pinaatti arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

Liha

by Juulia on December 26, 2019 1 Comment

Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

Okayu eli suolainen riisipuuro japanilaisittain = puuroriisin uusi elämä

Puuroriisin uusi elämä

Joulu on juhlittu ja joulua edeltävän kiireen jälkeen välipäivien kalenteri ammottaa ihanasti tyhjyyttään. Minulle se tarkoittaa tilaisuuttaa kokkailla kiireettää ja rauhassa niitä vähän pidempiäkin prosesseja: kokkailla lomaruokaa, keitellä liemiä … ja käyttää vaikkapa nuo kaapin perältä löytyneen viimevuotisen puuroriisipussin jämät johonkin järkevään!

Pyrin kovasti siihen, että keittiössäni syntyisi mahdollisimman vähän ruokahävikkiä ja niinpä joulun jälkeen syödään luonnollisesti tähteitä. Välillä sitä joutuu vaan huomaamaan, että niitä löytyy myös kuivakaapista… kuten vaikkapa nyt tuota puuroriisiä. Riisipuuro on minulle sataprosenttisesti joulun juttuja ja kun joulu on ohi, meinaa tuotteen olemassaolo päästä unohtumaan. Harvoin sitä kuitenkaan koko pussia saa kerralla kulumaan, niin on keksittävä ruokia joihin puuroriisiä upottaisi. Tänä vuonna jouluista riisipuuroa ei ole itseasiassa tullut tehtyä ollenkaan, mutta sen sijaan puuroriisistä syntyi suolainen riisipuuro japanilaisittain eli okayu.

Okayu (josta olen muuten kirjoitellut ennenkin) valmistuu yksinkertaisimmillaan vedestä ja puuroutuvasta riisistä ja se eroaa kiinalaisesta, hyvin samankaltaisesta congee -riisipuurosta siinä, että se on paksumpaa. Japanissa riisin ja nesteen suhde on usein 1:5 – 1:7, kun taas Kiinassa jopa 1:12. Itse keitän okayuni veden sijasta mieluiten liemeen ja liemen taas teen mieluiten itse!

Hävikkiluomuliha

Olen ottanut tavakseni “pelastaa” kaupan lihatiskistä viimeinen käyttöpäivä -päiväyksen uhkaamia luomulihapaketteja pakastimeeni. Mieluiten kannan kotiin luomulihaa, jonka voin hyödyntää sekä liemen raaka-aineena että ruokana. Niinpä esim. luomukanan koivet tai siivet ovat tähän mitä oivallisin löytö. Keittelen luisia lihanpaloja sen verran että saan lihan irroitettua niistä talteen, ja jatkan liemen keittelyä sitten vielä pelkkien luiden kera.

Kaiken lihan päätyminen hävikkiin tuntuu tietysti pahalta, mutta vielä enemmän koen surkua siitä, kun luomulihaa menee hävikkiin. Toivoisin luomulihalle menekkiä, kun sitä kerran on tarjolla! Luomulihan löytyminen kaupasta edistää nähdäkseni todennäköisyyttä, että luomua valitaan… ja jos kauppias kokee ettei luomun pitäminen valikoimassa kannata, aika harva asiakas varmaan lähtee etsimään sitä luomulihapakettiaan muualta tai jättää lihan kokonaan ostamatta.

En kuluttajana halua erityisesti tukea lihateollisuutta. Luomutuotantoa sen sijaan tuen mielelläni. En pääsääntöisesti osta lihaa, ellei se ole luomua, riistaa tai pientuottajan tilalta. Suuri lihan kuluttaja en siis selkeästi ole, vaan meillä syödään lihaa ehkä kerran tai kahdesti kuussa. Olenkin mielestäni lähinnä ns. hävikin uhkaavan lihan kuluttaja 😀 Niinpä jos pakastimeeni ei ole eksynyt luomulihaa liemen pohjaksi, en tee lientä – ja jos ei ole lientä, en oikein tee okayuakaan. Niinpä puuroriisi ja laputettu luomuliha kuuluvat mielestäni varsin luontevasti yhteen.

Vegeversio?

Jos haluat tehdä okayun vegeversiona, voit korvata itse keitellyn kanaliemen kahdella litralla mietoa kasvislientä, jonka sekaan heittelet mausteet kiehumaan (paahdettu inkivääri ja valkosipuli, tähtianis, valkopippuri, soija, viismauste, kevätsipuli, sichuanpippuri, chili) ja siivilöit, kun jäljellä on puolisentoista litraa lientä. Tämän jälkeen reseptiä voi jatkaa lisäämällä liemeen riisiä ja haluamansa sattumat. Kasviproteiiniksi tähän sopii kanan sijaan esim. soijasuikaleet (jotka kannattaa liottaa mausteliemessä ennen ruokaan lisäämistä, jotteivät ne ime itseensä liikaa puuron nestettä) tai vaikkapa savutofu.

Joulun jälkeen tein suolaista riisipuuroa myös joulusta ylijääneellä lohella, jonka lisäsin ruuan sekaan vasta ihan lopuksi. Liemenä käytin silloin perinteistä dashia 🙂

Suolainen riisipuuro aka kana okayu

n. 1 kg luomu kanansiipiä tai noin 800g luomu koipireisiä

1 keskikokoinen sipuli

1 porkkana

1 rkl öljyä

3 valkosipulin kynttä

etusormen pituinen pätkä inkivääriä

Liemeen:

3 l vettä

2-3 isoa palaa kombua

4-5 kuivattua siitakesientä

2 tähtianista

n. 10 valkopippuria

2 kevätsipulin vihreät osat

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

3 rkl soijakastiketta

1-3 pientä kuivattua chiliä (riippuen tulisuudesta ja sen tarpeesta)

Lisäksi:

n. 2 dl puuroriisiä

200 g herkkusieniä

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

2 kevätsipulin vaaleaa osaa

100 g baby pinaattia

1 porkkana

Aloita paahtamalla kana:

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita grillivastukset päälle. Laita uunivuokaan kana. Leikkaa porkkana kahtia ja halkaise molemmat pätkät pitkittäin. Viipaloi inkivääri pitkittäin muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Sipuleita ei tarvitse kuoria. Leikkaa sipuli neljänneksiksi ja murskaa valkosipulinkynnet. Lisää uunivuokaan sipulit, inkivääri ja porkkana ja paahda uunin ylätasolla noin 15 min. Lisää vuokaan sitten valkosipulin kynnet ja jatka paahtamista, kunnes sekä kana että vihannekset ovat saaneet reippaasti väriä. Kaiken kaikkiaan tähän menee noin puoli tuntia.

Laita liemi tulille:

Laita kaikki liemen ainekset isoon kattilaan. Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä hitaasti kiehumispisteeseen sen aikaa kun kana ja vihannakset ruskistuvat uunissa. Kiirettä ei ole – itse lämmitän kattilaa miedolla lämmöllä ja nostan lämpöä kiehumispisteeseen vasta, kun uunissa alkaa olla valmista. Kun liemi saavuttaa kiehumispisteen, poista kombu. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan kana sekä paahtuneet vihannekset. Peitä kannella ja jätä muhimaan juuri ja juuri poreillen. Älä sammuta uunia, äläkä pese pannua.

Muut valmistelut:

Sillävälin kun liemi pulputtelee menemään, kuutioi yksi sipuli, kolme valkosipulin kynttä ja herkkusienet ja laita ne uunivuokaan. Pyörittele ne huolella vuoan pohjalle jääneessä rasvassa (lisää loraus öljyä mikäli se on tarpeen) ja lykkää sieni-sipuliseos uuniin paahtumaan. Ruskista kymmenisen minuuttia muutaman kertaa sekoitellen. Kaavi sienet pannusta pieneen kulhoon odottelemaan. Lisää pannuun loraus kuivaa sherryä tai ihan vain vettä ja kaaputtele kaikki uunivuoan pohjalle tarttuneet maut nesteen sekaan. Kippaa tämä neste vielä kattilaan tehostamaan makuja 🙂

Kun liemi on porissut puolisen tuntia, nostele kananpalat samaiseen uunivuokaan. Anna palojen jäähtyä sen verran, että saat riivittyä lihan irti luista. (Jos käytän koipireisiä, irroitan nahan tässä vaiheessa erilleen ja säästän sen paistettavaksi rapsakaksi herkuksi annoksen päälle aivan lopuksi.) Nostele luut takaisin liemikattilaan ja jatka liemen keittelyä kevyesti poreillen raollaan olevan kannen alla vielä noin tunti, tai kunnes lientä on jäljellä enää puolet alkuperäisestä määrästä, eli noin puolitoista litraa.

Okayun keittely:

Siivilöi liemi ja tarkista suola, lisää tarvittaessa hieman soijaa. Laita liemi takaisin kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Huuhtele sushi- tai puuroriisi siivilässä kunnes vesi joka riisistä valuu on kirkasta ja kippaa riisi sitten kattilaan. Anna kiehua reippaasti poreillen viitisen minuuttia. Kun liemi kiehuu voimalla, riisi pyörii ja iskeytyy kattilan reunoihin ja pohjaan ja näin siitä irtoava tärkkelys sakeuttaa lientä. Viiden minuutin jälkeen laske lämpötilaa ja kippaa kattilaan yksi kuutoitu porkkana, kypsä sieni-sipuliseos sekä riivitty kana. Jatka keittelyä kunnes riisi on kypsää ja ruoka puuromaista.

Viimeistele suolainen riisipuuro kahden kevätsipulin silputulla vaalealla osalla (jotka jäivät yli kun liemeen käytettiin vihreät osat) ja babypinaatilla. Minusta riittää, että pinaatin ja kevätsipulin sekoittaa kattilaan juuri ennen tarjoilua, varsinaista kypsennystä nämä vihannekset eivät tarvitse.

Tarjoile suolainen riisipuuro kulhoista. Pinnalle voi lorauttaa hieman paahteista seesamiöljyä tai silputa lisää kevätsipulia tai hieman tuoretta chiliä. Kuvan okayu on viimeistelty lootuksenjuurisipseillä 🙂

Vihreä artisokkapasta

Vege

by Juulia on October 1, 2019 0 Comments

Vihreä artisokkapasta

Latva-artisokka

Latva-artisokka, siinä vasta vihannes! Kaunis ja kiehtova, artisokka on herkku, josta haaveilin jo lapsena keittokirjoja lueskellessani. Ensimmäisen ihka oikean artisokan söin kuitenkin vasta parikymppisenä kun vihdoin sellaisen sain käsiini. Harvinaisena herkkuna latva-artisokka on viime vuosiin asti pitkälti myös pysynyt, kun pitkään sitä sai vain tuontitavarana ja hintakin oli ainakin opiskelijakukkarolle aikoinaan aika suolainen. Kotimaisen artisokan saavuttua markkinoille olenkin ahminut artisokkaa sen satokautena aina runsaasti. Kun sitä kerran on tuoreena lähiruokana tarjolla, niin minähän kyllä syön!

Artisokkaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka painavalta latva-artisokka tuntuu kokoonsa nähden. Suomut olisi hyvä olla suht supussa ja muutenkin artisokka saisi olla pehmeän joustava, ei kuivakka ja kova. Kotimaisen artisokan kausi kestää elokuusta-lokakuulle, eurooppalaista tuontiartisokkaa saa taas keväällä huhti-toukokuussa.

Täysikokoisia artisokkia tykkään valmistaa perinteiseen tapaan vinegrettiin tai voisulaan dipattavaksi, mutta täytetty latva-artisokka on myös hauska tapa tarjota tätä herkkua. Pieniä baby artisokkia voi keittämisen lisäksi tietysti marinoida itse, sekä paistaa rapeaksi. Mutta oli valmistustapa mikä tahansa, nyt on se hetki, kun artisokkaa pitää syödä: kauden viimeisiä viedään!

Pienikokoinen latva-artisokka on siitä mahtava, että sen käsittely on täysikasvuista helpompi ja nopeampi operaatio, kun lehdet ovat vielä pehmeitä eikä sisukseen ole vielä kehittynyt karvaista ydintä. Tärkeää kuitenkin on saada poistettua artisokasta kaikki kova ja kuiva ja niinpä artisokkia trimmatessa kannattaa minusta leikata aina ihan vähän enemmän kuin tarpeelliselta tuntuu. Mieluummin niin päin, kuin puisevia paloja pastan seassa mukeltaen 😀

Vihreä artisokkapasta

2:lle

n. 400g pientä latva-artisokkaa (n. 150-200 g perattuna)

1 reilun kokoinen sitruuna

100g tuoretta lehtipinaattia

100g creme fraîchea

1 valkosipulin kynsi

puolen sitruunan mehu

1-2 tl tuoretta rosmariinia

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 1 dl parmesaaniraastetta

250g tuorepastaa

Valmistele ensin artisokat: halkaise sitruuna ja purista puolikkaan mehu vedellä täytettyyn astiaan. Säästä toinen puolikas myöhemmäksi. Irroita artisokkien uloimmat lehdet, kuori kuorimaveitsellä varren kuiva pinta pois. Leikkaa varresta kuivan tuntuiset osat kokonaan pois. Leikkaa sitten artisokista kuivat ja kovat lehtien kärjet pois, eli poista noin puolet artisokan kärjestä. Halkaise artisokat ja hiero leikkuupintoja aiemmin käyttämäsi puristetun sitruunan puolikkaalla heti leikkaamisen jälkeen. Nosta artisokat sitruunaveteen sitä mukaan kun leikkaat niitä.

Kun kaikki artisokat on käsitelty, kaada sitrusvesi artisokkineen isoon kattilaan ja laita kattila liedelle. Jotta artisokat pysyvät pinnan alla, leikkaa voipaperista juuri kattilaan sopiva ympyrä, jonka keskelle kannattaa leikata vielä pieni reikä höyryä varten. Keitä artisokkia koosta riippuen noin 10 minuuttia tai kunnes haarukka uppoaa artisokkaan enemmittä vastuksitta. Valuta ja jätä odottamaan.

Kun latva-artisokka on hieman jäähtynyt, leikkaa puolikkaat kahteen-kolmeen palaan. Ruodi pinaatti ja ryöppää sitä kiehuvassa vedessä minuutin verran. Jäähdytä heti kylmässä vedessä ja purista pinaatti kuivaksi. Soseuta puolet artisokasta, pinaatti, creme fraiche, puolen sitruunan mehu, rosmariini sekä hienolla terällä raastettu valkosipuli. Mausta makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Keitä pasta suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi – tuorepastaa käyttäessä tähän menee 2-3 minuuttia. Sekoita pastaan kastike sekä puolet parmesaanista ja annostele artisokkapasta lautasille. Lisää päälle vielä loput artisokan palaset ja loppu parmesaani. Tarjoile heti!

Ps! Jos artisokkakausi ja artisokkapasta eivät osu samaan aikaikkunaan, ohjeen voi toteuttaa veteen säilötyllä latva-artisokalla. Silloin suosittelen kiehauttamaan säilykeartisokan runsaassa vedessä muutaman minuutin ajan, jotta maku on hieman pehmeämpi.

Metsäinen saag paneer aka kaurapala-nokkosmuhennos villiyrteillä

by Juulia on May 23, 2019 3 Comments

Vegaaninen saag paneer nokkosilla, litulaukalla, ketunleivillä ja kaurapalalla

Villiyrttikausi

Se on taas se aika vuodesta, kun osa viikon ruokalistasta löytyy ruokakaupan sijaan metsästä! Olen opetellut viime vuosina hyödyntämään villiyrttejä ja villivihanneksia enenevässä määrin. Vaikken mikään himohortoilija olekaan, meillä syödään keväällä ja kesällä villiyrttejä ja -vihanneksia melko usein. Asumme metsän reunassa joten kotoa ei ole pitkäkään matka alueille, joilta uskallan keräillä syötävää nokkosista litulaukkaan, kuusenkerkistä suolaheinään, jauhosavikasta pihasaunioon ja jo lapsuudesta rakkaisiin ketunleipiin.

Tähänastiset villiruokareseptini löydät sivupalkista, kategoriasta villiruoka. Omia lemppareitani eri kokeiluistani ovat tänä vuodenaikana seuraavat reseptit:

Kun kesä etenee pidemmälle, yritän saada käsiini jauhosavikkaa ja pihasaunioita. Molempia kasvaa isäni kotitalolla pohjanmaalla ihan pihapiirissä, mutta täällä Helsingissä en ole millään meinannut löytää kumpaakaan paikoilta, josta niitä syötäväksi uskaltaisin kerätä.

Kuukauden ruokahaaste: nokkonen

Eniten metsän antimista kulutan litulaukkaa ja nokkosta yksinkertaisesti siksi, että niitä löydän vaivattomimmin aivan kodin nurkilta. Blogikollegoideni Hannan (Hannan Soppa) ja Hannelen (Kokit ja Potit) alkuvuodesta herättelemä #kuukaudenruokahaaste on ollut mukava tapa haastaa itseä miettimään reseptiikkaa milloin mistäkin, mutta tässä kuussa se onkin ollut erityisen mieluista, teema kun on toukokuussa nokkonen!

Käytän nokkosta hyvin pitkälti pinaatin tapaan: esim. letuissa, munakkaissa ja keitossa, mutta tuppaan laittamaan nokkosta tuoreeltaan myös vihermehuihin ja -smoothiehin. Käsittelen nokkosen niin, että laitan sen siivilään ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Heti perään valutan jääkylmää vettä ja puristan nokkosmassan kuivaksi. Näin käsiteltyä nokkosta voi sitten halutessaan säilöä vaikka pinaatin tapaan pakastamalla 🙂

Saag paneer

Tällä kertaa nokkosista syntyi eräänlainen saag paneer. Palak paneer -nimelläkin tunnettu Intian niemimaalta kotoisin oleva ruoka sisältää yleensä paneerjuustoa ja pinaattia kermaisessa ja mausteisessa kastikkeessa. Saag paneer ja palak paneer -reseptejä on netti pullollaan ja vaikuttaakin siltä, että versioita on yhtä paljon kuin kokkaajiakin. Palak tarkoittaa pinaattia, joten kun kyse on palak paneerista kastike tehdään tietysti pinaatista. Saag paneer voi sisältää sen sijaan muitakin vihreitä lehtivihanneksia (saag), mikä tässä keittiössä tarkoittaa tänään tietysti nokkosia!

Koska en ole vielä Intian suunnalla matkaillut, en autenttista saag tai palak paneeria ole sen kotimaassa koskaan maistanut. Helsingin nepalilaisten ravintoloiden versiot toki ovat tulleet hyvinkin tutuiksi 🙂 Saag paneer -reseptien eroavaisuuksista löytyy kiinnostava artikkeli täältä, mikäli olet laillani utelias aiheesta.

Oma saag paneer -versioni on tällä kertaa vegaaninen ja se sisältää nokkosten lisäksi pinaattia, kaurakermaa, kookoskermaa, mausteita sekä paneerjuuston sijaan kaurapalaa, johon olen kovasti tykästynyt. Lisäksi viimeistelin annokset ihanan kirpeällä ketunleivällä ja valkosipuliaromisilla litulaukan kukilla, joita metsä on juuri nyt pullollaan ♥

Kaurapala saag paneer nokkosilla ja villiyrteillä

2:lle

Vegaaninen

160 g kaurapalaa

250 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta ja pinaattia (tai pakastepinaattia)*

2 dl kaurakermaa

1½ dl kookoskermaa

1 keltasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

peukalon kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl miedon makuista seesamiöljyä

1 iso kypsä tomaatti

1 tuore chili (vahvuuden saat ihan itse valita 😀 )

n. 1 rkl garam masalaa

1 tl juustokuminaa

½-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

Litulaukan lehtiä ja kukkia

Ketunleivän lehtiä ja kukkia

Riisiä ja/tai naanleipää

* Itse tykkään laittaa pinaattia noin kaksi kolmasosaa, nokkosta kolmasosan. Nokkosille riittää omasta mielestäni hyvin nopea 30 sekunnin kuuma kylpy ja nopea jäähdytys ennen jatkokäsittelyä. Mikäli käytät tuorepinaattia, tarvitset paksua ja rotevaa “aikuista pinaattia”, babypinaatti ei tähän ruokaan oikein toimi. Paras maku tulee ehdottomasti tuoreella pinaatilla mutta sitä tietysti tarvitaan tähän ruokaan aika huima määrä, niinpä itsekin yleensä kallistun laadukkaan pakastepinaatin puoleen.

Ohje:

Kuutioi kaurapala ja paista siihen 1 rkl öljyssä pannulla ruskea pinta. Siirrä kaurapala sivuun odottamaan. Laita lisukeriisi kiehumaan.

Soseuta ryöpätyt ja kuivaksi puristetut nokkoset ja pinaatti kaura- ja kookoskerman kanssa niin sileäksi kuin tahdot. Itse tykkään jättää kastikkeeseen rakennetta. Kuutioi tomaatti ja sipuli, silppua chili ja raasta valkosipuli sekä kuorittu inkivääri. Lisää pannulle 1-2 rkl öljyä ja kuullota sipulia kunnes se pehmenee. Lisää pannulle sitten chili, valkosipuli, tomaatti ja inkivääri. Jatka paistamista muutama minuutti jotta valkosipuli kypsyy. Lisää pannulle vielä garam masala ja juustokumina. Pyörittele mausteet huolella seokseen ja jatka paistamista hetki, tai kunnes seos on tuoksuvaa.

Mikäli haluat sileää saag paneeria, soseuta sipuliseos pinaatti-nokkoskerman sekaan. Muussa tapauksessa voit lisätä pinaatti-nokkoskerman suoraan pannulle. Kiehauta kastiketta muutama minuutti pohjia myöten sekoitellen. Mausta kastike suolalla ja lisää pannulle sitten kaurapalat lämpenemään.

Tarjoile saag paneer riisin ja/tai naanleivän kera ja viimeistele annokset ketunleivän lehdillä ja kukilla sekä litulaukan kukilla.

Ps! Muistathan kerätä vain kasveja, jotka varmasti tunnistat ja vain puhtailta paikoilta. Tiettyjen kasvien keräämiseen tarvitset myös maanomistajan luvan. Tietoa hortoilusta löydät esim. Hortoilu.fi -sivustolta. Tunnistamiseen apua saa esim. Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovelluksesta.

Villi ja vihreä parsahummus

by Juulia on May 15, 2019 2 Comments

Parsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.