Veriappelsiinia ja ricottaa

by Juulia 2 Comments
Veriappelsiinia ja ricottaa

Veriappelsiinikausi on täällä taas! Ihan joka kaupasta en ole vielä näitä rubiinitäpläisiä mehukkaita auringonkorvikkeita onnistunut bongaamaan, mutta aina kun niitä näen, ostan. Sesonkihedelmien kanssa ei kannata pihistellä, nyt ne ovat edullisimmillaan ja parhaimmillaan – ja kausihan siis kestää vain tästä tammikuun lopulta maaliskuun alkuun. Se on siis NYT se hetki vetää tämän vuoden veriappelsiiniöverit!

Minusta veriappelsiinit ovat parhaimmillaan ihan sellaisenaan, tosin välillä maustan viipaleet ripauksella mustapippuria, vaniljasuolaa ja hyvää neitsytoliiviöljyä. Klassinen ja omassa kodissani melko arkinen fenkoli-appelsiinisalaattikin on uskomattoman kaunista juhlaruokaa veriappelsiinikaudella.

Tänään testasin kuitenkin jotain uutta: veriappelsiinia ricottapedillä. Nappasin nimittäin eilen kotimatkallani Casa Italiasta tuoretta ricottaa, jota en sitten käyttänytkään eiliseen ruokaan, vaikka niin olin suunnitellut. Ricottaa ei kannata pitkään kaapissa hautoa, joten sille piti keksiä käyttötarkoitus äkkiä. Muistin Casa Italian herrojen kerran maininneen, että he nauttivat itse ricottansa yksinkertaisesti hunajan kera – joten tuskinpa se veriappelsiinikaan tuota komboa pilaisi, tuumin.

Tiedänhän minä toki, että ricottaa käytetään rahkan tapaan erilaisissa jälkkäreissä ja leivonnassa … mutta itse olen sitä yleensä käyttänyt lähinnä suolaissa ruuissa kuten lasagnessa. MIKSI! Älyttömän ihanaahan tuo on juurikin ihan sellaisenaan. Onneksi näitä tällaisia “virheitä” on aika helppo korjata: lusikka suuhun vaan.

Kaapistani löytyi hunajan sijaan vaahterasiirappia, ja löytyipä sieltä myös appelsiininkukkavettä. Yhdistelmästä tuli minusta varsin hyvä, vaikka appelsiininkukkaveden kanssa hetken jahkailinkin. Päälle ripottelin vielä rouhittuja pistaaseja ja Lähi-Idän henkinen annos oli muutamassa minuutissa valmis. Olokin on lautasellisen jälkeen ainakin melkein ku rinsessa Jasminella  ♥ Lisää tätä!

Veriappelsiinia ja ricottaa 1:lle

1 veriappelsiini

n. 100 g tuoretta ricottajuustoa

1-2 rkl rouhittuja pistaaseja

n. 1 rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa

(muutama pisara appelsiininkukkavettä)

Leikkaa veriappelsiinista kannat pois ja kuori se valkoista osaa myöten veitsellä. Leikkaa siivuiksi ja poista mahdolliset siemenet. Kauho ricotta lautaselle, valuta vaahterasiirappia päälle ja päällystä hedelmäsiivuilla. Ripottele annoksen päälle vielä rouhittua pistaasia, sekä mausta halutessasi muutamalla pisaralla appelsiininkukkavettä.

Viime vuonna kirjoittelin veriappelsiineista vähän enemmänkin, jutusta voi luntata vaikkapa vastauksen siihen, mitä tuo veriappelsiinin “veri” oikein olikaan 😉 Mitä tulee sesongeista kärryillä pysymiseen: suosittelen edelleen Satokausikalenteria. Helsingin kaupunki muuten nimesi vuoden 2015 ruokavaikuttajaksi Satokausikalenterin kehittäjänä tunnetun Samuli Karjulan. Siinä meni kyllä palkinto täysin oikeaan osoitteeseen: Onnea Samulille!

Ps. appelsiininkukkavettä löytyy etnisistä kaupoista, varovaisesti sitten sen kanssa! Yliannostus saa annoksesi maistumaan silkalta parfyymiltä.

659 views

Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet

by Juulia
Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet
SAMSUNG CSC

Kaupallisessa yhteistyössä Les Fumées Blanches

Talvi on punaviinin kulta-aikaa, ainakin minun kotonani. Joulunakin pöytään nostetaan ensisijaisesti punaviiniä, portviiniä, kuohuviiniä, maitoa, kotikaljaa, vettä… melkeinpä mitä vaan paitsi valkkaria. Valkoviinit toki sopisivat hyvin vaikkapa kalapöytään, mutta meillä sen roolin ottaa yleensä kuohari – ateria on kiva aloittaa juhlavasti kuplilla muutenkin!

Havahduin jäykkään viinilokerontiini, kun minua pyydettiin tekemään jouluista juttua Les Fumées Blanchesista: lempiviinejäni ovat herukkaiset, karviaisaromiset ja jopa trooppiset sauvignon blancit, ja miellän ne lähinnä valoisan ajan juomiksi, vaikka niitä ympäri vuoden juonkin. Miksi ihmeessä suosikkini ei sopisi joulunaikaankin? Fiilishän sen joulun tekee 🙂

Les Fumées Blanches on sikäli poikkeuksellinen ranskalainen sauvignon blanc, että se muistuttaa syvästi rakastamiani Uuden Seelannin karviaisaromisia sauvingon blanceja. Tuttu viini kyseessä on muutenkin, ideoin nimittäin kesällä samaiselle juomalle piknikherkkuja joita söimme kesäkuisen tuulen tuiverruksessa takapihallani.

Kesäviinin tuominen kaamoksen keskelle ei ole varmasti muutenkaan mitenkään huono idea, joten kutsuin kesäisen piknikjengin taas kylään ja vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa. Eevis ja Juuso suostuivat suorastaan kuviin asti demonstroimaan tunnelman laatua, ja kuten näkyy, se oli katossa. Auringolle terkkuja siis vaan, että hyvin täällä pärjäillään ihan kuule ilman suakin!

Illanistujaistemme tarjoiluiksi pyörittelin kahden sorttisia vuohenjuustopalleroita: viinirypäleen ja pistaasin kera, sekä yrttien ja granaattiomenan kera. Vuohenjuusto on aika perinteinen ja turvallinen kaveri varsinkin ranskalaisille sauvignon blanceille, sen sijaan granaattiomena ja viinirypäleet … no sanotaanko niin, että moni viinitietäjä (sori Eevis!) varmaan kiroaa minut juuri nyt alimpaan helevettiin. Viinit kun eivät pääsääntöisesti tykkää hapokkaista hedelmistä- tosin sauvingon blanc kestää hapokkuutta monia muita rypäleitä enemmän.

Joskus sitä vain antaa parempaa tietoaan vastoin mieliteoille periksi ja niin kävi eilenkin: granaattiomenalla päällystetty juustopallo näyttää niin nätiltä, että minun oli pakko saada tehdä sellainen. Makupariksi viinille se ei granaattiomenan hapokkuuden vuoksi tosiaan ollut omiaan – paitsi jos testasi viiniä pelkän yrteillä maustetun juuston kera ja söi ne kirpakat siemenet erikseen.

Pistaasikuorutteiset, hunajaisella vuohenjuustolla päällystetyt viinirypäleet sen sijaan toimivat erinomaisesti viinin kaverina. Sanokaa mitä sanotte viinirypäleiden tarjoilusta viinin kanssa, minä sanon PYH PAH! Jos joku maistuu hyvälle, niin silloin se on ookoo, sanoivat muut mitä tahansa. Liika hapokkuus toki on useimmiten viinille ongelma, mutta ainakin minusta hunajalla makeutettu vuohenjuusto sekä pistaasit tasapainottavat suupalan pehmeäksi ja makeaksi, jossa viinirypäleen kevyt happamuus vain raikastaa kokonaisuutta.

Vuohenjuustokuorrutetut viinirypäleet n. 40 kpl

n. 40 kivetöntä viinirypälettä (mahdollisimman makeita)

200 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chevre Melusine, Chevre d’Argental)

n. 100g valutettua ricottaa tai

n. 50 g maustamatonta Philadelphiaa

150 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

1 rkl juoksevaa hunajaa

Silppua pistaasit melko hienoksi rouheeksi. Anna vuohenjuuston lämmitä huoneenlämpöiseksi. Sekoita juustoon hunaja, ja niin paljon ricottaa sekä tuorejuustoa, että saat aikaan paksun mutta hieman valuvan seoksen. Itse rääkkäsin miniblenderiäni saadakseni juustot yhdistymään, ja kone parka meinasi irtisanoutua kesken kaiken – käsin en siis ehkä tätä operaatiota lähtisi tekemään.

Jäähdytä pestyt viinirypäleet kylmiksi (voit vaikka pakastaa niitä hetken) ja dippaa niitä sitten yksitelleen ensin juustoon, ja sitten pistaasirouheeseen. Hammastikku tai cocktailtikku on tässä erittäin kätevä apuväline – vaikka rypäleenmokomat välillä liukuvatkin tikuista juuston uumeniin… Nostele valmiit pallerot voi- tai leivinpaperille hieman erilleen toisistaan, ja laita ne hetkeksi peitettynä jääkaappiin kylmenemään: tällöin myös juusto jämäköityy. Pitkään palleroita ei jääkaapissa kannata kuitenkaan seisottaa, sillä tällöin pistaasirouhe vettyy – puolisen tuntia olisi aika ideaali.

Tarjoilin pallerot tikutettuina bonusrypäleen kera; leipääkin pöydästä löytyi. Lisärypäleen törkkääminen tikkuun oli puhtaasti esteettinen valinta, tarjolle pallerot sopivat toki ihan sellaisenaankin.  Kuten aiemmin jo kerroin, rypäle voi olla viinin vihollinen, jos se on kovin hapokas. Totesimme kuitenkin eilen joukolla, että ainakin tässä yhteydessä viini ja viinirypäle olivat keskenään aivan yhtä hyviä ystäviä kuin meidän poppookin <3

Ps. laittelen ohjetta sille granaattiomenapallerolle seuraavaksi!

468 views

Pähkinäiset päärynäruusut

by Juulia 1 Comment
Pähkinäiset päärynäruusut
SAMSUNG CSC

Jos seuraat yhtään ruoka- tai leivonta-aiheista sosiaalista mediaa, olet varmasti jo törmännyt tähän, tai johonkin vastaavaan videoon:

Näyttää helpolta, eikö? Ei se ollut ihan niin helppoa. Ainakaan, jos ei malta seurata ohjetta, kuten minä. Olenkin nyt väsäillyt kaupan lehtitaikinasta ruusuja jo toista viikkoa, ja ei, niistä ei ole tullut nättejä. Maukkaita kyllä!

Ensimmäisen viritelmäni tein pelkän kuvan perusteella, itseluottamus korkealla – superheleppoo, ajattelin! Hyrräni aukeilivat, ja hedelmänviipaleet kärähtivät. Seuraavista kyhäelmistä tuli jo vähän nätimpiä, kun älysin rullata ruusun koko levyn pituudelta – mutta hedelmät edelleen kärähtivät.

Tässä vaiheessa luovutin, ja katsoin ohjeen kokonaan … mutta jääräpäisesti kieltäydyin kiehauttelemasta hedelmiäni. Tajusin sentään tehdä viipaleista vähän paksumpia. Kyllä, ruusuista tuli vähän parempia muttei edelleenkään läheskään niin nättejä kuin tuolla videolla.

Sisuunnuin, ja päätin seurata ohjetta kerran kuuliaisesti. Ylläripylläri, heti onnistui! Ja nythän se on myös ihan selvää, miksi ne ekat paksut hyrräni menivät mönkään. Kai se on vaan uskottava, että joskus niitä reseptejä kannattaa noudattaa ihan pilkulleen.

Niinpä tässä useamman yrityksen ja erehdyksen jälkeen haluan  jakaa teillekin hoksaamani onnistumisen avaimet:

  • hedelmäviipaleet kannattaa leikata n. millin paksuisiksi: ohuemmat kärähtävät, liian paksuja taas on vaikeampi rullata.
  • viipaleet on hyvä esikypsentää: pikainen hauduttaminen sitruunalla maustetussa kuumassa vedessä pehmittää viipaleet, mutta myös estää niitä tummumasta.
  • taikinalevy on hyvä kaulia pidemmäksi ja ohuemmaksi, jotta rullaan saa enemmän kerroksia, ja jotta kerrokset avautuvat nätimmin.
  • ruusut pitää paistaa mieluiten uunin alimmalla tasolla tai keskitasolla, ylätasolla ne kärähtävät taatusti.

Pähkinäiset päärynäruusut (4 kpl)

4 sulatettua lehtitaikinalevyä

4 pientä kotimaista päärynää

4 rkl mantelitahnaa / tahinia / maapähkinävoita tms.

2-4 rkl tummaa sokeria

2 tl kanelia / kardemummaa / vaniljasokeria

puolen sitruunan mehu

2 rkl pähkinärouhetta

Kauli jokainen taikinalevy pidemmäksi ja ohuemmaksi, pyri kuitenkin säilyttämään sen muoto. Kiehauta muutama desi vettä, lisää veteen sitruunan mehu. Viipaloi pestyt päärynät noin millin paksuisiksi viipaleiksi (mandoliini olis tässä hommassa aarre) ja upota kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi.

Levitä jokaisen taikinalevyn keskelle pitkittäinen raita haluaamaasi pähkinätahnaa, jätä toisesta päästä kuitenkin sentin verran tyhjää. Asettele päärynäviipaleet limittäin taikinan toiselle pitkälle reunalle niin, että niiden toinen reuna ylittää taikinan noin sentillä. Ripottele päälle hieman sokeria, sekä maustetta sekä vielä hieman pähkinärouhetta.

Taita levy pitkittäin kahtia, jolloin päärynäviipaleet jäävät keskelle ikäänkuin taskuun, mutta pilkistävät toiselta laidalta ulos. Rullaa levy niin, että uloimmaksi jää levyn tyhjä pää. Voitele se kevyesti vedellä ja painele varovasti kiinni rullaan – näin täyte on ikäänkuin sinetöity rullan sisälle.

Rullat pysyvät parhaiten muodossaan, jos paistat ne muffinssivuuissa tai sopivan kokoisissa uunin kestävissä kulhoissa. Lämpötila on paras olla hieman alle 200 astetta. Ruusukkeet kypsyvät n. puolessa tunnissa.

Minusta näissä on kivointa se, että täytettä voi vaihdella fiiliksen mukaan – olen kokeillut pähkinätahnan sijasta myös halvaa, ja miksei siihen kävisi alkuperäisohjeen mukaisesti myös joku hillo tai marmeladi. Mukavaa on myös se, että ruusukkeet valmistuvat vaikka yksitellen, ja ovat sen vuoksi aika kätevä vierasvara. Jos pakastimessa on lehtitaikinaa ja pöydältä löytyy omena tai päärynä, ovat loput aineet pitkälti tilanteen mukaan sovellettavissa.

Ja nyt kun olen harjoitellut ruusujen rullailua vähän niinkuin pidemmän kaavan kautta, uskallan myös väsätä vaikka koko pellillisen kerralla.

Ps. jos testaatte ruusujen rullailua, kertokaa ihmeessä omat onnistumisen vinkkinne vaikka tuonne kommenttikenttään 🙂

129 views

Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit

by Juulia 2 Comments
Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit
SAMSUNG CSC

En ole varmaan ainoa, jolla on erityisiä “luksusherkkuja” – sellaisia, joihin ei arkena raaski tuhlata, joten niitä ostellaan vain spesiaalitilanteissa? Sisäfilepihvit sikseen, minulla tähän kategoriaan menee harvinaisemmat ja eksoottisemmat tuontihedelmät sekä -vihannekset, joita haaveilen eläkepäivinäni kasvattavan itse jossain Välimeren rannalla (suunitelmissa on myös vaihdantatalous naapurin viinitilan sekä lähimmän kalastajan kanssa).

Erityisen suurta luksusta minulle ovat tuoreet viikunat ja granaattiomenat: molemmat ovat hintavia jopa sesonkinaan, eikä niitä joka kaupasta edes saa, saatikka aina kun mieliteko iskee. Granaattiomena on sesongissa elikkä myös halvimmillan joulun tienoilla, tuoreiden viikunoiden kausi sen sijaan vetelee viimeisiään juuri nyt (kiitos taas Kausikalenteri tästäkin tiedosta!).

Juhlimme poikaystäväni Juuson kanssa toissaviikolla viiden kuukauden merkkipaalua. Ei ehkä kuullosta paljolta, mutta ottaen huomioon, että avioeroni jälkeen suhdeviritelmieni elinikä on tupannut olemaan max kolme kk, viisi on jo menestys! Ihan lupaavalta tämä suhde muutenkin vaikuttaa, sillä tämä ihana ja fiksu mies antoi minulle vapaat kädet juhla-aterian suhteen – lisäksi hänestä on ihanaa siivota keittiö jäljiltäni (jep, luitte ihan oikein)!

Eipä siis muuta kuin kauppaan rohmuamaan kaikkia ihania juhlaherkkuja! Meheviä viikunoita kahmin runsaasti, granaattiomenia piti saada tietysti myös. Lehtipersiljaa hamutessani mielessäni alkoi rakentua epämääräinen suunnitelma hyödyntää kotonani jo pidempään käyttämättömänä lojunutta trendimaustetta, za’ataria. Koska tämä herkullinen mausteseos on kotoisin Lähi-idästä, päätin että lähdemme juhlan kunniaksi makumatkalle tarkemmin määrittelemättömästi jonnekin tuonne Arabian niemimaalle 😀

Päädyin tarjoilemaan Juusolle eräänlaisen lämpimän salaatin joka koostui pinaatilla, rusinoilla ja pähkinöillä täytetyistä munakoisorullista,  granaattiomenalla maustetusta kananmaksasta sekä za’atar-jugurttikastikkeesta. Annos oli älyttömän herkullinen, mutta eihän sitä juhlapäivänä raaskinut sen kummemmin ruveta kameran kanssa häärimään, saatikka raapustelemaan blogipostauksia.

“Jouduinkin” siis kokkaamaan annoksen myöhemmin uudelleen. Samalla resepti hieman jalostui ja yksinkertaistui – kananmaksa jäi tästä annoksesta pois, mutta jahka ehdin, raapustan reseptin sillekin ylös, niin hyvää se nimittäin oli.

Tämä annos menee kahdelle nälkäiselle pääruuasta, tai neljälle alkuruuasta. Jos nälkä on suuren suuri, voi pihvien alle levittää kerroksen za’atarilla maustettua kuskusta, riisiä tai vaikkapa linssejä.

Makeansuolaiset munakoisopihvit 2:lle

1 pullea ja pitkä munakoiso + n. 1 tl hienoa suolaa

1 dl pähkinä-rusinasekoitusta (saksanpähkinää, pistaasia, pinjansiemeniä + sultana- tai muscatelrusinoita)

0,5 dl kasvislientä

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl saksanpähkinäöljyä

2 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl jauhettua kanelia

1 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

ruukku lehtipersiljaa

3 tuoretta viikunaa

1 granaattiomena

1 tuore chili

1 dl turkkilaista jugurttia

2-3 rkl za’ataria

(2 rkl pinjansiemeniä/pistaaseja koristeluun)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Viillä viipaleiden pintaan noin puolen sentin syvyiset ristiviillot ja ripottele viipaleiden päälle hieman hienoa suolaa.


Tarkkana paiston kanssa, etteivät pähkinät ja rusinat kärähdä (…kantapään kautta tämäkin neuvo annettu…)

Sekoita pähkinät ja rusinat saksanpähkinäöljyn sekä kasvisliemen ja silputun valkosipulin kanssa, anna vetäytyä hetki. Saksi pehmenneet pähkinät ja rusinat silpuksi tai käytä silppuria – tarkoitus ei ole kuitenkaan soseuttaa seosta. Mausta kanelilla, suolalla, valkopippurilla, juustokuminalla. Huuhtele munakoisot ja kuivaa huolella, levitä sitten mausteseos pihveille. Paista viipaleita uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, tai kunnes ne ovat läpikypsiä mutta pysyvät vielä kasassa.

Valmistele viikunat pesemällä ja kuivaamalla ne hellävaroen. Leikkaa viikunat neljään osaan. Granaattiomenan siemenien irroitteluun on netti vinkkejä pullollaan, itse rakastan irroitella siemenet käsin lohkoistaan – olen kehitellyt siihen ihan oman tekniikan enkä innostu mistään kauhalla koputteluista. Mutta kukin tyylillään – pääasia että saadaan nämä ihanat mehupommit talteen ehjinä!

Kastike on poikkeuksellisen helppo kyhätä: sekoita vain za’ataria turkkilaiseen jugurttiin, just niin paljon kuin haluat. Kastikkeen voi tehdä ekana vetäytymään jääkaappiin, mutta hyvää se on hetikin syötynä.

Kokosin annokset tälläkertaa laudalle, mutta voihan ne rakennella myös suoraan lautasille. Pihvi valellaan jugurttikastikkeella, päälle ripotellaan reilusti lehtipersiljaa, hienonnettua chiliä, granaattiomenansiemeniä, vielä lisää pähkinöitä sekä viikunanlohkot. Kaveriksi vahvaa minttuteetä ja makumatka Arabiaan voi alkaa!

Ps. Za’ataria voi ostaa esim. Hakaniemen hallin maustekaupasta, mutta voipa sen sekoittaa itsekin. Resepti löytyy esim. Appelsiineja ja hunajaa -blogista 🙂

 

538 views