Perunapasta + #ruokatrendit2018

Perunapasta + #ruokatrendit2018

perunapasta

Päivän reseptini ammentaa Etelä-Italialaisesta keittiökulttuurista, tarkemmin ottaen cucina poverasta (jonka voi suomentaa kutakuinkin “köyhäksi keittiöksi”). Cucina povera hyödyntää mitä edullisimmat ja yksinkertaisimmatkin raaka-aineet, kuten perunat, pavut, sisäelimet tai vaikkapa luonnosta kerätyt villivihannekset ja taikoo niistä täyttävän ja maittavan aterian. Cucina poveran kokkailufilosofia juontaa juurensa tietysti siitä, että perhe on ruokittava silloinkin, kun ei ole pennin pyörylää käytettävänä, eikä kaapeistakaan löydy juuri mitään.

Haaveissani matkustan vielä jonain päivänä Italiaan, jotta pääsen maistamaan näitä taikatemppuja autenttisimmillaan ja ehkä osallistumaan jopa jollekin kurssillekin. Minullahan on siihen varaa, kuten on varaa myös syödä ravintolassa, jos en jaksa kokata. Tänään lautasellani on simppeli perunapasta, “pasta e patate”, johon tulee minimissään vain pastaa, perunaa, valkosipulia, sekä parmesaanin kanta (se kova reuna, minkä useimmat ehkä heittävät roskiin), se on erittäin hyvää, se on täyttävää ja se on halpaa. Huomenna meinasin käydä sushilla.

perunapasta

Toki itsekin olen käynyt läpi myös ajanjaksoja, jolloin raha oli vähissä. Opiskeluaikoina tietysti, sekä myös muutama vuosi sitten avioeron jälkeen yksin isosta asuntolainasta suoriutuvana teki tiukkaa. Ei kuitenkaan koskaan niin tiukkaa, että olisin joutunut luopumaan kodistani tai syömään pelkkää makaroonia päivästä toiseen. Jouduin tinkimään monesta, mutten missään nimessä nähnyt nälkää. Tiesittekö, että täällä koti-Suomessakin jopa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen?

Kun nyt fiilistelen “köyhää keittiötä”, kyse on osittain nostalgiasta (kiva vaikkapa syödä pitkästä aikaa sitä linssi-pakastepinaattimössöä, millä elelin vuonna 2005) ja osittain siitä, että myös minun keittiöfilosofiaan kuuluu esim. ruokahävikin vähentäminen, ah niin trendikäs hortoilu sekä kaikkia ruhon osia hyödyntävä “nose to tail” -kokkailu. Ongelmani ruuan suhteen ovat seuraavanlaisia: mitäs sitä tänään söisi? Mitähän mun tekisi mieli? Kokkaanko vai lähdenkö sushille? En jaksa suoriutua kauppaan, joten väännetäänkö  siitä mitä kaapista löytyy vai tilataanko pizza? Jep, ei kovin vakavia pulmia nämä.

WTD-blogin Nata haastoi ruokablogaajia osallistumaan tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanjaan. Nata kirjoitti aiheesta loistavan jutun otsikolla “Tässä se on, vuoden suurin ruokatrendi” – todeten jutussa tosin hyvin nopeasti, että vuoden suurin ruokatrendi on se, ettei sitä ole. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen hashtag #ruokatrendit2018 osuukin kaltaiseeni ruokahulluun kovaa ja kolahtaen. Viime vuonna vähintään 30 erilaista tartaria syöneenä ja niihin jo hieman kyllästyneenä (“Tartaria? Graavatulla keltuaisella? Hoh hoijaa…”) minäkin klikkasin Natan jutun auki miettien, että mihinkäs sitä tänä vuonna kyllästyisi. Sen sijaan särvin annoksen karua todellisuutta.

vuoden trendikkäin vihannesVuoden trendikkäin vihannes 2018: maissi. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kesästä 2016 lähtien maansa sisällissotaa. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi sitten Ruandan kansanmurhan. Pakolaisasutusalueilla ihmisten ruokavalio koostuu pääosin maissijauhoista tehdystä puurosta 200 gramman päiväannoksina.

ajankohtaisin raaka-aineVuoden ajankohtaisin raaka-aine proteiinin lähteenä 2018: papu. Yli miljoona eteläsudanilaista on paennut kotimaansa sisällissotaa Ugandaan, jossa pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu puolittamaan jo kahdesti. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata elämän vähimmäistarpeita. Pakolaisasutusalueilla proteiinin lähteenä käytetään papuja. Pakolaisen saama 80 gramman päiväannos papuja vastaa yhtä desilitraa.

Täällä nykyään ihan mukavasti toimeentulevan ruokahullun ruokablogaajan kuplassa on väännetty viime vuonna maissista niin polentaa, pizzaa kuin maissintähkää neljällä tavallakin. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on taas elänyt pakolaisena jo vuodesta 2016 selviten nälästä päivittäin annoksella, joka sisältää 200 g maissipuuroa sekä 80 g papuja. Epäilen, että pakolaisleirillä kukaan tulee miettineeksi, kuinka monta mustapapubrownieta päivittäisestä annoksesta saisi väännettyä.

Yhteisvastuukeräys on käynnissä parhaillaan. Lahjoittaa voi keräyslippaiden lisäksi myös soittamalla, tekstarilla tai netissä – osallistuminen on siis vain hetken näpyttelyn päässä, joten eiköhän pistetä näpytellen vaikka sen sushilounaan äärellä. Itse aion laskea ravintolakäynteihin ja kahvilakahveihin viikon ajalla keskimäärin uppoavat euroni ja lahjoittaa saman summan keräykseen.

Lisää tietoa lahjoittamisesta voit lukea Yhteisvastuu -sivuilta. Tänä vuonna kerätyt varat ohjataan taisteluun nälänhätää vastaan niin Suomessa, kuin maailman katastrofialueillakin. Avun vie perille ulkomailla  Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa.

Perunapasta

2:lle

30 g voita / 2 rkl oliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

300 g kiinteää perunaa

150 g pastaa

n. 7 dl mietoa kasvislientä

n. 50 g parmesaanin kantaa

2-3 rkl raastettua parmesaania

n. 70 g (pakaste)pinaattia / nokkosta

mustapippuria, kuivattua chiliä

(suolaa)

Viipaloi valkosipuli ja laita se hautumaan hyvin miedolle lämmölle voihin/öljyyn (Etelä-Italiassa käytössä olisi tietysti oliiviöljy). Kuori ja kuutioi peruna noin sentin kuutioiksi. Kuori myös parmesaanin kannasta noin milli sitä kaikkein ulointa reunaa ja kuutioi loppu kovasta juustonkannasta muutaman millin kokoiseksi minikuutioksi.

Lisää peruna kattilaan ja pyörittele huolella sekaisin valkosipulirasvassa. Kypsentele perunaa kattilassa miedolla lämmöllä reilu viisi minuuttia ja lisää kattilaan sitten vielä kuutioitu parmesaanin kanta, pasta ja kasvisliemi, sekä muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehumaan ja anna seoksen poreilla sitten keskilämmöllä ilman kantta, kunnes pasta on melkein kypsää. Sekoittele pastaa aina välillä, sillä juustokuutiot tuppaavat muuten takertumaan kattilan pohjaan.

Lisää kattilaan lopuksi (pakaste)pinaatti (tai mikäli vuodenaika sallii, nokkonen) ja jatka keittämistä, kunnes pasta on sopivan al dente ja jäljellä oleva keittoneste on tiivistynyt tärkkelyspitoiseksi ja silkkiseksi liemeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Mausta perunapasta mustapippurilla sekä raastetulla parmesaanilla, ripaus kuivattua chiliäkään ei ole pahitteeksi.

pasta e patate

1 495 views

Nopea mustapapukeitto

Nopea mustapapukeitto

mustapapukeittoMustapapukeitto: täydellistä arkiruokaa

Täällä on syöty viime viikkoina poikkeuksellisen paljon papuja. Oikeastaan samantien kun duuniarki alkoi joululoman jälkeen, ilmestyi ruokalistalle papukeitto – sitä kun voi tehdä kerralla helposti isommankin määrän ja syödä soppaa useampana päivänä.

Erilaiset papuruuat ovat minulle rakkaita, sillä pavut liittyvät vahvasti kotikotiin. Äiti tykkäsi liotella soijapapuja (muistaakseni ne olivat tosiaan aina soijapapuja) ja keittää niitä ihan vain sipulilla, porkkanalla, laakerilla ja pippurilla maustetussa vedessä. Jääkaapissa pönöttikin siksi papukattila säännöllisen epäsäännöllisesti ja vaikka soijapavut olivat teinille alkuun ehkä hieman haastavan makuisia, niihin tuli yllättävän nopeasti himo.

Sittemmin muutettuani omilleni otin tavakseni keitellä koti-ikävissäni soijapapuja samalla tavalla kuin äiti. Myöhemmin kuvaan astuivat kaikki muutkin pavut mitä käsiini sain: ruskeat ja valkoiset, kidneypavut, mustapavut, mustasilmäpavut, voipavut…

amaryllis

mustapapukeitto

Opin toissasyksynä, että papujen liotusveteen kannattaa laittaa pala kombulevää sekä keittääkin pavut kombun kanssa – näin papujen kaasuttava sivuvaikutus vähenee ja tuleepahan siitä kombusta myös makua keitinliemeen. Tätä vinkkiä jaan mieluusti eteenpäin ihan kaikille kaasuherkille papufaneille, jos ette tästä kikasta vielä ole kuulleet!

Tämä nopea mustapapukeitto valmistuu kypsistä mustapavuista, jotka voi halutessaan ostaa purkissa tai keittää itse. Itse tapaan liottaa ison määrän papuja kerrallaan (yön yli runsaassa vedessä kombun kanssa). Teen siis kerralla yleensä niin ison määrän, että kypsiä papuja voi halutessaan pakastaa tai sitten pistää ihan vain jääkaappin odottelemaan käyttöä (just niin kuin äiti aikoinaan teki). Pakastimessani on ollut viime aikoina papujen lisäksi runsain mitoin umamirikasta itse keiteltyä kasvislientä, jota olen myös käyttänyt näihin papukeittoihini.

Toisin sanoen: kiitos pakastimen aarteiden, tämä ateria valmistuu kumoamalla muutama purkki pakastimesta kattilaan ja heittämällä sekaan hieman mausteita ja juureksia. Sitten vaan keitellään ja soseutellaan ja simsalabim, ruoka on valmis. Täydellistä arkiruokaa!

Nopea mustapapukeitto

2:lle

vegaaninen

n. 2 dl kypsiä mustapapuja

3 valkosipulin kynttä

1 iso jauhoinen peruna

6 dl kasvislientä

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterin siemeniä

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl kaurafraichea/kaurakermaa

Kuori ja lohko peruna ja viipaloi valkosipulin kynnet. Murskaa korianterin siemenet. Laita kattilaan kasvisliemi, peruna, valkosipuli, mausteet sekä mustapavut. Keitä, kunnes peruna on kypsää. Soseuta keitto ja lisää siihen puolisen desiä kaurafraichea. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa ja/tai pippuria.

Tarjoile mustapapukeitto sellaisenaan tai pyöräytä lautasella vielä hieman kaurakermaa.

mustapapukeitto

Bongasin mustapapukeiton kuvauspäivänä Alkosta ihanan biodynaamisen oranssin luomuviinin Itävaltalaiselta Meinklangilta (jonka Grüner Veltliner on ollut jo pitkään yksi vakio-ostoksistani), enkä malttanut olla korkkaamatta löytöäni heti. Meinklang Graupert 2015 valmistetaan grauburgunder -rypäleistä ja se vastaa tyyliltään juuri sellaista oranssia viiniä, joihin olen eniten heikkona. Tuoksu on todella aromikas ja maku hapokas, sitruksinen ja parfyymisen kukkea. Löytyypä siitä myös aprikoosia ja persikkaakin.

Kuorikontaktia tämä viini on saanut 11 päivää, joten siitä löytyy sopivasti runsautta ja kevyttä tanniinisuutta myös hieman runsaammillekin ruuille.  “Graupert” tarkoittaa paikallismurteella “hoitamaton, huolittelematon, rähjäinen henkilö”, mutta tämä viini on kyllä kaikkea muuta! Nimi taitaakin viitata valmiin viinin sijasta viiniköynnöksiin, jotka saavat Meinklangin tilalla kasvaa melkoisen villeinä.

meinklang graupert

Itse rakasta juoda tällaisia herkkuviinejä ihan sellaisenaan. Viiniä ei siis oltu suoranaisesti valittu tämän keiton kaveriksi, mutta eipä tämä yhdistelmä mikään katastrofikaan ollut! Graupert on viiniksi hieman tyyriimmästä päästä (26,90€), mutta mikäli on laillani hurahtanut oransseihin viineihin ja alkuviineihin, ei tuo hinta todellakaan ole mikään este – oransseja viinejä kun ei Suomessa käsiinsä ihan niin vain saa.

Ps. Vegaaneille tiedoksi, että Meinklangin viinit ovat vegaanisia vuosikerrasta 2004 alkaen.

1 563 views

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

vegaaninen perunankuoriburgeri

Meidän juhannuksen ruokalistalla oli tänä vuonna vegaaninen perunankuoriburgeri! Täytteinä tässä pläjäyksessä oli mm. soijalla, srirachalla ja nestemäisellä savulla maustettua portobelloa, avocadoa, Myrttisen kurkkua, varhaiskaalisalaattia ja tomaattia. Siitä tuli NIIN hyvää (sekä hyvännäköistä), että en millään malta olla laittamatta ohjetta blogiin heti, vaikka edellinenkin juttuni oli tästä samasta perunankuoriburgeriaiheesta. Sorry! Lupaan että seuraavan jutun aihe on jo jotain ihan muuta ♥

Olin ekoja perunankuoria paistaessani huolissani siitä, pysyisivätkö ne miten hyvin kasassa täytettyinä. Näitä tehdessä tuli onneksi havaittua, että eivät ne ontoksi koverretut perunanpuolikkaat tosiaan tarvitse mitään juustontapaisia pysyäkseen kasassa. Kaupan vegaaniset juustot kun ovat nimittäin minusta vähän niin ja näin makunsa puolesta, niin nämä perunanpuolikkat rapeutettiin tällä kertaa ihan vain öljyn kanssa uunissa. Kun täytteiden kanssa lähti vähän lapasesta, sanotaanko niin, että kasassapysymisen ongelma ei todellakaan ollut tuo peruna! Eihän tuota kuvien kaltevaa tornia nimittäin suuhun ihan niin vain lykätä – juustoa/vuustoa tai ei – joten lopulta söin lautaselle leviävän burgerini ihan suosiolla haarukalla ja veitsellä.

Mitä tulee juhannukseen näin muuten kuin ruokapuolella, niin aika metsäänhän se on mennyt. Juhannusaattona käytiin Juuson kanssa meille jo perinteeksi muodostuneella ihanalla yökävelyllä lähimetsissä, mutta sen jälkeen itselleni nousi lähes 39 asteen äkillinen kuume. Kun kämppämme on edelleen julkisivuremontin vuoksi hupussa, kontakti yöttömään yöhön ja tuohon ihan vieressä kukoistavaan luontoon jäi surettavan lyhyeen 🙁

Onneksi oli sentään kamera yökävelyllä messissä, joten olen hoitanut luontokaipuutani käsittelemällä juhannusaaton metsäkuvia. Samalla tuli todettua, että kamerastani löytyy huolestuttavan tiheällä tahdilla ties minkälaisia kukkakuvia. Kuka tietää mitä tästä vielä seuraa, kukka-asetelma -aiheisten akvarellimaalausten sarja tai ikebanaa ehkä? Tätä en olis kyllä osannut teininä itsestäni ennustaa…

vegaaninen perunankuoriburgeri

Jospa kuitenkin palataan kukkakuvista vielä hetkeksi aiheeseen vegaaninen perunankuoriburgeri ja erityisesti sen kasaaminen! Kannattaa tosiaan koota oma burgeri hieman näitä esimerkkikuviani maltillisemmin. Juuso teki öbaut samasta täytemäärästä itselleen kaksi erillistä burgeria eikä hänellä ollut aterimille juuri tarvetta. Mutta tyyli on toki aina vapaa itse kullekin!

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijaan tamaria

4:lle (tai 2:lle isonälkäiselle)

Perunankuoriin:

4 isoa tasakokoista ja sileäkuorista uuniperunaa / yleisperunaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

+ 1 rkl oliiviöljyä puolikkaiden päälle

Portobelloihin:

4 portobellosientä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijakastiketta/tamaria

1 tl nestemäistä savua

1-2 tl srirachaa

1 rkl agavesiirappia

Lisukkeeksi:

1 kypsä avocado + sitruunamehua

1 punasipuli + n. 2 rkl balsamicoa, ripaus suolaa & sokeria

1-2 isoa kypsää tomaattia

kaalisalaattia / salaatinlehtiä

4-6 rkl vegaanista majoneesia

srirachaa

1 hapankurkku/maustekurkku

Laita aivan ensimmäiseksi punasipuli tekeytymään: kuori sipuli ja viipaloi se n. puolen sentin kiekoiksi. Valuta kiekoille balsamicoa ja ripottele päälle hieman suolaa sekä sokeria. Jätä sipuli huoneenlämpöön maustumaan.

Pese ja kuivaa perunat. Pistele ne kauttaaltaan haarukalla ja hiero pintaan ensin öljyä ja sitten suolaa. Paahda perunoita 175 asteisen uunin keskitasolla n. tunti, tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Ota perunat sitten uunista ja nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Halkaise perunat pitkittäin kahtia ja koverra kummastakin puolikkaasta perunan sisusta pois sen verran, että reunalle jää noin puolen sentin verran perunaa. Aseta perunanpuolikkaat takaisin uunivuokaan/pellille leikkuupinta ylöspäin ja aluta päälle öljyä. Rapeuta puolikkaita uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes puolikkaat saavat vähän väriä. (Mikäli olet uppopaistamisen ystävä, voit tietysti myös friteerata perunankuoret!)

Irroita portobellosienistä niiden kannat ja paista sieniä sitten välillä käännellen öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää lopuksi pannulle kaikki mausteet (srirachaa enemmän tai vähemmän eli maun mukaan) ja alenna hieman lämpöä jottei seos pala. Kääntele portobelloja mausteliemessä kunnes neste tiivistyy ja imeytyy sieniin. Viipaloi tomaatti sekä hapankurkku/maustekurkku. Viipaloi vielä avocado ja valuta sen päälle hieman sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi.

Kokoa perunankuoriburgeri näin:

Annostele pohjalle kaalisalaattia/muutama salaatinlehti sekä muutama hapankurkkusiivu. Nosta päälle portobello helttapuoli ylöspäin (tasaiselle ja hieman kuopallaan olevalle pinnalle on helpompi pinota loppuja täytteitä kuin sille pyöreämmälle lakkipuolelle).

Lastaa sienelle sitten muutama sipulinrengas, hieman srirachaa sekä tomaattisiivu tai kaksi. Itse olen niin hulluna Myrttisen hapankurkkuihin, että laitoin niitä muutaman viipaleen myös tähän väliin 🙂 Sivele sitten toinen perunanpuolikas majoneesilla ja ankkuroi majoneesiin avocadonviipaleet. Käännä kansi avocadoineen lopuksi burgerin päälle ja kiinnitä se paikoilleen halutessasi cocktailtikulla.

Sitten vaan ääntä kohti, käsin tai aterimien avustamana! Meillä täällä sairastuvalla vegaaninen perunankuoriburgeri sai kaverikseen Virgin Mary -mehua sekä perinteiset mummonkurkut.

Olutsuositus:

Jos suinkin vain olisin ollut terve, olisin kyllä kiskaissut ateriani kaverina hyvän oluen. Koska tässä burgerissa on sienien ansiosta kivasti umamia, sekä majoneesin ja avocadon kautta myös rasvaisuutta, voit valita burgerille olueksi esim. sitruksisen IPA:n tai APA:n. Umami rauhoittaa oluen katkeruutta, joten vaikken ole suuri vahvasti katkerohumaloitujen oluiden ystävä, tykkään niistä kyllä varsinkin sopivien ruokien kaverina. Valitsit kuitenkin minkä oluen vaan, pidä huoli siitä, ettet valitse liian tujua tai päällekäyvää olutta, joka jyräisi alleen tämän vegeburgerin maut. Jättäisin siis tuhdimmat ja vahvemmat tupla IPA:t tässä yhteydessä pois kuvioista!

Ps. Mikäli et ole raa’ahkon sipulin ystävä, voit kuullottaa tai jopa karamellisoida sipulirenkaat öljyssä.

Pps. Samanlainen äkillinen korkea kuume nousi kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Taste of Helsinkiä ja nyt sitten just kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Berliininmatkaa, perhana! Edelliskerralla kuume onneksi laski just kahdessa päivässä enkä joutunut jättämään herkutteluja väliin … joten samaa ihmettä odottelen tällä kertaa. Jos kaikki siis käy hyvin, niin tätä juttua lukiessanne olen jo Berliinissä 🙂

185 views

Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

by Juulia 1 Comment
Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

perunankuoriburgeriJuhannusruuaksi perunankuoriburgeri vai perunasalaatti … vai ehkä molemmat!

Onko se todellakin jo juhannusviikko? Kesäkuun alku on mennyt sellaisessa sumussa, että en jotenkin ole vielä oikein edes rekisteröinyt että kesä on alkanut. Ensin oli työvuoden kiireisimmät ja stressaavimmat viikot, sitten iski korkea kuume josta toivuin onneksi ajoissa Taste of Helsinkihulinoihin … ja olihan tuossa vielä nuo mun polttaritkin 😀

Juhannussuunnitelmia ei siis sen kummemin täällä olla ehditty tai edes muistettu tehdä, mitä nyt saunavuoro varattiin aatolle jo joskus toukokuun alussa. Tiedossa on nyt jo kolmas kaupunkijuhannus putkeen Juuson kanssa kahdestaan, enkä kyllä valita. Meillä on ollut joka kerralla varsin hauskaa kahdestaan! Viime vuonna samoilimme itsemme Kivinokan juhannusjuhliin pitkää ja poukkoilevaa metsäreittiä pitkin ja toissavuonna kävelimme yötä myöten ympäri autiota keskustaa.

perunankuoriburgeri

Onneksi jotain juhannussuunnitelmia ehdin minäkin vielä tekemään – nimittäin ruokasuunnitelmia! Viime vuotiset savustetut punajuuret olivat herkullisia, enkä voi kuvitella kesäjuhaa ilman mamman munasalaattia.

Perunasalaattia (ehkä tätä citysavustajan naatti-potaattisalaattia tai sitten savumanteli-perunasalaattia) on pakko tehdä, juhannus ei ole juhannus ilman sitä. Kaavailen meidän kuitenkin syövän perunaa myös hieman eri muodossa! En koskaan ole juuri välittänyt burgereissa nimittäin siitä sämpylästä. Oli se sitten briossia tai ruisleipää tai perinteistä höttöä, jätän lähes aina ainakin kannen syömättä.

Mitä sen sijaan RAKASTAN, on peruna, ja mieluiten vielä jollain tavalla paistettu peruna. Rapeaksi paistetun ja sisältä koverretun, juustolla kuorrutetun perunankuoren sisään rakennettu burgeri onkin siis kutakuinkin unelmieni täyttymys. Uuniperunoissakin lemppariosa on minusta niiden kuori (olettan että olen tehnyt uuniperunat itse – enkä todellakaan kuulkaas laita niitä folion sisään)!

perunankuoriburgeri

Perunan voi maustaa eri tavoin ja sen sisään voi lykätä just sitä mitä lystää. Tehtyäni tässä alkuvuodesta suola & viinietikka -perunoita, mietin nyt, josko voisin kokeilla maustaa perunankuoreni samalla tavalla… ja mikäpä estää kokeilemasta samaa ideaa myös bataatilla!

Meillä syötiin tässä kevään varrella perunankuoriburgeri jos toinenkin, joista kuviin on päätynyt joskus huhtikuussa mutustellut portterilla ja kahvilla maustetulla nyhtöpossulla täytetyt potut. Jos nyt olisin viitseliäs, ottaisin tätä juttua varten uudet, vähän kesäisemmät kuvat, mutta nyt täytyy myöntää, että en millään jaksa – enkä oikein taida enää ehtiäkään 😀 Jep, tämä ruokablogaaja on totaalisesti levon tarpeessa! Lepoa toivon teillekin, jotta jaksetaan kaikki nauttia tästä pitkään ja hartaasti odotetusta kesästä ♥

Perunankuoriburgeri

niin monta sileäkuorista tasakokoista isoa jauhoista (uuni)perunaa kuin on syöjiä

oliiviöljyä

suolaa

(kuivattuja yrttejä, chiliä, pippuria tms.)

juustoa maun mukaan (n. viipale tai 1-2 rkl raastetta per potun puolikas)

Pese ja kuivaa perunat. Pistele niihin muutamat reiät haarukalla ja hiero niiden pintaan sitten hieman öljyä. Ripottele päälle suolaa sekä halutessasi myös muita mausteita. Lykkää perunat sitten 175 asteiseen uuniin noin 1-1½ tunniksi, tai kunnes ne ovat pinnaltaan rapeita ja läpikotaisin kypsiä.

Onpa hintsusti juustoa? Mikä lie mielenhäiriö tuona kuvauspäivänä vaivannut…

Halkaise perunat pitkittäin ja koverra niistä varoen suurin osa sisustasta pois. Jätä perunaan kauttaaltaan noin puolen sentin paksuudelta perunaa, jotta se pysyy täytettynäkin vielä kasassa. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen ja aseta perunan puolikkaat leivinpaperille koverrettu puoli ylöspäin. Ripottele puolikkaille juustoa (parmesaania, cheddaria, mustaleimaa – mitä mielesi tekee) ja gratinoi sitten puolikkaita uunin ylätasolla kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Juustokerroksella on kaksi funktiota: se tietysti maustaa pottuja, mutta myös saa ns. herkullisen liiman tavoin puolikkaat pysymään paremmin kasassa burgeria kasatessa ja syödessä.

Sitten vaan burgeria täyttämään! Tällä kertaa en sen kummemmin nyt ohjeista burgereiden sisällöstä, kun tämä perunankuori sämpylän korvikkeena on tämän jutun varsinainen pointti. Meillä oli tosiaan kuvauspäivänä perunankuorien sisällä kahvilla ja portterilla maustettua nyhtöpossua, kahvilla maustettua majoneesia sekä pehmeää lehtikaalia. Simppelillä linjalla siis oltiin 🙂

Mitä tulee juhannussuunnitelmiin, haaveilen nyt perunankuoriburgerista, joka on täytetty rapealla pekonilla, paksulla siivulla kypsää tomaattia, kevyesti punaviinietikalla pikkelöidyllä punasipulirenkailla ja ruskeaksi paistetulla, juustolla täytetyllä portobellosienellä. LÄÄH!

Täytteeksi esim.

jotain tuoretta ja raikasta:

  • tomaattiviipaleita
  • (pikkelöityjä)punasipuliviipaleita
  • kaalisalaattia
  • lehtisalaattia
  • lehtikaalia
  • babypinaattia

jotain ruokaisaa ja/tai suolaista

  • rapeaksi paistettua pekonia
  • mehevä jauhelihapiffi
  • nyhtöpossua
  • grillattuja portobellosieniä
  • saksanpähkinächorizoa
  • paistettua halloumia
  • juustosiivuja
  • Myrttisen hapankurkkuja /suolakurkkua

ja tietysti soossia:

  • majoneesia / aiolia
  • ketsuppia
  • sinappia
  • pikkelssiä
  • salsaa 

Sen kummempia neuvoja en burgerin kokoamiseenkaan rupea antamaan, kyllä te osaatte! Perunankuoriburgeri pysyy kokemukseni mukaan tosin parhaiten kasassa, kun sitä ei lastaa aivan tolkuttoman täyteen. Kuorenpuolikkaiden kuorruttaminen ja rapeuttaminen sisäpuolelta juustolla tosiaan jeesaa paketin kasassa pysymisen kanssa, joten suosittelen tekemään niin vaikka tarkoitus olisi laittaa myös täytteisiin juustoa 🙂

perunankuoriburgeri

Ja sit vaan ääntä kohden! Todellinen pottufani syö alkuruuaksi tietysti sitä perunasalaattia ja näiden perunankuoriburgerien kyljessä vielä ranuja … ja jälkkäriksi sipsejä! Mikäli ihan niin suuri perunanhimo ei kuitenkaan vaivaa, suosittelen näiden burgerien kaveriksi esim. grillattua parsaa, raikasta kaalisalaattia, tai vaikka yksinkertaisen herkullista tomaatti-lehtipersiljasalaattia.

Ps. Ai mitä sille perunan sisältä kaivetulle kypsälle potulle sitten tehdään? No, mites ois ihanan valkosipulista skordalia -tahnaa tai vaikka Keittiössä, Kaupungissa -blogin Jaanan lohdullinen muusikulho?

218 views