Vihertävät lohilasagnerullat

by Juulia 6 Comments
Vihertävät lohilasagnerullat

Syksyn tullen mulla alkaa lasagnehammasta aina kolottamaan! Kaikenlaiset pataruuat, pitkään hauduteltavat laatikot, keitot ja muhennokset nyt vaan ovat kylmenevässä säässä kovin houkuttelevia.

Tänä vuonna otin varaslähdön syysruokiin jo elokuun lopuilla tekemällä oikein pitkän kaavan mukaisen lihalasagnen. Se maistui syntisen hyvältä tuolloin, kun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vielä fiilistellä kesää, mutta jätin silti seuraavan perinnelasagnen suosiolla syksymmälle. Sen sijaan innostuin väsäilemään jotain lasagnen kaltaista mutta “kevyempää” (haha, eipä tää ole kevyttä nähnytkään) ja kesäisempää satokauden vihreistä herkuista, pavuista ja pinaatista 🙂

Vihreillä pavuilla, pinaatilla, kylmäsavulohella ja ricotalla lastatut ja lopuksi vuohenjuustoisella soossilla sekä mozzarellalla gratinoidut tuorelasagnerullat valmistuvat peruslasagnea nopeammin, mutta korjaavat kuitenkin sen lasagnehampaan kolotuksen, mikäli se alkaisi äkillisesti vaivaamaan.

Vihreät lohilasagnerullat 2-4:lle

Rulliin:

150 g kylmäsavulohta

n. 100 g tuoretta pinaattia

250 g ricottaa

250 g tuorelasagnelevyjä

n. 100 g vihreitä papuja

n. 100 g parmesaania

suolaa, pippuria

Soossiin:

n. 75 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl täysmaitoa

100 g vuohenjuustoa

ripaus muskottipähkinää

1 pallo mozzarellaa

+ 1 dl vettä

Pese ja silppua pinaatinlehdet. Sekoita pinaatti ricottaan, raasta sekaan kourallinen parmesaania ja mausta ripauksella suolaa sekä reilusti vastarouhittua mustapippuria. Pese vihreät pavut ja leikkaa niistä päät irti. Kiehauta ne sitten halutessasi muutaman minuuttia, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta (itse laitan pavut rulliin raakana, sillä pelaan mieluummin varman päälle niin että ne jäävät hieman alikypsiksi kuin höyrystyvät rullien sisällä ylikypsiksi).

Ota yksi lasagnelevy pakkauksesta ja levitä sen toiseen reunaan kukkurallinen lusikallinen pinaatti-ricottaseosta. Aseta seoksen päälle siivu kylmäsavulohta ja viitisen papua. Rullaa levy täytetystä päästä alkaen ja laita rulla uunivuokaan. Toista, kunnes kaikki lasagnelevyt ja täytteet on käytetty. Kaada vuuan pohjalle vielä desi vettä.

Sulata pinnoitetussa kattilassa voi miedolla lämmöllä ja vispaa siihen jauhot. Lisää maito vähän kerrallaan kokoajan vispaten, kunnes seos hieman paksuuntuu. Murusta sekaan vuohenjuusto ja mausta kastike sitten ripauksella suolaa (jos tarpeen juuston jälkeen) sekä muskottipähkinää. Levitä kastike rullien päälle. Revi päällimmäiseksi vielä pallo mozzarellaa ja paista sitten rullia 180 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia keskitasolla, tai kunnes pinta on kevyesti ruskistunut ja kupliva. Anna rullien vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Nämä rullat ovat vihreästä täytteestään huolimatta sen verran tuhtia syötävää, että tarjoilisin ne näin jälkiviisaasti vihreän salaatin kera 🙂

Ps. Kotimaisen pinaatin ja papujen kausi jatkuu vielä hetken, sen loputtua ohjeen voi toki tehdä myös pakastepinaatista ja -pavuista. Muista kuitenkin valuttaa ne sulattamisen jälkeen huolella.

214 views

Supervihreä mehu

by Juulia 2 Comments
Supervihreä mehu

Taannoisen mehupaastoni peruspilari oli vihreä, pääasiassa erilaisista vihanneksista puristettu mehu. Neljänä päivänä siihen kului mm. 3 nippua selleriä, 2 parsakaalia, 2 salaatinkerää, liuta lehtikaalia, ruukullinen persiljaa, muutama kourallinen pinaattia ja nokkosta, 4 kurkku … sekä muutama sitruuna ja vihreä omena.

Join supermehuani päivittäin reilun litran, jonka tueksi puristelin muutamia erilaisia mehuja, kuten punajuuri-vesimelonimehua, inkivääri-kurkuma-porkkanamehua, sekä gazpachon tyyppistä tulista tomaattimehua.

Vihermehun happamuutta on helppo säädellä lisäämällä vihannesten sekaan hieman hedelmää. Koska itse pidän happamista ja suolaisista mauista, minusta tarkoitukseen toimii hyvin hapan vihreä omena. Testattu on myös appelsiini, kiivi sekä ananas  ♥ Pyrin ostamaan mahdollisuuksien mukaan kaiken mehuihin käyttämäni luomuna ja hortoilukauden käydessä kuumana on sekaan tullut heiteltyä myös metsän antimia; nokkosia, voikukkaa, kuusenkerkkiä.

Punajuuri-porkkana-fenkoli, supervihreä, appelsiini-porkkana-inkivääri-kurkuma

Kun latasin kuvan ekasta vihermehustani Instagramiin, sain melko nopeasti hyödyllisen vinkin Powaun Elisolta: varovasti sen pinaatin kanssa! Ilmeisesti suurella määrällä raakaa pinaattia voi olla suorastaan laksatiivinen vaikutus 😀 Kourallinen pinaattia päivän mehussani ei kuitenkaan aiheuttanut ainakaan minulle mitään ikäviä seuraamuksia.

Jotta saisin vihermehusta mahdollisimman suuren hyödyn, sekoitan siihen hieman terveellisiä rasvoja: chiansiemeniä, kookosöljyä tai vaikkapa lorauksen maukasta neitsytoliiviöljyä. Näin myös rasvaliukoiset ravinteet ja vitamiinit imeytyvät, eivätkä vain vesiliukoiset. Raudan imeytymistä tehostaa C-vitamiini, jota saat edellämainittujen hedelmien lisäksi mm. lehti- ja parsakaalista.

Supervihreä mehu n. 1 l

8 sellerin vartta

1 kurkku

puolikas parsakaali

puolikas salaatinkerä

kourallinen huuhdottua pinaattia

4 lehtikaalin lehteä

kourallinen persiljaa

1 sitruuna

2 vihreää omenaa / 2 kypsää kiivihedelmää / puolikas ananas

1 rkl chiansiemeniä/kookosöljyä tms.

(+ puolikas fenkoli, hieman varhaiskaalia, pikkupätkä inkivääriä, vehnänorasta, pestyjä nuoria nokkosia tai vuohenputkia, parsan puisevat tyvet jne.)

Pese ja pilko kaikki raaka-aineet ja kuori sitruuna. Hedelmät omenaa lukuunottamtta kannattaa myös kuoria. Mikäli käytät villiyrttejä, varmista että tunnistat ne oikein!

Mehustaminen kannattaa minusta aloittaa pehmeistä ja mehevistä raaka-aineista kuten hedelmistä, ja edetä sitten pikkuhiljaa kuivempiin ja kuitupitoisempiin lehtikaaleihin ja sellereihin. Valmiin mehun määrä vaihtelee käyttämiesi raaka-aineiden koon ja mehevyyden mukaan.

Puristettua mehua voi säilyttää ilmatiivisti jääkaapissa reilun vuorokauden, mutta mehulingolla tehty mehu kannattaisi juoda mahdollisimman pian. Mitä pidempään mehua säilytät, sitä vähemmän siinä on ravinteita. Niinpä teen mehua kerralla vain päivän tarpeisiin – ja tämä litrahan on siis mehupaastopäivän tarve. Arkiaamuisin puolikas resepti riittää hyvin kahdelle!

3 557 views

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla

by Juulia 4 Comments
Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla
DSC_0461

Kyllä vaan, tässä annoksessa on valkosuklaata!

Olenhan muistanut toitottaa, kuinka paljon rakastan haasteita (olen)? No NYT oli ehkä elämäni hauskin haaste: sain pyynnön kehitellä Fazerin leivontasuklaille luovia käyttötarkoituksia esim. brunssia varten. On ilmeisen selvää, että suklaasta tehdään useimmiten makeaa – eikä se ole haaste eikä mikään. Päätinkin siksi keksiä suklaille ainakin yhden suolaisen käyttötarkoituksen… ja lopultahan niitä tuli keksittyä muutamakin, mutta tämä paahdetun valkosuklaan käyttäminen keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa on ehdoton suosikkini.

DSC_0263

Kokkiohjelmia aktiivisesti seuraavat ovat ehkä nähneet, kuinka valkosuklaata paahdetaan, ja onpa se ainakin minulle tullut ravintolassakin vastaan. Valkosuklaa on sellaisenaan itselleni turhan imelää, mutta paahdettuna sen aromi ja koostumus muuttuu kiinnostavammaksi ja moniulotteisemmaksi. Niinpä lähdin nyt kehittelemään reseptiä paahdetun valkosuklaan ympärille.

20150218_143947

Valkosuklaan paahtaminen on aika helppoa, kunhan valitsee mahdollisimman rasvaisen suklaan – Fasun valkoisen leivontasuklaan rasvaprosentti yltääkin sopivasti yli kolmenkymmenen (mitä tässä tarkoituksessa olisi minimi).

Valkosuklaa paloitellaan leivinpaperille, ja lykätään matalaan lämpöön. Tutkimalla interwebin ihmeellistä maailmaa, löysin ohjeen, jossa käskettiin laittaa suklaa 120 asteeseen 30-60 minuutiksi, ja sekoitella suklaata kymmenen minuutin välein. Kun suklaata sekoittaa paahtumisen aikana, se pysyy sileänä ja paahtuu tasaisesti. Tällä tavoin käsitelty valkosuklaa muuttuu pikkuhiljaa kinuskin väriseksi, ja sen voi antaa jähmettyä takaisin kimpaleeksi tai käyttää sellaisenaan sulana, vaikkapa jäätelön kastikkeena.

Jos suklaan antaa kuitenkin paahtua hieman pidemmälle, se muuttuu rapeaksi ja murumaiseksi. Minä sain tämän aikaan hieman korkeammassa lämmössä (150 astetta), ja aikaa tähän taisi kulua reilu vartti. Tarkkana tosin saa olla, ettei suklaa pääse palamaan! Jäähtynyt valkosuklaa on helppo murentaa, ja se säilyy huoneenlämmössä ilmatiiviissä astiassa viikkotolkulla. Ja kyllä, se sopii VAIKKA MIHIN (testasin murua jopa parsakaalisalaatin kaverina!)

DSC_0376

DSC_0389

valkosuklaa ja keltajuuri ne yhteen soppii

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti valkosuklaamurulla 4:lle

500 g kelta-/raita-/punajuuria

150 g tuoreita vadelmia

4 tuoretta viikunaa

70 g tuoretta babypinaattia

50 g fetajuustoa (mieluusti vuohenmaitoon tehtyä)

4 rkl paahdettua valkosuklaamurua

loraus oliiviöljyä

DSC_0394

kastikkeeseen:

puolet vadelmista

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastajauhettua mustapippuria

20150221_151228

Kastikkeen voi survoa haarukalla, mutta erityisen ihana ja ilmava siitä tulee blenderissä.

Pese ja siisti keltajuuret (leikkaa tyvi siistiksi ja poista vaurioituneet kohdat). Laita keltajuuret öljylorauksen kanssa uunivuokaan, ja paahda 200 asteessa noin tunti, tai kunnes ne ovat kypsiä. Pese viikunat ja pinaatti ja kuivaa ne hellävaroen. Lohko viikunat neljään, ja jaa pinaatti sekä viikunat neljälle lautaselle. Ota puolet vadelmista sivuun, ja survo loput haarukalla. Lisää survokseen oliiviöljy, hunaja, etikka ja sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.

DSC_0432

Vallila Interiorin Cacao Fabrik sopii tänään keittiööni kuin (suklaa)nappi nenään!

Kun juurekset ovat hieman jäähtyneet, voit halutessasi kuoria ne. Minut on kasvatettu kotona syömään juurekset ja perunat kuorineen, joten itse skippaan kuorimiset! Lohko juurekset lautasille. Murustele päälle vuohemaitofeta, pirskottele vadelmakastike ja lisää lopuksi vielä tuoreet vadelmat sekä paahdettu valkosuklaamuru. Ripaus suolaa ja vastarouhittua mustapippuria vielä ja A VOT!!!

DSC_0453

DSC_0442

valkosuklaasalaatti

Salaatti maistui myös viimesunnuntaisella brunssilla. Kuva: Viena / Luukkuja

Yhteistyössä Vallila Interior, Fazer ja Asennemedia

161 views

Lämmittävä kurpitsakeitto

by Juulia 1 Comment
Lämmittävä kurpitsakeitto

20150112_200427

Hinta ihanassa 50-luvun talossa asumiselle: talvisin kämpässäni voi jättää maitopurkin pöydälle eikä se ole moksiskaan.  Kun en ulkopukeutumisessakaan harrasta kerroksia, niin vielä vähemmän kotosalla – mieluiten hilluisin pelkässä jättikoon t-paidassa kesät talvet.

Kovimmilla pakkasilla luita ja ytimiä myöten jäinen olotila hoituu kehittelemälläni minisaunalla. Minisauna vaatii rakennusalustaksi sohvan tai sängyn. Seinät kasataan peitoista ja tyynyistä, ja saunaan kaivaudutaan alasti tietenkin, kuinkas muuten. Kiukaan virkaa toimittaa väsyneenä päivänä suurimmasta omistamastani mukista juotu mausteinen tee, hieman viitseliäämmällä tuulella kaurapuuro, ja erityisen reippaana päivänä mikä tahansa sosekeitto. Myös perunamuusi toimii. Itseasiassa, mikä tahansa paksu lämmin mössö toimii.

Minisaunan ainoa miinus on, että lopulta voi tulla hiki. Ja mikään ei kuulkaas ole kamalampaa, kuin suihkussa käyminen näin talvisin…

20150112_192020

20150112_192200

Lämmittävä myskikurpitsakeitto (reseptin tapainen noin 4:lle)

vegaaninen

6 dl kasvislientä

1 pieni myskikurpitsa (butternut)

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

1 chilipaprika

pätkä inkivääriä

1,5 dl punaisia linssejä

2 dl kookosmaitoa

200 g paseerattua tomaattia

1-2 rkl kookosöljyä

2 rkl juustokuminaa

2 rkl kurkumaa

1 rkl sinapinsiemeniä

1 rkl savupaprikaa

1-2 tl kanelia

1-2 rkl agavesiirappia

(1 rkl tahinia)

suolaa, valko- tai mustapippuria

100 g tuoretta baby-pinaattia

Pese ja halkaise myskikurpitsa pitkittäin. Poista siemenet ja laita se uunipellille tai vuokaan leikkuupinta alaspäin, paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia (kurpitsa on kypsä, kun haarukka uppoaa siihen helposti). Kun kurpitsa on uunissa, voit laittaa keiton tulille: silppua sipuli, inkivääri, valkosipuli ja chili. Kuullota niitä öljyssä ison kattilan pohjalla muutama minuutti, lisää sitten juustokumina, kurkuma ja sinapinsiemenet.

Paista seosta keskilämmöllä muutama minuutti, ja heitä kattilaan kaneli, savupaprika, agavesiirappi, paseerattu tomaatti, (tahini) sekä kasvisliemi. Kun keittopohja kiehuu, voit lisätä sekaan linssit. Punaiset linssit kypsyvät vajaassa vartissa, joten kun linssit tuntuvat pehmeiltä, on kurpitsakin todennäköisesti kypsä.

Lisää kattilaan kookomaito sekä pienemmäksi pilkottu kurpitsa ja soseuta. Jos keitto on liian paksua, ohenna tilkalla vettä. Lämmitä keitto vielä uudelleen, ja tarkista maut – lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja siirappia. Sekoita keittoon viime hetkellä tuore pinaatti ja odota, kunnes se pehmenee kuumassa keitossa.

20150112_192400 20150111_163139

20150112_200432

ps. laiskempi tai kiireisempi pilkkoo kurpitsan kuorineen päivineen suoraan keittoon, kurpitsa kypsyy toki siinäkin. Muutaman sentin kuutioilla ei kypsyminen kestä linssejä kauempaa (ja säästäähän silloin myös sekä energiaa, että ei tarvitse erikseen tiskata uunivuokaakaan). 

843 views