Viikuna + ricotta ja oman sadon chili

by Juulia 0 Comments
Viikuna + ricotta ja oman sadon chili

viikunaViikuna + ricotta ja oman sadon chili =

Kun on hyvät raaka-aineet, ei reseptin tarvitse olla kummoinen – tämä pätee minusta melkeinpä kaikkiin sesonkituotteisiin sienistä parsaan ja juureksista veriappelsiiniin! Silloin, kun sesonki on hyvin lyhyt, en edes kuvittele lähteväni kikkailemaan kallisarvoisten aarteideni kanssa vaan nautin ne mieluiten sellaisenaan. (Esimerkkinä vaikkapa itse poimitut sienet – hyvä jos saan itseni metsään kerran syksyssä niin ellei se saalis silloin ole massiivinen, se paistetaan vain voissa ja sillä hyvä).

Tuore viikuna on parhaillaan sesongissa ja aivan kuten muutkin sesonkiherkut, syön ainakin ne ensimmäiset mieluiten sellaisenaan. Seuraaville voi kuitenkin jo tehdä jotain vähän enemmänkin – lisätä muutaman simppelin raaka-aineen ja syödä yksinkertaisen viritelmänsä haaveillen, mitä kaikkea viikunoista tekisi jos omalla pihalla kasvaisi viikunapuu.

starfish chili

Viikunapuista puheenollen, omalla “pihallani” eli makuuhuoneessani/parvekkeellani on kasvanut viimeiset puolitoista vuotta chili! Sain taimen työkaveriltani toissa helmikuussa ja se oli pitkään hieman reppana, talomme kun oli julkisivuremontin vuoksi paketoituna yli puoli vuotta juuri silloin, kun chilintaimen olisi pitänyt tehdä kasvuspurttinsa.

Surkeasta kasvinhoitohistoriastani huolimatta sain kuin sainkin chilin säilymään hengissä seuraavankin talven ja viime kesän helteet ja ahkera paapominen tuottivat vihdoin hedelmää: valtavasti kukkia ja enemmän pieniä ja söpöjä chilejä kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan! (Okei, mainittakoon tässä tosin myös, että chili vietti kolme viikkoa kesästä äitini hoivissa kun olin matkoilla ja alkoi tuona aikana toden todella kukoistamaan. KIITOS äityli!)

Chilini on lajikkeeltaan Starfish ja sen hedelmät ovat nimensä mukaisesti hieman meritähtimäisen muotoisia kaunokaisia. Kooltaan ne ovat 3-6 senttisiä ja itse kasvi venähti lopulta lähes puolitoistametriseksi latvustostaan sateenvarjon lailla leviäväksi pikku puuksi. Maku tässä chilissä on reunoilta omenaisen ja paprikamaisen rapea, raikas ja mieto … ja keskeltä varsin tulinen (Scovillen asteikolla 10 000 – 30 000).

starfish chili

Starfish -chiliä käyttäessä voikin siksi säädellä annoksen lopullista tulisuutta ihan vain sillä, että valikoi huolella mitä kohtaa chilistä käyttää. Viikuna ja ricotta, joiden mausteeksi chiliäni tällä kertaa käytin, ovat molemmat aika mietoja maultaan. Niinpä siivutan niiden kaveriksi chilistäni enimmäkseen miedompia reunoja pitäen polttavan keskustan osuuden annoksessa minimissä.

Tuore viikuna

Viikunoiden suhteen panostan siihen, että kiikutan kotiin vain tuoreita ja kypsiä yksilöitä. Kannattaa yrittää valikoida kaupassa ne kokoonsa nähden painavimmat ja hyväkuntoisimmat viikunat ja välttää tietysti niitä ruhjoutuneita ja kuivahtaneita poloisia. Saalista kuljetellessa ja säilyttäessä kannattaa muistaa, että viikuna on super herkkä ja sitä kannattaa käsitellä hellävaroen. Viikuna kannattaakin minusta syödä jo muutaman päivän sisällä ostamisesta. Vaikka ne säilyvät pidempään jääkaapissa kuin huoneenlämmössä, pöydällä viikuna säilyttää minusta makunsa paremmin – eikä sen syöminen ainakaan unohdu sen ollessaan näkösällä!

viikuna

Viikuna + ricotta & oman sadon chili

2:lle

3 tuoretta ja kypsää viikunaa

n. 150-200 g ricottaa (nälkätilasta riippuen)

1 mieto chili

kourallinen pistaasipähkinöitä

maun mukaan juoksevaa hunajaa

sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lusikoi kahdelle lautaselle ricotta. Pese ja viipaloi viikunat ja jaa ne ricotan päälle. Murskaa kourallinen pistaasipähkinöitä kevyesti ja ripottele se viikunan päälle. Silppua chili ja annostele sekin lautasille. Mausta herkkusatsit juoksevalla hunajalla, sormisuolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla ja pistele menemään!

viikuna

135 views

Vadelmainen keltajuurisalaatti & salaatinkastike x 8

Vadelmainen keltajuurisalaatti & salaatinkastike x 8

keltajuurisalaattiVadelmainen keltajuurisalaatti = lopputalven väriterapiaa

Ruokavalioni on koostunut viime aikoina pitkälti parsasta, kun ei ole paljon muuta tehnyt mieli! Laitetaanpa silti tänään jakoon tämä ihanan keväinen ja värikäs keltajuurisalaatti, jota söin tosin itse edellisen kerran silloin, kun lumi peitti vielä maan.

Lopputalvesta minulle iskee aina armoton värikkään ruuan himo. Vihreän himo tulee vasta sen jälkeen. Ensin on saatava heleitä ja raikkaita, aurinkoisen värisiä salaatteja, ja vasta sitten aletaan suurkuluttamaan esim. parsaa.  Tuohon värien himoon syntyi siis helmikuussa tämä vadelma-keltajuurisalaatti ♥

Keltajuuri ja vadelma ovat oivallinen makupari siinä missä väriparikin. Keltajuuren maanläheinen maku ja mieto makeus saavat raikkautta vadelmasta ja kun mukaan heittelee muutamat pippuriset versot ja rouskuvat retiisit, ollaan jo aika lähellä minun salaattitaivastani. Jotta vadelmainen keltajuurisalaatti olisi aavistuksen ruokaisampi, lisään siihen mieluusti jotain pähkinöitä. Tällä kertaa pistaasia! (Valintaan saattoi muuten vaikuttaa ihan vähän enemmän pistaasin väri kuin maku 😀 )

keltajuurisalaatti

"vadelmakastike

Kastike tälle salaatille surautetaan vadelmista ja sherryviinietikasta. Käytän paljon sekä tuoreita että kuivattuja marjoja salaatinkastikkeiden pohjana ja tätä nimenomaista ohjetta voikin soveltaa myös muihin marjoihin. Esim. mustikka tai karhunvatukka ja balsamico on oivallinen yhdistelmä!

Itseasiassa on aika hassua, että blogistani löytyy nykyään jo ihan varteenotettava valikoiva vähän kokeellisempiakin salaatinkastikkeita, kun en salaattiini kastiketta suvainnut laittaa kuin vasta parikymppisenä! Pitkään minulle kelpasi salaatti vain ilman soosseja ja senkin jälkeen lähinnä vain tosi perinteinen sinappikastike tai sitten jonkinlainen makeahko balsamico-vinegretti. Mutta tässä sitä nyt ollaan, totaalisessa salaatinkastikekoukussa!

Tsekatkaapa huviksenne, minkälaisia salaatinkastikeviritelmiä keittiöstäni löytyy:

keltajuuri

Vadelma-keltajuurisalaatti

Vegaaninen

2-4 annosta

600 g keltajuurta (n. 4 kpl keskikokoista keltajuurta)

n. 70 g erilaisia versoja, esim. sangoa, tatsoita, mizunaa, vesikrassia, suolaheinää…

150 g vadelmia

150 g retiisiä

n. 30 g pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sherryviinietikka-vadelmakastike

n. 1 dl

50 g vadelmia

1 tl Dijonsinappia

1-1½ rkl vaahterasiirappia

2 rkl sherryviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(sormisuolaa)

Keitä keltajuuret kypsiksi runsaassa vedessä. Kuori vielä lämpiminä ja viipaloi muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi ohuelti myös retiisit. Murskaa pistaasipähkinät kevyesti rikki ja revi vadelmat käsin pienemmiksi paloiksi.

Valmista kastike soseuttamalla kaikki ainekset yhteen. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista kastikkeen maku ja paksuus, ohenna tarvittaessa pienellä vesitilkalla ja lisää makeutta, mikäli kastike sitä mielestäsi tarvitsee.

Annostele lautasille keltajuuri, retiisit, vadelmat, versot sekä pistaasimuru. Lusikoi kastike annoksille. Mausta keltajuurisalaatti halutessasi vielä ripauksella sormisuolaa. Tarjoile heti!

keltajuurisalaatti"

vadelma salaatti

Ps. parsaruokien himoon kannattaa tsekata Hannan Soppa -blogin kokoama Ruokabloggaajien parhaat parsareseptit -juttu! Oma suosikkitapani valmistaa parsaa tänä keväänä on ollut uunissa paahtaminen. Parsan tyvet mehustan edelleen mieluiten ananaksen kera tai sitten keitän niistä liemen parsarisotolle tai -keitolle. Näin ei mene mitään tästä ihanasta herkusta hukkaan!

92 views

Appelsiini-suklainen raakatarteletti

Appelsiini-suklainen raakatarteletti

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja GoGreen

Olen kasvanut kodissa, jossa syötiin paljon kaikkea raakaa: oli ituja, oli äidin legendaarisia kaalisikareita ja rehulautasia, oli tuorepuuroa. Kaikki meni aina hyvällä ruokahalulla alas, eikä siksi ehkä ihme, että raakaruoka on näin aikuisenakin minua kovasti kiinnostellut. Jossain vaiheessa kokeilin uteliaisuuttani elellä pelkällä raakaruualla kokonaisen viikon. Kokeilu sujui ihan mukavasti – olo oli hyvä ja energinen – mutta jatkuva evästen pakkailu ja aterioiden suunnittelu osoittautui arkena aika hankalaksi.

Raakaruokailun suurimpia etuja on se, että ravinteita on kuumentamattomassa raaka-aineessa runsain mitoin enemmän kuin kuumennetussa. Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikkapa kaako: raakakaakao on yksi maailman ravinnerikkaimmista raaka-aineista, joka sisältää valtavan määrän ravinteita ja antioksidantteja (mm. magnesiumia, rautaa ja sinkkiä). Raakakaakao käy siis superfoodista, mutta kun kaakaopapu prosessoidaan rankalla kädellä ja sokeroidaan, on se huomattavasti ravinneköyhempää ja tekee hyvää koko kropan sijasta ehkäpä lähinnä mielelle.

Helpointa raakaruuan lisääminen omaan ruokavalioon on salaatin muodossa, eikä salaatteja rouskutellessa varmaan edes tule ajatelleeksi syövänsä nyt sitä “trendikästä raakaruokaa”. Helppoja ovat myös kylmät vihanneskeitot, kuten gazpacho ja kurkkukeitto. Veikkaisin kuitenkin, että parhaiten kaikille uppoavaa raakaruokaa ovat raakakakut – kukapa kakkuja nyt voisi vastustaa?

Itselleni tavalliset kakut ja leivonnaiset ovat yleensä aivan liian makeita, joten tuuletan raakakakkujen menestyksen puolesta: ihanaa, kuinka monesta paikasta niitä nykyään saa! Kevyitähän raakakakutkaan harvoin ovat, mutta ne ovat niin ravinteikkaita ja herkullisia, että mitäs tuosta. Miksi sitä kakkua sitäpaitsi laihtuakseen söisikään?

Olen muutamaan otteeseen taplaillut raakaleivonnan parissa kotosalla ja suhteellisen helppoahan se on, ainakin kun reseptin avulla. Melkoista raaka-ainearsenaalia kakut usein kyllä vaativat! Tehokas blenderi on myös tärkeä – omani ei sellainen ole, joten olen päätynyt tekemään pähkinäpohjaisten kakuntäytteiden sijasta useammin avocadopohjaisia herkkuja. Niiden koostumus on kermaisen pehmeä ja monin eri tavoin maustettavissa. Koska avocado ei lopputuloksessa juuri maistu, uppoaa se monelle ennakkoluuloisemmallekin herkkusuulle.

GoGreenin tuore GO RAW -sarja sisältää valmiita sekoituksia niin raakapalloille, -patukoille kuin kräkkereillekin. Kätevät sekoitukset säästävät aikaa ja päänvaivaa: ei tarvitse juoksennella ympäri kauppaa etsimässä tusinaa eri raaka-ainetta ja valmistaminenkin käy kädenkäänteessä – pussin sisältö vain sekoitetaan vesitilkan kanssa ja muotoillaan. Terveellinen ja herkullinen välipala valmistuu melkeinpä samassa ajassa, kun kestäisi kävellä lähimmälle kiskalle suklaapatukkaa ostamaan. Lopputulos sitäpaitsi antaa sokeripiikkiä pitkäkestoisemman energiabuustin – näiden avulla olisi se minunkin raakaruokaviikkoni saattanut sujua hieman helpommin varsinkin iltapäiväväsähdysten hetkinä… (kuinka monta banaania voi ihminen viikossa syödä saamatta yliannosta?)

Omaksi suosikikseni GoRaw-tuotteista nousi heti saksanpähkinää, kookosta, mustikkaa ja pistaasia sisältävä raakapatukkaseos, josta tein tosin patukan sijaan ensitöikseni torttupohjan. Raakakaakaosta ja avocadosta surautettu kaakaovanukas maistuu ihanalle tuoreen appelsiinin kanssa ja yhtälö sopikin raakatartelettieni kruunuksi kuin valettu. Lopputulos maistuu niin namille, että sen ei heti uskoisi olevan terveellistä lainkaan!

Appelsiini-suklaiset raakatarteletit 4:lle

vegaaninen

Pohjaan:

puoli pussia GoGreen Go Raw Bar Mixiä

0,5 dl vettä

2 rkl raakaneitsytkookosöljyä

Täytteeseen:

2 kypsää avocadoa

3-5 rkl raakakaakaojauhetta (maun mukaan!)

2-3 rkl raakasokeria (tai n. 2 rkl vaahterasiirappia tai agavesiirappia)

1 ison (veri)appelsiinin hedelmäliha ja mehu

2 rkl chiansiemeniä

Blendaa vesi, miedolla lämmöllä (alle 42°C) sulatettu kookosöljy, sekä puolet Go Raw -mixistä. Sekoita näin valmistuneeseen tahnaan loppu mixistä ja taputtele seos neljään pieneen (mielellään irtopohjaiseen, halkaisijaltaan max 10 senttiseen) tartelettivuokaan. Painele sormilla massaa myös vuuan reunoille. Peitä vuuat kelmulla ja laita ne jääkaappiin jähmettymään sekä odottelemaan täytteen valmistumista.

Leikkaa appelsiinin kuori terävällä veitsellä pois niin, että hedelmäliha paljastuu. Leikkaa hedelmälohkot irti hedelmästä kalvojen väleistä ja laita sivuun odottamaan. Kerää leikatessa irtoava mehu huolella talteen, purista sitten vielä jäljelle jääneestä hedelmästä loput mehut kulhoon. Sekoita mehuun chiansiemenet. Jätä turpamaan n. 10 minuutiksi, sekoita turpamisen aikana muutaman kerran jotteivät siemenet takerru toisiinsa ja paakkuunnu.

Soseuta avocado, raakakaako ja raakasokeri keskenään. Sekä makeutuksen että kaakaon määrää voi säätää omaan makuun 🙂 Sekoita soseeseen appelsiinimehussa lionneet chiansiemenet. Voit tämän jälkeen vielä blendata seoksen jos haluat – itse tykkään appelsiininmakuisista pikku chiapommeista kaakaovanukkaani seassa, joten en soseuta seosta. Seoksen voi laittaa jääkaappin ilmatiiviissä astiassa odottelemaan tarjoiluhetkeä.

Kun olet valmis tarjoilemaan herkut, ota tartelettipohjat jääkaapista ja irrota ne varovasti vuoistaan. Aseta jokaiselle pohjalle 2-3 appelsiininviipaletta – säästä kuitenkin neljä viipaletta tartelettien koristeluun. Peitä viipaleet kaakaovanukkaalla joko ihan lusikoiden, tai pursotuspussista pursotellen. Koristele tarteletit appelsiinin viipaleella ja tarjoile!

253 views

Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

by Juulia
Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Pääsiäinen oli lapsuudessani ehdottomasti lempipyhiäni: rakastin noidaksi pukeutumista ja virpomista, vaikka virpomiskierros jännittikin aina etukäteen. Pajunkissojen ja kananmunien koristelu, rairuohon kasvatus, suklaamunista paljastuvan krääsän kasaaminen … pääsiäinen tuntui olevan täynnä kaikenlaista kivaa puuhaa, jota riitti vieläpä monelle päivälle.

Nykyään pääsiäinen, kuten useimmat muutkin juhlapyhät, on minulle lähinnä vain syy panostaa kokkailuun ja juomiin (hehe)! Pääsiäismuniakaan en ole aikoihin maalannut … ellei sellaiseksi lasketa niiden marmorointia soijalla tai punajuurimehulla. Tiukemmasta kasvisruokavaliosta luovuttuani olen ottanut uudeksi pääsiäisrutiinikseni karitsan – samalla pääsiäisaterian pääväri on vaihtunut vihreästä punaisempaan suuntaan; niin lasisissa, kuin lautasellakin.

Viime keväänä ostimme herkkusuisen pikkusiskoni Nupun kanssa karitsanpuolikkaan, jonka sitten jaoimme tasan pakastimiimme. Eri ruhonosat tulivatkin siinä sitten hieman tutummaksi, kun pakastinta pikkuhiljaa tyhjenneltiin. Sisko jätti suosiolla vastuulleni mm. karitsanviulun, jonka uskaltauduin valmistamaan viimevuotiselle pääsiäisaterialle. Niin jännää kuin sen valtavan lihakimpaleen paistelu, veistely ja päiviä kestänyt syöminen olikin, valitsen tänä vuonna pöytääni mieluummin jotain hieman helpompaa.

Karitsan karee on näyttävä tarjottava joka ei minusta juuri mausteita kaipaa; jätän vahvat marinadit väliin ja annan lihan oman maun nousta esiin. Mureaa ja roséeksi jätettyä lihaa kunnioittavan aterian luonnollinen jatke on tietysti punaviini, jota käytän myös yhtenä raaka-aineista.

Minulla on tänä vuonna ilo tehdä useampi yhteistyöjuttu viinin maahantuontifirman, Social Winesin kanssa. Tätä ensimmäistä juttua varten sain valita testattavakseni liudan kaavailemalleni pääsiäisaterialle sopivia punaviinejä – lopulta kohtasinkin melkoisen valinnanvaikeuden, kun niin moni testaamistani viineistä ansaitsisi paikkansa pääsiäispöydässäni. Niinpä haluankin nostaa esiin huimat neljä suositusviiniä, joista kahteen suorastaan hullaannuin!

Punaviinit ovat minulle (ainakin suhteessa valkoviineihin ja oluisiin) vielä suhteellisen tuntematonta maaperää. Niiden yhdistäminen ruokaan osoittautuukin välillä yllättävän opettavaiseksi puuhaksi – kaikkea kun ei salapoliisityöllä ja logiikalla kuitenkaan pysty etukäteen päättelemään. Muutama testaamistani viineistä osoittautuikin erinomaisiksi kavereiksi myös aivan erilaisten aterioiden kanssa kuin olin ajatellut. Vaikka kovasti kutkuttaisikin heti kertoa, mitä kaikkea olen näitä viinejä maistellessani oppinut, yritän pysyä tänään ihan vain tässä pääsiäisasiassa 🙂

Nuppu… tulet varmaan pääsiäisenä taas kylään?

San Marzano Vindoro 2013 (9,99€)

Pehmeä ja täyteläinen Vindoro on kirsikkahilloinen, makean marjainen, mausteinen ja huumaavan tuoksuinen viini Apuliasta, Kaakkois-Italiasta. Hinta-laatusuhteeltaan Vindoro on erinomainen hankinta pääsiäisiaterialleni, sillä se taipuu niin kokkailuviiniksi, risoton raaka-aineeksi, karitsalle, kuin salaatinkin seuraan tekemättä kukkaroon syvää lovea.

Viini osoittautui itseasiassa niin monikäyttöiseksi, että siitä taitaa tulla uusi vakio-ostokseni tämän hintaluokan punaviineissä; se maistui nimittäin hyvin myös jälkkäriksi napostellun pitkään kypsytetyn vuohenjuuston ja hunajan kaverina.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2014 (20,50€, tilausvalikoima)

Budjettiin reilu kymppi lisää ja hieman suunnitelmallisuutta peliin, niin juhla-aterian voi täydentää tällä hurmaavalla luomuviinillä. Keskitäyteläinen ja -tanniininen, punaisia marjoja tulviva pinot noir Uuden Seelannin palkitulta Villa Maria -tilalta maistui erinomaiselle karitsan ja risoton kaverina.

Kevyen vaniljainen, intensiivisen kirsikkainen ja luumuinen viini on moniulotteinen ja kiinnostava; hetken hengiteltyään viinistä nousee esiin jopa aavistus nahkaa, cassista ja punajuurta – erityisesti jäin fiilistelemään viinin silkkistä suutuntumaa.

Mikäli omistaisin säästöpossun, rikkoisin sen seuraavan kahden viinin vuoksi:

Hispano+Suizas Bassus Pinot Noir 2013 (27,50 €, tilausvalikoima)

WOW! Tästä ei punaviini juuri parane. Ihastuin viiniin jo muutama viikko takaperin Social Winesin maisteluillassa, enkä malttanut millään odottaa tilaisuutta kehitellä tälle herkulle sopivaa ruokaparia. Tästä punaisesta espanjalaisesta nektarista olisikin kaveriksi vaikka mille: rasvaiselle kalalle, kanalle, possulle, runsaammalle salaatille … sekä – kuinka ollakkaan – myös karitsalle. Bassus osoittautuikin aterialla moniottelijaksi, joka toimi tasapuolisesti niin risoton ja karitsan kuin punajuuri-vadelmasalaatinkin rinnalla.

Bassuksessa on pinot noiriksi runsaasti makua ja luonnetta; tuoretta kirsikkaa, hapokasta puolukkaa, vaniljaista toffeeta. Tämä silkkinen punaviini katosikin vieraidenkin laseista melkoisen liukkaasti –  en siis ollut ainoa, joka tähän ihastui ♥

Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2011 (32,90€)

Pikkusiskoni kanssa olemme jo vuosia olleet sitä mieltä, että jos haluamme lasiin jotain tosiherkkua, kannamme pöytään amaronea. Bixio saattaa olla hinnaltaan jo suhteellisen suolainen, mutta kun viini on näin makean makoisa, nostaa hedonistipuoleni jälleen kerran päätään: kerrankos sitä tässä eletään!

Pyöreän pehmeä ja täyteläinen Bixio muistuttaa etäisesti portviiniä; viinistä löytyy niin tummaa rusinaa, kuin muitakin tummia sävyjä – karhunvatukka- ja viikunahilloa, tummaa suklaata, jopa kahvia. Amaronehan valmistetaan osittain rusinoituneista rypäleistä, valmistuprosessin johdosta amaroneissa on leimallisesti ruskeanpunainen sävy, vaihteleva määrä jäännössokeria, sekä peruspunkkua korkeampi alkoholipitoisuus.

Sanoisinkin, että mikäli Bassus oli kuin silkkiä lasissani, Bixio menisi pehmoisena hohtavasta sametista. Ihana viini, joka yllätti vielä seuraavan päivänkin varsin erilaisella aterialla – mutta siitä lisää toisessa postauksessa!

Karitsanliha on maultaan täyteläistä ja vahvaa, vaikkakin vanhempaa lammasta miedompaa. Riippuen osasta, ja osan valmistustavasta, viiniltä kaivataan erilaisia luonteenpiirteitä. Mitä tulee karitsan kareeseen; keskitanniiniset ja hedelmäiset pinot noirit toimivat sille hyvänä parina, sillä ne eivät jyrää lihan omaa makua alleen. Grillattu, vahvalla marinadilla, rosmariinilla, sitruunalla ja valkosipulilla silattu karitsa kaipaisikin parikseen jo jotain hieman rotevampaa.

Koska testailen asioita mieluusti myös käytännössä, kokeilin valmistamani annokseni kaverina myös runsastanniinista cabernet sauvignonia – ihan vain todetakseni että ei, liian vahvat tanniinit eivät tosiaan tee tälle ruualle oikeutta. Kyseinen viini pääsi sen sijaan oikeuksiinsa miedosti tulisen pizzan kaverina – ja minä opin taas viineistä vähän enemmän.

Karitsan kare pistaasin ja salvian kera 4:lle

800 g karitsan kyljysriviä eli kareeta

ruukku salviaa

puoli ruukkua tuoretta timjamia

n. 60 g pistaasipähkinää

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Ota karee(t) huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamista. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kuivaa lihan pinta, esim. talouspaperilla, ripottele sitten päälle hieman suolaa ja pippuria. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet fileepuoli alaspäin. Ruskista molemmin puolin.

Rouhi keskenään pistaasi, salvia, timjami ja valkosipulin kynnet. Lisää seokseen oliiviöljy ja mausta ripauksella suolaa sekä pippuria. Aseta ruskistetut karitsan kareet fileepuolet ylöspäin, ja painele yrtti-pistaasiseos lihan pintaan. Suojaa halutessasi luut foliolla, tyrkkää lihalämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan, ja laita pannu uuniin. Kareet ovat puolikypsiä, kun sisälämpötila on n. 55-60 astetta (n. 13-17 minuuttia 175 asteisessa uunissa)

Kääräise liha folioon vetäytymään viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset annospaloiksi luiden välistä ja tarjoile risottopediltä (3-4 palaa per nenu). Pannulle tipahdellut pistaasi-salviarouhe kannattaa haalia huolella talteen kyljysten päälle, lisäksi minusta annokseen sopii erinomaisesti aavistuksen pippuriset vesikrassin tai retiisin versot.

Punaviinirisotto 4:lle

1 iso tai 2 pientä keltasipulia

4-5 valkosipulin kynttä

50 g voita

n. 150 g juuriselleriä

0,5 ruukkua tuoretta timjamia

n. 1,2 dl lihalientä

n. 300 g risottoriisiä (vajaa 5 dl )

3 dl punaviiniä

50 g manchegojuustoa tms. kovaa, pitkään kypsytettyä ja aromikasta juustoa

(30 g voita)

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä kattilassa lihaliemi. Kuutio sipuli sekä juuriselleri noin puolen sentin kuutioiksi, silppua valkosipuli ja riivi timjamista lehdet irti. Raasta myös juustoa pieni keko valmiiksi. Kuullota sipuleita ja selleriä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä voissa 5-10 minuuttia, älä anna kuitenkaan ruskistua.

Lisää riisi kattilaan ja pyörittele voissa kauttaaltaan. Lisää pannulle punaviini desi kerrallaan, antaen edellisen viinimäärän aina imeytyä riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Sekoita riisiä pohjia myöten koko kypsennyksen ajan; liesi kannattaa olla keskilämmöllä. Kun kaikki viini on imeytetty riisiin, on aika lisätä lihalientä, desi kerrallaan sitäkin aina edellisen nestemäärän imeydyttyä. Jatka lihaliemen loputtua kuumalla vedellä, mikäli riisissä on vielä turhan paljon puruvastusta – pyrkimys on koostumukseen, jossa riisi on keskeltä vielä aavistuksen al dente.

Viimeistele risotto juuri ennen tarjoilua juustoraasteella, sekä halutessasi vielä ekstranokareella voita. Tarkista suola ja lisää makusi mukaan vastarouhittua mustapippuria. Mikäli risotto on makuusi liian paksua juuston lisäämisen jälkeen, ohenna sitä hieman kuumalla vedellä. Paksuuden voi kuitenkin toki päättää omaan makuun sopivaksi – itse tykkään melko kosteasta risotosta.

Tarjoilin karitsankareen ja punaviinirisoton lisäksi vielä raikkaan punajuuri-vadelmasalaatin, joka on yksinkertaistettu versio viimekeväisestä ohjeestani. Balsamicolla maustetun vadelmakastikkeen, suolapedillä paahdettujen punajuurien sekä tuoreiden vadelmien yhdistelmä on minusta täydellinen – erityisesti kun siihen yhdistää kirpakan viinisuolaheinän.

Mitä tulee aterian suosikkiviineihin: mielipiteet jakautuivat Bixion ja Bassuksen välille. Ei auta kun aloittaa säästöpossu lihottaminen … ja sitten vain seuraavia juhlia odottelemaan!

Ps. Muista punaviinien kanssa oikeat tarjoilulämpötilat! Amaronelle jäähdytys 18 asteeseen, pinot noireille ja Vindorolle jäähdytys vielä muutamaa  astetta kylmemmäksi – 15-16°c. Viinien tarjoilulämpötiloista suuntaa antavaa ohjeistusta esim. täällä – tosin myös viinitilojen nettisivuilta saa yleensä tietoa kullekin viinille sopivasta lämpötilasta.


 

Kommentointimahdollisuus on suljettu tästä postauksesta, koska kyseessä on alkoholiyhteistyö.

168 views