattilan pohjalla alkaa näkyä tummia hippusia, ja voi tuoksuu pähkinäiseltä, ota kattila nopeasti levyltä ja kaada voi kulhoon jäähtymään.

Kun voi on hieman jäähtynyt, ja kulhon pohjalle on asettunut kerros kärähtenäitä maitoaineksia, voit kaataa tai lusikoida kaiken edellämainittua lukuunottamatta uuteen kulhoon. Sekoita voihin vaahterasiirappi ja sitruunanmehu, ja lämmitä voi varovasti ennen tarjoilua.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Käytä naateista vain reippaat osat, nuutuneet naatit kuuluvat biojätteeseen. Huuhtele naatit, pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kuivatut oliivit

purkillinen laadukkaita kivettömiä vihreitä oliiveja

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Valuta oliivit ja viipaloi ne (tai käytä valmiiksi viipaloituja). Levitä oliiviviipaleet tasaisesti uunivuokaan tai leivinpaperin päälle ja kuivata uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes viipaleet ovat rapisevan ja rouskuvan kuivia.

Kokoa annokset tai asettele ainekset isolle vadille – karamellivoissa pyöritellyt perunat ja vihannekset alle, voissa rapeaksi paistetut ahvenet päälle. Naattipestonokareet, karamellivoin rippeet ja kuivatut oliivit viimeistelevät herkun! Tämä ruoka on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä, mutta täysin kylmänä sitä ei kannata tarjota: karamellivoi kiinteytyy viilentyessään.

Le Fraghe Ròdon oli erinomainen kumppani ahvenille sekä karamellivoissa pyöritetyille vihanneksille: viinin makean marjaiset aromit tasapainottuivat karamellivoin ansioista. Myös Il Marinetto maistui aterian kyljessä, vaikka selvästi pärjäisi tuhdimmallekkin makumaailmalle.

Ihan kuten ruuankin kanssa, makuasioistahan viinissäkin on kyse – kannattaa myös muistaa, että viinin makuun vaikuttaa moni seikka, kuten lämpötila, viinilasin koko ja muoto, kauanko pullo on ollut auki. Sama viini voi käydä läpi melkoisen transformaation yhden aterian aikana! En tiedä teistä, mutta minusta se on älyttömän jännää 🙂

Ps. Jos varaa ahvenia ja perunoita hieman yli tarpeiden, niistä saa seuraavana päivänä väsättyä tähderuokien kuningasta eli pizzaa – mutta siitä lisää vähän  myöhemmin 😉

68 views

Kalapuikko-Caesar

by Juulia 0 Comments
Kalapuikko-Caesar
Kalapuikko Caesar

Mulle iski alkuviikosta täsmähimo: KALAPUIKOT!!! 

kalapuikkolove

Juu. Ihan juurikin ne pakastealtaasta löytyvät peruskalikset. Hyviä ihan sellaisinaan, ihania myös “hampurilaispihvinä”. Tällä kertaa koin kuitenkin vuosisadan neronleimauksen – lisäsin rapeaksi paistetut kalapuikon palaset caesarsalaatin päälle toimittamaan leipäkrutonkien virkaa! Jep, jep, harkitsen vakavasti, josko tälle innovaatiolle pitäisi hakea patentti. Ehkä. Mutta ei nyt vielä kuitenkaan.

Kalapuikko Caesar

Kalapuikko Caesar

Kalapuikko Caesar 1:lle

4-5 rapeaksi paistettua kalapuikkoa

1 pieni sydänsalaatti

muutama rkl rouhittua pistaasipähkinää sekä parmesaania

kastikkeeseen:

puolikas avokado

puolen sitruunan mehu

maun mukaan kalakastiketta

0,5 dl raastettua parmesaania

pippuria

hieman Tabascoa tai Srirachaa

0,5 dl vettä

Soseuta kaikki kastikkeen ainekset sekaisin.

Halkaise sydänsalaatti pitkittäin kahtia, ja paista leikkuupintaa öljytyllä paistinpannulla muutama minuutti (tai kunnes saat pintaan kauniin värin). Paista myös kalapuikot, ja murenna ne käsin varovasti suupaloiksi.

Kokoa annos: levitä kastike lautaselle, ja aseta paistetut salaatinpuolikkaat sekä rapeaksi paistetut kalapuikonpalaset kastikkeen päälle. Viimeistele pistaasipähkinällä ja parmesanlastuilla.

Ceaser

ps. erittäin hyvää myös ilman kaliksia…

pps. samasta kastikkeesta olen kirjoittanut myös aiemmin – kestosuosikki!

138 views

Makean Tulinen Bufala

by Juulia 0 Comments
Makean Tulinen Bufala

0642dd1f36860ecb8fcd2d4326084e6a

Olen herkutellut tänään melkoisella luksusraaka-aineella: aidolla mozzarella di bufalalla eli vesipuhvelin maidosta tehdyllä mozzarellalla. Tämä Italian “valkoinen kulta” tulee Campanian alueelta, ja sen valmistus on tarkkaan valvottua ruokaperinnettä, kuten esim. parmesaanijuustonkin. Eilinen vierailuni isosiskon luona tuli siis ajoitettua todella onnekkaasti, koska maahantuontialalla työskentelevä naapuri oli juuri tuonut heille kulhollisen ihanan pehmoisia bufalapalloja. Niistä riitti sitten minullekin!
Tomaatin, mozzarellan ja basilikan “pyhä kolminaisuus” on lyömätön (ja annoksen tuota klassikkoa toki tein), mutta innostuin tässä hetkellisessä yltäkylläisyydessäni suuntaamaan kokeellisempaankin makuyhdistelmään. Kotonani on tällä hetkellä runsaasti työkaverin kasvattamia erilaisia chilejä, ja halusin yhdistää hedelmäisen Naranga-chilin kermaiseen bufalaan. Jotenkin idea lähti siitä omille teilleen ja lopulta lautaselleni päätyi bufalan ja chilin lisäksi hunajaa, pistaaseja, paahdettua paprikaa, vaniljasuolaa sekä tyrnimarjoja. Kreisi kombo mutta kyllä toimii!

58a11ac48f4b344413f4faef5a7b54c3

6b3f9b47d13723014112e4188cc06d2d

Makean tulinen bufala 2:lle
1 (keltainen) paprika
1 rkl oliiviöljyä
(muutama timjamin oksa)
1 pallo bufalamozzarellaa
0,5 rkl hunajaa
1 rkl vettä
0,5 dl kevyesti rouhittuja pistaaseja
vastarouhittua mustapippuria
ripaus vaniljasuolaa (Halen Môn) tai sormisuolaa sekä vaniljajauhetta
pippurista neitsytoliiviöljyä
1 pieni keskitulinen chili (esim. Naranga)
0,5 dl pakastettuja tyrnimarjoja

Laita uunin grillivastus päälle (tai mahdollisimman kova ylälämpö). Viipaloi paprika litteiksi leveiksi suikaleiksi (litteys auttaa paprikaa mustumaan tasaisesti) ja levitä paprikat kuoret ylöspäin öljyttyyn uunivuokaan. Ujuta halutessasi alle, päälle ja väleihin timjamia. Grillaa paprikaa uunin ylätasolla, kunnes kuori mustuu (n. 15 min). Anna jäähtyä hetki, ja siirrä viipaleet muovipussiin tai laita ne kulhoon kelmun alle.
Viipaloi chili ohuelti (jätä siemenet käyttämättä, jos tulisuus arveluttaa). Kiehauta hunaja ja vesi, lisää chili. Jätä seos jäähtymään. Irroita kuoret hieman jäähtyneistä paprikoista, ja jaa viipaleet kahdelle lautaselle. Erottele bufalapallo käsin kahteen osaan, ja asettele lautasille. Valuta päälle chili-hunajaliemi. Jaa pistaasirouhe ja jäiset tyrnimarjat lautasille, mausta pippurisella oliiviöljyllä, pippurilla sekä vaniljasuolalla.

0099a495a880524ab69101822afed5cd

ba3f0f9a7ee73f6fc8dd397d0913e9e2
Tykkään tässä yhdistelmässä kontrasteista: kermaisen pehmeä mozzarella ja rouskuvat pähkinät, lämmin paprika sekä chili ja jäiset tyrnimarjat viileän bufalan kaverina… tulisen, makean, kirpeän ja suolaisen yhdistelmä on minusta ihana. Laadukasta puhvelimozzarellaa voi olla vaikeaa löytää, mutta jos tielle osuu, kannattaa kyllä maistaa – se on todella omaa luokkaansa! Ja sitä ei muuten sitten säästellä: parhaimmillaan tämä juusto on nimittäin valmistuspäivänään…

8902ee9c32dd365058c8e2faf4b3a54c

151 views

Väribrunssi: Vihreä

by Juulia 0 Comments
Väribrunssi: Vihreä

9c6c572d430bd17c5f03906ecb6e9e1d

Brunssit ovat ihania, eikö? Siis, ainakin teoriassa. Käytännössä ainakaan minä en kovin monena sunnuntaina jaksa herätä ajoissa, enkä jaksa jonottaa, eikä kukkaroni jaksa maksaa. Kuitenkin haluaisin olla sellainen ihminen, joka käy brunsseilla. Edellämainitusta huolimatta olen menossa brunssille tulevana sunnuntaina 13.4. Tai oikeammin, olen järjestämässä tuolloin brunssin. Vaikka olen sunnuntaisin superlaiska. No kuinkas siinä niin kävi? Ihana ystäväni Noora, tosielämän Maija Poppanen, sai loistoidean: kuukausittaisen brunssipäivän, jolloin kuka tahansa voi pistää nyyttärihenkisesti brunssin pystyyn juuri sillä kokoonpanolla kuin haluaa, sinne minne haluaa, siihen vuorokaudenaikaan kun haluaa. Kulut jakaantuvat, järjestelypaineet jakaantuvat, rima brunssitteluun laskee. Niinhän toki voi tehdä milloin vaan ihan muutenkin, mutta joskus se ulkoapäin tuleva potku persuksiin on ainakin minulle tarpeen, että hyvät ideat muuttuisivat hyviksi teoiksi.

f7b091d1fa08ad7daddca9ca1589d3f5

Koska olemme Nooran kanssa molemmat luovan alan ihmisiä, ja puuhailemme päivät pitkät kaikenlaista taiteen parissa, halusimme yhdistää brunssiin luovan näkökulman. Niin sitten syntyi idea väribrunssista. Minua on jo pitkään kiehtonut monokromaattinen ruoka, ja olen ideoinut milloin minkäkinlaisia tietyn värin ympärille rakentuvia teemapäivällisiä, jotka eivät vain tähän mennessä ole koskaan toteutuneet… Nooran idealle lämpeneminen kesti osaltani siis enintään sekunnin. Joka brunssille tulee oma teemavärinsä, jota voi sitten toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä alkukevään huumassa ekaksi väribrunssin väriksi valikoitui luontevasti vihreä. Väribrunssin Facebooksivulta voi kurkata, milloin minkäkin väristä brunssia on tiedossa. Toistaiseksi emme ole järjestämässä yleisiä tapahtumia, mutta haaveissa on kyllä jo keltainen heinäkuu ja jättipiknikbrunssi jossain aurinkoisessa puistossa… Jos innostuit väribrunssista, niin ei muuta kuin porukkaa kasaamaan ja ruokia ideoimaan! Minulla ei ainakaan ideoista ole pulaa … useimmiten lautaseltani kun löytyy nimenomaan vihreää eri muodoissa. Kirveli-hernekeitto, Pistaasifalafel, kesäkurpitsa”spagetti”, uunibataatti vihreällä täytteellä, vihersmoothie… Näitähän riittää. Mitä kaikkea brunssillemme ilmestyy, riippuu ihan siitä mitä vieraat mukanaan tuovat. Voihan vihreän tulkita myös ekologiseksi! Jännää. Tovin arvottuani päätin omalta osaltani kontribuoida sunnuntain tarjontaa raa’alla kesäkurpitsa-“pastasalaatilla”.

de2aed86d43a59d52009186c954e270f

Kesäkurpitsa-“pastasalaatti” pistaasipestolla (4:lle):

2 keskikokoista kiinteää kesäkurpitsaa

1 tl suolaa

1 iso valkosipulin kynsi

2 dl pistaasipähkinöitä (1,5 dl pestoon, puoli desiä koristeluun)

0,5 ruukkua persiljaa

0,5 ruukkua minttua

1 dl neitsytoliiviöljyä

Yhden sitruunan mehu

100 g Manchegojuustoa (itse tykkään enemmän vuoden ikäisestä kuin nuoresta manchegosta)

2 kevätsipulin vartta

200 g sulatettuja pakasteherneitä/pilkottuja sokeriherneenpalkoja

suolaa ja vastarouhittua mustapippuria maun mukaan

Suikaloi pestyt kesäkurpitsat pitkittäin julienneraudalla tai vetele niistä pitkiä lastuja juustohöylällä, pinoa lastut ja suikaloi pitkiksi suikaleiksi. Kannattaa etsiä kiinteitä ja ohuita kesäkurpitsoita, sillä paksuissa ja isoissa keskiosa on tähän liian höttöinen. Sirottele suola kesäkurpistoille, ja sekoita niihin 2 rkl oliiviöljystä. Jätä suikaleet pehmenemään ja odottamaan pestoa. Kuutioi manchegojuusto. Yhdistä tehosekoittimessa puolitoista desiä pistaaseja, yrtit, hienonnettu valkosipuli, loppu oliiviöljy, sitruunan mehu, juusto ja puolet herneistä. Hienonna mutta jätä seos hieman karkeaksi (voit myös käyttää sauvasekoitinta). Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne sekä loput herneet ja pistaasit kesäkurpitsasuikaleihin. Lisää pesto ja nostele seos varovasti sekaisin. Anna vetäytyä kylmässä puolisen tuntia, ja tarjoile kylmänä alkupalana, lisäkkeenä, tai osana vihreää väribrunssia.

3acc51bc4d620648689af5fe16c68ef0

Ps. Jos kuvaatte brunssianne sosiaaliseen mediaan, niin käyttäkää tägejä #väribrunssi & #vihreä – me uteliaat kun olemme kiinnostuneita näkemään, onko muidenkin mielestä ideassamme itua 😉

12 views