pistaasi arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kaupan gnocchit parsalla ja makkaralla

Liha

by Juulia on April 2, 2020 0 Comments

Kaupan gnocchit

Kaupan gnocchit. Tuote, johon olen suhtautunut epäillen ja siksi tutustunut vasta nyt. Olen tähän asti tehnyt aina itse omat gnocchini ja katsellut kaupan palleroita tuhahdellen – voiko ne muka olla mistään kotoisin? Jollette vielä tienneet, niin kyllä ne vaan on 😀 Ehkä kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse alusta asti… vaikka monesti itse tekeminen toki hauskaa onkin! Viime viikkoina kaupan gnocchit ovatkin olleet useampaan kertaan meillä lautasella ja varsinkin superkiireisenä päivänä lounasta niistä väsätessäni olen miettinyt miksi oi miksi en ole näihin pussukoihin tarttunut aiemmin?

Oli gnocchit sitten itse tehtyjä tai kaupan pussista kattilaan kumottuja, tykkään syödä ne yleensä paistettuina. Eli: keitän gnocchit kypsiksi, valutan ne huolella ja kippaan paistinpannulle saamaan hieman paistopintaa ja väriä. Gnocchien kaveriksi teen yleensä samalla pannulla jonkinlaisen lisukkeen – paistan oliiviöljyssä reilusti valkosipulia, jotain vihreää, kuten broccolinia, parsakaalia tai lehtikaalia ja lorautan sekaan lopuksi ehkä vielä pikkuisen tilkan kermaa. Jos gnocchit nimittäin meinaa uittaa kastikkeessa, ei paistamisessa ole ehkä niin suurta pointtia?

Suurimmaksi hitiksi on muodostunut yhdistelmä, jossa on gnoccheja, jotain vihreää sekä murusiksi paisteltua raakamakkaraa, jota meidän pakastimesta nyt löytyy vähän enemmänkin osallistuttuamme taannoin Feri’s Sausages -makkarakurssille. Vegeversio tästä samasta viritelmästä on tullut testattua saksanpähkinächorizolla, jonka pyöräyttää nopeasti ja helposti saksanpähkinöistä, kikherneistä ja muutamista mausteista 🙂 Toimii!

Gnocchit paistettuna vegaanisen saksanpähkinächorizon ja parsan kera: toimii!

Gnocchit paistettuna seitsemän chilin makkaran ja parsan kera: toimii!

Tein pari viikkoa sitten kutakuinkin tätä samaa ruokaa muuten myös itse tehdyillä bataattignoccheilla! Minulla oli jäänyt käyttämättä vegechilireseptin kuvauksista yksi iso kypsä bataatti ja kun en keksinyt sille muuta käyttöä, pyörytin siitä gnoccheja (voit kurkata yhden version bataattignoccheistani tästä ikivanhasta jutustani). Yhdestä isosta bataatista tulee sellainen määrä gnoccheja, että niitä syötiinkin sitten useampi päivä putkeen… Mutta mikäs siinä! Annostelin vain gnocchitaikinan paloina jääkaappiin ja muotoilin pötköiksi ja pätkin kattilaan aina tarpeen mukaan useamman päivän ajan. Jälkiviisaasti ajatellen gnoccheja olisi voinut myös tehtailla kerralla ison satsin ja pakastaa – näin kotitekoisiakin gnoccheja saisi lautaselleen tälläkin viikolla pikaruokatahdilla.

Gnocchit parsan ja makkaran kera

2:lle

n. 300-350 g (kaupan valmiita) gnoccheja

n. 150 g raakamakkaraa (tuliset makkarat kuten chorizo/harissamakkara/chilimakkara toimivat tässä hyvin) tai saksanpähkinächorizoa tai jotain muuta vegaanista chorizoa

n. 250 g vihreää parsaa (tai broccolinia/parsakaalia tai n. 100 g lehtikaalia)

4-5 valkosipulin kynttä

1-2 rkl oliiviöljyä

1 dl kaura-/ruokakermaa

2-3 rkl rouhittuja pistaasipähkinöitä

1 kevätsipuli (tai kourallinen basilikaa)

Kuori ja silppua valkosipuli. Lorauta öljyä pannulle ja purista makkara kuorestaan pannuun (tai kippaa pannulle saksanpähkinächorizo tai joku muu vegaaninen chorizo). Murustele makkara irtonaiseksi ja paista rapeaksi, lisää pannuun sitten valkosipuli. Jatka paistamista, kunnes valkosipuli kypsyy. Siirrä makkaraseos lautaselle odottelemaan hetkeksi.

Napsi parsoista kuivat tyvet irti ja viipaloi parsat. Jos käytät broccolinia/parsakaalia, leikkaa ne suupalakokoon. Lehtikaalin voi silputa veitsellä tai saksilla suikaleiksi, kun vain ensin poistaa lehtiruodit. Mitä ikinä käytätkin, lisää se pannulle ja paista nipin napin kypsäksi. Nosta vihreätkin pannulta pois odottamaan.

Ps. Tarpeeksi isolla paistinpannulla voi hyvin paistaa makkaran/saksanpähkinächorizon, rehut ja gnocchit samaan aikaan.

Keitä gnocchit suolatussa vedessä kypsäksi. Gnocchit ovat kypsiä, kun ne nousevat kellumaan keitinveden pinnalle! Valuta gnocchit ja lisää ne pannulle. Paista gnoccheja hetki keskilämmöllä, niin että saat niihin hieman väriä. Lisää pannuun sitten makkaraseos, vihannekset sekä desin verran kaurakermaa/ruokakermaa. Pyörittele kaikki pannussa hyvin sekaisin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa – riippuen minkälaista makkaraa käytät, et välttämättä tarvitse suolaa ollenkaan. Annostele gnocchit kahdelle lautaselle ja silppua päälle kevätsipulia (tai revi annokselle tuoretta basilikaa). Ripottele annoksille lopuksi vielä rouhittua pistaasipähkinää. Sit vaan syömään!

Pop rocks dukkah

Vege

by Juulia on November 17, 2018 6 Comments

Pop rocks dukkah

…siis mitä? No, yhdistin ne hauskat suussa raksuvat ja poksuvat karkkirakeet pähkinäisen paahteiseen dukkah-muruun, sitä.

Olen odotellut sopivaa hetkeä käyttää pop rockseja jotenkin ruuanlaitossa siitä saakka, kun bongasin niitä joskus muutama vuosi sitten Roobertin Herkusta. Sitä aikaisempi muisto niistä oli itseasiassa lapsuudesta, joten taisin hamstrata tuosta karkkikaupasta samantien useammankin pussillisen … jotka lopulta hautautuivat yhden vetolaatikon pohjalle.

Dukkah (egyptiläinen pähkinä-mausteseos) taas on minulle selvästi kausijuttu: jostain syystä muistan sen olemassaolon lähinnä syksyllä ja tuppaankin tehdä sitä varsinkin pikkujoulukauden aikana, kun se on niin helppotekoinen ja hauska tarjottava. Nyt kun keksin yhdistää nämä kaksi epäsäännöllisesti muistamaani herkkua tällä ikimuistoisella tavalla, ei kumpikaan ehkä enää jää laatikon perukoille niin tuolla mieleni sopukoissa, kuin kaoottisessa köökissänikään 🙂

Pop rocks!

Pop rocks + dukkah

Tykkään lisätä dukkaani yleensä hieman sokeria ja sainkin itseasiassa ensin idean lisätä sokerin dukkaan vaihteeksi strösselin muodossa (edelleen muuten ihan pätevä idea sekin). Kun kaupan leivontahyllystä ei kuitenkaan löytynyt juuri toivomani näköistä strösseliä ja katse hakeutuikin samalla hyllyllä nököttävään pop rocks -purkkiin, oli yhdistelmä yhtäkkiä päivänselvä.

Pop rocks -makuja on moneen lähtöön ja minusta niistä sopisi itseasiassa aika monikin todennäköisesti dukkan sekaan. Itselläni oli tällä kierroksella käytössä vaniljainen Tescon valmistama “popping candy”, mutta seuraavalla kerralla meinaan kyllä testata aitoja pop rockseja ainakin viinirypäleen, hattaran tai omenan makuisena 😀

Pop rocks dukkah

1 dl kuorittua suolatonta pistaasia

1 dl kuorittuja manteleita

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl hasselpähkinärouhetta

1 tl fenkolinsiemeniä

1 tl korianterin siemeniä

1-1¼ tl jauhettua juustokuminaa

1 tl hienoa suolaa

n. 50 g pop rocks -karkkeja (sis. maitoa)

Paahda kokonaisia pistaaseja ja manteleita keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Varo polttamasta! Alenna lämpöä ja lisää pannulle seesaminsiemenet, mausteet (suolaa ja pop rocks -karkkeja lukuunottamatta) ja hasselpähkinärouhe. Paahda vielä hetki, niin että seos alkaa tuoksumaan. Kippaa paistinpannun sisältö ja suola blenderiin/silppuriin ja rouhi hienoksi muruksi, jossa on siellä täällä isompia sattumia. Tämä voi olla tarpeen tehdä kahdessa erässä.

Kun dukkah on täysin jäähtynyt, sekoita mukaan pop rocks -karkit. Kuumuus, kosteus ja höyry saa karkin poksumaan, joten sitä ei kannata sekoittaa mukaan missään nimessä ennen kuin dukkah on täysin jäähtynyt – muuten menee hauska yllätys syöjiltä pilalle!

Tarjoile dukkah oliiviöljyn ja hyvän leivän kera niin, että leipää dipataan ensin öljyyn ja sitten dukkaan. Säilytä pop rocks dukkah suljetussa rasiassa jääkaapissa, niin pähkinät ja siemenet säilyvät parhaimman makuisina.

Ps. Jos meinaat tarjota pop rocks dukkan valmiiksi jollain kostealla päällystetyiltä leiviltä, varaudu siihen että tarjoilupöytäsi pitää omaa pientä hiljaista ääntään. Havainto tuli tehtyä tämänpäiväisissä ruokablogaajien pikkujouluissa, ja joo-o, ei pitäisi olla yllättynyt, kun se pop rocks kerran reagoi kosteuteen.

Oma kontribuutioni meidän nyyttäribrunssille oli itse leivottu hapanjuurileipä, jolle sivelin mustaa baba ganoushia ja jonka pinnalle ripottelin pop rocks dukkaa. Siinä se ruokani sitten raksui ja poksui brunssipöydässä ja vannon, että näin yhden pop rocks -hipun hyppäävän pikkuisen ilmaankin 😀

You talking to me?

Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

by Juulia on October 18, 2018 0 Comments

Olisko karhunvatukkainen punajuurisalaatti syksyn kaunein salaatti?

Oodi punajuurelle!

PUNAJUURI BEST! Kyllä, tällä kapiteeleilla kirjoitetulla julistuksella on just hyvä aloittaa tämä juttu. Tiedän että syyllistyn usein näissä höpöttelyissäni runsaaseen ylisanojen viljelyyn, mutta tässä asiayhteydessä ylisanoja ei voi käyttää liikaa – se vain on niin, että RAKASTAN punajuuria!

Äiti varmisti itseasiassa juuri puhelimitse, että näin on ollut jo pikkulapsesta asti: punajuuri on uponnut jo soseruokaiässä napinoitta. Teiniajoilta muistan itsekin jo elävästi, että äidillä oli tapana keittää iso kattilallinen näitä upean värisiä maan aarteita ja niinpä keitetyt punajuuret olivat aivan perustavaraa jääkaapissamme. Tietenkään en malttanut odottaa punajuurten jäähtymistä, en, vaikka kuinka monta kertaa poltinkaan näppini (ja kieleni) käydessäni punajuuren kimppuun sen ollessa vielä tulikuuma… En oikeastaan vieläkään tiedä paljon parempaa tapaa nauttia punajuurista kuin kuumina ja vastakeitettynä (tai uunissa kuorineen paahdettuna) kera voinokareen ja suolaripauksen.

Eipä sillä, etteikö punajuuri minulle maistuisi muissakin muodoissa: rakastan sitä risotossa, padassa, paahdettuna, salaatissa, laatikkona, keittona, pihvinä, raakamehuna, etikkaan säilöttynä… Ainoa punajuuriruoka, josta en ole oppinut pitämään on se sellainen kaupan majoneesissa uiva punajuurisalaatti. Yäks, ei mun juttu.

Punajuurirakkauteni huomioon ottaen on hassua, ettei blogistani silti löydy mitään valtavaa punajuurireseptien litaniaa. Asianalaitaa voi onneksi kuitenkin korjata postaus kerrallaan. Niinpä alapuoliseen listaan lisätään tänään jutun lopusta löytyvä karhunvatukoilla ja daikonretikalla raikastettu kepeä punajuurisalaatti!

Blogiarkistoni punajuurireseptit:

Belugalinssi & punajuuripata

Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

Karamellilohi & kirpeä kardemumma-punajuurislaw

Pullava timjami-mustikkasmoothie

Kardemummainen vesimeloni-punajuurimehu

Savuiset za’atar punajuuret

Tämän lokakuisen salaatin serkku, keväinen keltajuuri-vadelmasalaatti on muuten aivan ihanaa myös. Jos olet siis kaltaiseni punajuurifani ja tykästyt tämänpäiväisen salaatin makuyhdistelmään, kurkatkaa ihmeessä myös tuo keltajuurisalaatti. Sieltä puolen vuoden takaa löytyy myös kahdeksan kohdan lista lempisalaatinkastikkeitani, vink vink!

Punajuuri on yksi dramaattisimpia raaka-aineita upean värinsä vuoksi, joten aika dramaattiselle linjalle lähdin myös salaatin lautasasettelun kanssa. Joskus on kiva näpertää! Toki tämä punajuurisalaatti tykötarpeineen maistuu aivan yhtä ihanalle ihan vain lautaselle heiteltynä.

Karhunvatukkainen punajuurisalaatti

2-4 annosta

600 g punajuurta (4 keskikokoista punajuurta)

n. 70 g erilaisia versoja, esim. sangoa, tatsoita, mizunaa, vesikrassia, suolaheinää…

150 g karhunvatukoita

150 g valkoretikkaa

n. 30 g pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Karhunavatukka-balsamicokastike

n. 1 dl

50 g karhunvatukoita

1 tl hunaja-Dijonsinappia

1 rkl vaahterasiirappia

2 rkl balsamicoetikkaa

3 rkl oliivilöljyä

ripaus suolaa

Keitä punajuuret kypsiksi runsaasti suolatussa vedessä. Kuori vielä lämpiminä ja kuutioi n. 1cm x 1cm kokoon.

Kuori pätkä retikkaa ja suikaloi siitä esim. mandoliinilla millin paksuisia pitkiä suikaleita. Murksaa pistaasipähkinät ja puolita karhunvatukat.

Valmista kastike soseuttamalla kaikki ainekset yhteen. Tarkista kastikkeen maku ja paksuus, ohenna tarvittaessa pienellä vesitilkalla.

Annostele kastike lautasten pohjille. Asettele kastikkeen päälle retikkasuikaleet kuvan tapaan laineille (tai tipauttele ne vain lautaselle…). Jaa lautasille sitten käyttämäsi versot, punajuurikuutioit sekä puolitetut karhunvatukat. Ripottele päälle murskattua pistaasipähkinää ja mausta salaatti ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Tarjoile heti!

Ps. Lisää punajuurireseptejä löydät Syötävän Hyvää -reseptikoosteesta!

Viikuna + ricotta ja oman sadon chili

Vege

by Juulia on September 23, 2018 0 Comments

Viikuna + ricotta ja oman sadon chili = ♥

Kun on hyvät raaka-aineet, ei reseptin tarvitse olla kummoinen – tämä pätee minusta melkeinpä kaikkiin sesonkituotteisiin sienistä parsaan ja juureksista veriappelsiiniin! Silloin, kun sesonki on hyvin lyhyt, en edes kuvittele lähteväni kikkailemaan kallisarvoisten aarteideni kanssa vaan nautin ne mieluiten sellaisenaan. (Esimerkkinä vaikkapa itse poimitut sienet – hyvä jos saan itseni metsään kerran syksyssä niin ellei se saalis silloin ole massiivinen, se paistetaan vain voissa ja sillä hyvä).

Tuore viikuna on parhaillaan sesongissa ja aivan kuten muutkin sesonkiherkut, syön ainakin ne ensimmäiset mieluiten sellaisenaan. Seuraaville voi kuitenkin jo tehdä jotain vähän enemmänkin – lisätä muutaman simppelin raaka-aineen ja syödä yksinkertaisen viritelmänsä haaveillen, mitä kaikkea viikunoista tekisi jos omalla pihalla kasvaisi viikunapuu.

Viikunapuista puheenollen, omalla “pihallani” eli makuuhuoneessani/parvekkeellani on kasvanut viimeiset puolitoista vuotta chili! Sain taimen työkaveriltani toissa helmikuussa ja se oli pitkään hieman reppana, talomme kun oli julkisivuremontin vuoksi paketoituna yli puoli vuotta juuri silloin, kun chilintaimen olisi pitänyt tehdä kasvuspurttinsa.

Surkeasta kasvinhoitohistoriastani huolimatta sain kuin sainkin chilin säilymään hengissä seuraavankin talven ja viime kesän helteet ja ahkera paapominen tuottivat vihdoin hedelmää: valtavasti kukkia ja enemmän pieniä ja söpöjä chilejä kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan! (Okei, mainittakoon tässä tosin myös, että chili vietti kolme viikkoa kesästä äitini hoivissa kun olin matkoilla ja alkoi tuona aikana toden todella kukoistamaan. KIITOS äityli!)

Chilini on lajikkeeltaan Starfish ja sen hedelmät ovat nimensä mukaisesti hieman meritähtimäisen muotoisia kaunokaisia. Kooltaan ne ovat 3-6 senttisiä ja itse kasvi venähti lopulta lähes puolitoistametriseksi latvustostaan sateenvarjon lailla leviäväksi pikku puuksi. Maku tässä chilissä on reunoilta omenaisen ja paprikamaisen rapea, raikas ja mieto … ja keskeltä varsin tulinen (Scovillen asteikolla 10 000 – 30 000).

Starfish -chiliä käyttäessä voikin siksi säädellä annoksen lopullista tulisuutta ihan vain sillä, että valikoi huolella mitä kohtaa chilistä käyttää. Viikuna ja ricotta, joiden mausteeksi chiliäni tällä kertaa käytin, ovat molemmat aika mietoja maultaan. Niinpä siivutan niiden kaveriksi chilistäni enimmäkseen miedompia reunoja pitäen polttavan keskustan osuuden annoksessa minimissä.

Tuore viikuna

Viikunoiden suhteen panostan siihen, että kiikutan kotiin vain tuoreita ja kypsiä yksilöitä. Kannattaa yrittää valikoida kaupassa ne kokoonsa nähden painavimmat ja hyväkuntoisimmat viikunat ja välttää tietysti niitä ruhjoutuneita ja kuivahtaneita poloisia. Saalista kuljetellessa ja säilyttäessä kannattaa muistaa, että viikuna on super herkkä ja sitä kannattaa käsitellä hellävaroen. Viikuna kannattaakin minusta syödä jo muutaman päivän sisällä ostamisesta. Vaikka ne säilyvät pidempään jääkaapissa kuin huoneenlämmössä, pöydällä viikuna säilyttää minusta makunsa paremmin – eikä sen syöminen ainakaan unohdu sen ollessaan näkösällä!

Viikuna + ricotta & oman sadon chili

2:lle

3 tuoretta ja kypsää viikunaa

n. 150-200 g ricottaa (nälkätilasta riippuen)

1 mieto chili

kourallinen pistaasipähkinöitä

maun mukaan juoksevaa hunajaa

sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lusikoi kahdelle lautaselle ricotta. Pese ja viipaloi viikunat ja jaa ne ricotan päälle. Murskaa kourallinen pistaasipähkinöitä kevyesti ja ripottele se viikunan päälle. Silppua chili ja annostele sekin lautasille. Mausta herkkusatsit juoksevalla hunajalla, sormisuolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla ja pistele menemään!