Maissisalaatti “Born in the USA”

by Juulia 1 Comment
Maissisalaatti “Born in the USA”

maissisalaattiMaissisalaatti, Portland Maine

Käväisin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa USA:ssa. Kiersimme Juuson kanssa kolmessa viikossa reitin Boston – Portland Maine – Boston – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore – New York ja huh miten intensiivinen, antoisa ja monin tavoin inspiroiva reissu se olikin!

Yritän parhaani, että saisin kerrankin kirjoitettua edes minimalistiset matkaraportit tänne kaupungeista, joissa vietimme pidemmän aikaa (iki-ihana Portland ME, Cool-umbus sekä tietysti New York), näissä kaupungeissa kun ne isoimmat kulinaristiset elämyksetkin tuli koettua. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, etten jostain syystä koskaan saa kirjoitettua juttuja matkoiltani, en, vaikka olisin jo visioinut ne reissun aikana ja kuvannut kaiken juttuun haluamani sekä vielä käsitellytkin ne kuvat. Mistä lie kiikastaa, jokin siinä matkaan palaamisessa kirjoittelun muodossa ilmeisesti tökkii, vaikka muuten reissuja ihana muistella onkin!

Born in the USA…

Mistä sen sijaan on aina jotenkin helpompi kirjoittaa, on tietysti kokkailu. Tällä reissulla en keittiöön päässyt kuin kolmesti, mutta jokaisella kerralla päädyin tekemään enemmän tai vähemmän samantapaista salaattia: jotain makeaa, jotain raikasta, joku yrtti + juusto. Kiertelin aina tilaisuuden tullen paikallisissa ruokakaupoissa (oih Whole Foods, Trader Joe’s, Krogers, Giant…), pää pyörällä erityisesti hedelmä- ja vihannesosastoilla. Kun sain sitten muutaman kertaa syyn oikein shoppaillakin, en malttanut olla keräämättä ostoskoriin täyttä lastia kaikkea mitä mieleni teki. Ja maissilapsi kun olen, minunhan teki mieli varsinkin tuoretta MAISSIA!

maissi

Valitettavasti tiellemme ei osunut niitä monivärisiä ihania maissintähkiä, joita aina Instagramissa ihailen, mutta sainpa sentään käsiini ihanan tuoretta ja makeaa kaksiväristä sokerimaissia. En valita, se oli nimittäin herkkua sekin. Lisäksi koriin piti kerätä hassuimman muotoiset ja näköiset perinnelajiketomaatit (heirloom tomato) sekä funkeimmat paikalliset juustot ja kun kaikki himot oli kaupassa tyydytetty, syntyi idea ruokalajista vasta, kun pääsin saaliineni takaisin keittiöön.

Maissisalaatti vol 1 & 2

Portlandissa tein meille eräänä aamuna salaatin, johon tuli tuoretta maissia, keltaista heirloom tomaattia, valkoista nektariinia, pulleita Mainen mustikoita, puska basilikaa, sekä upeaa Cosmic Goat Farm & Creameryn “Stargrazer” -vuohenjuustoa. Airbnb:mme keittiöstä lainasimme ripauksen suolaa, pippuria sekä lorauksen oliiviöljyä. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun itse raaka-aineet olivat niin makoisia – täydellinen maissisalaatti oli siinä.

vesimeloniretiisiKuka alkais viljelemään täällä koti-Suomessa vesimeloniretiisejä? Katsokaa nyt miten upea se on!

maissisalaattiMaissisalaatti, Columbus Ohio

Columbuksessa pääsin toistamaan tämän ihanan makuyhdistelmän, kun illallistimme yhtenä iltana Juuson ystävien kotona isommalla porukalla. Tuolloin kävimme ostoksilla paikallisessa etnisessä jättikaupassa, Saraga Supermarketissa, ja koriin tarttui edellämainittujen lisäksi muutama upea vesimeloniretiisi, kevätsipulia, nippu isoja perillan lehtiä (joita en voi vastustaa) sekä vuohenjuuston sijasta hieman fetaa. Oi, kyllä, tämäkin yhdistelmä toimi.

D.C.:ssä salaattiin päätyi maissin sijasta sesonkiherkku Rainier-kirsikoita sekä pikkuruisia viinirypäleitä, joita “sampanjarypäleiksikin” ilmeisesti nimitetään. Mutta eipä siitä salaatista tällä kertaa enempää, nimittäin koti-Suomessahan on nyt meneillään maissikausi! Tuo täydellinen maissisalaatti onnistuu nyt siis vihdoin täälläkin ♥

maissisalaatti

Mitä tulee juustoon, itse pidin salaatin muiden makujen kanssa ehkä hippusen enemmän pehmeästä ja miedon happamasta vuohenjuustosta, jota käytin Portlandissa kuin terävämmästä fetasta, jota laitoin salaattiin Columbuksessa.

Maissisalaatti “Born in the USA”

2-4:lle

2 tuoretta maissintähkää

2 kypsää nektariinia

100 g pensasmustikoita

1 iso pihvitomaatti tai 2 pienempää kypsää tomaattia

ruukku basilikaa / perillaa / 4-5 isoa shisolehtä

n. 150 g pehmeää ja mietoa vuohenjuustoa / vuohenfetaa

loraus hyvää neitsytoliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi halutessasi:

1 vesimeloniretiisi / kourallinen pikkuretiisejä tai pieni pätkä retikkaa

1 kevätsipuli varsineen

1 limetin mehu

Riivi maissista suojalehdet ja pese maissi. Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkästä jyvät irti syvään kulhoon. Kuutioi tomaatti sekä nektariini sentin-parin paloiksi ja lisää kuutiot maissin sekaan. Heitä sekaan mustikat sekä varsistaan riivityt basilikan/perillan lehdet (mikäli saat jostain käsiisi isoja shisolehtiä, voit suikaloida 3-4 lehteä ohuelti salaatin sekaan).

Mikäli käytät kevätsipulia ja retiisiä, viipaloi vielä retiisi/retikka tai vesimeloniretiisi (mikäli löydät sellaisen muuten Suomesta niin vinkkaa mullekin mistä niitä saa!) sekä kevätsipuli ja heitä nekin salaatin sekaan.

Mausta maissisalaatti kunnon lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Mikäli olet kirpeän ystävä, voit puristaa sekaan vielä hieman limettimehua. Sekoita hyvin ja murustele salaatin päälle lopuksi käyttämäsi juusto. Sekoita kevyesti ja tarjoile heti!

maissisalaatti

224 views

Onigirazu!

Onigirazu!

onigirazuTässä on onigirazu! …ai mikä? Mun uusin ruokaihastus.

Onigirazu on eräänlainen norilevään kääritty “riisileipä”, jonka väliin voi laittaa ihan just sitä mitä milloinkin halajaa. Ei huolta, jos et ole koskaan moisesta kuullutkaan – en ollut minäkään vielä pari viikkoa sitten. Törmäsin tähän nerokkaaseen ruokalajiin sattumalta etsiskellessäni reseptiä onigireille, joihon ihastuin kesällä ravintola Kamomessa.

Kamomen onigiri (käsin kokoon puristettu ja muotoiltu riisipallo tai -kolmio, joka on välillä täytetty, välillä ei; tarjoillaan usein norisuikaleeseen käärittynä) oli maustettu hurmaavan aromaattisella violetilla mausteella yukarilla, joka on kuivattua ja jauhettua shisolehteä. Hurahdin sekä onigireihin että niiden mausteeseen niin kovasti, että lähdin heti haeskelemaan keinoa nauttia molemmista myös kotona. Yukaria löysin Tokyokanista, onigirireseptejä taas yllin kyllin netistä.

Samalla silmiini osui jotain vielä jännemmän näköistä: onigirazuja. Houkutteleva mutta monimutkaisen oloinen ruoka paljastui onneksi yllättävän helpoksi valmistaa: perinteiset onigirit muotoillaan käsin puristamalla, mutta onigirazut saavat sen sijaan muotonsa kuin itsestään kelmun ja norileväarkin avulla. Testattu on vapaaehtoisvoimin, onnistuu vaikka olis se kokkailupeukalo vähän keskemmällä kämmentä! Täytteitäkin tähän hauskaan riisileipäseen saa laittaa serkkuaan runsaammin ja vapaamielisemmin (tyyliin ketsuppia, kinkkua ja juustoa) – perinteisiin onigireihinhan ei tule yleensä kuin yksi täyte.

onigirazu

Onigirazu on ollut Japanissa ilmeisesti kova ruokahitti erityisesti viime vuosina, mutta sen historia ulottuu alunperin noin 25 vuoden päähän. Onigirazu on peräisin Tochi Ueyaman sarjakuvasta nimeltä Kukkingu Papa (kokkaava Papa): päähenkilö on kokkausharrastustaan työkavereiltaan salaileva salaryman. Onigirazu päätyi Kukkingu Papan luomukseksi sarjakuvan sivuille, kun Ueyama näki vaimonsa tekevän kiireessä hieman uudentyyppisiä onigireja ja piirsi näkemänsä sarjakuvaan. (Lähde: Japan Times)

Sattumoisin yksi lempisarjakuvistani on eräänlainen japanilainen “ruokapäiväkirja” Koduko no Gourmet, joten arvatkaas vaan, haluanko saada nämäkin sarjakuvat näppeihini!

Muun muassa japanilaisella munakasrullalla ja kylmäsavulohella täytetty onigirazu  ♥

Instagramin kuvia selaillessa käy aika nopeasti selväksi, että näihin herkkupaketteihin voidaan tosiaankin tuuppia melkein mitä vaan, aina pehmeäksi keitetyistä kananmunista säilykelihaan eli spamiin ja chicken tonkatsuun. Höysteeksi töräytellään fiiliksen mukaan ketsuppia, majoneesia, misoa, wasabia, srirachaa, gochujangia, teriyakikastiketta … paketti voi sisältää ilmeisesti oikeastaan ihan mitä vaan, kunhan täyte on riisikerrosten välissä ja koko komeus kääritty norilevään.

Ensimmäisiin omiin onigirazuihini lykkäsin gochujangilla ja vaahterasiirapilla karamellisoituja paksuja pekonisiivuja, avocadoa, tomaattia, ruohosipulia, shisoa ja wasabimajoneesia. Riisin maustoin tietysti iki-ihanalla yukarilla. Yhdistelmä osoittautui niin herkulliseksi, että se päätyi itseoikeutetusti tämän jutun reseptiksi asti.

Vahva suositus kuitenkin myös toiselle viritelmälleni: kylmäsavulohta, srirachamajoneesia, tamagoa, ruohosipulia ja riisiviinietikalla nopeasti marinoituja retikkasiivuja. AAH! Mitähän seuraviin sitten laittaisi…

Pekoni-avocado onigirazu 4 kpl

4 norileväarkkia

Riisiin:

4 dl japanilaista riisiä / sushiriisiä

4,4 dl vettä

(1 rkl mishima yukari -shisomaustetta tai muuta furikake-seosta)

Täytteeksi:

4 paksua siivua pekonia (“grillipekonia”) tai 8 tavallista

2 tl gochujangtahnaa (voi korvata srirachalla)

2 tl vaahterasiirappia

1 kypsä avocado + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl majoneesia

1 tl wasabia

1 ruukku ruohosipulia

1 ruukku shisoa (toiselta nimeltään perilla)

2 tomaattia

Pese riisiä, kunnes siitä irtoava vesi ei ole enää maitomaista (4-5 kertaa ja joka kerta aina uudessa vedessä). Valuta pesuvesi riisistä huolella. Laita riisi kattilaan, jossa on tiiviisti istuva kansi ja kaada päälle vesi. Laita kansi päälle ja jätä riisi veteen likoamaan vähintään vartiksi – liotuksen ansiosta riisi kypsyy tasaisemmin.

Sitten vaan kattila kansineen liedelle ja levy päälle keskilämmölle. Kun kuulet veden alkavan kiehua, voit alentaa lämpöä hieman. Kypsennä riisiä kannen alla yhteensä 14 minuuttia – aika ajastetaan siitä, kun laitat lieden päälle. Älä avaa kantta missään välissä! Ajan kuluttua loppuun ota kattila liedeltä mutta jätä kansi sen päälle vielä kymmeneksi minuutiksi.

Tämän jälkeen riisi on valmista – kaiken veden pitäisi olla imeytynyt ja riisin olla täysin kypsää. Jyvästen kuuluu hieman takertua toisiinsa. Mikäli haluat, voit käännellä riisin sekaan varovasti jyviä murjomatta hieman yukari- tai furikake-maustetta. Pidä riisi lämpimänä onigirien kokoamista varten!

Leikkaa pekonisiivut puoliksi ja voitele ne kevyesti gochujangin ja vaahterasiirapin sekoituksella. Paista siivuja leivinpaperoidulla pellillä 200 asteessa 10-15 minuuttia, tai kunnes siivut saavat hieman rapeutta. Viipaloi avocado ja pyörittele viipaleet viinietikassa tummumisen ehkäisemiseksi. Sekoita pienessä kupissa majoneesi ja wasabi keskenään ja leikkaa tomaatti ohuiksi siivuiksi. Pätkäise ruohosipuliruukusta kourallinen n. 10 cm pitkiä ruohosipulin varsia.

Onigirazun kokoaminen:

Valmistele ensin työtila. Levitä työtasolle pätkä kelmua ja aseta sen päälle norileväarkki. Ota noin kahdeksasosa lämpimästä riisistä ja taputtele se varovasti kastelluin käsin norilevän keskelle neliön muotoon – muovilasta on myös kätevä apuväline riisin levittelyssä. Riisikerroksesta ei saa tehdä liian paksua, tai onigirazusta tulee liian paksu noriin käärittäväksi – vajaa sentti on hyvä paksuus. Riisineliön kulmien kuuluu olla kohti leväarkin sivujen keskikohtia, eli riisineliö on leväarkin keskellä vinoneliönä. Jätä riisineliön ja noriarkin reunan väliin muutama sentti tyhjää (kuva 1).

Voitele riisi wasabimajoneesilla ja aseta sen päälle sitten ruohosipulia, neljännes viipaloidusta avocadosta, kaksi siivua pekonia, muutama tomaattisiivu ja lopuksi reilusti shisoa (järjestyksellä ei ole niin väliä, mutta ruohosipulit kannattaa ankkuroida majoneesiin tai ne lähtevät helposti omille teilleen). Taputtele kastelluin käsin päälle lopuksi noin kahdeksasosa riisiä samaan neliön muotoon.

Käännä leväarkin kaksi vastakkaista kulmaa riisin päälle, sitten jäljelle jääneet kulmat, ikäänkuin sulkisit kirjekuoren (kuvat 4 ja 5). Mikäli riisineliön koko ja korkeus osuivat nappiin, levä peittää paketin juuri sopivasti; lämmin riisi pehmittää norilevän niin että se asettuu kuuliaisesti riisin pintaan. Kääri paketti tiukasti kelmuun ja aseta tasolle lepäämään saumapuoli alaspäin. Tee loput paketit samoin.

Leikkaa paketit tarjoilua varten terävällä veitsellä kahtia. Leikkuupinnasta saa siistin, kun veitsen kastelee vedellä ennen jokaista leikkuukertaa. Mikäli haluat leikkuupinnasta ekstranäyttävän, leikkaa onigirazu halki poikittain täytteiden asettelusuuntaa vasten. Leikkuusuunta kannattaa merkitä pakettiin jo pakkausvaiheessa esim. ruohosipulin pätkällä (kuva 5), paketin lepäiltyä tovin pöydällä on muuten ehkä vaikea enää muistaa miten päin täytteet siellä sisällä oikein lepäilevätkään.

Sitten vain syömään! Onigirazut ovat herkullisia hetken levättyään, kun riisi on vielä lämmintä. Ne ovat myös oivallista eväsruokaa. Mikäli teet onigirazuja reilusti ennen tarjoilua, säilytä ne kelmuun ja keittiöpyyhkeeseen käärittyinä jääkaapissa ja ota huoneenlämpöön ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Vuorokautta pidempään en niitä kuitenkaan säilöisi, sillä riisi tuppaa kovettumaan jääkaapissa.

onigirazu

Ps. Useita houkuttelevia onigirazureseptejä sekä tietoa ruuan taustasta löysin mm. Just One Cookbook -sivulta 🙂

1 058 views