Pähkinäiset päärynäruusut

by Juulia 1 Comment
Pähkinäiset päärynäruusut
SAMSUNG CSC

Jos seuraat yhtään ruoka- tai leivonta-aiheista sosiaalista mediaa, olet varmasti jo törmännyt tähän, tai johonkin vastaavaan videoon:

Näyttää helpolta, eikö? Ei se ollut ihan niin helppoa. Ainakaan, jos ei malta seurata ohjetta, kuten minä. Olenkin nyt väsäillyt kaupan lehtitaikinasta ruusuja jo toista viikkoa, ja ei, niistä ei ole tullut nättejä. Maukkaita kyllä!

Ensimmäisen viritelmäni tein pelkän kuvan perusteella, itseluottamus korkealla – superheleppoo, ajattelin! Hyrräni aukeilivat, ja hedelmänviipaleet kärähtivät. Seuraavista kyhäelmistä tuli jo vähän nätimpiä, kun älysin rullata ruusun koko levyn pituudelta – mutta hedelmät edelleen kärähtivät.

Tässä vaiheessa luovutin, ja katsoin ohjeen kokonaan … mutta jääräpäisesti kieltäydyin kiehauttelemasta hedelmiäni. Tajusin sentään tehdä viipaleista vähän paksumpia. Kyllä, ruusuista tuli vähän parempia muttei edelleenkään läheskään niin nättejä kuin tuolla videolla.

Sisuunnuin, ja päätin seurata ohjetta kerran kuuliaisesti. Ylläripylläri, heti onnistui! Ja nythän se on myös ihan selvää, miksi ne ekat paksut hyrräni menivät mönkään. Kai se on vaan uskottava, että joskus niitä reseptejä kannattaa noudattaa ihan pilkulleen.

Niinpä tässä useamman yrityksen ja erehdyksen jälkeen haluan  jakaa teillekin hoksaamani onnistumisen avaimet:

  • hedelmäviipaleet kannattaa leikata n. millin paksuisiksi: ohuemmat kärähtävät, liian paksuja taas on vaikeampi rullata.
  • viipaleet on hyvä esikypsentää: pikainen hauduttaminen sitruunalla maustetussa kuumassa vedessä pehmittää viipaleet, mutta myös estää niitä tummumasta.
  • taikinalevy on hyvä kaulia pidemmäksi ja ohuemmaksi, jotta rullaan saa enemmän kerroksia, ja jotta kerrokset avautuvat nätimmin.
  • ruusut pitää paistaa mieluiten uunin alimmalla tasolla tai keskitasolla, ylätasolla ne kärähtävät taatusti.

Pähkinäiset päärynäruusut (4 kpl)

4 sulatettua lehtitaikinalevyä

4 pientä kotimaista päärynää

4 rkl mantelitahnaa / tahinia / maapähkinävoita tms.

2-4 rkl tummaa sokeria

2 tl kanelia / kardemummaa / vaniljasokeria

puolen sitruunan mehu

2 rkl pähkinärouhetta

Kauli jokainen taikinalevy pidemmäksi ja ohuemmaksi, pyri kuitenkin säilyttämään sen muoto. Kiehauta muutama desi vettä, lisää veteen sitruunan mehu. Viipaloi pestyt päärynät noin millin paksuisiksi viipaleiksi (mandoliini olis tässä hommassa aarre) ja upota kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi.

Levitä jokaisen taikinalevyn keskelle pitkittäinen raita haluaamaasi pähkinätahnaa, jätä toisesta päästä kuitenkin sentin verran tyhjää. Asettele päärynäviipaleet limittäin taikinan toiselle pitkälle reunalle niin, että niiden toinen reuna ylittää taikinan noin sentillä. Ripottele päälle hieman sokeria, sekä maustetta sekä vielä hieman pähkinärouhetta.

Taita levy pitkittäin kahtia, jolloin päärynäviipaleet jäävät keskelle ikäänkuin taskuun, mutta pilkistävät toiselta laidalta ulos. Rullaa levy niin, että uloimmaksi jää levyn tyhjä pää. Voitele se kevyesti vedellä ja painele varovasti kiinni rullaan – näin täyte on ikäänkuin sinetöity rullan sisälle.

Rullat pysyvät parhaiten muodossaan, jos paistat ne muffinssivuuissa tai sopivan kokoisissa uunin kestävissä kulhoissa. Lämpötila on paras olla hieman alle 200 astetta. Ruusukkeet kypsyvät n. puolessa tunnissa.

Minusta näissä on kivointa se, että täytettä voi vaihdella fiiliksen mukaan – olen kokeillut pähkinätahnan sijasta myös halvaa, ja miksei siihen kävisi alkuperäisohjeen mukaisesti myös joku hillo tai marmeladi. Mukavaa on myös se, että ruusukkeet valmistuvat vaikka yksitellen, ja ovat sen vuoksi aika kätevä vierasvara. Jos pakastimessa on lehtitaikinaa ja pöydältä löytyy omena tai päärynä, ovat loput aineet pitkälti tilanteen mukaan sovellettavissa.

Ja nyt kun olen harjoitellut ruusujen rullailua vähän niinkuin pidemmän kaavan kautta, uskallan myös väsätä vaikka koko pellillisen kerralla.

Ps. jos testaatte ruusujen rullailua, kertokaa ihmeessä omat onnistumisen vinkkinne vaikka tuonne kommenttikenttään 🙂

122 views

Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit

by Juulia 2 Comments
Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit
SAMSUNG CSC

En ole varmaan ainoa, jolla on erityisiä “luksusherkkuja” – sellaisia, joihin ei arkena raaski tuhlata, joten niitä ostellaan vain spesiaalitilanteissa? Sisäfilepihvit sikseen, minulla tähän kategoriaan menee harvinaisemmat ja eksoottisemmat tuontihedelmät sekä -vihannekset, joita haaveilen eläkepäivinäni kasvattavan itse jossain Välimeren rannalla (suunitelmissa on myös vaihdantatalous naapurin viinitilan sekä lähimmän kalastajan kanssa).

Erityisen suurta luksusta minulle ovat tuoreet viikunat ja granaattiomenat: molemmat ovat hintavia jopa sesonkinaan, eikä niitä joka kaupasta edes saa, saatikka aina kun mieliteko iskee. Granaattiomena on sesongissa elikkä myös halvimmillan joulun tienoilla, tuoreiden viikunoiden kausi sen sijaan vetelee viimeisiään juuri nyt (kiitos taas Kausikalenteri tästäkin tiedosta!).

Juhlimme poikaystäväni Juuson kanssa toissaviikolla viiden kuukauden merkkipaalua. Ei ehkä kuullosta paljolta, mutta ottaen huomioon, että avioeroni jälkeen suhdeviritelmieni elinikä on tupannut olemaan max kolme kk, viisi on jo menestys! Ihan lupaavalta tämä suhde muutenkin vaikuttaa, sillä tämä ihana ja fiksu mies antoi minulle vapaat kädet juhla-aterian suhteen – lisäksi hänestä on ihanaa siivota keittiö jäljiltäni (jep, luitte ihan oikein)!

Eipä siis muuta kuin kauppaan rohmuamaan kaikkia ihania juhlaherkkuja! Meheviä viikunoita kahmin runsaasti, granaattiomenia piti saada tietysti myös. Lehtipersiljaa hamutessani mielessäni alkoi rakentua epämääräinen suunnitelma hyödyntää kotonani jo pidempään käyttämättömänä lojunutta trendimaustetta, za’ataria. Koska tämä herkullinen mausteseos on kotoisin Lähi-idästä, päätin että lähdemme juhlan kunniaksi makumatkalle tarkemmin määrittelemättömästi jonnekin tuonne Arabian niemimaalle 😀

Päädyin tarjoilemaan Juusolle eräänlaisen lämpimän salaatin joka koostui pinaatilla, rusinoilla ja pähkinöillä täytetyistä munakoisorullista,  granaattiomenalla maustetusta kananmaksasta sekä za’atar-jugurttikastikkeesta. Annos oli älyttömän herkullinen, mutta eihän sitä juhlapäivänä raaskinut sen kummemmin ruveta kameran kanssa häärimään, saatikka raapustelemaan blogipostauksia.

“Jouduinkin” siis kokkaamaan annoksen myöhemmin uudelleen. Samalla resepti hieman jalostui ja yksinkertaistui – kananmaksa jäi tästä annoksesta pois, mutta jahka ehdin, raapustan reseptin sillekin ylös, niin hyvää se nimittäin oli.

Tämä annos menee kahdelle nälkäiselle pääruuasta, tai neljälle alkuruuasta. Jos nälkä on suuren suuri, voi pihvien alle levittää kerroksen za’atarilla maustettua kuskusta, riisiä tai vaikkapa linssejä.

Makeansuolaiset munakoisopihvit 2:lle

1 pullea ja pitkä munakoiso + n. 1 tl hienoa suolaa

1 dl pähkinä-rusinasekoitusta (saksanpähkinää, pistaasia, pinjansiemeniä + sultana- tai muscatelrusinoita)

0,5 dl kasvislientä

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl saksanpähkinäöljyä

2 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl jauhettua kanelia

1 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

ruukku lehtipersiljaa

3 tuoretta viikunaa

1 granaattiomena

1 tuore chili

1 dl turkkilaista jugurttia

2-3 rkl za’ataria

(2 rkl pinjansiemeniä/pistaaseja koristeluun)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Viillä viipaleiden pintaan noin puolen sentin syvyiset ristiviillot ja ripottele viipaleiden päälle hieman hienoa suolaa.


Tarkkana paiston kanssa, etteivät pähkinät ja rusinat kärähdä (…kantapään kautta tämäkin neuvo annettu…)

Sekoita pähkinät ja rusinat saksanpähkinäöljyn sekä kasvisliemen ja silputun valkosipulin kanssa, anna vetäytyä hetki. Saksi pehmenneet pähkinät ja rusinat silpuksi tai käytä silppuria – tarkoitus ei ole kuitenkaan soseuttaa seosta. Mausta kanelilla, suolalla, valkopippurilla, juustokuminalla. Huuhtele munakoisot ja kuivaa huolella, levitä sitten mausteseos pihveille. Paista viipaleita uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, tai kunnes ne ovat läpikypsiä mutta pysyvät vielä kasassa.

Valmistele viikunat pesemällä ja kuivaamalla ne hellävaroen. Leikkaa viikunat neljään osaan. Granaattiomenan siemenien irroitteluun on netti vinkkejä pullollaan, itse rakastan irroitella siemenet käsin lohkoistaan – olen kehitellyt siihen ihan oman tekniikan enkä innostu mistään kauhalla koputteluista. Mutta kukin tyylillään – pääasia että saadaan nämä ihanat mehupommit talteen ehjinä!

Kastike on poikkeuksellisen helppo kyhätä: sekoita vain za’ataria turkkilaiseen jugurttiin, just niin paljon kuin haluat. Kastikkeen voi tehdä ekana vetäytymään jääkaappiin, mutta hyvää se on hetikin syötynä.

Kokosin annokset tälläkertaa laudalle, mutta voihan ne rakennella myös suoraan lautasille. Pihvi valellaan jugurttikastikkeella, päälle ripotellaan reilusti lehtipersiljaa, hienonnettua chiliä, granaattiomenansiemeniä, vielä lisää pähkinöitä sekä viikunanlohkot. Kaveriksi vahvaa minttuteetä ja makumatka Arabiaan voi alkaa!

Ps. Za’ataria voi ostaa esim. Hakaniemen hallin maustekaupasta, mutta voipa sen sekoittaa itsekin. Resepti löytyy esim. Appelsiineja ja hunajaa -blogista 🙂

 

483 views

Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

by Juulia
Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

Ahvenia ja uusia perunoita karamellivoissa, naattipestoa, kuivattuja oliiveja ♥

Rosé on sekä kesäviini, että yksi uusista viini-innostukseni kohteista. Sain muutama kuukausi takaperin testattavakseni oranssin viinin, jollaisesta en aiemmin ollut kuullutkaan – ja siihen tutustuminen oli kuin olisin vaihtanut mustavalkoiselta kanavalta värilliselle: ai tällaistakin viini voi olla?

Viinimaailma onkin avautunut ympärilläni siitä asti kokoajan enemmän: olen juonut enemmän eri värisiä ja eri tavoin tehtyjä viinejä kuin koskaan. Vanhat tutut lempivalkkarit ja -punaiset saavat odottaa, tutkimusretkeilijällä on nyt vähän muuta lasissa!

Vino Nostrum on italialaisten artesaaniviinien nettikauppa, jonka valikoimassa on vain biodynaamisten ja/tai luomutilojen viinejä. Kun sain tilaisuuden maistaa heidän valikoimastaan kahta kuivaa roséeta, en epäröinyt hetkeäkään. Rosé on yhdistynyt mielessäni aiemmin lähinnä puolikuiviin, yksiulotteisiin ja mehumaisiin viineihin, sellaisiin helppoihin piknikjuomiin jotka maistuvat parhailta superkylminä. Näiltä osasin kuitenkin odottaa vähän enemmän!

Le Fraghe Ròdon & Il Marinetto: kaksi hurmaavaa rosèeta minun makuuni

Kesä ja rosé kuuluvat yhteen, melkeinpä yhtä saumattomasti kuin sääreni ja hyttyset! Erottamattomia, klassikkokomboja… toisesta nauttii, toisesta ei. Ja jos näistä kahdesta pitää valita, otan lasin roséta kiitos.

Ensiksi testaamani  Il Marinetto oli todellinen yllättäjä – melkein kuin punaviini rosén vaatteissa. Varsin jännä uusi tuttavuus, josta kerron tarkemmin myöhemmin.

Le Fraghe Ròdon on Il Marinettoa tyypillisempi rosé, mutta sellaisena erinomainen: ensisiemauksella maistuvat metsämansikkaiset aromit, mutta viinistä löytyy myös kirsikkaa, sitrusta, punaherukkaa, häivähdys ruusua, rapsahtavaa hapokkuutta, jopa suolaisuutta. Fiksummat sanovat, että tässä viinissä maistuu maaperä (siihen en kyllä itse osaa ottaa kantaa).

Ròdon tehdään kahdesta rypäleestä, corvinasta ja rondinellasta, joita muuten käytetään myös yhteen lempipunaviineistäni, eli amaroneen. Molemmat rypäleet vinifioidaan erikseen. Kuorten annetaan maseroitua rypälemehussa viileässä lämpötilassa kuudesta kahdeksaan tuntiin, jonka jälkeen viini sekoitetaan ja laitetaan terästankkeihin kypsymään aina seuraavaan kevääseen saakka. Lopputulos: kesä pullossa

Kesäviinille tietysti kesäruokaa!

Halusin maistella molempia roséita sellaisenaan, mutta myös ruuan kaverina. Päätin laittaa kummallekin viinille sopivan annoksen samoista raaka-aineista: Le Fraghelle keveyhkön salaatin, jossa on aavistus makeutta, Il Marinettolle tuhdimman annoksen, jossa on sekä savua että tulta.

Uudet perunat ja ahvenet ovat sen kaliiperin kesäruokaa, että ne valikoituivat melkeinpä automaattisesti pääraaka-aineiksi näille “kesäviineille”. Monipuolinen rosé taipuu kuitenkin kaveriksi yllättävän monentyyppiselle ruualle, ja veikkaankin että testaan näitä viinejä vielä ainakin jonkun eksoottisemman ruuan, possun, tai jopa grillimakkaran kanssa!

Perässä siis “rosé, pottu ja ahven osa 1: karamellivoissa”. Ohje on poikkeuksellisesti hieman kunnianhimoisempi, ja sisältää useamman työvaiheen (mutten sentään onkinut ahveniani itse). Minulla taisikin hujahtaa keittiössä useampi tunti – lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan väärti, jossa jokainen osa loksahtaa paikalleen.

Ahvenia ja kesävihanneksia karamellivoissa (4:lle)

12 pientä ahvenfilettä

100 g luomu kirnuvoita

ripaus suolaa

 n. 800 g pestyjä uusia perunoita

1 nippu retiisejä

400 g vahapapuja

puoli ruukkua salviaa

Pese perunat, leikkaa retiiseistä naatit ja napsi pavuista kärjet pois. Keitä tai höyrytä perunat, pavut ja retiisit juuri ja juuri kypsiksi (ne kannattaa kypsentää erikseen, sillä ne kypsyvät eri ajoissa. Retiiseissä ja pavuissa menee n. 5 minuuttia, perunoissa päälle 10). Mausta vihannekset karamellivoilla ja salvianlehdillä – säästä ruokalusikallinen voista ahvenien päälle.

Kuivaa ahvenfileet ja paista kuumalla pannulla runsaassa voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Voit  halutessasi jauhottaa ne kevyesti esim. ruisjauhoissa. Paistaminen kannattaa tehdä kahdessa erässä, jottei pannu pääse jäähtymään liikaa.

Tarjoa ahvenfileet karamellivoilla maustettujen kesävihannesten päältä, ja mausta ne ripauksella karamellivoita, nokareella porkkannannaattipestoa sekä kuivatuilla oliiveilla. Erillistä suolaa tuskin tarvitset, mutta muista maistella ja päätä itse!

Vasemmalla valmis karamellivoi, oikealla mustuneet maitoproteiinit joita tuskin haluat syödä.

Karamellivoi:

100 g luomu kirnuvoita

1 rkl vaahterasiirappia

n. puolen sitruunan mehu

Lämmitä voita miedolla lämmöllä kunnes se kuohuu. Keitä rauhassa mutta silmällä pitäen, kunnes kuohunta vähenee ja väri muuttuu kullanruskeaksi. Varo polttamasta voita! Kun kattilan pohjalla alkaa näkyä tummia hippusia, ja voi tuoksuu pähkinäiseltä, ota kattila nopeasti levyltä ja kaada voi kulhoon jäähtymään.

Kun voi on hieman jäähtynyt, ja kulhon pohjalle on asettunut kerros kärähtenäitä maitoaineksia, voit kaataa tai lusikoida kaiken edellämainittua lukuunottamatta uuteen kulhoon. Sekoita voihin vaahterasiirappi ja sitruunanmehu, ja lämmitä voi varovasti ennen tarjoilua.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Käytä naateista vain reippaat osat, nuutuneet naatit kuuluvat biojätteeseen. Huuhtele naatit, pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kuivatut oliivit

purkillinen laadukkaita kivettömiä vihreitä oliiveja

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Valuta oliivit ja viipaloi ne (tai käytä valmiiksi viipaloituja). Levitä oliiviviipaleet tasaisesti uunivuokaan tai leivinpaperin päälle ja kuivata uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes viipaleet ovat rapisevan ja rouskuvan kuivia.

Kokoa annokset tai asettele ainekset isolle vadille – karamellivoissa pyöritellyt perunat ja vihannekset alle, voissa rapeaksi paistetut ahvenet päälle. Naattipestonokareet, karamellivoin rippeet ja kuivatut oliivit viimeistelevät herkun! Tämä ruoka on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä, mutta täysin kylmänä sitä ei kannata tarjota: karamellivoi kiinteytyy viilentyessään.

Le Fraghe Ròdon oli erinomainen kumppani ahvenille sekä karamellivoissa pyöritetyille vihanneksille: viinin makean marjaiset aromit tasapainottuivat karamellivoin ansioista. Myös Il Marinetto maistui aterian kyljessä, vaikka selvästi pärjäisi tuhdimmallekkin makumaailmalle.

Ihan kuten ruuankin kanssa, makuasioistahan viinissäkin on kyse – kannattaa myös muistaa, että viinin makuun vaikuttaa moni seikka, kuten lämpötila, viinilasin koko ja muoto, kauanko pullo on ollut auki. Sama viini voi käydä läpi melkoisen transformaation yhden aterian aikana! En tiedä teistä, mutta minusta se on älyttömän jännää 🙂

Ps. Jos varaa ahvenia ja perunoita hieman yli tarpeiden, niistä saa seuraavana päivänä väsättyä tähderuokien kuningasta eli pizzaa – mutta siitä lisää vähän  myöhemmin 😉

50 views

Kalapuikko-Caesar

by Juulia 0 Comments
Kalapuikko-Caesar
Kalapuikko Caesar

Mulle iski alkuviikosta täsmähimo: KALAPUIKOT!!! 

kalapuikkolove

Juu. Ihan juurikin ne pakastealtaasta löytyvät peruskalikset. Hyviä ihan sellaisinaan, ihania myös “hampurilaispihvinä”. Tällä kertaa koin kuitenkin vuosisadan neronleimauksen – lisäsin rapeaksi paistetut kalapuikon palaset caesarsalaatin päälle toimittamaan leipäkrutonkien virkaa! Jep, jep, harkitsen vakavasti, josko tälle innovaatiolle pitäisi hakea patentti. Ehkä. Mutta ei nyt vielä kuitenkaan.

Kalapuikko Caesar

Kalapuikko Caesar

Kalapuikko Caesar 1:lle

4-5 rapeaksi paistettua kalapuikkoa

1 pieni sydänsalaatti

muutama rkl rouhittua pistaasipähkinää sekä parmesaania

kastikkeeseen:

puolikas avokado

puolen sitruunan mehu

maun mukaan kalakastiketta

0,5 dl raastettua parmesaania

pippuria

hieman Tabascoa tai Srirachaa

0,5 dl vettä

Soseuta kaikki kastikkeen ainekset sekaisin.

Halkaise sydänsalaatti pitkittäin kahtia, ja paista leikkuupintaa öljytyllä paistinpannulla muutama minuutti (tai kunnes saat pintaan kauniin värin). Paista myös kalapuikot, ja murenna ne käsin varovasti suupaloiksi.

Kokoa annos: levitä kastike lautaselle, ja aseta paistetut salaatinpuolikkaat sekä rapeaksi paistetut kalapuikonpalaset kastikkeen päälle. Viimeistele pistaasipähkinällä ja parmesanlastuilla.

Ceaser

ps. erittäin hyvää myös ilman kaliksia…

pps. samasta kastikkeesta olen kirjoittanut myös aiemmin – kestosuosikki!

119 views