Supersimppeli salaatti tomaatista ja lehtipersiljasta

by Juulia 0 Comments
Supersimppeli salaatti tomaatista ja lehtipersiljasta
SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Nyt on asia niin, että olen täysin hurahtanut tomaattisalaattiin. Olen siis syönyt enimmäkseen yhtä ja samaa ruokaa jo monta päivää… eikä kyllästymisen merkkejä ole vielä havaittavissa. Välillä yksinkertainen vain on parasta, eikä tee mieli kikkailla monien eri tekniikoiden ja komponenttien kanssa – tässä ruuassa korostuukin tuoreet ja raikkaat raaka-aineet ja niiden oma maku.

Herkkuni pääraaka-aineet ovat makeat luumukirsikkatomaatit ja runsas määrä tuoretta lehtipersiljaa. Lisäksi olen laittanut sekaan sipulia: punasipulia varsineen tai kevätsipulia, pääasia että se on tuoretta ja viipaloitu ohuen ohueksi. Kalamataoliivit ja/tai chili ovat vuorotelleet sivurooleissa. Mausteeksi vastarouhittua mustapippuria, sormisuolaa, punaviinietikkaa, neitsytoliiviöljyä sekä enemmän tai vähemmän hunajaa. Eikä oo kuulkaas paremmasta väliä, jos multa kysytään!

SAMSUNG CSC

Jes, söiskös tänäänkin vähän tomaatteja?

Eihän tätä mun ohjetta kehtaa tällä kertaa oikein edes reseptiksi kutsua, mutta jos nyt kirjoitan summittaiset mittasuhteet kuitenkin vielä auki – jokainen toki tekee oman makunsa mukaiset ratkaisut!

Tomaatti-persiljasalaatti 1:lle nälkäiselle / 2:lle lisukkeeksi

n. 250 g makeita kirsikkatomaatteja

1 pieni makea punasipuli varsineen / 1-2 kevätsipulia

iso nippu lehtipersiljaa varsineen

(reilu desi kivettömiä kalamataoliiveja)

(tuoretta chiliä)

n. 1,5 rkl hyvää neitsytoliiviöljyä

n. 1 rkl punaviinietikkaa

ripaus sormisuolaa

vastarouhittua mustapippuria

juoksevaa hunajaa

Puolita tomaatit ja viipaloi sipuli ohuen ohueksi. Sekoita kulhossa tomaatit ja sipulit, oliiviöljy, pikkuriikkisen juoksevaa hunajaa sekä punaviinietikka. Anna ainesten marinoitua hetki, 5-10 minuuttia riittää hyvin.

Juuri ennen syömistä lisää joukkoon lehtipersiljan oksia, viipaloitua chiliä ja/tai kalamataoliiveja. Ripottele salaatin päälle mustapippuria ja sormisuolaa + voit halutessasi valuttaa päälle ohuena nauhana vielä hieman lisää hunajaa (toimii erityisesti chilin kanssa). Ja eiku syömään!

SAMSUNG CSC

Ps. Pienellä viiveellä tajusin juuri, miksi oon tähän niin hulluna: äiti teki melkein samanlaista kun olin lapsi. Tästähän tulee siis mieleen ÄITI! Ainoo vaan, että äiti käytti mustapippurin sijasta maustepippuria. Sitä menee mullakin siis seuraavaan satsiin! <3

320 views

Täytetty latva-artisokka

by Juulia 4 Comments
Täytetty latva-artisokka

latva-artisokka

Muistan elävästi, kun näin lapsena keittokirjassa kuvan latva-artisokasta. Minua kiehtoi suuresti kasvin ulkonäkö, mutta myös kuvailu sen syömisestä: lehtien irti kiskominen ja vinegrettiin kastaminen, verkkainen sisuksen esiin paljastaminen… jotain rituaalinomaistahan siinä tuntui olevan.

Kesti pitkään, ennen kuin sain ensimmäisen tuoreen latva-artisokan käsiini. Köyhänä opiskelijana yksikin artisokka oli pienoinen sijoitus, mutta ostin sen hetkeäkään epäröimättä. Enkä pettynyt, artisokan kypsentäminen, lehtien nyhtäminen, dippaaminen, parran irroittaminen ja pohjassa piileskelevän fraktaalikuvion löytäminen oli juuri niin ainutlaatuinen kokemus kuin olin kuvitellutkin.

täytetty artisokka

Latva-artisokka tulee kauppoihimme lähinnä ulkomailta, mutta kasvaa sitä täällä pohjolassakin! Kotimaisen latva-artisokan aika alkaa näinä viikkoina, enkä malta odottaa että saan sellaisen lautaselleni. Haaveilenkin tänä vuonna rapujuhlien lisäksi artisokkajuhlasta: sekä rapu että artisokka vaativat yhtä harrasta näpertelyä ruokapöydässä, ja eiköhän jostain snapsi- ja laulutraditio artisokansyöjillekin keksitä…

Jollen ihan artisokkajuhlia saa aikaan, niin ainakin tiedän, mitä tarjota rapujuhlieni kasvissyöjävieraille 🙂 Koska latva-artisokan valmistelu ja kypsennys on vähintään yhtä suuri projekti kuin niiden syöminen, artisokkajuhlat voisivat alkaa jo keittiössä: tuotantolinjaa leikkamaan lehtien kärkiä poikki, toinen hieromaan leikattuihin kohtiin sitruunaa jne.

Itse rakastan artisokkia erityisesti keitettyinä, sitruuna-voisulaan kastettuna, mutta tänään kokeilin artisokan täyttämistä ja paistamista. Lopputulos oli vähintäänkin UPEA, ja lisäksi tällätavoin valmistetusta latva-artisokasta riittää mahantäytettä ihan pääruuaksi asti. Onhan siinä vielä vähän enemmän hommaa… mutta on se sen arvoistakin!

täytetty artisokka

Täytetyt latva-artisokat 2:lle

2 latva-artisokkaa

1 sitruuna

Täyte:

1 sitruunan mehu

nippu persiljaa

2 valkosipulin kynttä

4 palaa (gluteenitonta) paahtoleipää

2 dl hienoksi raastettua pecorino romanoa

1-2 tl suolaa

50 g voita

Huuhdo artisokat. Katkaise varret murtamalla, jotta saat puumaiset säikeet lähtemään varren mukaan. Siisti pohjat tasaisiksi ja hiero sitruunanpuolikkalla, jottei se tummu.

Leikkaa artisokan kärjestä muutaman sentin verran pois. Hiero leikkuupinnat aina heti sitruunalla. Voit halutessasi leikata myös lehtien kärjistä sentin verran pois saksilla (tämä on kyllä vähän makuasia, itse en aina jaksa vaivautua saksihommiin vaikka lehtien kärjet hieman teräviä ovatkin).

täytetty artisokka

Kuumenna iso kattilallinen vettä, ja lisää käyttämäsi sitruunanpuolikas + se toinen puoli mehuineen veteen. Keitä artisokkia n. 30-40 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa pohjaan suhteellisen helposti – artisokka jatkaa kypsymistään uunissa vielä hieman, joten täysin pehmeä sen ei tarvitse olla.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paahda leipäviipaleet kullanrapeiksi. Sulata voi ja raasta juusto. Itse käytän täytteen valmistuksessa minileikkuria, jossa se on helppo tehdä kerralla: valkosipulin kynnet, leipä, persiljanippu varsineen suristellaan muruiksi ja seokseen lisätään voisula, juustoraaste sekä yhden sitruunan mehu.

Valuta kypsyneet artisokat huolella. Irrota varovasti keskustan vaaleat ja hennot lehdet, joiden alta paljastuu artisokan karvainen ydin. Kaavi varovasti kaikki karvat keskustasta, varo kuitenkin rikkomasta pohjaa. Kärsivällisesti vaan! Kurki vielä kolon reunatkin läpi, ja huuhdo sitten mahdolliset irtokarvat pohjista.

latva-artisokka

täytetty latva-artisokka

Tämän jälkeen voit täyttää pohjat: täytä keskustat kukkuroilleen ja tuupi loput täytteet varovasti lehtien väleihin. Tarkoitus ei ole irroittaa lehtiä joten ole hellävarainen. Kun homma on valmis, voit vielä raasta hieman lisää juustoa herkkujen päälle.
Täytetyille latva-artisokille riittää uunissa n. vartti, tarkoitus on vain ruskistaa pinta ja saada täytteen aromit imeytymään lehtien meheviin tyviin sekä pohjaan.

Sitten vaan syömään! Ihan kuten rapujen kanssa, kannattaa ruokailijoille varata reilusti servettejä ja hienommissa juhlissa käsien huuhtelumaljat/käsipyyhkeet. Lehdet nyhdetään irti yksi kerrallaan aloittaen ulommista. Lehdestä kiskotaan hampailla niiden pehmeä ja pullea tyviosa, kuiva ja kova osa lehdetä jätetään syömättä. Pikkuhiljaa edeten pääsee lopulta käsiksi artisokan pohjaan mehevine täytteineen, jolloin haarukka ja veitsi lopulta on tarpeen.

täytetty latva-artisokka

Artisokka on hieman haasteellinen kaveri viineille, mutta kokeilla voi esim. aromikasta Gewürztramineria tai hapokasta Rieslingiä  – olutpuolelta testattavaksi sopii lager, vehnäolut ja pils, kertoo Etiketti. Itse tyyppasin tänään artisokkani kaverina raikasta pale alea ja hyvin toimi sekin!

Ps. Tunnistat hyvän artisokan siitä, että se tuntuu kokoonsa nähden painavalta, ja sen suomut ovat vielä kiinni. Pyri välttämään avautuneita ja kuivan näköisiä artisokkia.

Pps. Satokausikalenterista saa kätevästi ja nopeasti aina selville, milloin mikäkin kotimainen/ulkomainen herkku on sesongissa 🙂

589 views

Väribrunssi: Vihreä

by Juulia 0 Comments
Väribrunssi: Vihreä

9c6c572d430bd17c5f03906ecb6e9e1d

Brunssit ovat ihania, eikö? Siis, ainakin teoriassa. Käytännössä ainakaan minä en kovin monena sunnuntaina jaksa herätä ajoissa, enkä jaksa jonottaa, eikä kukkaroni jaksa maksaa. Kuitenkin haluaisin olla sellainen ihminen, joka käy brunsseilla. Edellämainitusta huolimatta olen menossa brunssille tulevana sunnuntaina 13.4. Tai oikeammin, olen järjestämässä tuolloin brunssin. Vaikka olen sunnuntaisin superlaiska. No kuinkas siinä niin kävi? Ihana ystäväni Noora, tosielämän Maija Poppanen, sai loistoidean: kuukausittaisen brunssipäivän, jolloin kuka tahansa voi pistää nyyttärihenkisesti brunssin pystyyn juuri sillä kokoonpanolla kuin haluaa, sinne minne haluaa, siihen vuorokaudenaikaan kun haluaa. Kulut jakaantuvat, järjestelypaineet jakaantuvat, rima brunssitteluun laskee. Niinhän toki voi tehdä milloin vaan ihan muutenkin, mutta joskus se ulkoapäin tuleva potku persuksiin on ainakin minulle tarpeen, että hyvät ideat muuttuisivat hyviksi teoiksi.

f7b091d1fa08ad7daddca9ca1589d3f5

Koska olemme Nooran kanssa molemmat luovan alan ihmisiä, ja puuhailemme päivät pitkät kaikenlaista taiteen parissa, halusimme yhdistää brunssiin luovan näkökulman. Niin sitten syntyi idea väribrunssista. Minua on jo pitkään kiehtonut monokromaattinen ruoka, ja olen ideoinut milloin minkäkinlaisia tietyn värin ympärille rakentuvia teemapäivällisiä, jotka eivät vain tähän mennessä ole koskaan toteutuneet… Nooran idealle lämpeneminen kesti osaltani siis enintään sekunnin. Joka brunssille tulee oma teemavärinsä, jota voi sitten toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä alkukevään huumassa ekaksi väribrunssin väriksi valikoitui luontevasti vihreä. Väribrunssin Facebooksivulta voi kurkata, milloin minkäkin väristä brunssia on tiedossa. Toistaiseksi emme ole järjestämässä yleisiä tapahtumia, mutta haaveissa on kyllä jo keltainen heinäkuu ja jättipiknikbrunssi jossain aurinkoisessa puistossa… Jos innostuit väribrunssista, niin ei muuta kuin porukkaa kasaamaan ja ruokia ideoimaan! Minulla ei ainakaan ideoista ole pulaa … useimmiten lautaseltani kun löytyy nimenomaan vihreää eri muodoissa. Kirveli-hernekeitto, Pistaasifalafel, kesäkurpitsa”spagetti”, uunibataatti vihreällä täytteellä, vihersmoothie… Näitähän riittää. Mitä kaikkea brunssillemme ilmestyy, riippuu ihan siitä mitä vieraat mukanaan tuovat. Voihan vihreän tulkita myös ekologiseksi! Jännää. Tovin arvottuani päätin omalta osaltani kontribuoida sunnuntain tarjontaa raa’alla kesäkurpitsa-“pastasalaatilla”.

de2aed86d43a59d52009186c954e270f

Kesäkurpitsa-“pastasalaatti” pistaasipestolla (4:lle):

2 keskikokoista kiinteää kesäkurpitsaa

1 tl suolaa

1 iso valkosipulin kynsi

2 dl pistaasipähkinöitä (1,5 dl pestoon, puoli desiä koristeluun)

0,5 ruukkua persiljaa

0,5 ruukkua minttua

1 dl neitsytoliiviöljyä

Yhden sitruunan mehu

100 g Manchegojuustoa (itse tykkään enemmän vuoden ikäisestä kuin nuoresta manchegosta)

2 kevätsipulin vartta

200 g sulatettuja pakasteherneitä/pilkottuja sokeriherneenpalkoja

suolaa ja vastarouhittua mustapippuria maun mukaan

Suikaloi pestyt kesäkurpitsat pitkittäin julienneraudalla tai vetele niistä pitkiä lastuja juustohöylällä, pinoa lastut ja suikaloi pitkiksi suikaleiksi. Kannattaa etsiä kiinteitä ja ohuita kesäkurpitsoita, sillä paksuissa ja isoissa keskiosa on tähän liian höttöinen. Sirottele suola kesäkurpistoille, ja sekoita niihin 2 rkl oliiviöljystä. Jätä suikaleet pehmenemään ja odottamaan pestoa. Kuutioi manchegojuusto. Yhdistä tehosekoittimessa puolitoista desiä pistaaseja, yrtit, hienonnettu valkosipuli, loppu oliiviöljy, sitruunan mehu, juusto ja puolet herneistä. Hienonna mutta jätä seos hieman karkeaksi (voit myös käyttää sauvasekoitinta). Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne sekä loput herneet ja pistaasit kesäkurpitsasuikaleihin. Lisää pesto ja nostele seos varovasti sekaisin. Anna vetäytyä kylmässä puolisen tuntia, ja tarjoile kylmänä alkupalana, lisäkkeenä, tai osana vihreää väribrunssia.

3acc51bc4d620648689af5fe16c68ef0

Ps. Jos kuvaatte brunssianne sosiaaliseen mediaan, niin käyttäkää tägejä #väribrunssi & #vihreä – me uteliaat kun olemme kiinnostuneita näkemään, onko muidenkin mielestä ideassamme itua 😉

12 views

Pistaasifalafel & Pitaleipä

by Juulia 1 Comment
Pistaasifalafel & Pitaleipä

Luen todella harvoin mitään ruokablogeja – keittokirjoja ja ruokalehtiäkin lähinnä selailen. Ideat kokkailuun tulevat selkärangasta, kun vuosikausia on tullut tutkiskeltua kaikkea ruokaan liittyvää. Välillä vastaan tulee kuitenkin resepti, joka on vaan pakko testata, mahdollisimman pian! Tämä olo tuli muutama viikko sitten, kun ystäväni linkkasi minulle reseptin, josta hän oli kiinnostunut. Ihanan vihreä falafel sai kuolaamaan heti, ja on vaellellut mielessäni siitä asti. Tänään sitten vihdoinkin pääsin ystäväni kanssa falafelin kimppuun, vaikkei tuota nimenomaista reseptiä lopulta ihan noudatettukaan.

Pistaasifalafel (12-15 kpl)
1 dl suolattomia kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl säilykekikherneitä (n. 200g)
2 pientä valkosipulinkynttä
2 kevätsipulinvartta
Puoli ruukkua minttua
Muutama runsas persiljanoksa
1-2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kikhernejauhoa/maissijauhoa
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl oliiviöljyä
Puolen sitruunan mehu
(1 tl tahinia)

Laita pistaasit, valkosipulinkynnet ja yrtit tehosekoittimeen, ja hienonna muruksi (voit käyttää myös sauvasekoitinta). Lisää kikherneet, öljy, mausteet, jauho ja leivinjauhe. Hienonna lisää, kunnes koostumus on sellaista, että pystyt muotoilemaan seoksesta koossapysyvän pallon. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Jätä seos mielellään hieman karkeaksi.
Öljyä kätesi, ja pyörittele seoksesta pieniä palloja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Voit halutessasi litistää palloja hieman. Paista falafelit 200 asteessa vartin verran, käännä ne paistamisen puolivälissä.

 

Pitaleivät 4 kpl
1 dl lämmintä vettä
6 g kuivahiivaa (eli noin puoli pussillista, loput voi pakastaa ja käyttää parin viikon sisällä)
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
3,5-4 dl durumjauhoja
Sekoita 2 dl jauhoja, kuivahiiva ja suola kulhossa. Lisää lämmin vesi ja öljy, ja sekoita reippaasti esim. lusikalla. Näin saat taikinaan jo tässä vaiheessa hieman sitkoa. Peitä, ja anna hiivan aktivoitua puolisen tuntia (tai voit laittaa kulhon yön yli vaikka jääkaappiin, maku ja rakenne kehittyy nukkuessasi ihan eri tasolle). Lisää noin desi jauhoja, edelleen lusikalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen muuttuu hankalaksi. Tässä vaiheessa voit kipata taikinan kevyesti jauhotetulle pöydälle ja aloittaa vaivaamisen.

Oma tekniikkani on venyttää taikinaa toisella kädellä, toisen pitäessä toista päätä paikoillaan. “Venyneen” taikinan voi rullata takaisin kasaan, ja toistaa venytys ja rullaus, kunnes huomaat taikinan rakenteen muuttuvan, eikä se enää tartu alustaan tai käsiisi. Lisää toki hieman jauhoja jos taikinaa on liian vaikea käsitellä.
Jätä alustettu taikina peitettynä lepäämään noin tunniksi. Tämän jälkeen jaa kohonnut taikina neljään osaan ja pyörittele ne pulliksi. Litistä pullat pyöreiksi pitaleiviksi (halkaisija n.15 cm). Anna leipien kohota leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa vartin – puolisen tuntia. Älä pistele tai viillä leipiä! Paista 225-asteisessa uunissa n. 10-15 min. – onnistuessaan pitaleivät pullistuvat sisältä ontoiksi kupliksi. Täytä haluamillasi herkuilla ja syö heti!

Meillä oli leivissä täytteenä salaatinlehtiä, tomaatti-chili-punasipuli-salaattia, avocadoa, turkkilaista jugurttia, sitruunamehulla ohennettua tahinia ja granaattiomenan siemeniä. Granaattiomena kannattaa viiltää varovasti ympäri, ja erotella puoliskot kulhon yllä kahtia. Paljastuneet lohkot erotellaan varovasti vähän kerrallaan, jotta mehukkaat siemenet saadaan ehjinä talteen. Varo ettei sekaan tule yhtään kitkerää kalvoa! Varo, ettei mehua roisku vaatteillesi: se tahraa. Ja vielä yksi varoitus – jos olet yhtään niinkuin minä, saatat jäädä granaattiomenan kuorintaan koukkuun (minusta se on ihanaa puuhaa).

Ps. Nämä määrät riittivät kahdelle nälkäiselle. Kannattanee tuplata mitat, jos syöjiä on enemmän – haluatte kuitenkin santsata 😉

122 views