pinaatti arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Punavihreä perunasalaatti & musta valkosipulikastike

by Juulia on June 17, 2018 2 Comments

Heippa! Muistatteko kun hehkutin teille taannoin trendiraaka-ainetta mustaa valkosipulia? Olen laittanut sitä vähän kaikkeen ensimmäisen purkin käsiin saatuani (ja viisi samantien hamstrattuani) ja aika monta mustaa kynttä on naposteltu myös ihan sellaisenaan.

Kuten tuossa hehkuttelujutussani jo mainitsin, musta valkosipuli pääse parhaiten oikeuksiinsa ruuissa, joissa ei ole vahvoja kilpailevia makuja. Perunamuussi tai simppeli pasta on mustalle valkosipulille oivallinen käyttökohde, samoin majoneesi tai vaikkapa hapanleipätaikina … mutta sellaisiapa ei vaan näiden alkukesän seksihelteiden aikana ole tehnyt mieli.

Täällä onkin syöty vallan salaatteja. Niinpä musta valkosipuli päätyi maustamaan dashi-pohjaisen salaatinkastikkeen, jota olen halunnut testata jo pitkään! Salaattiin itseensä tuli, mitäs muuta kuin uusia perunoita ja parsaa… joista pääosin koostuvaa vihreää perunasalaattia on tässä köökissä syöty tänä kesänä tiuhaan tahtiin.

Tällä kertaa tuo köökkimme tämänhetkinen vakioperunasalaatti sai kuitenkin pirteän säväyksen tuoreista mansikoista! Jep, nyt tekeillä ei siis olekaan vihreä perunasalaatti, vaan punavihreä perunasalaatti. (Mikäli joku nyt miettii että onkos tämä salaatti siis jonkinlainen poliittinen kannanotto, niin … ehkä se onkin? Kotimme ei aivan sijoitu Helsingin punavihreän kuplan sisälle maantieteellisesti, mutta arvopohjaltaan kyllä!)

Tämän salaatin dashi-pohjainen kastike on parhaimmillaan, kun teet dashin alusta asti itse. Dashin valmistaminen on harvinaisen helppoa, kunhan vaan etsii käsiinsä siihen tarvittavat raaka-aineet! Ohjeen perusdashille sekä vegaaniselle siitakedashille löydät täältä. Tarvittaessa voit toki käyttää myös dashiliemijauhetta.

Kastike säilyy jääkaapissa nelisen päivää, tosin parhaimmillaan dashi on aina mahdollisimman tuoreelta. Itse käytin punavihreästä perunasalaatista yli jääneen musta valkosipuli & dashi -kastikkeen lehtikaalisalaatin mausteena. Toimi loistavasti!

Musta valkosipuli & dashi -kastike

vegaaninen, mikäli käytät siitakedashia, gluteeniton, kun käytät tamaria

n. 2 dl

1½-2 rkl soijakastiketta / tamaria

¾ dl dashia

n. ¾ dl oliiviöljyä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet, kunnes seos emulsoituu kevyesti. Tarkista kastikkeen suolaisuus ja lisää tarvittaessa soijaa – tarvittavan soijan määrä riippuu aika paljon käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiteetistä. Muista myös, että vaikka kastike maistuisi sellaisenaan hieman liiankin suolaiselta, sen tehtävä on maustaa keko perunoita, parsaa, pinaattia ja mansikoita!

Punavihreä perunasalaatti

2-4:lle

n. 100 g babypinaattia

n. 100 g mansikoita

n. 250 g vihreää parsaa

n. 400 g uusia perunoita

2-3 kevätsipulin vartta

½-¾ dl musta valkosipuli & dashi -kastiketta

vastarouhittua mustapippuria

Pese perunat. Laita perunat kiehumaan ja valmistele salaatin muut osat niiden kypsymistä odotellessa. Pätki parsasta kuiva tyvi irti ja paloittele parsa muutaman sentin pätkiksi. Pese ja kuivaa babypinaatti. Pese mansikat, irroita niistä kannat ja viipaloi ne. Silppua vielä kevätsipuli.

Kun perunat ovat viittä vaille kypsiä, lisää kattilaan parsa. Jatka keittämistä muutama minuutti ja valuta sitten perunat ja parsa huolella. Pilko perunat muutaman sentin lohkoiksi ja lisää ne sekä parsat kuumina noin desiin musta valkosipuli & dashi -kastikketta. Pyörittele salaatti varovaisesti sekaisin ja jätä maustumaan sekä jäähtymään. Kun peruna-parsaseos on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, sekoita siihen suurin osa kevätsipulisilpusta sekä mansikoista.

Annostele lautasille babypinaatti ja sen päälle punavihreä perunasalaatti. Viimeistele annokset lopuilla kevätsipuleilla ja mansikkaviipaleilla sekä vastarouhitulla mustapippurilla.

PS. Punavihreän perunasalaatin voi valmistaa tarvittaessa puoliväliin asti etukäteen, eli laittaa kypsät perunat ja parsat kastikkeeseen sekoitettuna jääkaappiin vaikka jo edellispäivänä. Mansikat sekä babypinaatti kannattaa kuitenkin sekoittaa salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua.

Vihreä valkopapukeitto

by Juulia on March 12, 2018 0 Comments

Vihreä valkopapukeitto (kevätversio = ekstravihreää)

Päivän resepti tänään on sarjassamme maanantairuokaa. Ei tosin sitä, mitä maanantairuualla monesti muulloin tarkoitan – eli jotain hemmottelevaa lohturuokaa jolla pehmentelen klišeisen kärttyisää maanantaimoodiani – vaan hyvää, helppoa ja nopeaa “en oikein jaksais kokata” -ruokaa.

Tämä soppa valmistuu tarvittaessa reilussa vartissa eikä vaadi juuri aivotoimintaa (kunhan nyt pysyy skarppina veitsihommien ajan). Toki en olisi aivan oma itseni, jollei tästäkin pikaruuasta olisi olemassa myös se pidemmän kaavan versio ja lisäksi pari eri variaatiota niin talveen kuin kevääseenkin. Itse keitto on jokaisena versiona minusta hyvää: sellaista arkista perusruokaa joka jotenkin onnistuu olemaan enemmän kuin osiensa summa.

Talviversio on paksua, puuromaista, täyteläistä ja täynnä sattumia.

Kevätversion soseutan sileämmäksi ja ohennan hieman kevyemmäksi.

Pidemmittä puheitta (poikkeuksellisesta minulle, heh), käydäänpä suoraan asiaan! Säilykepapuja käyttämällä valkopapukeitto valmistuu reilussa vartissa, eli se on tarvittaessa todellista pikaruokaa. Mikäli valmistan keiton pidemmän kaavan kautta eli kuivista pavuista, laitan ne likoamaan jo edellisenä päivänä. Yleensä myös liotan ja keitän samalla vaivalla isomman määrän papuja kuin mitä tähän soppaan tarvitsen. Kyllä niille aina käyttöä löytyy!

Vihreä valkopapukeitto

vegaaninen

4:lle

n. 2½ dl kuivia valkopapuja / n. 500 g kypsiä valkopapuja (n. 6 dl = n. 2 purkillista säilykepapuja)

7-9 dl mietoa kasvislientä (*

1 pieni keltasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

200 g parsakaalia

(n. 50-75 g pakastepinaattia / kourallinen tuoretta pinaattia)

(1-2 jauhoista perunaa)

(1- 2 dl kauramaitoa / kaurakermaa)

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl hyvää neitsytoliiviöljyä

*) Kasvisliemen määrä on hyvin liukuva, sillä jos haluat keitosta talviversioni tapaan paksumpaa, tarvitset sitä vähemmän kuin keväiseen ja kepeämpään soppaan. Lisäksi käyttämäni liemen määrään vaikuttaa se, tuleeko soppaan kaurakermaa/-maitoa – esim. tänään ei tullut koska unohdin nämä raaka-aineet kauppaan… Joten: kun soppaa tekee ensimmäistä kertaa, kannattaa laittaa kattilaan ensin vähemmän kasvislientä ja lisätä sitä sitten vaikka lopuksi mahdollisen kaurakerman tms. ja keiton soseuttamisen jälkeen. Näin keitosta ei ainakaan tule liian vetistä!

Mikäli käytät kuivia papuja:

Liota kuivia papuja runsaassa vedessä yön yli (tai hätätapauksessa kuumassa vedessä noin tunti). Valuta liotusvesi pois ja huuhtele pavut. Laita pavut sekä noin 1½ l vettä isoon kattilaan ja keitä, kunnes pavut alkavat olemaan melkein kypsiä (tähän menee noin tunti). Valuta pavuista keitinvesi ja laita ne sitten takaisin kattilaan.

Mikäli käytät säilykepapuja:

Huuhdo ja valuta pavut huolella ja laita ne isoon kattilaan. Siirry sitten suoraan reseptin seuraavaan osaan.

Lisää kattilaan silputtu sipuli, viipaloidut valkosipulit sekä pieniksi paloiksi leikattu parsakaali varsineen. Paksumpaa ja puuromaista talviversiota varten lisään keittoon yleensä vielä 1-2 jauhoista perunaa suurustamaan soppaa. Peitä raaka-aineet miedolla kasvisliemellä ja nosta lämpöä, kunnes keitto kiehuu kevyesti. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä siihen asti, että kaikki raaka-aineet ovat täysin kypsiä ja pehmeitä. Lisää kattilaan vielä pinaatti sekä kauramaito/-kerma, mikäli käytät niitä ja kuumenna keitto vielä kertaalleen kiehumispisteeseen.

Soseuta valkopapukeitto. Itse tykkään jättää varsinkin talviseen tuhtiin versioni hieman sattumia, joten saatan käyttää soseuttamisessa tällöin jopa perunanuijaa sauvasekottimen sijaan. Keitto saa minusta talvisin olla myös jopa puuromaisen paksua, mutta keväämmällä monesti ohennan keittoa tässä vaiheessa vielä pienellä määrällä kasvislientä tai kauramaitoa. Jos ohennat keittoa, kiehauta se vielä kertaalleen. Mausta vihreä valkopapukeitto vielä makusi mukaan suolalla sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Tarjoile keitto maukkaan oliiviöljylorauksen kera.

Ps. Osan parsakaalista voi höyryttää siivilässä kattilan päällä ja lisätä keittoon vasta lautasella.

Perunapasta + #ruokatrendit2018

by Juulia on February 13, 2018 4 Comments

Päivän reseptini ammentaa Etelä-Italialaisesta keittiökulttuurista, tarkemmin ottaen cucina poverasta (jonka voi suomentaa kutakuinkin “köyhäksi keittiöksi”). Cucina povera hyödyntää mitä edullisimmat ja yksinkertaisimmatkin raaka-aineet, kuten perunat, pavut, sisäelimet tai vaikkapa luonnosta kerätyt villivihannekset ja taikoo niistä täyttävän ja maittavan aterian. Cucina poveran kokkailufilosofia juontaa juurensa tietysti siitä, että perhe on ruokittava silloinkin, kun ei ole pennin pyörylää käytettävänä, eikä kaapeistakaan löydy juuri mitään.

Haaveissani matkustan vielä jonain päivänä Italiaan, jotta pääsen maistamaan näitä taikatemppuja autenttisimmillaan ja ehkä osallistumaan jopa jollekin kurssillekin. Minullahan on siihen varaa, kuten on varaa myös syödä ravintolassa, jos en jaksa kokata. Tänään lautasellani on simppeli perunapasta, “pasta e patate”, johon tulee minimissään vain pastaa, perunaa, valkosipulia, sekä parmesaanin kanta (se kova reuna, minkä useimmat ehkä heittävät roskiin), se on erittäin hyvää, se on täyttävää ja se on halpaa. Huomenna meinasin käydä sushilla.

Toki itsekin olen käynyt läpi myös ajanjaksoja, jolloin raha oli vähissä. Opiskeluaikoina tietysti, sekä myös muutama vuosi sitten avioeron jälkeen yksin isosta asuntolainasta suoriutuvana teki tiukkaa. Ei kuitenkaan koskaan niin tiukkaa, että olisin joutunut luopumaan kodistani tai syömään pelkkää makaroonia päivästä toiseen. Jouduin tinkimään monesta, mutten missään nimessä nähnyt nälkää. Tiesittekö, että täällä koti-Suomessakin jopa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen?

Kun nyt fiilistelen “köyhää keittiötä”, kyse on osittain nostalgiasta (kiva vaikkapa syödä pitkästä aikaa sitä linssi-pakastepinaattimössöä, millä elelin vuonna 2005) ja osittain siitä, että myös minun keittiöfilosofiaan kuuluu esim. ruokahävikin vähentäminen, ah niin trendikäs hortoilu sekä kaikkia ruhon osia hyödyntävä “nose to tail” -kokkailu. Ongelmani ruuan suhteen ovat seuraavanlaisia: mitäs sitä tänään söisi? Mitähän mun tekisi mieli? Kokkaanko vai lähdenkö sushille? En jaksa suoriutua kauppaan, joten väännetäänkö siitä mitä kaapista löytyy vai tilataanko pizza? Jep, ei kovin vakavia pulmia nämä.

WTD-blogin Nata haastoi ruokablogaajia osallistumaan tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanjaan. Nata kirjoitti aiheesta loistavan jutun otsikolla “Tässä se on, vuoden suurin ruokatrendi” – todeten jutussa tosin hyvin nopeasti, että vuoden suurin ruokatrendi on se, ettei sitä ole. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen hashtag #ruokatrendit2018 osuukin kaltaiseeni ruokahulluun kovaa ja kolahtaen. Viime vuonna vähintään 30 erilaista tartaria syöneenä ja niihin jo hieman kyllästyneenä (“Tartaria? Graavatulla keltuaisella? Hoh hoijaa…”) minäkin klikkasin Natan jutun auki miettien, että mihinkäs sitä tänä vuonna kyllästyisi. Sen sijaan särvin annoksen karua todellisuutta.

Vuoden trendikkäin vihannes 2018: maissi. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kesästä 2016 lähtien maansa sisällissotaa. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi sitten Ruandan kansanmurhan. Pakolaisasutusalueilla ihmisten ruokavalio koostuu pääosin maissijauhoista tehdystä puurosta 200 gramman päiväannoksina.

Vuoden ajankohtaisin raaka-aine proteiinin lähteenä 2018: papu. Yli miljoona eteläsudanilaista on paennut kotimaansa sisällissotaa Ugandaan, jossa pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu puolittamaan jo kahdesti. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata elämän vähimmäistarpeita. Pakolaisasutusalueilla proteiinin lähteenä käytetään papuja. Pakolaisen saama 80 gramman päiväannos papuja vastaa yhtä desilitraa.

Täällä nykyään ihan mukavasti toimeentulevan ruokahullun ruokablogaajan kuplassa on väännetty viime vuonna maissista niin polentaa, pizzaa kuin maissintähkää neljällä tavallakin. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on taas elänyt pakolaisena jo vuodesta 2016 selviten nälästä päivittäin annoksella, joka sisältää 200 g maissipuuroa sekä 80 g papuja. Epäilen, että pakolaisleirillä kukaan tulee miettineeksi, kuinka monta mustapapubrownieta päivittäisestä annoksesta saisi väännettyä.

Yhteisvastuukeräys on käynnissä parhaillaan. Lahjoittaa voi keräyslippaiden lisäksi myös soittamalla, tekstarilla tai netissä – osallistuminen on siis vain hetken näpyttelyn päässä, joten eiköhän pistetä näpytellen vaikka sen sushilounaan äärellä. Itse aion laskea ravintolakäynteihin ja kahvilakahveihin viikon ajalla keskimäärin uppoavat euroni ja lahjoittaa saman summan keräykseen.

Lisää tietoa lahjoittamisesta voit lukea Yhteisvastuu -sivuilta. Tänä vuonna kerätyt varat ohjataan taisteluun nälänhätää vastaan niin Suomessa, kuin maailman katastrofialueillakin. Avun vie perille ulkomailla Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa.

Perunapasta

2:lle

30 g voita / 2 rkl oliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

300 g kiinteää perunaa

150 g pastaa

n. 7 dl mietoa kasvislientä

n. 50 g parmesaanin kantaa

2-3 rkl raastettua parmesaania

n. 70 g (pakaste)pinaattia / nokkosta

mustapippuria, kuivattua chiliä

(suolaa)

Viipaloi valkosipuli ja laita se hautumaan hyvin miedolle lämmölle voihin/öljyyn (Etelä-Italiassa käytössä olisi tietysti oliiviöljy). Kuori ja kuutioi peruna noin sentin kuutioiksi. Kuori myös parmesaanin kannasta noin milli sitä kaikkein ulointa reunaa ja kuutioi loppu kovasta juustonkannasta muutaman millin kokoiseksi minikuutioksi.

Lisää peruna kattilaan ja pyörittele huolella sekaisin valkosipulirasvassa. Kypsentele perunaa kattilassa miedolla lämmöllä reilu viisi minuuttia ja lisää kattilaan sitten vielä kuutioitu parmesaanin kanta, pasta ja kasvisliemi, sekä muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehumaan ja anna seoksen poreilla sitten keskilämmöllä ilman kantta, kunnes pasta on melkein kypsää. Sekoittele pastaa aina välillä, sillä juustokuutiot tuppaavat muuten takertumaan kattilan pohjaan.

Lisää kattilaan lopuksi (pakaste)pinaatti (tai mikäli vuodenaika sallii, nokkonen) ja jatka keittämistä, kunnes pasta on sopivan al dente ja jäljellä oleva keittoneste on tiivistynyt tärkkelyspitoiseksi ja silkkiseksi liemeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Mausta perunapasta mustapippurilla sekä raastetulla parmesaanilla, ripaus kuivattua chiliäkään ei ole pahitteeksi.

Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

Vege

by Juulia on December 27, 2017 2 Comments

Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

Grilled cheese eli paistettu juustoleipä tuskin herättää kovin monessa ensimmäiseksi ajatusta hifistelyruoasta. Minulle on kuitenkin kehittynyt omat erityiset tapani tehdä näitä lohdullisia energiapommeja, enkä malta myöskään olla muokkaamasta perusreseptiäni välillä johonkin vähän kokeellisempiin suuntiin.

Ensinnäkin on sanottava, että näitä grilled cheese -leipiä ei tehdä kiireessä. Mikä tahansa leipä tai juustokaan ei käy, joten ostosreissu vähän parempaan kauppaankin on todennäköisesti edessä, ennen kuin päästään edes alkuun. Sitten on vielä erilaiset täydellistä lopputulosta valmistelevat työvaiheet, jotka on suoritettava, ennen kuin leipiä pääsee paistamaan … saatikka maistamaan. Niinpä näistä leivistä on tullut meillä hemmotteluruokaa, jota ei ihan milloin tahansa syödäkään!

Maksimoidakseni herkkuhetken grilled cheese -leipien parissa, käytän laadukkaan, mieluiten juureen leivotun maalaisleivän ja vahvan juuston (vintage cheddar, musta appenzeller ja mustaleima ovat suosikkejani) lisäksi sekä kirkastettua voita (jota tulee leipien ulkopinnoille avittamaan täydellisen ruskistuksen kanssa), että luomuvoita (jolla leipä mehevöitetään sisäpuolelta).

Lisäksi, kun kerran olen jo pienoisella hifistelylinjalla, maustan voin mieluusti jotenkin ja/tai ruskistan sen kevyesti. Vaikka grilled cheese -leivät ovat herkkua yksinkertaisessakin muodossaan, välillä leivän väliin pääsee esim. runsaassa voissa karamellisoitunutta sipulia, paistettuja sieniä, savuista pekonia tai leikkuupinnaltaan ruskistettua endiiviä. Kun kyseessä on kuitenkin juustoleipä, ei lisätäytteitä saa kuitenkaan mielestäni olla liikaa!

Mitä ikinä leivän väliin hyvän juuston lisäksi tuleekin, minusta tärkeää on että juustoa on sopivasti ja että se on haukatessa ihanan pehmeää ja valuvaa. Välillä, jos haluan laittaa juuston sulamiseen heti alusta vähän vauhtia, paistan leivät jo ennen täyttöä siltä puolelta, joka tulee sisäpinnalle. Kuuma leivän pinta antaa varaslähdön juuston sulamiselle tällöin jo täyttövaiheessa.

Paistotekniikkani on mietitty erityisesti juuston läpikotaisen sulamisen lähtökohdista, joten en aina vaivaudu tuota edellä kuvailemaani työvaihetta tekemään. Aloitan nimittäin täytettyjen leipien paistamisen yleensä kylmältä pannulta, ja pannun lämpötila saa muutenkin pysyä melko mietona siihen asti, että juusto lähtee sulamaan leivän sisällä. Lämpöä nostetaan ja leivät paistetaan pinnaltaan kullanrapeiksi vasta paiston lopussa.

Leivän sopiva paistaminen on tärkeää siksi, ettei mikään ole minusta masentavampaa, kuin haukata houkuttelevan oloista grilled cheese -leipää vain todetakseen, että juusto sen sisällä on paikoin vielä kovaa. Oli sitä juustoa siellä leivän sisällä sitten enemmän tai vähemmän, sen on VALUTTAVA! Moni juustoleipä päältä kaunis – sellainen herkullisen mehevän kullanruskea – mutta jos pinta on aikaansaatu liian nopeasti liian kuumalla pannulla, voi olla ettei lämpö ehdi sulattaa juustoa läpikotaisin leivän sisältä. Älä siis koskaan paista täytettyä juustoleipää liian kuumalla pannulla! Leipä ehtii helposti kärähtää ulkopinnalta, ennen kuin sisus on ihanan valuvaa.

Hifistelijän grilled cheese (pinaatilla, cheddarilla, pinjansiemenillä ja misovoilla)

2:lle

4 viipaletta hyvää juureen leivottua maalaisleipää

4 rkl kirkastettua voita

50 g luomuvoita

2 tl vaahterasiirappia

1 tl vaaleaa misotahnaa

2 rkl pinjansiemeniä

n. 100 g vintage cheddaria (esim. Aito Cheddar Vintage tai Originaali *)

muutama kourallinen tuoretta babypinaattia

Sulata luomuvoi pienessä kattilassa ja lisää sekaan pinjansiemenet sekä vaahterasiirappi. Anna voin poreilla hetki, jotta pinjansiemenet saavat aavistuksen väriä ja voi hieman ruskistuu. Ota seos liedeltä ja anna sen vähän jäähtyä. Sekoita jäähtyneeseen mutta vielä juoksevaan voihin lopuksi misotahna.

Huuhdo ja kuivaa pinaatti. Viipaloi cheddar valmiiksi odottamaan leipien täyttämistä.

Levitä ruokalusikallinen kirkastettua voita jokaiselle leipäviipaleelle. Mikäli tahdot vauhdittaa juuston sulamista vielä sen ekstra-askeleen verran, paahda leipiä kuumalla pannulla hetken siltä puolelta, jossa ei ole kirkastettua voita ennen täyttämistä. Jos teet näin, täytä leivät heti pannulta ottamisen jälkeen.

Käännä kirkastetulla voilla sivellyt puolet leivästä vasten työtasoa ja levitä miso-pinjansiemenvoi tyhjille puolille. Päällystä puolet leivistä cheddarista leikatuilla ohuehkoilla paloilla ja babypinaatilla. Lisää pinaatin päälle vielä toinen kerros cheddarviipaleita ja käännä sitten täyttämätön leivänpala misovoipuoli alaspäin koko komeuden kanneksi. Paina leipää varovasti hieman kasaan. Kokoa samoin toinen leipä.

Paistotekniikka:

Nosta molemmat leivät kylmälle paistinpannulle ja laita levy lämpenemään suht miedolle lämmölle (induktioliedelläni, jonka asteikko on 0-9, käytän tässä hommassa kolmos-nelostasoa). Laita leipien päälle painoksi esim. sopivan kokoinen kattilan kansi tai kuumuutta kestävä lautanen. Kevyt paino auttaa leipää sulautumaan kompaktiksi paketiksi joka ei levähdä haukatessa + lämpö ei karkaa pannulta vaan auttaa leipää lämpenemään myös yläpuolelta.

Paista leipiä näin vajaa kymmenen minuuttia ja käännä leivät sitten varovasti ympäri. Paista leipiä toiselta puolelta vielä toiset kymmenisen minuuttia. Nosta lämpöä lopuksi hieman ja mikäli se on tarpeen, ruskista leipiä kummaltakin puolelta vielä vähän lisää. Lopputulos pitää olla kauniin kullanruskea, pinnalta rapea ja sisältä juustoisen valuva.

Leikkaa leivät puoliksi ja tarjoile kuumina esim. raikkaan craft lagerin kera. Grilled cheese maistuu myös ihanalle erilaisiin sosekeittoihin dipattuna (grilled cheese + tomaatti-mozarellasosekeitto uuh). Näin joulun tienoilla omassa lasissani oli leipää syödessä muuten punaviiniglögiä jäillä. Varsin toimiva kombo!

Jukolan Juusto Aito Cheddar

Kirjoittelin taannoin Jukolan Juuston cheddareista, joihin tykästyin viime keväisessä olut & cheddar -tastingissä. Jutun kirjoittamisen jälkeen sain ilokseni testiin Jukolalta mahtavan paketin erikoiseriä ja vintage cheddareita, mukaanlukien Aito Cheddar Vintage, törkeän hyvä sahticheddar, ginicheddar sekä ravintola Finnjävelin kanssa yhteistyönä tehdyn täyteläinen ja ihanan kiteinen herkkucheddar.

Finnjävel cheddarin sekä gini- ja sahticheddarit nautin mieluiten juustolautasella kuivahedelmien, pähkinöiden sekä jonkun hyvän hillon kera (korkkasin just tänä syksynä tekemäni brandyllä maustetun pihlajanmarjahillon). Aito Cheddar Vintagen kohtalon sen sijaan tiesin heti sen käteen saatuani … ja se oli tietysti tämä grilled cheese -pläjäys. ♥

*) Jukolan Juusto Aito Cheddarit saatu testiin blogin kautta.