Karhunlaukkapasta

Karhunlaukkapasta

karhunlaukka

Karhunlaukkaostoksilla

Piipahdin taannoin päiväreissulla Tallinnassa. Normaalisti suuntaan siellä lähinnä pienpanimo-olutvalikoiman perään, mutta tällä kertaa vakaana päämääräni oli löytää karhunlaukkaa! Tuota aromaattista ja tuoksuvaa villiyrttiä ei nimittäin Suomesta niin vain löydy ja kun kerran on sen makuun päässyt, sitä matkustaa vaikka ulkomaille hakemaan! Baalti Jaam Turgilla onneksi nappasi ja kotiin kulkeutui kuin kulkeutuikin ihanasti tuoksuva paketti tätä keväistä herkkua.

Karhunlaukka tuoksuu ja maistuu voimakkaasti valkosipulilta, mutta sen maku on kuitenkin valkosipulia pehmeämpi. Karhunlaukkaa voikin syödä vaikka raakana ilman, että seurauksena olisi valkosipulihönkä viikkotolkulla. Syötävää on tästä kasvista lähes kaikki osat; lehdet, varret, kauniit valkoiset kukat ja sipuli. Jos sitä olisi kotikulmillani runsaasti saatavilla, laittaisin sitä sen sesongin aikana varmaan ihan kaikkeen, mutta kun ei kerran ole, on vähän priorisoitava!

karhunlaukka

karhunlaukkapasta

Karhunlaukkapasta

Ensimmäinen kokeiluni olikin siksi jo pitkään kaavailemani karhunlaukkapasta. Olen halunnut tehdä tuorepastaa jo useamman vuoden, mutta kokeilu on aina siirtynyt eteenpäin ja eteenpäin joko ajan tai välineiden puutteesta. Silmiini osui kuitenkin taannoin YouTubessa video, jolla tehdään käsin erilaisia pastamuotoja. Kun osaan ei pastakoneita tai edes kaulinta tarvita, päätin vihdoinkin ryhdistäytyä ja laittaa pastataikinan tekeille.

Muodoksi valikoitui cavatelli, sillä se näytti kaikkein helpoimmalta toteuttaa (jos jostain on kerran aloitettava, niin aloitetaan varmuuden varalta helposti)! Cavatelli on etelä-Italialainen pastamuoto, joka tehdään leikkaamalla pitkästä ohuesta pastataikinapötköstä paloja, jotka sitten litistetään ja rullataan 1-3 sormen avulla hauskalle kiemuralle. Cavatellin koko voi vaihdella alueen mukaan ja se tehdään perinteisesti semolinataikinasta. Itselläni oli kuitenkin mielessä karhunlaukkapasta!

karhunlaukkapasta

karhunlaukkapasta

Lähdinkin siksi pokkana tekemään cavatelli -pastaa kananmunalla ja karhunlaukalla rikastetusta taikinasta. Reseptiksi valikoitui tämä ohje, jonka tosin tein käsin koneen sijaan. Cavatellin muotoilu onnistui tästäkin taikinasta mukavasti, vaikka pastataikina ei oikeaoppinen ollutkaan. Ja mikä tärkeintä: lopputulos oli todella herkullinen! Karhunlaukkapasta sai kaverikseen yksinekertaisen lisukkeen: ruskistettua voita, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania ja sitruunaa.

Uskallan tämän jälkeen vastaisuudessakin testailla käsin muotoiltavia pastamuotoja. Ehkä sen pastakoneenkin voisi joskus hankkia?

Karhunlaukkapasta

2:lle

20 g pestyä karhunlaukkaa

1 normaalikokoinen kananmuna

1 keltuainen

n. 150 g 00 jauhoja

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

2-3 rkl luomuvoita

3 rkl pinjansiemeniä

puolen sitruunan mehu

kourallinen raastettua parmesaania

Surauta karhunlaukka silpuksi sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä kananmunan ja keltuaisen kanssa. Mikäli teet taikinan käsin, kokoa työtasolle jauhoista keko, jonka keskelle voit tehdä kuopan (vähän kuin tulivuori ja kraateri). Kumoa munaseos kuoppaan ja heitä perään ripaus hienoa suolaa (n. ¼ tl). Ala sekoittamaan munaseokseen haarukalla kuopan reunoilta vähän kerrallaan jauhoja. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes seos alkaa pysymään kasassa. Voi olla, että et tarvitse ihan kaikkea jauhoa, tai saatat tarvita hieman enemmän, tämä riippuu käyttämiesi munien koosta ja jauhojen laadusta. Mikäli haluat tehdä taikinan koneella, lue alkuperäinen ohje!

Vaivaa taikinaa käsin tasoa vasten kymmenisen minuuttia tai kunnes se on elastista ja silkkistä, vähän kuin muovailuvahaa. Kääri taikina sitten huolellisesti kelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään tunniksi.

tuorepasta

Jaa taikina muutamaan osaan ja muotoile osa kerrallaan pitäen lopun taikinan huolellisesti kelmuun käärittynä odottamassa vuoroaan. Rullaa taikinapalasta pitkä pötkö, joka on halkaisijaltaan noin sentin paksuinen. Leikkaa pötkö noin sentin paloiksi. Paina jokaista palaa etu- ja keskisormella tasoa vasten rullaten samalla sormia ja taikinapalaa itseäsi kohden. Näin taikinapalaan tulee keskelle kuoppa jonka yli kiertyy taikinan liepeet molemmin puolin. Tästä videosta löytyy hyvät ohjeet muotoilulle 🙂

Ripottele pastan päälle hieman jauhoa jotta palat eivät tartu toisiinsa ja siirrä valmiit cavatellit sivuun odottelemaan loppujen valmistumista.

karhunlaukkapasta

Kun kaikki karhunlaukkapasta on muotoiltu, kuumenna iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaalla kädellä. Keitä cavatellia sen koosta ja paksuudesta riippuen 4-7 minuuttia, testaa kypsyys maistamalla.

Meillä karhunlaukkapasta syötiin tosiaan ruskistetun voin, paahdettujen pinjansiemenien, sitruunamehun ja vastaraastetun parmesaanin kera:

Ruskistin pari ruokalusikallista voita paistinpannulla, paahda voissa pinjansiemeniä ja puserra lopuksi pannulle noin puolen sitruunan mehu. Lisää kypsät cavatellit pannulle, raasta päälle reilusti parmesaania ja notkista seos muutamalla lusikallisella pastan keitinvettä. Sen kummempaa ei tämä karhunlaukkapasta kaipaakaan, oli nimittin tolkuttoman maukasta!

karhunlaukkapasta

karhunlaukkapasta

Ps. Koska karhunlaukkaa on Suomessa hieman vaikea saada käsiinsä, kokeilen ainakin itse seuraavan satsini litulaukalla. Litulaukkaa löytyy ainakin omista lähimetiköistä runsain mitoin ja sen kausi on juuri nyt hyvässä vauhdissa! Litulaukka on viime vuosina muodostunut lempi villiyrtikseni nokkosen rinnalla, kumpaakin kun on niin runsaasti saatavilla ja molemmat ovat helposti tunnistettavia 🙂 Villiruokaa ja -yrttejä hyödyntävät reseptini löytyvät muuten kootusti täältä!

103 views

Everything seasoning & cashewtuorejuusto (vain bagel puuttuu)

Everything seasoning & cashewtuorejuusto (vain bagel puuttuu)

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Earth Control

everything seasoning

Everything seasoning + cashewtuorejuusto = vain bagel puuttuu!

Everything … but the bagel

Lempibagelini on ehdottomasti everything bagel. “Enempi parempi” on mottoni ja everything bagelissahan on vähän kaikkea! Eipä sillä, että olisin mikään suuri bagelekspertti – eläissäni en ole esimerkiksi leiponut yhtäkään moista. Kokemukseni rajoittuukin lähinnä kahviloiden ja paistopisteiden tarjontaan ja sehän täällä Suomessa on mitä on. Niinpä aina kun eteen tulee everything bagel, en ota riskejä, vaan valitsen aina sen kun tiedän siitä pitäväni. Koskaan kun ei tiedä milloin seuraava tulee vastaan!

Jos ihan totta puhutaan, en oikeastaan edes ole niin sen itse bagelin perään. Minua viehättää paljon enemmän bagelin pinnalla sijaitseva everything seasoning! Kauan sen jälkeen kun bagelini on jo historiaa, kalastelen vielä lautaseltani epätoivoisesti viimeisetkin murut sen koukuttavaa murupinnoitetta.

avocadoleipä

everything seasoning

Ei täs mitään baageleita tarvita?

Everything seasoning

Everything seasoning (kuten se bagelikin) on peräisin mistäs muualta kuin Amerikasta. Bagel dipataan seokseen ennen paistamista, joten uunista ulos tulee rapealla ja paahteisen mausteisella murulla kuorrutettu herkkupala. Jokaisella leipomolla on siellä vissiin oma “everything” -seoksensa, ja myydäänpä siellä tätä ihanaa murua myös kaupoissakin. Sillä maustetaan niin kräkkereitä, avocadoa, paistettuja munia, paahdettuja maissintähkiä, popcornia, voita, salaatteja, vohveleita kuin Bloody Maryjäkin… Everything seasoning -fanien mielestä se taitaakin sopia siis vähän kaikkeen!

Everything seasoning (jota en taatusti ala kääntämään suomeksi – “kaikki-mauste” … se ei jotenkin nyt vain kuullosta oikealta) on onneksi harvinaisen helppo seos kyhättäväksi ihan kotikeittiössä. Rapakon taa ei siis tosiaankaan tarvitse tätä lähteä metsästämään! Raaka-aineet tälle ihanalle seokselle löytyvät taatusti lähes jokaisen lähikaupasta: suolaa, seesaminsiemeniä, unikonsiemeniä, paahdettua sipulia, muuta et tarvitse! Kuka tämän seoksen ikinä alunperin keksikään, on se yksinkertaisuudessaan silkkaa neroutta!

En kuitenkaan olisi ihan oma itseni, ellen siitä huolimatta viilaisi perinteistä reseptiä hieman omaan suuntaani…

earth control

everything seasoning

…ja lisäisi omaan everything seasoning -seokseeni muutamia bonuksia: makoisia karpaloita ja ihanan täyteläisiä pinjansiemeniä!

Pähkinöinä pähkinöistä!

Tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni raaka-aineena ovat nimittäin Earth Control Cashewpähkinät, Earth Control Pinjansiemenet sekä Earth Control Karpalot. Kaikki Earth Controlin pähkinät, siemenet, kuivahedelmät sekä -marjat ovat keittiössäni ihan vakiokamaa, sillä niillä lisää helposti ruokaan kuin ruokaan niin makua kuin ravinteitakin. Varsinkin kasvisruokiin lisään mieluusti proteiinia ja hyviä rasvoja pähkinöiden muodossa!

Karpalot ja cashewpähkinät ovat sellaista herkkua, että niitä syön myös ihan sellaisenaankin (ja varsinkin Juuso upottaa pussillisen cashewpähkinöitä ihan kertakouraisulla). Pinjansiemeniä keittiössämme sen sijaan näkyy harvemmin. Ne ovat minulle edelleen sellaista “arjen luksusta”, jota ostetaan vain erityiseen tarpeeseen ja käytetään vanhasta tottumuksesta hieman säästeliäällä kädellä (tapa on peräisin opiskeluajoilta, jolloin pinjansiemeniin törsäiltiin ehkä kerran pari vuodessa – onhan niiden kilohinta aivan omaa luokkaansa verrattuna vaikkapa auringonkukansiemeniin … ja ihan syystä).

everything seasoning

Everything seasoning -seos koostuu perinteisesti siis lähinnä seesamin- ja unikonsiemenistä, paahdetusta sipulista ja valkosipulista sekä suolasta. Joihinkin resepteihin lisätään vielä mausteita, esim. fenkolinsiemeniä tai mustapippuria.

Omaan viritelmääni lisäsin kuitenkin perinteisen seoksen täydennykseksi tosiaan makeita sattumia hienonnettujen kuivattujen karpaloiden muodossa, enkä malttanut olla käyttämättä rakasta luksusraaka-ainettani pinjansiemeniä. Lopputulosta ei siksi voi sanoa sataprosenttisen autenttiseksi, mutta Amerikassa useamman vuoden asunut Juuso on ollut sille silti täysin myyty (ja niin olen minäkin) ♥ Nyt meidänkin huushollissa maustetaan vaikka mitä everything seasoningilla!

Everything seasoning

2 rkl seesaminsiemeniä (mustia ja/tai vaaleita)

2 rkl unikonsiemeniä (mustia ja/tai vaaleita)

2-2½ rkl kuivattua sipulia (josta osa voi olla paahdettua valkosipulia*)

n. ½ tl sormisuolaa

2 rkl Earth Control Pinjansiemeniä

2 rkl Earth Control Karpaloita

*paahdettua sipulia löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta paahdettua valkosipulia en ole bongannut juuri muualta kuin aasialaisista marketeista. Valkosipulia voi paahtaa toki myös itse, kunhan varoo polttamasta sitä! Resepti toimii kuitenkin oikein hyvin myös pelkällä paahdetulla sipulilla.

Silppua karpalot sekä kuivattu sipuli tehosekoittimella tai veitsellä hienoksi melko hienoksi rouheeksi. Paahda unikon- seesamin ja pinjansiemenet varovasti tuoksuviksi kuivalla pannulla (ei pakollista mutta paahtaminen tuo makuun lisäulottuvuuksia) ja sekoita ne niiden hieman jäähdyttyä sipuli-karpalorouheeseen.

Mausta seos makusi mukaan suolalla. Itse käytän sormisuolaa, jonka lastuja murennan sormissani pienemmiksi – mikäli käytät hienoa suolaa, kannattaa sitä laittaa vähemmän. Muutenkin kannattaa maistella suolaisuutta ja lisätä sitä tarvittaessa vähän kerrallaan. Itse tykkään itseasiassa jättää seoksen melko vähäsuolaiseksi, koska silloin voin ripotella murua reilummin annoksilleni 😀

Valmis everything seasoning on ihanan pähkinäistä ja umamista ja kiitos karpalolisäyksen, koukuttavan makeansuolaista. Meillä sitä on lykitty niin leivän kuin keitetyn munankin päälle, salaattiin sekä paahdetun parsan kuorrutteeksi vähän tämän reseptin tapaan. Seos säilyy hyvin ilmatiiviissä purkissa useammankin viikon, kunhan säilytät purkin jääkaapissa. Huoneenlämmössä iki-ihanat pinjansiemenet (kuten muutkin siemenet sekä pähkinät) nimittäin pikkuhiljaa ilman kanssa kosketuksissa ollessaan härskiintyvät.

everything seasoning

Cashewtuorejuustoa olen halunnut tehdä siitä asti, kun bongasin Chocochili -blogista reseptin, jossa cashewmassa hapatetaan maitohappobakteereilla. Jokin tuossa hapattamisessa on kuitenkin kuumottanut, sillä käärin hihani ja rohkaisin itseni cashewtuorejuusto -puuhiin vasta nyt.

Epämukavuusalueelle meneminen yleensä kuitenkin kannattaa ja niin tälläkin kerralla! Cashewtuorejuuston hapattaminen ei nimittäin sitten ollutkaan sen kummallisempi juttu kuin massan sekoittaminen (ja sen työnhän teki kone) ja pöydälle jättäminen yön yli. Nyt meillä onkin syöty ensimmäisen tekokerran jälkeen cashewtuorejuustoa kutakuinkin päivittäin 🙂

Cashewtuorejuusto

200 g Earth Control cashewpähkinöitä + reilusti vettä liottamiseen

n. 1 dl vettä

n. ½ tl omenaviinietikkaa / ½-1 tl sitruunamehua

¼-½ tl suolaa

1 maitohappobakteerikapseli

Laita cashewpähkinät runsaaseen veteen likoamaan. Nosta astia jääkaappiin yön yli (liotusaika saisi mieluusti olla ainakin 12 tuntia).

Kaada liotusvesi pois ja huuhtele pähkinät. Soseuta cashewpähkinät, yhden maitohappobakteerikapselin sisältö, sekä sen verran vettä, että saat massan sekoittumaan koneellasi kunnolla niin sileäksi kuin mahdollista. Itselläni ei ole käytössä mitään superkonetta, mutta pieni tehosekoittimen silppuriosani tekee työn noin desin vettä avulla.

Mausta massa suolalla sekä sitruunamehulla tai omenaviinietikalla omaan makuusi sopivan happamaksi. Sekä happamuutta että suolaisuutta voi kukin viilata omaan suuhun sopivaksi, meillä on toimineet hyvin nuo reseptiin laittamani määrät.

Peitä tuorejuusto kevyesti esim. voipaperilla tai kelmulla ja jätä se huoneenlämpöön 12-18 tunniksi. Mitä pidempään cashewtuorejuusto seisoo pöydällä, sen hapatetumpi maku siihen kehittyy. Omasta mielestäni maku on ollut juuri sopiva, kun massa on hapattunut pöydällä 18 tuntia. Siirrä lopuksi hapattunut cashewtuorejuusto jääkaappiin, jossa se säilyy hyvänä vajaan viikon verran. Voit halutessasi maustaa tuorejuuston ennen tarjoilua vielä makuusi sopivalla määrällä esim. ruohosipulisilppua, mustapippuria tai valkosipulia.

cashew tuorejuusto

everything seasoning

Tiesittekö muuten, että Earth Control tekee pitkäaikaista yhteistyötä WWF Suomen kanssa?

Touko-kesäkuussa jokaisesta myydystä Earth Control -tuotteesta lahjoitetaan 10 senttiä WWF Suomen metsiensuojelutyöhön 🙂 Kampanja on käynnissä 1.5.-30.6.2018.

Ps. Lisää Earth Control -reseptiikkaa löydät Earth Controlin Facebookista!

498 views

Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

by Juulia 2 Comments
Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

grilled cheese

Grilled cheese eli paistettu juustoleipä tuskin herättää kovin monessa ensimmäiseksi ajatusta hifistelyruoasta. Minulle on kuitenkin kehittynyt omat erityiset tapani tehdä näitä lohdullisia energiapommeja, enkä malta myöskään olla muokkaamasta perusreseptiäni välillä johonkin vähän kokeellisempiin suuntiin.

Ensinnäkin on sanottava, että näitä grilled cheese -leipiä ei tehdä kiireessä. Mikä tahansa leipä tai juustokaan ei käy, joten ostosreissu vähän parempaan kauppaankin on todennäköisesti edessä, ennen kuin päästään edes alkuun.  Sitten on vielä erilaiset täydellistä lopputulosta valmistelevat työvaiheet, jotka on suoritettava, ennen kuin leipiä pääsee paistamaan … saatikka maistamaan. Niinpä näistä leivistä on tullut meillä hemmotteluruokaa, jota ei ihan milloin tahansa syödäkään!

grilled cheese

Maksimoidakseni herkkuhetken grilled cheese -leipien parissa, käytän laadukkaan, mieluiten juureen leivotun maalaisleivän ja vahvan juuston (vintage cheddar, musta appenzeller ja mustaleima ovat suosikkejani) lisäksi sekä kirkastettua voita (jota tulee leipien ulkopinnoille avittamaan täydellisen ruskistuksen kanssa), että luomuvoita (jolla leipä mehevöitetään sisäpuolelta).

Lisäksi, kun kerran olen jo pienoisella hifistelylinjalla, maustan voin mieluusti jotenkin ja/tai ruskistan sen kevyesti. Vaikka grilled cheese -leivät ovat herkkua yksinkertaisessakin muodossaan, välillä leivän väliin pääsee esim. runsaassa voissa karamellisoitunutta sipulia, paistettuja sieniä, savuista pekonia tai leikkuupinnaltaan ruskistettua endiiviä. Kun kyseessä on kuitenkin juustoleipä, ei lisätäytteitä saa kuitenkaan mielestäni olla liikaa!

Mitä ikinä leivän väliin hyvän juuston lisäksi tuleekin, minusta tärkeää on että juustoa on sopivasti ja että se on haukatessa ihanan pehmeää ja valuvaa. Välillä, jos haluan laittaa juuston sulamiseen heti alusta vähän vauhtia, paistan leivät jo ennen täyttöä siltä puolelta, joka tulee sisäpinnalle. Kuuma leivän pinta antaa varaslähdön juuston sulamiselle tällöin jo täyttövaiheessa.

Paistotekniikkani on mietitty erityisesti juuston läpikotaisen sulamisen lähtökohdista, joten en aina vaivaudu tuota edellä kuvailemaani työvaihetta tekemään. Aloitan nimittäin täytettyjen leipien paistamisen yleensä kylmältä pannulta, ja pannun lämpötila saa muutenkin pysyä melko mietona siihen asti, että juusto lähtee sulamaan leivän sisällä. Lämpöä nostetaan ja leivät paistetaan pinnaltaan kullanrapeiksi vasta paiston lopussa.

Leivän sopiva paistaminen on tärkeää siksi, ettei mikään ole minusta masentavampaa, kuin haukata houkuttelevan oloista grilled cheese -leipää vain todetakseen, että juusto sen sisällä on paikoin vielä kovaa. Oli sitä juustoa siellä leivän sisällä sitten enemmän tai vähemmän, sen on VALUTTAVA! Moni juustoleipä päältä kaunis – sellainen herkullisen mehevän kullanruskea – mutta jos pinta on aikaansaatu liian nopeasti liian kuumalla pannulla, voi olla ettei lämpö ehdi sulattaa juustoa läpikotaisin leivän sisältä. Älä siis koskaan paista täytettyä juustoleipää liian kuumalla pannulla! Leipä ehtii helposti kärähtää ulkopinnalta, ennen kuin sisus on ihanan valuvaa.

Hifistelijän grilled cheese (pinaatilla, cheddarilla, pinjansiemenillä ja misovoilla)

2:lle

4 viipaletta hyvää juureen leivottua maalaisleipää

4 rkl kirkastettua voita

50 g luomuvoita

2 tl vaahterasiirappia

1 tl vaaleaa misotahnaa

2 rkl pinjansiemeniä

n. 100 g vintage cheddaria (esim. Aito Cheddar Vintage tai Originaali *)

muutama kourallinen tuoretta babypinaattia

Sulata luomuvoi pienessä kattilassa ja lisää sekaan pinjansiemenet sekä vaahterasiirappi. Anna voin poreilla hetki, jotta pinjansiemenet saavat aavistuksen väriä ja voi hieman ruskistuu. Ota seos liedeltä ja anna sen vähän jäähtyä. Sekoita jäähtyneeseen mutta vielä juoksevaan voihin lopuksi misotahna.

Huuhdo ja kuivaa pinaatti. Viipaloi cheddar valmiiksi odottamaan leipien täyttämistä.

Levitä ruokalusikallinen kirkastettua voita jokaiselle leipäviipaleelle. Mikäli tahdot vauhdittaa juuston sulamista vielä sen ekstra-askeleen verran, paahda leipiä kuumalla pannulla hetken siltä puolelta, jossa ei ole kirkastettua voita ennen täyttämistä. Jos teet näin, täytä leivät heti pannulta ottamisen jälkeen.

Käännä kirkastetulla voilla sivellyt puolet leivästä vasten työtasoa ja levitä miso-pinjansiemenvoi tyhjille puolille. Päällystä puolet leivistä cheddarista leikatuilla ohuehkoilla paloilla ja babypinaatilla. Lisää pinaatin päälle vielä toinen kerros cheddarviipaleita ja käännä sitten täyttämätön leivänpala misovoipuoli alaspäin koko komeuden kanneksi. Paina leipää varovasti hieman kasaan. Kokoa samoin toinen leipä.

grilled cheese

Paistotekniikka:

Nosta molemmat leivät kylmälle paistinpannulle ja laita levy lämpenemään suht miedolle lämmölle (induktioliedelläni, jonka asteikko on 0-9, käytän tässä hommassa kolmos-nelostasoa). Laita leipien päälle painoksi esim. sopivan kokoinen kattilan kansi tai kuumuutta kestävä lautanen. Kevyt paino auttaa leipää sulautumaan kompaktiksi paketiksi joka ei levähdä haukatessa + lämpö ei karkaa pannulta vaan auttaa leipää lämpenemään myös yläpuolelta.

Paista leipiä näin vajaa kymmenen minuuttia ja käännä leivät sitten varovasti ympäri. Paista leipiä toiselta puolelta vielä toiset kymmenisen minuuttia. Nosta lämpöä lopuksi hieman ja mikäli se on tarpeen, ruskista leipiä kummaltakin puolelta vielä vähän lisää. Lopputulos pitää olla kauniin kullanruskea, pinnalta rapea ja sisältä juustoisen valuva.

Leikkaa leivät puoliksi ja tarjoile kuumina esim. raikkaan craft lagerin kera. Grilled cheese maistuu myös ihanalle erilaisiin sosekeittoihin dipattuna (grilled cheese + tomaatti-mozarellasosekeitto uuh). Näin joulun tienoilla omassa lasissani oli leipää syödessä muuten punaviiniglögiä jäillä. Varsin toimiva kombo!

grilled cheese

Jukolan Juusto Aito Cheddar

Kirjoittelin taannoin Jukolan Juuston cheddareista, joihin tykästyin viime keväisessä olut & cheddar -tastingissä. Jutun kirjoittamisen jälkeen sain ilokseni testiin Jukolalta mahtavan paketin erikoiseriä ja vintage cheddareita, mukaanlukien Aito Cheddar Vintage, törkeän hyvä sahticheddar, ginicheddar sekä ravintola Finnjävelin kanssa yhteistyönä tehdyn täyteläinen ja ihanan kiteinen herkkucheddar.

Finnjävel cheddarin sekä gini- ja sahticheddarit nautin mieluiten juustolautasella kuivahedelmien, pähkinöiden sekä jonkun hyvän hillon kera (korkkasin just tänä syksynä tekemäni brandyllä maustetun pihlajanmarjahillon). Aito Cheddar Vintagen kohtalon sen sijaan tiesin heti sen käteen saatuani … ja se oli tietysti tämä grilled cheese -pläjäys.

jukolan juusto

*) Jukolan Juusto Aito Cheddarit saatu testiin blogin kautta.

498 views

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia 4 Comments
Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

hobbit food

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

mesjuusto

polentaTässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

mesjuusto

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää “lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

paistettu kantarelli

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen

Onko teillä syystraditioita?
186 views